Sotavasara.net

Tätä aihetta on varmasti sivuutettu monessa aikaisemmassa keskustelussa ja ajattelin että olisi mukava keskustella siitä ihan otsikon alla, kuten Hukka ehdottikin. En tiedä onko tästä ollut aihetta jo aikaisemmin, en ainakaan haulla löytänyt mitään.

Lainaanpa aluksi tämän keskustelun vastauksia:

Hukka kirjoitti:Figumaalaus on taiteen muoto, ja kun puhutaan taiteesta, voidaan suoralta kädeltä unohtaa "paremmat ja huonommat tekniikat".

Määritelläänpä aluksi taide. Taidehan ei noudata mitään kriteerejä, se vain on. Botticellin, Tizianin, Michelangelon ja Da Vincin teokset ovat taidetta siinä samassa kuin van Goghin, Picasson, Gauguinin ja Monet'n. Katsoja määrittelee taiteen: jos teos säväyttää katsojaa, aiheuttaa hänessä tunteita, teosta voidaan pitää taiteena. Figupiireissähän me kutsumme tätä tuttavallisemmin"Wow" -efektiksi. Surrealistit korostivat, että teoksesta tekee taidetta prosessi kuvatun aiheen ja valmiin taulun välillä, siis taiteilijan luomistyö.

Mutta onko itse figumaalaus taidetta? Toki se aiheuttaa katsojassa tunteita. Surrealistien määritelmän mukaan figumaalaus on taidetta. Toisaalta surrealistit määrittelevät vapaata taidetta, siis tyhjästä luotua. Figumaalauksessahan me emme luo omia teoksiamme, maalaamme tavallaan vain ääriviivojen sisään. Tässä mielessä minusta figumaalaajia, -maalausta ja figujen rakentelua voisi paremmin kuvata taideteollisena työnä; olemme enemmän käsityöläisiä kuin taiteilijoita.

Kiteytettynä figumaalaus ei ole taidetta, vaan taideteollisuutta.

Mitä mieltä te muut olette?

http://forums.sotavasara.net/viewtopic. ... t=taidetta
Tossa ainakin jotain keskustelua, jos siitä nyt mitään hyötyä on? Mutta ajattelimpa laittaa, voihan sitä käyttää pohjustuksena ja ihmisten mielipiteet on voinut muuttuä, mutta itse topicciin ei oikeastaan ole mitään tähdellistä sanottavaa tusina maalarina

Eräs Italialainen käsitaiteilija paskansi säilykepurkkiin ja joku osti sen tuhansilla punnilla kalliissa huutokaupassa.

Jos purkkiin paskantaminen on taidetta, niin ilman muuta miniatyyrit ovat myös.

EDIT: Tarkistin tiedon, hintaa tuolle paskapuketille tuli 17 250 puntaa.

Yuri kirjoitti:Kiteytettynä figumaalaus ei ole taidetta, vaan taideteollisuutta.

Minusta taiteen luominen riippuu tekijästä, ja taiteen näkeminen riippuu katsojasta.

Väitän erään keskeneräisen luomukseni olevan valmistuessaan taidetta, se on minulle totuus, muista totuuksista en voi tietää, sillä ne eivät ole itsestäni lähtöisin.

ph kirjoitti:Eräs Italialainen käsitaiteilija paskansi säilykepurkkiin ja joku osti sen tuhansilla punnilla kalliissa huutokaupassa. En nyt tähän hätään löydä, mutta jossain ennätyskirjassa muistan lukeneeni tästä juttua.

