Miresinin marssi, jatkoa Kaaoksen retkeen.
Lähetetty: Ti 14.12.2004 19:21
Joo tässä rupes tulemaan jatkoa mieleen edelliseen tekstiini, joka todella jäi aika lyhyeksi!
Miresin vilkaisi sivusilmällä väsyneitä sotilaitaan. Mielessään hän vieläkin kirosi haltioita, jotka olivat julkeneet vuodattaa hänen soturiensa verta. Vaikka haltiat olivatkin hävinneet taistelun, Miresinin joukko oli silti kärsinyt vakavia vaurioita. Nyt hänen suuri suunnitelmansa viivästyisi, ellei epäonnistuisi kokonaan. Tuhahtaen hän siirtyi kapteeniensa luo.
Miresin vilkaisi parhaita sotilaitaan joukossaan. Ensin Saegnr Verikirves, paras kirveenkäyttäjä jonka Miresin oli nähnyt. Hänen haarniskansa oli kulunut, kirveensä veren peitossa, mutta häneen itseensä vuosien taistelu ei ollut jälkiä jättänyt. Samat, harmaat silmät tuijottivat vielä ylpeästi eteenpäin, samat, vakaat kädet puristivat aseen vartta yhtä varmasti kuin silloin, kun Miresin oli Saegnrin ensi kertaa tavannut. Saegnr oli ollut
barbaarijoukon kapteeni, kunnes hänen joukkonsa olivat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi. Paikalle osunut Miresin oli pelastanut Saegnerin ja ottanut tämän joukkoihinsa. Miresin oli helpottunut tehtyään niin.
Sitten Gorguld Rautajalka, joukon paras miekkamies heti Miresinin itsensä jälkeen. Gorguldin haarniska oli sysimusta, lukuunottamatta riimuja, jotka Gorguld oli itse siihen kaivertanut ja sivellyt sulalla hopealla. Miresin itsekin oli alkanut uskoa jumalien suojeleviin voimiin, sillä kukaan ei Gorguldia vielä ollut taistelussa päihittänyt tai edes haavoittanut. Hänen miekkaansa peittivät samat riimut, ja sen ansiosta miekan terä ei ikinä tylsistynyt, siihen ei vaikuttanut ruoste eivätkä vihollisen parhaat aseet. Siinä oli vain yksi lovi, ja siihenkin oli tarvittu siunattu kääpiökirves, joka oli tehty mithrilistä. Ylpeänä soturina ja johtajansa älyn ymmärtävänä Gorguld oli aina ensimmäisiä hyökkääjiä, aina totteli Miresinin käskyä.
Gorguldin jälkeen oli vain yksi mies, mutta tärkein kaikista. Jìndur Yöherra,Miresinin joukon velho. Hänet Miresin oli löytänyt matkallaan kohti etelänmaita. Jíndur oli voimakas velho, kypäränä hän kantoi härän kalloa, hänen sauvansa vanha mutta voimakas, kaapunsa kulunut. Jíndurin silmät olivat täynnä epäpyhää viisautta, jollaista vain mahtavimmat kaaoksen velhot omaavat. Miresin itse kunnioitti ja samalla pelkäsi velhoa,sillä hänestä huokuvan pahan voiman pystyi tuntemaan. Jíndur kantoi mukanaan loitsukirjaa, niin vanhaa että vain Jíndur itse sitä osasi lukea.Miresin kiitti jumalia siitä, että oli löytänyt Jíndurin.
Miresin viittasi kapteeneitaan ja velhoa lähemmäs. Hän selosti heille suunitelmaansa. Jìndur oli osannut kertoa, että lähellä oli piilotettu Kaaoksen Temppeli, joka sisälsi voimakkaan reliikin. Ikävä kyllä myös keisarikunnat ja heidän Sigmarin velhonsa tiesivät tämän. Miresin oli puhkinut monta päivää miettien sopivaa suunitelmaa, ja nyt hän tunsi löytäneensä oikean. Hän selosti Gorguldin osuuden. Gorguld ottaisi mukaan parhaat ja hiljaisimmat miehensä, ja metsän turvin hiipisi vihollisen selustaan, toivoen saavan nämä pakokauhun valtaan iskien heidän takaansa. Snaegrin joukot hän käski ryntäämään kimppuun vihollisen etulinjaan, jolloin Miresin johtaisi omat valiojoukkonsa oikealta.
