Hostage situation- kisanovelli
Lähetetty: Ti 01.03.2005 20:50
Kuu paistoi yötaivaalla. Harjakattoiset vartiotornit nousivat uhkaavasti sankan havumetsän ylle luoden terävät, kauas kurottuvat varjot. Torneissa oli laserasein varustettuja miehiä automaattikonekivääreiden lisäksi.
Varjo muotoutui pimeydestä kuunloisteen valaisemalle aukealle. Hahmo nosti kaksi sormea ja heilautti käsimerkkiä poskensa tienoilla. Kaksi yönmustaa soturia ryntäsi kumarana eteenpäin pitkät miekat paljaina. He asettuivat pehmeästi muurin luokse ääntäkään päästämättä ja toinen kaksikko sujahti varjoista näitä kohti. Muurillaolleet ottivat vastaan tovereidensa loikan ja heittivät nämä seinämän ylitse. "Olemme sisällä." toinen varjoista kuiskasi kypäräradioon laskeuduttuaan pehmeästi hiekkaiseen maahan. Avara piha avautui heille synkän uhkaavana, tosin sen pimeyttä rikkoivat lukuisien valonheittimien kajo. Keskellä aluetta oli korkea torni josta erkani monta siipeä jokaiseen ilmansuuntaan, osa lyhyitä, osa pitkiä, jotka kurottuivat aina suojamuuriin saakka. Toinen sotureista silmäsi keskittyneesti rakennuksen huippua. Seitsemän monihaaraista koukkua kolahti vaimeasti muurinharjalle ja kiinnittyivät sen sisäseinämään.
Yhdeksän tummaa hahmoa loikki pihan lävitse kohti tornin pohjakerroksen suuaukkoa. Nämä pysyttelivät tiiviisti varjoissa antaen valokeilojen paljastaa vain näkymättömät jälkensä. Yksitellen, puolen sekunnin viiveellä he saavuttivat tornin ja asettuivat selkä sen kylmää kivistä seinää vasten. Osa työnsi käyräteräisen teräaseensa pehmustettuun huotraan ja tarttui sinertäviin ampuma-aseisiinsa. Äkkiä he laskeutuivat polvelleen ja laukaisivat ylöspäin ammukset, joiden vanavedessä kiemurtelivat lujat kaapeliköydet.
Aseet kajauttivat ilmoille pistävän sihahduksen, jota ei kuitenkaan olisi kuullut muurin toiselle puolelle; tässä tilanteessa se oli kuitenkin liikaa. Äänenvaimentimet eivät toimineet. Ohuet pitkäteräiset miekat lennähtivät esille kun hetkeksi toimeettomiksi jääneet soturit pälysivät pihamaata. Valonheittimet olivat pysähtyneet ja askeleet kopisivat vartiotornien suunnasta. Polvistuneet hahmot kiinnittivät aseisiinsa raskaat tulpat, nostivat läpän ylös ja painiketta kosketettuaan lennähtivät ylöspäin rajun nykäyksen voimasta. Yksi kerrallaan hahmot astuivat taaksepäin asettaen kiinnikkeet panssareihinsa ja humahtaen ylöspäin vetokojeen voimasta.
Pienien taskulamppujen valo heilahti esiin nurkan takaa. Toiseksi viimeinen soluttautuja silmäsi toveriaan nopeasti ja lennähti kattoa kohti. Vartija astui kulman takaa, mutta ennen kuin mies ehti reagoida, sinikajoinen terä iskeytyi hänen keuhkojensa lävitse ja luja metallihansikkaiden ote peitti kivunälähdyksen joka purkautui hänen huuliltaan. Miekkansa tahrannut soturi pyörähti sulavasti iskien miekkansa lappeella toista vartiomiestä palleaan. Tämä henkäisi ilman purkautuessa sisuksistaan ja yritti henkäistä varoituksen tovereilleen. Mies sai aikaan vain epämääräistä pihinää, eikä saanut tilaisuutta hengähtää. Yhdeksäs soturi syöksähti kolean yöilman lävitse kattoa kohti.
Lordi Arsael painautui syvälle pehmeään tuoliinsa. Sormuksin koristellut kädet olivat ristissä rinnan päällä ja mies tuijotteli kookkaan monokkelin lävitse rätisevään takkatuleen. Hän oli siirrättänyt työtuolinsa lähemmäs tulta, eivätkä liekit valaisseet kookasta mahonkipöytää huoneen takaosassa. Arsael hykerteli rentoutuneena; edellispäivän aamuna hän oli johtanut hyökkäystä alienyhteisön keskukseen. Keisarillisen iskujoukon kaartilaiset olivat murskanneet reservivastarinnan helposti ja sektori oli vallattu alle tunnissa. Onnistuminen, vihollisen lukuisat kuolonurhit sekä lukuisat kaapatut kojeet antoivat Arsaelille lisää valtaa planeetan senaatissa. Pian hän ylenisi ylimysten päämieheksi, kunhan vain saisi tehtyä raporttinsa valmiiksi. Alienyhteisön tyrmässä viruva johtaja takuulla auttaisi häntä sen laatimisessa. Auttaisi tai kuolisi. Arsael hymyili ja nosti nahkakantisen kirjan eteensä.
Metallinen särähdys riipi ilmaa, kun aseen perään kiinnitetty lasileikkuri teki halkaisijaltaan vaaksan verran kokoisen reiän lasikupoliin. Kaksi soturia suurensi sen pian miehenmentäväksi ja katolla työskentelevät soluttatutujat kiinnittivät vaijerinsa uudelleen. Silmäiltyään peltikaton avaraa tyhjyyttä heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin asettaa koukut peltiränniin. "Toivottavasti se kestää." yksi heistä mutisi hiljaa kiristäessään hihnaa pikimustaan panssariinsa.
Alityöllistetyt vartijat löntystelivät tornin leveää samettista lattiaa pitkin. Kaksi miestä oli tottuneesti jättänyt laserkiväärinsä nojaamaan seinää vasten ja nämä rupattelivat nyt pikaisesti käärityt savukkeet palaen. Kolmas heistä oli istahtanut pienen lipaston vierelle ja tutki pientä alokasaikoina saatua kirjaansa.
Kolme merkkivalaisinta sujahti humahtaen jokaisen kaartilaisen rintaan ja heti näiden osuttua maaleihinsa voimakkaat muukalaisammukset repivät ohuen panssarin ja lihan lävitse. Kolme vartiomiestä kaatui hitaasti, kuin hidastetussa elokuvassa, tömähtäen vaimeasti pehmeälle matolle. Kolme tunkeutujaa raahasivat nämä äkkiä seinänvierustalle. Ryhmä polvistui ja antoi itsensä hengähtää. Johtaja poisti kaarevan kypäränsä ja sen alta paljastuivat vanhat, siniharmaat kasvot.
"Meillä on vain minuutteja aikaa." shas´ui Igara kuiskasi pehmeällä, iän kovettamalla äänellä. Kyyristyneet soturitoverit hymyilivät vainosti kypäriensä takaa, minuuttikin riittäisi. "Veitset esiin." Igara lausahti, silmäsi miehiään tyynen keskittynyt ilme kasvoillaan ja pujahti raollaan olevasta ovesta seuraavaan saliin.
Arsael sulki kirjansa. Hän oli kuullut ääniä alakerrasta, tosin ne saattoivat olla vain vartioiden mekastusta. Hän voisi varmuudeksi ottaa yhteyttä luutnantti Icarukseen kolmossektorin päätukikeskusksessa. Nuo taulapäiset rivimiehet eivät olleet hirmuisen luotettavia, hänenlaisensa johtaja tarvitsisi tasokkaammat vartijat. Arsael hymyili ajatukselle muutamista jättimäisestä avaruusjääkäristä työhuoneensa ovilla. Hän oli ojentanut kätensä kohti puhelinta, mutta veti nyt sormensa pois. "Äh." hän mumisi, asetteli monokkelinsa paremmin lukuasentoon ja palasi kirjansa pariin. Takkatuli rätisi iloisesti takassa ja heitti tummat varjot Arsaelin kasvoille.
Äkkiä lordi tunsi kylmän teräksen painuvan kaulalleen. Hän pudotti kirjan ja haukkoi henkeään, tulisijan yläpuolella olevasta peilistä hän näki työhuoneensa olevan tulvillaan tummanpuhuvia tunkeutujia. Hänen vartijansa makasivat kuolleena kauhistunut ilme kasvoillaan ovenvierustalla. Arsael nielaisi ja yritti painautua syvemmälle tuoliinsa poispäin miekanterästä.
Igara hymähti hiljaa itsekseen; tehtävän soluttautumisosat oli ohitettu. Hän pyyhki taistelun punertavat jäljet pois miekastaan. Ihmislordi oli kahden tausoturin armoilla huoneen takaosassa, kaksi hänen miehistään silmäsi käytävää ja osa asetteli antureita ovenpieliin. Igara asteli ihmisen vierelle. "Iltaa." hän lausui rauhallisesti, mutta silmät kiiluen, melkein kuin olisi halunnut niiden palon lävistävän lordi Arsaelin. Ihminen ei vastannut. Kenties hänen kaulaansa painava teräase piti mölyt mahassa. Igara silmäsi soturiaan ja tämä veti oitis miekkansa ihmisen kaulalta ja työnsi sen sulavasti huotraansa. Samalla hetkellä voimakas plasmaseinämä korvasi jykevät tammiovet ja hiljainen hurina täytti huoneen.
Massiiviseen taistelupukuun sonnustautunut shas´o- komentaja mittaili kookasta tornimaista rakennusta katseellaan. Soluttautujajoukkue oli varmasti jo sisällä ja tehtävänsä ytimessä, olivat kohdanneet vastarintaa eli eivät. Ihmiskaartilaisia parveili pihalla yön viime hetkillä ja osa nojaili muurinvierustaan. Komentaja laski panssaroidut kätensä sivuille ja hengähti viimeisen kerran ennen syöksyä. Lukuisat shas´la-sotureiden kiiltävänmustat kypärät olivat havaittavissa kivikon ja metsän paksurunkoisten puiden suojissa. Näky antoi hänelle rohkeutta.
Luutnantti Icarus loikkasi ylös päätteensä äärestä. Valvontakameran kuva oli sumentunut äkkiä, mutta hetkeä ennen sitä hän oli nähnyt jotain kiekkomaista kiitämässä metsänreunassa. "Mitä se voisi olla?" Kokenut upseeri kiinnitti asevyön uumilleen, aukaisi pistoolikotelon ja asteli ulos pienestä huoneesta. Ulkona hän kohtasi pirteän raikkaan yöilman astuessaan pihamaan hiekkaiselle nurmelle. Tallatulle, veriselle nurmelle. Kaksi mahan tienoilta lävistettyä vartiomiestä makasi kuolleena rakennuksen kiviseinämän varjossa, molempien kädet olivat edelleen puristuneina laskiväärien kahvoihin. Icarus haukkoi henkeä, mutta valpastui äkkiä. Hän kiinnitti nopeasti kypäränsä remmin ja veti miekkansa hiljalleen tupesta, pälyillen muurinvierustaa ja sen ympäristöä. Äkkiä suuri rakennuksen perustuksia vavisutteleva räjähdys, ympäriinsä lentelevät muurinpalaset ja sankka paineaallon voimasta lähenevä pölyaalto saivat häneen liikettä.
