Komissaari Driedfelt: jatkoa
Lähetetty: Pe 15.10.2004 17:03
Jatko prologille, joka löytyy täältä http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=31230
Komissaari Driedfelt
Driedfelt kömpi yskien ulos täynnä savua olevasta huoneesta. Palaneen lihan käry täytti hänen sieraimensa ja paksu savu sai hänen silmänsä vuotamaan. Palavat huonekalut olivat sytyttäneet huoneeseen tulipalon, joka leviäsi pelottavan nopeasti koko taloon.
"Tuota ei sammuta enää mikään, savustumme kuin rotat!" Driedfelt ajatteli ja pinkaisi juoksuun kohti alakertaa, edelleen köhien ulos savua keuhkoistaan. Hän saapui kerrostalon aulaan, jolloin valtava kuumuus iski vasten hänen kasvojaan. Aula oli täysin autio ja paikoitellen ilmiliekeissä. Tuli oli levinnyt valtaisan nopeasti, koska yläkerran huonokuntoinen lattia oli paikoitellen romahtanut ja sytyttänyt uusia paloja ympäri taloa. Jopa ruumiskasan päällä olleeseen peitteiseen oli palanut reikiä, joista näkyi kuivuneeseen vereen tahriutuneita vaattenriekaleita. Driedfelt vetäisi syvään henkeä ja laittoi hihansa suunsa eteen lähtiessään kävelemään kohti kaukana häämöttävää ulko-ovea. Kävellessään hän tunsi kuumuuden kasvavan sietämättömäksi. Hengittäminen kävi vaikeammaksi ja pian hän tunsi henkensä salpautuvan kokonaan. Ulko-ovelle päästessään hän potkaisi voimakkaasti ovea, joka antoi naristen periksi. Juuri silloin hän kuuli takaansa hissin vaijereiden pettämisestä johtuvan kitinän. Hän kääntyi katsomaan, kun ilmiliekeissä oleva hissi vilahti ohitse ja iskeytyi valtavalla voimalla kellariin.
Driedfelt ei ehtinyt tajuta mitään kun valtaisan räjähdyksen paineaalto heitti hänet ilmaan kuin räsynuken. Hän nosti kätensä silmiensä suojaksi ja tunsi kuinka iskeytyi kovaan asfalttiin. Hänen polvissaan ja kyynerpäissään tuntui viiltävää kipua, joka sai hänet puristamaan hampaitansa yhteen. Korvissa kuului vain kovaäänistä suhinaa. Driedfelt nosti päänsä ylös ja kipu kyynerpäissä yltyi sietämättömäksi. Väkisin hän punnersi itsensä istumaan ja yritti hahmottaa missä hän oli. Räjähdys oli heittänyt hänet kadulle, suoraan ulos kerrostalosta. Driedfelt pyyhkäisi hihaansa pienen verinoron, joka valui avohaavasta hänen otsassaan.
"Pahempaakin on koettu" Driedfelt ajatteli ja nosti itsensä väkisin seisomaan. Vasenta polvea vihlaisi jäätävästi ja Driedfelt vajosi uudelleen polvilleen kadulle. Kiroten Hän repäisi takkinsa hihasta palasen ja sitoi sen tiukasti vasemman polvensa ympärille. Kireä side vihloi polvea, mutta sen kanssa hän pystyisi kävelemään ainakin toistaiseksi. Silloin hän kuuli äänen. Se oli kuin epämääräistä kuorolaulua, mutta sen sointi oli todella uhkaava. Ääni läheni nopeasti ja voimistui voimistumistaan. Driedfelt nousi hätäisesti ja nilkutti kerrostalon vieressä olevalla sivukujalle. Hän painautui seinää vasten ja latasi uuden kaasusäiliön pistooliinsa liitettyyn liekinheittimeen ja jäi ääneti odottamaan mitä kujalta oli tulossa.
Driedfelt kuuli selvästi oman sydämensä lyönnit, kun hän kuunteli yhä voimistuvaa laulua, johon sekoittui myös kuuluvaa laahauksen ääntä. Driedfelt tunsi, kuinka hän puristi yhä tiukemmin kädessään olevaa liekinheitintä. Silloin hän näki kadulla laulavia hahmoja. Nämä olivat pukeutuneet likaisenharmaisiin viittoihin, jotka olivat tahriutuneet vereen ja mutaan. Saastaisten viittojen huput oli vedetty peittämään hahmojen kasvot. Yksi hahmoista kantoi molemmilla käsillään suurta laudoista rakennettua ikonia, johon oli maalattu kaaoksen pimeitä symboleja. Ikonin keskellä roikkui veltto ruumis, jonka Driedfelt tunnisti erääksi omista miehistään. Ruumis roikkui käsiensä varassa, jotka oli naulattu kiinni ikoniin, saaden sen näyttämään entistä julmemmalta. Kaksi hahmoa kantoi mukanaan suurta laatikkoa, jonka sisältö kolisi laatikon seiniä vasten.
