Matka epäpyhyyteen... (Tarina pimento haltioista) prologi
Lähetetty: La 28.08.2004 14:39
Tässä se nyt on toivottavasti pidätte (itseni mielestä tämä on loistava;)).
Pitäkää arvostelut siisteinä ja mukavina (ei mitään törkeätä), mutta päästänpä teidät lukemaan:
Esipuhe:
Tämä tarina kertoo Pimentohaltiasta ja hänen seikkailustaan, johon hän joutuu vain pienen uteliaisuuden takia, mutta epäonnekseen hän on vetänyt ainoat ystävänsä mukaan, eikä pysty heitä siitä poistamaan.
Tämän tarinan kirjoittaminen alkoi Warhammer tarinoiden pohjalta ja omaksi innostukseni Fantasiaan päätin kirjoittaa jotain omasta haltiastani.
Tarina kehkeytyi pienen pätkän Naldorin sotaretkestä Lustriaan ja huomasin olevani innostunut kirjoittamaan siitä tyypistä.
Kehitin tarinaani monta hahmoa sillä halusin monenlaisia luonteita ja henkilöitä jotka kaikki ovat erilaisia, mutta silti parhaita ystäviä.
Aluksi tarinan kirjoittamisen ystävän inspiroivana, sillä hän oli myös aloittanut oman fantasia tarinansa, joka innosti minua myös tekemään omani, vaikka warhammer miniatyyri pelin pohjalta.
Polku epäpyhyyteen…
Luku1: Salaisuuksia…
Naldor Pimeän ratsastajien johtaja, joka oli palannut retkeltään Lustriasta tukikohtaansa. Naldor oli pitkä ja tummatukkainen, hänellä oli myös huomiota herättävät liilat silmät. Haltia oli myös pitkä ja pukeutui melkein aina mustan liilaan kaapuun ja viittaan. Haltia oli koko pitkän haltiaelämänsä aikana palvonut hartaasti verenjumalaa Khainea ja oli harrasuskovainen.
Naldor ei ollut kertonut Morathille monen viikonkaan jälkeen, että hänen lohikäärmeensä oli kuollut taistelussa. Naldor päätti että kertoisi vihdoin lohikäärmeen kuolemasta ja käveli suuren kivihallin ovelle, jonne hän oli nähnyt Morathin juuri menevän. Rakennus oli kuin suuret kokoussalit, jossa oli ikkunat aina peitetty vaaleanpunaisilla verhoilla, myöskään sinne ei mennyt koskaan muita kuin Noita haltioita. Hetken katseltuaan suurta kivisalia hän yritti avata ovea, mutta se oli lukossa. Naldor yritti katsoa ikkunasta mitä oli tekeillä, mutta ne olivat peitetty vaaleanpunaisilla verhoilla ja kiviseinät olivat liian paksut, että niistä olisi voinut kuulla, mitä suuressa salissa tehtiin.
Naldor palasi omaan taloonsa joka oli pieni ja kodikas, mutta hän mietti pitäisikö hänen kertoa tästä herralleen Malekithille, mutta päätti olla kertomatta mitään vielä.
Halliin meni joka viikko monia Noita haltioita, mutta kukaan ei koskaan kertonut mitä tapahtui salissa.
Naldor kokosi huoneeseensa ystävänsä Margain, Sagan Nagain.
Margai joka oli hiljainen salamurhaaja joka ei koskaan puhunut paljoa, hän oli myös synkkä ja salaperäinen ja usein vihaisenoloinen.
Saga joka oli normaali rykmentinjohtaja joka käytteli miekkaa taitavimmin koko nelikosta, hän oli naistenmies (useinkaan häntä ei silti onnistanut), hän oli myös aina iloinen, mutta tosipaikan tullen vakava.
