Tyyntä Myrskyn Jälkeenkin -raportti
Lähetetty: Ke 01.09.2004 19:16
Tyyntä Myrskyn Jälkeenkin oli siis viime sunnuntaina Puolenkuun Peleissä pelattu 22 hengen FB-turnaus, jonne lähdin ottamaan selvää, onko sinisistä demoneista mihinkään turnauksessa. Toinen tarkoitus reissulle oli myös tutustua Puokkiin, sillä en ole siellä aikaisemmin käynyt.
Tämä on kirjoitettu alunperin Puolenkuun Pelien foorumiin, mutta Puokin sivut kaatuivat posting-hetkellä. Ehdin kuitenkin leikata kirjoitukseni talteen, tässä se semmoisenaan:
-----------------------------------------------------
Jees, huisiahan tuo oli. Päivä käynnistyi hieman hitaammanpuoleisesti puolentoistatunnin yöunien jälkeen, mutta onneksi virkistyin hieman kun pelit alkoivat (tosin kuvissa olen ihan tööt).
Peli 1:
Ensimmäinen peli oli Team Lauri / Tuomon 'eavy Magic & 'eavy shoota empireä vastaan. Ennen ensimmäisten peliparien selviämistä olin pööpöillyt hieman ympäriinsä, ja hajoamiseltani yritin myös tarkkailla muita paikallaolijoita. Laurista ja Tuomosta sain sellaisen ensivaikutelman, että heitä vastaan voisi olla mukava pelata, ja näinhän siinä kävikin.
Itse peli ei mennyt oikein nappiin. Ykkösen tasoittavalla läpi paukahtanut Orb Of Thunder tarkoitti, että kakkosvuorolla en liikkunut käytännössä lainkaan (koska puolet armeijastani oli lentäjiä), mikä todennnäköisesti vaikutti lopputulokseenkin hieman. Pelillisesti ajateltuna olisin ansainnut hävitä tämän pelin, mutta minor victory irtosi mm. vastustajan räjäytettyä molemmat helblasterit samalla vuorolla, ja ensimmäisen neljän vuoron LD-testeistä en taida edes mainita. Kun Tzeentch on kentällä, hassuja tapahtuu, tällä kertaa se toi siis demoneille hiuksenhienon minor victoryn.
Kakkoskierroksen pelilista näytti aluksi vastustajaksi samaa empireä, mutta se vaihtui nopeasti kuitenkin Silvennoisen liskoiksi. Olimme kuitenkin Juomaksen kanssa hiljattain ottaneet matsia, ja ajattelimme että kun kerrankin olimme Puokkiin asti päässet (oli muuten molemmille ensimmäinen kerta), pelaisimme mielellämme jotain muuta kuin toisiamme vastaan. Saimme kuitenkin järkättyä pelit niin, että minä päästin haastamaan The Captainia ja Juomas sai vastaansa Team Laurin & Tuomon.
Peli 2:
Kakkospelissä kohtasivat siis moderaattoreiden Demonilegioonat, Tzeentch vastaan Slaanesh, Lord of Change vastaan Keeper of Secrets. Peli itse asiassa keskittyikin Suurdemonien väliseen haasteeseen, joka kestikin 5 vai 6 lähitaisteluvuoroa. Pelin alku näytti varsin pahalta kun Kossi-kenguru taikoi Lokin näkökenttään jotain mielenkiintoista. Loc sitten otti ja lensi 20" suoraan eteenpäin, laskeutuen 2" päähän Kossista, Heraldin johtaman pleasureseeker-yksikön ja 20 daemoneten (full command) läheisyyteen. Kaikki toki chargettivat seuraavalla vuorolla, joten "yllättäen" hävisin combatin seitsemällä. Instabilityyn pyörähti kuitenkin ykkönen ja kakkonen, joten ei mitään hätää, etenkään kun chariottini olivat hyvissä vastaiskuasemissa. Seuraavan rundin voitinkin jo yhdellä, kiitos impact hittien ja Keeper of Secretsin olemattoman osumatarkkuuden (molemmat Greater demonit olivat kyllä varsin kädettömiä koko taistelun ajan). Ilman bösbi-demonia sekä tissimadot että daemonetet olisivat hävinneet kuin pieru saharaan, mutta re-rolli pelasti heidätkin.
