Komentaja difk toilailee taas.
Lähetetty: Su 05.09.2004 21:22
Difk istui tyytyväisenä mukavassa nojatuolissa (joka oli muuten aika iso hänen kannaltaan) takkatulen edessä ja siemaili halpaa teetä. Hän oli valloittamansa avaruusmerijalkaväen luostarin pomoille varatussa luksus huoneistossa (baarikaappi ja kaikki mukavuudet). Vaikka keisarilliset avaruusmerijalkaväen jääkärit olivat kovia taistelijoita sai Difk luostarin varsin helposti haltuunsa. Hänen iskujoukkonsa eteni tasaista tahtia ja jokainen vihollinen kaatui helposti, tai niin Difk tahtoi ajatella. Todellisuudessa hänen joukkonsa otti turpaan varsin lujaa. Erään raskaan taisteluasun harhaluoti osui luostarissa olevaan ainoaan heikkoon kohtaan. Viinakellariin. Isku tuhosi täydellisesti pontikkapöntöt ja silpoi kaikki pullot (sisältönä harvinaisen hyvää vissykossua). Luostarin merijalkaväen sotilaat eivät olleet odottaneet moista takaiskua ja ajatuskin tuntia ilman tuota ihme nektaria tuntui karmealta. Koska merijalkaväen sotilailla ei ollut enää mitään, minkä puolesta taistella (tuossa luostarissa vissykossu meni jopa keisarin edelle) päättivät he surkean elämänsä leikkaamalla ranteen auki moottorisahamiekalla. Hemmetinmoinen sotkuhan siitä tuli ja Difk:in miehet kuurasivat parhaillaa paikkaa, kun heidän komentajansa istui mukavasti takkatulen ääressä.
Ja minkä takia Difk sitten päätti hyökätä luostariin alun alkaenkaan? No siihen ei nyt ole mitään järkevää syytä. Hänen aamun teränsä (eng. Dawn blade) oli määrännyt Difkin hyökkäämään Taun mahtavaa imperiumia kohtaan, mutta Difk käski telepaattisen linkin toisessa päässä olevaa heppua haistamaan pitkän paskan. Demoni joka oli Difkille neuvoja antanut tukehtui raivoonsa moisen luokkauksen kuultuaan. (eikö hänestä ole senkummemin kuultu yhtään mitään). "Komentaja, luostari on nyt pesty ja puhdistettu" Sanoi ääni radiosta. "No sepä hyvä. Kertokaapa tämän taistelun kulut" Difk vastasi. " 50 kevyttä jalkaväen sotilasta, 2 vasarapää (eng. hammerhead) taisteluvaunua, tusina keskiluokan taisteluasuja ja 500 tonnia mäntysuopaa." Kuului vastaus empimättä. "Mitä helevettiä!" Difk karjaisi. "Muun minä kestän, mutta te hölmöt kulutitte 500t mäntysuopaa yhden luostarin pyyhkimiseen! Eikö teillä ole ollenkaan hajua paljon moinen tökötti maksaa!" Difk jatkoi naama punaisena. "Mutta ajatelkaa positiivisesti komentaja. Saimme siitä reilun 5% alennuksen ja lisäksi luostarissa on niin puhdasta että voit peilata itseäsi vaikka palaneesta hiilenkekäleestä" vastaus kajahti iloisen hilpeän sävyn saattelemana. Pahapa tuota oli kiistää Difk tuumi ja hörppäsi teensä loppuun. Hän teki pikaisen tarkastuskierroksen ja totesi ettei hänelle oltu valehdeltu.
Viikoja kului eikä mitään tapahtunut. Difk alkoi nyt hieman turhautua koko luostariin. Ylenpalttinen puhtaus nimittäin tarkoitti myös sitä että laittiat oli kiilloitettu. Joka toisella askeleella lennettiin nurin ja pari soturia pääsi näin hengestään varsin nopeasti. Eräänä kauniina päivänä Difk:lle tuotiin hätäviesti. "Keisarillinen laivasto (radiorätinää) on saapunut (kova räjähdys) aurinkokuntaan. Evakoitukaa vä-. Loppu viesti olikin sitten kohinaa. Difk syötti kirjaimet vä- tietokoneeseen ja ruudulle ilmaantui mitä se mahtoi tarkoittaa. Hän valitsi vaivattomimman vaihtoehdon: vähitellen.
