Sotavasara.net

Kaaduin maahan. Yritin nousta miekkani avulla takaisin pystyyn, mutta se oli hyödytöntä. Jäin makaamaan silmät kiinni.
Kun avasin ne, huomasin kyljessäni olevan syvän pistohaavan. Kipua en kuitenkaan tuntenut.

Ympäriltä kuului taistelun melua. Kärsiviä huutoja, Kaaossotilaiden karjuntaa, raudan kalsketta.
En kuitenkaan jaksanut edes kuulla mitään. Olin uupunut taistelusta. Verta vuosi.
Syliini lensi kuollut rivimies. Sotilaalla oli kaamea, kauhuntäyttämä ilme kasvoillaan.

Minulta alkoi valua kyyneliä. Niin paljon kuolemaa tänään. Niin paljon tuskaa.
Suuri tappio.
Suljin taas silmäni. Yritin ajatella jotakin rauhallista. Tiesin kuolevani taistelukentällä.
Kuollut talonpoika. Se ei kotimaassa varmasti liikuttanut ketään.
Mitäpä hettuat ja maaherrat välittäisivät?
Kohta tämä kyllä olisi heidänkin murheensa. Kaaos valtaisi maat. Koko Bretonnian maaperä peittyisi ritarien vereen. Heidän, jotka olivat poissa tänään.
Pelkäävät herttuat tappaisivat itsensä rauhoittavalla myrkyllä hoveissansa, kun eivät uskaltaudu pimeyden kynsiin. Maamme joutuisi sekasortoon. Sen jälkeen Metsän halitjain valtakunnat tuhottaisiin. Heidän, jotka taistelivat mukanamme tänään.
Keisarikunta kaatuisi...

Meinasin vaipua ajatuksiin, kunnes huomasin jonkun pitelevän kättään estääkseen veren tulemisen kyljestäni. Käänsin päätäni oikealle.
Vieressäni makasi pahasti haavoittunut Metsänhaltia. Hän katsoi minua ystävällisesti syvälle silmiin.
"Älä pelkää" hän sanoi ja piti haavastani kiinni.
"Minä en pelkää kuolemaa. Pelkään läheisteni puolesta" vastasin ääni murtuneena.
Haltia katsoi minua syvemmälle.
"Sinulla on sydän paikallaan. Sinä pelastut, ihminen"

Lause oli hyväntahtoisin, mitä olin kuullut pitkään aikaan. Ajatukseni alkoivat harhailla.
"Itselläsi on" onnistuin vain sanomaan.

Äkkiä edessäni oli suuri pimeä olento, jonka varjoon jäin. Se mylvi.
Silmäni olivat auki, mutten nähnyt mitään. Vain jotakin valkeaa valoa. Vierestä kuului:
"Hyvästi ihminen, kanssasi oli hienoa taistella"

Ajatukseni katosivat pois täältä. Kauas pois. Näin ihmeellisiä asioita. Fantasiaa rikkoi vain huudot pimeässä.
"Tappakaa se! Tappakaa se!" "Paetkaa!! Emme voi voittaa!!"
Yritin olla kuulematta ääniä. Kohta en kuullutkaan mitään huutoja, paitsi viimeinen:
"Täällä on pahasti haavoittuneita ihmisiä! On velvollisuutemme auttaa!!"

Sen jälkeen tietoisuuteni katosi. En tiedä, kuolinko. Toivottavasti.


Siinäpä oli ensimmäinen tarinanpätkä Sotuun. Antakaa palautetta vapaasti ja rehellisesti.
Olen suunnitellut jatkoa, jota kirjoitan tämän osan suosion mukaan.

Olkaa rehellisiä!

Kielenkäyttö oli hieman huonoa, eniten pisti silmään nykykielen sanat (meinasin ym.), mutta ihan jees noin ensimmäiseksi tarinaksi. Oli kyllä lyhyt.

huppista.. Hehe, taisi tulla valittua muutama sana hieman huonosti! En suunnitellutkaan prologia kovin pitkäksi, jatko-osiin käytän enemmän aikaa...

Ei ollenkaan hassumpi tarina. Vähän nuo haittasivat nuo 'nykykielen sanat' mutta ei pahasti. Tuon vaan korjaat niin eiköhän seuraavasta osasta hyvä tule.

Ihan sujuvaa tekstiä tuo oli. Hyvää tarinaa enteilee tälläinen prologi

Kiitosta kommenteista! Next part is Wip ja lähetän sen tuota pikaa tänne.

Surullista... tosin vähän tönkköä. Ensialkuun voisit ottaa kursiivit pois.

Hmm. Aika lupaavaa. En tiedä tarkkaan miksi mutta jotenkin vain tuli kylmät väreet kun luin tuota. Ja muuten kirjoita sitten myös paljon niistä Welfelfveistä.

Tapsa kirjoitti:Surullista... tosin vähän tönkköä. Ensialkuun voisit ottaa kursiivit pois.