Nelosvuorolla Lokki sai vihdoin vaihteen päälle, ja upotti viimeiset kolme haava kossiin, jääden itse yhteen woundiin (edellisellä vuorolla ei osunut kertaakaan, vaikka sai re-rollata kaikki 5 hyökkäystään). Seuraavalla vuorolla haaste jatkui heraldin kanssa, ja vaikka heraldi ei kuollutkaan, voitin combatin (12-päk kauhuja oli tullut matojen kylkeen) ja daemonettejen rippeetkin poksahtivat. Haaste kuitenkin jatkui yhä, ja heraldi sai kuin saikin upotettua sen viimeisen haavan tappaen locin, mutta kiitos kyljessä olevien kauhujen, hävisi seuraavalla vuorolla totaalisesti heitettyään kahdesti 11 instabilityyn. Toisella puolella kenttää oli myös tapeltu ankarasti, sieltä hengissä selvisivät vain kiekkofleimerit. Lopputuloksena slaaneshilta oli kuollut kaikki, mutta ei Tzeentchiltäkään jäänyt kuin reilu 600pts kentälle. Boonusvictorypointteja irtosi kuitenkin sen verran että Solid Victory Tzeentchille, massacrestakaan ei jääty kuin 60pts.
Eli ihan OK (ei ogre kingdoms) asemissa lähdettiin viimeiselle kierrokselle, mutta tiesin myös että helppoa vastusta ei ole luvassa. Vastaan tuli Pikku summonhordellaan. Kerran aikaisemmin olin Pikun kohdannut turnauksessa (JCL:ssä viime joulukuussa) ja silloin hän antoi minulle totaalisesti selkään...lentävällä Tzeentch-mortaleillaan. Nyt oli hänen vuoro maistaa lentävää sirkusta, tällä kertaa haastaja oli tosin kokonaan demoneita.
Peli 3:
Armeijani oli aika hyvissä lähtöasetelmissa Summon Hordea vastaan, sillä Bansheet ei toimi lainkaan, Spirit Hostit ovat kermaisen pehmeitä (kaikilla magical attackit), demoneita ei fear-auto-breakata ja lentävillä yksiköillä on hyvät mahdollisuudet saada necromancerit kiinni. Minun 6 dispelnoppaani tosin arveluttivat kun vastassa oli 13 poweria..
Voitin aloitusheiton, mutta annoin kuitenkin necromansereiden aloittaa (tätä ei taida moni tehdä summonarmeijaa vastaan). Direwolffit pääsivät (tai oikeastaan päästin) kahdella Dansella fleireihin kiinni heti kättelyssä, mutta kuolivat kaikki. Muu armeija eteni hiljalleen, lukuunottamatta black knightejä jotka tulivat täysiä päin. Onnekseni Arkhanin kirja repesi jo ensimmäisellä lukukerralla ja kakkosvuorolla Spell Destroyer vei yhden Danse Macabren, joten saatoin melkeinpä huoletta antaa nekkujen nostaa lisää lurkkeja ja käyttää vähäiset dispellini viimeisen Danse Macabren estoon.
Ensimmäisellä vuorolla sain horroreilla ja Locilla tapettua pari black knightiä, ja VC:n seuraavan päätteeksi niitä olikin enää yksi (onko se joku kirjoittamaton sääntö että undeadeja jää aina yksi henkiin ??). Kakkosvuorolla viimeinenkin black knigetti kosahti ja muuttui horroriksi, samalla kun chariotti vei lepakot oikealla sivustalla ja toinen chariotti horrien avustamana spirit hostit vasemmalla sivustalla. Flamerit grillasivat puolet viereen syntyneestä 16 skelen yksiköstä, kiekkofleimerit lentelivät parempia asemia hakien.
Kolmosvuorolla totesin, että sekä kärryille, Lord of Changelle että kiekkofleimereille oli niukasti paljastunut lossi zombiyksikköön, jossa kaikki necrot lymyilivät. Toisen kärryn charge jäi lyhyeksi, mutta muut lensivät perille ja kaatoivat sen verran monta zombia että kyseinen häsy ja koko peli ratkesi selkeästi demonien eduksi (peli on käytännössä ohi kun neljään necroon pitää assignoida 8 haavaa, masteri jäi toki yhteen haavaan mutta kärryn ja kiekkofleimereiden hampurilaiseen). Totesimme että peliä ei tarvitse jatkaa, kättelimme lähdimme ilmoittamaan massacre-voittoa demoneille.
Massacrevoitto viimeisestä pelistä nosti pelipistesaldoni viiteenkymmeneen (out of 60) mikä takasi tähän asti parhaan turnaussijoitukseni eli kolmannen sijan. Sain myös Pikun kiinnostumaan Lentävä Sirkus-demonilistasta, en sitten tiedä onko tämä hyvä vai huono asia..
Jäin "harmillisesti" ilman combat cardseja (koska niitä ei riittänyt kaikille), mutta vastineeksi sain tyylikkäitä lotr-noppia. Hyvä henkinen fiilis kompensoikin sopivasti pääosin junan lattialla tapahtunutta kotimatkaa.
