Ei tulevaisuutta, ei huomista. Osa 2
Lähetetty: Su 22.08.2004 15:01
Ei elämästä selviä hengissä..
Gorgoth juoksi kohti kulttilaista niin nopeasti kuin jaloistaan pääsi ja tönäisi tämän temppelin limaiselle lattialle. Enempää ajattelematta Gorgoth hyppäsi maassa makaavan kulttilaisen yli ja aloitti epätoivoisen matkansa ’kotiin’.
- Älkää päästäkö tuota nulikkaa karkuun, idiootit! Huusi ääni hänen takanaan.
Gorgoth oli jo aidalla ja livahtamassa ulos, kun Etse tarttui häntä hiuksista ja vetäisi pimeälle sivukujalle.
- Et sitten kuunnellut minua? Etser tivasi tiukkana ja katsoi Gorgothia syvälle tämän vihreisiin silmiin.
- Mun oli pakko selvittää, että miks ne tota temppelii kaivaa esiin. Tajuuks? Gorgoth sanoi ja riuhtaisi itsensä pois Etserin otteesta.
- Minähän sanoin sinulle, että älä mene sinne. Oliko niin vaikeaa uskoa? Etser sanoi ja alkoi kaivamaan kommunikointilaitetta taskustaan.
- Delta-kettu kutsuu Alfa-kotkaa, kuuletko? Etser örisi kommunikaattoriin.
- Mihin pojat luulee menevänsä? Kuului rähjäisen kujan päästä.
Näkyi vain siluetti, mutta Gorgoth tiesi hyvin ketkä kujan päässä olivat. Nurglen-palvojat olivat tietysti löytäneet heidät. Etser tönäsi Gorgothin roska-astian taa piiloon ja heitti tälle boltterin
- Ammu ne, ammu ne epäpyhät olennot!! Etser huusi ja aloitti raivokkaan tulituksen kohti laumaa.
Hylsyt tipahtelivat tasaisena ja rauhallisena norona likaiseen maahan, mutta ylhäällä taistelua käytiin elämästä ja kuolemasta. Luodit lässähtivät mädäntyneeseen lihaan ja palvojat kaatuivat uskollisina maahan. Aivan kuin se olisi ollut heidän ainoa tarkoituksensa. Gorgoth koski aseeseen ensimmäisen kerran elämässään, mutta käytti sitä kuin karaistunut soturi. Ainakin 5 epäpuhdasta saastakasaa lyyhistyi maahan hänen takiaan. Kun tätä raivokasta taistelua oltiin käyty jo 10 minuuttia. Panokset alkoivat olla vähissä. Kuin tilauksesta kujan päästä kuului laserkiväärien vinkunaa. Viimeinenkin nurgle kaatui savuavana lihakasana maahan. Kujan päähän ilmestyi joukkio ihmisiä, savuavat aseet käsissään.
- Taas oikea ajoitus pojat.
Etser nousi seisomaan ja lähti kävelemään kohti kujan päässä seisovia hahmoja
- Eihän me nyt kaveria hätään jätetä. Ja sitä paitsi tuo skidi on tärkeä. Hän näki nurglet ja voi ehkä kertoa meille enemmän kuin jo tiedämme. Selvitti ryhmän keskimmäinen jäsen ja osoitti Gorgothia.
Gorgoth nousi epäluuloisena likaisen roska-astian takaa.
- Puhuuko herra nyt minusta? Hän kysyi epäluuloisena ja katseli joukkoa.
- Hei, tehän olette kapinallisia! Gorgoth sanoi kuin olisi juuri keksinyt ruudin
- Niitähän me ollaan. Ja sinä olet nyt virallisesti yksi meistä. Mutta nyt meidän varmaankin kannattaa lähteä. Kyllä te meinaan sellaista meteliä piditte, että.. Tokaisi keskimmäinen miehistä ja lähti kävelemään pois kujalta. Gorgoth otti pari juoksuaskelta saavuttaakseen nurkan taakse häviävät miehet.
