<40K>Smaragdihaukat<Tarinakisatarina>
Lähetetty: To 24.02.2005 16:39
Elikä, tämä on siis koko kisan ainoa oikeasti huono tarina. Nopeasti kirjoitettu, ja aivan liian nopeasti oikoluettu. Ja ainoa, jossa oli yhdyssanavirhe otsikossa. En tiedä Mariinien fluffista juuri mitään, siksi minun ei niistä olisi pitänyt kirjoittaakkaan. Ja älkää sanoko mitään avaruusaluksesta, jossa on ilmastointikanava. Häpeän jo sitä tarpeeksi. Mutta, haukkukaa tämä nyt nopeasti, niin saan tämänkin alta pois.
<B>Smaragdihaukat</B>
Smaragdihaukkojen kotia toimittava, useita kilometrejä pitkä taistelulaiva lipui hiljalleen Omaha sektorin tyhjyyttä pitkin. Sen vihreä pinta, ja miekkamaiset muodot korostuivat entisestään tähtien valaistessa sen pintaa. Lukuisat tykit lepäsivät liikkumattomana, ja alus näytti muutenkin rauhalliselta. Sisällä ei kaikki ollutkaan ihan niin.
Veli Matikus käveli hermostuneesti pitkin kapeaa käytävää. Vihreään voimahaarniskaan, ja Smaragdihaukkojen tunnuksiin pukeutuneena hän näppäili koodin ovikonsoliin, ja jatkoi matkaa. Käytävät olivat tyhjiä, sillä suurin osa jaostosta oli sotimassa kaaosta vastaan läheisessä sektorissa. Alukseen oli jäänyt vain noin viisikymmentä miestä. Nyt hän saapui uudelle ovelle, joka oli koristeltu Smaragdihaukkojen tunnuksella, vihreällä haukalla, joka pitää kynsissään hohtavaa smaragdia. Hän painoi puheyhteyden muodostavaa nappia, ja sanoi:
" Veli Ceserus, pyydän päästä puheillesi"
Vastausta ei kuulunut, mutta ovi aukesi äänekkäästi suhahtaen. Matikus astui sisään komentosillalle. Hän katseli ympärilleen, nähden kymmenittäin monitoreja ja hologrammeja. Tuolissa hänen edessään istui Veli Ceserus, jaoston johtava kirjastonhoitaja. Tämä kantoi mukanaan vanhaa ruskeaa kirjaa, ja vyötärölle sidottua voimamiekkaa.
" Mitä nyt, veli?"
kirjastonhoitaja kysyi hieman tympääntyneen oloisesti.
" Minä, ja ryhmäni löysimme jotain mitä sinun pitäisi nähdä..."
Matikus vastasi synkästi.
" Onko tämä tärkeääkin?"
Ceserus sanoi, nyt jo hieman huolestuneemmin.
Matikus nyökkäsi. Ceserus nousi ylös tuolistaan, ja komensi kaksi apulaistaan mukaan.
" Näytä tietä"
Käytävä päättyi huoneeseen, jossa sijaitsivat aluksen varavoimanlähteet. Matikus avasi oven, ja he astuivat sisään. Keskellä huonetta oli kaksi sinisenä hohtavaa, korkeaa pylvästä. Niihin oli pakattu suunnaton määrä energiaa, jotta hätätilanteen sattuessa aluksella olisi tarpeeksi virtaa. Matikus ei välittänyt niistä, vaan käveli hieman eteenpäin, ja saapui huoneen perälle. Nurkassa oli rautainen levy. Hän siirsi levyn, ja takaa paljastui hirveä näky. Seinään oli koverrettu onkalo, jossa oli Monia silvottuja ruumiita. Kirjastonhoitaja kumartui ruumiiden luo, ja katseli niitä.
” Tämä on kaaoksen työtä, näetkö nuo kerettiläiset merkit? Niitä käytetään manaus-seremonioissa”
hän sanoi osoittaen kuolleiden sotureiden selkään kaiverrettuja kuvioita.
Matikus nyökkäsi, ja jatkoi:
”Petturit ovat täällä, aluksemme sisällä”
Ceserus vastasi vaimeasti, ja kääntyi apulaistensa puoleen:
”Kutsukaa kaikki rukoussaliin”. Apulaiset kumarsivat, ja lähtivät tekemään kuulutusta.
