Sotavasara.net

Tässä olisi 7. sijoittunut stoorini. Myöhästyin pahimmista juhlinnoista loman takia, mutta kuitenkin... 40k-tarinaani ei sitten ikinä kirjoitettukaan, kahden pisteen mättösaalis on jotain karmaisevaa...

****

Viittaan pukeutunut mies hyppäsi katolta toiselle.
Kuin varjo.
Kha'darr, kulttiveljiensä uudelleennimeämä Franz Heineken loikkasi katon reunalta alas ja tippui pienelle parvekkeelle. Hän horjahti ja tarrasi metalliseen kaiteeseen. Terävä naula raapaisi Kha'darrin kättä.
Kipua ei ole.
Hän kyyristyi ikkunan alle ja tunnusteli kädellään viittansa liepeissä lepäävää pientä varsijousta.
Kukaan ei selviäisi ulos.
Ei kukaan.

* * *

Johann Stragwich istui salin nurkassa, ainoassa valoisan huoneen varjoisassa kohdassa. Johann ei pitänyt juhlista, eikä varsinkaan niissä soitettavasta musiikista. Hänen oli pakko päästä pois.
Kun Johannin ystävä oli kertonut hänelle tilaisuudesta saada vaihtelua alituiseen työhön, hän oli ottanut juhlakutsun ilomielin vastaan. Nyt Johann katui päätöstään. Mieluummin hän olisi komentamassa ulkona vartiomiehiä kuin istumassa epämukavissa vaatteissa tässä pelkureiden talossa. Kuinka moni noista salin keskellä tanssivista miehistä oli ikinä pitänyt kalpaa kädessään? Kuinka moni oli ollut Middenheimissä? Johann muisti yhä Middenheimin piirityksen, puolen vuoden takaisen kauhunäytelmän. Hänen kaikki aseveljensä olivat kuolleet. Silti he olivat voittaneet, Johann oltiin ylennetty ja hän oli voinut palata tähän hiljaiseen pikkukaupunkiin.
Tai hiljainen se oli ollut.
Palatessaan hän oli huomannut kaupungin muuttuneen. Hänen vaimonsa oli hirttäytynyt luultuaan Johannin kuolleen.
Rakkaasta kaupungistani on muuttunut irstailijoiden pesä.
Nykyään tämä pieni kaupunki oli tunnettu hurjasta menostaan ja kummallisia rituaaleja harrastavista salaseuroista. Johann alkoi tuijottaa suuren kattokruunun kynttilöitä, niiden keltaisten liekkien tanssia. Hetkeksi hän unohti kaiken ympärillään tapahtuvan, puheensorinan, tanssin, kaiken, ja palasi muistoissaan kaukaisiin nuoruutensa tapahtumiin.

* * *

Kha'darr rykäisi ja varmisti samalla kahden pitkän veitsensä olevan siellä missä pitikin.
Kaikki kunnossa
Hän veti viittansa kätköistä esiin pienen varsijousensa, jännitti sen ja asetti arvokkaan vasaman paikoilleen.
Sitten täytyi vain odottaa.

* * *

Ärsyttävä renkutus loppui. Hetken ihmiset huoneen keskellä kulkivat edes takas, hakien uutta tanssiparia. Sitten soitto alkoi taas. Johannin harmiksi kappale oli äskeistä nopeampirytmisempi.
"Hei, Johann."
Johann nosti katseensa ylös ja näki nuoren vaaleahiuksisen naisen. Vihreät, suuret silmät hallitsivat kasvonpiirteitä. Hän oli Johannin mielestä keskinkertaisen kaunis.
"Kukas sinä olet?" möläytti Johann töykeästi.
Nainen ei näyttänyt olevan moksiskaan Johannin brutaalista puhuttelutavasta.
"Sillä ei ole väliä. Nyt haluan sinun tietävän erään asian."
Hän tarttui vastustelevaa Johannia kädestä ja vei tämän viereiseen huoneeseen. Heitä katsovien juhlijoiden katseet kertoivat paljon.