- Mmm.. Mihinköhän me ollaa menos jos saa kysyy? Kysyi Gorgoth hieman pelokkaana
- Ei mihinkään kummalliseen paikkaan. Kapinallisliikkeen, jota me kutsumme EmperorOpsiksi, päämajaan. Sanoi Etser joka käveli rauhallisesti Gorgothin vieressä.
Hetken käveltyään he saapuivat uudelle kujalle. Gorgoth katseli ympärilleen hämmentynyt ilme kasvoillaan. Se oli aivan samanlainen kun se, miltä he juuri olivat lähteneet. Tosin täällä ei ollut likaisia, epäpuhtaita Nurglenpalvojia.
- Ylistetty olkoon Keisari! Huudahtivat miehet yhtä aikaa ja seinään näytti avautuvan jonkinlainen ovi.
Miehet astelivat yksitellen ovesta sisään jättäen synkän ja likaisen sivukujan taakseen.
Huone, mihin he olivat menneet oli kauttaaltaan valkoinen ja lamppujen täyttämä. Joka suunnasta sohotti vähintään yksi lamppu heitä kohti.
Gorgoth siristi silmiään yrittäen hahmottaa huonetta paremmin. Ainakin heidän edessään oli peili ja lauta jossa oli joukko numeroita. Yksikapinallisista kurotti itsensä laudalle asti ja alkoi järjestelemään numeroita.
- Tuo on koodilauta. Pitää osata järjestää numerot oikein, että pääsee sisään. Kuiskasi Etser Gorgothin korvaan.
Hetken päästä mies vedettiin takaisin laudan luota ja lattia heidän allaan alkoi laskeutua. Valoisa huone jäi heidän yläpuolelleen ja he siirtyivät metalliseen kouruun, ilmeisesti jonkinlainen hissi. Gorgoth yritti arvioida kuinka syvälle he oikein menivät. Kun hissi viimein oli pysähtynyt Gorgoth oli jo päässyt laskuissaan sataan metriin. Heidän edessään seinä taas aukeni ja miehet astuivat sisään.
Gorgoth seurasi miehiä ja katseli ympärilleen. Huone oli puhtain, kirkkain ja suurin mitä Gorgoth oli ikinään nähnyt. Lattiasta saattoi nähdä omat kasvonsa. Kaikki oli metallia. Joukon askeleet kumisivat koko huoneen yli kun he kävelivät jonkinlaista pöytää kohti. Pöydän toisella puolella oli tuoli joka oli selin heihin päin. Gorgoth katseli ihmeissään ympärilleen ja aina välillä keskitti katseensa tuoliin kuin odottaen, että se kääntyisi.
Ei kulunut edes minuuttia kun tuoli alkoi hiljalleen kääntyä. Miehet menivät polvilleen. Gorgoth seurasi esimerkkiä. Tuolissa istui heiveröisen näköinen vanha mies. Hänellä oli pitkät harmaat hiukset ja oikeassa poskessa arpi joka ulottui kaulaan asti. Mies näytti hyvin tyyneltä
- Ah. Te siis löysitte Gorgothin. Olen odottanut tätä päivää pitkään.
Sanat tulivat vanhan miehen suusta, aivan kuin jokin olisi syöttänyt ne sinne.
- Varmaan jo tiesitkin, että olet täällä näkemäsi takia. Tarvitsemme tietojasi. Emme häiritse sinua heti kyselyillä, mutta työpäiväsi jälkeen joudut tarkkaan tenttiin. Nyt, mene nukkumaan. Lerner opastaa sinut huoneeseesi.
Vasemmalla hänestä seissyt mies kääntyi Gorgothiin päin ja katsoi häntä ystävällinen hymy kasvoillaan. Lernerin kasvot olivat kokeneet kovia. Oikean silmän peitti likainen rätti.
- Noh poika, seuraappas mua. Sanoi Lerner ja lähti kävelemään takaisin hissille. Gorgoth seurasi Lerneriä kuin koira isäntäänsä.
- Kerros 17. Kajautti Lerner kun hissin ovet olivat sulkeutuneet.
