Prologi: Komissaari Stolz
Lähetetty: Pe 17.12.2004 19:32
Tälläisen prologin kirjoittelin uudelle kaartilais/komissaari tarinalleni:
Komissaari Stolz
Komissaari Stolz käveli ripein askelin pitkin kaartilaisten telttaleirin keskuskäytävää, johon aamuaurinko loi ensimmäisiä säteitään. Kunniamerkit kilisivät toisiaan vasten hänen tummanpunaisen asetakin rinnuksissa ja hänen miekkansa lepäsi tupessaan vyöllä. Komissaarin pyynnöstä miehet oli herätetty tavallista aikaisemmin, ja heille oli annettu käsky saapua nimenhuutoon tervehtimään uutta komissaaria. Miehillä ei ollut aavistustakaan, mitä tulisi tapahtumaan, kun komissaari saisi leirin komentoonsa.
"Tämä paikka kaipaa kurinpalautusta, ja sen he tulevat saamaan" Stolz ajatteli ja hänen kasvoillaan kävi jäätävän kylmä hymynhäivähdys. Stolz saapui ruohokentälle, jonne koko leirin kaartilaiset oli paimennettu epämääräisiin riveihin, joista kuului epämääräista puheensorinaa. Rivien edessä seisoivat komentajat tiukassa arvojärjestyksessä. Ruohokenttä oli vielä aamukasteesta kostea ja siitä nousi huumavan raikas tuoksu. Korkealla kentän yläpuolella liehui rykmentin tunnuslippu koristeellisessa lipputangossa. Stolz käveli vakain askelin kaartilaislauman eteen ja jäi tyynesti odottamaan hiljaisuutta. Pian koko joukku hiljentyi ja jäi tuijottamaan uteliaana Stolzia, jonka ilme kertoi selvästä tyytymättömyydestä.
"Näinkö täällä otetaan korkearvoinen henkilö vastaan?" Hän huusi silmäili tappavasti eturivissä seisovaa miestä, joka haukotteli syvään.
"Sinä, heti tänne eteen!" Stolz huusi ja nautti täysin siemauksin miehen järkyttyneestä ilmeestä.
Mies käveli hitain askelin komissaarin viereen kentän keskelle. Mies hengitti raskaasti ja hänen lihaksensa olivat pelosta kankeat.
"Tämä paikka kaipaa vain yhtä asiaa" Stolz huusi kaartilaisille.
"Kuria! Tiukkaa kuria!" Hän jatkoi.
Stolz kaivoi asettakkinsa vyöltä piikkikkään metalliesineen, joka kiilteli kirkkaasti aamuauringossa. Esineessä oli kolme terävää piikkiä, joista yksi asettui aina osoittamaan ylöspäin.
"Tämä esine tulee kaikille säännöt ja määräykset kyseenalaistaville tutuksi" Stolz sanoi ja hymyili kolkosti.
Kaartilaiset katselivat jännittyneinä, kun Stolz arvioi katsellaan eteen käskemäänsä miestä. Mies hikoili peloissaan ja tuijotti tiukasti maahan komissaariin kiillottettuihin saappaisiin.
"Vieläkö nukuttaa?" Stolz ärjäisi ja mies jäykistyi kauhusta.
"Sata punnerrusta tässä ja heti!" Stolz karjahti ja tönäisi miehen kontilleen maahan. Kun mies alkoi hädissään punnertamaan valtaisan nopeaa tahtia, asetti Stolz metalliesineen terävä piikki ylöspäin tämän vatsan alle. Mies kiristi tahtia hädissään ja hiki virtasi hänestä. Mies hengitti kiihtyvään tahtiin ja punnersi itsensä aina mahdollisimman kauas alla odottavasta terästä. Äkkiarvaamatta Stolz potkaisi miestä kasvoihin. Veri roiskahti murtuneesta nenästä värjäten miehen kasvot hetkessä verenpunaisiksi. Mies huusi tuskasta ja tasapainonsa menettäneenä rojahti makaamaan märälle nurmikolle. Miehen kasvot vääristyivät tuskasta, kun pitkä metallipiikki upposi syvälle tämän vatsaan. Miehen raato sätki maassa vielä hetken, kunnes lyyhistyi elottomana märälle nurmelle. Miehen vatsassa olevasta pistohaavasta pulppusi tuoretta verta, joka kasaantui nurmikolle lammikoksi. Syvä kuohahdus kävi läpi kaartilaisten rivistön. Komentajat tuijottivat elettäkään tekemättä kuolleen miehen kuivuneisiin silmiin ja Stolz nautti järkyttyneistä katseista täysin siemauksin. Komentajien teki selvästi mieli kadota paikalta siltä seisomalta, mutta kukaan ei uskaltanut liikkua, kuin pelko olisi lamauttanut heidät.