Annettuaan merkin hänen joukkonsa lähtivät liikkeelle.
Kolmen tunnin jälkeen Miresinin armeija oli saapunut temppelille. Hän näki nukkuvia keisarikunnan vartioita. Hän oli mielissään. Vain Keisarikunnan miehet ovat tarpeeksi tyhmiä nukkumaan vartiossaan.
Mutta hänen suunnitelmansa koki kammottavan takaiskun, kun Snaegr ja hänen miehensä eivät voineet hillitä verenhimoaan ja kävivät vihollisen kimppuun. Miresin kirosi. Nyt hänen koko armeijansa täytyi vyöryä vihollisen etulinjaa vasten, jottei Keisarikunnan sotilaiden vastahyökkäys ajaisi heitä takaisin. Hän näki jonkin kimaltavan temppelin tornissa. Katsoessaan ylös hän näki keisarikunnan tarkka-ampujia asemissaan, tähdäten Snaegrin etulinjaa. Miresin kirosi vielä enemmän ensimmäisten laukausten räjähtäessä ilmaan.
Snaegr pelästyi, kun hänen etulinjastaan hänen molemmin puolin kaatui sotilaita keisarikunnan ampujien tarkkojen luotien osuessa heihin. Mutta he eivät onnistuisi ampumaan toista kertaa ennen kun hän pääsisi vihollisen etulinjaan kiinni, hän tuumi. Huutaen Snaegr ryntäsi vihollisen keihäsmiehiä kohti. Yhtäkkiä hänen silmiinsä osui viholliskanuuna näiden etulinjan takana. Snaegr kirosi omaa verenhimoaan ennenkuin kanuunankula osui häneen ja kaikkiin miehiin hänen takanaan.
Miresiniin vavahti pelko, kun hän näki vihollisen tykin avaavan tulen ja Snaegrin kaatuen kuulan osumaan. Ei haittaa, hän ajatteli. Olisin hänet kumminkin itse tappanut. Mutta nyt hänet valtasi epäluulo. Jos hän ryntäisi hyökkäykseen, hän joutuisi miestensä kanssa alttiiksi sekä vihollisen kivääreille että kanuunalle. Yhtäkkiä Miresinin oikealta puolelta lensi salamoita, jotka iskivät kauhusta huutaneet keisarikunnan kiväärimiehet kuoliaaksi. Hän katsoi oikealle, ja näki Jíndurin siesovan sauva kohotettuna ja osoittavan siihen kohtaan, missä vihollisen kuolettavat kiväärimiehet vielä hetki sitten seisoivat. Miresin kiitti jälleen mielessään velhoa.
Gorguld oli saanut uutta rohkeutta nähtyään heidän velhonsa mahdin. Hän huusi joukoilleen ja kävi hyökkäyskeen. Hän näki taas salaman lentävän keisarikunnan sotilaita päin, tällä kertaa tähdäten tykkiin. Mutta salama kilpistyi kultaiseen kilpeen, jonka Sigmarin velho oli tykin eteen taikonut. Mutta salaman kimmotessa takaisin se osui keisarikunnan keihäsmiehiin, ja heidän takarivinsä kaatui kuolleena maahan. Kun Gorguldin miehet vielä iskivät heidän etulinjaansa, he olisivat juosseet temppelin suojaan ellei velho olisi valanut heihin rohkeutta. Gorgul sivalsi oikealle ja vasemmalle, lävistäen molemmat hänen edessään olevat soturit. Vastaten tähän keihäsmiehet survaisivat keihäänsä Gorguldin sotilaita päin, lävistäen monia joukosta. Mutta henkiin jääneet taistelivat kahta kovemmin, ja pian oli keihäsmiesten joukko kaatunut kuolleena maahan tai juossut karkuun.
