Sotavasara.net

Gorakherunghasug, ystäville Gorak, niminen suurörkki katseli kohti matelevaa Bretonnian armeijaa. Gorak johti örkkiarmeijaansa, ja sen saattoi huomata jo kirveen koosta. Örkkileirissä oli täydellinen kaaos, kun hiidet ja örkit tappelivat keskenään yrittäessään ryhmittäytyä. Kolmekymmentä hiittä, kaksikymmentä örkkiä, kaksi shamaania ja jätti makasi maassa enemmän tai vähemmän kuolleena. Gorak pudisti päätään ja murahti. Olisi aika näyttää rotille kuinka armeija käyttäytyy. Pitihän heidän olla edukseen bretonnialaisia vastaan taistellessa. "Noni, senki pienet, mitättömät rotat! Ryhmittäytykää tai muuten mä Gorkin (tai mahdollisesti Morkin) nimeen silpon teiät siihen paikkaan! Keitä me ollaan?!?!" Gorak huusi. "Me ollaan Teurastajan Terän klaani! Me halutaan Verta Ja Suolenpätkiä!" Örkit ja hiidet(ja jätti ja peikot) kiljuivat. "Emmää kuule teitä senki mitättömät rotat! Lujempaa!" Örkit ja hiidet(ja jätti ja peikot) toistivat saman lujempaa ja husien aseitaan entistä enemmän. Peikon nuija osui yhteen hiiteen. Kukaan ei olisi välittänyt, mutta hiisi lensi Gorakin naamalle ja hän suuttui todella. Peikko määrättin mestattavaksi. Bretonnialaiset tulivat tasangon toiseen päähän. Alue oli tasainen, pitkää ruohikkoa oleva pelto. Örkit järejstäytyivät riviin. Yhdellä hiidellä oli vaaleanpunaisia nauhoja ja kukkia keihäässään, olihan bretonnian armeijaa kohtaan osoitettava kunnioitusta, koska haarniskan kuorimisen jälkeen päästiin käsiksi maukkaaseen lihaan. Teurastajan Terä oli elänyt monta talvea bretonnialaisilla, kun Gorak oli kerran suutuspäissään lahdannut kaikki alueen eläimet ja silmiinsä sattuneet epäonniset. Gorak heitti pari hyvin valittua solvausta(hän oli miettinyt tunteja mitä on sivistynyt solvaaminen ja hän oli päätynyt 'kukkahattutäteihin' ja 'multaturpiin') ja lähti juoksemaan kohti bretonnian joukkojen komentajaa. Muut örkit seurasivat perässä tökkien toisiaan. Kaikki halusivat tappaa juuri sen sotilasrykmentin. Ja riitahan siitä syttyi. Bretonnialaiset ihmettelivät suu auki puoleenväliin juoksumatkaa jäänyttä örkkiarmeijaa joka tappeli keskenään, ja eteenpäin juoksevaa suurörkkiä joka kiljui: "senkin resupekat! Kukkakepit! Siat!" Bretonnialaiset olivat niin äimistyneitä että kukaan ei kinnittänyt mitään huomiota örkkiin joka pilkkoi heidän johtajansa ja kolme ritarirykmenttiä palasiksi. "Sorssiit, poijjaat, mutta miu pitääs päästä täst läpi, mä oon niinku sotiilaskarkkuri" sanoi pieni hiisi eräälle keihäsmiesrykmentin lipunkantajalle. Lipunkantaja katsoi äimistyneenä hiittä ja väistyi tämän edestä. Tuo hiisi olikin ainoa Teurastajan Terästä joka pääsikosketusetäisyydelle Bretonnialaisia johtajan lisäksi tuossa taistelusta. Gorak iski ritaria kirveellään ja kuuli rasahduksen. Ritari oli lentänyt hevosen selästä, mutta Gorakin kirveen laho varsi oli viimein antanut periksi. Joten hän otti kuolleen bretonnialaiskomentajan miekan. Örkkishamaaneille oli tullut riita siitä kuka joisi loput Imperiumilta ryösetetystä viinasta. He olivat alkaneet räjäytellä toisiaan. Eli siis taikoa kerrankin ilman "transsihuikkaa". Ja ainoastaan yksi oli räjäyttänyt jonkun ruumiinosansa. Brettonnialaiset eivät saaneet mitään örkkeille(örkille).


