Kääpiöt ja haltiat
Lähetetty: Ti 22.10.2002 10:01
2000pts. Pitched battle. Su 20.10.2002
"War of the Beer"
824pts - 721pts, eli selvä voitto.
Riimuruhtinas Ok'Grong mulkoili kloppia, joka oli julennut keskeyttää hänet kesken pyhän toimituksen. Satavuotias Grizdal oli juuri kaadettu riimuruhtinaan tuoppiin kun tämä kyseistä olutta nuorempi nulikka oli rynnännyt ruhtinaan juhlasaliin parta hiestä märkänä.
'Paras alkaa selittää tai katkaisen partasi, senkin Skruff!', murisi ruhtinas. Hänellä olikin täysi syy olla äkämystynyt, olihan alueella nähty ties minkälaista epäilyttävää hiipparia, jotka taatusti olivat ruhtinaan olutvarastojen perässä kulkeutuneet etsimään salaista vapaa-ajan asuntoa, jonka kellareihin ruhtinas oli kullankeltaiset aartensa säilönyt.
'Metsurit havaitsivat suippokorvia koilliskukkulan takana, ruhtinas!', toimitti nulkki. 'Ne yrittävät miehittää aluetta - '
'Kautta Grungnin punaisen parran! Suippokorvia! Ne ovat olueni jäljillä! Minä kyllä niille näytän!'
Ok'Grong otti nurkasta riimusauvansa ja naulakosta pikakirveensä ja suunnisti maan pinnalle. Harjaantuneet kääpiöjoukot olivat jo marssijärjestyksessä ja tykistöä työnnettin pikavauhtia kohti koilliskukkulan lakea. Ruhtinas antoi muutaman lyhyen käskyn ja armeija valmistautui torjumaan ryöstöjoukkion hyökkäyksen.
Haltiat olivat siirtyneet läheisen metsikön taakse kisailemaan ja näyttivät harjoittavan jonkinlaista kouluratsastusta, sillä ratsuväkiosastot syöksähtelivät sinne tänne metsän takana. Haltioiden joukkoa johti nelikko maageja. Kukin oli aivan toisensa näköinen kasvonpiirteiltään ja jopa varustukseltaan ja käyttäytymiseltään. Jälleen yksi todiste haltioiden mielikuvituksettomuudesta. Ok'Grong suuntasi riimututkaimensa kuhunkin maagiin kerrallaan ja havaitsi kuitenkin yhden jonka ympärillä haltioiden häilyvät taikavoimat pyörteilivät kaksinverroin voimallisemmin kuin muiden.
Kahdella maageista oli allaan haltioille tyypillinen heikkorakenteinen ratsu, joka nosti ratsastajansa turvattoman korkealle maasta. Ok'Grong hymähti haltioiden heikkomielisyydelle; korkealla keikkuvana ne olisivat helppoja maaleja kääpiöiden tykistölle, joka jo oli asemissa kukkulan laella. Metsän takaa ilmestyvät haltiat saisivat kunnon jysäyksen suipoille korvilleen.
Raudanrikkojat ja ukkostajat olivat linnoittaneet kukkulan oikean laidan, ja alkoivat tähtäillä metsän reunassa kekkuloivia keijuja. Samalla kuninkaallisen lennoston gyrokopteri syöksyi kukkulan takaa ja rynnäköi tykkimiesten kypäriä hipoen metsän reunalle, tusautti kunnon jymäyksen höyrytykistään, ja keijujen rynnätessä kohti lensi nauraen pois. Avoimelle erehtyneet haltiat saivatkin seuraavaksi ukkostajien tussareista sellaisen turauksen, että vain kaksi jäi seisomaan pöllämystyneenä.