Kuljetusaluksia lastattiin leppoisaan tahtiin. Tietenkin kello neljän tee piti pitää ja kaiken moista pikkutyhmää. Kun alukset saatiin lastattua lähtivät ne hetimiten lentoon. Difk seurasi evakointia luostariin perustetusta komentokeskuksesta. " Ensimmäinen alus jättää ilmakehän 10 sekunnissa (Taulla on käytössä omat aikayksikkönsä mutta jotta kertomusta olisi helpompi lukea/kirjoittaa on aikayksiköt käännetty selväksi suomenkieleksi)" Kajahti tiedottajan ääni radiosta. Difk käänsi huomionsa tutkaan ja siellä oleva vihreä piste katosi yllättäen. "Yhteys menetetty." Sanoi sama radioääni hermostuneena. " Kymppi vetoa että seuraava alus pääsee turvallisesti karkuun." Difk sanoi silmää iskien henkivartijallensa. Hetken kuluttua Difk oli kymppiä köyhempi (ja se raha lähti henkivartijan palkasta). Kolmannen aluksen lähestyessä ilmakehää Difk aloitti "Pistän pääni pan-." Mutta hän rupesi ajattelemaan ja meni hiljaiseksi. Kävi selväksi että yksikään alus ei tulisi pääsemään pois planeetalta. Silloin Difk sai kuningas tason idean. Hän päätti painua maan alla oleviin pommisuojiin ja räjäyttää luostarin taivaan tuuliin. Ehkäpä keisarillinen laivasto luulisi Difkin tehneen kunniakkaan itsemurhan ja lähtisivät pois.
Tuohon ideaan takertuen Difk komensi kaikki joukkonsa pommisuojiin ja antoi teknikoidensa asettaa räjähteet luostariin. Eipä aikaakaan kun teknikot palasivat ja raportoivat että kaikki oli kunnossa. Difk aloitti lähtölaskennan 30 sekunnista. Samalla hän kysyi mitä pommeja teknikot olivat asentaneet. " No kun luostari on rakennettu puhtaasta adamantiumista ajattelimme käyttää xXx luokan pommia" Teknikot sanoivat. " No kuinkas kovaa ne sitten räjähtää?" Difk uteli. " Ajattele ydinpommia. Siitä lähtevä energia määrä potenssiin miljoona." Sanoivat teknikot yhdestä suusta. Difk tajusi että he vapauttaisivat sellaisen määrän energiaa että ei toista. " Voi helvetti." Difk kuiskasi. Samalla hetkellä mittari näytti nollaa ja räjähdys käynnistyi. Ilotulitus oli helvetinmoinen kun Difk asian ilmaisi. Itse asiassa räjähdys oli niin luja että yksikään kasvi ei enää kyseisellä planetalla koskaan kasvaisi. Keisarillinen laivasto katseli kun planeetta muuttui tulimereksi. " No mitäs tehdään?" Kyseli keisarillinen komentaja neuvonantajaltaan. " Lähetään meen vaikka tyranidejä lahtaa." Kuului vastaus välinpitämättömällä äänellä. Ja niin keisarillinen laivasto mannerheim kääntyi ja purjehti kauas pois.