Myöhemmin noin viisikymmentä jaoston soturia oli saapunut rukoussaliin. Sali oli korkea ja tyhjä, huoneessa oli vain muutama vanha pölyinen kirja. Ceserus aloitti puheensa:
”Kaaos on päässyt sisään alukseemme, ryhmät Smaragdi ja Rubiini, haravoikaa H-kansi, ryhmät Timantti ja Opaali, etsikää kannelta B. Ryhmä Ametisti, minun mukaani. Tapaamispaikka täällä, tunnin päästä. Olkoon keisari kanssanne”
Matikus nousi, ja käski ryhmänsä liikkeelle. He liittyivät kirjastohoitajan seuraan, ja lähtivät kohti Z-kantta, joka sijaitsi aluksen pohjoispuolella.
Kuljettuaan jonkin aikaa, he saapuivat ovelle, joka vei kannelle Z. Ametisti ryhmän Veli Abonso avasi oven, ja muut puristivat ankarasti bolttereitaan. Ovi aukesi, ja sotureiden onneksi takaa paljastui tyhjä käytävä, täynnä paineilmalla toimivia ovia. Ryhmä eteni sitä pitkin, ja tarkistivat jokaisen käytävän varrella olleen oven. Viimeisen oven suhahtaessa kiinni, veli Abonson huudahdus rauhoitti kaikkia:
”Ei ketään täälläkään”
Syvään huokaisten Matikus laski boltterinsa piipun. Muu ryhmä seurasi esimerkkiä.
” Lähdetään takaisin”, Ceserus aloitti, mutta samassa kuului äänekäs kolahdus katon suunnasta. Ryhmä kohotti katseensa, ja he huomasivat ritilän, joka vei ilmastointikanaviin.
” Tietysti… Ilmastointi!”
kirjastonhoitaja huudahti, mutta liian myöhään. Ritilän läpi räsähti kaksi demonista olentoa. Ne olivat täysin alastomia, ja niiden kalpea iho oli kohdittain peittynyt vereen. Niiden käsien paikalla oli vaaleanpunaiset lonkerot , ja olennoilla oli kolme rintaa. Äänekkäästi kikattaen ne syöksivät letkumaiset ulokkeensa kohti ensimmäistä soturia. Haarniska ei kestänyt, ja mies päästi viimeisen korahduksensa ennen kuolemaansa.
”Avatkaa tuli!”, kuului ällistyneen kirjastonhoitajan käsky. Ryhmäläiset nostivat boltterinsa ja ampuivat tappavan sarjan kohti irstaan näköisiä olentoja. Pyhät aseet repivät demonit palasiksi, ja yhä kikattaen ne levisivät ympäri käytävää. Vanhojen tilalle tipahti nyt ilmastointikanavasta kymmenisen uutta, ja ryhmä säntäsi juoksuun. He pinkoivat pakoon kikattavia tappajia, ja syöksyivät ensimmäiseen huoneeseen, lukiten oven perässään. Matikus katsoi viimeisen kerran oven suusta, nähden likaisten olentojen hyväilevän itseään heidän kuollutta veljeään vasten.
Yhä järkyttyneet soturit havaitsivat olevansa jumissa. Ulospääsyä ei ollut.
” Yritän saada yhteyttä muihin”
kirjastonhoitaja sanoi kääntyen poispäin muista. Sillä aikaa Matikus silmäili huonetta. Se oli samankaltainen kuin muutkin, täynnä monitoreja, ja muuta vastaavaa. Samassa huoneen toisesta päästä kuului Ceseruksen tuskainen huuto. Tämä oli valahtanut polvilleen, selin Matikukseen nähden ja piteli päätään. Matikus lähestyi kirjastonhoitajaa, joka kuiskasi kuivalla äänellä:
” He pääsivät läpi…mielestäni”
Samassa kirjastonhoitaja kääntyi, ja Matikus kavahti taaemmas. Kypärän läpi oli kasvanut nokka, ja rujot siivet puskivat hyvää vauhtia ulos tämän haarniskasta. Pinkit lonkerot kiemurtelivat kirjastonhoitajan ruumiin ympärillä, kuin kärpäsentoukat vastakuolleessa eläimessä. Kimeällä äänellä kirkaisten, entinen kirjastonhoitaja syöksyi muiden ryhmäläisten kimppuun. Se survaisi lonkeronsa läpi yhden soturin ruumiista, ja iski nokallaan toista. Kaksi viimeistä avasivat tulen, mutta kirjastonhoitajan haarniska piti. Se halkaisi toisen iskullaan, ja lennätti toisen päin monitoria. Sitten se kääntyi kohti Matikusta, mutta valahtikin uudestaan polvilleen. Se keräsi viimeiset inhimillisyytensä rippeet, ja kuiskasi:
”Veli…Päästä minut kärsimyksestä”.