Hissi lähti hiljalleen nousemaan. Gorgoth seisoi Lernerin takana vaivautuneena. Miksi juuri hänen piti joutua tähän liemeen. Miksei joku muu? Hissi pysähtyi ja ovet liukuivat auki. Lerner lähti kävelemään kohti käytävän päässä olevaa ovea. Lerner pisti kämmenensä tunnistuslaattaan ja ovi aukeni.
- Tässä on sitten huoneesi. Pääset ylös kun menet tohon hissiin ja sanot ’kerros 1’. Higgins tulee herättämään sut aamulla. Sanoi Lerner ovensuulta ja veti oven perässään kiinni.
Huone oli kauttaaltaan valkoinen, kuten muutkin huoneet. Sängyn päädyssä oli peili josta Gorgoth katsoi kasvojaan, jotka olivat olleet täynnä intoa aamulla. Nyt ne olivat vääntyneet epätoivon ja surun sekaiseen ilmeeseen. Hän käveli pesualtaalle joka oli hänen sänkynsä vieressä. Hän laski päänsä altaaseen ja antoi veden tulvia lian peittämille kasvoilleen. Vesi huuhtoi tomun ja liman hänen hiuksistaan. Gorgoth nosti päänsä lavuaarista ja pyyhki sen valkoiseen pyyhkeeseen joka oli roikkumassa seinällä naulasta. Hän heitti pyyhkeen lattialle ja meni makaamaan sängylle. Hän ajatteli kaikkea mitä yhden päivän aika oli tapahtunut. Hänet oli hyväksytty ’EmperorOpsiin’, hänen paras kaverinsa oli vangittu.. Ja hallitus vielä kaiken lisäksi palvoi Nurglea. Hänen silmäluomensa tuntuivat raskailta. Ne valahtivat itsestään kiinni. Gorgothia väsytti. Hän ei enää jaksanut. Hän antoi unelle periksi ja alkoi nukkumaan.
Jatkuu..
Gorgoth juoksi kohti kulttilaista niin nopeasti kuin jaloistaan pääsi ja tönäisi tämän temppelin limaiselle lattialle. Enempää ajattelematta Gorgoth hyppäsi maassa makaavan kulttilaisen yli ja aloitti epätoivoisen matkansa ’kotiin’.
- Älkää päästäkö tuota nulikkaa karkuun, idiootit! Huusi ääni hänen takanaan.
Gorgoth oli jo aidalla ja livahtamassa ulos, kun Etse tarttui häntä hiuksista ja vetäisi pimeälle sivukujalle.
- Et sitten kuunnellut minua? Etser tivasi tiukkana ja katsoi Gorgothia syvälle tämän vihreisiin silmiin.
- Mun oli pakko selvittää, että miks ne tota temppelii kaivaa esiin. Tajuuks? Gorgoth sanoi ja riuhtaisi itsensä pois Etserin otteesta.
- Minähän sanoin sinulle, että älä mene sinne. Oliko niin vaikeaa uskoa? Etser sanoi ja alkoi kaivamaan kommunikointilaitetta taskustaan.
- Delta-kettu kutsuu Alfa-kotkaa, kuuletko? Etser örisi kommunikaattoriin.
- Mihin pojat luulee menevänsä? Kuului rähjäisen kujan päästä.
Näkyi vain siluetti, mutta Gorgoth tiesi hyvin ketkä kujan päässä olivat. Nurglen-palvojat olivat tietysti löytäneet heidät. Etser tönäsi Gorgothin roska-astian taa piiloon ja heitti tälle boltterin
- Ammu ne, ammu ne epäpyhät olennot!! Etser huusi ja aloitti raivokkaan tulituksen kohti laumaa.
Hylsyt tipahtelivat tasaisena ja rauhallisena norona likaiseen maahan, mutta ylhäällä taistelua käytiin elämästä ja kuolemasta. Luodit lässähtivät mädäntyneeseen lihaan ja palvojat kaatuivat uskollisina maahan. Aivan kuin se olisi ollut heidän ainoa tarkoituksensa. Gorgoth koski aseeseen ensimmäisen kerran elämässään, mutta käytti sitä kuin karaistunut soturi. Ainakin 5 epäpuhdasta saastakasaa lyyhistyi maahan hänen takiaan. Kun tätä raivokasta taistelua oltiin käyty jo 10 minuuttia. Panokset alkoivat olla vähissä. Kuin tilauksesta kujan päästä kuului laserkiväärien vinkunaa. Viimeinenkin nurgle kaatui savuavana lihakasana maahan. Kujan päähän ilmestyi joukkio ihmisiä, savuavat aseet käsissään.