Taistelun jälkeen Gorak tutki taistelualuetta. Ikävä kyllä hän kompastui uusiin, ryövättyihin jalkasuojuksiinsa ja seivästi rämähti turvalleen multaan. Tämä oli kauhea hetki: ensimmäistä kerta örkki katsoi snotlinia alhaaltapäin(tai no toisaaltahan örkit ovat katsoneet snottia alhaaltapäin nostaessaan näitä päänsä yläpuolelle ilmaan, mutta TODELLA alapuolelta. Gorak nousi ylös ja potkaisi todistajan jokeen.

No hei, tässä oli sitä perinteistä kunnon örkkihuumoria, vähän niin kuin Grom Rautavasaroissa. Tosin tämä kuitenkin oli täyttä sekoilua... Ihan hieno tarina, vain vähän lyhyt ja töksähtävä loppu.
8+

En pitänyt kun kuvailu oli todella vähäistä eikä ukkojakaan kuvailtu, mutta huumori oli kohdallaan eli annan tälle numeroksi:
7+

Tämän suuren suosion vuoksi päätänkin tehdä tarinalle uuden lopun, ja lisäosia!

jaaha, kaksi ihmistä on edes vaivautunut kommentoimaan.. Mutta älkööt peljätkö! Sillä uusi tarina Teurastajan Terän seikkailuista on valmisteilla!

Ja nyt kommentoi kolmas. Kyllä tämä oli täyttä örkki sekoilua, mutta hyvä sellaista.

Örkki komentaja solvaukset tekivät vaikutuksen.

Örkkien olisi kyllä pitänyt antaa niille breteille turpaan ja kunnolla.

Aika hyvä. Ontuvaa kerrontaa ja kirjoitusvirheitä, snaoja puuttui, mutta huumori oli parasta pitkiin aikoihin!