Ceserus riisui kypäränsä ja alta paljastui kalpea, letkumaisia lonkeroita täynnä oleva pää, jonka kasvoilta paistoi kärsimys. Matikus kohotti boltterinsa, ja huokaisi surkeasti:
”Hyvästi veli”.
Matikus istui huoneessa, loukussa, ja ilman seuraa. Hänen ystävänsä, jos niin voi sanoa, makasivat kuolleina kylmällä lattialla. Hän kuuli kuinka nuo kauheat olennot takoivat ovea auki. Ja hän tiesi, että tulisi kuolemaan. Niinpä Matikus nousi ylös, luki viimeisen rukouksen keisarille, ja nosti boltterinsa. Hän kuolisi taistellen.
Kaaosnoita Mon` Nathal heilutteli tyytyväisenä sinisiä lonkeroitaan. Hän istui komento sillalla, katsellen kuinka hänen alaisensa raahasivat paikalle lisää kuolleita avaruus-sotureita. Hän hymyili pilkallisesti vaaleanpunaisen haarniskansa sisällä. Operaatio oli onnistunut. Mutta hän ei tiennyt, että yksi sotureista oli ehtinyt lähettää hätäkutsun…
Ruumiit olivat kasattu komentosillalle, ja Mon ` Nathal katseli niitä huvittuneena. Kuinka tyhmiä nuo olivatkaan, kun vastustivat kaaoksen valtaa ja luottivat väärään keisariinsa. Samassa ovi räjähti auki, ja sisään astui hopean harmaaseen haarniskaan pukeutunut soturi. Tämä kantoi kädessään voimahilparia, jonka terä humisi äänekkäästi. Kaaosnoita nousi tuolista, ja yritti ammentaa Warpista voimaa tuhotakseen tuon uskomattoman röyhkeän, harmaaseen pukeutuneen ritarin. Mutta jokin ritarin olemuksessa esti Mon ` Nathalia saamasta otetta Warpista. Soturi käveli rauhallisesti eteenpäin, kohti hermostunutta kaaoksen kätyriä. Tämä hylkäsi ajatuksen psyykkisten voimien käytöstä, ja tarttui vyöllään olevan pistooliin. Hän tyhjensi koko lippaan lähestyvään olentoon, mutta ei saanut aikaiseksi naarmuakaan tämän kestävään panssariin. Nyt harmaa ritari oli noidan kohdalla, ja yhdellä nyrkin iskulla tämä makasi henkeään haukkoen maassa.
”Syytän sinua petoksesta keisaria vastaan, kaaoksen lietsomisesta, ja keisarin puolustajien surmaamisesta. Rangaistuksesi on kuolema” ritari sanoi kylmän rauhallisesti, kohottaen hilparinsa iskuun, joka toisi koston Smaragdihaukoille.
<B>Smaragdihaukat</B>
Smaragdihaukkojen kotia toimittava, useita kilometrejä pitkä taistelulaiva lipui hiljalleen Omaha sektorin tyhjyyttä pitkin. Sen vihreä pinta, ja miekkamaiset muodot korostuivat entisestään tähtien valaistessa sen pintaa. Lukuisat tykit lepäsivät liikkumattomana, ja alus näytti muutenkin rauhalliselta. Sisällä ei kaikki ollutkaan ihan niin.
Veli Matikus käveli hermostuneesti pitkin kapeaa käytävää. Vihreään voimahaarniskaan, ja Smaragdihaukkojen tunnuksiin pukeutuneena hän näppäili koodin ovikonsoliin, ja jatkoi matkaa. Käytävät olivat tyhjiä, sillä suurin osa jaostosta oli sotimassa kaaosta vastaan läheisessä sektorissa. Alukseen oli jäänyt vain noin viisikymmentä miestä. Nyt hän saapui uudelle ovelle, joka oli koristeltu Smaragdihaukkojen tunnuksella, vihreällä haukalla, joka pitää kynsissään hohtavaa smaragdia. Hän painoi puheyhteyden muodostavaa nappia, ja sanoi:
" Veli Ceserus, pyydän päästä puheillesi"
Vastausta ei kuulunut, mutta ovi aukesi äänekkäästi suhahtaen. Matikus astui sisään komentosillalle. Hän katseli ympärilleen, nähden kymmenittäin monitoreja ja hologrammeja. Tuolissa hänen edessään istui Veli Ceserus, jaoston johtava kirjastonhoitaja. Tämä kantoi mukanaan vanhaa ruskeaa kirjaa, ja vyötärölle sidottua voimamiekkaa.
" Mitä nyt, veli?"
kirjastonhoitaja kysyi hieman tympääntyneen oloisesti.
" Minä, ja ryhmäni löysimme jotain mitä sinun pitäisi nähdä..."
