Dark elffien seikkailuja: KUOPION FB-turnaus 2004 -raportti
Lähetetty: Ke 25.08.2004 00:15
Nyt tälläkin osastolla pyörittyäni ymmärsin, että tällaisilla jutuilla on kysyntää. Vähän jälkikäteen:
Kuopion Warhammer: Fantasy Battles -turnaus 2004
Olin onnistunut soluttautumaan kaupungin hallitsevan warhammer-mafian ytimeen. Lyseon ruokalassa oli puhe tulevasta turnauksesta, ja Pihavaaran Paavo sanoi yhtäkkiä:
"Hei, Lasseha voiski pelata mun armeijalla."
"Ai? No... kiitos." Yllätyksestä toivuttuani ja saatuani sääntökirjan pänttäsin sitä päähäni ja kävin Paavolla muutaman kerran massacroitavana (eka kerran melkein voitin, moukantuurilla). Valihin pimentohaltiat joukoiksi. Turnauslistani pääpiirteittäin:
Noble noasv.-miekalla ja suojaroippeilla
Snaipperi-sorsa Darkstar cloakilla.
5x5-1 lauma keihäsmiehiä (kilvet), lippu ja pilli. Järkyttävän voimakas mutta kömpelö. 20:lla melkein tapoin grail knightit ja aattelin, että vähän isommalla voitan kaiken...
4x4 pyöveleitä Murhan standaarilla, lippu, pilli ja kiho. Huomasin ennen pitkää sikamaisen kalliiksi verrattuna hyötyynsä...
12 sarjatulivarsijousipimentotonttuja kilvillä.
8 Dark rideria keihäillä, lippu ja pilli. Nämä aina tapattivat itsensä...
2 Pultteria. Nämä saivat tehdä kaiken työn.
7 Shadea, kiho.
7 Shadea, kiho.
=turnaukseen tarvittavat 1500 pistettä.
1. päivä, taistelu 1.
Vastassa Kiekaran Mikon julmettu ordu gobboja, osa kärryillä ja osa susilla. Katseen vangitsi päättömän iso lauma susiratsastajia, jossa olivat kaikki sankarit, sekä jättiläinen, "Kuningas", jolla oli päässään kruunu ja kädessään patukka, jota en kuvaile tarkemmin koko perheen foorumilla.
Kenttä oli aakeeta laakeeta. Aavistin pahaa, ja hyvästä syystä...
Deploymentissä olin toivottamasti alakynnessä. Gobboyksiköit oli varmaan lähemmäs 20... Aattelin että jos laitan enimmän osan joukoista yhteen laitaan, viholl... vastapelaaja ei pysty käyttämään lukumääräänsä täysin. (Väärässäpä olin. Naurakaa vaan.)
Sain aloittaa ja kosautin yhen kärryn pultterilla. "Wuhuhuhuuu!" karjahdin, mutta rauhoituin, kun näin että tulivoimani oli kuin sylkäsy kiukaalle. Gobboa tuli ja tuli. Keihäsmiesten ja pyövelien rynnäkkö jäi lyhyeksi (murhalipulla ykkönen). Kaikki minulta meni, paitsi isoin blokkini, joka kierrettiin ovelahkosti. Kun räkäisesti kätkättävät gobbot alkoivat muotoilla yleistä rynnäkköä, antauduin ehdoitta. Ei tainnut mennä edes neljännelle kierrokselle...
Paavo uhkas koota häpeäringin minua pilkkaamaan, jos taso ei ala nousta ja häpäisen hänen armeijansa vielä. Kaipa tuosta oli apua...
1. päivä, taistelu 2.
Vastassa Sylvänteen Kallen Empire-armeija. Joukko kovisritareita, pertuskamiesten meri kenraalilla, keihäsmiesten meri papilla, jotain muskettimiehiä, velho hännillä pyörimässä,mörssäri, tykki, ja järjetön Raketenwerfer-hellblasteri metsänreunassa. Tuntui hieman reilummalta listalta silti. Kentälläkin oli metsää ja mäkeä. Skenaario oli suoran turpasaunan sijaan Meeting Engagement, joten yksiköt tulivat sijoiteltua vähän oudosti. Pultterit kun oli marssijärjestyksessä viimesenä (miksi?), jouduin laittamaan ne nurkkaan (tai sitten en, mutta niin luulin. Miksi??? Kaiken kukkuraksi en myöhemmin älynnyt liikuttaa niitä. Miksikö? "Eihän ne Dark Omenissa liikkunu!!").
Ihmiset vaikuttivat gobboja lepsummilta taistelijoilta. Ritareista tippui puolet veripäissään tantereelle ennenkuin ehtivät metsän taakse piiloon ja sorsa pommitti loitsuillaan. Keihäsmieheni kenraalin johtamana kiipesivät keskiselle mäelle aikoen ottaa rynnäkkö vastaan ja antaa satikutia heikoille alarodun edustajille. Ihmiset jäivätkin mäen juurelle virnuilemaan.
