Poika
Lähetetty: Ma 21.02.2005 16:43
Tappaja jahtasi. Saalis oli hölmö ja merkityksetön petturi. Yleistä järjestystä häirinnyt saasta, mikä piti siivota pois kaduilta katujen saastaksi. Hän tunsi paitsi oman kiihkonsa absoluuttisesta vallasta myös uhrin helvetillisen kauhun. Se antoi voimaa. Saasta juoksi kujaa pitkin ja kompastui. Tappaja huomasi seuraavansa uhriaan korkealta hänen yltään. Uhri jatkoi juoksemistaan sokeana kujan pimeydessä ja Osei loikkasi hetkeksi alas ajaakseen saaliinsa ansaan. Uhri huomasi hänet ja Tappaja tunsi nautittavan ryöpsähdyksen puhdasta järkyttynyttä kauhua. Uhri tiesi kuolevansa, mutta hänen pelkonsa sai hänet tuoksumaan elämältä.
Uhri kaatoi roskapöntön ja kompuroi kauhusta ja väsymyksestä vinkuen kujalle. Raivokkaasti murahtaen Tappaja loikkasi taas korkealle ja jäljitti uhriaan pimeydessä. Hän ei tarvinnut näköään, sillä uhri oli laskenut alleen ja haisi kauas, vaikka hän näki kujan pimeydessä kaikki tarpeelliset kohdat joita väistää. Kuja, jota pitkin saasta oli paennut päättyi umpikujaan. Kuja kiemurteli ja saastan vauhti alkoi hiljalleen laskea. Hän alkoi uskoa karistaneensa armottoman Tappajan kannoiltaan. Typerä hölmö, Tappaja naurahti mielessään ja pudottautui alas katutasoon. Saasta kuuli tömähdyksen ja kääntyi katsomaan taakseen. Massiivinen, musta hahmo, jonka kylmät, metalliset kynnet pureutuivat maahan kuin sitä ei olisikaan. Uhri yritti peräytyä, mutta iski selkänsä kujan takaseinään. Tappaja virnisti ja kyyristyi loikatakseen uhrinsa päälle kuin tämän painajaisten haamu. Saasta veti esiin ainoan puolustuskeinonsa, mikä oli ikivanhaa mallia oleva pistooli ja hänen kätensä vapisivat. Hätäisesti tähdätty laukaus iskeytyi maahan ja Tappaja loikkasi eteenpäin. Saasta ampui taas ja osui rintakehään. Lyhyen hetken ajan uhri ehti ihmetellä, miksi myrkytetty ammus ei ollut edes vaikuttanut, vaikka hän oli osunut hyökkääjää suoraan rintakehään. Nämä maalliset murheet kuitenkin lakkasivat huolestuttamasta häntä kun massa paiskasi hänet maahan. Hän tunsi kurkkutorvensa repeytyvän puristuksen voimasta ja irtoavan kehosta verivirran mukana samalla kun hänen silmänsä repeytyivät irti. Tappaja ei kuitenkaan luovuttanut, vaan jatkoi repimistään ja silpomistaan epätoivoisen vimman vallassa kunnes hänen uhrinsa oli pelkkää kujaa tahraavaa sosetta.
***
"Se uusi poika on aivan hämmästyttävä. " Rackham sanoi. "Peittosi Pistooli-Petruksen kuin tyhjää vain. " hän jatkoi ja katsoi taivaalle. Päivä oli kirkkaimmillaan, mutta hänen kehonsa oma rytmi kertoi, että oli aivan liian pimeää päiväksi. Siitä piittaamatta hän otti esiin savukkeen ja sytytti sen.
"Sellaiseen ei pysty kuka tahansa. " Rodrigo sanoi. Hän ja Rackham olivat tunteneet toisensa ja lapsuudesta ja nähneet lukemattomia Tappajia. Suurin osa oli epäonnistunut, mutta itseään Oseiksi nimittänyt kookas nuorukainen oli tähän mennessä ollut paras. Hänen nopeutensa ja varmuutensa oli ollut ylivertainen ja hän oli täysin tunteeton. Mutta jokin Osein olemuksessa häiritsi Rodrigoa. Hän oli liian kookas, liian älykäs ollakseen vasta seitsemäntoista ja hänen ammattimaista kylmyyttään ei voinut kiistää.