Jos purkkiin paskantaminen on taidetta, niin ilman muuta miniatyyrit ovat myös.

kaikista "hauskinta" kyseisessä tapauksessa on että vuosien aikana tämä paska päästää kaasuja ja lopulta sitä tulee olemaan niin paljon että kyseinen purkki räjähtää kirjaimellisesti, silloin voi alkaa spekuloida että oliko se ny sit 10donan arvoinen.

sitten itse aiheeseen; mitä eroa on maalata patsaita ja figuureja? Aivan, kyllä figujen maalaus lasketaan taiteeksi, itse käyn International Baccalaruette koulua jossa maalan figuja CAS ohjelmassa eikä kukaan kyseenalaista maalausten taiteellista arvoa vaikka olenkin surkea maalaamaan

ph kirjoitti:Eräs Italialainen käsitaiteilija paskansi säilykepurkkiin ja joku osti sen tuhansilla punnilla kalliissa huutokaupassa. En nyt tähän hätään löydä, mutta jossain ennätyskirjassa muistan lukeneeni tästä juttua.

Jos purkkiin paskantaminen on taidetta, niin ilman muuta miniatyyrit ovat myös.

Tuota kutsutaan dadaismiksi. Dada onkin antitaidetta ja dadaistien tarkoitus oli juuri kysyä, mikä tekee taiteesta taidetta. Michael Duchamp toi joskus 1900-luvun alkupuolella taidenäyttelyyn urinaarin, ja se oli sitten taidetta.

Hmm.. näyttää siltä, että tätä aihetta on puitu aika pitkälti tuossa toisessa threadissä. Katsotaanpa jaksavatko ihmiset innostua vai katoaako tämä bittiviidakkoon.

Yuri kirjoitti:Katsoja määrittelee taiteen: jos teos säväyttää katsojaa, aiheuttaa hänessä tunteita, teosta voidaan pitää taiteena.

Entäs näin: joku oksentaa niskaan nakkikioskijonossa. Jos se säväyttää ja herättää tunteita, voidaanko sitä pitää taiteena?
Jos voi, mitä ihmettä tarkoittaa taide?

Omasta puolestani voin sanoa, että en tee taidetta. Koen olevani nimenomaan käsityöläinen. Tai siis harrastajakäsittelijä.

Kaikilla taiteilijoilla on rajat, joita he eivät voi ylittää. Minusta ei ole järkevää sanoa, että taiteen tekeminen alkaa siitä, että luo figun metallirungon, tai että laittaa greenstuffia sen ylle, tai että luo asennon, tai että...

AVVV kirjoitti:Entäs näin: joku oksentaa niskaan nakkikioskijonossa. Jos se säväyttää ja herättää tunteita, voidaanko sitä pitää taiteena?
Jos voi, mitä ihmettä tarkoittaa taide?

Tarkoitin sitä, että me jokainen itse määrittelemme mitä taide on. Monet asiat elämässämme herättävät tunteita, mutta ne asiat mitä pidämme taiteena eivät yleensä ole kuuvamasi tapaisia (tosin kukaties jollekin on ). Yritin myös selittää mikä erottaa taitavasti maalatun kuvan ja taideteoksen toisistaan: juurikin taideteoksen aiheuttamat tunteet ja aistimukset katsojassa. Van Gogh ei ollut suosittu aikanaan, mutta silti hänen teoksiaan ihaillaan maailman ympäri. Da Vincin maalauksia ei pidetä mestarillisina pelkästään niiden ilmiömäisen toteutuksen kannalta, vaan myös niiden aiheuttamien vahvojen tunteiden vuoksi. Esimerkkinä tietenkin Mona Lisa hymynsä vuoksi.

Se mitä me pidämme taiteena riippuu yksilöstä. Toinen vannoo klassisen nimeen, toinen modernin, mutta molempia yhdistää se, että heidän taiteensa vaikuttaa heihin.

Sama pätee varmasti taiteen tekemiseen. Me itse määrittelemme onko tämä harrastuksemme taidetta. Aika monelle varmaankin ei ole, ja kuten sanoit, moni pitää itseään enemmänkin käsityöläisenä. Joillekin tämä saattaa olla taiteen tekemistä, mutta yleisö määrittelee, onko se taidetta heille.

En ole vielä nähnyt tasan yhtään figua josta löytyisi samaan tapaan sisältöä kuin parhaissa maalauksissa..

