Ensiaskeleet kohti kostoa.
Lähetetty: Ke 06.11.2002 17:03
Gai'deen sivellin liikkui vauhdikkaasti valkoisen kankaan pinnalla, luoden varsin aitoa kuvaa harmaasta ja ikävänkylmästä merestä. Perintöpensselin maagisien voimien avulla Gai'dee kykeni maalaamaan kuvasta täsmälleen sen näköisen, kuin hän maalattavan kohteensa näki.
"Onko hieno?!", hän huusi helvetindraakille, jolla ratsasti.
Valtava lisko käänsi päätään ja vilkaisi nopeasti maalausta.
"Erinomainen", kuului otuksen kommentti.
"Täällä on mahdottoman kylmä! Ollaanko me kohta perillä?", kyyi Gai'dee.
"Pikapuolin", kuului helvetindraakin lyhyt vastaus.
Seuraavana aamuna Gai'dee saattoi nähdä taivaanrannasta nousevan mustaa savua. Kyseessä oli tulivuori.
"Tuonneko sinä minut viet?", tiedusteli Gai'dee.
"En. Sinä jäät pois aivan kohta", helvetindraakki vastasi. "Minut nähtäisiin ja siitä seuraisi ikävyyksiä."
"Rantaudun tuonne. Valmistaudu", helvetindraakki sanoi. Ja suuntasi kulkunsa kohti kivikkoista rantaa.
Helvetindraakin teräksenkovat suomut suojasivat sitä teräviltä kareilta, jotka tulivat vastaan ennen rantaa.
Päästyään riittävän lähelle rantaa, otus suoristautui eteenpäin koko pituudellaan ja Gai'dee tepasteli sen ruumista pitkin rantaan.
"Nähdään", hän sanoi.
"Eipäs nähdä", helvetindraakki sanoi kylmästi. "Sinä et palaa tuolta."
"Tottavie minä sen tiesin", Gai'dee tuhahti. Miten isä saattoi sanoa noin? ei minkäänaista kannustusta!
Niinä hyvineen Gai'dee lähti kävelemään kohti suvauavaa tulivuorta, taakseen katsomatta.
"Onko hieno?!", hän huusi helvetindraakille, jolla ratsasti.
Valtava lisko käänsi päätään ja vilkaisi nopeasti maalausta.
"Erinomainen", kuului otuksen kommentti.
"Täällä on mahdottoman kylmä! Ollaanko me kohta perillä?", kyyi Gai'dee.
"Pikapuolin", kuului helvetindraakin lyhyt vastaus.
Seuraavana aamuna Gai'dee saattoi nähdä taivaanrannasta nousevan mustaa savua. Kyseessä oli tulivuori.
"Tuonneko sinä minut viet?", tiedusteli Gai'dee.
"En. Sinä jäät pois aivan kohta", helvetindraakki vastasi. "Minut nähtäisiin ja siitä seuraisi ikävyyksiä."
"Rantaudun tuonne. Valmistaudu", helvetindraakki sanoi. Ja suuntasi kulkunsa kohti kivikkoista rantaa.
Helvetindraakin teräksenkovat suomut suojasivat sitä teräviltä kareilta, jotka tulivat vastaan ennen rantaa.
Päästyään riittävän lähelle rantaa, otus suoristautui eteenpäin koko pituudellaan ja Gai'dee tepasteli sen ruumista pitkin rantaan.
"Nähdään", hän sanoi.
"Eipäs nähdä", helvetindraakki sanoi kylmästi. "Sinä et palaa tuolta."
"Tottavie minä sen tiesin", Gai'dee tuhahti. Miten isä saattoi sanoa noin? ei minkäänaista kannustusta!
Niinä hyvineen Gai'dee lähti kävelemään kohti suvauavaa tulivuorta, taakseen katsomatta.