Nagai oli ainut nainen nelikosta, joka käytteli aseenaan varsijousta ja lyhyttä miekkaa. Nagain arvo armeijassa oli rivisotilas varsijousirykmentissä, ja hän oli aina haarniska päällä ja hiukset peitettyinä, mutta välillä hänet oli nähty ilman kypärää ja niin oli huomattu että hänen hiuksensa olivat kuin yöntähdet ja kuunhopea (kuten kauniilla haltianaisilla yleensäkin).
Naldor kertoi asiasta ystävilleen: ” Margai, Saga ja Nagai olen seurannut Noita haltioiden kokoontumista kivisaliin…” Niin kertoi Naldor ystävilleen asian ja päätti selvittää mitä oikein tapahtui.
Naldor meni heti seuraavana iltana salin ikkunalle ja rikkoi ikkunan oikean alakulman pienellä kivellä ja repäisi pienen palan verhoa pois niin, että hän saattoi nähdä ja kuulla mitä salissa tapahtui. Naldor ja hänen ystävänsä kerääntyivät Naldorin huoneeseen, jonka seinät olivat mustat ja keskellä oli vain yksi pöytä jossa oli 8 tuolia ja he istuutuivat tuoliin keskustelemaan mitä pitäisi tehdä:
” Naldor meidän ei ole onnistunut saada mitään tietoa Noita haltioilta.” Sanoi Margai vakavana, mutta huolestuneella äänellä.
”Niin enkä minä ole saanut yhtäkään iskettyä…naiset ovat niin pidättyväisiä.” Sanoi Saga tympeänä, mutta sen sanottuaan Nagai mulkaisi vihaisesti Sagahin ja Saga näytti kutistuvan hyvin pieneksi kun hän kohtasi Nagain ärtyneen katseen.
”Niin Naldor oletko sinä saanut mitään selville?” kysyi Nagai uteliaana tovin päästä.
”En mutta rikoin ikkunan ja hommasin meille myös kolon mistä voimme nähdä mitä tapahtuu…” Sanoi Naldor ja kertoi tovereilleen mitä piti tehdä ja sitten he kaikki hajaantuivat ja menivät kukin minnekin menojaan.
Illalla seuraavana yönä he kerääntyivät ikkunan viereen kuuntelemaan ja katselemaan. Naldor näki kaaoksen Slaaneshkultin merkkejä joka puolella ja kymmeniä puolialastomia Noita haltioita hurraamassa Morathia, mutta pian he lopettivat ja Morathi meni lavalle ja alkoi puhua: ”Huomenna minä ratsastan Kaaoksen maille ja kerään suurimman villi-ihmisarmeijan mitä on koskaan nähnyt ja sen jälkeen kokoonnumme vuoden päästä Pimeän vuoren juurelle ja siellä on minua vastassa tuhatpäinen Noita haltia armeijani!” Sen jälkeen kaikkia alkoivat hurrata, mutta pian yksi Noita haltiaa ryntäsi ulos ja raahasi Naldorin ystävineen Morathin eteen. Ystävykset huomasivat että Noita haltiat olivat lähes yhtä vahvoja kuin he.
”Naldor ja hänen ystävänsä, mitä tekisimme heille?” Sanoi Morathi ivallisesti.
”Uhrataan, uhrataan, uhrataan ne Slaaneshille!” huusivat Noita haltiat yhteen ääneen ottaen aseitaan esille ja heiluttaen niitä päänsä yläpuolella.
”Vaietkaa! Minulla on heille parempaa käyttöä.” Sanoi Morathi taas häijysti katsoen heitä lumoavilla silmillään, joihin Saga näytti lamaantuneen täysin.
Morathi otti taskustaan käyrän vaaleanpunaisen tikarin ja viiltäen kaikille ranteeseen syvän Slaaneshkultin merkin ja sanoi: ”Nyt ette voi koskaan harkita paljastavanne meitä, sillä paljastutte siinä aina mukana.” Ja näytti kädessään olevan merkin Naldorille. Nagai menetti tuolloin puhekykynsä ja ainoa ääni mitä hän viiltohaavan jälkeen ääntä päästi, oli haltialaulu, jota oli kaikkien mielestä kaunista kuunnella. Nagai osasi laulaa vanhoja haltian taru lauluja Pimentohaltioiden rohkeudesta ja uljaudesta taisteluista Ulthuanissa Jalohaltioita vastaan, jotka onnistuivat riistämään heiltä heidän kotinsa.