"Kuulin teidät. " Rackham kuuli takaansa ja kääntyi säpsähtäen. Osei oli jollain konstilla livahtanut heidän ohitseen ja oli tulossa ulos pämajasta. Kukaan ei koskaan tullut päämajastaulos muulla kuin viemärillä ja silloinkin pieniin osiin silvottuna. "Pomonne teloittaisi teidät, jos saisi teidän tietää olevan näin varomattomia. " hän jatkoi ja tuijotti kylmästi hymyillen. Rackham ei voinut olla värähtämättä pojan yönmustien silmien tuijotuksesta. Katse tuntui leikkaavan hänen sieluunsa ja penkovan sitä kuin vaatekaappia.
"Luuletko sinä, kokelas, että voit tulla ja mennä aivan kuin haluat? " Rodrigo ärjäisi ja veti machetensa esiin. Se oli inhottava ase, mikä oli leikannut useita ruumiinosia irti ja teki jo läsnäolollaan pahaa jälkeä.
Osei kääntyi katsomaan Rodrigoa. Hänen mustiin ja kiillottomiin silmiinsä syttyi hurja kiihko ja hänen hymynsä leveni pilkalliseksi virneeksi. "En luule, vaan tiedän. " hän vastasi kuin se olisi ollut maailman selvin asia.
"Kirottu... " Rodrigo murahti ja sivalsi aseellaan valtavalla nopeudella. Kukaan ei ehtinyt väistää tätä tappajan tarkasti tähdättyä iskua, mikä leikkasi irti sen, minkä Rodrigo arvioi tarpeettomaksi. Osein käsi lennäshti ylös ennen kuin Rackham ehti nähdä ja kiertyi Rodrigon käsivarren ympärille. Kuvottava rusahdus kertoi käsivarren murtuvan kuin se olisi ohut keppi ja machete putosi kadulle kilahtaen. Samalla liikkeellä Osein otsa iskeytyi Rodrigon kasvoihin ja murskasi hänen nenänsä. Rodrigo karjaisi tuskasta ja hoippui taaksepäin käsivarttaan roikuttaen ja veren valuessa vuolaasti murskatusta nenästä.
"Onko jotain sanottavaa? " Osei töksäytti tuskasta uikuttavalle Rodrigolle. Rodrigo ei edes kuullut kysymystä, sillä hän tajusi käsivartensa murtuneen ja veren valuvan roiskahdellen. Hän ei edes huomannut murtunutta nenäänsä "Ei siis. " Osei huokaisi ja nopean kinniottavan askeleen jälkeen potkaisi Rodrigoa kasvoihin. Potkun voima mursi niskan ja paiskasi hänet pää edellä katuun. Kallonmurtuma täydensi vammat ja Rodrigo kuoli.
Ei mikään suuri menetys.
"Tuosta joudut poika kuseen. " Rackham sai sanottua. Poika oli vielä ihmeellisempi kuin hän oli vaikuttanut. "Mutta Pomo tekee sinusta selvän. " hän jatkoi ja alkoi saada itsevarmuttaan takaisin.
"Itse asiassa ei, sillä viisas tilannearvioisi kertoi sinun osaavan säästää voimiasi todella tarpeellisiin tilanteisiin. " Osei naurahti ja kääntyi Rackhamia kohti. Hän kantoi jotain epämääräistä pakettia, mitä hän oli roikottanut koko tappelun ajan kädessään. Rackham ei ollut huomannut sitä.
"Mitä tuossa on? "
"Siinä on pomo. " Osei naurahti ja toi paketin valoisampaan paikkaan. Rackham tunnisti välittömästi Pomon luihut, lukemattomien juonien kovettamat piirteet ja revityn alahuulen. Kuolema oli kuitenkin rentouttanut pään elottoman tyhmään ilmeeseen. "Tai paremminkin siinä oli Pomon pää. " Osei naurahti ja viskasi inhottavan kantamuksensa kujalle. Ontto kopsahdus siirsi Pomon menneisyyteen ja rottien ruokalistaksi.