Alienkomentaja astahti ketterästi murretun muurin raunioille ja ohjasi käsimerkeillä soturiryhmät taisteluasemiin. Hän näki ihmiskaartilaisten järjestyvän vähän matkan päässä, erinäisten asutusbunkkerien luona ja kookkaasta hallirakennuksesta marssi kookkaita imperiumin kävelijöitä. Tausoturit avasivat tulen ja kirkkaansiniset photoniammukset raatelivat etummaisen kaartilaisryhmän miehet veriseksi sotkuksi ja eloonjääneiden rippeet pakenivat kauhun vallassa. Kaartilaiset etenivät sivustoihin tynnyrien ja hiekkasäkkien luokse, laskiväärin kantomatkalle ja suojaan, mutta alienaseet kaatoivat tornien konekiväärien luo pyrkineet. Pian ilma oli täynnänsä punertavia ja sinisiä ammuksia, kivunhuutoja ja sankkaa hiekkapölyä jota taistelevien soturien askeleet irrottivat sotatantereesta.
Arsael pyyhki hikeä valuvaa otsaansa ja kuunteli etäisiä ääniä. Pihalla raivoavat räjähdykset ja taistelun melske kantautuivat aina tornihuoneistoon saakka. Tummanpuhuva soluttautujatiimi, näiden johtajaa lukuunottamatta, tähtäsi alati valppaana joko voimakentällä muurattua ovea tai vankiaan, lordi Arsaelia. Igara nojasi miekkaansa ja tuijotti ihmisvankia.
"Mitä haluatte minusta?" Arsael sai vaivoin änkytetyksi. Hänen äänensä vapisi vaikka lordi oli yrittänyt rentoutua korjaamalla asentoaan ja asettamalla kyynärpäänsä käsinojille. Igara kääntyi ja asteli rauhallisesti pitkän ikkunan ääreen. Hän puhui selin Arsaeliin, mutta ihminen kuuli sanat liiankin selvästi. "Olen Shas´el Kais Igara." tau murahti. "Pidätte vankina suurta johtajaamme. Häntä säilytetään jossain tämän rakennuksen uumenissa." "Johtajaa?" Arsael naurahti kuivasti. "En tiedä mitään mistään joht.." hän yritti, mutta vaikeni äänekkääseen nielaisuun kohdatessaan Igaran harmaiden silmien katseen uudelleen.
Yksi kahdeksasta soluttautujaryhmän jäsenistä nousi paikaltaan ja asteli Igaran vierelle kuiskaten jotain tämän korvaan. "Päästäkää vanki vapaaksi, niin lupaamme jättää teidät eloon ja joukkomme vetäytyvät muureilta." Igara lausahti. Arsael uskalsi jopa tuhahtaa. "Ehtonne ovat huonot. Minulla on imperiumin mahti takanani, joukkonne tulevat murskaantumaan pihan taistelussa."
Tämän sanottuaan lordi Arsael pomppasi äkkiarvaamatta ylös tuolistaan ja työnsi lujasti yhtä tulisijaa ympäröivistä tiileistä. Ulvova hälytysääni alkoi raikua rakennuksessa ja Arsael kiskaisi kiiltävän pistoolin koristeellisten vaatteidensa uumenista. Lähes samanaikaisesti mustapanssariset tausoturit ja Igara paljastivat käyrät miekkansa ja metallinen särähdys aseen liukuessa huotrasta kiri hetken huoneen seisovassa ilmassa. Arsael heristi pistooliaan. "Teillä typeryksillä ei ollut mahdollisuuksiakaan, luulitte päihittävänne lordi Arsaelin tämän omalla maalla?" lordi nauroi saadessaan rohkeutta pistoolinsa nahkakahvasta. "Mikäli tapatte minut, suurella johtajallanne ei ole montaa minuuttia elinaikaa, kuten ei teilläkään vartioideni ehtiessä tänne." Lordin silmät kiiluivat pahaenteisesti voitonriemun vallatessa hänen mielensä. Soluttautujajoukkue kyyristyi valmiusasemiin, jokainen valmiina mahdolliseen taisteluun. Vain Igara seisoi suorassa ja tuijotti tyynesti häntä osoittavaa pistoolinpiippua.
Luutnantti Icarus heittäytyi maahan kookkaiden tynnyrien suojiin. Ne kumisivat ontosti, kun tuhovoimaiset alienlaukauset lävistivät ne vain muutaman tuuman päästä luutnantin kallosta. Icarus nosti pistoolinsa tynnyrien yli, tähtäsi nopeasti ja yksi hyökkääjä kaatui ulvaisten tarkan pistoolinlaukauksen voimasta. Luutnantti painoi päänsä nopeasti, pois vihollisryhmän vastalaukauksien tieltä.
Taukomentaja murskasi kaartilaiskehon muurinseinämää vasten ja torjui muutaman epätarkan laserlaukauksen ionikilvellään. Muutamia ihmissotureita säntäsi häntä kohti aseiden pistimet ojossa, kaksi putosi komentajaa tukevan tauryhmän laukauksista jo ennestään veriseen maahan ja komentaja itse huitaisi rynnäköiden yhden epäonnisen kaartilaisen komeassa kaaressa monta metriä sivummalle. Mies jäi maahan makaamaan voihkien kuuluvasti. Shas´o potkaisi yhden hyökkääjistä taaksepäin, pyörähti nopeasti pistimen tieltä ja kohotti asettaan juuri ajoissa osuakseen hyökkääjän leukaan. Kaartilainen taipui iskun voimasta miltei kaksinkerroin ja selkärangan napsahdus oli kuultavissa lähietäisyydellä. Tämä oli hänen tovereilleen liikaa ja keisarin soturit kääntyivät kannoillaan, vain repeytyäkseen palasiksi monista ammuksista jotka alienkomentaja jakoi heille säälimättä.
Hiljalleen taulinjat alkoivat painaa päälle, ottaen muutaman askeleen eteenpäin tai usean seuraavaan hyvään ampumispaikkaan, painostaen ihmissotureita lähemmäs kookasta rakennusta ja umpikujaa. Tarkasti ammuttu keskitetty tulitus kaatoi korviahuumivan räjähdyksen saattelemana yhden keisarillisista kävelijöistä ja tämän pilotti pudottautui vaatteet liekeissä ohjaamosta taistelutovereidensa niskaan. Pakokauhu kaartilaisten keskuudessa alkoi kasvaa, kersantit eivät enää pystyneet pitämään rivistöjä suorina ja linjat murtuivat paikoittain miesten paetessa kohti itämuurin läheisyydessä seisovia bunkkereita.
Shas´o polvistui muurin varjoon lyömänsä soturin ylle. Miehen hengitys pihisi ja tau arvioi muutaman kylkiluun olevan poikki. Kaartilainen oli nuori, ehkä noin kaksissakymmenissä ja tämän vaaleanruskea tukka oli pölystä ja hiekasta harmaa. Komentaja nosti miehen varovasti maasta. "Missä pidätte vankia, pitkäviittaista ylimystä?" hän kysyi kumisevalla äänellä, ehkä hieman rautaisempaan sävyyn kuin oli aikonut. Ihmisen naama vääntyi kärsivään irveeseen ja tämä yskäisi korisevasti lennättäen veriroiskeita panssarilleen ja alienpanssarin kiiltävälle pinnalle. Komentaja vilkaisi häthätää taakanaan raikuvaa taistelun melskettä ja näki oitis soturiensa rikkoneen muodostelman vasemmalla sivustalla. Shas´o ravisti miehen kevyttä ruumista hieman, puristaakseen tiedon hänestä nopeammin. Miehen pää heilui säälittävästi puolelta toiselle ja silmät kääntyivät ympäri, shas´o lopetti heti nähdessään miehen häilyvän tiedottomuuden rajamailla. "Ta..takamuuriin jo..johtavassa siivessä.." kaartilainen voihki verensekaisin sanoin. "..on käytäväaukko ma..maanalaisiin selleihin." Komentaja näki totuuden kuolevan miehen silmistä ja laski tämän varovaisesti maahan. Shas´o asetti miehen kädet tämän rinnan päälle ja aktivoi viestintälaitteensa.
Äkkiä Igaran kypäräradio rätisi viestimerkin. Arsael tähtäsi vieläkin Igaraa tiiviisti, pitäen tätä selvästi suurimpana uhkana huoneessa. Soluttautujat olivat liikkuneet hiljalleen ringiksi ihmislordin ympärille, mutteivät olleet vielä toimineet. Igara laski kättään kohti vyöremmissä roikkuvaa kypärää, mutta Arsael karjaisi. "Liikkumatta! Ammun heti jos yrität jotain temppua. Peräänny seinää vasten, heti nyt!" Igara astui askeleen taaksepäin, silmäsi syrjäsilmällä miehiään, mutta piti katseen tiiviisti häntä uhkaavassa ihmisessä. Kestäisikö taistelupanssari pistooliniskun?
Äkkiä Igara huomasi kookkaan peilin Arsaelin oikealla puolella, sammuneen tulisijan yläpuolella. Hän punnitsi pikaisesti mahdollisuuksiaan ja teki mahdollisimman huomaamattomasti kolme käsimerkkiä nostaessaan panssaroidut käsivartensa ylös alistuvaan tapaan. Igara olisi huokaissut helpotuksesta, mikäli olisi ehtinyt, yksi soluttautujista tajusi vihjeen ja suunnitelman.
Takarivin tausoturi karjahti hurjasti ja säntäsi Arsaelia kohti. Lordi säikähti silminnähden ja käännähti takaperin huitaisten pistoolillaan hyökkääjää kohden. Igara pudottautui polvelleen, tähtäsi käsilaserillaan peiliin ja laukaisi. Lasersäde singahti rannekojeesta samanaikaisesti Arsaelin pistoolin lauetessa ja kaksi miestä putosi maahan, toinen karjuen raivoisasti ja toinen vaimeasti tömähtäen. Laser oli kilpistynyt peilistä Arsaelin silmiin Igaran laskujen mukaisesti ja sokaissut miehen. Mutta liian myöhään.
Mustapanssarinen tausoturi makasi liikkumatta maassa, pitäen miekkaansa kaksin käsin. Pistoolinlaukaus oli onnekkaasti osunut panssarin avonaiseen alueeseen, kainalon liitoskohtaan ja painunut sisään kyljestä. Soluttautuja hengitti raskaasti ja muutama tausoturi oli polvistunut tämän ylle availlen rintapanssarin solkia. Arsael piteli silmiään noin metrin päässä ja huusi niin, että koko huone kumisi karjunnan ja ulvovan hälytysäänen voimasta. Igara nappasi kypärän vyöltään ja painoi sen päähänsä ottaen viestin vastaan.
