40K hardback vs. Battle For Macragge
Lähetetty: Pe 10.09.2004 19:27
Suoritin kevyttä vertailevaa tutkimusta suurennuslasin kanssa, päämääränäni selvittää lieneekö loota vaiko irtokirja parempi investointi. Olettaen (nimenomaan olettaen) että irtokirjan hinta on sama 50 euroa kuin laatikon, teesini on ettei laatikon voittanutta ole.
Ensinnäkin sääntöosio. BFM:n Rules Section -vihkonen sisältää viimeistä typografista virhettä myöten sääntökirjan sivut 2-86, sivun 264 Existing Unit Types -taulukon, identtisen Quick Reference Sheetin sekä saman indexin. Kaikki normaalipelaajan kannalta oleellinen siis.
Combat Patrol sekä Kill Team -säännöt on vihosta jätetty pois, mutta molemmat ovat normaalin 40K-pelaamisen kannalta irrelevantteja n00b-koulutusmoodeja. Samaten kenkää ovat saaneet Special, Battle, Raid- ja Breakthrough -tehtävät, mikä kirpaisee jo pikkuisen. Kampanja- ja kokemusmekanismit jäivät myös Ison Kirjan yksinoikeudeksi, mutta eipä noita tullut edellisessäkään edikassa koskaan käytettyä.
Sääntökirjojen käyttömukavuuden vertailussa vihko ajaa edelle. Kevyt, A5-kokoinen satasivuinen läpyskä menee ilman suurempaa väkivaltaa vaikka takataskuun. Kovakantista järkälettä kuvittelisin olevan yhtä tuskaa raahata mukanaan, varsinkin kun kaksi kolmasosaa sisällöstä on kierrätettyä fluffia, kierrätettyä kuvitusta ja loputtomia valokuvia studioarmeijoista. Intuitioni sanoo lisäksi että "lärpäke" kestää huomattavasti järkälettä paremmin käyttöä. Liimaukset näyttivät kovakantisessa epäilyttävän huterilta.
Sitten Macragge-laatikon bonussisältöön... muutama irtonoppa ja perinteiset punaiset "tuuma"mitat jotka voi viskata roskikseen, Battle for Macragge-vihkonen jonka voi arkistoida Ö-mappiin (plarasin läpi, näytti ihan pätevältä, vanhaa ei kiinnosta). Figuosastolla marinet ja nidit vaikuttivat olevan vähintäänkin samaa kaliiberia kuin multipose-vastineensa. Bonuksena Macragge-miniskenaarioihin liittyviä bitzejä, joilla voi vaikka koristella omia maastojaan. Plussana vielä ilmiselvää sixpäkkiä kantava muovinen pilotti, joka sekin oli sangen kelvollinen. Muokattavissa helposti vaikka IG-mediciksi.
Minun kirjoissani lopullisen niitin järkäleen arkkuun iskee pakkolaskun tehnyt Aquila-sukkula. Se on iso ja se on komea. Tosin sukkulan ohjaamokappaleen olisivat voineet jättää reiättömäksi. Hehtaarin kokoisista aukoista paistaa ikävästi pelipöytä läpi, joten pohja sille on askarreltava itse.
Jään odottelemaan Macragge-lootan laajempaa julkaisua, ja suosittelen samaa muillekin. Erityisen kannattavaksi hankinnaksi se tulee jos joku lähipiirissä omistaa jo kovakantisen lisäsääntöineen, jos niitä vaikka joskus tarvitsisi. 'Nidit, marinet ja hätätilassa vaikka sukkulamaastonkin voi myydä laatikosta pois, jos pelkästään miellyttävä sääntökirjanen kiinnostaa.
Tosi HC-mies ostaa tietysti järkäleen kirjahyllynsä koristeeksi ja käyttää pelatessa vihkosta, mutta jos on kiinnostunut lähinnä pelistä an sich, järkäle kannattaa jättää väliin. Se on, jokseenkin yllättäen, se enemmän uusille pelaajille suunnattu kirja. Kakkos-kolmosedikasta lähtien pelannut tuskin tarvitsee ännännettä settiä maastonteko- tai marinenmaalausvinkkejä, saati sitten niitä loputtomia panoraamakuvia studion armeijoista.
Mieltä jäi painamaan myös epäilys että fluffia on itse asiassa sanamäärältään vähemmän kuin kolmannen edition kirjassa. Teksti on isolla rivivälillä ja isolla fontilla raapustettua jaarittelua, neljännessivu per rotu. "Absolutely jam-packed with fluff" on termi joka kuvaa isoa kirjaa mahdollisimman huonosti.
Tiivistettynä: budjettitietoinen pelaaja venaa Macraggea, varsinkin jos sattuu pelaamaan jommallakummalla laatikon rodulla.
Katsoin samalla uuden Chapel Of Sanctuary Terrain Piece -laatikon sisällön, ja totesin sen täysin luokattomaksi. Sitä kannattaa harkita korkeintaan jos käytössä on aivan liikaa fyffeä, fanboi-hammasta kolottaa sietämättömästi ja sattuu olemaan täysin kädetön maastonväsääjä. Pelillisesti itkettävän pienellä ja surkeasti esimaalatulla 60 euron katedraalinkappaleella ei tee mitään.