Stolz potkaisi elottoman raadon halveksivasti vatsalleen ja irroitti syvälle miehen lihaan uponneen kurinpalautusvälineen yhdellä voimakkaalla kiskaisulla. Kaartilaiset tuijottivat kuolemanhiljaisina, kun Stolz pyyhki veritahrojen peitossa olevan terän taidokkaalla nahkahanskan pyyhkäisyllä.
"Tämä on vasta alkua" Stolz huusi kuuluvalla äänellä.
"Minun tehtäväni on tehdä teistä sotilaita, ja miehiä minulla riittää tuhlattavaksi asti" Hän jatkoi.
"Yksi kurinalainen sotilas vastaa kymmentä tuollaista neitiä" Stolz sanoi ja sylkäisi halveksivasti maassamakaavan miehen päälle.
Kaartilaisten riveissä vallitsi täysi hiljaisuus, kun Stolz odotti hänen sanojen uppoavan miehiin.
"Teitä tullaan kouluttaamaan kuin taistelukoiria ja saatte ansaita ruokanne" Stolz jatkoi ja hänen kasvoilleen levisi mielipuolinen hymy.
"Jokaisen velvollisuus on pitää huolta aseestaan, jos laiminlyöntejä ilmenee, niistä vastataan ensin ryhmänjohtajalle ja sitten viimekädessä minulle." Stolz mylvi.
"Jokainen on osallistuva fyysiseen harjoitteluun ryhmän kanssa, sekä oma-aloitteisesti yksin" Stolz huusi.
"Ja vastaa siitä, että täyttää päivittäisen harjoittelukiintiön minuutilleen, sekä vastaa, että ryhmän johtaja saa tiedon siitä" Hän jatkoi.
"Kaikki niskuroijat, varkaat, karkurit ja petturit otan mielelläni henkilökohtaiseen käsittelyyn" Stolz huusi niin, että koko kenttä kaikui.
"Muistakaa mitä olen sanonut, nyt voitte mennä" Hän jatkoi.
Kaartilaislauma lähti hitaasti laahustamaan kohti majoitusalueita ja harjoittelupaikkoja. Leirin johtaja, komentaja Brown käveli vastahakoisesti nurmikentän reunalle onnittelemaan komissaaria.
"Vakuuttava puhe, todella vakuuttava" Hän sanoi väkinäinen hymy kasvoillaan.
"Muu ei näihin luupäihin tunnu tehoavan" Stolz totesi happamasti ja lähti kävelemään kohti kentän reunaa...
Sana on vapaa.
Komissaari Stolz
Komissaari Stolz käveli ripein askelin pitkin kaartilaisten telttaleirin keskuskäytävää, johon aamuaurinko loi ensimmäisiä säteitään. Kunniamerkit kilisivät toisiaan vasten hänen tummanpunaisen asetakin rinnuksissa ja hänen miekkansa lepäsi tupessaan vyöllä. Komissaarin pyynnöstä miehet oli herätetty tavallista aikaisemmin, ja heille oli annettu käsky saapua nimenhuutoon tervehtimään uutta komissaaria. Miehillä ei ollut aavistustakaan, mitä tulisi tapahtumaan, kun komissaari saisi leirin komentoonsa.
"Tämä paikka kaipaa kurinpalautusta, ja sen he tulevat saamaan" Stolz ajatteli ja hänen kasvoillaan kävi jäätävän kylmä hymynhäivähdys. Stolz saapui ruohokentälle, jonne koko leirin kaartilaiset oli paimennettu epämääräisiin riveihin, joista kuului epämääräista puheensorinaa. Rivien edessä seisoivat komentajat tiukassa arvojärjestyksessä. Ruohokenttä oli vielä aamukasteesta kostea ja siitä nousi huumavan raikas tuoksu. Korkealla kentän yläpuolella liehui rykmentin tunnuslippu koristeellisessa lipputangossa. Stolz käveli vakain askelin kaartilaislauman eteen ja jäi tyynesti odottamaan hiljaisuutta. Pian koko joukku hiljentyi ja jäi tuijottamaan uteliaana Stolzia, jonka ilme kertoi selvästä tyytymättömyydestä.
"Näinkö täällä otetaan korkearvoinen henkilö vastaan?" Hän huusi silmäili tappavasti eturivissä seisovaa miestä, joka haukotteli syvään.
"Sinä, heti tänne eteen!" Stolz huusi ja nautti täysin siemauksin miehen järkyttyneestä ilmeestä.
Mies käveli hitain askelin komissaarin viereen kentän keskelle. Mies hengitti raskaasti ja hänen lihaksensa olivat pelosta kankeat.
"Tämä paikka kaipaa vain yhtä asiaa" Stolz huusi kaartilaisille.
"Kuria! Tiukkaa kuria!" Hän jatkoi.