Miresin oli täynnä ylpeyttä nahdessään miestensä tasitelevan niin uljaasti. Mutta taas hänen sydän hyppäsi hänen kurkkuunsa kun hän näki temppelin suojista ilmestyneen mahtimiekkojen rykmentin. Tajuten, millaisessa vaarassa Gorguldin vähentynyt joukko olivat mahtimiekkoja vastaan, hän ryntäsi omien miestensä kanssa hyökkäykseen. Iskien Gorguldin avuksi vihollista vastaan, Miresin sivalsi yläviistoon lävistäen mahtimiekkojen johtajan haarniskan ja leikaten häneet keskeltä kahtia. Mahtimiekatt eivät lähteneet karkuun, vaan tasitelivat yhä vihollisia vastaan.
Jìndur mutisi Kaaoksen taikasanoja ja keskittyi ankarasti. Pian hänen sormenpäihinsä alkoivat mudostua eriväriset kuulat, jokainen erivärinen kun toinen. Jìndur tunsi voiman ravistelevan häntä, mutta tiesi taistelun olevan menetetty ilman tätä. Kun hän oli valmis, Jìndur heitti pallot keisarikunnan velhoa kohti. Velho käytti jälleen kilpeä, mutta pallot lensivät siitä läpi ilman vastusta. Siinä, mihin kuulat osuivat, tapahtui maata järisyttävä räjähdys. Savun hävettyä Miresin katsoi äkkiä ympärilleen. Hän ei nähnyt muuta kuin hämmästyneitä Kaaoksen sotureita ja epämääräisiä lihakasoja, jotka hetki sitten olivat olleet vhollisen sotilaita. Pian Jìndur ja Gorguld astuivat hänen vierelleen. Itsevarmuutta uhkuen yllättäväst voitostaan Miresin astui kapteenin ja velhonsa kanssa temppelin syvään pimeyteen.
Jep, ja kommentti olisi todella mukavaa!
Ja niin tämä oli järjestyksessä 80. viestini
Miresin vilkaisi sivusilmällä väsyneitä sotilaitaan. Mielessään hän vieläkin kirosi haltioita, jotka olivat julkeneet vuodattaa hänen soturiensa verta. Vaikka haltiat olivatkin hävinneet taistelun, Miresinin joukko oli silti kärsinyt vakavia vaurioita. Nyt hänen suuri suunnitelmansa viivästyisi, ellei epäonnistuisi kokonaan. Tuhahtaen hän siirtyi kapteeniensa luo.
Miresin vilkaisi parhaita sotilaitaan joukossaan. Ensin Saegnr Verikirves, paras kirveenkäyttäjä jonka Miresin oli nähnyt. Hänen haarniskansa oli kulunut, kirveensä veren peitossa, mutta häneen itseensä vuosien taistelu ei ollut jälkiä jättänyt. Samat, harmaat silmät tuijottivat vielä ylpeästi eteenpäin, samat, vakaat kädet puristivat aseen vartta yhtä varmasti kuin silloin, kun Miresin oli Saegnrin ensi kertaa tavannut. Saegnr oli ollut
barbaarijoukon kapteeni, kunnes hänen joukkonsa olivat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi. Paikalle osunut Miresin oli pelastanut Saegnerin ja ottanut tämän joukkoihinsa. Miresin oli helpottunut tehtyään niin.
Sitten Gorguld Rautajalka, joukon paras miekkamies heti Miresinin itsensä jälkeen. Gorguldin haarniska oli sysimusta, lukuunottamatta riimuja, jotka Gorguld oli itse siihen kaivertanut ja sivellyt sulalla hopealla. Miresin itsekin oli alkanut uskoa jumalien suojeleviin voimiin, sillä kukaan ei Gorguldia vielä ollut taistelussa päihittänyt tai edes haavoittanut. Hänen miekkaansa peittivät samat riimut, ja sen ansiosta miekan terä ei ikinä tylsistynyt, siihen ei vaikuttanut ruoste eivätkä vihollisen parhaat aseet. Siinä oli vain yksi lovi, ja siihenkin oli tarvittu siunattu kääpiökirves, joka oli tehty mithrilistä. Ylpeänä soturina ja johtajansa älyn ymmärtävänä Gorguld oli aina ensimmäisiä hyökkääjiä, aina totteli Miresinin käskyä.