Tajusin liian myöhään, että siihen oli jokin syy. Mörssärin kranaatti putosi täsmälleen keihäshaltioiden keskelle. 10 kuoli. No, ei paniikkia. Ens vuorolla Raketenwerfferille sattui tekninen takaisku ja se rykäisi putkensa tyhjäksi. Kenraali huomasi seuralaistensa määrän huvenneen neljään.
Pertuskoiden metsä ja ritarit vyöryivät mäkeä ylös, ja haltiat tallattiin massalla. Shadet saivat onneksi likvidoitua mörssärin miehistön.
Toisella puolen kenttää Kahdeksan Pimeetä Ratsumiestä lähti koettamaan onneaan tykkiä vastaan, ja parin yrityksen jälkeen hevoset tottuivat paukkeeseen ja suostuivat viemään ratsastajansa käsikähmään. Teloittajat marssivat täydellisen itsevarmoina keihäsmiesmerta vastaan ja pakenivat yhtä reporankoina. Ihmiset lähtivät takaa-ajoon, joten ratsuni mahtuivat takalinjoille riehumaan.
Tämän jälkeen Hellblasteria ja sen metsää lähestyi repxbowhaltiat, shadet ja dark riderit. Se räjäytti metsän ja shadet tuhannen tuusan nuuskaksi mutta Pimeet Ratsut suorittivat koston. Pakoa yrittäneestä velhosta tehtiin neulatyyny. Peli loppui näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Selvisin minor defeatilla. Mutta ei tässä vielä kaikki...
1. päivä, taistelu 3.
Vastassa Mikko Laihon saastaisia rottaolioita. Kuvittelin mieltänyrjäyttävän massan valkeata muovia ("pitää aina ostaa uus armeija joka turnaukseen mutten nyt ehtiny maalata") yhtä käsityskyvyn ylittäväksi läjäksi vikiseviä kirppukasoja. Kekseliäät rotat olivat osanneet ottaa mukaan kaikensorttista outoa tuliasetta. Oikeata sivustaani vastassa oli vielä karmeita rutonpalvojia.
Kenttä oli merkillinen: kaikki manööverit oli tehtävä keskiaukealla, koska vuoristot hallitsivat muuta kenttää. Kaiken lisäksi keskikentän halkaisi vetinen hetteikkö. Ja keskikenttää hallitsi oman puoleni suuri kukkula. Enteet olivat tällä kertaa myönteiset...
Laitoin kaiken ampuvan mäelle, suuret rykmentit mäen eteen, shadet metsiin, dark riderit ruttomunkkeja vastaan. Sain aloittaa, ja roiskaisin surullisenkuuluisat kimppukudit pulttereista päin kymmentä jezzail-tykkiä. Rotat juoksivat häntä kolmantena jalkana pelastamaan häntänsä. Miten olisi peli päättynyt jos olisivat kestäneet, tiedä häntä. Vastustajani ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Ilmiselvästi häntä vähän harmitti... Tämä takaisku oli kuitenkin vasta hänen ongelmiensa häntäpäässä.
Shadet pääsivät pyörimään karvaisen ja vinkuvan skavenmeren hännille rei'ittämään rottien häntäpuolta. Ruttomunkit kirmasivat kirkuen toisten sheidien hännillä metsään. Rottakonskari sentään teki röyhkeistä temppuilijoistani jauhelihaa. Kaiken aikaa sarjatulivarsijouset sekä Niittäjä-vasamanheittimet lauloivat iloisesti. Velhottareni räiski magic missileillä kuin viimeistä päivää. Shadet nitistivät vaaralliset konekiväärit.
Rotat hupenivat nopeasti saamatta paljoakaan aikaan, ja tästä masentuneina käänsivät he joukolla häntänsä ja kipittivät piipittäen takaisin luoliinsa, paitsi ruttomunkit, jotka jäivät laudan reunalle haisemaan raivoisassa kiihkossaan. Voitto. Niin täydellinen, että sääliksi kävi vastustajaa. Ensimmäinen kerta on aina unohtumaton, ja ihan aiheesta. Ennenkuulumaton uutinen 0wnaamisestani levisi nopeasti. Yllättyneet kaverit hyväksyivät paikalliseen szeneen uuden tekijän...
2. päivä, taistelu 1.
Vastassa taas ihmisiä, tällä kertaa karvaisia sudenystäviä ja ulricinpalvojia. Sotakoiria, paljon upeasti varusteltuja ritareita, villejä kirvesmiehiä ja resuisia talonpoikia takajoukkona. Kenraalin sudenturkkiviittaan oli käytetty useampi kilo Wihreetä mömmöä(tm). Suuri ja äkkijyrkkä vuori hallitsi keskikenttää. Kummallakin puolella oli vähän kumpuja, ja paikka paikoin maastossa törötti tölli tai kasa kiviä. Ihmistiedustelijat valtasivat kaikki viaabelit tiedusteluasemat, mutta onneksi kanssapelaaja, Siikasen Roope, oli reilu ja antoi minun laitella sheidit hieman laittomasti.