Ja mä en aina lämpene tolle yurin ajatukselle että taiteesta seuraisi välitön kokemus, kuten jostain huumeesta. Okei, romantiikasta löytyy sellaisia maalauksia jotka aiheuttavat oikeita tunteita katsojassa mm. maisemakuvia jotka aiheuttavat tietyn silmänkääntötempun takia katsojassa huimausta. Silti taiteessa olennaista on nimenomaan sisältö, eikä millään muotoa varsinkaan mitkään esteettiset aah-elämykset ja ihanan kutkuttavan lempeät beessin sävyt. Ja sen sisällön kimppuun pääsee kun katsoo nimenomaan mitä siinä kuvassa oikeasti ON.

Tätä olen joskus itsekin miettinyt maalatessani aina siihen asti parasta figuuriani seitsemättä tuntia hurmostilassa, kuten myös tuhertaessani pimeässä huoneessa kolmen haltiasoturin panssareita liukuhihnatekniikalla.
Tuossa hurmostilassa olen joskus hetkellisesti erehtynyt toisinkin ajattelemaan, mutta minä en koe tekeväni taidetta figuja maalatessani. Minä olen ottanut armeijoitteni maalaustyylit suoraan armeijakirjoista vähän värejä muutellen, ja maalaan sitten samalla tyylillä kymmeniä figuja laiskaan tahtiin tympääntymiseen asti. Minulle tuo ei tuo sellaista kokemusta, että loisin jotakin uutta tai toteuttaisin itseäni siinä määrin, että sitä taiteeksi kutsuisin. Valmiin ja aikaisempia hienomman figun sijoittaminen yksikköön tuottaa onnistumisen tunteen... vähän niin kuin huonona aamuna hammastarkastukseen ajallaan ehtiminen, jota en sitäkään sinänsä taiteeksi kutsuisi...

Tosin jos joku pitää miniatyyrimaalausta taiteena, muiden tai omaansa, niin en minä sitä voi, enkä halua häneltä kieltää missään nimessä. Kyllä sitä minusta ihan hyvällä omalla tunnolla voi taiteena pitää, jos sen sellaiseksi kokee.

VJ kirjoitti:Ja mä en aina lämpene tolle yurin ajatukselle että taiteesta seuraisi välitön kokemus, kuten jostain huumeesta. Okei, romantiikasta löytyy sellaisia maalauksia jotka aiheuttavat oikeita tunteita katsojassa mm. maisemakuvia jotka aiheuttavat tietyn silmänkääntötempun takia katsojassa huimausta. Silti taiteessa olennaista on nimenomaan sisältö, eikä millään muotoa varsinkaan mitkään esteettiset aah-elämykset ja ihanan kutkuttavan lempeät beessin sävyt. Ja sen sisällön kimppuun pääsee kun katsoo nimenomaan mitä siinä kuvassa oikeasti ON.

En minäkään vertaa sitä kokemusta huumeisiin. Yritän sanoa vain, että taiteesta välittyy jotain. Mielestäni Helene Schjerfbeckin taulut ovat mielenkiintoisia, koska niistä tuntuu aina välittyvän jonkinlainen ilmapiiri. Tyyliltäänhän taulut ovat aika luonnosmaisia ja karkeita, eivät millään muotoa fotorealistisia. Ehkäpä juuri siksi katsoja keskittyy siihen olennaiseen, eli ilmapiiriin eikä kauniiseen ulkomuotoon. Tai siis, ei sen tarvitse olla välitöntä, voihan olla että teoksesta ei saa oikein selvää mitä se yrittää sanoa ja sitä jää katselemaan ja pohtimaan. Tämä taitaa olla yksi taiteen perusominaisuuksista.