- Taas oikea ajoitus pojat.
Etser nousi seisomaan ja lähti kävelemään kohti kujan päässä seisovia hahmoja
- Eihän me nyt kaveria hätään jätetä. Ja sitä paitsi tuo skidi on tärkeä. Hän näki nurglet ja voi ehkä kertoa meille enemmän kuin jo tiedämme. Selvitti ryhmän keskimmäinen jäsen ja osoitti Gorgothia.
Gorgoth nousi epäluuloisena likaisen roska-astian takaa.
- Puhuuko herra nyt minusta? Hän kysyi epäluuloisena ja katseli joukkoa.
- Hei, tehän olette kapinallisia! Gorgoth sanoi kuin olisi juuri keksinyt ruudin
- Niitähän me ollaan. Ja sinä olet nyt virallisesti yksi meistä. Mutta nyt meidän varmaankin kannattaa lähteä. Kyllä te meinaan sellaista meteliä piditte, että.. Tokaisi keskimmäinen miehistä ja lähti kävelemään pois kujalta. Gorgoth otti pari juoksuaskelta saavuttaakseen nurkan taakse häviävät miehet.
- Mmm.. Mihinköhän me ollaa menos jos saa kysyy? Kysyi Gorgoth hieman pelokkaana
- Ei mihinkään kummalliseen paikkaan. Kapinallisliikkeen, jota me kutsumme EmperorOpsiksi, päämajaan. Sanoi Etser joka käveli rauhallisesti Gorgothin vieressä.
Hetken käveltyään he saapuivat uudelle kujalle. Gorgoth katseli ympärilleen hämmentynyt ilme kasvoillaan. Se oli aivan samanlainen kun se, miltä he juuri olivat lähteneet. Tosin täällä ei ollut likaisia, epäpuhtaita Nurglenpalvojia.
- Ylistetty olkoon Keisari! Huudahtivat miehet yhtä aikaa ja seinään näytti avautuvan jonkinlainen ovi.
Miehet astelivat yksitellen ovesta sisään jättäen synkän ja likaisen sivukujan taakseen.
Huone, mihin he olivat menneet oli kauttaaltaan valkoinen ja lamppujen täyttämä. Joka suunnasta sohotti vähintään yksi lamppu heitä kohti.
Gorgoth siristi silmiään yrittäen hahmottaa huonetta paremmin. Ainakin heidän edessään oli peili ja lauta jossa oli joukko numeroita. Yksikapinallisista kurotti itsensä laudalle asti ja alkoi järjestelemään numeroita.
- Tuo on koodilauta. Pitää osata järjestää numerot oikein, että pääsee sisään. Kuiskasi Etser Gorgothin korvaan.
Hetken päästä mies vedettiin takaisin laudan luota ja lattia heidän allaan alkoi laskeutua. Valoisa huone jäi heidän yläpuolelleen ja he siirtyivät metalliseen kouruun, ilmeisesti jonkinlainen hissi. Gorgoth yritti arvioida kuinka syvälle he oikein menivät. Kun hissi viimein oli pysähtynyt Gorgoth oli jo päässyt laskuissaan sataan metriin. Heidän edessään seinä taas aukeni ja miehet astuivat sisään.
Gorgoth seurasi miehiä ja katseli ympärilleen. Huone oli puhtain, kirkkain ja suurin mitä Gorgoth oli ikinään nähnyt. Lattiasta saattoi nähdä omat kasvonsa. Kaikki oli metallia. Joukon askeleet kumisivat koko huoneen yli kun he kävelivät jonkinlaista pöytää kohti. Pöydän toisella puolella oli tuoli joka oli selin heihin päin. Gorgoth katseli ihmeissään ympärilleen ja aina välillä keskitti katseensa tuoliin kuin odottaen, että se kääntyisi.
