Kruntslop, urhea tankintuhoaja
Lähetetty: Ke 24.11.2004 21:29
Yksi pelottavin asia minkä normaaleilla taistelukentillä puhdasverinen örkki voi kohdata, on huomata joutuneensa keisarillisen kaartin, tai jonkin muun hyvin organisoidun armeijan jolla ei ole puutetta varusteista, panssarivaunurynnäkön tielle. Metallisten hirviöiden koneet ärjyvät, telaketjut vilistävät kilisten syytäen lokaa taakseen, kaivaen jopa metrin syvyisen vaon pehmeään metsämaahan antamatta sen hidastaa tippaakaan kuolon koneen vauhtia. Automaattitykin ruoskamaiset nuolaisut takattavat vihreitä massoja lakoon. Mutta hirvittävintä on valtavat kanuunat joiden pelkkä laukaisu saa tutut kuuset heilahtelemaan järkyttävästä jysähdyksestä, joka kaikuu kiirien halki taistelun ruoskiman korven lukuisten metsäisten nyppylöiden taakse asti. Vihellettyään hetken aikaa ilmassa, räjähtää raskas kranaatti rautaa ja tuhoavia räjähdysaineita maassa, lennättäen multaa ja juurakoita kymmenien metrien päähän nostattaen ruudin kätkyisen sienipilven korkealle ylös ilmaan asti.
Kruntslopin örkinsydän tykytti kuin päästääkseen pois arpisesta vihreästä lihaksikkaasta rinnasta. Hän nosti silmilleen leveät nahkaiset suojalasit ja nosti ölähtäen selästään panssarimiinan. Miina oli kuin kaksi leveää metallilautasta, jotka joku räkätuinen oli sitonut yhteen hamppuköydellä, ja sen keskellä oli metallinen säiliö josta vei johto yhteensidottujen metallilautasten sisään. Se oli laukaisin.
Paniikki leviää niin ihmisiin kuin orkoideihin, noin kymmenen- kaksikymmentä metriä Kruntslopin edessä olevalta ruohikkoiselta mäntyjen varjostaman harjun takaa purkautui hajanaisia örkkejä punaiset silmät täristä mollottaen puhtaasta, eläimellisestä pakokauhusta. Monet olivat täynnä kranaatin sirpaleiden viiltämiä naarmuja tai palovammoja.
Kruntslop tarttui väkevästi ohi säntäävää soturiörkkiä käsivarresta niin, että pakeneva vihernahka mätkähti jysähtäen maahan.
"Vhattaa tsiigaaks sää? Whattaa? HÄ? Whattaa thuost hlarjun bäkää on rytäämäs?
Örkki mietti sekuntin ennen kuin tajusi mitä Kruntslop oli kysynyt.
"Tsiikaa tost rytää NÄÄIIIIN monta russii..." Maassa makaava örkki nosti pystyyn kaikki oikean käden sormensa, mutta kun huomasi, että kaksi hänen sormistaan oli äsköisessä taistelussa irronnut, näytti hän viittä vasemman käden sormeaan. "Sit NÄÄÄIIII monta valkkaajakaania." Hän näytti oikean käden kolmea jäljelle jäänyttä sormea, "valkkaajakaanilla" hän tarkoitti kaartin täyspanssaroituja sotakävelijöitä.
Kruntslop irrotti otteensa rohkeutensa takaisin saaneesta taistelijasta ja tarkisti mukanaan olevat raskaat varsikäsikranaatit.
"Eeeemääääääätsiiiiiiilleeeeeeerrrrrrrrrrr!!!!!" Karjui Kruntslop.
"HÄ?!"
"Viis leemanii ja kolme kaaniiii!!!" Nimitys "kaani" tuli heidän omista panssaroiduista taistelukävelijöistä.
Kruntslop kiherteli jännityksestä, mikään ei tuota suurempaa jännitystä kuin kuoleman pelko ja Kruntslop nautti siitä. Lisäksi hänestä tuntui ettei olisi millään jaksanut odottaa tuon metallimyrskyn tuhoamista. Hän oli muutaman muun kanssa suoraan tankkien kulkureitillä, ja heistä katsoen edessä harjua vasten oli räkätuisten panssarintorjunta pattereita sekä kymmeniä örkkejä odottamassa miinat ja varsikäsikranaatit valmiina. Jos tankit eivät ajaisi niiden yli, jäisivät ne suoraan ansaan.