"Partio, kuulivat varmaan räjähdyksen" Dridefelt ajatteli ja tähtäsi asellaan huolellisesti ryhmän keskelle.
Valtava liekki roihahti aseen päästä yllättäen täydellisesti koko ryhmän. Kaapuhahmot juoksivat paniikissa yrittäen sammuttaa palavia kaapujaan. Järkyttävä kiljunta täytti ilman tulen saavuttaessa lihan kaavun alla. Driedfelt nautti aiheuttamastaan kaaoksesta ja hänen suupielensä kääntyivät hymyyn, kun laatikossa olleet ampumatarvikkeet syttyivät ja sinkoituivat keskelle kaapuhahmojen ryhmää, tehden valtavaa tuhoa ja kaataen hysteerisesti huutavia kaaoksen palvelijoita maahan valtavalla voimalla. Driedfeltin liekinheitin päästi sihatavan äänen, joka kertoi kaasun loppuneen tankista. Driedfelt vetäisi miekkansa huotrasta ja lähti kävelemään jalkaansa linkuttaen kohti suurta kasaa hiiltyneitä ruumiita.
Juuri silloin suuri liekki pyyhkäisi keskelle katua. Driedfelt heittäytyi vatsalleen kadulle ja nosti kätensä päänsä suojaksi, heittäen samalla aseensa kadulle. Hän tunsi kuinka hänen selkäänsä poltteli takista huolimatta. Hänen henkensä salpautui ja hetken hän oli varma, että kuolisi. Silloin liekki vetäytyi takaisin yhtä yllättäen kuin oli tullutkin. Driedfelt jäi kadulle makaamaan, toivoen, että häntä luultaisiin kuolleeksi.
"Nouse ylös" Kuului terävä käsky.
Driedfelt nousi rauhallisesti ylös ja älähti kivun vihlaistessa hänen jalkaansa.
"Jos yritätte jotain, niin tapan sinut siihen paikkaan" Ääni jatkoi päättäväisesti.
"Pysykää paikallanne ja nostakaa kätenne ylös" Ääni käski.
Driedfelt totteli ja tunsi kuinka joku tunnusteli hänen takkiansa sisäpuolelta, kuitenkaan löytämättä mitään.
"Kääntykää" Ääni käski, kuitenkin astetta ystävällisempänä.
Driedfelt kääntyi ja näki mustaan haarniskaan pukeutuneen naisen. Nainen piteli käsissään raskasta liekinheitintä ja oli nostanut kypäränsä päästään. Naisen mustat hiukset hulmusivat tuulessa kauniisti. Nainen nosti aseensa tähtäykseen ja kysyi tuima ilme kasvoillaan:
"Missä sinun joukkueesi on?"
"Luulisin, että he kaikki ovat kuolleet" Driedfelt sanoi ja laski kätensä rauhallisesti.
"Pidä ne ylhäällä!" nainen huusi ja liekinheittimen päästi leimahti pieni lieska.
"Onko teillä mitään tekemistä näiden saastojen kanssa?" Nainen kysyi ja osoitti maassa lojuvia hiiltyneitä ruumiita.
"Ei" Driedfelt vastasi päättäväisesti.
"Meidät on määrätty puhdistamaan tämä kaupunki ja teemme sen, teistä riippumatta" Nainen sanoi.
"Joko sinä liityt meihin ja autat meitä tai joudumme puhdistamaan sinutkin" Hän jatkoi.
"Olen puolellanne" Driedfelt vastasi ja kumartui nostamaan aseensa.
"Olen sisar Bella" Nainen sanoi ja hänen kasvoillaan kävi hymyn häivähdys.
"Komissaari Driedfelt, kuudennesta jalkaväkikompaniasta" Driedfelt sanoi kylmän asiallisesti.
Bella asetti kypäränsä takaisin päähänsä ja sanoi päättäväisesti:
"Käydään sitten töihin...."
Kommentteja saa antaa.
Komissaari Driedfelt
Driedfelt kömpi yskien ulos täynnä savua olevasta huoneesta. Palaneen lihan käry täytti hänen sieraimensa ja paksu savu sai hänen silmänsä vuotamaan. Palavat huonekalut olivat sytyttäneet huoneeseen tulipalon, joka leviäsi pelottavan nopeasti koko taloon.