Mutta vielä kun muistan, kiitokset järjestäjille, vastustajille, hauskajuttuiselle suunnistajalle sekä Armageddonille, joka poimi minut ja Juomaksen aamulla juna-asemalta. Viimeistään Fanatic 2:ssa uudestaan.
~j
Tämä on kirjoitettu alunperin Puolenkuun Pelien foorumiin, mutta Puokin sivut kaatuivat posting-hetkellä. Ehdin kuitenkin leikata kirjoitukseni talteen, tässä se semmoisenaan:
-----------------------------------------------------
Jees, huisiahan tuo oli. Päivä käynnistyi hieman hitaammanpuoleisesti puolentoistatunnin yöunien jälkeen, mutta onneksi virkistyin hieman kun pelit alkoivat (tosin kuvissa olen ihan tööt).
Peli 1:
Ensimmäinen peli oli Team Lauri / Tuomon 'eavy Magic & 'eavy shoota empireä vastaan. Ennen ensimmäisten peliparien selviämistä olin pööpöillyt hieman ympäriinsä, ja hajoamiseltani yritin myös tarkkailla muita paikallaolijoita. Laurista ja Tuomosta sain sellaisen ensivaikutelman, että heitä vastaan voisi olla mukava pelata, ja näinhän siinä kävikin.
Itse peli ei mennyt oikein nappiin. Ykkösen tasoittavalla läpi paukahtanut Orb Of Thunder tarkoitti, että kakkosvuorolla en liikkunut käytännössä lainkaan (koska puolet armeijastani oli lentäjiä), mikä todennnäköisesti vaikutti lopputulokseenkin hieman. Pelillisesti ajateltuna olisin ansainnut hävitä tämän pelin, mutta minor victory irtosi mm. vastustajan räjäytettyä molemmat helblasterit samalla vuorolla, ja ensimmäisen neljän vuoron LD-testeistä en taida edes mainita. Kun Tzeentch on kentällä, hassuja tapahtuu, tällä kertaa se toi siis demoneille hiuksenhienon minor victoryn.
Kakkoskierroksen pelilista näytti aluksi vastustajaksi samaa empireä, mutta se vaihtui nopeasti kuitenkin Silvennoisen liskoiksi. Olimme kuitenkin Juomaksen kanssa hiljattain ottaneet matsia, ja ajattelimme että kun kerrankin olimme Puokkiin asti päässet (oli muuten molemmille ensimmäinen kerta), pelaisimme mielellämme jotain muuta kuin toisiamme vastaan. Saimme kuitenkin järkättyä pelit niin, että minä päästin haastamaan The Captainia ja Juomas sai vastaansa Team Laurin & Tuomon.
Peli 2:
Kakkospelissä kohtasivat siis moderaattoreiden Demonilegioonat, Tzeentch vastaan Slaanesh, Lord of Change vastaan Keeper of Secrets. Peli itse asiassa keskittyikin Suurdemonien väliseen haasteeseen, joka kestikin 5 vai 6 lähitaisteluvuoroa. Pelin alku näytti varsin pahalta kun Kossi-kenguru taikoi Lokin näkökenttään jotain mielenkiintoista. Loc sitten otti ja lensi 20" suoraan eteenpäin, laskeutuen 2" päähän Kossista, Heraldin johtaman pleasureseeker-yksikön ja 20 daemoneten (full command) läheisyyteen. Kaikki toki chargettivat seuraavalla vuorolla, joten "yllättäen" hävisin combatin seitsemällä. Instabilityyn pyörähti kuitenkin ykkönen ja kakkonen, joten ei mitään hätää, etenkään kun chariottini olivat hyvissä vastaiskuasemissa. Seuraavan rundin voitinkin jo yhdellä, kiitos impact hittien ja Keeper of Secretsin olemattoman osumatarkkuuden (molemmat Greater demonit olivat kyllä varsin kädettömiä koko taistelun ajan). Ilman bösbi-demonia sekä tissimadot että daemonetet olisivat hävinneet kuin pieru saharaan, mutta re-rolli pelasti heidätkin.
Nelosvuorolla Lokki sai vihdoin vaihteen päälle, ja upotti viimeiset kolme haava kossiin, jääden itse yhteen woundiin (edellisellä vuorolla ei osunut kertaakaan, vaikka sai re-rollata kaikki 5 hyökkäystään). Seuraavalla vuorolla haaste jatkui heraldin kanssa, ja vaikka heraldi ei kuollutkaan, voitin combatin (12-päk kauhuja oli tullut matojen kylkeen) ja daemonettejen rippeetkin poksahtivat. Haaste kuitenkin jatkui yhä, ja heraldi sai kuin saikin upotettua sen viimeisen haavan tappaen locin, mutta kiitos kyljessä olevien kauhujen, hävisi seuraavalla vuorolla totaalisesti heitettyään kahdesti 11 instabilityyn. Toisella puolella kenttää oli myös tapeltu ankarasti, sieltä hengissä selvisivät vain kiekkofleimerit. Lopputuloksena slaaneshilta oli kuollut kaikki, mutta ei Tzeentchiltäkään jäänyt kuin reilu 600pts kentälle. Boonusvictorypointteja irtosi kuitenkin sen verran että Solid Victory Tzeentchille, massacrestakaan ei jääty kuin 60pts.