Peli alkoi. Valtavat pohjoisen hurtat peittivät ruhoillaan näkyvyyden ritareihin, mutta onneksi muutama kaatui nuoliin että sain ammuttua ridareja vähän ulos. Toisaalla dark riderit menivät härnäämään kirveellisiä villimiehiä ja päätyivät puolen paunan paloiksi. Koira söi pääpyövelin.
Molemmat suuret rykmenttini joutuivat karvaisten talonpoikien virittämään ovelaan ansaan. Teloittajat saivat maistaa omaa lääkettään, mutta keihäshaltiat sinnittelivät ja nistivät kymmeniä ihmisiä samalla kun takalinjoilta kuului hädänhuutoja ritarien kasvottoman rautakouran ravistellessa tulitusyksiköitä. Onneksi kaaoskoit olivat syöneet ritarien täyslevypanssareihin runsaasti nuolenmentäviä reikiä.
Peli loppui juuri kun siitä oli tulossa mielenkiintoinen, kun ritarit je peasantit lähenivät kivien keskellä lymyäviä shadejani, ja olin itse valmis murskaamaan loputkin talonpojat ja sorsani ruiski susikenraalia selkään, ja takalinjoistani oli tehty selvää. Tasaisesta mutta yllätyksellisestä nujakasta tuli Draw. Kun menin tuputtamaan tulostani tuomarien pöytään, sain tietää minne "mä voin tunkea mun drawin". "Tänne meidän tulostaulukkoon, jeah!"
2. päivä, taistelu 2.
Tällä kertaa edessä oli nelinpeli, aikaisempien saavutuksieni ansiosta sain paikan kolmospöydästä. Pisteitä sai "tuhoamalla vihollisia kuin jotain tuhottavia esineitä joita voi tuhota tuhoamalla" ja valtaamalla kohteen keskellä pöytää. Iloista, huoletonta deathmatchia siis. Vasemmalla puolen suurhaltioita: jousimiehiä, pari isoa keihäsrykmenttiä, bolttereja, varjosotureja. Pelaajan nimi ei muistu mieleen. Oikealla kääpiöitä: muskettikääpiöitä, vasarakääpiöitä, ballistoja, lieskaritykki, tavan sotureja ja irokeesipäisiä beserkkikääpiöitä. Pelaajan nimeä en tainnut kuullakkaan. Vastapäätä pöytää rottamiehiä, kovasti tykkejä, paljon karvamattoa, lisäksi linkorottia metsissä pyörimässä. Pelaajana aikuinen äijänköriläs, nimen unohdin (yllätys). (Rinnassa lappu jossa luki "Grond" tai jotain. Mitä se tarkottaa oikein? Mitä järkeä on laittaa rintaan lappu jossa lukee "Grond".)
Sain aloittaa, ja siirsin arkkivihollisiani vastaan Pimeet Ratsumiehet sekä teloittajat. Keihäkset ja sarjatulivarsijousipimentohaltiat liikkuivat kääpiöitä vastaan. Pultterit ampuivat kaikkea mitä näkivät, eli yhden suurhaltiapultterin. Kääpiöt dispellasivat sorsan pikku manaukset yhdellä kädellä.
Suurhaltiat päättivät tulla kostamaan, ja kolmekymmentä keihäsmiestä maagilla käänsivät nokkansa minua kohti. Varjosoturit ottivat mittaa rottalaisten yöjuoksijoista ja niillä pyyhittiin lattiaa. Ampuminen tehotonta, loitsut eivät kantaneet. Loput suurhaltiat läksivät koittamaan onneaan rottien ilmansuuntaan.
Rotat antoivat warppisalamoiden ja tykkien paukkua, ja suurhaltiat harvenivat kovaa vauhtia. Kääpiöitä vastaan lähti suunnaton ja enemmissä tai vähemmissä määrin raskaasti aseistettu karvamatto.
Kääpiöillä ei käynyt tuuri ampumisessa. Suuri joukko vasarakääpiöitä taapersi keihäitäni vastaan ja loput rottia vastaan.
Kävin kylmästi vasaroijiin kiinni. "Ho ho ho, pikkumiehet, täältä pesee." Vasaroijat pahastuivat ja nuijivat haltiani maanrakoon. Maan alta kaivautui mainarikääpiöitä jotka kävivät käsiksi sorsaan ja konejousihaltioihin. Suurhaltiamaagi käräytti salamalla teloittajat käpälämäkeen ja pultteri ampui ratsujoukkoni ulos. Kaivurirotat kävivät pistämässä toiselle pultterimiehistölleni puukkoa korvaan. Onneksi pistelasku ei rankaissut tappioista... Jäljellejäänyt pultteri sentään kunnostautui ja sniputteli itsekseen kuoliaaksi tai pakoon lähes puolet rotta-armeijasta, pisteissä laskettuna.
