fb:Kaukaiset vaeltajat:osa 1:Tapaaminen (bretonnia)
Lähetetty: Su 26.09.2004 17:07
Jatkoa tuolle prologille, se prologi 2, ei tule tulemaan..
suosittelen prologini lukemista koska siinä kerrotaan alustavia tietoja tästä, ainakin vähän.
___ ___ ___ ___ ___ ___ ____ ___ ___ ___ ___ ___
___-___-___-___-___-___-____-___-___-___-___-___
FB:Kaukaiset vaeltajat, osa 1:
Kuninkaan hevonen laukkasi sulavaliikkeisesti kohti solaa, minkä toisella puolella oli kaksitoista muuta, menossa tapaamaan kuningasta. Sotilaat katsoivat solaan, haparoiden he astelivat sisään. Solassa tuntui olevan luurankoja, miehet epäröivät vielä, että kannattiko lähteä. Heistä yksi, nimeltä Kund, kaivoi taskustaan kirjeen, mikä oli éntisen johtajan lahkeessa, se oli mudassa, näytti vanhalta koivunlehdeltä, mikä on ruskea, ja hieman neliön kaltainen. Sen kannesta eroittui joitain outoja merkkejä, ja sitten leima, joka oli varmaan bretonnian laakson kuninkaan leima, tai sitten jonkun, mitä he eivät tienneet.
Kund laittoi kirjeen taskuun ja katsoi solan seinämiin. Siinä näkyi juuria, mutta puita ei näkynyt missään. Hän siveli juuren pintaa, ja näki kuinka juuri liikkui. Se ei ollutkaan juuri! Hän katsahti taakse ja huusi tovereilleen säikähtyneellä äänellä:
-Katsokaa , olemme olleet väijytyksessä!
Rottaväkeä vyörysii takaapäin, ja yksi niistä hyppäsi Kundin selkään ja raapi Kundin niskaa..! Kund karjui ja sivalsi rotalta
(rotat=Skaven) pään, ja katsoi inhoten:
-Minä tapoin sen... Minä tapoin... Tapoin.. Tapoin... poin... Hänen ajatuksensa liikkui jossain tuonpuoleisessa, kun yksi Skaveneista oli työntänyt ruostuneen tikarinsa hänen selkään..
Kund tömähti maahan jäykkänä, ja kirje jäi hänen taskuun. Entä jos se kirje onkin joku tärkeä. Eräs näistä kahdestatoista (nyt yhdestätoista) soturista harppoi rottakansan ohi Kundin luokse ja sanoi Paniikin iskemänä:
-Kund, eih, Kund, ET SAA!! Älä kuole, Kund! Älä kuo..AaaaarGgh!
Soturi sai iskun selkäänsä. Mondi oli yksi ryhmän jäsenistä, hän taisteli kunnian merkeissä, Mondi sivalsi yhdeltä rotalta kädet, eräältä pään ja palan rintaa.. Mondi Tappoi saastarottia sydämestään, hän oli lapsena tökännyt monta kertaa juustoa hamuavia rottia veitsellä, ja nyt miekalla. Mondi oli noista ryhmän jäsenistä vanhin, ja pelottavin, rotat pakenivat Mondia. Mondi oli heille isä, joka antoi lapsille jäähyä, ja rotille isä oli teurastaja, ja jäähy kuolema. Piakkoin Mondi tappoi yhden rotan , joka oli ottanut Kundilta sen kirjeen , mikä oli ollut Kundin taskussa. Mondi pisti miekan kärjellä kirjettä jonka se nosti ilmaan, ja huitaisi miekalla yhtä rottaa. Kirje leijahti ilmaan, ja Mondi kaappasi sen.