Mitä noihin aah-elämyksiin ja ihanan kutkuttaviin lempeisiin beessin sävyihin (moderni taide ei taida liikuttaa tippaakaan sinua? ) tulee, en minäkään pidä sitä mitenkään tavoiteltavana, että jotain taideteosta katsellessa pitäisi saada henkinen orgasmi. "Kuinka valtavan abstraktit muodot! Kieppuvat värit!"... Mielestäni taiteen pitäisi herättää ajatuksia... vuorovaikutusta katsojassa. Juurikin niin, että teosta on tarkasteltava tarkasti jotta sen sisällön saisi selville. Taiteen yksi piirre taitaa myös olla moniselitteisyys tai salaperäisyys, joka saa katsojan miettimään mitä teoksessa tapahtuu tai mikä sen sanoma on. Modernissa taiteessa tämä on ainakin minulta kätketty niin taitavasti, että en tajua siitä yhtään mitään. Mutta muut tuntuvat tajuavan, sillä onhan se huomattavan suuri taidesuunta nykyään.

Ehkä figumaalaus joskus saa enemmän sisältöä ja muttuu osin taiteeksi, mutta nyt ei tosiaan olla vielä siinä pisteessä. Figujen merkitys on lähinnä elävöittää pelien maailmoja ja olla hieman näyttävämpiä kuin pahvimerkit. Ihmisten pitäisi innostua tekemään omia figujaan ja aiheiltaan monipuolisempia töitä. Eipä ole tullut nähtyä muuta kuin miekka ojossa patsastelevia testosteronimöykkyjä tähän asti. Toisaalta, olisiko kovin mielenkiintoista tehdä vaikkapa Imperiumin Hive-kaupungin asukkaan arkipäivää esittävä dioraama? Ainakin peleihin liittyvät figut taitavat jäädä taiteellisen kehityksen ulkopuollelle, sillä niiden ainoa tarkoitushan on elävöittää pelimaailmaa, eikä niissä pääse kovin syvällisiin tuloksiin.

Tuo pelimaiseman elävöittäminen figuilla koskee mielestäni lähinä pelifiguja samoin kuin tuo anemin juttu siitä, ettei luo mitään uutta, maalaa vain sarjatyönä. Showcase-figuissa pyritään taas mahdollisemman hyvään toteutukseen. Taidetta on tosiaan vaikea lähteä määrittelemään, vetämään selviä rajoja.

Se, minkä kokee taiteeksi on mielestäni tekijästä kiinni. Jos tosissani uskon tekeväni taidetta, voin sitä taiteeksi kutsua ilman muiden mielipiteitä. Vaikka kenenkään muun mielestä tuottamani asia ei ole taidetta, mutta itse koen sen taiteeksi, mielestäni se silloin on taidetta. Jos kaikenmaailman purkkiinpaskojat ovat oikeasti tosissaa, se on taidetta koska he ajattelevat niin. Vaikka itse en henkilökohtaisesti allekirjoittaisi tuommoista, se on kuitenkin tekijän mielipide, ei tämmöisen purkkiinpaskantamisen taiteellisuutta ymmärtämättömän sivistymättömän ihmisen...

Onko figu taidetta? Siinäpä vasta kysymys. Otan tähän muutaman eri näkökulman:

On. Figu on taidetta. Se on taitelija(tekijän) OMA näkemys kyseisestä hahmosta/asiasta/tapahtumasta. Esim. Minun mielestäni mariinit eivät ole niitä patsastelevia sinisiä yhdenasennonihmeitä. Eikä ole armeijanikaan. Pointtina se, että eikös taiteilija maalaa jostain tapahtumasta oman visionsa? Eikös figua tehdessä tehdä juuri samaa? Tämä tosin pätee vain, jos ei tee figua suoraan paketista armeijakirjan väreillä.

Ei. Figuilu on askartelua, käsityötä. Siinä ei ole mitaan muuta omaa, kuin maalipinta. - Kuvaamataidon opetttajani



Oma mielipiteeni on, että figut ovat taidetta, jos niitä tehdessä tekee nimen omaan pientä patsasta, jonka sitten maalaa, eikä pelihahmoa.