Viikko räjähdyksen jälkeen alkoi luostarin alta ilmaantua pieniä kuoppia. Niistä ulos auringon valoon tuli pieniä ja varsin pölmistyneitä miehiä. Miten Difk oli selvinnyt jäi mysteeriksi. Tietenkin hän itse sanoo selvinneensä oman nokkeluutensa, kauneutensa ja älynsä avulla. Muut taas ajattelevat helvetillistä tuurinpoikasta. Hänen oma laivastonsa ilmestyi heitä pelastamaan ja Difk tiukkasi amiraalilta. " Ja missäs perkeleessä tekin sitten olitte piiritystilanteen aikana?" Amiraali näytti vaivaantuneelta. " No kun me vähän kuljetettiin tavaraa paikasta A paikkaan B." "Ja minkähän laista tavaraa." Difk kysyi ja sai vaivoin peiteltyä raivoansa. " No kuljetettiin vähän huumehia, jotta rahatilanne ei näyttäisi niin kehnolta." Amiraali katseli maahan ja piirsi jalkansakärjellä ympyrää. Difk sai sydän kohtauksen. Hänen iskujoukkonsa lähti laivastolla pois ja amiraali sai etuvartio aseman roolin. Toisin sanoen hän ja kohentelemaan nuotiota hiekalle, kun muut lipuivat pois kuvioista.
Thö loppu.
Ja minkä takia Difk sitten päätti hyökätä luostariin alun alkaenkaan? No siihen ei nyt ole mitään järkevää syytä. Hänen aamun teränsä (eng. Dawn blade) oli määrännyt Difkin hyökkäämään Taun mahtavaa imperiumia kohtaan, mutta Difk käski telepaattisen linkin toisessa päässä olevaa heppua haistamaan pitkän paskan. Demoni joka oli Difkille neuvoja antanut tukehtui raivoonsa moisen luokkauksen kuultuaan. (eikö hänestä ole senkummemin kuultu yhtään mitään). "Komentaja, luostari on nyt pesty ja puhdistettu" Sanoi ääni radiosta. "No sepä hyvä. Kertokaapa tämän taistelun kulut" Difk vastasi. " 50 kevyttä jalkaväen sotilasta, 2 vasarapää (eng. hammerhead) taisteluvaunua, tusina keskiluokan taisteluasuja ja 500 tonnia mäntysuopaa." Kuului vastaus empimättä. "Mitä helevettiä!" Difk karjaisi. "Muun minä kestän, mutta te hölmöt kulutitte 500t mäntysuopaa yhden luostarin pyyhkimiseen! Eikö teillä ole ollenkaan hajua paljon moinen tökötti maksaa!" Difk jatkoi naama punaisena. "Mutta ajatelkaa positiivisesti komentaja. Saimme siitä reilun 5% alennuksen ja lisäksi luostarissa on niin puhdasta että voit peilata itseäsi vaikka palaneesta hiilenkekäleestä" vastaus kajahti iloisen hilpeän sävyn saattelemana. Pahapa tuota oli kiistää Difk tuumi ja hörppäsi teensä loppuun. Hän teki pikaisen tarkastuskierroksen ja totesi ettei hänelle oltu valehdeltu.
Viikoja kului eikä mitään tapahtunut. Difk alkoi nyt hieman turhautua koko luostariin. Ylenpalttinen puhtaus nimittäin tarkoitti myös sitä että laittiat oli kiilloitettu. Joka toisella askeleella lennettiin nurin ja pari soturia pääsi näin hengestään varsin nopeasti. Eräänä kauniina päivänä Difk:lle tuotiin hätäviesti. "Keisarillinen laivasto (radiorätinää) on saapunut (kova räjähdys) aurinkokuntaan. Evakoitukaa vä-. Loppu viesti olikin sitten kohinaa. Difk syötti kirjaimet vä- tietokoneeseen ja ruudulle ilmaantui mitä se mahtoi tarkoittaa. Hän valitsi vaivattomimman vaihtoehdon: vähitellen.