Nainen asetti Johannin istumaan puiselle penkille. Hiillos veteli viimeisiään hämärän huoneen nurkassa. Pieni ikkuna oli auki, päästäen leppeän yötuulen puhaltamaan huoneeseen.
"Johann. Minulla on sinulle erittäin tärkeää asiaa. Tahdon, että kuuntelet minua tarkasti, ja toimit ohjeideni mukaan" lausui nainen rauhallisesti.
Johann yllättyi naisen alkaessakin puhumaan.
"Ku...kuka sinä olet?" Johann toisti kysymyksen.
"Kuuntele tarkasti: Tahdomme sinun pakenevan tästä talosta heti keskustelumme jälkeen. Haet kotoasi tärkeimmät tavarasi ja lähdet etelään. Pyri ensin Altdorfiin, jossa tapaat asiamiehemme, joka kertoo, että sinun on lähdettävä Bretonniaan. Olemme rakentaneet huvilan Bretonnian maaseudulle. Älä etsi Altdorfista asiamiestä, hän löytää kyllä sinut. Peitämme jälkesi niin, että kukaan ei tiedä olemassaolostasi. Voit viettää rauhallista hiljaiseloa Bretonnian maaseudulla"
"Mutta... mitä... miksi?" kysyi Johann kummissaan.
"Kerron vain, että olet suureksi vaaraksi itsellesi ja ihmisille ympärilläsi. Pakene nyt, kun vielä ehdit!"
Johann mulkaisi naista epäuskoisena.
"Miksi minä uskoisin sinua. Tämä kaupunki on kaiken pahan pesäke. Minua on sitäpaitsi ennenkin yritetty sahata silmään. Painu takaisin irstailemaan kulttisisarustesi pariin, minua et saa houkuteltua äärimmäiseen kerettiläisyyteen!" puhui hän, ääni vavisten.
Nainen tuijotti hetken Johannia silmiin. Tuima, leiskuva katse. Hetken Johannin teki mieli pyörtää päätöksensä, mutta jätti sen tekemättä. Sitten nainen nousi ja asteli pois, jättäen Johannin yksin.

Johann istui penkillä tuijottaen tyhjyyteen. Oliko hän hylännyt mahdollisuutensa parempaan elämään? Ja mitä nainen oli tarkoittanut vaaralla? Mitä enemmän hän sitä ajatteli, sitä enemmän hän uskoi naisen sanoihin.
Olenko vaarallinen?

Johann työnsi oven auki ja palasi katuvaisena saliin. Useiden salissa olijoiden tietäväiset hymyt tervehtivät häntä. Helakka puna nousi Johannin kasvoille. Sitten hän antoi katseensa kiertää valaistua salia, etsien tutun naisen kasvoja.
Nainen oli lähtenyt.
Johann käveli mietteissään tanssilattian poikki notkuvalle pöydälle, otti viinilasin ja kaatoi sen puolilleen.
Lähteäkö vai jäädäkö?
Johann Stragwichin kysymykseen löytyi pian vastaus. Vastaaja ei vain ollut mieleinen.

* * *

Kha'darr loikkasi ketterästi parvekkeen sivulla olevan ikkunan alle roikkumaan, ja kiepautti itsensä sulavasti siitä ylös. Samalla hän veti pitkät veitsensä esiin.

Huone oli tyhjä. Punainen hiillos hehkui huoneen nurkassa olevassa takassa. Seinällä riippui taulu, joka kuvasi vanhaa harmaahiuksista naista. Kenties talon oikea omistaja. Huoneen kalustus oli muuten niukkaa. Askeettinen puinen penkki istui taulun alapuolella, ja vanha kulunut lipasto seisoi oven vieressä. Oven alta kajasti kodikas valo.


Ääniä.
Nuori pariskunta juoksi tirskuen huoneeseen. Kha'darr vetäytyi salamannopeasti varjoihin.
Mies ja nainen. Molemmat niin nuoria.
Pari suuteli kiihkeästi.

Siinä vaiheessa Kha'darr päätti puuttua peliin.

Tyhjästä tullut veitsi liukui äänettä miehen selkään. Terä liukui ulos naisen lapaluiden välistä. Tyhjä katse ilmestyi molempien silmiin. Pieni veriryöppy purskahti miehen suusta naisen kasvoille.
Täydellinen pisto.
Kha'darr liu'utti veitsen ulos. Hän laski yhä toisistaan kiinni pitävät ruumiit lattialle, ja kiskoi ne sitten penkin viereen.

Kha'darr potkaisi oven auki ja silpaisi rumpua lyövältä parrakkaalta mieheltä pään poikki. Hiljaisuus laskeutui saliin.

Sitten helvetti riistäytyi vapaaksi.