Yuri kirjoitti: Eipä ole tullut nähtyä muuta kuin miekka ojossa patsastelevia testosteronimöykkyjä tähän asti.

Etpä ole sitten kovin tarkkaan katsonut.

Itseäni viihdyttävät suuresti pylvään päässä oleva suruisa succubus (Reaperiltä), venäläinen laatikkokasan päällä hanuria soittava WW2 sotamies (Black-Treeltä), mikrofoni kädessään pullisteleva Elvis-werewolf (West Wind Productionsilta) jne... näitä on mielin määrin - iso osa vielä aivan mallikkaasti skulptattuja ja maalattuina komeita.

Eilen telkkarissa näytettiin jonkun mimmin "taidetta": niittaajalla naudanlihan palasia kiinni ilmakivääritauluun ja seinälle...

Tätä taustaa vasten pidän sekä miniatyyreja itsessään että maalattuja sellaisia taiteena.

Yuri kirjoitti:Figumaalauksessahan me emme luo omia teoksiamme, maalaamme tavallaan vain ääriviivojen sisään.

Entäpä esimerkiksi minä joka konvertoin kaikesta ei-figu roskasta figuja ja maalaan ne?

(edit: viimeisin projekti, mun avatari+space mariini)

Ukkosleka kirjoitti: Ei. Figuilu on askartelua, käsityötä. Siinä ei ole mitaan muuta omaa, kuin maalipinta. - Kuvaamataidon opetttajani

Huhhuh mitä tuubaa ... opettajasi ei ole tainnut IHAN loppuun asti ajatella ennen tuon lauseen lausumista. Nimittäin ei öljyväreillä maalaava taiteilijakaan VALMISTA ITSE kangasta, jolle maalaa. Ilmeisesti sitten nämäkään eivät edusta taidetta, vaan ovat "askartelua", koska tekijä ei valmista alustaansa itse:

http://www.angelfire.com/ok/airbrushdesigns/index1.html
http://kotisivu.mtv3.fi/janikokko/body_index.html
http://cosmicairbrush.com/our_work.shtml
http://www.ripper1.com/airbrush/

... jep jep.

Taidetaan sittenkin olla yurin kanssa aika samoilla linjoilla.
Modernista taiteesta en kyllä osaa sanoa mitään, koska en ole aiheeseen edes yrittänyt perehtyä. Varmasti sieltäkin voisi löytyä ihan sisältöä, kun asiaan perehtyisi kunnolla ilman ennakkoluuloja.

Tarkoitin muuten tolla beessin sävy jutulla lähinnä sitä tapaa nähdä taide pelkästään esteettisinä objekteina. Siis juuri sitä paskaa mitä lukion kuviksen opettajat tyrkyttää taiteen tulkintana. Ihana valonhämy ja rikkaat sävyt eivät kyllä koskaan ole se päällimmäinen asia hyvässä taideteoksessa. Esteettinen ulkoasu on vaan kirjan kannet. Ja siinä teoksen edessä huokailu ja sävyjen ihailu on ehkä teennäisintä mitä voi tehdä. Olennaista on mitä siinä teoksessa oikeasti on ja mitä siinä tapahtuu.


Onko figut sitten taidetta. Onko sillä edes väliä? Jos haluatte niin voitte väittää että taidetta on se mitä sanotaan taiteeksi. Selvä. Hyväksytään. Mitä lisää toi määrittely toi siihen teidän figuunne? Onko siinä yhtään sen enempää sisältöä taiteeksi määrittelyn jälkeen? Ei figuja maalaamalla kuitenkaan mitään apurahoja hankita, joten mulle ainakin on henk koht ihan sama mihin lokeroon joku muu ne haluaa sijoittaa.

Toisaalta, olisiko kovin mielenkiintoista tehdä vaikkapa Imperiumin Hive-kaupungin asukkaan arkipäivää esittävä dioraama? Ainakin peleihin liittyvät figut taitavat jäädä taiteellisen kehityksen ulkopuollelle, sillä niiden ainoa tarkoitushan on elävöittää pelimaailmaa, eikä niissä pääse kovin syvällisiin tuloksiin.