Stolz kaivoi asettakkinsa vyöltä piikkikkään metalliesineen, joka kiilteli kirkkaasti aamuauringossa. Esineessä oli kolme terävää piikkiä, joista yksi asettui aina osoittamaan ylöspäin.
"Tämä esine tulee kaikille säännöt ja määräykset kyseenalaistaville tutuksi" Stolz sanoi ja hymyili kolkosti.
Kaartilaiset katselivat jännittyneinä, kun Stolz arvioi katsellaan eteen käskemäänsä miestä. Mies hikoili peloissaan ja tuijotti tiukasti maahan komissaariin kiillottettuihin saappaisiin.
"Vieläkö nukuttaa?" Stolz ärjäisi ja mies jäykistyi kauhusta.
"Sata punnerrusta tässä ja heti!" Stolz karjahti ja tönäisi miehen kontilleen maahan. Kun mies alkoi hädissään punnertamaan valtaisan nopeaa tahtia, asetti Stolz metalliesineen terävä piikki ylöspäin tämän vatsan alle. Mies kiristi tahtia hädissään ja hiki virtasi hänestä. Mies hengitti kiihtyvään tahtiin ja punnersi itsensä aina mahdollisimman kauas alla odottavasta terästä. Äkkiarvaamatta Stolz potkaisi miestä kasvoihin. Veri roiskahti murtuneesta nenästä värjäten miehen kasvot hetkessä verenpunaisiksi. Mies huusi tuskasta ja tasapainonsa menettäneenä rojahti makaamaan märälle nurmikolle. Miehen kasvot vääristyivät tuskasta, kun pitkä metallipiikki upposi syvälle tämän vatsaan. Miehen raato sätki maassa vielä hetken, kunnes lyyhistyi elottomana märälle nurmelle. Miehen vatsassa olevasta pistohaavasta pulppusi tuoretta verta, joka kasaantui nurmikolle lammikoksi. Syvä kuohahdus kävi läpi kaartilaisten rivistön. Komentajat tuijottivat elettäkään tekemättä kuolleen miehen kuivuneisiin silmiin ja Stolz nautti järkyttyneistä katseista täysin siemauksin. Komentajien teki selvästi mieli kadota paikalta siltä seisomalta, mutta kukaan ei uskaltanut liikkua, kuin pelko olisi lamauttanut heidät.
Stolz potkaisi elottoman raadon halveksivasti vatsalleen ja irroitti syvälle miehen lihaan uponneen kurinpalautusvälineen yhdellä voimakkaalla kiskaisulla. Kaartilaiset tuijottivat kuolemanhiljaisina, kun Stolz pyyhki veritahrojen peitossa olevan terän taidokkaalla nahkahanskan pyyhkäisyllä.
"Tämä on vasta alkua" Stolz huusi kuuluvalla äänellä.
"Minun tehtäväni on tehdä teistä sotilaita, ja miehiä minulla riittää tuhlattavaksi asti" Hän jatkoi.
"Yksi kurinalainen sotilas vastaa kymmentä tuollaista neitiä" Stolz sanoi ja sylkäisi halveksivasti maassamakaavan miehen päälle.
Kaartilaisten riveissä vallitsi täysi hiljaisuus, kun Stolz odotti hänen sanojen uppoavan miehiin.
"Teitä tullaan kouluttaamaan kuin taistelukoiria ja saatte ansaita ruokanne" Stolz jatkoi ja hänen kasvoilleen levisi mielipuolinen hymy.
"Jokaisen velvollisuus on pitää huolta aseestaan, jos laiminlyöntejä ilmenee, niistä vastataan ensin ryhmänjohtajalle ja sitten viimekädessä minulle." Stolz mylvi.
"Jokainen on osallistuva fyysiseen harjoitteluun ryhmän kanssa, sekä oma-aloitteisesti yksin" Stolz huusi.
"Ja vastaa siitä, että täyttää päivittäisen harjoittelukiintiön minuutilleen, sekä vastaa, että ryhmän johtaja saa tiedon siitä" Hän jatkoi.
"Kaikki niskuroijat, varkaat, karkurit ja petturit otan mielelläni henkilökohtaiseen käsittelyyn" Stolz huusi niin, että koko kenttä kaikui.
"Muistakaa mitä olen sanonut, nyt voitte mennä" Hän jatkoi.
Kaartilaislauma lähti hitaasti laahustamaan kohti majoitusalueita ja harjoittelupaikkoja. Leirin johtaja, komentaja Brown käveli vastahakoisesti nurmikentän reunalle onnittelemaan komissaaria.
"Vakuuttava puhe, todella vakuuttava" Hän sanoi väkinäinen hymy kasvoillaan.
"Muu ei näihin luupäihin tunnu tehoavan" Stolz totesi happamasti ja lähti kävelemään kohti kentän reunaa...
Sana on vapaa.