Samassa metsän oikean reunan takaa vilahti jotain. 'Ka! ', arveli raudanrikkojien rautaparta, 'Eikös siellä vain kurki suippokorvien miekanviuhtojien niin sanottu eliittiyksikkö. Eivät näytä olevan tulossa tännepäin, joten mennäänpä vastaan!' Näin sanottuaan rautaparta johdatti joukkionsa rivakkaan marssiin, jolle ukkostajien ryhmä ansiokkaasti antoi tulitukea. Gyrokopterin lentäjä päätti myös tukea urheaa marssia ja ohjasi mekaanisen ratsunsa miekanviuhtojien viereen. Seuranneen höyrytussauksen jäljiltä useampi miekanheiluttaja muuttui punaiseksi kuin rapu. Hetken kuluttua hätääntyneet suippokorvat kuitenkin upottivat kopteriin niin paljon nuolia että niiden paino muodostui höyrykoneelle ylivoimaiseksi ja se oli pakotettu laskeutumaan taistelun ulkopuolelle.
Degeneroituneet haltiamaagit alkoivat nyt kilvan paiskoa heiveröisillä taikavoimillaan ties mitä kiusaa urheiden kääpiöiden niskaan. Yksi identtisistä nelosista lähetti tunkeilevan katseensa riimuruhtinaan yksikköön, mutta tunkeilu torjuttiin eikä haltia tullut hullua hurskaammaksi riimujen saloista. Ok'Grong alkoi jo hieman harmistua, mutta kun eräs suippokorva julkesi kutsua taivaalta pyhää metallia rysäyttääkseen sen tykistön niskaan, ruhtinas suorastaan julmistui ja lausui voimallisen riimun. Haltia höpertyi ja unohti täysin loitsunsa, mikä olikin oikein.
Kääpiöiden mahtavat riimutaidot torjuivat suurimman osan haltioiden taioista, mutta nämä korvasivatkin laadun määrällä ja raukkamaisen ryöpytyksen seurauksena puolet raudanrikkojista kaatui sankareina. Myös ukkostajat ja soturit kärsivät karvaita tappioita, mutta kestivät ne hätiköitymättä, tiesiväthän he kaatuvansa tärkeän asian puolesta. Olut ei saisi joutua suippokorvien arvottomiin suihin.
Vasemmalla reunamalla kääpiösoturit muodostivat sotilaallisen osaston, jonka raudalle kiiltelevä varustus näytti lähes läpäisemättömältä. Riimuruhtinas ja hänen vasta 500-vuotias oppilaansa johtivat joukkoa. Viereinen, pienempi ryhmittymä oli varustautunut suurilla kirveillä, joilla haltioiden korkeat ratsut tulisivat kaatumaan kuin nuoret pajut. Myös jalkajousiyksikkö miehitti kukkulaa sen vasemmalla laidalla. Ok'Grong viittasi kirveskääpiöt asemaan läheisen mökin taakse, sillä yksi haltioiden ratsuväkiosastoista oli lähtenyt vallattomaan laukkaan taloa kohti.
Kääpiöiden jousisto ja tykistö tiesivät kuitenkin tehtävänsä. Kukkulan kuninkaat jyrähtivät välittömästi kun haltiat ilmestyivät puiden katveesta, ja puolet hupakoista silpoutui, murskaantui tai putosi satulastaan. Loput suojautuivat pelosta väristen mökin toiselle puolelle, mistä kuitenkin piakkoin ilmestyivät ja törmäsivät kirveisiin, joita kääpiöt käyttelivät kuin metsurit. Seuranneessa sekasorrossa neljä kääpiötä jäi hummien jalkoihin mutta loput kolme pysyivät tiukkoina.
Nyt Ok'Grong johdatti soturijoukkionsa hepojen kimppuun, ja nuorempi riimumestari Kulgur Nogarung näytti henkilökohtaisesti mestauksen mallia suurtapparallaan. Pian kaikki hujopit olikin kaadettu hurmeiseen ketoon.
Läheisessä metsässä näkyi liikettä, mutta siellä viuhahteleva varasjoukko ei saanut jousillaan mainittavia tappioita aikaiseksi, vaikkakin onnistui miehittämään alueen.
Oikealla sivustalla raudanrikkojat olivat marssineet aivan miekanviuhtojien lähituntumaan. Lukumääräisesti kolminkertainen suippokorvayksikkö naureskeli kuin tyttökoulun kolmas luokka kesäretkellä ja hypähti kääpiökirveiden ulottuville kuvitellen katkovansa raudanrikkojien paksut kaulat. Keijujen huitaisut eivät kuitenkaan tehneet minkäänlaista vaikutusta tiukkoihin kääpiin, ja pian kirveet halkoivat vatsalaukkuja. Miekkahaltiat nostivat hameenhelmansa ja pinkoivat pakoon, mutta sopivasti lämmenneet partajehut hölkkäsivät ne kumoon. Samalla kerättiin talteen haltiyksikön lippu, josta maagit olivat imeneet lisävoimia kuin hyttyset verta aasin takapuolesta.