Ensinnäkin sääntöosio. BFM:n Rules Section -vihkonen sisältää viimeistä typografista virhettä myöten sääntökirjan sivut 2-86, sivun 264 Existing Unit Types -taulukon, identtisen Quick Reference Sheetin sekä saman indexin. Kaikki normaalipelaajan kannalta oleellinen siis.
Combat Patrol sekä Kill Team -säännöt on vihosta jätetty pois, mutta molemmat ovat normaalin 40K-pelaamisen kannalta irrelevantteja n00b-koulutusmoodeja. Samaten kenkää ovat saaneet Special, Battle, Raid- ja Breakthrough -tehtävät, mikä kirpaisee jo pikkuisen. Kampanja- ja kokemusmekanismit jäivät myös Ison Kirjan yksinoikeudeksi, mutta eipä noita tullut edellisessäkään edikassa koskaan käytettyä.
Sääntökirjojen käyttömukavuuden vertailussa vihko ajaa edelle. Kevyt, A5-kokoinen satasivuinen läpyskä menee ilman suurempaa väkivaltaa vaikka takataskuun. Kovakantista järkälettä kuvittelisin olevan yhtä tuskaa raahata mukanaan, varsinkin kun kaksi kolmasosaa sisällöstä on kierrätettyä fluffia, kierrätettyä kuvitusta ja loputtomia valokuvia studioarmeijoista. Intuitioni sanoo lisäksi että "lärpäke" kestää huomattavasti järkälettä paremmin käyttöä. Liimaukset näyttivät kovakantisessa epäilyttävän huterilta.
Sitten Macragge-laatikon bonussisältöön... muutama irtonoppa ja perinteiset punaiset "tuuma"mitat jotka voi viskata roskikseen, Battle for Macragge-vihkonen jonka voi arkistoida Ö-mappiin (plarasin läpi, näytti ihan pätevältä, vanhaa ei kiinnosta). Figuosastolla marinet ja nidit vaikuttivat olevan vähintäänkin samaa kaliiberia kuin multipose-vastineensa. Bonuksena Macragge-miniskenaarioihin liittyviä bitzejä, joilla voi vaikka koristella omia maastojaan. Plussana vielä ilmiselvää sixpäkkiä kantava muovinen pilotti, joka sekin oli sangen kelvollinen. Muokattavissa helposti vaikka IG-mediciksi.
Minun kirjoissani lopullisen niitin järkäleen arkkuun iskee pakkolaskun tehnyt Aquila-sukkula. Se on iso ja se on komea. Tosin sukkulan ohjaamokappaleen olisivat voineet jättää reiättömäksi. Hehtaarin kokoisista aukoista paistaa ikävästi pelipöytä läpi, joten pohja sille on askarreltava itse.
Jään odottelemaan Macragge-lootan laajempaa julkaisua, ja suosittelen samaa muillekin. Erityisen kannattavaksi hankinnaksi se tulee jos joku lähipiirissä omistaa jo kovakantisen lisäsääntöineen, jos niitä vaikka joskus tarvitsisi. 'Nidit, marinet ja hätätilassa vaikka sukkulamaastonkin voi myydä laatikosta pois, jos pelkästään miellyttävä sääntökirjanen kiinnostaa.
Tosi HC-mies ostaa tietysti järkäleen kirjahyllynsä koristeeksi ja käyttää pelatessa vihkosta, mutta jos on kiinnostunut lähinnä pelistä an sich, järkäle kannattaa jättää väliin. Se on, jokseenkin yllättäen, se enemmän uusille pelaajille suunnattu kirja. Kakkos-kolmosedikasta lähtien pelannut tuskin tarvitsee ännännettä settiä maastonteko- tai marinenmaalausvinkkejä, saati sitten niitä loputtomia panoraamakuvia studion armeijoista.
Mieltä jäi painamaan myös epäilys että fluffia on itse asiassa sanamäärältään vähemmän kuin kolmannen edition kirjassa. Teksti on isolla rivivälillä ja isolla fontilla raapustettua jaarittelua, neljännessivu per rotu. "Absolutely jam-packed with fluff" on termi joka kuvaa isoa kirjaa mahdollisimman huonosti.
Tiivistettynä: budjettitietoinen pelaaja venaa Macraggea, varsinkin jos sattuu pelaamaan jommallakummalla laatikon rodulla.
Katsoin samalla uuden Chapel Of Sanctuary Terrain Piece -laatikon sisällön, ja totesin sen täysin luokattomaksi. Sitä kannattaa harkita korkeintaan jos käytössä on aivan liikaa fyffeä, fanboi-hammasta kolottaa sietämättömästi ja sattuu olemaan täysin kädetön maastonväsääjä. Pelillisesti itkettävän pienellä ja surkeasti esimaalatulla 60 euron katedraalinkappaleella ei tee mitään.