"Valtiaani..." Rackham sanoi ja pudottautui polvilleen.
"Nouse ylös Rackham. " Osei sanoi ja veti hänet pystyyn. "Koska Pomo on siirtynyt olemattomiin, minusta tuntuu että yksinäisen palkkamiehen on otettava vastuu tämän organisaation johdosta pätevien ehdokkaiden puutteen takia. "
"Tarkoitat siis itseäsi? " Rackham sanoi. Hänen mielensä alkoi ymmärtää pojan aikeet.
"Kyllä. Mutta tarvitsen avukseni pätevää miestä. Sellaista, johon voin luottaa näinä vaikeina aikoina. " Osei sanoi.
"Vannon että pysyn rinnallasi Osei. " Rackham julisti. Hän ei ollut ikinä vannonut minkään nimeen. Hän ei osannut arvata, mikä sai hänet vannomaan uskollisuutta kylmäveriselle pojalle. Pojalle, mikä kaikesta päätellen ei pelännyt mitään tai ketään tai epäröinyt tappaa ketään tai mitään.
"Ehkä on parempi, että kerron sinulle nimeni, vaikka se on melkoisen synkkä kertomus. " Osei sanoi kuin muistellen jotain kaukaista tapahtumaa. Rackham tunsi, että poika oli ikäänsä viisaampi, mutta se ei ollut ihme slummeissa.
"Kerro se nyt, että tiedän ketä palvella. " Rackham sanoi.
"Isäni, jota en ole vielä tavannut antoi nimekseni Conrad, mutta en itse välitä siitä nimestä. Ihminen on sitä mitä hän tekee ja minä osaan vain vaania yössä. " Osei sanoi.
"Siis Yövaanija. " Rackham sanoi.
"Se on hieno nimi. " Yövaanijä sanoi. Hän näytti miettivän hetken, ennen kuin teki päätöksensä. "Se on Yövaanija. "hän lisäsi kuin lukitakseen päätöksensä ja kääntyi palatakseen takaisin sisätiloihin, jolloin Rackham ehti huutaa hänen peräänsä.
"Miksi annat minun tietää? " hän huusi.
"Koska tiedän, että sinä et kerro sitä eteenpäin.
Uhri kaatoi roskapöntön ja kompuroi kauhusta ja väsymyksestä vinkuen kujalle. Raivokkaasti murahtaen Tappaja loikkasi taas korkealle ja jäljitti uhriaan pimeydessä. Hän ei tarvinnut näköään, sillä uhri oli laskenut alleen ja haisi kauas, vaikka hän näki kujan pimeydessä kaikki tarpeelliset kohdat joita väistää. Kuja, jota pitkin saasta oli paennut päättyi umpikujaan. Kuja kiemurteli ja saastan vauhti alkoi hiljalleen laskea. Hän alkoi uskoa karistaneensa armottoman Tappajan kannoiltaan. Typerä hölmö, Tappaja naurahti mielessään ja pudottautui alas katutasoon. Saasta kuuli tömähdyksen ja kääntyi katsomaan taakseen. Massiivinen, musta hahmo, jonka kylmät, metalliset kynnet pureutuivat maahan kuin sitä ei olisikaan. Uhri yritti peräytyä, mutta iski selkänsä kujan takaseinään. Tappaja virnisti ja kyyristyi loikatakseen uhrinsa päälle kuin tämän painajaisten haamu. Saasta veti esiin ainoan puolustuskeinonsa, mikä oli ikivanhaa mallia oleva pistooli ja hänen kätensä vapisivat. Hätäisesti tähdätty laukaus iskeytyi maahan ja Tappaja loikkasi eteenpäin. Saasta ampui taas ja osui rintakehään. Lyhyen hetken ajan uhri ehti ihmetellä, miksi myrkytetty ammus ei ollut edes vaikuttanut, vaikka hän oli osunut hyökkääjää suoraan rintakehään. Nämä maalliset murheet kuitenkin lakkasivat huolestuttamasta häntä kun massa paiskasi hänet maahan. Hän tunsi kurkkutorvensa repeytyvän puristuksen voimasta ja irtoavan kehosta verivirran mukana samalla kun hänen silmänsä repeytyivät irti. Tappaja ei kuitenkaan luovuttanut, vaan jatkoi repimistään ja silpomistaan epätoivoisen vimman vallassa kunnes hänen uhrinsa oli pelkkää kujaa tahraavaa sosetta.