Gorguldin jälkeen oli vain yksi mies, mutta tärkein kaikista. Jìndur Yöherra,Miresinin joukon velho. Hänet Miresin oli löytänyt matkallaan kohti etelänmaita. Jíndur oli voimakas velho, kypäränä hän kantoi härän kalloa, hänen sauvansa vanha mutta voimakas, kaapunsa kulunut. Jíndurin silmät olivat täynnä epäpyhää viisautta, jollaista vain mahtavimmat kaaoksen velhot omaavat. Miresin itse kunnioitti ja samalla pelkäsi velhoa,sillä hänestä huokuvan pahan voiman pystyi tuntemaan. Jíndur kantoi mukanaan loitsukirjaa, niin vanhaa että vain Jíndur itse sitä osasi lukea.Miresin kiitti jumalia siitä, että oli löytänyt Jíndurin.
Miresin viittasi kapteeneitaan ja velhoa lähemmäs. Hän selosti heille suunitelmaansa. Jìndur oli osannut kertoa, että lähellä oli piilotettu Kaaoksen Temppeli, joka sisälsi voimakkaan reliikin. Ikävä kyllä myös keisarikunnat ja heidän Sigmarin velhonsa tiesivät tämän. Miresin oli puhkinut monta päivää miettien sopivaa suunitelmaa, ja nyt hän tunsi löytäneensä oikean. Hän selosti Gorguldin osuuden. Gorguld ottaisi mukaan parhaat ja hiljaisimmat miehensä, ja metsän turvin hiipisi vihollisen selustaan, toivoen saavan nämä pakokauhun valtaan iskien heidän takaansa. Snaegrin joukot hän käski ryntäämään kimppuun vihollisen etulinjaan, jolloin Miresin johtaisi omat valiojoukkonsa oikealta.
Annettuaan merkin hänen joukkonsa lähtivät liikkeelle.
Kolmen tunnin jälkeen Miresinin armeija oli saapunut temppelille. Hän näki nukkuvia keisarikunnan vartioita. Hän oli mielissään. Vain Keisarikunnan miehet ovat tarpeeksi tyhmiä nukkumaan vartiossaan.
Mutta hänen suunnitelmansa koki kammottavan takaiskun, kun Snaegr ja hänen miehensä eivät voineet hillitä verenhimoaan ja kävivät vihollisen kimppuun. Miresin kirosi. Nyt hänen koko armeijansa täytyi vyöryä vihollisen etulinjaa vasten, jottei Keisarikunnan sotilaiden vastahyökkäys ajaisi heitä takaisin. Hän näki jonkin kimaltavan temppelin tornissa. Katsoessaan ylös hän näki keisarikunnan tarkka-ampujia asemissaan, tähdäten Snaegrin etulinjaa. Miresin kirosi vielä enemmän ensimmäisten laukausten räjähtäessä ilmaan.
Snaegr pelästyi, kun hänen etulinjastaan hänen molemmin puolin kaatui sotilaita keisarikunnan ampujien tarkkojen luotien osuessa heihin. Mutta he eivät onnistuisi ampumaan toista kertaa ennen kun hän pääsisi vihollisen etulinjaan kiinni, hän tuumi. Huutaen Snaegr ryntäsi vihollisen keihäsmiehiä kohti. Yhtäkkiä hänen silmiinsä osui viholliskanuuna näiden etulinjan takana. Snaegr kirosi omaa verenhimoaan ennenkuin kanuunankula osui häneen ja kaikkiin miehiin hänen takanaan.