Naldor ja hänen ystävilleen annettiin vapaa valinta valita mikä tahansa olio ratsuksi, jos vain Morathilla oli sellainen hallussaan. Kukaan heistä ei valinnut yhtään ratsua aluksi ja siitä Morahti suuttui ja aloitti heidän käännyttämisensä Slaaneshin kultin jäseniksi. Heille kerrottiin, että kultin jäsenillä oli vain nautintoja, eikä koskaan huolia ja jos he auttaisivat heitä, niin joskus he saisivat kaiken mitä haluaisivat.
Joka viikko heidän ranteeseensa viillettiin Slaanesh kultin merkki ja sen jälkeen Morathi puhui heille aina kahden kesken vuorotellen.
Nagai meni ensin huoneeseen ja istuutui pienen pimeän, ikkunattomaan kivihuoneeseen, ainoaan vapaaseen tuoliin jossa ei ollut mitään muita huonekaluja kuin ne kaksi tuolia joissa Morathi ja Nagai istuivat.
”Niin Nagai voin tarjota sinulle kaiken, sanotaan vaikka ikuinen nuoruus ja kauneuttakin hiukan lisää jos autat minua, nimittäin meillä ei ole paljoa aikaa, sillä vanhassa maailmassa on menossa jonkinlainen myrsky, tai siksi he sitä nimittävät. Itse en vielä tiedä mikä se oikeastaan on, mutta mitä sanot kultaseni.” Sanoi Morathi ivallisella äänellä tietäen, että hänen lumoava äänensä ei tepsisi naisiin.
Nagai ajatteli lumoutuneena kaikkea mitä Morathi sanoi pitkän tovin, mutta pian hän kokosi itsensä ja nappasi kaapunsa alta tikarin, jonka laittoi Morathin kaulalle. Tikarissa oli Khainen merkki ja muita Khaine riimuja jotka hohtivat enemmän ja enemmän Morathin läheisyydessä.
”Aiotko tosiaan tappaa minut? Tuskinpa vaan, nimittäin eikö oma henkesi ole kalliimpi kuin minun?” Sanoi Morathi odottavasti.
Nagai mietti hetken ja laski tikarin pois surullisena.
”Ha hah haa ha! Tiesin, että tulet järkiisi.” Sanoi Morahti hyvillään.
”No mene nyt ja käske joku ystävistäsi tänne…Ainiin sinä et osakkaan puhua, no käytä elekieltä kultaseni.” Sanoi Morathi häijyhymy huulillaan. Nagai poistui hiljaa ja nopeasti huoneesta, mutta ovella hän kääntyi ja teki murhaavan katseen Morathiin ja Morathista tuntui siinä samassa kuin joku olisi lävistänyt hänen mustan sydämensä tikarilla ja Nagai näytti huomanneen sen.
Margai saapui hetken kuluttua huoneeseen, johon oli pistetty vartioiksi kaksi Noita haltiaa.
Margai ei välittänyt heistä vaan juoksi saman huoneen poikki Morathia kohti. jossa Nagai oli ollut. Magrai napautti valtimoaan ja sieltä tuli esiin pieni terä jolla hän viilsi Morathia poskeen ja siinä samassa hänen selkäänsä lensi pieni terä, joka tainnutti hänet salaman nopeasti. Noita haltiat raahasivat hänet kotiinsa.
”Hitto! Hän pilasi kauniit kasvoni.” Sanoin Morathi, mutta tiesi mielessään että se häviäisi kun hän kylpisi Khaine jumalan veressä yhtä nopeasti kuin tulikin. Morathi myös tiesi, että Nagai tai Margai ei koskaan kääntyisi palvomaan Slaaneshia, sillä he olivat todella vahvoja, eivätkä kääntyisi palvelemaan Slaaneshia ennen kymmenen vuoden käännytysprosessia.