Icarus säntäsi päättömästi laukauksien alta bunkkerinseinustaa myöten kohti kaartilaisrivejä. Ammukset murskasivat seinää siruiksi hänen jäljessään ja nostattivat hiekkapölyä painautuessaan maahan aivan luutnantin kantapäiden takana. Kaartilaisryhmän takimmaiset jäsenet huomasivat heitä kohti pakenevan upseerin, kiinnittivät tovereidensa huomion ja äkkiä Icarusta tulittaneet tausoturit saivat tuta voimakkaan lasersarjan imperiumin kaartilaisten kivääreistä. Luutnantti kompuroi ryhmän luokse ja sen läpi, hajaantuneiden joukkojensa ytimeen ja karjui; "Keisarin miehet! Eespäin." Jopa kokeneet shas´uit tauryhmien johdossa hämmästyivät sitä moraalinnousua ja huutomyrskyä jonka tämän miehen esiintulo aiheutti, ihmisrivit järjestäytyivät ja kävivät taisteluun järjestäytyneesti ja monin verroin tappavammin kuin aikaisemmin. Monia kaartilaisryhmiä irrottautui pääjoukosta ja eteni hurjana lähikantamalle, mutta keskitetty alientuli kaatoi kuitenkin nämä hankkeet helposti. Taujoukkojen eteneminen oli kuitenkin pysäytetty.
Taukomentaja näki ihmisryhmän ohittavan hänet, huomaamatta kookasta tausoturia taistelun hurmiossa ja shas´o näki tilaisuutensa tulleen. Hän ryntäsi myrskyisän iskun voimalla kaartilaisryhmän sivustaan saaden etummaiset miehet karjumaan kivusta ja kauhusta. Pienoisraketinheitin tuhosi lähimmät ihmismiehet heittäen näiden veltot ruumiit tovereidensa päälle. Alienkomentaja murskasi viimeisen vastarinnan kiertopotkulla saaden kolmen miehen lennähtämään kivunhuutojen saattelemana maahan. Vain yksi, ilmeisesti ja rintamerkeistä päätellen joukon johtaja oli jäljellä. Mies oli kookas ja varustautunut pitkällä miekalla sekä pistoolilla, panssari oli ajan kuluttama ja rähjäinen. Shas´o seisahtui hetkeksi punnitakseen vastustajaa katsellaan, mutta ihmismies hyökkäsi arvaamatta ja sai alienkomentajan horjahtamaan. Hän piti kuitenkin tasapainonsa ja pyörähti iskiäkseen vastustajaansa pitkällä kiväärinperällä, mutta ihmisupseeri torjui kömpelön hyökkäyksen helposti. Taukomentaja loikkasi sivuun vastaiskun tieltä, yritti kaataa ihmisen äkkinäisellä syöksyllä, mutta Icarus väisti. Tämä sivalsi miekallaan nopeasti ja äkkiä shas´o huomasi rintapanssarinsa murtuneen ja virtapiirien ratisevan sähkönpurkauksien voimasta. Shas´o piteli aseettomalla kilpikädellään rintapanssariaan kuin yrittäen peittää kookkaan aukon sen pinnassa. Hän silmäsi huohottaen ihmiskomentajan aseistusta uudelleen ja tajusi tilanteen vakavuuden huomatessaan kirkkaansinisen voimakentän aseen ympärillä. Taukomentaja kirosi mielessään, mutta ryhdistäytyi ja ponkaisi voimakkaasti maasta kohti vastustajaansa.
Icarus hymyili, massiivinen komentaja ei ollut järin taitava lähitaistelussa, mutta tätä ei siltikään tulisi ottaa kevyesti. Kookas panssari oli selvästi avaruusjääkärien haarniskan tapaan ylimääräinen voimanlähde ja Icarus ajatteli kauhulla sen alle murskaantuneita kaartilaisia. Hän oli kuitenkin onnistunut tuhoamaan haarniskaa ja mahdollisesti jopa haavoittamaan sen kantajaa yllätyshyökkäyksellään. Alienkomentaja ryntäsi eteenpäin ja Icarus nosti miekkansa sitä uhmaamaan.
Igara töni sokeutunutta ja silmiään hierovaa lordi Arsaelia lähemmäksi tämän työpöytää. Soluttautujajoukkue oli hajaantunut ympäri huonetta ja pari tausoturia oli onnistunut hiljentämään hälytyksen takan tiiliympäröinnistä löytyneestä, kieltämättä ovelasti piilotetusta konekeskuksesta. Haavoittunut tausoturi oli laskettu makaamaan Arsaelin tuolin vierelle ja lordin mahonkipöytä oli pengottu tyhjäksi ja tarkistettu. Yksi tausotureista, Igaraa melkein päätä lyhyempi, mutta lähes yhtä kokenut astui komentajansa rinnalle ja puhui hiljaa. "Meidän täytyy saada tiedot irti vangista nopeasti. Alapihan harhautus etenee nopeasti, meillä ei ole aikaa. Mitä teemme?" Igara vastasti nopeasti. "Emme tarvitse häntä enää. Shas´o M´yen J´kaara viestitti minulle tiedot vankisellien olinpaikasta, taistellessaan pihanurmella. Tehkää ihminen vaarattomaksi ja eristäkää hänet mahdollisista yhteydenpitolaitteista tässä huoneessa. " Toinen tausoturi nyökkäsi ymmärtäväisesti ja alkoi sitoa rimpuilevan Arsaelin käsiä pöydänjalkaan toisen soluttautujan hiljentäessä tämän tarkkaanrypistetyllä paperitollolla. Haavoittunut tausoturi nostettiin maasta tämän taistelutovereiden olkapäille ja ryhmä ryntäsi hillityn järjestäytyneesti sammutetun voimakentän lävitse pois huoneesta.
He suunnistivat Igaran kypärään ohjelmoitujen koordinaattien mukaan rakennuksen tyhjillä käytävillä, pysähtyen pariin otteeseen tehdäkseen vaarattomaksi antureillaan havaitsemat laseransat ja -verkot. Ilmeisesti kaikki älyllinen vartiosto oli mukana pihalla edelleen melskeävässä taistelussa. Igara mietti aikaisempia tilanteita uudelleen juostessaan väsymättä käytävien halki. Ilmeisesti Arsael oli käyttänyt hälytystä vain hämätäkseen tauryhmää saadakseen pistoolin esiin, koska ketään ei ollut tullut apuun. Shas´ui tuuduttautui tähän ajatukseen, koska ei halunnut sumentaa toveriensa keskittymistä ylimääräisillä huolilla.
Lordi Arsael kihisi kiukusta. Hänen niinsanotut uskotut vartijansa olivat suvainneet ilmestyä paikalle vasta noin vartin jälkeen hälytyksen alkamisesta ja olivat kuljeksineet lordin työhuoneen poikki monta kertaa ennen kuin huomasivat pöydän takana ähkivän Arsaelin. Tiukkojen solmujen avaamiseenkin ilman bunkkerille unohtunutta puukkoa kului monta minuuttia. Ainoa valoisa puoli oli, että hänen näkönsä oli alkanut selvetä. Arsael painoi kuitenkin mieleensä muutaman erotuskäskyn ennen säntäämistään työhuoneensa viereisen salin radiokeskuksen luo. "Viisikuusiseitsemänkolmenollanollakolme." lordi puhisi valitessaan näppituntumalta koodin luutnantti Icaruksen radioon.
Icarus astui eteenpäin osoittaen miekallaan maassa makaavaa alienkomentajaa. Tämän voimakkaat ampuma-aseet olivat tuhoutuneet luutnantin taidokkaiden lyöntien voimasta nopeasti ja niiden kappaleita lojui ympäri aukeaa. Icarus oli perääntynyt taktisesti niin, että edes komentajaa aiemmin tukeneet tauryhmät eivät nähneet kaksinkamppailua tai pystyneet vaikuttamaan sen etenemiseen. Shas´o oli nostanut kätensä haljenneen kypäränsä suojaksi ja makasi maassa hengittäen raskaast. Icarus kohotti miekkansa, mutta säpäsähti äkkiä kuullessaan Arsielin äänen radiovastaanottimestaan. "Tänne ja nopeasti! Te idiootit olette päästäneet joukkoja rakennukseen!" "Kuinka ihmeessä, herrani?" Icarus mumisi hajamielisesti tuijottaen taukomentajaa tiiviisti. "Suu tukkoon ja toimintaa!" Arsael karjui niin, että luutnantti irvisti ja nosti toisen kätensä korvalleen. Hän työnsi miekkansa tuppeen, erotti vähän matkan päässä temmeltävästä tulitaistelusta kaksi laitimmaista ryhmää ja jakoi käskyt nopeasti, mutta ytimekkään selvästi tuttuun tyyliinsä. Shas´o näki Icaruksen juoksevan rakennuksen itäporttia kohden kymmenisen veteraanisoturia kintereillään ja toisen samanmoisen joukon nostavan aseensa tähtäysasentoon taukomentajaa kohden. "Paremman hyvän puolesta." shas´o korahti hiljaa yrittäen nousta ylös vielä kerran.
Igara miehineen saavutti pian sellien ovet tuhottuaan seinän käytävien väliltä photoniräjähteillään. Sinne johtavalla käytävällä he olivat kohdanneet kaartilaisvastarintaa, mutta pöllämystyneet ihmismiehet olivat saaneet kaksi taidokasta pistoa rintakehäänsä voimakkaiden potkujen jälkeen ja he makasivat nyt kuolleena käytävällä. Tausoluttautujat laskivat voipuneen ja hourivan haavoittuneen maahan ja asettivat kolmen miehen voimin koodinpurkukojeita sellien ovissa vilkkuville pienille digitaalilukoille. Osa alieneista yritti huhuilla johtajaansa, mutta selleistä ei kuulunut vastausta. Igara oli itse kyyristynyt miekkansa kanssa vartioon seinään tuhoamalleen aukolle, valvoen pitkää käytävää. Hän kuuli sellien lukkojen loksahtelevan auki yksitellen ja painoi silmänsä umpeen toivoen parasta. Oli kauan hiljaista, vain Igaran oma hengitys pihisi hänen korvissaan, piinaava hiljaisuus tuntui kestävän ikuisuuden. Mutta tunteet ja kireän tunnelman vapauttava huuto kaikui pian sellien kolkossa ilmapiirissä. "Löysimme hänet. Huonossa kunnossa, mutta pystyy kävelemään." Igara nousi ylös täristen kauttaaltaan. Miehet tulivat selleiltä järjestyksessä, tukien haavoittunutta toveriaan ja riutunutta vanhusta, jonka pelastamisen eteen he olivat työskennelleet viime tunnit. Tämän uurteikkaat ja viisaat kasvot olivat kuivuneet ja pahoinvoivan oloiset, mutta ylimyksen hymynkare sai jokaisen tausotureista tuntemaan uskomattoman suurta ylpeyttä ja unohtamaan kaiken kivun, vaivan ja väsymyksen.
He tulivat käytävälle, etenivät niin vauhdikkaasti kuin tilanne salli ja kookkaaseen kattoikkunalla varustettuun saliin löydettyään, he valmistautuivat pakenemaan rakennuksen yläosasta samaa tietä kuin olivat tulleetkin. Soluttautujat toimivat nopeasti, sinertävät aseet laukaisivat kaapeliköydet kookkaan kattoikkunan lävitse ja nämä kiinnittyivät jonnekin katonharjalle, pois näkyvistä.