Kursiivit tulevat tarinassa aina kun esitän takautumia tai päähenkilön ajatuksia.

Welffit tulevat myöhemmissä osissa mukaan

Jaa. Tuo oli varmaan ainakin tarkoitettu luomaan reilua epätoivon ja taistelun tunnelmaa, vai..? No, kyllähän se meni, mutta nykykielen sanat pistivät silmään, ja kuvailun puutteen ja lyhyyden takia ei tunnelma noussut kunnolla kattoon.
Kerronta kuitenkin menetteli, kun ottaa huomioon, että on "ensimmäinen" väkerryksesi... Tosin ne toiset turinasi olivat parempia... Meinaan mitä teit kotona.

8- kouluarvosanaksi, toivottavasti jaksat tehdä pidempiäkin tarinoita!

Varsin mainio, kirjoita ihmeessä jatkoa. Ihan hyvän mittainen prologi, suunnilleen samanpituinen kuin omani.
Hieman oli surullinen sävy.

Oho! Ensimmäinen stoori missä muistan lukeneeni Welffeistä!

No, mutta pidin tosta epätoivoisesta ja suruhenkisestä tunnelmasta, koska olit saanut sen mielestäni hyvin kuvailtua. Tosin tuo kieli kyllä pisti silmään, josta jo oletkin saanut palautetta ja lyhyys ehkä vähän vaivasi prologiksikin.

Tuon ''Itselläsi on'' tokaisun voisi mielestäni heittää jorpakkoon. Tai sitten vaihtaa sen lausahduksen. Ja tuo

Stoorin tekijä kirjoitti:''Täällä on pahasti haavoittuneita ihmisiä! On velvollisuutemme auttaa!!"

kohtaus sai minut jostakin syystä naurahtamaan...hmm...

No kokonaisuus oli hyvä ja tunnelma paremmin kuin hyvin kohdallaan. Toivottavasti jatkat kirjoittelua.

jatkan toki.. itse asiassa voitte odottaa hyvinkin pian seuraavaa osaa... Tuo lause jolle nauroit - tunnustan naurahdan sille itsekin nyt.
Se kuulostaa... No en keksi muuta kuin tyhmältä!

Vai että tämmönen tapaus. Hyvä prologi jos kunnon fiiliksessä lukee ja sopivan karmaiseva. Mutta olen samaa mieltä aikasempien kirjoittajien kanssa, liikaa nykykielen sanastoa. Mutta jos ottaa huomioon että tämä on sinun ensimmäinen tarinasi, niin annan sinulle onnittelut. Odotan innolla seuraavaa osaa tästä tarinasta. Hyviä tarinan kirjoittajia tarvitaan aina lisää, varsinkin sotuun.

Kommentoikaa vielä joku pprologia, ennen kuin saan varsinaisen ykkösosan valmiiksi

Noh, luin ton kyllä jo ajat sitten mutta kommentoidaan nyt. Oli kyllä tosi nyyhky tarina... turhan nössöä jopa brettien makuun... Kihih.

Jeps - muutama vapaa hetki taas vaihteeksi lukea tätäkin osiota. Prologiksi ihan hyvä, ja takautuma toimi ok. Termistö hieman sekaisin: "Keisarikunta kaatuisi"? Bretonnia on kuningaskunta, ja tuskin joku ritari ensimmäiseksi olisi Empireä miettimässä kuolinhetkillään.

Teksti ja kerronta kokonaisuutena ihan sujuvaa, jatka vain samaan malliin.

Tuo keisarikunta -juttu kyllä pisti silmään itselläninkin, mutta mitäpä siitä enää valittamaan, tehty mikä tehty.

Ihan okei Bretti -tarina. Suosittelen sinua lukemaan jotain Tapsan turinoita, mutta älä kopioi Tapsan kirjoitustyyliä, tämä omasikin on pienen hieonnan jälkeen ensiluokkaista. Tai ainakin omaperäistä.

Kuvailu oli ihan hyvä, kuten myös juoni, josta nyt ei voi vielä paljoa sanoa. Tosin minua jäi vaivaamaan tuo Welffien turha sekaantuminen. Ehkä se tulee toimimaan, ehkä ei.

Fluffi- ja kirjoitusvirheet olivat miinuksena, mutta kun sinäkin arvostelit tarinani nuomeroin, niin taidankin tehdä niin itsekin, siis 8-

Itse kuvittelisin että keisarikunnan kaatumisella viitattiin bretonnnian kaatumisen jälkeen tapahtuviin tapahtumiin.

En tahdo painostaa tai mitään, mutta milloin ajattelit kirjoittaa jatkoa. Toivottavasti en riko taas jotain sääntöä

Keisarikunnalla varmaan meinattiin kuitenkin tuota Bretonnian kuningaskuntaa, jos nyt oli joku pieni sekaannus... Tuohon ideaan ainakin itse tuudittauduin lukiessani.