Saga saapui huoneeseen rauhallisena ja hilpeänä vilkuillen hilpeänä Noita haltioita, joilla oli vain rintojen suojana pienet metallit lätyskät jotka olivat kiinni luultavasti ohuilla naruilla, sillä Sagai ei ollut varma sillä huone oli pimeä.
”No niin, oletko valmis uuteen uskoon, joka on toiselta nimeltään nautinnon kultti?” Sanoin Morathi itse asiassa yllättävän mukavalla äänellä.
”Jos otat nuo vaatteet pois, niin suostun.” Sanoi Sagai hyvillään välittämättä ollenkaan mihin lahkoon kuuluisi.
”No sovitaanko, että saat nuo kaksi vartijaa keskustelun jälkeen jos pistät sanasi oikein?” Sanoi Morathi loukkaantuneella äänellä osoittaen vartija naisia, jotka näyttivät hyvin halukkailta.
”No katsotaan.” Sanoi Saga malttamattomana odottaen, että keskustelu päättyisi.
Keskustelu sujui joutuisasti ja Sagai suostui vaihtamaan uskontoaan Slaanesh kulttiin ja Morathi piti pikaseremonian Sagaille ja käski vartijoiden seurata häntä hyvin sisustettuun huoneeseen jossa oli yksi vaaleanpunainen sänky…
Naldor saapui hetken päästä myös huoneeseen, mutta hänellä oli mukanaan yksi Pimeän ratsastaja varsijousella mukanaan. Naldor ja Pimeän ratsastaja kävelivät pöydän eteen.
Morathi kohotti kätensä ratsastajaa kohti ja hänen sormenpäistään lensi 5 mustaa myrkkykäärmettä, jotka lensivät suoraan Pimeän ratsastajan suuhun.
Pimeän ratsastaja juoksi huutaen tuskissaan ulos huoneesta tuntien kuinka taika käärmeet myrkyttivät hänen elimistöään ja repivät hänen ruumiinsa kappaleiksi.
”En pidä kuokka vieraista.” Tokaisi Morathi hymyillen.
”No Naldor miten on sinun laitasi?” Kysyi Morathi painottaen Naldorin nimeä.
”En koskaan lopeta palvelemasta Veren jumalaamme!” huudahti Naldor ylpeästi.
”Selvä se.” Sanoi Morathi ja viittoili sisään 5 Noita haltiaa jotka vangitsivat Naldorin taidokkaasti ja tainnuttivat hänet.
Naldor heräsi jostakin rituaali huoneesta, jossa oli paljon Noita haltioita ja Slaaneshin merkkejä. Sali oli iso ja siellä oli monia satoja kynttilöitä, jotka olivat hajustettu jollakin oudolla hajusteella. Naldor huomasi olevansa sidottuna isolla pöydällä ja Noita akkoja oli hänen ympärillään heiluttelemassa suitsukkeita. Noita akat olivat Noita haltioiden johtajia, jotka antoivat heille käskyt aina kun tarvetta oli.
Haltian paita oli riisuttu ja heitetty salin tuolille. Haltia katsoi vangittuna kauhusta kankeana kun häntä kohti tuotiin suuri Slaaneshin merkin poltto rauta, jota kantoi kaksi kaapuun pukeutunutta miestä.
Morathi saapui haltian vierelle iso kääre kädessä ja rituaaliin sovitettuasu.
Naldorin viereen tuotiin polttorauta ja Morathi ja kaikki muut Noita haltiat alkoivat toistaa joitakin tunnistamattomia sanoja. Polttorauta iskeytyi Naldorin rintaan ja Naldor huusi kivusta hullun lailla ja merkki Naldorin mahassa alkoi hehkua vaalean punaisena.
Haltia menetti tajuntansa hetken kuluttua.
Kaikki salissa hokivat tajunnan jälkeen yhteiskielellä sanoja jotka kuuluivat vain rituaaliin: ” Voi kipu, tuo autuas kipu, ota hänet tykömme, oi kipu, oi ihan kipu...”