"WAAAAAAAAAAaaaaaGGGGHHHHHHHHHhhhh!" Ulvoi Kruntslop korvia vihlovasti eläimellisesti naristen päästäessään ylimääräisiä höyryjään ulos.
"Anna tankkipompsi mulki!!" Kerjäsi äskön pakoon juossut örkki kädet ojossa. Kruntslop katsoi hetken pommia ruinuavaa örkkiä, ja antoi yhden varsikäsikranaateistaan.
Kruntslop tunsi niskassaan ja kaikissa ruumiin osissa valtavan adrenaliini ryöpyn, kun huumaava jysähdys iski heidän takanaan syösten taas sienimäisen pöly- ja savupilven ilmaan. Kruntslop nuuhki täysin keuhkoin ruudin savuista ilmaa ja nautti vaaran aromaattisesta tuoksusta.
Harjun takaa kuuluva telaketjujen kilinä ja koneiden jyrinä voimistui voimistumistaan, Kruntslop tunsi jalkohinsa valuvan jähmetys, josta myös tavallaan nautti, mutta karisti sen pois hyppimällä tasajalkaa ja ulvomalla minkä kurkustaan vain sai.
Leman Russ kohosi harjun päälle singoten ilmaan multaa ja moreenia, hetken se oli lähes Kruntslopin näkökulmasta pystysuorassa, kunnes se jytisi alas harjanteesta. Sitä seurasi neljä muuta hyökkäysvaunua. Meteli ja tykkien täkätys täytti Kruntslopin kaikki aistit, hän tunsi jäävänsä kokonaan metallisten vuorien varjoon ja vilistävän telaketjun alle. Hän keräsi kaikki orkoidiset voimavaransa, otti sokan ja heitti varsikäsikranaatin Russin päälle, se kilahti naarmuiselle maastokuvioidulle panssarille, kimposi laserkanuunan piipusta jumiin valtavaan teräksiseen auraan. Piiskatykki veti sarjan aivan hänen vierestään, mutta Kruntslop heitti miinan suoraan hyökkäysvaunun kulkulinjalle, räkätuisten tykit ampuivat tankkien kylkiin ja periin. Ensimmäinen Kruntslopin heittämä kranaatti räjähti tankin edessä tuhoten ainakin laserkanuunan. Raketinheittimet sinkosivat
kaaressa lastinsa kolmannen tankin tornia kohti yrittäen osua tornin ja rungon väliseen heikkoon kohtaan. Ensimmäinen teki kolhun ja kaksi seuraavaa jotka osuivat jo heikkoon kohtaan räjähtivät tankin sisällä. Kruntslop otti uuden varsikäsikranaatin ja ujutti sen sivutykkeihin joiden laatua hän ei ollut ehtinyt tutkia. Hän syöksyi turvaan kääntyvän hyökkäysvaunun toiselle puolelle kun ensimmäinen tankki ajoi miinan ja seuraavan polttoaine ja ammusvarastot räjähtivät. Kruntslop ehti peittää suippokorvansa räjähdyksen ajaksi, mutta taisteluraivon vallassa syöksyi vaunun kimppuun josta haki turvaa. Hän oli niin lähellä, että sivutykki, jonka hän nyt tunnisti sellaiseksi, josta käytettiin termejä "pultteri, vasamoija" tai "ohjustin". Vaikka yhteen liitetty tykki sylki ohjuksen kaltaisia luotejaan, hän otti siitä tukea rohkeudella ja tyhmyydellä, joka on tämän jalon rodun perinnäisimpiä piirteitä, kiipesi sen päälle ja ihmetteli hetken vilistävää maisemaa hyökkäysvaunun pyöriessä taistelukentällä. Hän kiipesi vaivalloisesti telaketjusuojan päälle, ei ymmärtänyt olla iloinen että sellainen oli, väisti kääntyvän tornin putken ja hyppäsi sen laelle. Tuskaisasti irvistäessään hän vaivoin kesti kanuunan jysähdyksen aiheuttaman tärykalvojen repeämisen ja tankin huomattavan nytkähdyksen valtavan rekyylin vuoksi. Vaikka hän tunsi veren valuvan eri puolilla ruumistaan ja korvistaan, jotka sirrittivät hirvittäästi, hän repäisi luukun auki, katsahti järkyttyneeseen tankin komentajaan jonka heitti ulos yhdellä kädellä ja heitti kasapanoksen ruumaan.