***
"Se uusi poika on aivan hämmästyttävä. " Rackham sanoi. "Peittosi Pistooli-Petruksen kuin tyhjää vain. " hän jatkoi ja katsoi taivaalle. Päivä oli kirkkaimmillaan, mutta hänen kehonsa oma rytmi kertoi, että oli aivan liian pimeää päiväksi. Siitä piittaamatta hän otti esiin savukkeen ja sytytti sen.
"Sellaiseen ei pysty kuka tahansa. " Rodrigo sanoi. Hän ja Rackham olivat tunteneet toisensa ja lapsuudesta ja nähneet lukemattomia Tappajia. Suurin osa oli epäonnistunut, mutta itseään Oseiksi nimittänyt kookas nuorukainen oli tähän mennessä ollut paras. Hänen nopeutensa ja varmuutensa oli ollut ylivertainen ja hän oli täysin tunteeton. Mutta jokin Osein olemuksessa häiritsi Rodrigoa. Hän oli liian kookas, liian älykäs ollakseen vasta seitsemäntoista ja hänen ammattimaista kylmyyttään ei voinut kiistää.
"Kuulin teidät. " Rackham kuuli takaansa ja kääntyi säpsähtäen. Osei oli jollain konstilla livahtanut heidän ohitseen ja oli tulossa ulos pämajasta. Kukaan ei koskaan tullut päämajastaulos muulla kuin viemärillä ja silloinkin pieniin osiin silvottuna. "Pomonne teloittaisi teidät, jos saisi teidän tietää olevan näin varomattomia. " hän jatkoi ja tuijotti kylmästi hymyillen. Rackham ei voinut olla värähtämättä pojan yönmustien silmien tuijotuksesta. Katse tuntui leikkaavan hänen sieluunsa ja penkovan sitä kuin vaatekaappia.
"Luuletko sinä, kokelas, että voit tulla ja mennä aivan kuin haluat? " Rodrigo ärjäisi ja veti machetensa esiin. Se oli inhottava ase, mikä oli leikannut useita ruumiinosia irti ja teki jo läsnäolollaan pahaa jälkeä.
Osei kääntyi katsomaan Rodrigoa. Hänen mustiin ja kiillottomiin silmiinsä syttyi hurja kiihko ja hänen hymynsä leveni pilkalliseksi virneeksi. "En luule, vaan tiedän. " hän vastasi kuin se olisi ollut maailman selvin asia.
"Kirottu... " Rodrigo murahti ja sivalsi aseellaan valtavalla nopeudella. Kukaan ei ehtinyt väistää tätä tappajan tarkasti tähdättyä iskua, mikä leikkasi irti sen, minkä Rodrigo arvioi tarpeettomaksi. Osein käsi lennäshti ylös ennen kuin Rackham ehti nähdä ja kiertyi Rodrigon käsivarren ympärille. Kuvottava rusahdus kertoi käsivarren murtuvan kuin se olisi ohut keppi ja machete putosi kadulle kilahtaen. Samalla liikkeellä Osein otsa iskeytyi Rodrigon kasvoihin ja murskasi hänen nenänsä. Rodrigo karjaisi tuskasta ja hoippui taaksepäin käsivarttaan roikuttaen ja veren valuessa vuolaasti murskatusta nenästä.