Yhtäkkiä rysähti ja salin teräsvahvisteiset ovet lennähtivät selälleen. Miekkansa paljastanut luutnantti Icarus ryntäsi huoneeseen kymmenisen valiokaartilaista mukanaan ja näiden takana puuskutti lordi Arsael tuttu pistooli nyrkissään. "Seis Keisarin nimessä!" Icarus murahti niin, että soluttautujat jämähtivät niille sijoilleen tuijottamaan sisääntulijoita. Ihmisluutnantti otti uhkaavan ilmeen kasvoilleen ja antoi takanaolevilleen tilaa astua huoneeseen. Igara huomasi näiden olevan paremmin aseistettuja ja haarniskoituja kuin heidän kohtaamat vartijat ja pitkät sahalaitaiset veitset eivät myöskään kuuluneet vakiokaartilaisten varusteisiin. Icaruksen seurue asettui luutnantin ympärille peittäen Arsaelin ja kaikki nostivat aseensa valmiiksi.
Äkkiä haavoittunut tausoturi pudotti panssarinsa lattialle ja säntäsi juoksuun. Lihaksikas ylävartalo oli tuskanhiestä märkä, mutta silti teräase lennähti sulavasti huotrasta. Igara ja muut soluttautujat eivät ehtineet reagoida mitenkään, ennen kuin heidän toverinsa oli jo ulottumattomissa. Soturi loikkasi kohti kaartilaisrintamaa ja karjahti nostaen miekkansa ilmassa päänsä ylle iskuvalmiiksi, silmät palaen raivosta. Mutta puolenkymmentä pistoolia oli hetkessä ampumisvalmiina; punaiset lasersäteet tunkeutuivat lihan ja luun läpi ja eteenpäin rynnäköinyt soturi rysähti maahan. Miekka kalahti lattialle soturin vetäessä viimeiset hengenvetonsa ennen vaipumistaan kuoleman syliin.
Icaruksen ryhmä ryntäsi eteenpäin kokenut luutnantti etunenässään potkien velton alienruumiin pois tieltään. Tyrmistyneinä taut kiskoivat aseensa esiin ja ottivat raivokkaat askeleet eteenpäin, mutta Igara pysäytti nämä asettumalla kädet levällään tovereidensa tielle. "Ylimys on saatava turvaan, tehtävä on päätöksessä vasta sen jälkeen. Toimikaa, muuten hän kuoli turhaan." hän huudahti ja kääntyi kohti kaartilaisia ja Icarusta. Soluttautujat silmäsivät väsynyttä vanhusta ja tekivät nopeasti päätökset, neljä ryntäsi Igaran perään kohti taistelua ja kolme laittoivat miekkansa pois ja alkoivat auttaa tauylimystä valjaisiin, joilla tämä nostettaisiin turvaan.
Igara kuuli tovereidensa askeleet takanaan ja nosti miekkansa pistävään hyökkäysasentoon. Soturit rysähtivät toisiaan vasten, pari kaartilaista kaatui kookkaiden panssaroitujen tausotureiden rynnäkön alla ja yksi huudahti kivusta juostessaan vain lävistyäkseen shas´uin miekkaan. Igara kiskaisi aseensa nopeasti miehen rinnasta, kumartui pois seuraavan iskun tieltä iskien samalla uhkaajaa kyynärpäällä mahaan. Tämä taipui kaksinkerroin ja Igara katkaisi miehen niskan rivakalla liikkeellä. Hän ryntäsi seuraavan kaartilaisen kimppuun, mutta yllättyi hiukan tämän torjuessa Igaran voimakkaan lyönnin. Äkkiä kuului laserpistoolin laukaus ja Arsaelin voitokas huudahdus.
Shas´ui putosi polvilleen ja kolme kaartilaista ryntäsi hänen ohitseen. Vaistomaisesti hän tarttui yhtä jalasta ja kiskaisi saaden ihmismiehen kaatumaan raskaasti ja murtamaan leukansa lattiaan. Igara irvisti kivusta, lordin ammus oli tunkeutunut takaapäin hänen reiteensä ja repinyt kenties lihaksen kokonaan. Yksi hänen miehistään makasi vähän matkan päässä, rinnasta pistimeen lävistettynä kaartilaisruumiin päällä ja toinen ryömi miekkaansa kohti kättään pidellen. Igara ei kuitenkaan tuntenut tämän olevan ohi. Hän vääntäytyi ylös ja kohtasi luutnantti Icaruksen katseen.
Kersantti Stylus iski sahamiekallaan tausoturin rinnan auki ja tämä putosi vavahtaen hänen tieltään. Kaartilaisryhmä toisensa jälkeen saavutti lähikantaman ja iskeytyi pistimet kiiluen alienrivistöihin raskaan sarjatulen tukemana. Miehet hänen ympärillään juoksivat voitokkain ilmein eteenpäin saavuttamaan kunniaa heikentyneiden taujoukkojen kustannuksella, mutta heidän jäljessään oli kymmeniä Keisarin puolesta kuolleita. Stylus hidasti rynnäkkönsä kävelyyn ja silmäsi tilannetta. Kaksi viimeistä taujoukkiota muurinreunustalla taistelivat henkensä puolesta, ampuen lukuisia päällekarkaavia kaartilaisia, mutteivät saaneet vastustajiaan perääntymään. Kersantti kummaksui alieneiden moraalia, näitä oli alunperinkin ollut moninkertaisesti vähemmän, joko he eivät olleet tiennyt lordi Arsielien joukkojen todellista lukumäärää, tai tässä oli örkki haudattuna. Lopulta alienjoukkiot kuitenkin kääntyivät paetakseen, heitettyään säkenöivät kranaatit hiljentämään keisarillisen kaartin ryntäystä. Stylus hymyili, voitto oli heidän.
Äkkiä hänen silmänsä levisivät selälleen, kun massiiivinen käsittämättömän suurin moottorein ulvova pudotusalus tiputtautui pilvien seasta kohti rakennuksen tornin huippua. Valonheittimet pyyhkivät pihamaata saaden kaartilaiset heittäytymään maahan ja jyrinä oli sanoinkuvaamaton. Stylus polvistui äänettömiä käskyjä karjuen maahan, korviaan pidellen.
Kaksi tausoturia erkani ylimyksen viereltä, viskasi kypäränsä sivuun ja kävi taisteluun kaartilaisveteraaneja vastaan. Näitä oli enää seitsemän jäljellä, mukaanlukien veteraanikersantti jonka voimanyrkki oli tausotureille uutta. Aliensoluttatujat eivät voineet hyökätä normaalisti tämän eksoottisen lähitaisteluaseen omistajaa vastaan, vaan joutuivat taistelemaan epäluonnollisesti väistellen kersantin tuhvoimaisia lyöntejä. Lordi Arsael oli kyyristynyt salin reunalle kookkaan huonekasvin varjoon.
Shas´ui Igara nosti miekkansa voipuneesti valmiusasentoon. Icarus oli haavoittumaton, lukuunottamatta vasemman olkapään lievää murtumaa, jonka shas´o oli tälle aiemmin aiheuttanut. Luutnantti asteli tausoturin ympärillä, kuin peto joka vaanii saalistaan ja hymyili. "Tein selvää yhdestä teikäläisestä aikaisemmin." Icarus sanoi painottaen "teikäläistä". "Taisi olla suurikin jehu, mitä?" Icarus ei vastannut tai näkyvästi reagoinut, nyt hän ymmärsi miksei ollut aiemmin saanut yhteyttä M´yen J´kaara´an. Shas´o oli ollut hänen pitkäaikanen ystävänsä, luotettava taistelukumppani ja johtaja jonka kykyihin oli aina voinut luottaa. Ironista, että shas´o kuoli saman kaartilaisen aseesta, jonka tämän paras ystävä surmaisi piakkoin.
Igara loikkasi eteenpäin ja sivalsi harhautusiskun ylhäältä, potkaisten samalla rivakasti vasemmalta. Icarus torjui miekaniskun ja loikkasi taidokkaasti sivuun potkun tieltä. Luutnantti hyökkäsi vuorostaan, pistäen kohti shas´uin sydäntä, mutta Igara pyyhkäisi lyönnin sivuun miekallaan. Icaruksen keskivartalo jäi näin paljaaksi ja taun potku meni perille, ihmismies lennähti voimakkaan iskun voimasta lattialle. Igara hyökkäsi, mutta luutnantti väisti hänen lyöntinsä, ehkä hieman onnekkaasti, kierähtämällä sivuun. Taun miekka tapasi tyhjää, hän horjahti ja sai lujan iskun selkään. Igara tunsi panssarin murtuvan ja karjahti kivusta miekanterän painuessa hänen selkäänsä.
Igara kaatui kovalle lattialle ja miekka kolisi hänen ulottumattomiinsa. Shas´ui irvisti lattialle, kipu hänen selässään oli uskomaton. Igara tajusi miekassa olevan jonkinlainen antimateriakenttä, joka sivalsi panssarin läpi yhtä helposti kuin paperin. Näinollen häneen taistelupuvustaan ei olisi varsinaista hyötyä, muuten kuin nyrkiniskujen kannalta. Igara käännähti tuskissaan selälleen.
Icarus heilautti miekkansa sivulla ja katsahti huoneen toiseen laitaan. Veteraanikersantti Hesselin kurkun lävitse työntyi samassa pitkä, alienvalmisteinen miekanterä ja hän putosi polvilleen, suihkuten verta muiden sotureiden päälle. Kaartilaiset olivat alakynnessä panssaroitujen tausotilaiden miekankäyttötaitojen alla ja luutnantti aisti moraalin horjuvan miestensä joukossa. Icarus kiskaisi pistoolinsa vyöltä ja ryntäsi kohti kookkaan salin toisella puolella raivoavaa taistelua. Igara vääntäytyi polvilleen, puri hammasta ja pääsi horjahdellen jaloilleen. Hän asteli kömpelösti vanhan miekkansa luo, nosti sen maasta ja kääntyi hänkin ryminää kohden. Viimeisillä voimillaan ja kivusta hoippuen hän ryntäsi luutnantin perään.
Lordi Arsael näki Icaruksen liittyvän pian taisteluun. Hienoa, nyt nuo saastaiset xenot saisivat Keisarin kädestä! Mutta lordin hymy hyytyi, kun hän näki vihollissoluttautujien johtajan nousemaan jaloilleen, aseistautumaan uudelleen ja lähtemään Icaruksen perään. "Eikö luutnantti tuhonnutkaan alienia? Mikä idiootti!" Arsael tuhisi vimmoissaan ja nosti pistoolinsa. Aina hänen oli tehtävä kaikki itse, Arsael ajatteli nuolaistessaan huuliaan ja nostaessaan pistoolinsa tähtäykseen kohti shas´uita.