Haltioiden vihoviimeinen ratsuyksikkö viuhahti yllättäen metsän suojasta ja suuntasi kohti tykistöä. Jälleen sotakoneet puhuivat ja puolet ratsuista kaatui, muiden jatkaessa epätoivoista rynnistystään. Hetken kuluttua lieskakanuunan ampujat kaatuivatkin kavioiden alle, mutta hummien rynnistys pysähtyi ukkostajien kylkeen. Ratsuhaltioiden ilmeet muuttuivat pälyilevän pelokkaiksi, kun voimissaan oleva kääpiöarmeija alkoi lähestyä kaikista suunnista, ja näiden varkaiden kohtaloa ei kenenkään asioita tuntevan tarvinne arvailla...
Ok'Grong totesi kahakan päättyneeksi. Metsissä piilotteli vielä muutama suippokorva, mutta ne eivät rohjenneet näyttäytyä kääpiökanuunoiden näköpiirissä. Maaginhupakoiden loitsimishalut oli tyrmätty, ja yksi niistä makasi kahtena kappaleena metsän laidalla, raukka oli luullut voivansa pysäyttää kanuunankuulan vatsallaan. Myös maagin päätön ratsu lojui lähistöllä... Varsinaisista taisteluyksiköistä, jos moisia haltioilla edes voi sanoa olevan, ei ollut jäljellä ainuttakaan.
Kääpiöillä sen sijaan oli hallussaan kukkula, ja ainoastaan metsurien yksikkö makasi täysin tiedottomana tantereella. Vammat eivät kuitenkaan näyttäneet pahoilta, ja Ok'Grong tiesikin sopivan lääkkeen näihin vaivoihin...
'Tulkaahan, pojat! Lähdetään oluelle!'
"War of the Beer"
824pts - 721pts, eli selvä voitto.
Riimuruhtinas Ok'Grong mulkoili kloppia, joka oli julennut keskeyttää hänet kesken pyhän toimituksen. Satavuotias Grizdal oli juuri kaadettu riimuruhtinaan tuoppiin kun tämä kyseistä olutta nuorempi nulikka oli rynnännyt ruhtinaan juhlasaliin parta hiestä märkänä.
'Paras alkaa selittää tai katkaisen partasi, senkin Skruff!', murisi ruhtinas. Hänellä olikin täysi syy olla äkämystynyt, olihan alueella nähty ties minkälaista epäilyttävää hiipparia, jotka taatusti olivat ruhtinaan olutvarastojen perässä kulkeutuneet etsimään salaista vapaa-ajan asuntoa, jonka kellareihin ruhtinas oli kullankeltaiset aartensa säilönyt.
'Metsurit havaitsivat suippokorvia koilliskukkulan takana, ruhtinas!', toimitti nulkki. 'Ne yrittävät miehittää aluetta - '
'Kautta Grungnin punaisen parran! Suippokorvia! Ne ovat olueni jäljillä! Minä kyllä niille näytän!'
Ok'Grong otti nurkasta riimusauvansa ja naulakosta pikakirveensä ja suunnisti maan pinnalle. Harjaantuneet kääpiöjoukot olivat jo marssijärjestyksessä ja tykistöä työnnettin pikavauhtia kohti koilliskukkulan lakea. Ruhtinas antoi muutaman lyhyen käskyn ja armeija valmistautui torjumaan ryöstöjoukkion hyökkäyksen.
Haltiat olivat siirtyneet läheisen metsikön taakse kisailemaan ja näyttivät harjoittavan jonkinlaista kouluratsastusta, sillä ratsuväkiosastot syöksähtelivät sinne tänne metsän takana. Haltioiden joukkoa johti nelikko maageja. Kukin oli aivan toisensa näköinen kasvonpiirteiltään ja jopa varustukseltaan ja käyttäytymiseltään. Jälleen yksi todiste haltioiden mielikuvituksettomuudesta. Ok'Grong suuntasi riimututkaimensa kuhunkin maagiin kerrallaan ja havaitsi kuitenkin yhden jonka ympärillä haltioiden häilyvät taikavoimat pyörteilivät kaksinverroin voimallisemmin kuin muiden.