Voihan noita tehdä, mutta voi olla että vastustaja ei oikein ymmärrä kun väität että Siwan kassi on CCW, ja sateenvarjo on boltteri. Tämä peli käsittää armeijoita joiden välillä sotia käydään, ei Hermannin, Armageddon primen 3en luokan asukin Bingo peleihin...

Mielestäni näkee nappeja joita on väritettyjä, ja nappeja jotka ovat kuin taidetta. Taide on taipuva käsite, joten jotkut asiat ovat taidetta, vaikka joku hyvinkin samanlainen kohde saattaa olla vain kyhäelmä.

Mielestäni suurin osa figuista mitä näkee tavallisella tallaajalla on ns väritettyä mallia, sitten on näitä hulluja jotka maalaavat nappeja kauemmin kun maalarit maalauksia, joita voi jo kutsua taiteeksi jos haluaa. Itse en pidä omia nappejani hirveän taiteellisena, eroaa aika paljon siitä taiteesta mitä koulussa tehdään...

Moi

En oikein osaa antaa suoraa vastausta, lähinnä vain väsyneitä pohdintoja.

Minä näkisin figujen maalaamisen hieman samanlaisena käsityön alana kuin esim. savisten kukkaruukkujen maalaamisen; saattaa olla että joku muu suunnittelee ja valmistaa maalattavan pinnan ja maalaaja toteuttaa sitten itseään tälle pinnalle. Hienolla maalauksella ja kenties jopa pintakuvionnin muutoksella saattaa saada aikaan melkoisen hienon pystin mutta sen on silti yhä massatuotettu kukkaruukku johon on tarkoitus tökätä rehuja pystyyn.

Toisaalla on sitten taas nämä Aalto-maljakon tyyliset sarjatuotanto-taide-esineet joiden käyttötarkoitus tuntuu olevan kukkajalustana toimimisen sijaan enemmänkin päätyä johonkin Ikeasta ostettuun kirjahyllyyn ja näyttää vierailijoille että "on meilläkin kulttyyriä". Mikä noista sitten tekee "taidekkaampia" kuin noista saviruukuista? Käytetty aika/vaiva? Kovempi hinta? En tiedä.

Sitten on vielä uniikkikappaleina tehdyt maljakot jotka on alusta asti tarkoitettu laitettavaksi vain jonkin jalustan päälle taidemuseoon. Näitä pidetään automaattisesti taide-esineinä vaikka lähtökohtana muotoilussa on ollut se sama saviruukku joita on veistetty joka maailmankolkassa tuhansia vuosia. Onko syynä tähän se että tätä nimenomaista esinettä on alusta asti lähdetty tekemään taide- eikä käyttöesineeksi? Vai se että sen on vääntänyt tunnustettu taiteilija?

Näiden pohjalta täytyy tunnustaa etten oikein osaa pitää figujen maalaamista taiteena. Se on vähän sama kuin joku esittäisi hienosti väritettyä ja kenties hieman muuteltua värityskirjaa taiteena - vaikka olenkin lähes varma että joku taiteilija on tämänkin jo piruuttaan tehnyt.

Minusta se riippuu vähän asenteesta. Jos pyrkii tekemään figuista taidetta konverttaamalla ja maalaamalla, niin minusta se on taidetta, mutta jos maalaa vain pelatakseen, niin en välttämättä pitäisi sitä taiteena. Mutta minä en voi pitää taiteena sitä Legendaarista Teemu Mäen videota, jossa se silpoo kissan, pistää tehosekoittimeen, ja runkkaa päälle, ja pistää pyörimään. Se on sairasta, anteeksi kaikki kyseisen taiteilijan ihailijat.

ModEdit: Yhden tai useamman kirjaimen korvaaminen tähdellä ei muuta kiroilua muuksi. Iceman