Igara otti miekastaan paremman otteen ja kiihdytti vauhtiaan. Hikikarpalot valuivat pitkin hänen siniharmaita kasvojaan ja Igara toivoi, etteivät ne sumentaisi hänen silmiään pian jatkuvassa taistelussa. Hän näki tauylimyksen alkavan hiljalleen nousta vetokojeen ansiosta ylöspäin taistelun takaa, roikkuen köydessä kuin hengenhädässä. Igara kuitenkin valpastui ja voihkaisi hädissään nähdessään Icaruksen nostavan pistoolinsa tähtäykseen. Igara ei epäillyt luutnantin ampumataitoja sekä osumatarkkuutta, ihminen osuisi kaapeliköyteen tältä matkalta ja pudotus surmaisi heikkokuntoisen taujohtajan takuulla. Igara kohotti miekkansa heittoasentoon. Mutta tapahtui jotain mitä shas´ui ei odottanut.
Lordi Arsaelin ruukkukasvin pimennosta lähti matkaan tarkkaantähdätty lasersäde. Sen ujellus sai Igaran katsahtamaan laukauksen suuntaan ja hän tajusi tilanteen silmänräpäyksessä. Epätoivoisen vaistomaisesti hän heitti kiiltelevän miekkansa kohti Icarusta ja väisti laserlaukausta pudottautumalla alaspäin. Laukaus osui hänen kaulaansa, purskautti tumman verisateen ilmoillen shas´ui lennähti kierähtäen ja rusahti raskaasti lattialle.
Luutnantti Icarus seisahtui välittömästi ja pudotti pistoolinsa teräaseen lävistäessä hänen takaraivonsa. "Uskomatonta!" hän hengähti raivon vallassa, ennen kuin kaatui, mutta oli jo kuollut osuessaan maahan.
Arsael tukahdutti huutonsa kädellään. Hän käännähti kannoillaan ja pinkoi pois salista niin lujaa kuin jaloistaan pääsi.
Soluttautuja Iy´kara viilsi viimeisen kaartilaisen kurkun auki ja päästi sätkivän ihmisen putoamaan lattialle. Hänen toverinsa olivat haavoittuneet pahoin tai makasivat kuolleena maassa, vain kaksi vakavakasvoista tausoturia seisoi huohottaen hänen vierellään. Iy´kara nosti katseensa ylöspäin ja ehti nähdä tauylimyksen kaavun vilahduksen kattoikkunaan leikatussa pyöreässä aukossa. Pudotusaluksen jyrinä tunki kookkaaseen saliin helisyttäen sen verhottomia ikkunoita ja moottorien voima heitteli irrallaan lojuvia tavaroita ympäri huonetta. Iy´kara silmäsi salia ja näki kauhukseen shas´uin kaatuneen ja makaavan maassa verilammikossa. Hän pudotti miekkansa ja painoi päänsä murheen aallon lyödessä nuorien sotureiden ylitse.
Tehtävä oli päätöksessään, mutta vaara ei ollut ohitse. Iy´kara juoksi Igaran luokse, nosti tämän elottoman kehon maasta, laittoi shas´uin käden olkapäälleen ja lähti raahaamaan tätä kohti kaapeleita ja vetokojeita. Äkkiä Igara liikahti. Hän pärsksäisi verta sisuksistaan, neste läiskähti lattialle ja jäi osaksi valumaan Igaran leuasta. Iy´kara hämmästyi suuresti ja kiihdytti askeliaan kantaen shas´uita nopeammin, nyt kun hän tiesi, että toivoa vielä oli.
Feedback needed, folks!
Varjo muotoutui pimeydestä kuunloisteen valaisemalle aukealle. Hahmo nosti kaksi sormea ja heilautti käsimerkkiä poskensa tienoilla. Kaksi yönmustaa soturia ryntäsi kumarana eteenpäin pitkät miekat paljaina. He asettuivat pehmeästi muurin luokse ääntäkään päästämättä ja toinen kaksikko sujahti varjoista näitä kohti. Muurillaolleet ottivat vastaan tovereidensa loikan ja heittivät nämä seinämän ylitse. "Olemme sisällä." toinen varjoista kuiskasi kypäräradioon laskeuduttuaan pehmeästi hiekkaiseen maahan. Avara piha avautui heille synkän uhkaavana, tosin sen pimeyttä rikkoivat lukuisien valonheittimien kajo. Keskellä aluetta oli korkea torni josta erkani monta siipeä jokaiseen ilmansuuntaan, osa lyhyitä, osa pitkiä, jotka kurottuivat aina suojamuuriin saakka. Toinen sotureista silmäsi keskittyneesti rakennuksen huippua. Seitsemän monihaaraista koukkua kolahti vaimeasti muurinharjalle ja kiinnittyivät sen sisäseinämään.
Yhdeksän tummaa hahmoa loikki pihan lävitse kohti tornin pohjakerroksen suuaukkoa. Nämä pysyttelivät tiiviisti varjoissa antaen valokeilojen paljastaa vain näkymättömät jälkensä. Yksitellen, puolen sekunnin viiveellä he saavuttivat tornin ja asettuivat selkä sen kylmää kivistä seinää vasten. Osa työnsi käyräteräisen teräaseensa pehmustettuun huotraan ja tarttui sinertäviin ampuma-aseisiinsa. Äkkiä he laskeutuivat polvelleen ja laukaisivat ylöspäin ammukset, joiden vanavedessä kiemurtelivat lujat kaapeliköydet.
Aseet kajauttivat ilmoille pistävän sihahduksen, jota ei kuitenkaan olisi kuullut muurin toiselle puolelle; tässä tilanteessa se oli kuitenkin liikaa. Äänenvaimentimet eivät toimineet. Ohuet pitkäteräiset miekat lennähtivät esille kun hetkeksi toimeettomiksi jääneet soturit pälysivät pihamaata. Valonheittimet olivat pysähtyneet ja askeleet kopisivat vartiotornien suunnasta. Polvistuneet hahmot kiinnittivät aseisiinsa raskaat tulpat, nostivat läpän ylös ja painiketta kosketettuaan lennähtivät ylöspäin rajun nykäyksen voimasta. Yksi kerrallaan hahmot astuivat taaksepäin asettaen kiinnikkeet panssareihinsa ja humahtaen ylöspäin vetokojeen voimasta.
Pienien taskulamppujen valo heilahti esiin nurkan takaa. Toiseksi viimeinen soluttautuja silmäsi toveriaan nopeasti ja lennähti kattoa kohti. Vartija astui kulman takaa, mutta ennen kuin mies ehti reagoida, sinikajoinen terä iskeytyi hänen keuhkojensa lävitse ja luja metallihansikkaiden ote peitti kivunälähdyksen joka purkautui hänen huuliltaan. Miekkansa tahrannut soturi pyörähti sulavasti iskien miekkansa lappeella toista vartiomiestä palleaan. Tämä henkäisi ilman purkautuessa sisuksistaan ja yritti henkäistä varoituksen tovereilleen. Mies sai aikaan vain epämääräistä pihinää, eikä saanut tilaisuutta hengähtää. Yhdeksäs soturi syöksähti kolean yöilman lävitse kattoa kohti.
Lordi Arsael painautui syvälle pehmeään tuoliinsa. Sormuksin koristellut kädet olivat ristissä rinnan päällä ja mies tuijotteli kookkaan monokkelin lävitse rätisevään takkatuleen. Hän oli siirrättänyt työtuolinsa lähemmäs tulta, eivätkä liekit valaisseet kookasta mahonkipöytää huoneen takaosassa. Arsael hykerteli rentoutuneena; edellispäivän aamuna hän oli johtanut hyökkäystä alienyhteisön keskukseen. Keisarillisen iskujoukon kaartilaiset olivat murskanneet reservivastarinnan helposti ja sektori oli vallattu alle tunnissa. Onnistuminen, vihollisen lukuisat kuolonurhit sekä lukuisat kaapatut kojeet antoivat Arsaelille lisää valtaa planeetan senaatissa. Pian hän ylenisi ylimysten päämieheksi, kunhan vain saisi tehtyä raporttinsa valmiiksi. Alienyhteisön tyrmässä viruva johtaja takuulla auttaisi häntä sen laatimisessa. Auttaisi tai kuolisi. Arsael hymyili ja nosti nahkakantisen kirjan eteensä.
Metallinen särähdys riipi ilmaa, kun aseen perään kiinnitetty lasileikkuri teki halkaisijaltaan vaaksan verran kokoisen reiän lasikupoliin. Kaksi soturia suurensi sen pian miehenmentäväksi ja katolla työskentelevät soluttatutujat kiinnittivät vaijerinsa uudelleen. Silmäiltyään peltikaton avaraa tyhjyyttä heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin asettaa koukut peltiränniin. "Toivottavasti se kestää." yksi heistä mutisi hiljaa kiristäessään hihnaa pikimustaan panssariinsa.
Alityöllistetyt vartijat löntystelivät tornin leveää samettista lattiaa pitkin. Kaksi miestä oli tottuneesti jättänyt laserkiväärinsä nojaamaan seinää vasten ja nämä rupattelivat nyt pikaisesti käärityt savukkeet palaen. Kolmas heistä oli istahtanut pienen lipaston vierelle ja tutki pientä alokasaikoina saatua kirjaansa.
Kolme merkkivalaisinta sujahti humahtaen jokaisen kaartilaisen rintaan ja heti näiden osuttua maaleihinsa voimakkaat muukalaisammukset repivät ohuen panssarin ja lihan lävitse. Kolme vartiomiestä kaatui hitaasti, kuin hidastetussa elokuvassa, tömähtäen vaimeasti pehmeälle matolle. Kolme tunkeutujaa raahasivat nämä äkkiä seinänvierustalle. Ryhmä polvistui ja antoi itsensä hengähtää. Johtaja poisti kaarevan kypäränsä ja sen alta paljastuivat vanhat, siniharmaat kasvot.
"Meillä on vain minuutteja aikaa." shas´ui Igara kuiskasi pehmeällä, iän kovettamalla äänellä. Kyyristyneet soturitoverit hymyilivät vainosti kypäriensä takaa, minuuttikin riittäisi. "Veitset esiin." Igara lausahti, silmäsi miehiään tyynen keskittynyt ilme kasvoillaan ja pujahti raollaan olevasta ovesta seuraavaan saliin.
Arsael sulki kirjansa. Hän oli kuullut ääniä alakerrasta, tosin ne saattoivat olla vain vartioiden mekastusta. Hän voisi varmuudeksi ottaa yhteyttä luutnantti Icarukseen kolmossektorin päätukikeskusksessa. Nuo taulapäiset rivimiehet eivät olleet hirmuisen luotettavia, hänenlaisensa johtaja tarvitsisi tasokkaammat vartijat. Arsael hymyili ajatukselle muutamista jättimäisestä avaruusjääkäristä työhuoneensa ovilla. Hän oli ojentanut kätensä kohti puhelinta, mutta veti nyt sormensa pois. "Äh." hän mumisi, asetteli monokkelinsa paremmin lukuasentoon ja palasi kirjansa pariin. Takkatuli rätisi iloisesti takassa ja heitti tummat varjot Arsaelin kasvoille.