Pitäkää arvostelut siisteinä ja mukavina (ei mitään törkeätä), mutta päästänpä teidät lukemaan:
Esipuhe:
Tämä tarina kertoo Pimentohaltiasta ja hänen seikkailustaan, johon hän joutuu vain pienen uteliaisuuden takia, mutta epäonnekseen hän on vetänyt ainoat ystävänsä mukaan, eikä pysty heitä siitä poistamaan.
Tämän tarinan kirjoittaminen alkoi Warhammer tarinoiden pohjalta ja omaksi innostukseni Fantasiaan päätin kirjoittaa jotain omasta haltiastani.
Tarina kehkeytyi pienen pätkän Naldorin sotaretkestä Lustriaan ja huomasin olevani innostunut kirjoittamaan siitä tyypistä.
Kehitin tarinaani monta hahmoa sillä halusin monenlaisia luonteita ja henkilöitä jotka kaikki ovat erilaisia, mutta silti parhaita ystäviä.
Aluksi tarinan kirjoittamisen ystävän inspiroivana, sillä hän oli myös aloittanut oman fantasia tarinansa, joka innosti minua myös tekemään omani, vaikka warhammer miniatyyri pelin pohjalta.
Polku epäpyhyyteen…
Luku1: Salaisuuksia…
Naldor Pimeän ratsastajien johtaja, joka oli palannut retkeltään Lustriasta tukikohtaansa. Naldor oli pitkä ja tummatukkainen, hänellä oli myös huomiota herättävät liilat silmät. Haltia oli myös pitkä ja pukeutui melkein aina mustan liilaan kaapuun ja viittaan. Haltia oli koko pitkän haltiaelämänsä aikana palvonut hartaasti verenjumalaa Khainea ja oli harrasuskovainen.
Naldor ei ollut kertonut Morathille monen viikonkaan jälkeen, että hänen lohikäärmeensä oli kuollut taistelussa. Naldor päätti että kertoisi vihdoin lohikäärmeen kuolemasta ja käveli suuren kivihallin ovelle, jonne hän oli nähnyt Morathin juuri menevän. Rakennus oli kuin suuret kokoussalit, jossa oli ikkunat aina peitetty vaaleanpunaisilla verhoilla, myöskään sinne ei mennyt koskaan muita kuin Noita haltioita. Hetken katseltuaan suurta kivisalia hän yritti avata ovea, mutta se oli lukossa. Naldor yritti katsoa ikkunasta mitä oli tekeillä, mutta ne olivat peitetty vaaleanpunaisilla verhoilla ja kiviseinät olivat liian paksut, että niistä olisi voinut kuulla, mitä suuressa salissa tehtiin.
Naldor palasi omaan taloonsa joka oli pieni ja kodikas, mutta hän mietti pitäisikö hänen kertoa tästä herralleen Malekithille, mutta päätti olla kertomatta mitään vielä.
Halliin meni joka viikko monia Noita haltioita, mutta kukaan ei koskaan kertonut mitä tapahtui salissa.
Naldor kokosi huoneeseensa ystävänsä Margain, Sagan Nagain.
Margai joka oli hiljainen salamurhaaja joka ei koskaan puhunut paljoa, hän oli myös synkkä ja salaperäinen ja usein vihaisenoloinen.
Saga joka oli normaali rykmentinjohtaja joka käytteli miekkaa taitavimmin koko nelikosta, hän oli naistenmies (useinkaan häntä ei silti onnistanut), hän oli myös aina iloinen, mutta tosipaikan tullen vakava.
Nagai oli ainut nainen nelikosta, joka käytteli aseenaan varsijousta ja lyhyttä miekkaa. Nagain arvo armeijassa oli rivisotilas varsijousirykmentissä, ja hän oli aina haarniska päällä ja hiukset peitettyinä, mutta välillä hänet oli nähty ilman kypärää ja niin oli huomattu että hänen hiuksensa olivat kuin yöntähdet ja kuunhopea (kuten kauniilla haltianaisilla yleensäkin).