"Kaks möjööö enäääää!!!" Karjui hän lajille ominaisella hullulla innolla hölkäten kahta hyökkäysvaunua kohti viimeisen räjähtäessä hänen takanaan sisältä käsin paloiksi. Hän näki kuinka toinen sai ryöppyjä raketeista ja tykeistä, mutta sieppasi maahan lentäneen putken palasen. Kohteekseen valinneessa hyökkäysvaunussa oli hänen puolinen sivupatteri tuhoutunut, muutoin hän ei enää olisi elänyt mutta mitäs sellaista pikkujuttua miettimään. Hän syöksyi tankin kimppuun sen takaosasta johon pääsi apinamaisella hetkautuksella huomaten samalla toisen telaketjun olevan kriittisesti pois paikoiltaan.
"DELATKAA!!!" Hän huusi vaihtaessaan putken palan raskaampaan jakoavaimeen. Hän nosti samassa paikassa olleen upseerin ilmaan ja iski hänen kallonsa tohjoksi. Pää edellä hän syöksyi alas vaunuun ja repi paljain käsin kolme siellä ollutta kuoliaaksi. Pikaisesti Kruntslop nousi ylös ja näytti päitä. Mekaanikko, joka oli tehnyt äsköiset pommitkin, riensi valtaamaan Russia heittäen Kruntslopille improvisoituja panssarikranaatteja. Mekaanikko ei ollut huomannut vaunun olevan liikkumakyvytön ja yritti ajaa sitä yhdellä telaketjulla. Tällä välin viimeinenkin vaunu oli hoideltu.
Kolme hyökkäyskävelijää asteli pahoin runnellulla harjun huipulla, mutta nähtyään katastrofin perääntyivä. Massoittain viherpanssarisia kaartilaisia oli rynnäköimässä kohti.
Sadat örkkien käsiaseet ampuivat kohti uusia tunkeilijoita, mutta Kruntslop istahti kivelle keskellä tulilinjaa. Eräs onnekas kaartilainen oli yrittänyt päästä suojaan samalle kivelle, mutta Kruntslop otti hänet kainoloonsa ja vetäisi häneltä pään pois.
"Tätä mä kallaisin pikaruuaks..." Örisi urhea örkki kävellessään leiriä kohti syödessään päätöntä kaartilaista. "Mä haluun turpakännit..." Mutisi Kruntslop ennen kuin katosi rynnäköivään massaan. Kruntslopin takana hänen pysäyttämänsä örkki otti viimein kranaattinsa, otti sokan irti ja heitti sen kaartilaisia kohti. Hän mietti kranaatin heittämisen järjestystä ennen kuin kranaatti räjähti hänen sormivajaassa kädessä.
******
Kertokaa mitä piditte kuvailusta ja miten käsittelin Kruntslopin persoonaa, tämä oli noin kolmen tunnin tarina, joten hyvin nopea. Käytännössä puhdas harjoitus.
Entä kirjoitus tyyli? Mitä piditte?
Kruntslopin örkinsydän tykytti kuin päästääkseen pois arpisesta vihreästä lihaksikkaasta rinnasta. Hän nosti silmilleen leveät nahkaiset suojalasit ja nosti ölähtäen selästään panssarimiinan. Miina oli kuin kaksi leveää metallilautasta, jotka joku räkätuinen oli sitonut yhteen hamppuköydellä, ja sen keskellä oli metallinen säiliö josta vei johto yhteensidottujen metallilautasten sisään. Se oli laukaisin.
Paniikki leviää niin ihmisiin kuin orkoideihin, noin kymmenen- kaksikymmentä metriä Kruntslopin edessä olevalta ruohikkoiselta mäntyjen varjostaman harjun takaa purkautui hajanaisia örkkejä punaiset silmät täristä mollottaen puhtaasta, eläimellisestä pakokauhusta. Monet olivat täynnä kranaatin sirpaleiden viiltämiä naarmuja tai palovammoja.
Kruntslop tarttui väkevästi ohi säntäävää soturiörkkiä käsivarresta niin, että pakeneva vihernahka mätkähti jysähtäen maahan.
"Vhattaa tsiigaaks sää? Whattaa? HÄ? Whattaa thuost hlarjun bäkää on rytäämäs?
Örkki mietti sekuntin ennen kuin tajusi mitä Kruntslop oli kysynyt.