Armoton sekasorto vallitsi huoneessa. Ihmiset juoksivat kirkuen ympäriinsä muutaman vetäessä ohuita pistomiekkojaan esiin.
Naurettavaa.
Kha'darr humautti yhdellä veitsensä iskulla nuoren vaaleahiuksisen miehen käden irti. Tämän koreat siniset vaatteet värjäytyivät vuotavasta verestä. Nuoren miehen kasvoilta kuvastui silkka tuska ja kauhu.
Kha'darrin taas valtasi tyytväinen ilo

Hänen eteensä loikkasi kaksi vanhahkoa miestä. He tuntuivat olevan taistelupari vuosien takaa, sen kertoi heidän varma katseensa ja yhteensulautuva liikehdintänsä.
Helppoa se olisi silti.
Kha'darr loikkasi ilmaan ja potkaisi toista miehistä kasvoihin, saaden tämän menettämään tasapainonsa ja tuiskahtamaan kasvoilleen kiiltävälle marmorilattialle. Yhä ilmassa ollessaan hän pisti veitsensä toisen miehen rinnasta läpi. Sulavalla liikkeellä hän riuhtaisi veitsen ulos, lyöden toisen veitsensä lattialla kompuroivan miehen niskaan. Sitten Kha'darr veti viitastaan heittoveitsen ja paiskasi sen huoneesta pois juoksevan punapukuisen naisen niskaan. Kirkaisu kaikui tyhjenevässä salissa.

* * *

Johann nousi salamannopeasti paikaltaan ja veti lyömämiekkansa esiin. Onneksi hän ei ollut suostunut ottamaan samanlaista 'sukkapuikkoa', jota muut miehet näyttivät näissä piireissä suosivan. Hän vetäytyi parvekkeelle saadakseen paremman kokonaiskuvan huoneessa tapahtuvien asioiden suhteen.

Juhlaväki naurettavine asusteineen oli paennut pakokauhun vallassa . Hyvä niin. Kolme ilmeisesti jotain taistelusta tietävää miestä oli jäänyt paikalle. Ja itse pakokauhun aiheuttaja seisoi hyökkäysvalmiudessa salin toisessa päässä.

Hänen kasvojaan peitti valkoinen naamio. Naamioon oli kuvattu kauheat kasvot, irvistävä suu torahampaineen ja pitkät vinot silmät. Nenää kasvosuojuksessa ei ollut lainkaan, vain kaksi viiltomaista sierainta. Hahmo oli verhoutunut pitkään mustaan kaapuun, jonka olisi voinut luulla olevan hankala taistelutilanteessa. Sitä se ei nähtävästi ollut; lattialla kiemurteli useita enemmän tai vähemmän kuolleita juhlavieraita. Käsissään vihollisella oli kaksi pitkää, ohutta veistä. Niiden terät hohtivat himmeää sairaalloista valoa.

Johann astui miekka esillä saliin. Kaikki muut salissa olijat kääntyivät häneen päin, mutta äsken tullut vihollinen oli yhä ilmeisen varuillaan.
"Johann Stragwich" lausui hahmo pehmeällä äänellä.
Johann tarttui kalpaansa ja ryntäsi kohti vihollistaan. Hahmo kuitenkin väisti iskun kevyesti, naurahtaen. Johann jäi odottamaan varmaa kuoloniskua. Mutta sitä ei ikinä tullut.

Sen sijaan vihollinen loikki muiden vastustajiensa ympärillä, silpoen nämä hengiltä vaivattomasti.

Miksi en kuollut?

Hahmo naurahti.
"Olet valittumme" se sanoi.
Sitten hahmo potkaisi Johannin miekan tämän kädestä.
"Miksi et tapa minua?" kysyi Johann, epätoivoisella äänellä.
"Miksi tappaisin. Tulemme tarvitsemaan sinua. Muista nimeni, Johann, kun jaat ansioita joukossamme. Olen Kha'darr" sanoi hahmo.
Johann katsoi Kha'darriin.
"Olet hullu, kuten kaikki muutkin tässä kaupungissa!" hän karjaisi.
Kha'darr veti viittansa laskoksista pienen varsijousen, tähtäsi sillä Johannia sydämeen ja ampui.

Johann ei yrittänytkään väistää. Hän tiesi kuolevansa kuitenkin ylivertaista, joskin hullua vastustajaansa taistellessaan. Parempi kuolla näin.

Vasama iskeytyi suoraan sydämeen. Hetken hän tunsi silmissänsä mustenevan ja elämän erkanevan hänen kehostaan. Pian hänet kuitenkin valtasi outo tunne. Hän tunsi sydämensä kylmenevän. Jäätävä tunne levisi ympäri hänen vartaloaan. Sitten hän sai oudon tuntemuksen, ikään kuin pitkään hänen sisällään piilotellut toinen mieli olisi herännyt. Hänet valtasi syvä tietämyksen tunne ja kylmä viha kaikkea elollista kohtaan.
Mutta hän ei ollut valmis. Ei vielä.

* * *

Johann Stragwich nousi lattialta. Omituisen tunteen jälkeen hänellä oli jotakuinkin normaali olo. Johann nykäisi vasaman irti rinnastaan, saaden aikaan sen, että verta purskahti hänen käsilleen, värjäten ne punaisiksi. Omituista kyllä, hän ei tuntenut tuskaa ja veren näkeminen ei havahduttanut häntä. Sitten hän vilkaisi ympärilleen. Kha'darria ei näkynyt missään.

