Sotavasara.net

Olen usein miettinyt että voisi tehdä vaikkapa Deadlands HOE:n sääntöjen pohjalta oman 40k -roolipelikampanjan, mutta se millaisia hahmoja pelaajat tulisivat olemaan on vielä ongelmallista. Tiedän että roolipelit eivät ole figupelejä, vaikka niissä voidaan käyttää figuja, mutta kyse on kuitenkin nyt 40k:sta ja erityisesti komissaareista. Itse kun en tiedä oikein millaisia persoonia komissaarit varsinaisesti ovat, paitsi että he ovat hyvin fanaattisia keisarin kannattajia ja heitä käsittääkseni koulutetaan/aivopestään jo nuorina. Lisäksi komissaareilla on ikävä taipumus ampua omia mikäli heidän käytös taistelussa ei miellytä. Mutta siinäkö se tosiaan on?
Pitäisi ehkä lukea jotain niitä Gaunt's Ghosts -kirjoja, mutta toisaalta minulla on omat epäilyni niiden laadusta. Olisi kyllä mukava tietää millainen mies se Gaunt on, siis jos se nyt oli sen komissaarin nimi. Miettiikö se kaveri koskaa teloittamiaa sotilaita vai toimiiko se vaan kylmän konemaisesti koko ajan? Itselläni on vähän sellainen kuva kaikista komissaareista että niillä ei oikein muuta pyöri mielessä kuin keisarin tahdon toteuttaminen. Se voisi nimittäin olla tylsää laittaa pelaaja pelaamaan sellaista hahmoa, tai ehkäpä toisaalta aika haastavaa. Lisäksi ei ole mukavaa jos samassa ryhmässä toimivat pelaajat koittavat koko ajan keksiä miten saisivat inhottavan komissaarin hengiltä, tai sitten saisi pelätä että "milloin tuo saa jonkun fanaattisuuskohtauksen ja tappaa meidät."
Olisi mukava kuulla vaikka noiden kirjojen lukeneiden tai komissaareihin erityisesti perehtyneiden henkilöiltä tarkemmin noista komissaareista.

Kommissaarit otetaan koulutukseen usein Stormtrooppereiden riveistä, eli ovat eliittisotilaita alusta lähtien. He ovat kentällä vahtimassa muita upseereita ja aliupseereita ja varmistamassa että nämä näyttävät esimerkkiä miehilleen.
Kommissaarit vaikuttavat kylmiltä ja tunteettomilta usein sen takia, että he eivät saa tunteiden mennä järjen edelle.

Esim Shadow Point kirjassa kommissaari Kyogen toteaa aluksen kapteenille että mikäli tämä sattuisi kuolemaan, hän ottaisi itse aluksen johtajan aseman koska aluksen lippu-upseeri ei kykenisi pitämään alusta komennossaan. Kapteeni itsekkin tietää että tämä olisi järkevin päätös, mutta tietää samalla että mikäli hän menettäisi hermonsa hetkeksikään tai osoittaisi heikkoutta taistelutilanteessa Kyogen ampuisi hänet siihen paikkaan. Juuri tämä tieto pakottaa kapteenin työskentelemään täydellä teholla.

Mietityttää vain että mitä hahmoja muut pelaajat ovat. Jos muut hahmot ovat kaartin rivimiehiä ja yksi hahmoista on komissaari, ei rivimiehillä ole paljoa sanomista siihen mitä komissaari päättää. Jos peliporukka koostuu jostakin ihme sillisalaatista jossa on komissaari, space marine kapteeni, ratling sniper ja eldar farseer niin sitten komissaarin asemalla ei ole hirveästi väliä. Yleensä on parempi että kaikilla hahmoilla on jokin yhteinen nimittäjä, oli se sitten päämäärä, järjestö, yhteiskuntaluokka tai jokin muu.

Itse on tullut pelautettua seuraavanlaisia hahmoryhmiä:
Necromundan underhive freelancer/aloitteleva jengi
imperial guardin rintamakarkurit
inkvisition tutkintatiimi

Lopuksi voinen mainita että pelin tyyli ja se mitä pelillä yritetään saavuttaa vaikuttaa huomattavasti siihen millaisia hahmoja ja tapahtumia pelissä on. Haetaanko raakaa realismia, elokuvamaista toimintaa vai synkkää juonittelua? Ovatko hahmot sankareita, selviytyjiä vai tykintuokaa?

Syvempää analyyseja ja kokemuksia voin vaihtaa sähköpostilla tai yksityisviestillä, epäilen että roolipeliteoria ja toteutus ei kuulu tälle figufoorumille vaikka käsittelisikin warhammer maailmaa.