Rottatykit jatkoivat suurhaltioiden möyhentämistä, kääpiöt ja rotat möyhensivät toisiaan. Muiden tupelluksesta suivaantuneina Shadeni kunnostautuivat: toinen ryhmä tuhosi pari kääpiösotakonetta ja toinen teki metsän suojasta rynnäkön suurhaltiamaagin rykmenttiin, jossa itse welho oli reunalla. Shadet purkivat häneen patoutumiaan, eivät kuitenkaan riittävästi ja ottivat jalat alleen ymmärtäessään, että heitä vastassa oli noin kymmenkertainen ylivoima. Kolmekymmentä suurhaltiaa lähtivät takaa-ajoon metsään mönkimään tossut tömisten. "Joo, kiitti vaan," suurhaltiapelaaja sanoi. Toisella puolen kenttää rottien ja kääpiöiden taistelu oli veristä: beserkit saivat warppisalamoja ja rottaorjat kirvestä. Tappiot olivat yhdeksänkymmenen prosentin kieppeillä. Joukko yöjuoksijoita oli sheidieni seurana kääpiöitä puukottamassa ja kävivät kimppuuni kun en tajunnut niitä kuolleiden kääpiöfigujen kasan seasta.
Kun rotat hallitsivat puolta lautaa ammuttuaan kaikki muut seulaksi ja vasarakääpiöt pinkoivat objektiiville minkä ersatz-kintuiltaan pääsivät, mainittu 30-päinen rykmentti joutui kääntämään kylkensä rallyttaneille teloittajilleni kohdatakseen rottalauman. Paha, paha virhe. Vaikka Murhan lippu alisuoritti jälleen, pääsin kuin pääsinkin vihattujen viholaisteni kylkeen kiinni. Teloittajat näyttivät närhen munat ja mistä päästä kana kusee; sitten he ottivat mielettömän spurtin takaa-ajossa ja antoivat mestauskirveiden heilua. Yksikään suurhaltia ei selvinnyt heidän julmalta vihaltaan. Rotat yrittivät käydä rottamaisesti selkään mutta teloittajat juoksivat karkuun metsän toiselle puolelle. Rotat saivat tyytyä kääpiöiden nujuuttamiseen. Telottajat rällyttivät ja keräsivät 700 pisteen rykmentistä mukavasti turnauspisteitä. Skaavenit kaappasivat objektiivin ja peli loppui. Rotat olivat pisteissä ykkösenä, kääpiöt kolmantena ja suurhaltiat viimeisenä (olivat osanneet tuhota Pimeet ratsut ja toiset shadet), joten matikkani mukaan tulin pöydän toiseksi. Enpä valita, en ollenkaan.
Tuomarit paljastivat tuloksia, ja kappas kummaa: meikäpoika pääsi yhdeksännelle sijalle 22:sta. Tietysti Paavon tekemä komea maalaustyö (ja paikoin sikamainen moukan tuurini) auttoi jonkin verran, mutta mutta... aika hyvin kun ottaa huomioon kokemustasoni. Vastapelaajat olivat noppaonnestani huolimatta kauttaaltaan mukavia ja reiluja. Koko tapahtuman ajan vallitsi lupsakka meininki, tuomarien kanssa pystyi pelaamaan pelejä tuomarointitietokoneella. Kunhan seuraava turnaus tulee, minä ilmoittaudun ainakin mukaan. Tiedä vaikka olisi silloin oma armeija... varokaa vaan.
Kiitokset Paavolle armeijan luottavaisesta lainauksesta sekä kannustuksesta:
"***** olis parempi alkaa voittaa"
"Oho, Lassehan jo melekein pärjää."
"Ei ***** tätä et mene häviämään!"
Ilman häntä koko hommasta ei olisi tullut mitään.
Kiitokset sille tuomarille joka laittoi ne ylimääräiset kivet turhan aukealle kentälle, ja kiitos sille voimalle joka järjesti minulle 0wnage-asemat 3. taisteluun.
Huomio: Juttu drawin tunkemisesta ja sitä seurannut juttu tuhoamisesta kuuluvat Huovisen Hannulle(c). Muut jutut kuuluvat minulle(c).
Huomio 2: 'Raportin' ensisijainen tarkoitus on viihdyttää lukijaa, ei selventää pilkuntarkasti taistelutilanteita. Jos jälkimmäinen tuntuu tärkeämmältä, jokaisesta taistelustani on mainintoja muiden turnaukseen osallistujien reportaaseissa.
Huomio 3: Nyttemmin, Sotavasaraan liityttyäni olen saanut tietää, mitä se Grond meinaa...