"Tsiikaa tost rytää NÄÄIIIIN monta russii..." Maassa makaava örkki nosti pystyyn kaikki oikean käden sormensa, mutta kun huomasi, että kaksi hänen sormistaan oli äsköisessä taistelussa irronnut, näytti hän viittä vasemman käden sormeaan. "Sit NÄÄÄIIII monta valkkaajakaania." Hän näytti oikean käden kolmea jäljelle jäänyttä sormea, "valkkaajakaanilla" hän tarkoitti kaartin täyspanssaroituja sotakävelijöitä.
Kruntslop irrotti otteensa rohkeutensa takaisin saaneesta taistelijasta ja tarkisti mukanaan olevat raskaat varsikäsikranaatit.
"Eeeemääääääätsiiiiiiilleeeeeeerrrrrrrrrrr!!!!!" Karjui Kruntslop.
"HÄ?!"
"Viis leemanii ja kolme kaaniiii!!!" Nimitys "kaani" tuli heidän omista panssaroiduista taistelukävelijöistä.
Kruntslop kiherteli jännityksestä, mikään ei tuota suurempaa jännitystä kuin kuoleman pelko ja Kruntslop nautti siitä. Lisäksi hänestä tuntui ettei olisi millään jaksanut odottaa tuon metallimyrskyn tuhoamista. Hän oli muutaman muun kanssa suoraan tankkien kulkureitillä, ja heistä katsoen edessä harjua vasten oli räkätuisten panssarintorjunta pattereita sekä kymmeniä örkkejä odottamassa miinat ja varsikäsikranaatit valmiina. Jos tankit eivät ajaisi niiden yli, jäisivät ne suoraan ansaan.
"WAAAAAAAAAAaaaaaGGGGHHHHHHHHHhhhh!" Ulvoi Kruntslop korvia vihlovasti eläimellisesti naristen päästäessään ylimääräisiä höyryjään ulos.
"Anna tankkipompsi mulki!!" Kerjäsi äskön pakoon juossut örkki kädet ojossa. Kruntslop katsoi hetken pommia ruinuavaa örkkiä, ja antoi yhden varsikäsikranaateistaan.
Kruntslop tunsi niskassaan ja kaikissa ruumiin osissa valtavan adrenaliini ryöpyn, kun huumaava jysähdys iski heidän takanaan syösten taas sienimäisen pöly- ja savupilven ilmaan. Kruntslop nuuhki täysin keuhkoin ruudin savuista ilmaa ja nautti vaaran aromaattisesta tuoksusta.
Harjun takaa kuuluva telaketjujen kilinä ja koneiden jyrinä voimistui voimistumistaan, Kruntslop tunsi jalkohinsa valuvan jähmetys, josta myös tavallaan nautti, mutta karisti sen pois hyppimällä tasajalkaa ja ulvomalla minkä kurkustaan vain sai.
Leman Russ kohosi harjun päälle singoten ilmaan multaa ja moreenia, hetken se oli lähes Kruntslopin näkökulmasta pystysuorassa, kunnes se jytisi alas harjanteesta. Sitä seurasi neljä muuta hyökkäysvaunua. Meteli ja tykkien täkätys täytti Kruntslopin kaikki aistit, hän tunsi jäävänsä kokonaan metallisten vuorien varjoon ja vilistävän telaketjun alle. Hän keräsi kaikki orkoidiset voimavaransa, otti sokan ja heitti varsikäsikranaatin Russin päälle, se kilahti naarmuiselle maastokuvioidulle panssarille, kimposi laserkanuunan piipusta jumiin valtavaan teräksiseen auraan. Piiskatykki veti sarjan aivan hänen vierestään, mutta Kruntslop heitti miinan suoraan hyökkäysvaunun kulkulinjalle, räkätuisten tykit ampuivat tankkien kylkiin ja periin. Ensimmäinen Kruntslopin heittämä kranaatti räjähti tankin edessä tuhoten ainakin laserkanuunan. Raketinheittimet sinkosivat
