Sotavasara.net

Kumpaa sinä kannatat?

Lelutyyli on se mitä GW yleensä käyttää, räikein esimerkki varmaan tästä on empire armeija, puhtaine vaatteineen ja kiiltävine aseineen.

Realismi on tuon vastakohta, eikä usein näy WD:n sivuilla. Realismissa lisätään vaatteisiin kuraa ja tomua sekä käytetään varsin voimakkaita väripesuja sekä highlightteja.

Itse kannatan realismia, sillä näyttää aidommalta pelikentällä, ja myös hyllyssä. Lelutyyli on niin lapsellisen näköinen...

Jotain siltä väliltä.
Tämä GW:n lelutyyli, johon viittaat ei minua mielytä, mutta toisaalta nättien minejen sotkeminen inkeillä flooddaamalla ja likaa drybrushaamalla on mielestäni figujen väärinkäyttöä.

Minuun iskee eniten selkä ja siisti lopputuilos. Tämän tyylistä maalausta arvostan kaikkein eniten. Onhan noi hieman satumaisen näköisiä, mutta hei eihän tommosia kavereita oikeaasti olekkaan olemassa.

Likaa figuihin toki voi maalata. Tuolla sivulla on siitäkin esimerkki. Katsokaa kuvaa otsikoola "VICAIRE DE DIRZ ", mutta se pitää tehdä siististi.

Tästä on varmasti niin monta mielipidettä kuin on maalaajiakin, eikä yksikään niistä ole yhtään sen oikeampi kuin toinenkaan, mutta tässä kiteyttey oma mielipiteeni.

Minä kannatan omaa tyyliä... kun ei muuta osaa :lol:

Mutta jos pitää valita niin se on tuo VonCarsteininkin jo mainitsema siltä ja väliltä... ^^


Ja muuten oli aika nättejä minejä tuolla...

Mun mielestä se riippuu armeijasta, esim. örkeille sopii likainen tyyli hyvin ja esim. empirellä on mun mielestä hyvä olla puhtaat uniformut paitsi militialla

No muhun vetoaa ilmeisesti naisten maalaus.. Maalauksen kruunaamaton kuningatas Jennifer Haley (kuvia löytyy Chicagon GD kuvissa, nicillä haley CMON:ssa ja jhy E-bayssä) sekä uusi tulokas Victoria (victoria CMON:ssa, ihana örky ryhmä täällä).

Olen innostunut weatheringistä tutustuttuani magna mech tyyppiseen maalaukseen ja freehandayksestä kun katselen historiallisia minejä. Vanhaa suosikkiani NMM:ää koitan vielä opetella, koska näen sen tekniikan masteroinnin hyödyn muittenkin pintojen maalauksessa.

Pidän siististi maalatuista figuista, mielestäni sotkuisuus ei kuvasta muuta kuin maalarin taidottomuutta. Sekä inkkaus että drybrushaus antavat äärimmäisen sotkuisen kuvan figusta, kuin sitä ei olisi oikeasti viitsitty maalata ollenkaan vaan menty siitä mistä aita on matalin. Highlightaus ja shadeus ovat kehittyneempiä tekniikoita noista. Ropeconissa opetan inkkausta ja drybrushausta alottelijoille, joille tuo tekniikka sopiikin heidän ensimmäisiin figuihinsa. Pidemmälle ehtineiden maalausopetuksessa koitan painottua kehittyneempien tekniikoiden hallinan opettamiseen.

Armeijoiden maalauksesta en ole kovin kiinnostunut juuri siksi etten haluaisi tinkiä laadusta määrän takia.

Vastauksena originaaliin kysymykseen: Haen realismia nykyään maalauksessani, mutta en suostu toteuttamaan sitä palaamalla alottelijoiden tekniikoihin vaan ajattelin toteuttaa sen tyylillä. Ah no nyt on yksi täysin leulmaiseksi tulossa oleva Avatari pöydällä, mutta omissa Space Wolffeissani meinaan siirtyä pitkälle realiosmin puolelle koska olen vihdoin tajunnut että senkin voi maalata tyylikkäästi.

...Niinjoo, ja rackhamin maalaustyyli puree kyllä joo, ja pahasti. Paitsi suurin osa heidän NMM:stä. :-D

Ninnu kirjoitti:sekä uusi tulokas Victoria (victoria CMON:ssa, ihana örky ryhmä täällä).

Victorian hienoin työ on se diorama, joka on esillä myös Fantasy Miniatures kirjassa. Slayer Sword winner ilmeisesti australisassa, joku vuosi(en nyt muista varmasti, mutta jotain sinnepäpin). Siinä on aivan käsittämättömän hienot valo efektit ja tunnelma. Sitä ei voi kuin ihmetellä. Voisin nimetä sen parhaaksi diroamaksi kautta aikojen. Ainakin sen valokuvan perusteella.