----------------------------------------------------

Siinä teille. KOmmentoida saa. Kirjoitin tarinan lievästi sekavassa tilassa puolen päivän aikana. Kursivointeihin ihastuin luettuani Da Vinci-koodin, ja ajattelin, että ne voisivat olla hieman "erilaisempi" idea.

Tulokseen olin kohtalaisen tyytyväinen, vaikka tiesin heti etten sijoittuisi kymmenen parhaan joukkoon. No, seitsemäs sija kuitenkin tuli.

Jatkoa saattanee seurata.

No niin, eli minä annoin tälle täydet pisteet. Perusteluni olivat:

Hyvä kahtiajako. Tarinassa on kaksi päähenkilöä, joista toisen merkitys kasvaa kertomuksen edetessä, ja molemmat tuntuvat kiinnostavilta. Henkilöstä toiseen hyppiminen on minulle riittävää kikkailua, jota pitäisi olla tarinassa aina jonkin verran. Kuvailua ei ollut ehkä vielä ihan riittämiin, mutta sen verran paljon että sen voi laittaa plussaksi eikä miinukseksi. Juonikin oli vaihteeksi jotain muuta kuin kulunut. Kaaoskultti on aiheena kieltämättömän kliseinen, vaikka se oli tuotu esiin eri tavalla kuin yleensä (ja itse asiassa koko tarinassa ei sanottu kertaakaan sanaa ”kaaos”...) Huono loppu. Se jää kesken, kenties tarkoituksella, mutta tarina on katkaistu suoraan sanottuna huonosti. Silti paras osallistuja, ja kolmen pisteen arvoinen.

Elikkä minusta loppu oli miinusta, mutta tarina oli kuitenkin sen verran hyvin rakennettu, että päätin antaa 3 pistettä. Kerronta oli sujuvaa, mysteerejä ja kaikenlaista kikkailua (johon olen ihastunut ) piisasi. Minusta tämä olisi käynyt Runen tarinasta, jos kuvailua olisi ollut (rutkasti) enemmän. Kuvailun puutteestahan tämä toki kärsii hieman, mutta minusta ansaitsit sitäkin paremmat pisteet koska tarina toimi loistavasti siitä huolimatta.

Ne, jotka olivat äänestäneet sinua (yhtä lukuunottamatta) olivatkin sijoittaneet sinut ykköseksi. Joten kaikki tai ei mitään...

Nyt kuitenkin näyttää pahasti siltä, että jos olisin antanut pisteet jollekin muulle tarinalle, olisin itse sijoittunut korkeammalle. Mutta no, eipä siinä mitään... Shit happens, dude.

Juu, ei ole minulla vielä paljoa kirjoituskokemusta. Lieneekö joku kuudes tai seitsemäs tarinani tänne, siitä saattoi johtua kuvailun puute sun muu kakka.

edit: Tai sitten olen vain huono.

Taisinkin haukkua tämän sulle pystyyn kynä-ääliöiden kannulla Loppu jäi inhottavasti auki, mutta nyt kun uudestaan luin sen, niin se oli paljon parempi kuin ekalla kerralla.

Tässä tarinassa pidin erityisesti asetelmasta. Siitä olisi voinut saada aikaan vaikka mitä, mutta valitettavasti toteutus ei tällä kertaa iskenyt ihan miljoonan voltin voimalla. Syynä lienee taustan puute. Kaaoskulttilainen teurastaa juhlaväen ja sotilaalle käy... jotain? En nyt väitä FB:stä tietäväni, mutta aika sekavaksi tuo meni. Koko hommaa olisi minusta voinut taustoittaa jotenkin enemmän, nyt tarina vaikuttaa lähinnä prologilta jollekin pidemmälle kokonaisuudelle. Myöhemmin selviäsi, kuka se kulttiheppu oli ja mitä päähenkilölle oikeastaan tapahtui. Valitettavasti tällainen rakenne ei oikein kilpailussa toimi, kun jatkoa ei ole saatavilla eikä se liity arvosteluun muutenkaan. Ja tappelua oli liikaa. Eli hyvä idea, mutta vasta hieman toisenlainen toteutus olisi tuonut pisteitä minun listoillani.

Tälle tarinalle annoin täydet pisteet. Synkkä tunnelma ja päähenkilö olivat aika kivoja. Loppukin oli aika mielenkiintoinen, ei ihan heti olisi tullut tuota arvattua. Enemmin arvelin että tulee sellainen "sankari tappaa salamurhaajansa" juttu, mutta ei, kiitos siitä.
Erinomainen pikku tarina.