Kuopion Warhammer: Fantasy Battles -turnaus 2004
Olin onnistunut soluttautumaan kaupungin hallitsevan warhammer-mafian ytimeen. Lyseon ruokalassa oli puhe tulevasta turnauksesta, ja Pihavaaran Paavo sanoi yhtäkkiä:
"Hei, Lasseha voiski pelata mun armeijalla."
"Ai? No... kiitos." Yllätyksestä toivuttuani ja saatuani sääntökirjan pänttäsin sitä päähäni ja kävin Paavolla muutaman kerran massacroitavana (eka kerran melkein voitin, moukantuurilla). Valihin pimentohaltiat joukoiksi. Turnauslistani pääpiirteittäin:
Noble noasv.-miekalla ja suojaroippeilla
Snaipperi-sorsa Darkstar cloakilla.
5x5-1 lauma keihäsmiehiä (kilvet), lippu ja pilli. Järkyttävän voimakas mutta kömpelö. 20:lla melkein tapoin grail knightit ja aattelin, että vähän isommalla voitan kaiken...
4x4 pyöveleitä Murhan standaarilla, lippu, pilli ja kiho. Huomasin ennen pitkää sikamaisen kalliiksi verrattuna hyötyynsä...
12 sarjatulivarsijousipimentotonttuja kilvillä.
8 Dark rideria keihäillä, lippu ja pilli. Nämä aina tapattivat itsensä...
2 Pultteria. Nämä saivat tehdä kaiken työn.
7 Shadea, kiho.
7 Shadea, kiho.
=turnaukseen tarvittavat 1500 pistettä.
1. päivä, taistelu 1.
Vastassa Kiekaran Mikon julmettu ordu gobboja, osa kärryillä ja osa susilla. Katseen vangitsi päättömän iso lauma susiratsastajia, jossa olivat kaikki sankarit, sekä jättiläinen, "Kuningas", jolla oli päässään kruunu ja kädessään patukka, jota en kuvaile tarkemmin koko perheen foorumilla.
Kenttä oli aakeeta laakeeta. Aavistin pahaa, ja hyvästä syystä...
Deploymentissä olin toivottamasti alakynnessä. Gobboyksiköit oli varmaan lähemmäs 20... Aattelin että jos laitan enimmän osan joukoista yhteen laitaan, viholl... vastapelaaja ei pysty käyttämään lukumääräänsä täysin. (Väärässäpä olin. Naurakaa vaan.)
Sain aloittaa ja kosautin yhen kärryn pultterilla. "Wuhuhuhuuu!" karjahdin, mutta rauhoituin, kun näin että tulivoimani oli kuin sylkäsy kiukaalle. Gobboa tuli ja tuli. Keihäsmiesten ja pyövelien rynnäkkö jäi lyhyeksi (murhalipulla ykkönen). Kaikki minulta meni, paitsi isoin blokkini, joka kierrettiin ovelahkosti. Kun räkäisesti kätkättävät gobbot alkoivat muotoilla yleistä rynnäkköä, antauduin ehdoitta. Ei tainnut mennä edes neljännelle kierrokselle...
Paavo uhkas koota häpeäringin minua pilkkaamaan, jos taso ei ala nousta ja häpäisen hänen armeijansa vielä. Kaipa tuosta oli apua...
1. päivä, taistelu 2.
Vastassa Sylvänteen Kallen Empire-armeija. Joukko kovisritareita, pertuskamiesten meri kenraalilla, keihäsmiesten meri papilla, jotain muskettimiehiä, velho hännillä pyörimässä,mörssäri, tykki, ja järjetön Raketenwerfer-hellblasteri metsänreunassa. Tuntui hieman reilummalta listalta silti. Kentälläkin oli metsää ja mäkeä. Skenaario oli suoran turpasaunan sijaan Meeting Engagement, joten yksiköt tulivat sijoiteltua vähän oudosti. Pultterit kun oli marssijärjestyksessä viimesenä (miksi?), jouduin laittamaan ne nurkkaan (tai sitten en, mutta niin luulin. Miksi??? Kaiken kukkuraksi en myöhemmin älynnyt liikuttaa niitä. Miksikö? "Eihän ne Dark Omenissa liikkunu!!").
Ihmiset vaikuttivat gobboja lepsummilta taistelijoilta. Ritareista tippui puolet veripäissään tantereelle ennenkuin ehtivät metsän taakse piiloon ja sorsa pommitti loitsuillaan. Keihäsmieheni kenraalin johtamana kiipesivät keskiselle mäelle aikoen ottaa rynnäkkö vastaan ja antaa satikutia heikoille alarodun edustajille. Ihmiset jäivätkin mäen juurelle virnuilemaan.