Mondi kuuli kuinka taas yksi ryhmän jäsenistä kuoli, kun tämä karjaisi. Yht'äkkiä Mondi huomasi, kuinka monta raatoa solassa oli, kolme Bretonnialaista, ja noin sata rottaa, ja rottia oli vielä toiset sata. Mondi mietti, miten saada rottia kuolemaan enemmän yhdellä iskulla, mutta ei olisi kannattanut miettiä, sillä uhkarohkeat rotat halusivat tappaa pelottavimman, Mondi sai viiltoja olkapäähän kun yksi uhkarohkea rotta huitoi tikarillaan. Mondi ujelsi kuin palosireeni ja käännähti samalla heilauttaen miekkaa. Rotan pää oli maassa, ruumis tönkkönä Mondin jaloilla. Mondi katsoi olkapäätään ja loikkasi eteenpäin lävistäen samalla kaksi peräkkäin olevaa rottaa. Ruskea veri valui rottien mahasta kun ne rääkyivät ja lopulta kuolivat. Mondi vilkaisi taas verinoroa mikä valui hänen olkapäästä, ja kiristi hampaat yhteen ja iski miekan seinämään , nousi miekan terälle seisomaan, otti ylhäällä olevasta juurenpätkästä kiinni, mikä oli kasvanut solan yläreunoilla kasvavan pensaan juurista solaan siihen kohtaan. Mondi heilautti itsensä toiselle juurelle, ja toinen käsi menetti otteen kun heilautus oli niin voimakas. Mondi katsahti alas, ja katsoi rottia jotka rynnivät toisia ryhmän jäseniä kohti. Rotat eivät ollut kiinnittäneet huomiota Mondiin, kun Mondi irrotti toisenkin kätensä, tippui hän suoraan neljän rotan päälle. Mondi kaivoi puukon tupesta, ja heitti sen häntä kohden hyökkäävän rotan päälle.
Mondi juoksi sen jälkeen miekalleen, ja jatkoi taistoa.
Mondi lävisti yhden rotan kallon, ja piti lujaa miekasta, laittoi selän taakse ja viuhtaisi sen kohti toista rottaa, miekka oli vielä kädessä, mutta kallo ei. Kallo oli syöksynyt toisen rotan päähän, ja tappanut sen rotan, kun se tuli sitä vauhtia.
-Voih, rotat loppu, milläs me nyt leikitään?
Mondi esitti surullista kun sanoi tuon kavereilleen.
Ryhmä hörähti nauruun, ja löntysteli positiivisella mielellä solasta pois. Kuningas oli tullut solan vastapäätä olevasta metsästä juuri siihen aikaan, kun ryhmä tuli solasta. Mondi katsoi olentoa joka tuli metsästä. Hän kysyi sen nimeä, mutta olento sanoi:
-Olettekos te johtaja Lordwallin sotureita, missä muut ovat..?
Mondi kuiskasi kavereille:
-Psst! Eikö meidän johtaja ollutkin se Lordwall?
-Oli, joku ryhmästä sanoi.
Mondi vastasi kuninkaalle(oliolle, joka näytti siis pakolaiselta):
-Mitä sinä haluat meistä! Mondi otti esiin verisen miekkansa...
___________________________________________________
Juu, kommenttia?
suosittelen prologini lukemista koska siinä kerrotaan alustavia tietoja tästä, ainakin vähän.
___ ___ ___ ___ ___ ___ ____ ___ ___ ___ ___ ___
___-___-___-___-___-___-____-___-___-___-___-___
FB:Kaukaiset vaeltajat, osa 1:
Kuninkaan hevonen laukkasi sulavaliikkeisesti kohti solaa, minkä toisella puolella oli kaksitoista muuta, menossa tapaamaan kuningasta. Sotilaat katsoivat solaan, haparoiden he astelivat sisään. Solassa tuntui olevan luurankoja, miehet epäröivät vielä, että kannattiko lähteä. Heistä yksi, nimeltä Kund, kaivoi taskustaan kirjeen, mikä oli éntisen johtajan lahkeessa, se oli mudassa, näytti vanhalta koivunlehdeltä, mikä on ruskea, ja hieman neliön kaltainen. Sen kannesta eroittui joitain outoja merkkejä, ja sitten leima, joka oli varmaan bretonnian laakson kuninkaan leima, tai sitten jonkun, mitä he eivät tienneet.
Kund laittoi kirjeen taskuun ja katsoi solan seinämiin. Siinä näkyi juuria, mutta puita ei näkynyt missään. Hän siveli juuren pintaa, ja näki kuinka juuri liikkui. Se ei ollutkaan juuri! Hän katsahti taakse ja huusi tovereilleen säikähtyneellä äänellä:
-Katsokaa , olemme olleet väijytyksessä!
Rottaväkeä vyörysii takaapäin, ja yksi niistä hyppäsi Kundin selkään ja raapi Kundin niskaa..! Kund karjui ja sivalsi rotalta
(rotat=Skaven) pään, ja katsoi inhoten:
-Minä tapoin sen... Minä tapoin... Tapoin.. Tapoin... poin... Hänen ajatuksensa liikkui jossain tuonpuoleisessa, kun yksi Skaveneista oli työntänyt ruostuneen tikarinsa hänen selkään..