"Tuota ei sammuta enää mikään, savustumme kuin rotat!" Driedfelt ajatteli ja pinkaisi juoksuun kohti alakertaa, edelleen köhien ulos savua keuhkoistaan. Hän saapui kerrostalon aulaan, jolloin valtava kuumuus iski vasten hänen kasvojaan. Aula oli täysin autio ja paikoitellen ilmiliekeissä. Tuli oli levinnyt valtaisan nopeasti, koska yläkerran huonokuntoinen lattia oli paikoitellen romahtanut ja sytyttänyt uusia paloja ympäri taloa. Jopa ruumiskasan päällä olleeseen peitteiseen oli palanut reikiä, joista näkyi kuivuneeseen vereen tahriutuneita vaattenriekaleita. Driedfelt vetäisi syvään henkeä ja laittoi hihansa suunsa eteen lähtiessään kävelemään kohti kaukana häämöttävää ulko-ovea. Kävellessään hän tunsi kuumuuden kasvavan sietämättömäksi. Hengittäminen kävi vaikeammaksi ja pian hän tunsi henkensä salpautuvan kokonaan. Ulko-ovelle päästessään hän potkaisi voimakkaasti ovea, joka antoi naristen periksi. Juuri silloin hän kuuli takaansa hissin vaijereiden pettämisestä johtuvan kitinän. Hän kääntyi katsomaan, kun ilmiliekeissä oleva hissi vilahti ohitse ja iskeytyi valtavalla voimalla kellariin.
Driedfelt ei ehtinyt tajuta mitään kun valtaisan räjähdyksen paineaalto heitti hänet ilmaan kuin räsynuken. Hän nosti kätensä silmiensä suojaksi ja tunsi kuinka iskeytyi kovaan asfalttiin. Hänen polvissaan ja kyynerpäissään tuntui viiltävää kipua, joka sai hänet puristamaan hampaitansa yhteen. Korvissa kuului vain kovaäänistä suhinaa. Driedfelt nosti päänsä ylös ja kipu kyynerpäissä yltyi sietämättömäksi. Väkisin hän punnersi itsensä istumaan ja yritti hahmottaa missä hän oli. Räjähdys oli heittänyt hänet kadulle, suoraan ulos kerrostalosta. Driedfelt pyyhkäisi hihaansa pienen verinoron, joka valui avohaavasta hänen otsassaan.
"Pahempaakin on koettu" Driedfelt ajatteli ja nosti itsensä väkisin seisomaan. Vasenta polvea vihlaisi jäätävästi ja Driedfelt vajosi uudelleen polvilleen kadulle. Kiroten Hän repäisi takkinsa hihasta palasen ja sitoi sen tiukasti vasemman polvensa ympärille. Kireä side vihloi polvea, mutta sen kanssa hän pystyisi kävelemään ainakin toistaiseksi. Silloin hän kuuli äänen. Se oli kuin epämääräistä kuorolaulua, mutta sen sointi oli todella uhkaava. Ääni läheni nopeasti ja voimistui voimistumistaan. Driedfelt nousi hätäisesti ja nilkutti kerrostalon vieressä olevalla sivukujalle. Hän painautui seinää vasten ja latasi uuden kaasusäiliön pistooliinsa liitettyyn liekinheittimeen ja jäi ääneti odottamaan mitä kujalta oli tulossa.
Driedfelt kuuli selvästi oman sydämensä lyönnit, kun hän kuunteli yhä voimistuvaa laulua, johon sekoittui myös kuuluvaa laahauksen ääntä. Driedfelt tunsi, kuinka hän puristi yhä tiukemmin kädessään olevaa liekinheitintä. Silloin hän näki kadulla laulavia hahmoja. Nämä olivat pukeutuneet likaisenharmaisiin viittoihin, jotka olivat tahriutuneet vereen ja mutaan. Saastaisten viittojen huput oli vedetty peittämään hahmojen kasvot. Yksi hahmoista kantoi molemmilla käsillään suurta laudoista rakennettua ikonia, johon oli maalattu kaaoksen pimeitä symboleja. Ikonin keskellä roikkui veltto ruumis, jonka Driedfelt tunnisti erääksi omista miehistään. Ruumis roikkui käsiensä varassa, jotka oli naulattu kiinni ikoniin, saaden sen näyttämään entistä julmemmalta. Kaksi hahmoa kantoi mukanaan suurta laatikkoa, jonka sisältö kolisi laatikon seiniä vasten.