Kuljetusaluksia lastattiin leppoisaan tahtiin. Tietenkin kello neljän tee piti pitää ja kaiken moista pikkutyhmää. Kun alukset saatiin lastattua lähtivät ne hetimiten lentoon. Difk seurasi evakointia luostariin perustetusta komentokeskuksesta. " Ensimmäinen alus jättää ilmakehän 10 sekunnissa (Taulla on käytössä omat aikayksikkönsä mutta jotta kertomusta olisi helpompi lukea/kirjoittaa on aikayksiköt käännetty selväksi suomenkieleksi)" Kajahti tiedottajan ääni radiosta. Difk käänsi huomionsa tutkaan ja siellä oleva vihreä piste katosi yllättäen. "Yhteys menetetty." Sanoi sama radioääni hermostuneena. " Kymppi vetoa että seuraava alus pääsee turvallisesti karkuun." Difk sanoi silmää iskien henkivartijallensa. Hetken kuluttua Difk oli kymppiä köyhempi (ja se raha lähti henkivartijan palkasta). Kolmannen aluksen lähestyessä ilmakehää Difk aloitti "Pistän pääni pan-." Mutta hän rupesi ajattelemaan ja meni hiljaiseksi. Kävi selväksi että yksikään alus ei tulisi pääsemään pois planeetalta. Silloin Difk sai kuningas tason idean. Hän päätti painua maan alla oleviin pommisuojiin ja räjäyttää luostarin taivaan tuuliin. Ehkäpä keisarillinen laivasto luulisi Difkin tehneen kunniakkaan itsemurhan ja lähtisivät pois.
Tuohon ideaan takertuen Difk komensi kaikki joukkonsa pommisuojiin ja antoi teknikoidensa asettaa räjähteet luostariin. Eipä aikaakaan kun teknikot palasivat ja raportoivat että kaikki oli kunnossa. Difk aloitti lähtölaskennan 30 sekunnista. Samalla hän kysyi mitä pommeja teknikot olivat asentaneet. " No kun luostari on rakennettu puhtaasta adamantiumista ajattelimme käyttää xXx luokan pommia" Teknikot sanoivat. " No kuinkas kovaa ne sitten räjähtää?" Difk uteli. " Ajattele ydinpommia. Siitä lähtevä energia määrä potenssiin miljoona." Sanoivat teknikot yhdestä suusta. Difk tajusi että he vapauttaisivat sellaisen määrän energiaa että ei toista. " Voi helvetti." Difk kuiskasi. Samalla hetkellä mittari näytti nollaa ja räjähdys käynnistyi. Ilotulitus oli helvetinmoinen kun Difk asian ilmaisi. Itse asiassa räjähdys oli niin luja että yksikään kasvi ei enää kyseisellä planetalla koskaan kasvaisi. Keisarillinen laivasto katseli kun planeetta muuttui tulimereksi. " No mitäs tehdään?" Kyseli keisarillinen komentaja neuvonantajaltaan. " Lähetään meen vaikka tyranidejä lahtaa." Kuului vastaus välinpitämättömällä äänellä. Ja niin keisarillinen laivasto mannerheim kääntyi ja purjehti kauas pois.
Viikko räjähdyksen jälkeen alkoi luostarin alta ilmaantua pieniä kuoppia. Niistä ulos auringon valoon tuli pieniä ja varsin pölmistyneitä miehiä. Miten Difk oli selvinnyt jäi mysteeriksi. Tietenkin hän itse sanoo selvinneensä oman nokkeluutensa, kauneutensa ja älynsä avulla. Muut taas ajattelevat helvetillistä tuurinpoikasta. Hänen oma laivastonsa ilmestyi heitä pelastamaan ja Difk tiukkasi amiraalilta. " Ja missäs perkeleessä tekin sitten olitte piiritystilanteen aikana?" Amiraali näytti vaivaantuneelta. " No kun me vähän kuljetettiin tavaraa paikasta A paikkaan B." "Ja minkähän laista tavaraa." Difk kysyi ja sai vaivoin peiteltyä raivoansa. " No kuljetettiin vähän huumehia, jotta rahatilanne ei näyttäisi niin kehnolta." Amiraali katseli maahan ja piirsi jalkansakärjellä ympyrää. Difk sai sydän kohtauksen. Hänen iskujoukkonsa lähti laivastolla pois ja amiraali sai etuvartio aseman roolin. Toisin sanoen hän ja kohentelemaan nuotiota hiekalle, kun muut lipuivat pois kuvioista.
Thö loppu.