Egi kirjoitti:Mietityttää vain että mitä hahmoja muut pelaajat ovat. Jos muut hahmot ovat kaartin rivimiehiä ja yksi hahmoista on komissaari, ei rivimiehillä ole paljoa sanomista siihen mitä komissaari päättää. Jos peliporukka koostuu jostakin ihme sillisalaatista jossa on komissaari, space marine kapteeni, ratling sniper ja eldar farseer niin sitten komissaarin asemalla ei ole hirveästi väliä. Yleensä on parempi että kaikilla hahmoilla on jokin yhteinen nimittäjä, oli se sitten päämäärä, järjestö, yhteiskuntaluokka tai jokin muu.

Itse on tullut pelautettua seuraavanlaisia hahmoryhmiä:
Necromundan underhive freelancer/aloitteleva jengi
imperial guardin rintamakarkurit
inkvisition tutkintatiimi

Siis ajattelin kuitenkin että kaikki on tosiaan ehkä jotain kaartilaisia vähän kuten niissä Gaunt kirjoissa. Sen verran olen ymmärtänyt että kai ne nyt sentään jotain taistelutovereita siinäkin on. Mutta en tiedä, ehkä komissaarit ja muut tollaset on vähän huonoja hahmoja, ainakin pelaajien käsiin.

Gaunt on erilainen Kommissaari koska hän on ottanut Tanithin armeijan komentoonsa, eikä siis toimi kuten normaali kommissaari. Gauntin tyyppinen johtajavalinta olisi paras roolipelejä ajatellen, mutta hänet olisi ehkä paras ptää EPHna eikä pelaajahahmona jottei yksi pelaaja pääse hallitsemaan peliporukkaa liiaksi.

Gorkiporki kirjoitti: Siis ajattelin kuitenkin että kaikki on tosiaan ehkä jotain kaartilaisia vähän kuten niissä Gaunt kirjoissa. Sen verran olen ymmärtänyt että kai ne nyt sentään jotain taistelutovereita siinäkin on. Mutta en tiedä, ehkä komissaarit ja muut tollaset on vähän huonoja hahmoja, ainakin pelaajien käsiin.

Sotilaskampanjan pelauttaminen on ainakin siinä mielessä helppoa pelinjohtajalle että hahmojen on lähes pakko totella ylempien antamia käskyjä. Kun koko regiment siirretään planeetalle X ja annetaan käsky tehdä jotain niin pelaajahahmoilla ei ole hirveästi vastaan sanomista. Sotilaskampanjoissa vaarana tosin on että pelaajat kyllästyvät pelkkään taisteluun. Pelinjohtajan kannattaa luoda sellaisiakin seikkailuita joissa tulee esiin kaartielämän muitakin aspekteja.

Komissaarit toimivat mielestäni paremmin juuri melko keskeisinä EPHina.

Toinen vaihtoehto olisi seuraava:

http://exodite.home.comcast.net/sub_imperial_guard.html

Etsit tuolta kohdan missä on jutut wd 115:sta ja commissaar training squad. Onhan tuo jo vanhentunut juttu jos codeksia ajattelee mutta RT:ajan fluffi on parempaa rpg peleihin.

Komissaari Gauntista vielä. Luin kirjan Straight Silver ja siinä tuli kahdessa kohdassa loistavasti esiin se millainen komissaari Gaunt on. Yhdessä kohdassa kaartin ja liittolaisten linjat olivat sekaisin ja kaartin liittolaisilla ei ollut kunnon lääkintätarvikkeita ja he veivät niitä kaartilta. Yksi kaartin tohtoreista, Gauntin ystävä, huomasi kun lääkkeitä varastettiin ja meni väliin. Ryötäjät pahoinpitelivät lääkärin ja hoitajan ja kun Gaunt tuli ja huomasi tämän, hän ampui kaikki kolme ryöstäjää kuoliaaksi. Myöhemmin tohtori, ja Gaunt itse, tunsivat Gauntin epäonnistuneen koska hän käyttäytyi kuten normaali komissaari.
Toinen rykmentin komissaareista taas yllätti sotilaan juomasta alkoholia, mikä on kuoleman uhalla kielletty, ja hän vain pokkana pyysi ryppyä itselleen. Eli komissaarit eivät välttämättä ole sellaisia tunteettomia teloittajia millaisiksi fluffi heidät kuvaa.