Tajusin liian myöhään, että siihen oli jokin syy. Mörssärin kranaatti putosi täsmälleen keihäshaltioiden keskelle. 10 kuoli. No, ei paniikkia. Ens vuorolla Raketenwerfferille sattui tekninen takaisku ja se rykäisi putkensa tyhjäksi. Kenraali huomasi seuralaistensa määrän huvenneen neljään.
Pertuskoiden metsä ja ritarit vyöryivät mäkeä ylös, ja haltiat tallattiin massalla. Shadet saivat onneksi likvidoitua mörssärin miehistön.
Toisella puolen kenttää Kahdeksan Pimeetä Ratsumiestä lähti koettamaan onneaan tykkiä vastaan, ja parin yrityksen jälkeen hevoset tottuivat paukkeeseen ja suostuivat viemään ratsastajansa käsikähmään. Teloittajat marssivat täydellisen itsevarmoina keihäsmiesmerta vastaan ja pakenivat yhtä reporankoina. Ihmiset lähtivät takaa-ajoon, joten ratsuni mahtuivat takalinjoille riehumaan.
Tämän jälkeen Hellblasteria ja sen metsää lähestyi repxbowhaltiat, shadet ja dark riderit. Se räjäytti metsän ja shadet tuhannen tuusan nuuskaksi mutta Pimeet Ratsut suorittivat koston. Pakoa yrittäneestä velhosta tehtiin neulatyyny. Peli loppui näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Selvisin minor defeatilla. Mutta ei tässä vielä kaikki...
1. päivä, taistelu 3.
Vastassa Mikko Laihon saastaisia rottaolioita. Kuvittelin mieltänyrjäyttävän massan valkeata muovia ("pitää aina ostaa uus armeija joka turnaukseen mutten nyt ehtiny maalata") yhtä käsityskyvyn ylittäväksi läjäksi vikiseviä kirppukasoja. Kekseliäät rotat olivat osanneet ottaa mukaan kaikensorttista outoa tuliasetta. Oikeata sivustaani vastassa oli vielä karmeita rutonpalvojia.
Kenttä oli merkillinen: kaikki manööverit oli tehtävä keskiaukealla, koska vuoristot hallitsivat muuta kenttää. Kaiken lisäksi keskikentän halkaisi vetinen hetteikkö. Ja keskikenttää hallitsi oman puoleni suuri kukkula. Enteet olivat tällä kertaa myönteiset...
Laitoin kaiken ampuvan mäelle, suuret rykmentit mäen eteen, shadet metsiin, dark riderit ruttomunkkeja vastaan. Sain aloittaa, ja roiskaisin surullisenkuuluisat kimppukudit pulttereista päin kymmentä jezzail-tykkiä. Rotat juoksivat häntä kolmantena jalkana pelastamaan häntänsä. Miten olisi peli päättynyt jos olisivat kestäneet, tiedä häntä. Vastustajani ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Ilmiselvästi häntä vähän harmitti... Tämä takaisku oli kuitenkin vasta hänen ongelmiensa häntäpäässä.
Shadet pääsivät pyörimään karvaisen ja vinkuvan skavenmeren hännille rei'ittämään rottien häntäpuolta. Ruttomunkit kirmasivat kirkuen toisten sheidien hännillä metsään. Rottakonskari sentään teki röyhkeistä temppuilijoistani jauhelihaa. Kaiken aikaa sarjatulivarsijouset sekä Niittäjä-vasamanheittimet lauloivat iloisesti. Velhottareni räiski magic missileillä kuin viimeistä päivää. Shadet nitistivät vaaralliset konekiväärit.
Rotat hupenivat nopeasti saamatta paljoakaan aikaan, ja tästä masentuneina käänsivät he joukolla häntänsä ja kipittivät piipittäen takaisin luoliinsa, paitsi ruttomunkit, jotka jäivät laudan reunalle haisemaan raivoisassa kiihkossaan. Voitto. Niin täydellinen, että sääliksi kävi vastustajaa. Ensimmäinen kerta on aina unohtumaton, ja ihan aiheesta. Ennenkuulumaton uutinen 0wnaamisestani levisi nopeasti. Yllättyneet kaverit hyväksyivät paikalliseen szeneen uuden tekijän...
2. päivä, taistelu 1.
Vastassa taas ihmisiä, tällä kertaa karvaisia sudenystäviä ja ulricinpalvojia. Sotakoiria, paljon upeasti varusteltuja ritareita, villejä kirvesmiehiä ja resuisia talonpoikia takajoukkona. Kenraalin sudenturkkiviittaan oli käytetty useampi kilo Wihreetä mömmöä(tm). Suuri ja äkkijyrkkä vuori hallitsi keskikenttää. Kummallakin puolella oli vähän kumpuja, ja paikka paikoin maastossa törötti tölli tai kasa kiviä. Ihmistiedustelijat valtasivat kaikki viaabelit tiedusteluasemat, mutta onneksi kanssapelaaja, Siikasen Roope, oli reilu ja antoi minun laitella sheidit hieman laittomasti.