Eli ihan OK (ei ogre kingdoms) asemissa lähdettiin viimeiselle kierrokselle, mutta tiesin myös että helppoa vastusta ei ole luvassa. Vastaan tuli Pikku summonhordellaan. Kerran aikaisemmin olin Pikun kohdannut turnauksessa (JCL:ssä viime joulukuussa) ja silloin hän antoi minulle totaalisesti selkään...lentävällä Tzeentch-mortaleillaan. Nyt oli hänen vuoro maistaa lentävää sirkusta, tällä kertaa haastaja oli tosin kokonaan demoneita.
Peli 3:
Armeijani oli aika hyvissä lähtöasetelmissa Summon Hordea vastaan, sillä Bansheet ei toimi lainkaan, Spirit Hostit ovat kermaisen pehmeitä (kaikilla magical attackit), demoneita ei fear-auto-breakata ja lentävillä yksiköillä on hyvät mahdollisuudet saada necromancerit kiinni. Minun 6 dispelnoppaani tosin arveluttivat kun vastassa oli 13 poweria..
Voitin aloitusheiton, mutta annoin kuitenkin necromansereiden aloittaa (tätä ei taida moni tehdä summonarmeijaa vastaan). Direwolffit pääsivät (tai oikeastaan päästin) kahdella Dansella fleireihin kiinni heti kättelyssä, mutta kuolivat kaikki. Muu armeija eteni hiljalleen, lukuunottamatta black knightejä jotka tulivat täysiä päin. Onnekseni Arkhanin kirja repesi jo ensimmäisellä lukukerralla ja kakkosvuorolla Spell Destroyer vei yhden Danse Macabren, joten saatoin melkeinpä huoletta antaa nekkujen nostaa lisää lurkkeja ja käyttää vähäiset dispellini viimeisen Danse Macabren estoon.
Ensimmäisellä vuorolla sain horroreilla ja Locilla tapettua pari black knightiä, ja VC:n seuraavan päätteeksi niitä olikin enää yksi (onko se joku kirjoittamaton sääntö että undeadeja jää aina yksi henkiin ??). Kakkosvuorolla viimeinenkin black knigetti kosahti ja muuttui horroriksi, samalla kun chariotti vei lepakot oikealla sivustalla ja toinen chariotti horrien avustamana spirit hostit vasemmalla sivustalla. Flamerit grillasivat puolet viereen syntyneestä 16 skelen yksiköstä, kiekkofleimerit lentelivät parempia asemia hakien.
Kolmosvuorolla totesin, että sekä kärryille, Lord of Changelle että kiekkofleimereille oli niukasti paljastunut lossi zombiyksikköön, jossa kaikki necrot lymyilivät. Toisen kärryn charge jäi lyhyeksi, mutta muut lensivät perille ja kaatoivat sen verran monta zombia että kyseinen häsy ja koko peli ratkesi selkeästi demonien eduksi (peli on käytännössä ohi kun neljään necroon pitää assignoida 8 haavaa, masteri jäi toki yhteen haavaan mutta kärryn ja kiekkofleimereiden hampurilaiseen). Totesimme että peliä ei tarvitse jatkaa, kättelimme lähdimme ilmoittamaan massacre-voittoa demoneille.
Massacrevoitto viimeisestä pelistä nosti pelipistesaldoni viiteenkymmeneen (out of 60) mikä takasi tähän asti parhaan turnaussijoitukseni eli kolmannen sijan. Sain myös Pikun kiinnostumaan Lentävä Sirkus-demonilistasta, en sitten tiedä onko tämä hyvä vai huono asia..
Jäin "harmillisesti" ilman combat cardseja (koska niitä ei riittänyt kaikille), mutta vastineeksi sain tyylikkäitä lotr-noppia. Hyvä henkinen fiilis kompensoikin sopivasti pääosin junan lattialla tapahtunutta kotimatkaa.Mutta vielä kun muistan, kiitokset järjestäjille, vastustajille, hauskajuttuiselle suunnistajalle sekä Armageddonille, joka poimi minut ja Juomaksen aamulla juna-asemalta. Viimeistään Fanatic 2:ssa uudestaan.
~j