Neljä hymiötä

Aika sekavaa, mutta vetävää, joten santotaan vaikka semmoinen 8-

Gorak istuskeli tiiliseinän takana ja söi Imperiumin keihäsmiesyksikön lipunkantajan kättä. "Er, Pomo, ehk pitäs tehdä jotai, ku noi kanuunat vähä niinku pistää poikia lakoo, Pomo..", sanoi harvinaisen lyhyt örkki. "Onks sulta muka jotai valittamist, häh? Painu kuuseen siitä!" Kuin vastauksena Gorakin sanoihin Imperiumin tykin kuula iskeytyi örkkiin murskaavalla voimalla: ennestään lyhyt örkki oli nyt päätä lyhyempi. Ja kun otetaan huomioon, että örkeillä on iso pää, niin hänestä tuli AIKA lyhyt. Gorak heiti puoliksi syödyn käden muurin yli. "Pojat! Ne yrittää niitata meitsin! Gorak ei tykkää että joku yrittää niitata meitsin! HYÖKÄTKÄÄ!" Suuri aalto örkkejä hyökkäsi imperiumin armeijan eturintamaan metsän ja juuri ryöstetyn kaupungin suojista. Suunnattomassa määrin örkkejä ja hiisiä kuoli Gorakin örkkimäisen taktisen nerouden takia (eli hyökkäykeen avoimen maaston läpi), keihäsmiesyksiköt tappoivat vielä lisää örkkejä. Gorak sai kiittä Gorkkia (tai mahdollisesti Morkkia) siitä että Susivaunu tuli hänen ja kanuunankuulan eteen viime hetkellä.Puunsäpäleitä(ja turkillisia ja vähemmän turkillisia vihreän ja punaisen sekoituksia)lensi hänen kasvoilleen ja yksi terävä säle iskeytyi kiinni hänen olkapäähänsä. Gorak karjaisi ja kuuroutti yhden vastassa olleista imperiumilaisista. Eipä tuo olisi sotilaan loppuelämää haitannut, sllä "loppuelämä" tarkoitti Gorakin vastustajana olevalle korkeintaan viittä minuuttia. Hänelle se oli kymmenen sekuntia. Gorak iski ruskealla hevosella ratsastavaa "peltikasaa" sotakirveellään, ja kas kummaa, taas sen varsi katkesi. Gorak karjaisi raivosta. Jo kolmas kirves tällä viikkolla! Gorakin olisi tehtävä jotain, ennenkuin heimo alkaisi luulla, että hän oli pelkuri ja katkaisi kirveet tahallaan välttääkseen taistelua. Gorak kääntyi ympäri ja huomasi yhden pojistaan heittämässä keihästä. Gorak viittoi örkkiä heittämään keihään häntä kohti. Hän saisi sen napattua! Keihäs lähetettiin lentoon. Sen sijaan että Gorak olisi ottanut keihään kiinni, hän epäröi ja väisti sen. Mutta ei se mitään, sillä hän nappasi saman keihän imperiumilaisen miekkamiehen rintakehästä. Gorak iski mahtavalla nyrkillään imperiumilaista sotilasta leukaan, saaden sotilaan puremaan oman kielensä poikki. Gorak sievästi sotilaan ja heitti keihään (jossa sotilas oli edelleen kiinni) Käsitulittajan(Handgunner) hevosen jalkoihin. Hän tempaisi ruumiiseen sotkeutuneen hevosen ratsastajan ja nappasi tältä pistoolin. Mustaörkki ampui lähimpää miekkamiestä otsaan, osoittaen epäörkkimäistä tarkkuutta. Gorak läimäytti taas yhden sotilaista pois tieltään. Taistelu riehui kaikkialla hänen ympärillään. Gorak nappasi kahdenkädenmiekat kahdelta vierekkäin olevalta imperiumilaiselta, yhden toiseen ja yhden toiseen käteen. Hän heilautti aseita vaakatasossa, iskien maahan kaksi sotilasta. Yksi keihäsmiehistä pääsi iskemään häntä, mutta suurkörkki ei tuntenut kuin pienen tökkäisyn. Hän kääntyi ja kurtisti kulmiaan. Gorak tarttui keihäsmiestä kurkusta kiinni ja lähti marssimaan kohti imperiumin tykkiä. Hän tappoi miehistön nopeasti ja tunki sotilaan olkapäitä myötentykin sisään tungettuaan sen ensin täyteen ruutia, jonk jälkeen hän laittoi sytytyslangan palamaan ja työnsi sen taistelun sekaan. Jokainen voi itse miettiä, miten siinä kävi. Valtava räjähdys paiskoi kummankin osapuolen yksiköitä ilmaan. Tilanteen pahentamiseksi Imperiumin komentajalla oli hallussaan maaginen kivi, joka räjähti sen hallusapitäjän kuolemassa. Gorak peitti silmänsä. "Osaavat edes pistää pystyyn kunnon valoesityksen! Pojat! Hei, kärry tänne", hän huusi nähtyään susivaunun ajavan kohti. vaunu pysähtyi ja hän paiskasi sitä ohjastavat hiidet jorpakkoon ja hyppäsi itse sen kyytiin, ajaen ksekelle taistelua, husien miekallaan(edellisen hän oli heittänyt marisevaa hiittä kaulaan) minne sattui osumaan.


Gorak pyyhki uutta kirvestään. Hän oli ylpeä siitä. Hän oli ottanut sen kuolleelta komentajalta, ja uskoi sen olevan maaginen.

UUSIN TEURASTAJAN TERÄ! KÄRSIKÄÄ!

Risuja: Kirjoitusvirheitä oli aika runsaasti ja kerronta ontui hitusen. Lyhyt.

Ruusuja: Tuo örkkihuumori on jo aikamoista! Paremmaksi menee koko ajan! Repeilin koko tarinan ajan!!

Aika hauska. Perusörkkiviihdettä. Tuo tykkikohtaus oli kyllä mainio.
Vähän taustoja ja muutakin kuin mättöä olisi mukava lukea. Ja kannattaa jakaa tarina kappaleisiin, selkeyttää lukua.

Tahtoo lisää!! Tuo ykkösosa oli vähän ontuva, mutta kakkososa oli aivan loistava! Kannattaa tehdä vielä jatkoa, ainakin yksi lukija on nimittäin taattu

hyvä oli... tätä lisäää... justiin kunnon viihdettä.. 8+