Peli alkoi. Valtavat pohjoisen hurtat peittivät ruhoillaan näkyvyyden ritareihin, mutta onneksi muutama kaatui nuoliin että sain ammuttua ridareja vähän ulos. Toisaalla dark riderit menivät härnäämään kirveellisiä villimiehiä ja päätyivät puolen paunan paloiksi. Koira söi pääpyövelin.
Molemmat suuret rykmenttini joutuivat karvaisten talonpoikien virittämään ovelaan ansaan. Teloittajat saivat maistaa omaa lääkettään, mutta keihäshaltiat sinnittelivät ja nistivät kymmeniä ihmisiä samalla kun takalinjoilta kuului hädänhuutoja ritarien kasvottoman rautakouran ravistellessa tulitusyksiköitä. Onneksi kaaoskoit olivat syöneet ritarien täyslevypanssareihin runsaasti nuolenmentäviä reikiä.
Peli loppui juuri kun siitä oli tulossa mielenkiintoinen, kun ritarit je peasantit lähenivät kivien keskellä lymyäviä shadejani, ja olin itse valmis murskaamaan loputkin talonpojat ja sorsani ruiski susikenraalia selkään, ja takalinjoistani oli tehty selvää. Tasaisesta mutta yllätyksellisestä nujakasta tuli Draw. Kun menin tuputtamaan tulostani tuomarien pöytään, sain tietää minne "mä voin tunkea mun drawin". "Tänne meidän tulostaulukkoon, jeah!"
2. päivä, taistelu 2.
Tällä kertaa edessä oli nelinpeli, aikaisempien saavutuksieni ansiosta sain paikan kolmospöydästä. Pisteitä sai "tuhoamalla vihollisia kuin jotain tuhottavia esineitä joita voi tuhota tuhoamalla" ja valtaamalla kohteen keskellä pöytää. Iloista, huoletonta deathmatchia siis. Vasemmalla puolen suurhaltioita: jousimiehiä, pari isoa keihäsrykmenttiä, bolttereja, varjosotureja. Pelaajan nimi ei muistu mieleen. Oikealla kääpiöitä: muskettikääpiöitä, vasarakääpiöitä, ballistoja, lieskaritykki, tavan sotureja ja irokeesipäisiä beserkkikääpiöitä. Pelaajan nimeä en tainnut kuullakkaan. Vastapäätä pöytää rottamiehiä, kovasti tykkejä, paljon karvamattoa, lisäksi linkorottia metsissä pyörimässä. Pelaajana aikuinen äijänköriläs, nimen unohdin (yllätys). (Rinnassa lappu jossa luki "Grond" tai jotain. Mitä se tarkottaa oikein? Mitä järkeä on laittaa rintaan lappu jossa lukee "Grond".)
Sain aloittaa, ja siirsin arkkivihollisiani vastaan Pimeet Ratsumiehet sekä teloittajat. Keihäkset ja sarjatulivarsijousipimentohaltiat liikkuivat kääpiöitä vastaan. Pultterit ampuivat kaikkea mitä näkivät, eli yhden suurhaltiapultterin. Kääpiöt dispellasivat sorsan pikku manaukset yhdellä kädellä.
Suurhaltiat päättivät tulla kostamaan, ja kolmekymmentä keihäsmiestä maagilla käänsivät nokkansa minua kohti. Varjosoturit ottivat mittaa rottalaisten yöjuoksijoista ja niillä pyyhittiin lattiaa. Ampuminen tehotonta, loitsut eivät kantaneet. Loput suurhaltiat läksivät koittamaan onneaan rottien ilmansuuntaan.
Rotat antoivat warppisalamoiden ja tykkien paukkua, ja suurhaltiat harvenivat kovaa vauhtia. Kääpiöitä vastaan lähti suunnaton ja enemmissä tai vähemmissä määrin raskaasti aseistettu karvamatto.
Kääpiöillä ei käynyt tuuri ampumisessa. Suuri joukko vasarakääpiöitä taapersi keihäitäni vastaan ja loput rottia vastaan.
Kävin kylmästi vasaroijiin kiinni. "Ho ho ho, pikkumiehet, täältä pesee." Vasaroijat pahastuivat ja nuijivat haltiani maanrakoon. Maan alta kaivautui mainarikääpiöitä jotka kävivät käsiksi sorsaan ja konejousihaltioihin. Suurhaltiamaagi käräytti salamalla teloittajat käpälämäkeen ja pultteri ampui ratsujoukkoni ulos. Kaivurirotat kävivät pistämässä toiselle pultterimiehistölleni puukkoa korvaan. Onneksi pistelasku ei rankaissut tappioista... Jäljellejäänyt pultteri sentään kunnostautui ja sniputteli itsekseen kuoliaaksi tai pakoon lähes puolet rotta-armeijasta, pisteissä laskettuna.