kaaressa lastinsa kolmannen tankin tornia kohti yrittäen osua tornin ja rungon väliseen heikkoon kohtaan. Ensimmäinen teki kolhun ja kaksi seuraavaa jotka osuivat jo heikkoon kohtaan räjähtivät tankin sisällä. Kruntslop otti uuden varsikäsikranaatin ja ujutti sen sivutykkeihin joiden laatua hän ei ollut ehtinyt tutkia. Hän syöksyi turvaan kääntyvän hyökkäysvaunun toiselle puolelle kun ensimmäinen tankki ajoi miinan ja seuraavan polttoaine ja ammusvarastot räjähtivät. Kruntslop ehti peittää suippokorvansa räjähdyksen ajaksi, mutta taisteluraivon vallassa syöksyi vaunun kimppuun josta haki turvaa. Hän oli niin lähellä, että sivutykki, jonka hän nyt tunnisti sellaiseksi, josta käytettiin termejä "pultteri, vasamoija" tai "ohjustin". Vaikka yhteen liitetty tykki sylki ohjuksen kaltaisia luotejaan, hän otti siitä tukea rohkeudella ja tyhmyydellä, joka on tämän jalon rodun perinnäisimpiä piirteitä, kiipesi sen päälle ja ihmetteli hetken vilistävää maisemaa hyökkäysvaunun pyöriessä taistelukentällä. Hän kiipesi vaivalloisesti telaketjusuojan päälle, ei ymmärtänyt olla iloinen että sellainen oli, väisti kääntyvän tornin putken ja hyppäsi sen laelle. Tuskaisasti irvistäessään hän vaivoin kesti kanuunan jysähdyksen aiheuttaman tärykalvojen repeämisen ja tankin huomattavan nytkähdyksen valtavan rekyylin vuoksi. Vaikka hän tunsi veren valuvan eri puolilla ruumistaan ja korvistaan, jotka sirrittivät hirvittäästi, hän repäisi luukun auki, katsahti järkyttyneeseen tankin komentajaan jonka heitti ulos yhdellä kädellä ja heitti kasapanoksen ruumaan.
"Kaks möjööö enäääää!!!" Karjui hän lajille ominaisella hullulla innolla hölkäten kahta hyökkäysvaunua kohti viimeisen räjähtäessä hänen takanaan sisältä käsin paloiksi. Hän näki kuinka toinen sai ryöppyjä raketeista ja tykeistä, mutta sieppasi maahan lentäneen putken palasen. Kohteekseen valinneessa hyökkäysvaunussa oli hänen puolinen sivupatteri tuhoutunut, muutoin hän ei enää olisi elänyt mutta mitäs sellaista pikkujuttua miettimään. Hän syöksyi tankin kimppuun sen takaosasta johon pääsi apinamaisella hetkautuksella huomaten samalla toisen telaketjun olevan kriittisesti pois paikoiltaan.
"DELATKAA!!!" Hän huusi vaihtaessaan putken palan raskaampaan jakoavaimeen. Hän nosti samassa paikassa olleen upseerin ilmaan ja iski hänen kallonsa tohjoksi. Pää edellä hän syöksyi alas vaunuun ja repi paljain käsin kolme siellä ollutta kuoliaaksi. Pikaisesti Kruntslop nousi ylös ja näytti päitä. Mekaanikko, joka oli tehnyt äsköiset pommitkin, riensi valtaamaan Russia heittäen Kruntslopille improvisoituja panssarikranaatteja. Mekaanikko ei ollut huomannut vaunun olevan liikkumakyvytön ja yritti ajaa sitä yhdellä telaketjulla. Tällä välin viimeinenkin vaunu oli hoideltu.
Kolme hyökkäyskävelijää asteli pahoin runnellulla harjun huipulla, mutta nähtyään katastrofin perääntyivä. Massoittain viherpanssarisia kaartilaisia oli rynnäköimässä kohti.
Sadat örkkien käsiaseet ampuivat kohti uusia tunkeilijoita, mutta Kruntslop istahti kivelle keskellä tulilinjaa. Eräs onnekas kaartilainen oli yrittänyt päästä suojaan samalle kivelle, mutta Kruntslop otti hänet kainoloonsa ja vetäisi häneltä pään pois.
"Tätä mä kallaisin pikaruuaks..." Örisi urhea örkki kävellessään leiriä kohti syödessään päätöntä kaartilaista. "Mä haluun turpakännit..." Mutisi Kruntslop ennen kuin katosi rynnäköivään massaan. Kruntslopin takana hänen pysäyttämänsä örkki otti viimein kranaattinsa, otti sokan irti ja heitti sen kaartilaisia kohti. Hän mietti kranaatin heittämisen järjestystä ennen kuin kranaatti räjähti hänen sormivajaassa kädessä.
******
Kertokaa mitä piditte kuvailusta ja miten käsittelin Kruntslopin persoonaa, tämä oli noin kolmen tunnin tarina, joten hyvin nopea. Käytännössä puhdas harjoitus.
Entä kirjoitus tyyli? Mitä piditte?