Äkkiä lordi tunsi kylmän teräksen painuvan kaulalleen. Hän pudotti kirjan ja haukkoi henkeään, tulisijan yläpuolella olevasta peilistä hän näki työhuoneensa olevan tulvillaan tummanpuhuvia tunkeutujia. Hänen vartijansa makasivat kuolleena kauhistunut ilme kasvoillaan ovenvierustalla. Arsael nielaisi ja yritti painautua syvemmälle tuoliinsa poispäin miekanterästä.
Igara hymähti hiljaa itsekseen; tehtävän soluttautumisosat oli ohitettu. Hän pyyhki taistelun punertavat jäljet pois miekastaan. Ihmislordi oli kahden tausoturin armoilla huoneen takaosassa, kaksi hänen miehistään silmäsi käytävää ja osa asetteli antureita ovenpieliin. Igara asteli ihmisen vierelle. "Iltaa." hän lausui rauhallisesti, mutta silmät kiiluen, melkein kuin olisi halunnut niiden palon lävistävän lordi Arsaelin. Ihminen ei vastannut. Kenties hänen kaulaansa painava teräase piti mölyt mahassa. Igara silmäsi soturiaan ja tämä veti oitis miekkansa ihmisen kaulalta ja työnsi sen sulavasti huotraansa. Samalla hetkellä voimakas plasmaseinämä korvasi jykevät tammiovet ja hiljainen hurina täytti huoneen.
Massiiviseen taistelupukuun sonnustautunut shas´o- komentaja mittaili kookasta tornimaista rakennusta katseellaan. Soluttautujajoukkue oli varmasti jo sisällä ja tehtävänsä ytimessä, olivat kohdanneet vastarintaa eli eivät. Ihmiskaartilaisia parveili pihalla yön viime hetkillä ja osa nojaili muurinvierustaan. Komentaja laski panssaroidut kätensä sivuille ja hengähti viimeisen kerran ennen syöksyä. Lukuisat shas´la-sotureiden kiiltävänmustat kypärät olivat havaittavissa kivikon ja metsän paksurunkoisten puiden suojissa. Näky antoi hänelle rohkeutta.
Luutnantti Icarus loikkasi ylös päätteensä äärestä. Valvontakameran kuva oli sumentunut äkkiä, mutta hetkeä ennen sitä hän oli nähnyt jotain kiekkomaista kiitämässä metsänreunassa. "Mitä se voisi olla?" Kokenut upseeri kiinnitti asevyön uumilleen, aukaisi pistoolikotelon ja asteli ulos pienestä huoneesta. Ulkona hän kohtasi pirteän raikkaan yöilman astuessaan pihamaan hiekkaiselle nurmelle. Tallatulle, veriselle nurmelle. Kaksi mahan tienoilta lävistettyä vartiomiestä makasi kuolleena rakennuksen kiviseinämän varjossa, molempien kädet olivat edelleen puristuneina laskiväärien kahvoihin. Icarus haukkoi henkeä, mutta valpastui äkkiä. Hän kiinnitti nopeasti kypäränsä remmin ja veti miekkansa hiljalleen tupesta, pälyillen muurinvierustaa ja sen ympäristöä. Äkkiä suuri rakennuksen perustuksia vavisutteleva räjähdys, ympäriinsä lentelevät muurinpalaset ja sankka paineaallon voimasta lähenevä pölyaalto saivat häneen liikettä.
Alienkomentaja astahti ketterästi murretun muurin raunioille ja ohjasi käsimerkeillä soturiryhmät taisteluasemiin. Hän näki ihmiskaartilaisten järjestyvän vähän matkan päässä, erinäisten asutusbunkkerien luona ja kookkaasta hallirakennuksesta marssi kookkaita imperiumin kävelijöitä. Tausoturit avasivat tulen ja kirkkaansiniset photoniammukset raatelivat etummaisen kaartilaisryhmän miehet veriseksi sotkuksi ja eloonjääneiden rippeet pakenivat kauhun vallassa. Kaartilaiset etenivät sivustoihin tynnyrien ja hiekkasäkkien luokse, laskiväärin kantomatkalle ja suojaan, mutta alienaseet kaatoivat tornien konekiväärien luo pyrkineet. Pian ilma oli täynnänsä punertavia ja sinisiä ammuksia, kivunhuutoja ja sankkaa hiekkapölyä jota taistelevien soturien askeleet irrottivat sotatantereesta.
Arsael pyyhki hikeä valuvaa otsaansa ja kuunteli etäisiä ääniä. Pihalla raivoavat räjähdykset ja taistelun melske kantautuivat aina tornihuoneistoon saakka. Tummanpuhuva soluttautujatiimi, näiden johtajaa lukuunottamatta, tähtäsi alati valppaana joko voimakentällä muurattua ovea tai vankiaan, lordi Arsaelia. Igara nojasi miekkaansa ja tuijotti ihmisvankia.
"Mitä haluatte minusta?" Arsael sai vaivoin änkytetyksi. Hänen äänensä vapisi vaikka lordi oli yrittänyt rentoutua korjaamalla asentoaan ja asettamalla kyynärpäänsä käsinojille. Igara kääntyi ja asteli rauhallisesti pitkän ikkunan ääreen. Hän puhui selin Arsaeliin, mutta ihminen kuuli sanat liiankin selvästi. "Olen Shas´el Kais Igara." tau murahti. "Pidätte vankina suurta johtajaamme. Häntä säilytetään jossain tämän rakennuksen uumenissa." "Johtajaa?" Arsael naurahti kuivasti. "En tiedä mitään mistään joht.." hän yritti, mutta vaikeni äänekkääseen nielaisuun kohdatessaan Igaran harmaiden silmien katseen uudelleen.
Yksi kahdeksasta soluttautujaryhmän jäsenistä nousi paikaltaan ja asteli Igaran vierelle kuiskaten jotain tämän korvaan. "Päästäkää vanki vapaaksi, niin lupaamme jättää teidät eloon ja joukkomme vetäytyvät muureilta." Igara lausahti. Arsael uskalsi jopa tuhahtaa. "Ehtonne ovat huonot. Minulla on imperiumin mahti takanani, joukkonne tulevat murskaantumaan pihan taistelussa."
Tämän sanottuaan lordi Arsael pomppasi äkkiarvaamatta ylös tuolistaan ja työnsi lujasti yhtä tulisijaa ympäröivistä tiileistä. Ulvova hälytysääni alkoi raikua rakennuksessa ja Arsael kiskaisi kiiltävän pistoolin koristeellisten vaatteidensa uumenista. Lähes samanaikaisesti mustapanssariset tausoturit ja Igara paljastivat käyrät miekkansa ja metallinen särähdys aseen liukuessa huotrasta kiri hetken huoneen seisovassa ilmassa. Arsael heristi pistooliaan. "Teillä typeryksillä ei ollut mahdollisuuksiakaan, luulitte päihittävänne lordi Arsaelin tämän omalla maalla?" lordi nauroi saadessaan rohkeutta pistoolinsa nahkakahvasta. "Mikäli tapatte minut, suurella johtajallanne ei ole montaa minuuttia elinaikaa, kuten ei teilläkään vartioideni ehtiessä tänne." Lordin silmät kiiluivat pahaenteisesti voitonriemun vallatessa hänen mielensä. Soluttautujajoukkue kyyristyi valmiusasemiin, jokainen valmiina mahdolliseen taisteluun. Vain Igara seisoi suorassa ja tuijotti tyynesti häntä osoittavaa pistoolinpiippua.
Luutnantti Icarus heittäytyi maahan kookkaiden tynnyrien suojiin. Ne kumisivat ontosti, kun tuhovoimaiset alienlaukauset lävistivät ne vain muutaman tuuman päästä luutnantin kallosta. Icarus nosti pistoolinsa tynnyrien yli, tähtäsi nopeasti ja yksi hyökkääjä kaatui ulvaisten tarkan pistoolinlaukauksen voimasta. Luutnantti painoi päänsä nopeasti, pois vihollisryhmän vastalaukauksien tieltä.
Taukomentaja murskasi kaartilaiskehon muurinseinämää vasten ja torjui muutaman epätarkan laserlaukauksen ionikilvellään. Muutamia ihmissotureita säntäsi häntä kohti aseiden pistimet ojossa, kaksi putosi komentajaa tukevan tauryhmän laukauksista jo ennestään veriseen maahan ja komentaja itse huitaisi rynnäköiden yhden epäonnisen kaartilaisen komeassa kaaressa monta metriä sivummalle. Mies jäi maahan makaamaan voihkien kuuluvasti. Shas´o potkaisi yhden hyökkääjistä taaksepäin, pyörähti nopeasti pistimen tieltä ja kohotti asettaan juuri ajoissa osuakseen hyökkääjän leukaan. Kaartilainen taipui iskun voimasta miltei kaksinkerroin ja selkärangan napsahdus oli kuultavissa lähietäisyydellä. Tämä oli hänen tovereilleen liikaa ja keisarin soturit kääntyivät kannoillaan, vain repeytyäkseen palasiksi monista ammuksista jotka alienkomentaja jakoi heille säälimättä.
Hiljalleen taulinjat alkoivat painaa päälle, ottaen muutaman askeleen eteenpäin tai usean seuraavaan hyvään ampumispaikkaan, painostaen ihmissotureita lähemmäs kookasta rakennusta ja umpikujaa. Tarkasti ammuttu keskitetty tulitus kaatoi korviahuumivan räjähdyksen saattelemana yhden keisarillisista kävelijöistä ja tämän pilotti pudottautui vaatteet liekeissä ohjaamosta taistelutovereidensa niskaan. Pakokauhu kaartilaisten keskuudessa alkoi kasvaa, kersantit eivät enää pystyneet pitämään rivistöjä suorina ja linjat murtuivat paikoittain miesten paetessa kohti itämuurin läheisyydessä seisovia bunkkereita.
Shas´o polvistui muurin varjoon lyömänsä soturin ylle. Miehen hengitys pihisi ja tau arvioi muutaman kylkiluun olevan poikki. Kaartilainen oli nuori, ehkä noin kaksissakymmenissä ja tämän vaaleanruskea tukka oli pölystä ja hiekasta harmaa. Komentaja nosti miehen varovasti maasta. "Missä pidätte vankia, pitkäviittaista ylimystä?" hän kysyi kumisevalla äänellä, ehkä hieman rautaisempaan sävyyn kuin oli aikonut. Ihmisen naama vääntyi kärsivään irveeseen ja tämä yskäisi korisevasti lennättäen veriroiskeita panssarilleen ja alienpanssarin kiiltävälle pinnalle. Komentaja vilkaisi häthätää taakanaan raikuvaa taistelun melskettä ja näki oitis soturiensa rikkoneen muodostelman vasemmalla sivustalla. Shas´o ravisti miehen kevyttä ruumista hieman, puristaakseen tiedon hänestä nopeammin. Miehen pää heilui säälittävästi puolelta toiselle ja silmät kääntyivät ympäri, shas´o lopetti heti nähdessään miehen häilyvän tiedottomuuden rajamailla. "Ta..takamuuriin jo..johtavassa siivessä.." kaartilainen voihki verensekaisin sanoin. "..on käytäväaukko ma..maanalaisiin selleihin." Komentaja näki totuuden kuolevan miehen silmistä ja laski tämän varovaisesti maahan. Shas´o asetti miehen kädet tämän rinnan päälle ja aktivoi viestintälaitteensa.