Rottatykit jatkoivat suurhaltioiden möyhentämistä, kääpiöt ja rotat möyhensivät toisiaan. Muiden tupelluksesta suivaantuneina Shadeni kunnostautuivat: toinen ryhmä tuhosi pari kääpiösotakonetta ja toinen teki metsän suojasta rynnäkön suurhaltiamaagin rykmenttiin, jossa itse welho oli reunalla. Shadet purkivat häneen patoutumiaan, eivät kuitenkaan riittävästi ja ottivat jalat alleen ymmärtäessään, että heitä vastassa oli noin kymmenkertainen ylivoima. Kolmekymmentä suurhaltiaa lähtivät takaa-ajoon metsään mönkimään tossut tömisten. "Joo, kiitti vaan," suurhaltiapelaaja sanoi. Toisella puolen kenttää rottien ja kääpiöiden taistelu oli veristä: beserkit saivat warppisalamoja ja rottaorjat kirvestä. Tappiot olivat yhdeksänkymmenen prosentin kieppeillä. Joukko yöjuoksijoita oli sheidieni seurana kääpiöitä puukottamassa ja kävivät kimppuuni kun en tajunnut niitä kuolleiden kääpiöfigujen kasan seasta.
Kun rotat hallitsivat puolta lautaa ammuttuaan kaikki muut seulaksi ja vasarakääpiöt pinkoivat objektiiville minkä ersatz-kintuiltaan pääsivät, mainittu 30-päinen rykmentti joutui kääntämään kylkensä rallyttaneille teloittajilleni kohdatakseen rottalauman. Paha, paha virhe. Vaikka Murhan lippu alisuoritti jälleen, pääsin kuin pääsinkin vihattujen viholaisteni kylkeen kiinni. Teloittajat näyttivät närhen munat ja mistä päästä kana kusee; sitten he ottivat mielettömän spurtin takaa-ajossa ja antoivat mestauskirveiden heilua. Yksikään suurhaltia ei selvinnyt heidän julmalta vihaltaan. Rotat yrittivät käydä rottamaisesti selkään mutta teloittajat juoksivat karkuun metsän toiselle puolelle. Rotat saivat tyytyä kääpiöiden nujuuttamiseen. Telottajat rällyttivät ja keräsivät 700 pisteen rykmentistä mukavasti turnauspisteitä. Skaavenit kaappasivat objektiivin ja peli loppui. Rotat olivat pisteissä ykkösenä, kääpiöt kolmantena ja suurhaltiat viimeisenä (olivat osanneet tuhota Pimeet ratsut ja toiset shadet), joten matikkani mukaan tulin pöydän toiseksi. Enpä valita, en ollenkaan.
Tuomarit paljastivat tuloksia, ja kappas kummaa: meikäpoika pääsi yhdeksännelle sijalle 22:sta. Tietysti Paavon tekemä komea maalaustyö (ja paikoin sikamainen moukan tuurini) auttoi jonkin verran, mutta mutta... aika hyvin kun ottaa huomioon kokemustasoni. Vastapelaajat olivat noppaonnestani huolimatta kauttaaltaan mukavia ja reiluja. Koko tapahtuman ajan vallitsi lupsakka meininki, tuomarien kanssa pystyi pelaamaan pelejä tuomarointitietokoneella. Kunhan seuraava turnaus tulee, minä ilmoittaudun ainakin mukaan. Tiedä vaikka olisi silloin oma armeija... varokaa vaan.
Kiitokset Paavolle armeijan luottavaisesta lainauksesta sekä kannustuksesta:
"***** olis parempi alkaa voittaa"
"Oho, Lassehan jo melekein pärjää."
"Ei ***** tätä et mene häviämään!"
Ilman häntä koko hommasta ei olisi tullut mitään.
Kiitokset sille tuomarille joka laittoi ne ylimääräiset kivet turhan aukealle kentälle, ja kiitos sille voimalle joka järjesti minulle 0wnage-asemat 3. taisteluun.
Huomio: Juttu drawin tunkemisesta ja sitä seurannut juttu tuhoamisesta kuuluvat Huovisen Hannulle(c). Muut jutut kuuluvat minulle(c).
Huomio 2: 'Raportin' ensisijainen tarkoitus on viihdyttää lukijaa, ei selventää pilkuntarkasti taistelutilanteita. Jos jälkimmäinen tuntuu tärkeämmältä, jokaisesta taistelustani on mainintoja muiden turnaukseen osallistujien reportaaseissa.
Huomio 3: Nyttemmin, Sotavasaraan liityttyäni olen saanut tietää, mitä se Grond meinaa...
.
. Itse niin harvoin tapahtumiin pääsen, (ehkäpä seuraavaan jkl:n vapautukseen) niin on kivaa lukea miten on taisteltu. Huumori toi vielä lisäpiristeen. Eli hyvä, hyvä, hyvä, hyvä 