Ei kulunut edes minuuttia kun tuoli alkoi hiljalleen kääntyä. Miehet menivät polvilleen. Gorgoth seurasi esimerkkiä. Tuolissa istui heiveröisen näköinen vanha mies. Hänellä oli pitkät harmaat hiukset ja oikeassa poskessa arpi joka ulottui kaulaan asti. Mies näytti hyvin tyyneltä
- Ah. Te siis löysitte Gorgothin. Olen odottanut tätä päivää pitkään.
Sanat tulivat vanhan miehen suusta, aivan kuin jokin olisi syöttänyt ne sinne.
- Varmaan jo tiesitkin, että olet täällä näkemäsi takia. Tarvitsemme tietojasi. Emme häiritse sinua heti kyselyillä, mutta työpäiväsi jälkeen joudut tarkkaan tenttiin. Nyt, mene nukkumaan. Lerner opastaa sinut huoneeseesi.
Vasemmalla hänestä seissyt mies kääntyi Gorgothiin päin ja katsoi häntä ystävällinen hymy kasvoillaan. Lernerin kasvot olivat kokeneet kovia. Oikean silmän peitti likainen rätti.
- Noh poika, seuraappas mua. Sanoi Lerner ja lähti kävelemään takaisin hissille. Gorgoth seurasi Lerneriä kuin koira isäntäänsä.
- Kerros 17. Kajautti Lerner kun hissin ovet olivat sulkeutuneet.
Hissi lähti hiljalleen nousemaan. Gorgoth seisoi Lernerin takana vaivautuneena. Miksi juuri hänen piti joutua tähän liemeen. Miksei joku muu? Hissi pysähtyi ja ovet liukuivat auki. Lerner lähti kävelemään kohti käytävän päässä olevaa ovea. Lerner pisti kämmenensä tunnistuslaattaan ja ovi aukeni.
- Tässä on sitten huoneesi. Pääset ylös kun menet tohon hissiin ja sanot ’kerros 1’. Higgins tulee herättämään sut aamulla. Sanoi Lerner ovensuulta ja veti oven perässään kiinni.
Huone oli kauttaaltaan valkoinen, kuten muutkin huoneet. Sängyn päädyssä oli peili josta Gorgoth katsoi kasvojaan, jotka olivat olleet täynnä intoa aamulla. Nyt ne olivat vääntyneet epätoivon ja surun sekaiseen ilmeeseen. Hän käveli pesualtaalle joka oli hänen sänkynsä vieressä. Hän laski päänsä altaaseen ja antoi veden tulvia lian peittämille kasvoilleen. Vesi huuhtoi tomun ja liman hänen hiuksistaan. Gorgoth nosti päänsä lavuaarista ja pyyhki sen valkoiseen pyyhkeeseen joka oli roikkumassa seinällä naulasta. Hän heitti pyyhkeen lattialle ja meni makaamaan sängylle. Hän ajatteli kaikkea mitä yhden päivän aika oli tapahtunut. Hänet oli hyväksytty ’EmperorOpsiin’, hänen paras kaverinsa oli vangittu.. Ja hallitus vielä kaiken lisäksi palvoi Nurglea. Hänen silmäluomensa tuntuivat raskailta. Ne valahtivat itsestään kiinni. Gorgothia väsytti. Hän ei enää jaksanut. Hän antoi unelle periksi ja alkoi nukkumaan.
Jatkuu..
!!
Epäilisin että mätäpaiseita täynnä olevat kuppaiset planeetan pomot herättäisivät _hieman_ epäiliystä, ja mistä hitosta kapinalliset ovat Plasmagunin repäisseet, tai nuo boltterit? Nehän ovat eritäin harvinaisia ja lähes yksinomaan Adeptus Astartesin käytössä. Ja miksi kulttilaiset kokoontuvat jossain hämärässä sivuhallissa jos _hallitus_ palvoo Nurglea? Nehän voisivat pitää kestinsä vaikka eduskuntatalolla?