VonCarstein kirjoitti:Victorian hienoin työ on se diorama, joka on esillä myös Fantasy Miniatures kirjassa. Slayer Sword winner ilmeisesti australisassa, joku vuosi(en nyt muista varmasti, mutta jotain sinnepäpin). Siinä on aivan käsittämättömän hienot valo efektit ja tunnelma. Sitä ei voi kuin ihmetellä. Voisin nimetä sen parhaaksi diroamaksi kautta aikojen. Ainakin sen valokuvan perusteella.

Eli tarkoitat tätä dioraamaa, the Rescue of Sister Joan.

Juu, siinä on tunnelmaa. :-)

Tjöö

Ite en varsinaisesti oo kummankaan puolella... Sellanen satumainen liiottelu ja värien käyttö kolahtaa aika hyvin

Ninnu kirjoitti:
Eli tarkoitat tätä dioraamaa, the Rescue of Sister Joan.

Juu, siinä on tunnelmaa. :-)

No juurikin tuota. Tosin siinä kirjassa oleva kuva on vielä parempi.
Mä en voi käsittää, että miten tuo valaisuus efekti on voitu maalata noin realistisesti.

sorry OT...

Victorian pbase -sivuilla on hyviä kuvia mm. squabble -dioraamasta. Tuo bossi on kyllä aivan huippu

Takaisin aiheeseen. Kyllä minä kannatan "realismia" ennemmin kuin sarjakuvatyyliä.
Onhan 'Eavy Metalinkin tyyli ainakin mun mielestä muuttunut paljon "realistisemmaksi" (jos nyt niin voi sanoa) uusimman laitoksen myötä (ainakin fantasyssä, ja vissiin myös 40k:ssa). Ukkeleissa piisaa yhä väriä, mutta onneksi ei niin paljon kuin viime laitoksen armeijoissa.

Mun figut voi sitten kai luokitella leluiksi tai jotain...
No ei vaan. Realismi on kyllä cool, mutta sitä ei minusta pitäisi saavuttaa näyttävyyden kustannuksella. Mä koitan saavuttaa realismin esim. miettimällä ennen highlightausta valon suunnan (NMM:n treenaaminen on ollut tässä avuksi).
Usein näkee figuja joissa highlightit ovat vaan orjallisesti laitettu kaikkiin teräviin reunoihin. Vaikka blendaus onkin saumaton, tulee figuihin epäluonnollinen fiilis.
Kurassa rämpineet joukot eivät vetoa muhun ollenkaan. Lian ja kuran drybrushaus on helppoa, eikä vaadi maalaajalta mitään taitoa. Sen sijaan jonkinlaista weatheringia mun on pakko alkaa opettelemaan kun pitäis kohta taas maalata parit vehiclet armeijaan.

Tämä on vähän hankala kysymys siksi, että miniatyyrejä ei mielestäni koskaan voi maalata täysin "realistisesti". Jo pelkkä mittakaava estää tämän ja pakottaa liioittelemaan ja korostamaan niin maalauksessa kuin sculptaamisessakin. En esimerkiksi pidä Victorian miniatyyrejä lainkaan realistisina (no, sitä ei kai kukaan sanonutkaan?). Kyllähän niiden värit ovat hieman murretumpia kuin 1990-luvun puolen välin sateenkaari-GW-tyylissä tai Bobby Wongilla, mutta että realistisia? Jostain Euromilitaire-tapahtumasta otetuissa kuvissa realismin tavoittelua näkee, mutta silloin maalattujen mallien mittakaava onkin toinen.

No, tämä on tietysti nipottamista, sillä kysymys ei liene joko-tai -asetelmasta vaan siitä, kuinka lähelle realismia maalauksessa pitäisi pyrkiä. Itse olen enemmän mieltynyt tuollaiseen Rackhamin kaltaiseen fantastiseen fantasiaan kuin sellaiseen ruskeita-vihreitä-harmaita -tyyliin, jota esimerkiksi useat GW:n LOTR-figuista edustavat. Nehän on maalattu siten, että ne mahdollisimman hyvin vastaisivat alkuperäisiä esimerkkejään, mikä johtaa usein (ainakin omasta mielestäni) hyvin mitäänsanomattomaan lopputulokseen.

Erilaiset kulumajäljet ja lika taas voivat olla hyvinkin miellyttävä lisä maalaukseen, kunhan niitä ei ole liikaa. Luulisi, että Space Marineillakin on joskus aikaa paikkailla maalilla niitä kulumakohtia tankeissaan, ja että Eletor Countilla on rahaa ostaa keihäsmiehelle uudet housut rikkimenneiden tilalle

Hyvä esimerkki mielipidekysymyksestä, ja niistähän voi olla vain eri mieltä...

Tyylitelty figu on hienoin, ei aito, vaan eräänlainen oma näkemys. En itse osaa kovin kummoisesti... Mutta ainahan voi toivoa