Naldor kertoi asiasta ystävilleen: ” Margai, Saga ja Nagai olen seurannut Noita haltioiden kokoontumista kivisaliin…” Niin kertoi Naldor ystävilleen asian ja päätti selvittää mitä oikein tapahtui.
Naldor meni heti seuraavana iltana salin ikkunalle ja rikkoi ikkunan oikean alakulman pienellä kivellä ja repäisi pienen palan verhoa pois niin, että hän saattoi nähdä ja kuulla mitä salissa tapahtui. Naldor ja hänen ystävänsä kerääntyivät Naldorin huoneeseen, jonka seinät olivat mustat ja keskellä oli vain yksi pöytä jossa oli 8 tuolia ja he istuutuivat tuoliin keskustelemaan mitä pitäisi tehdä:
” Naldor meidän ei ole onnistunut saada mitään tietoa Noita haltioilta.” Sanoi Margai vakavana, mutta huolestuneella äänellä.
”Niin enkä minä ole saanut yhtäkään iskettyä…naiset ovat niin pidättyväisiä.” Sanoi Saga tympeänä, mutta sen sanottuaan Nagai mulkaisi vihaisesti Sagahin ja Saga näytti kutistuvan hyvin pieneksi kun hän kohtasi Nagain ärtyneen katseen.
”Niin Naldor oletko sinä saanut mitään selville?” kysyi Nagai uteliaana tovin päästä.
”En mutta rikoin ikkunan ja hommasin meille myös kolon mistä voimme nähdä mitä tapahtuu…” Sanoi Naldor ja kertoi tovereilleen mitä piti tehdä ja sitten he kaikki hajaantuivat ja menivät kukin minnekin menojaan.
Illalla seuraavana yönä he kerääntyivät ikkunan viereen kuuntelemaan ja katselemaan. Naldor näki kaaoksen Slaaneshkultin merkkejä joka puolella ja kymmeniä puolialastomia Noita haltioita hurraamassa Morathia, mutta pian he lopettivat ja Morathi meni lavalle ja alkoi puhua: ”Huomenna minä ratsastan Kaaoksen maille ja kerään suurimman villi-ihmisarmeijan mitä on koskaan nähnyt ja sen jälkeen kokoonnumme vuoden päästä Pimeän vuoren juurelle ja siellä on minua vastassa tuhatpäinen Noita haltia armeijani!” Sen jälkeen kaikkia alkoivat hurrata, mutta pian yksi Noita haltiaa ryntäsi ulos ja raahasi Naldorin ystävineen Morathin eteen. Ystävykset huomasivat että Noita haltiat olivat lähes yhtä vahvoja kuin he.
”Naldor ja hänen ystävänsä, mitä tekisimme heille?” Sanoi Morathi ivallisesti.
”Uhrataan, uhrataan, uhrataan ne Slaaneshille!” huusivat Noita haltiat yhteen ääneen ottaen aseitaan esille ja heiluttaen niitä päänsä yläpuolella.
”Vaietkaa! Minulla on heille parempaa käyttöä.” Sanoi Morathi taas häijysti katsoen heitä lumoavilla silmillään, joihin Saga näytti lamaantuneen täysin.
Morathi otti taskustaan käyrän vaaleanpunaisen tikarin ja viiltäen kaikille ranteeseen syvän Slaaneshkultin merkin ja sanoi: ”Nyt ette voi koskaan harkita paljastavanne meitä, sillä paljastutte siinä aina mukana.” Ja näytti kädessään olevan merkin Naldorille. Nagai menetti tuolloin puhekykynsä ja ainoa ääni mitä hän viiltohaavan jälkeen ääntä päästi, oli haltialaulu, jota oli kaikkien mielestä kaunista kuunnella. Nagai osasi laulaa vanhoja haltian taru lauluja Pimentohaltioiden rohkeudesta ja uljaudesta taisteluista Ulthuanissa Jalohaltioita vastaan, jotka onnistuivat riistämään heiltä heidän kotinsa.