Miresiniin vavahti pelko, kun hän näki vihollisen tykin avaavan tulen ja Snaegrin kaatuen kuulan osumaan. Ei haittaa, hän ajatteli. Olisin hänet kumminkin itse tappanut. Mutta nyt hänet valtasi epäluulo. Jos hän ryntäisi hyökkäykseen, hän joutuisi miestensä kanssa alttiiksi sekä vihollisen kivääreille että kanuunalle. Yhtäkkiä Miresinin oikealta puolelta lensi salamoita, jotka iskivät kauhusta huutaneet keisarikunnan kiväärimiehet kuoliaaksi. Hän katsoi oikealle, ja näki Jíndurin siesovan sauva kohotettuna ja osoittavan siihen kohtaan, missä vihollisen kuolettavat kiväärimiehet vielä hetki sitten seisoivat. Miresin kiitti jälleen mielessään velhoa.
Gorguld oli saanut uutta rohkeutta nähtyään heidän velhonsa mahdin. Hän huusi joukoilleen ja kävi hyökkäyskeen. Hän näki taas salaman lentävän keisarikunnan sotilaita päin, tällä kertaa tähdäten tykkiin. Mutta salama kilpistyi kultaiseen kilpeen, jonka Sigmarin velho oli tykin eteen taikonut. Mutta salaman kimmotessa takaisin se osui keisarikunnan keihäsmiehiin, ja heidän takarivinsä kaatui kuolleena maahan. Kun Gorguldin miehet vielä iskivät heidän etulinjaansa, he olisivat juosseet temppelin suojaan ellei velho olisi valanut heihin rohkeutta. Gorgul sivalsi oikealle ja vasemmalle, lävistäen molemmat hänen edessään olevat soturit. Vastaten tähän keihäsmiehet survaisivat keihäänsä Gorguldin sotilaita päin, lävistäen monia joukosta. Mutta henkiin jääneet taistelivat kahta kovemmin, ja pian oli keihäsmiesten joukko kaatunut kuolleena maahan tai juossut karkuun.
Miresin oli täynnä ylpeyttä nahdessään miestensä tasitelevan niin uljaasti. Mutta taas hänen sydän hyppäsi hänen kurkkuunsa kun hän näki temppelin suojista ilmestyneen mahtimiekkojen rykmentin. Tajuten, millaisessa vaarassa Gorguldin vähentynyt joukko olivat mahtimiekkoja vastaan, hän ryntäsi omien miestensä kanssa hyökkäykseen. Iskien Gorguldin avuksi vihollista vastaan, Miresin sivalsi yläviistoon lävistäen mahtimiekkojen johtajan haarniskan ja leikaten häneet keskeltä kahtia. Mahtimiekatt eivät lähteneet karkuun, vaan tasitelivat yhä vihollisia vastaan.
Jìndur mutisi Kaaoksen taikasanoja ja keskittyi ankarasti. Pian hänen sormenpäihinsä alkoivat mudostua eriväriset kuulat, jokainen erivärinen kun toinen. Jìndur tunsi voiman ravistelevan häntä, mutta tiesi taistelun olevan menetetty ilman tätä. Kun hän oli valmis, Jìndur heitti pallot keisarikunnan velhoa kohti. Velho käytti jälleen kilpeä, mutta pallot lensivät siitä läpi ilman vastusta. Siinä, mihin kuulat osuivat, tapahtui maata järisyttävä räjähdys. Savun hävettyä Miresin katsoi äkkiä ympärilleen. Hän ei nähnyt muuta kuin hämmästyneitä Kaaoksen sotureita ja epämääräisiä lihakasoja, jotka hetki sitten olivat olleet vhollisen sotilaita. Pian Jìndur ja Gorguld astuivat hänen vierelleen. Itsevarmuutta uhkuen yllättäväst voitostaan Miresin astui kapteenin ja velhonsa kanssa temppelin syvään pimeyteen.
Jep, ja kommentti olisi todella mukavaa!
Ja niin tämä oli järjestyksessä 80. viestini
) mutta tämä oli kyllä sen verran jämäkkä paketti että!