"Partio, kuulivat varmaan räjähdyksen" Dridefelt ajatteli ja tähtäsi asellaan huolellisesti ryhmän keskelle.
Valtava liekki roihahti aseen päästä yllättäen täydellisesti koko ryhmän. Kaapuhahmot juoksivat paniikissa yrittäen sammuttaa palavia kaapujaan. Järkyttävä kiljunta täytti ilman tulen saavuttaessa lihan kaavun alla. Driedfelt nautti aiheuttamastaan kaaoksesta ja hänen suupielensä kääntyivät hymyyn, kun laatikossa olleet ampumatarvikkeet syttyivät ja sinkoituivat keskelle kaapuhahmojen ryhmää, tehden valtavaa tuhoa ja kaataen hysteerisesti huutavia kaaoksen palvelijoita maahan valtavalla voimalla. Driedfeltin liekinheitin päästi sihatavan äänen, joka kertoi kaasun loppuneen tankista. Driedfelt vetäisi miekkansa huotrasta ja lähti kävelemään jalkaansa linkuttaen kohti suurta kasaa hiiltyneitä ruumiita.
Juuri silloin suuri liekki pyyhkäisi keskelle katua. Driedfelt heittäytyi vatsalleen kadulle ja nosti kätensä päänsä suojaksi, heittäen samalla aseensa kadulle. Hän tunsi kuinka hänen selkäänsä poltteli takista huolimatta. Hänen henkensä salpautui ja hetken hän oli varma, että kuolisi. Silloin liekki vetäytyi takaisin yhtä yllättäen kuin oli tullutkin. Driedfelt jäi kadulle makaamaan, toivoen, että häntä luultaisiin kuolleeksi.
"Nouse ylös" Kuului terävä käsky.
Driedfelt nousi rauhallisesti ylös ja älähti kivun vihlaistessa hänen jalkaansa.
"Jos yritätte jotain, niin tapan sinut siihen paikkaan" Ääni jatkoi päättäväisesti.
"Pysykää paikallanne ja nostakaa kätenne ylös" Ääni käski.
Driedfelt totteli ja tunsi kuinka joku tunnusteli hänen takkiansa sisäpuolelta, kuitenkaan löytämättä mitään.
"Kääntykää" Ääni käski, kuitenkin astetta ystävällisempänä.
Driedfelt kääntyi ja näki mustaan haarniskaan pukeutuneen naisen. Nainen piteli käsissään raskasta liekinheitintä ja oli nostanut kypäränsä päästään. Naisen mustat hiukset hulmusivat tuulessa kauniisti. Nainen nosti aseensa tähtäykseen ja kysyi tuima ilme kasvoillaan:
"Missä sinun joukkueesi on?"
"Luulisin, että he kaikki ovat kuolleet" Driedfelt sanoi ja laski kätensä rauhallisesti.
"Pidä ne ylhäällä!" nainen huusi ja liekinheittimen päästi leimahti pieni lieska.
"Onko teillä mitään tekemistä näiden saastojen kanssa?" Nainen kysyi ja osoitti maassa lojuvia hiiltyneitä ruumiita.
"Ei" Driedfelt vastasi päättäväisesti.
"Meidät on määrätty puhdistamaan tämä kaupunki ja teemme sen, teistä riippumatta" Nainen sanoi.
"Joko sinä liityt meihin ja autat meitä tai joudumme puhdistamaan sinutkin" Hän jatkoi.
"Olen puolellanne" Driedfelt vastasi ja kumartui nostamaan aseensa.
"Olen sisar Bella" Nainen sanoi ja hänen kasvoillaan kävi hymyn häivähdys.
"Komissaari Driedfelt, kuudennesta jalkaväkikompaniasta" Driedfelt sanoi kylmän asiallisesti.
Bella asetti kypäränsä takaisin päähänsä ja sanoi päättäväisesti:
"Käydään sitten töihin...."
Kommentteja saa antaa.
Loistavaa komissaarimaismaista tosimiehuutta! Tuohan on melko hyvä tarina. Se olisi voinut olla ehkä hieman pidempi, se jäi mielestäni kesken.. Mutta kirjoittajan vapaus, eli odotanpa vaan jatkoa.
Kuvaus oli erittäin onnistunutta, pystyin heti näkemään palavan huoneen ja komissaarin mielessäni. Niin kuin sanottu niin melko lyhyt oli mutta sitäkin laadukkaampi. Ainoa mistä voin huomauttaa on kirjoitus virhe tuossa "Joko sinä liityt autat meitä...." eikö siitä puutu "ja" sanojen "liityt" ja "autat" välistä? 
Innolla odotan seuraavaa osaa.