Matikus vastasi synkästi.
" Onko tämä tärkeääkin?"
Ceserus sanoi, nyt jo hieman huolestuneemmin.
Matikus nyökkäsi. Ceserus nousi ylös tuolistaan, ja komensi kaksi apulaistaan mukaan.
" Näytä tietä"
Käytävä päättyi huoneeseen, jossa sijaitsivat aluksen varavoimanlähteet. Matikus avasi oven, ja he astuivat sisään. Keskellä huonetta oli kaksi sinisenä hohtavaa, korkeaa pylvästä. Niihin oli pakattu suunnaton määrä energiaa, jotta hätätilanteen sattuessa aluksella olisi tarpeeksi virtaa. Matikus ei välittänyt niistä, vaan käveli hieman eteenpäin, ja saapui huoneen perälle. Nurkassa oli rautainen levy. Hän siirsi levyn, ja takaa paljastui hirveä näky. Seinään oli koverrettu onkalo, jossa oli Monia silvottuja ruumiita. Kirjastonhoitaja kumartui ruumiiden luo, ja katseli niitä.
” Tämä on kaaoksen työtä, näetkö nuo kerettiläiset merkit? Niitä käytetään manaus-seremonioissa”
hän sanoi osoittaen kuolleiden sotureiden selkään kaiverrettuja kuvioita.
Matikus nyökkäsi, ja jatkoi:
”Petturit ovat täällä, aluksemme sisällä”
Ceserus vastasi vaimeasti, ja kääntyi apulaistensa puoleen:
”Kutsukaa kaikki rukoussaliin”. Apulaiset kumarsivat, ja lähtivät tekemään kuulutusta.
Myöhemmin noin viisikymmentä jaoston soturia oli saapunut rukoussaliin. Sali oli korkea ja tyhjä, huoneessa oli vain muutama vanha pölyinen kirja. Ceserus aloitti puheensa:
”Kaaos on päässyt sisään alukseemme, ryhmät Smaragdi ja Rubiini, haravoikaa H-kansi, ryhmät Timantti ja Opaali, etsikää kannelta B. Ryhmä Ametisti, minun mukaani. Tapaamispaikka täällä, tunnin päästä. Olkoon keisari kanssanne”
Matikus nousi, ja käski ryhmänsä liikkeelle. He liittyivät kirjastohoitajan seuraan, ja lähtivät kohti Z-kantta, joka sijaitsi aluksen pohjoispuolella.
Kuljettuaan jonkin aikaa, he saapuivat ovelle, joka vei kannelle Z. Ametisti ryhmän Veli Abonso avasi oven, ja muut puristivat ankarasti bolttereitaan. Ovi aukesi, ja sotureiden onneksi takaa paljastui tyhjä käytävä, täynnä paineilmalla toimivia ovia. Ryhmä eteni sitä pitkin, ja tarkistivat jokaisen käytävän varrella olleen oven. Viimeisen oven suhahtaessa kiinni, veli Abonson huudahdus rauhoitti kaikkia:
”Ei ketään täälläkään”
Syvään huokaisten Matikus laski boltterinsa piipun. Muu ryhmä seurasi esimerkkiä.
” Lähdetään takaisin”, Ceserus aloitti, mutta samassa kuului äänekäs kolahdus katon suunnasta. Ryhmä kohotti katseensa, ja he huomasivat ritilän, joka vei ilmastointikanaviin.
” Tietysti… Ilmastointi!”
kirjastonhoitaja huudahti, mutta liian myöhään. Ritilän läpi räsähti kaksi demonista olentoa. Ne olivat täysin alastomia, ja niiden kalpea iho oli kohdittain peittynyt vereen. Niiden käsien paikalla oli vaaleanpunaiset lonkerot , ja olennoilla oli kolme rintaa. Äänekkäästi kikattaen ne syöksivät letkumaiset ulokkeensa kohti ensimmäistä soturia. Haarniska ei kestänyt, ja mies päästi viimeisen korahduksensa ennen kuolemaansa.
”Avatkaa tuli!”, kuului ällistyneen kirjastonhoitajan käsky. Ryhmäläiset nostivat boltterinsa ja ampuivat tappavan sarjan kohti irstaan näköisiä olentoja. Pyhät aseet repivät demonit palasiksi, ja yhä kikattaen ne levisivät ympäri käytävää. Vanhojen tilalle tipahti nyt ilmastointikanavasta kymmenisen uutta, ja ryhmä säntäsi juoksuun. He pinkoivat pakoon kikattavia tappajia, ja syöksyivät ensimmäiseen huoneeseen, lukiten oven perässään. Matikus katsoi viimeisen kerran oven suusta, nähden likaisten olentojen hyväilevän itseään heidän kuollutta veljeään vasten.