Naldor ja hänen ystävilleen annettiin vapaa valinta valita mikä tahansa olio ratsuksi, jos vain Morathilla oli sellainen hallussaan. Kukaan heistä ei valinnut yhtään ratsua aluksi ja siitä Morahti suuttui ja aloitti heidän käännyttämisensä Slaaneshin kultin jäseniksi. Heille kerrottiin, että kultin jäsenillä oli vain nautintoja, eikä koskaan huolia ja jos he auttaisivat heitä, niin joskus he saisivat kaiken mitä haluaisivat.
Joka viikko heidän ranteeseensa viillettiin Slaanesh kultin merkki ja sen jälkeen Morathi puhui heille aina kahden kesken vuorotellen.
Nagai meni ensin huoneeseen ja istuutui pienen pimeän, ikkunattomaan kivihuoneeseen, ainoaan vapaaseen tuoliin jossa ei ollut mitään muita huonekaluja kuin ne kaksi tuolia joissa Morathi ja Nagai istuivat.
”Niin Nagai voin tarjota sinulle kaiken, sanotaan vaikka ikuinen nuoruus ja kauneuttakin hiukan lisää jos autat minua, nimittäin meillä ei ole paljoa aikaa, sillä vanhassa maailmassa on menossa jonkinlainen myrsky, tai siksi he sitä nimittävät. Itse en vielä tiedä mikä se oikeastaan on, mutta mitä sanot kultaseni.” Sanoi Morathi ivallisella äänellä tietäen, että hänen lumoava äänensä ei tepsisi naisiin.
Nagai ajatteli lumoutuneena kaikkea mitä Morathi sanoi pitkän tovin, mutta pian hän kokosi itsensä ja nappasi kaapunsa alta tikarin, jonka laittoi Morathin kaulalle. Tikarissa oli Khainen merkki ja muita Khaine riimuja jotka hohtivat enemmän ja enemmän Morathin läheisyydessä.
”Aiotko tosiaan tappaa minut? Tuskinpa vaan, nimittäin eikö oma henkesi ole kalliimpi kuin minun?” Sanoi Morathi odottavasti.
Nagai mietti hetken ja laski tikarin pois surullisena.
”Ha hah haa ha! Tiesin, että tulet järkiisi.” Sanoi Morahti hyvillään.
”No mene nyt ja käske joku ystävistäsi tänne…Ainiin sinä et osakkaan puhua, no käytä elekieltä kultaseni.” Sanoi Morathi häijyhymy huulillaan. Nagai poistui hiljaa ja nopeasti huoneesta, mutta ovella hän kääntyi ja teki murhaavan katseen Morathiin ja Morathista tuntui siinä samassa kuin joku olisi lävistänyt hänen mustan sydämensä tikarilla ja Nagai näytti huomanneen sen.
Margai saapui hetken kuluttua huoneeseen, johon oli pistetty vartioiksi kaksi Noita haltiaa.
Margai ei välittänyt heistä vaan juoksi saman huoneen poikki Morathia kohti. jossa Nagai oli ollut. Magrai napautti valtimoaan ja sieltä tuli esiin pieni terä jolla hän viilsi Morathia poskeen ja siinä samassa hänen selkäänsä lensi pieni terä, joka tainnutti hänet salaman nopeasti. Noita haltiat raahasivat hänet kotiinsa.
”Hitto! Hän pilasi kauniit kasvoni.” Sanoin Morathi, mutta tiesi mielessään että se häviäisi kun hän kylpisi Khaine jumalan veressä yhtä nopeasti kuin tulikin. Morathi myös tiesi, että Nagai tai Margai ei koskaan kääntyisi palvomaan Slaaneshia, sillä he olivat todella vahvoja, eivätkä kääntyisi palvelemaan Slaaneshia ennen kymmenen vuoden käännytysprosessia.