Äkkiä Igaran kypäräradio rätisi viestimerkin. Arsael tähtäsi vieläkin Igaraa tiiviisti, pitäen tätä selvästi suurimpana uhkana huoneessa. Soluttautujat olivat liikkuneet hiljalleen ringiksi ihmislordin ympärille, mutteivät olleet vielä toimineet. Igara laski kättään kohti vyöremmissä roikkuvaa kypärää, mutta Arsael karjaisi. "Liikkumatta! Ammun heti jos yrität jotain temppua. Peräänny seinää vasten, heti nyt!" Igara astui askeleen taaksepäin, silmäsi syrjäsilmällä miehiään, mutta piti katseen tiiviisti häntä uhkaavassa ihmisessä. Kestäisikö taistelupanssari pistooliniskun?
Äkkiä Igara huomasi kookkaan peilin Arsaelin oikealla puolella, sammuneen tulisijan yläpuolella. Hän punnitsi pikaisesti mahdollisuuksiaan ja teki mahdollisimman huomaamattomasti kolme käsimerkkiä nostaessaan panssaroidut käsivartensa ylös alistuvaan tapaan. Igara olisi huokaissut helpotuksesta, mikäli olisi ehtinyt, yksi soluttautujista tajusi vihjeen ja suunnitelman.
Takarivin tausoturi karjahti hurjasti ja säntäsi Arsaelia kohti. Lordi säikähti silminnähden ja käännähti takaperin huitaisten pistoolillaan hyökkääjää kohden. Igara pudottautui polvelleen, tähtäsi käsilaserillaan peiliin ja laukaisi. Lasersäde singahti rannekojeesta samanaikaisesti Arsaelin pistoolin lauetessa ja kaksi miestä putosi maahan, toinen karjuen raivoisasti ja toinen vaimeasti tömähtäen. Laser oli kilpistynyt peilistä Arsaelin silmiin Igaran laskujen mukaisesti ja sokaissut miehen. Mutta liian myöhään.
Mustapanssarinen tausoturi makasi liikkumatta maassa, pitäen miekkaansa kaksin käsin. Pistoolinlaukaus oli onnekkaasti osunut panssarin avonaiseen alueeseen, kainalon liitoskohtaan ja painunut sisään kyljestä. Soluttautuja hengitti raskaasti ja muutama tausoturi oli polvistunut tämän ylle availlen rintapanssarin solkia. Arsael piteli silmiään noin metrin päässä ja huusi niin, että koko huone kumisi karjunnan ja ulvovan hälytysäänen voimasta. Igara nappasi kypärän vyöltään ja painoi sen päähänsä ottaen viestin vastaan.
Icarus säntäsi päättömästi laukauksien alta bunkkerinseinustaa myöten kohti kaartilaisrivejä. Ammukset murskasivat seinää siruiksi hänen jäljessään ja nostattivat hiekkapölyä painautuessaan maahan aivan luutnantin kantapäiden takana. Kaartilaisryhmän takimmaiset jäsenet huomasivat heitä kohti pakenevan upseerin, kiinnittivät tovereidensa huomion ja äkkiä Icarusta tulittaneet tausoturit saivat tuta voimakkaan lasersarjan imperiumin kaartilaisten kivääreistä. Luutnantti kompuroi ryhmän luokse ja sen läpi, hajaantuneiden joukkojensa ytimeen ja karjui; "Keisarin miehet! Eespäin." Jopa kokeneet shas´uit tauryhmien johdossa hämmästyivät sitä moraalinnousua ja huutomyrskyä jonka tämän miehen esiintulo aiheutti, ihmisrivit järjestäytyivät ja kävivät taisteluun järjestäytyneesti ja monin verroin tappavammin kuin aikaisemmin. Monia kaartilaisryhmiä irrottautui pääjoukosta ja eteni hurjana lähikantamalle, mutta keskitetty alientuli kaatoi kuitenkin nämä hankkeet helposti. Taujoukkojen eteneminen oli kuitenkin pysäytetty.
Taukomentaja näki ihmisryhmän ohittavan hänet, huomaamatta kookasta tausoturia taistelun hurmiossa ja shas´o näki tilaisuutensa tulleen. Hän ryntäsi myrskyisän iskun voimalla kaartilaisryhmän sivustaan saaden etummaiset miehet karjumaan kivusta ja kauhusta. Pienoisraketinheitin tuhosi lähimmät ihmismiehet heittäen näiden veltot ruumiit tovereidensa päälle. Alienkomentaja murskasi viimeisen vastarinnan kiertopotkulla saaden kolmen miehen lennähtämään kivunhuutojen saattelemana maahan. Vain yksi, ilmeisesti ja rintamerkeistä päätellen joukon johtaja oli jäljellä. Mies oli kookas ja varustautunut pitkällä miekalla sekä pistoolilla, panssari oli ajan kuluttama ja rähjäinen. Shas´o seisahtui hetkeksi punnitakseen vastustajaa katsellaan, mutta ihmismies hyökkäsi arvaamatta ja sai alienkomentajan horjahtamaan. Hän piti kuitenkin tasapainonsa ja pyörähti iskiäkseen vastustajaansa pitkällä kiväärinperällä, mutta ihmisupseeri torjui kömpelön hyökkäyksen helposti. Taukomentaja loikkasi sivuun vastaiskun tieltä, yritti kaataa ihmisen äkkinäisellä syöksyllä, mutta Icarus väisti. Tämä sivalsi miekallaan nopeasti ja äkkiä shas´o huomasi rintapanssarinsa murtuneen ja virtapiirien ratisevan sähkönpurkauksien voimasta. Shas´o piteli aseettomalla kilpikädellään rintapanssariaan kuin yrittäen peittää kookkaan aukon sen pinnassa. Hän silmäsi huohottaen ihmiskomentajan aseistusta uudelleen ja tajusi tilanteen vakavuuden huomatessaan kirkkaansinisen voimakentän aseen ympärillä. Taukomentaja kirosi mielessään, mutta ryhdistäytyi ja ponkaisi voimakkaasti maasta kohti vastustajaansa.
Icarus hymyili, massiivinen komentaja ei ollut järin taitava lähitaistelussa, mutta tätä ei siltikään tulisi ottaa kevyesti. Kookas panssari oli selvästi avaruusjääkärien haarniskan tapaan ylimääräinen voimanlähde ja Icarus ajatteli kauhulla sen alle murskaantuneita kaartilaisia. Hän oli kuitenkin onnistunut tuhoamaan haarniskaa ja mahdollisesti jopa haavoittamaan sen kantajaa yllätyshyökkäyksellään. Alienkomentaja ryntäsi eteenpäin ja Icarus nosti miekkansa sitä uhmaamaan.
Igara töni sokeutunutta ja silmiään hierovaa lordi Arsaelia lähemmäksi tämän työpöytää. Soluttautujajoukkue oli hajaantunut ympäri huonetta ja pari tausoturia oli onnistunut hiljentämään hälytyksen takan tiiliympäröinnistä löytyneestä, kieltämättä ovelasti piilotetusta konekeskuksesta. Haavoittunut tausoturi oli laskettu makaamaan Arsaelin tuolin vierelle ja lordin mahonkipöytä oli pengottu tyhjäksi ja tarkistettu. Yksi tausotureista, Igaraa melkein päätä lyhyempi, mutta lähes yhtä kokenut astui komentajansa rinnalle ja puhui hiljaa. "Meidän täytyy saada tiedot irti vangista nopeasti. Alapihan harhautus etenee nopeasti, meillä ei ole aikaa. Mitä teemme?" Igara vastasti nopeasti. "Emme tarvitse häntä enää. Shas´o M´yen J´kaara viestitti minulle tiedot vankisellien olinpaikasta, taistellessaan pihanurmella. Tehkää ihminen vaarattomaksi ja eristäkää hänet mahdollisista yhteydenpitolaitteista tässä huoneessa. " Toinen tausoturi nyökkäsi ymmärtäväisesti ja alkoi sitoa rimpuilevan Arsaelin käsiä pöydänjalkaan toisen soluttautujan hiljentäessä tämän tarkkaanrypistetyllä paperitollolla. Haavoittunut tausoturi nostettiin maasta tämän taistelutovereiden olkapäille ja ryhmä ryntäsi hillityn järjestäytyneesti sammutetun voimakentän lävitse pois huoneesta.
He suunnistivat Igaran kypärään ohjelmoitujen koordinaattien mukaan rakennuksen tyhjillä käytävillä, pysähtyen pariin otteeseen tehdäkseen vaarattomaksi antureillaan havaitsemat laseransat ja -verkot. Ilmeisesti kaikki älyllinen vartiosto oli mukana pihalla edelleen melskeävässä taistelussa. Igara mietti aikaisempia tilanteita uudelleen juostessaan väsymättä käytävien halki. Ilmeisesti Arsael oli käyttänyt hälytystä vain hämätäkseen tauryhmää saadakseen pistoolin esiin, koska ketään ei ollut tullut apuun. Shas´ui tuuduttautui tähän ajatukseen, koska ei halunnut sumentaa toveriensa keskittymistä ylimääräisillä huolilla.
Lordi Arsael kihisi kiukusta. Hänen niinsanotut uskotut vartijansa olivat suvainneet ilmestyä paikalle vasta noin vartin jälkeen hälytyksen alkamisesta ja olivat kuljeksineet lordin työhuoneen poikki monta kertaa ennen kuin huomasivat pöydän takana ähkivän Arsaelin. Tiukkojen solmujen avaamiseenkin ilman bunkkerille unohtunutta puukkoa kului monta minuuttia. Ainoa valoisa puoli oli, että hänen näkönsä oli alkanut selvetä. Arsael painoi kuitenkin mieleensä muutaman erotuskäskyn ennen säntäämistään työhuoneensa viereisen salin radiokeskuksen luo. "Viisikuusiseitsemänkolmenollanollakolme." lordi puhisi valitessaan näppituntumalta koodin luutnantti Icaruksen radioon.
Icarus astui eteenpäin osoittaen miekallaan maassa makaavaa alienkomentajaa. Tämän voimakkaat ampuma-aseet olivat tuhoutuneet luutnantin taidokkaiden lyöntien voimasta nopeasti ja niiden kappaleita lojui ympäri aukeaa. Icarus oli perääntynyt taktisesti niin, että edes komentajaa aiemmin tukeneet tauryhmät eivät nähneet kaksinkamppailua tai pystyneet vaikuttamaan sen etenemiseen. Shas´o oli nostanut kätensä haljenneen kypäränsä suojaksi ja makasi maassa hengittäen raskaast. Icarus kohotti miekkansa, mutta säpäsähti äkkiä kuullessaan Arsielin äänen radiovastaanottimestaan. "Tänne ja nopeasti! Te idiootit olette päästäneet joukkoja rakennukseen!" "Kuinka ihmeessä, herrani?" Icarus mumisi hajamielisesti tuijottaen taukomentajaa tiiviisti. "Suu tukkoon ja toimintaa!" Arsael karjui niin, että luutnantti irvisti ja nosti toisen kätensä korvalleen. Hän työnsi miekkansa tuppeen, erotti vähän matkan päässä temmeltävästä tulitaistelusta kaksi laitimmaista ryhmää ja jakoi käskyt nopeasti, mutta ytimekkään selvästi tuttuun tyyliinsä. Shas´o näki Icaruksen juoksevan rakennuksen itäporttia kohden kymmenisen veteraanisoturia kintereillään ja toisen samanmoisen joukon nostavan aseensa tähtäysasentoon taukomentajaa kohden. "Paremman hyvän puolesta." shas´o korahti hiljaa yrittäen nousta ylös vielä kerran.