Yhä järkyttyneet soturit havaitsivat olevansa jumissa. Ulospääsyä ei ollut.
” Yritän saada yhteyttä muihin”
kirjastonhoitaja sanoi kääntyen poispäin muista. Sillä aikaa Matikus silmäili huonetta. Se oli samankaltainen kuin muutkin, täynnä monitoreja, ja muuta vastaavaa. Samassa huoneen toisesta päästä kuului Ceseruksen tuskainen huuto. Tämä oli valahtanut polvilleen, selin Matikukseen nähden ja piteli päätään. Matikus lähestyi kirjastonhoitajaa, joka kuiskasi kuivalla äänellä:
” He pääsivät läpi…mielestäni”
Samassa kirjastonhoitaja kääntyi, ja Matikus kavahti taaemmas. Kypärän läpi oli kasvanut nokka, ja rujot siivet puskivat hyvää vauhtia ulos tämän haarniskasta. Pinkit lonkerot kiemurtelivat kirjastonhoitajan ruumiin ympärillä, kuin kärpäsentoukat vastakuolleessa eläimessä. Kimeällä äänellä kirkaisten, entinen kirjastonhoitaja syöksyi muiden ryhmäläisten kimppuun. Se survaisi lonkeronsa läpi yhden soturin ruumiista, ja iski nokallaan toista. Kaksi viimeistä avasivat tulen, mutta kirjastonhoitajan haarniska piti. Se halkaisi toisen iskullaan, ja lennätti toisen päin monitoria. Sitten se kääntyi kohti Matikusta, mutta valahtikin uudestaan polvilleen. Se keräsi viimeiset inhimillisyytensä rippeet, ja kuiskasi:
”Veli…Päästä minut kärsimyksestä”.
Ceserus riisui kypäränsä ja alta paljastui kalpea, letkumaisia lonkeroita täynnä oleva pää, jonka kasvoilta paistoi kärsimys. Matikus kohotti boltterinsa, ja huokaisi surkeasti:
”Hyvästi veli”.
Matikus istui huoneessa, loukussa, ja ilman seuraa. Hänen ystävänsä, jos niin voi sanoa, makasivat kuolleina kylmällä lattialla. Hän kuuli kuinka nuo kauheat olennot takoivat ovea auki. Ja hän tiesi, että tulisi kuolemaan. Niinpä Matikus nousi ylös, luki viimeisen rukouksen keisarille, ja nosti boltterinsa. Hän kuolisi taistellen.
Kaaosnoita Mon` Nathal heilutteli tyytyväisenä sinisiä lonkeroitaan. Hän istui komento sillalla, katsellen kuinka hänen alaisensa raahasivat paikalle lisää kuolleita avaruus-sotureita. Hän hymyili pilkallisesti vaaleanpunaisen haarniskansa sisällä. Operaatio oli onnistunut. Mutta hän ei tiennyt, että yksi sotureista oli ehtinyt lähettää hätäkutsun…
Ruumiit olivat kasattu komentosillalle, ja Mon ` Nathal katseli niitä huvittuneena. Kuinka tyhmiä nuo olivatkaan, kun vastustivat kaaoksen valtaa ja luottivat väärään keisariinsa. Samassa ovi räjähti auki, ja sisään astui hopean harmaaseen haarniskaan pukeutunut soturi. Tämä kantoi kädessään voimahilparia, jonka terä humisi äänekkäästi. Kaaosnoita nousi tuolista, ja yritti ammentaa Warpista voimaa tuhotakseen tuon uskomattoman röyhkeän, harmaaseen pukeutuneen ritarin. Mutta jokin ritarin olemuksessa esti Mon ` Nathalia saamasta otetta Warpista. Soturi käveli rauhallisesti eteenpäin, kohti hermostunutta kaaoksen kätyriä. Tämä hylkäsi ajatuksen psyykkisten voimien käytöstä, ja tarttui vyöllään olevan pistooliin. Hän tyhjensi koko lippaan lähestyvään olentoon, mutta ei saanut aikaiseksi naarmuakaan tämän kestävään panssariin. Nyt harmaa ritari oli noidan kohdalla, ja yhdellä nyrkin iskulla tämä makasi henkeään haukkoen maassa.
”Syytän sinua petoksesta keisaria vastaan, kaaoksen lietsomisesta, ja keisarin puolustajien surmaamisesta. Rangaistuksesi on kuolema” ritari sanoi kylmän rauhallisesti, kohottaen hilparinsa iskuun, joka toisi koston Smaragdihaukoille.