Saga saapui huoneeseen rauhallisena ja hilpeänä vilkuillen hilpeänä Noita haltioita, joilla oli vain rintojen suojana pienet metallit lätyskät jotka olivat kiinni luultavasti ohuilla naruilla, sillä Sagai ei ollut varma sillä huone oli pimeä.
”No niin, oletko valmis uuteen uskoon, joka on toiselta nimeltään nautinnon kultti?” Sanoin Morathi itse asiassa yllättävän mukavalla äänellä.
”Jos otat nuo vaatteet pois, niin suostun.” Sanoi Sagai hyvillään välittämättä ollenkaan mihin lahkoon kuuluisi.
”No sovitaanko, että saat nuo kaksi vartijaa keskustelun jälkeen jos pistät sanasi oikein?” Sanoi Morathi loukkaantuneella äänellä osoittaen vartija naisia, jotka näyttivät hyvin halukkailta.
”No katsotaan.” Sanoi Saga malttamattomana odottaen, että keskustelu päättyisi.
Keskustelu sujui joutuisasti ja Sagai suostui vaihtamaan uskontoaan Slaanesh kulttiin ja Morathi piti pikaseremonian Sagaille ja käski vartijoiden seurata häntä hyvin sisustettuun huoneeseen jossa oli yksi vaaleanpunainen sänky…
Naldor saapui hetken päästä myös huoneeseen, mutta hänellä oli mukanaan yksi Pimeän ratsastaja varsijousella mukanaan. Naldor ja Pimeän ratsastaja kävelivät pöydän eteen.
Morathi kohotti kätensä ratsastajaa kohti ja hänen sormenpäistään lensi 5 mustaa myrkkykäärmettä, jotka lensivät suoraan Pimeän ratsastajan suuhun.
Pimeän ratsastaja juoksi huutaen tuskissaan ulos huoneesta tuntien kuinka taika käärmeet myrkyttivät hänen elimistöään ja repivät hänen ruumiinsa kappaleiksi.
”En pidä kuokka vieraista.” Tokaisi Morathi hymyillen.
”No Naldor miten on sinun laitasi?” Kysyi Morathi painottaen Naldorin nimeä.
”En koskaan lopeta palvelemasta Veren jumalaamme!” huudahti Naldor ylpeästi.
”Selvä se.” Sanoi Morathi ja viittoili sisään 5 Noita haltiaa jotka vangitsivat Naldorin taidokkaasti ja tainnuttivat hänet.
Naldor heräsi jostakin rituaali huoneesta, jossa oli paljon Noita haltioita ja Slaaneshin merkkejä. Sali oli iso ja siellä oli monia satoja kynttilöitä, jotka olivat hajustettu jollakin oudolla hajusteella. Naldor huomasi olevansa sidottuna isolla pöydällä ja Noita akkoja oli hänen ympärillään heiluttelemassa suitsukkeita. Noita akat olivat Noita haltioiden johtajia, jotka antoivat heille käskyt aina kun tarvetta oli.
Haltian paita oli riisuttu ja heitetty salin tuolille. Haltia katsoi vangittuna kauhusta kankeana kun häntä kohti tuotiin suuri Slaaneshin merkin poltto rauta, jota kantoi kaksi kaapuun pukeutunutta miestä.
Morathi saapui haltian vierelle iso kääre kädessä ja rituaaliin sovitettuasu.
Naldorin viereen tuotiin polttorauta ja Morathi ja kaikki muut Noita haltiat alkoivat toistaa joitakin tunnistamattomia sanoja. Polttorauta iskeytyi Naldorin rintaan ja Naldor huusi kivusta hullun lailla ja merkki Naldorin mahassa alkoi hehkua vaalean punaisena.
Haltia menetti tajuntansa hetken kuluttua.
Kaikki salissa hokivat tajunnan jälkeen yhteiskielellä sanoja jotka kuuluivat vain rituaaliin: ” Voi kipu, tuo autuas kipu, ota hänet tykömme, oi kipu, oi ihan kipu...”
.
.