Kahdella maageista oli allaan haltioille tyypillinen heikkorakenteinen ratsu, joka nosti ratsastajansa turvattoman korkealle maasta. Ok'Grong hymähti haltioiden heikkomielisyydelle; korkealla keikkuvana ne olisivat helppoja maaleja kääpiöiden tykistölle, joka jo oli asemissa kukkulan laella. Metsän takaa ilmestyvät haltiat saisivat kunnon jysäyksen suipoille korvilleen.
Raudanrikkojat ja ukkostajat olivat linnoittaneet kukkulan oikean laidan, ja alkoivat tähtäillä metsän reunassa kekkuloivia keijuja. Samalla kuninkaallisen lennoston gyrokopteri syöksyi kukkulan takaa ja rynnäköi tykkimiesten kypäriä hipoen metsän reunalle, tusautti kunnon jymäyksen höyrytykistään, ja keijujen rynnätessä kohti lensi nauraen pois. Avoimelle erehtyneet haltiat saivatkin seuraavaksi ukkostajien tussareista sellaisen turauksen, että vain kaksi jäi seisomaan pöllämystyneenä.
Samassa metsän oikean reunan takaa vilahti jotain. 'Ka! ', arveli raudanrikkojien rautaparta, 'Eikös siellä vain kurki suippokorvien miekanviuhtojien niin sanottu eliittiyksikkö. Eivät näytä olevan tulossa tännepäin, joten mennäänpä vastaan!' Näin sanottuaan rautaparta johdatti joukkionsa rivakkaan marssiin, jolle ukkostajien ryhmä ansiokkaasti antoi tulitukea. Gyrokopterin lentäjä päätti myös tukea urheaa marssia ja ohjasi mekaanisen ratsunsa miekanviuhtojien viereen. Seuranneen höyrytussauksen jäljiltä useampi miekanheiluttaja muuttui punaiseksi kuin rapu. Hetken kuluttua hätääntyneet suippokorvat kuitenkin upottivat kopteriin niin paljon nuolia että niiden paino muodostui höyrykoneelle ylivoimaiseksi ja se oli pakotettu laskeutumaan taistelun ulkopuolelle.
Degeneroituneet haltiamaagit alkoivat nyt kilvan paiskoa heiveröisillä taikavoimillaan ties mitä kiusaa urheiden kääpiöiden niskaan. Yksi identtisistä nelosista lähetti tunkeilevan katseensa riimuruhtinaan yksikköön, mutta tunkeilu torjuttiin eikä haltia tullut hullua hurskaammaksi riimujen saloista. Ok'Grong alkoi jo hieman harmistua, mutta kun eräs suippokorva julkesi kutsua taivaalta pyhää metallia rysäyttääkseen sen tykistön niskaan, ruhtinas suorastaan julmistui ja lausui voimallisen riimun. Haltia höpertyi ja unohti täysin loitsunsa, mikä olikin oikein.
Kääpiöiden mahtavat riimutaidot torjuivat suurimman osan haltioiden taioista, mutta nämä korvasivatkin laadun määrällä ja raukkamaisen ryöpytyksen seurauksena puolet raudanrikkojista kaatui sankareina. Myös ukkostajat ja soturit kärsivät karvaita tappioita, mutta kestivät ne hätiköitymättä, tiesiväthän he kaatuvansa tärkeän asian puolesta. Olut ei saisi joutua suippokorvien arvottomiin suihin.
Vasemmalla reunamalla kääpiösoturit muodostivat sotilaallisen osaston, jonka raudalle kiiltelevä varustus näytti lähes läpäisemättömältä. Riimuruhtinas ja hänen vasta 500-vuotias oppilaansa johtivat joukkoa. Viereinen, pienempi ryhmittymä oli varustautunut suurilla kirveillä, joilla haltioiden korkeat ratsut tulisivat kaatumaan kuin nuoret pajut. Myös jalkajousiyksikkö miehitti kukkulaa sen vasemmalla laidalla. Ok'Grong viittasi kirveskääpiöt asemaan läheisen mökin taakse, sillä yksi haltioiden ratsuväkiosastoista oli lähtenyt vallattomaan laukkaan taloa kohti.