Kund tömähti maahan jäykkänä, ja kirje jäi hänen taskuun. Entä jos se kirje onkin joku tärkeä. Eräs näistä kahdestatoista (nyt yhdestätoista) soturista harppoi rottakansan ohi Kundin luokse ja sanoi Paniikin iskemänä:
-Kund, eih, Kund, ET SAA!! Älä kuole, Kund! Älä kuo..AaaaarGgh!
Soturi sai iskun selkäänsä. Mondi oli yksi ryhmän jäsenistä, hän taisteli kunnian merkeissä, Mondi sivalsi yhdeltä rotalta kädet, eräältä pään ja palan rintaa.. Mondi Tappoi saastarottia sydämestään, hän oli lapsena tökännyt monta kertaa juustoa hamuavia rottia veitsellä, ja nyt miekalla. Mondi oli noista ryhmän jäsenistä vanhin, ja pelottavin, rotat pakenivat Mondia. Mondi oli heille isä, joka antoi lapsille jäähyä, ja rotille isä oli teurastaja, ja jäähy kuolema. Piakkoin Mondi tappoi yhden rotan , joka oli ottanut Kundilta sen kirjeen , mikä oli ollut Kundin taskussa. Mondi pisti miekan kärjellä kirjettä jonka se nosti ilmaan, ja huitaisi miekalla yhtä rottaa. Kirje leijahti ilmaan, ja Mondi kaappasi sen.
Mondi kuuli kuinka taas yksi ryhmän jäsenistä kuoli, kun tämä karjaisi. Yht'äkkiä Mondi huomasi, kuinka monta raatoa solassa oli, kolme Bretonnialaista, ja noin sata rottaa, ja rottia oli vielä toiset sata. Mondi mietti, miten saada rottia kuolemaan enemmän yhdellä iskulla, mutta ei olisi kannattanut miettiä, sillä uhkarohkeat rotat halusivat tappaa pelottavimman, Mondi sai viiltoja olkapäähän kun yksi uhkarohkea rotta huitoi tikarillaan. Mondi ujelsi kuin palosireeni ja käännähti samalla heilauttaen miekkaa. Rotan pää oli maassa, ruumis tönkkönä Mondin jaloilla. Mondi katsoi olkapäätään ja loikkasi eteenpäin lävistäen samalla kaksi peräkkäin olevaa rottaa. Ruskea veri valui rottien mahasta kun ne rääkyivät ja lopulta kuolivat. Mondi vilkaisi taas verinoroa mikä valui hänen olkapäästä, ja kiristi hampaat yhteen ja iski miekan seinämään , nousi miekan terälle seisomaan, otti ylhäällä olevasta juurenpätkästä kiinni, mikä oli kasvanut solan yläreunoilla kasvavan pensaan juurista solaan siihen kohtaan. Mondi heilautti itsensä toiselle juurelle, ja toinen käsi menetti otteen kun heilautus oli niin voimakas. Mondi katsahti alas, ja katsoi rottia jotka rynnivät toisia ryhmän jäseniä kohti. Rotat eivät ollut kiinnittäneet huomiota Mondiin, kun Mondi irrotti toisenkin kätensä, tippui hän suoraan neljän rotan päälle. Mondi kaivoi puukon tupesta, ja heitti sen häntä kohden hyökkäävän rotan päälle.
Mondi juoksi sen jälkeen miekalleen, ja jatkoi taistoa.
Mondi lävisti yhden rotan kallon, ja piti lujaa miekasta, laittoi selän taakse ja viuhtaisi sen kohti toista rottaa, miekka oli vielä kädessä, mutta kallo ei. Kallo oli syöksynyt toisen rotan päähän, ja tappanut sen rotan, kun se tuli sitä vauhtia.
-Voih, rotat loppu, milläs me nyt leikitään?
Mondi esitti surullista kun sanoi tuon kavereilleen.
Ryhmä hörähti nauruun, ja löntysteli positiivisella mielellä solasta pois. Kuningas oli tullut solan vastapäätä olevasta metsästä juuri siihen aikaan, kun ryhmä tuli solasta. Mondi katsoi olentoa joka tuli metsästä. Hän kysyi sen nimeä, mutta olento sanoi:
-Olettekos te johtaja Lordwallin sotureita, missä muut ovat..?
Mondi kuiskasi kavereille:
-Psst! Eikö meidän johtaja ollutkin se Lordwall?
-Oli, joku ryhmästä sanoi.
Mondi vastasi kuninkaalle(oliolle, joka näytti siis pakolaiselta):
-Mitä sinä haluat meistä! Mondi otti esiin verisen miekkansa...
___________________________________________________
Juu, kommenttia?
Eli irroitti kai otteensa eikä kättään