"Onko jotain sanottavaa? " Osei töksäytti tuskasta uikuttavalle Rodrigolle. Rodrigo ei edes kuullut kysymystä, sillä hän tajusi käsivartensa murtuneen ja veren valuvan roiskahdellen. Hän ei edes huomannut murtunutta nenäänsä "Ei siis. " Osei huokaisi ja nopean kinniottavan askeleen jälkeen potkaisi Rodrigoa kasvoihin. Potkun voima mursi niskan ja paiskasi hänet pää edellä katuun. Kallonmurtuma täydensi vammat ja Rodrigo kuoli.
Ei mikään suuri menetys.
"Tuosta joudut poika kuseen. " Rackham sai sanottua. Poika oli vielä ihmeellisempi kuin hän oli vaikuttanut. "Mutta Pomo tekee sinusta selvän. " hän jatkoi ja alkoi saada itsevarmuttaan takaisin.
"Itse asiassa ei, sillä viisas tilannearvioisi kertoi sinun osaavan säästää voimiasi todella tarpeellisiin tilanteisiin. " Osei naurahti ja kääntyi Rackhamia kohti. Hän kantoi jotain epämääräistä pakettia, mitä hän oli roikottanut koko tappelun ajan kädessään. Rackham ei ollut huomannut sitä.
"Mitä tuossa on? "
"Siinä on pomo. " Osei naurahti ja toi paketin valoisampaan paikkaan. Rackham tunnisti välittömästi Pomon luihut, lukemattomien juonien kovettamat piirteet ja revityn alahuulen. Kuolema oli kuitenkin rentouttanut pään elottoman tyhmään ilmeeseen. "Tai paremminkin siinä oli Pomon pää. " Osei naurahti ja viskasi inhottavan kantamuksensa kujalle. Ontto kopsahdus siirsi Pomon menneisyyteen ja rottien ruokalistaksi.
"Valtiaani..." Rackham sanoi ja pudottautui polvilleen.
"Nouse ylös Rackham. " Osei sanoi ja veti hänet pystyyn. "Koska Pomo on siirtynyt olemattomiin, minusta tuntuu että yksinäisen palkkamiehen on otettava vastuu tämän organisaation johdosta pätevien ehdokkaiden puutteen takia. "
"Tarkoitat siis itseäsi? " Rackham sanoi. Hänen mielensä alkoi ymmärtää pojan aikeet.
"Kyllä. Mutta tarvitsen avukseni pätevää miestä. Sellaista, johon voin luottaa näinä vaikeina aikoina. " Osei sanoi.
"Vannon että pysyn rinnallasi Osei. " Rackham julisti. Hän ei ollut ikinä vannonut minkään nimeen. Hän ei osannut arvata, mikä sai hänet vannomaan uskollisuutta kylmäveriselle pojalle. Pojalle, mikä kaikesta päätellen ei pelännyt mitään tai ketään tai epäröinyt tappaa ketään tai mitään.
"Ehkä on parempi, että kerron sinulle nimeni, vaikka se on melkoisen synkkä kertomus. " Osei sanoi kuin muistellen jotain kaukaista tapahtumaa. Rackham tunsi, että poika oli ikäänsä viisaampi, mutta se ei ollut ihme slummeissa.
"Kerro se nyt, että tiedän ketä palvella. " Rackham sanoi.
"Isäni, jota en ole vielä tavannut antoi nimekseni Conrad, mutta en itse välitä siitä nimestä. Ihminen on sitä mitä hän tekee ja minä osaan vain vaania yössä. " Osei sanoi.
"Siis Yövaanija. " Rackham sanoi.
"Se on hieno nimi. " Yövaanijä sanoi. Hän näytti miettivän hetken, ennen kuin teki päätöksensä. "Se on Yövaanija. "hän lisäsi kuin lukitakseen päätöksensä ja kääntyi palatakseen takaisin sisätiloihin, jolloin Rackham ehti huutaa hänen peräänsä.
"Miksi annat minun tietää? " hän huusi.
"Koska tiedän, että sinä et kerro sitä eteenpäin.
.
.