Kääpiöiden jousisto ja tykistö tiesivät kuitenkin tehtävänsä. Kukkulan kuninkaat jyrähtivät välittömästi kun haltiat ilmestyivät puiden katveesta, ja puolet hupakoista silpoutui, murskaantui tai putosi satulastaan. Loput suojautuivat pelosta väristen mökin toiselle puolelle, mistä kuitenkin piakkoin ilmestyivät ja törmäsivät kirveisiin, joita kääpiöt käyttelivät kuin metsurit. Seuranneessa sekasorrossa neljä kääpiötä jäi hummien jalkoihin mutta loput kolme pysyivät tiukkoina.
Nyt Ok'Grong johdatti soturijoukkionsa hepojen kimppuun, ja nuorempi riimumestari Kulgur Nogarung näytti henkilökohtaisesti mestauksen mallia suurtapparallaan. Pian kaikki hujopit olikin kaadettu hurmeiseen ketoon.
Läheisessä metsässä näkyi liikettä, mutta siellä viuhahteleva varasjoukko ei saanut jousillaan mainittavia tappioita aikaiseksi, vaikkakin onnistui miehittämään alueen.
Oikealla sivustalla raudanrikkojat olivat marssineet aivan miekanviuhtojien lähituntumaan. Lukumääräisesti kolminkertainen suippokorvayksikkö naureskeli kuin tyttökoulun kolmas luokka kesäretkellä ja hypähti kääpiökirveiden ulottuville kuvitellen katkovansa raudanrikkojien paksut kaulat. Keijujen huitaisut eivät kuitenkaan tehneet minkäänlaista vaikutusta tiukkoihin kääpiin, ja pian kirveet halkoivat vatsalaukkuja. Miekkahaltiat nostivat hameenhelmansa ja pinkoivat pakoon, mutta sopivasti lämmenneet partajehut hölkkäsivät ne kumoon. Samalla kerättiin talteen haltiyksikön lippu, josta maagit olivat imeneet lisävoimia kuin hyttyset verta aasin takapuolesta.
Haltioiden vihoviimeinen ratsuyksikkö viuhahti yllättäen metsän suojasta ja suuntasi kohti tykistöä. Jälleen sotakoneet puhuivat ja puolet ratsuista kaatui, muiden jatkaessa epätoivoista rynnistystään. Hetken kuluttua lieskakanuunan ampujat kaatuivatkin kavioiden alle, mutta hummien rynnistys pysähtyi ukkostajien kylkeen. Ratsuhaltioiden ilmeet muuttuivat pälyilevän pelokkaiksi, kun voimissaan oleva kääpiöarmeija alkoi lähestyä kaikista suunnista, ja näiden varkaiden kohtaloa ei kenenkään asioita tuntevan tarvinne arvailla...
Ok'Grong totesi kahakan päättyneeksi. Metsissä piilotteli vielä muutama suippokorva, mutta ne eivät rohjenneet näyttäytyä kääpiökanuunoiden näköpiirissä. Maaginhupakoiden loitsimishalut oli tyrmätty, ja yksi niistä makasi kahtena kappaleena metsän laidalla, raukka oli luullut voivansa pysäyttää kanuunankuulan vatsallaan. Myös maagin päätön ratsu lojui lähistöllä... Varsinaisista taisteluyksiköistä, jos moisia haltioilla edes voi sanoa olevan, ei ollut jäljellä ainuttakaan.
Kääpiöillä sen sijaan oli hallussaan kukkula, ja ainoastaan metsurien yksikkö makasi täysin tiedottomana tantereella. Vammat eivät kuitenkaan näyttäneet pahoilta, ja Ok'Grong tiesikin sopivan lääkkeen näihin vaivoihin...
'Tulkaahan, pojat! Lähdetään oluelle!'
. Olutta...Hehe... Onhan se varmastikin tärkeää kääpille.
.