Komissaaritkin ovat yksilöitä. Heitä toki yhdistää järkähtämätön usko Keisariin ja kyky laskelmoida tunteettomasti, mutta toiset voivat olla melko sallivia, kun taas toiset lyövät Keisarillisella rukouskirjalla päähän. Jatkuvalla syötöllä niskalaukauksia boltpistoolista tarjoileva komissaari on toki helpoin (lue: siitämistäaitaonmatalin) tapa luoda kuva "synkästä tulevaisuudesta", mutta pitkän päälle yksipuolinen. Komissaarien tehtävä kun ei ole olla kävelevä teloituskomennuskunta, vaan varmistaa, että joukot eivät lähde yhtäkkiä valtaamaan Käpälämäkeä tai piirtelemään iholleen outoja merkkejä. Keinojen suhteen heillä on valinnanvapaus, ja kuten Inkvisitionkin viljelemä muinainen lentävä lause sanoo, tarkoitus pyhittää AINA keinot. Joskus saattaa vaikkapa olla parempi antaa sotilaitten "päästää höyryjä pihalle" kuin turhan päiten teloittaa muuten täysin taistelukykyinen yksikkö.

Jatkuva kuolemantuomioiden jakaminen saattaisi sitä paitsi piankin kääntyä komissaaria itseään vastaan - joukot eivät viitsisi enää yrittääkään, kun noutaja tulee kumminkin, ja saattaisivatpa pian alkaa rukoilemaan jotain mitä heidän ei pitäisi rukoilla, tai komissaari saattaisi peräti kaatua useita kertoja sahamiekan päälle nukkuessaan.

Tehokkaan komissaarin vaikutus perustuisi minun mielestäni siihen, että joukot tietäisivät, mitä hän VOISI tehdä, mutta tekee vain aniharvoin. Rangaistuksen pitäisi olla jotain normaalista poikkeavaa, järkyttävää, havahduttavaa. Muun ajan hän pikemminkin ehkä toimisi rohkaisevana ja kannustavana voimana, toki ohjaten ajatuksia oikeaan suuntaan. Ehkä hän kouluttaisi miehiä, näyttäisi itse esimerkkiä, mahdollisesti jopa toimisi eräänlaisena kenttäpsykologina juuri varmistaakseen, että tosipaikan tullen kaikki antavat kaikkensa Keisarin puolesta.

Tosin tässäkin tapauksessa, mikäli osaston psionikko alkaa riuhtoa oudosti päätään pidellen, tai sotalaivan kapteeni käskee pudottamaan suojat kesken taistelun, tai joukot rupeavat yksinkertaisesti niskuroimaan, tai muuta vastaavaa alkaa tapahtumaan, niin silloin onneton kerettiläinen kyllä tuntee boltpistoolin 20-millisen piipun veikeän kutituksen niskavilloissaan.

No ehkä se on parempi pitää tollaset kaverit ei-pelaajahahmoina, varsinkin jos ehkä kukaan muu pelaajista ei oikein tiedä miten tulisi toimia jonain komissaarina. Tosin kyllähän tästä on ollut hyötyä, kun nyt tietää jo vähän enemmän komissaarien toiminnasta. Muutakin kuin sen mitä codekeissa on lyhyesti kerrottu.

Komissaarien tunteettomuudesta vielä. Minusta komissaareja voisi kuvailla hyvin uskovaisiksi. On normaalia "Hälläväliä mitä teette kunhan myös uskotte" miehiä, keskivertoa "Nuo tuo on kiellettyä, mutta kun olette noin hyviä tyyppejä niin katson tämän sormien läpi. Ensi kerralla ette kuitenkaan saa armoa.", ja näitä ihania "Jo sanakin sanoo." hulluja, joita voisi kuvailla Judge Dreddeiksi.

komissaarithan myös ovat johtamassa esimerkillään. Toki varsinaisesti yksikköä johtaa sen oma johtaja, mutta komissaarin ollessa paikalla, näyttää hän pojille, mitä tehdään ja miten.

Vanhassa sääntökirjassa oli hyvä katkelma. jossa ryhmä oli kovan tulen alaisena, ja oli lähdössä kotia kohti. Sitten ryhmän keskellä olikin komissaari, joka seisoi vailla suojaa, paukutellen pistoolillaan välittämättä vastatulesta. Muutaman valitun sanan jälkeen oli ryhmä jo jalkeilla, ja valmiina vastahyökkäykseen.

Tuolla tavalla itse kuvittelisin komissaarien toimivan. Onhan vetäytyminenkin mahdollista, mutta jos komissaari näkee että tästä mennään läpi, niin sitten yleensä lähdetään kotiin jalat edellä...