Igara miehineen saavutti pian sellien ovet tuhottuaan seinän käytävien väliltä photoniräjähteillään. Sinne johtavalla käytävällä he olivat kohdanneet kaartilaisvastarintaa, mutta pöllämystyneet ihmismiehet olivat saaneet kaksi taidokasta pistoa rintakehäänsä voimakkaiden potkujen jälkeen ja he makasivat nyt kuolleena käytävällä. Tausoluttautujat laskivat voipuneen ja hourivan haavoittuneen maahan ja asettivat kolmen miehen voimin koodinpurkukojeita sellien ovissa vilkkuville pienille digitaalilukoille. Osa alieneista yritti huhuilla johtajaansa, mutta selleistä ei kuulunut vastausta. Igara oli itse kyyristynyt miekkansa kanssa vartioon seinään tuhoamalleen aukolle, valvoen pitkää käytävää. Hän kuuli sellien lukkojen loksahtelevan auki yksitellen ja painoi silmänsä umpeen toivoen parasta. Oli kauan hiljaista, vain Igaran oma hengitys pihisi hänen korvissaan, piinaava hiljaisuus tuntui kestävän ikuisuuden. Mutta tunteet ja kireän tunnelman vapauttava huuto kaikui pian sellien kolkossa ilmapiirissä. "Löysimme hänet. Huonossa kunnossa, mutta pystyy kävelemään." Igara nousi ylös täristen kauttaaltaan. Miehet tulivat selleiltä järjestyksessä, tukien haavoittunutta toveriaan ja riutunutta vanhusta, jonka pelastamisen eteen he olivat työskennelleet viime tunnit. Tämän uurteikkaat ja viisaat kasvot olivat kuivuneet ja pahoinvoivan oloiset, mutta ylimyksen hymynkare sai jokaisen tausotureista tuntemaan uskomattoman suurta ylpeyttä ja unohtamaan kaiken kivun, vaivan ja väsymyksen.
He tulivat käytävälle, etenivät niin vauhdikkaasti kuin tilanne salli ja kookkaaseen kattoikkunalla varustettuun saliin löydettyään, he valmistautuivat pakenemaan rakennuksen yläosasta samaa tietä kuin olivat tulleetkin. Soluttautujat toimivat nopeasti, sinertävät aseet laukaisivat kaapeliköydet kookkaan kattoikkunan lävitse ja nämä kiinnittyivät jonnekin katonharjalle, pois näkyvistä.
Yhtäkkiä rysähti ja salin teräsvahvisteiset ovet lennähtivät selälleen. Miekkansa paljastanut luutnantti Icarus ryntäsi huoneeseen kymmenisen valiokaartilaista mukanaan ja näiden takana puuskutti lordi Arsael tuttu pistooli nyrkissään. "Seis Keisarin nimessä!" Icarus murahti niin, että soluttautujat jämähtivät niille sijoilleen tuijottamaan sisääntulijoita. Ihmisluutnantti otti uhkaavan ilmeen kasvoilleen ja antoi takanaolevilleen tilaa astua huoneeseen. Igara huomasi näiden olevan paremmin aseistettuja ja haarniskoituja kuin heidän kohtaamat vartijat ja pitkät sahalaitaiset veitset eivät myöskään kuuluneet vakiokaartilaisten varusteisiin. Icaruksen seurue asettui luutnantin ympärille peittäen Arsaelin ja kaikki nostivat aseensa valmiiksi.
Äkkiä haavoittunut tausoturi pudotti panssarinsa lattialle ja säntäsi juoksuun. Lihaksikas ylävartalo oli tuskanhiestä märkä, mutta silti teräase lennähti sulavasti huotrasta. Igara ja muut soluttautujat eivät ehtineet reagoida mitenkään, ennen kuin heidän toverinsa oli jo ulottumattomissa. Soturi loikkasi kohti kaartilaisrintamaa ja karjahti nostaen miekkansa ilmassa päänsä ylle iskuvalmiiksi, silmät palaen raivosta. Mutta puolenkymmentä pistoolia oli hetkessä ampumisvalmiina; punaiset lasersäteet tunkeutuivat lihan ja luun läpi ja eteenpäin rynnäköinyt soturi rysähti maahan. Miekka kalahti lattialle soturin vetäessä viimeiset hengenvetonsa ennen vaipumistaan kuoleman syliin.
Icaruksen ryhmä ryntäsi eteenpäin kokenut luutnantti etunenässään potkien velton alienruumiin pois tieltään. Tyrmistyneinä taut kiskoivat aseensa esiin ja ottivat raivokkaat askeleet eteenpäin, mutta Igara pysäytti nämä asettumalla kädet levällään tovereidensa tielle. "Ylimys on saatava turvaan, tehtävä on päätöksessä vasta sen jälkeen. Toimikaa, muuten hän kuoli turhaan." hän huudahti ja kääntyi kohti kaartilaisia ja Icarusta. Soluttautujat silmäsivät väsynyttä vanhusta ja tekivät nopeasti päätökset, neljä ryntäsi Igaran perään kohti taistelua ja kolme laittoivat miekkansa pois ja alkoivat auttaa tauylimystä valjaisiin, joilla tämä nostettaisiin turvaan.
Igara kuuli tovereidensa askeleet takanaan ja nosti miekkansa pistävään hyökkäysasentoon. Soturit rysähtivät toisiaan vasten, pari kaartilaista kaatui kookkaiden panssaroitujen tausotureiden rynnäkön alla ja yksi huudahti kivusta juostessaan vain lävistyäkseen shas´uin miekkaan. Igara kiskaisi aseensa nopeasti miehen rinnasta, kumartui pois seuraavan iskun tieltä iskien samalla uhkaajaa kyynärpäällä mahaan. Tämä taipui kaksinkerroin ja Igara katkaisi miehen niskan rivakalla liikkeellä. Hän ryntäsi seuraavan kaartilaisen kimppuun, mutta yllättyi hiukan tämän torjuessa Igaran voimakkaan lyönnin. Äkkiä kuului laserpistoolin laukaus ja Arsaelin voitokas huudahdus.
Shas´ui putosi polvilleen ja kolme kaartilaista ryntäsi hänen ohitseen. Vaistomaisesti hän tarttui yhtä jalasta ja kiskaisi saaden ihmismiehen kaatumaan raskaasti ja murtamaan leukansa lattiaan. Igara irvisti kivusta, lordin ammus oli tunkeutunut takaapäin hänen reiteensä ja repinyt kenties lihaksen kokonaan. Yksi hänen miehistään makasi vähän matkan päässä, rinnasta pistimeen lävistettynä kaartilaisruumiin päällä ja toinen ryömi miekkaansa kohti kättään pidellen. Igara ei kuitenkaan tuntenut tämän olevan ohi. Hän vääntäytyi ylös ja kohtasi luutnantti Icaruksen katseen.
Kersantti Stylus iski sahamiekallaan tausoturin rinnan auki ja tämä putosi vavahtaen hänen tieltään. Kaartilaisryhmä toisensa jälkeen saavutti lähikantaman ja iskeytyi pistimet kiiluen alienrivistöihin raskaan sarjatulen tukemana. Miehet hänen ympärillään juoksivat voitokkain ilmein eteenpäin saavuttamaan kunniaa heikentyneiden taujoukkojen kustannuksella, mutta heidän jäljessään oli kymmeniä Keisarin puolesta kuolleita. Stylus hidasti rynnäkkönsä kävelyyn ja silmäsi tilannetta. Kaksi viimeistä taujoukkiota muurinreunustalla taistelivat henkensä puolesta, ampuen lukuisia päällekarkaavia kaartilaisia, mutteivät saaneet vastustajiaan perääntymään. Kersantti kummaksui alieneiden moraalia, näitä oli alunperinkin ollut moninkertaisesti vähemmän, joko he eivät olleet tiennyt lordi Arsielien joukkojen todellista lukumäärää, tai tässä oli örkki haudattuna. Lopulta alienjoukkiot kuitenkin kääntyivät paetakseen, heitettyään säkenöivät kranaatit hiljentämään keisarillisen kaartin ryntäystä. Stylus hymyili, voitto oli heidän.
Äkkiä hänen silmänsä levisivät selälleen, kun massiiivinen käsittämättömän suurin moottorein ulvova pudotusalus tiputtautui pilvien seasta kohti rakennuksen tornin huippua. Valonheittimet pyyhkivät pihamaata saaden kaartilaiset heittäytymään maahan ja jyrinä oli sanoinkuvaamaton. Stylus polvistui äänettömiä käskyjä karjuen maahan, korviaan pidellen.
Kaksi tausoturia erkani ylimyksen viereltä, viskasi kypäränsä sivuun ja kävi taisteluun kaartilaisveteraaneja vastaan. Näitä oli enää seitsemän jäljellä, mukaanlukien veteraanikersantti jonka voimanyrkki oli tausotureille uutta. Aliensoluttatujat eivät voineet hyökätä normaalisti tämän eksoottisen lähitaisteluaseen omistajaa vastaan, vaan joutuivat taistelemaan epäluonnollisesti väistellen kersantin tuhvoimaisia lyöntejä. Lordi Arsael oli kyyristynyt salin reunalle kookkaan huonekasvin varjoon.
Shas´ui Igara nosti miekkansa voipuneesti valmiusasentoon. Icarus oli haavoittumaton, lukuunottamatta vasemman olkapään lievää murtumaa, jonka shas´o oli tälle aiemmin aiheuttanut. Luutnantti asteli tausoturin ympärillä, kuin peto joka vaanii saalistaan ja hymyili. "Tein selvää yhdestä teikäläisestä aikaisemmin." Icarus sanoi painottaen "teikäläistä". "Taisi olla suurikin jehu, mitä?" Icarus ei vastannut tai näkyvästi reagoinut, nyt hän ymmärsi miksei ollut aiemmin saanut yhteyttä M´yen J´kaara´an. Shas´o oli ollut hänen pitkäaikanen ystävänsä, luotettava taistelukumppani ja johtaja jonka kykyihin oli aina voinut luottaa. Ironista, että shas´o kuoli saman kaartilaisen aseesta, jonka tämän paras ystävä surmaisi piakkoin.
Igara loikkasi eteenpäin ja sivalsi harhautusiskun ylhäältä, potkaisten samalla rivakasti vasemmalta. Icarus torjui miekaniskun ja loikkasi taidokkaasti sivuun potkun tieltä. Luutnantti hyökkäsi vuorostaan, pistäen kohti shas´uin sydäntä, mutta Igara pyyhkäisi lyönnin sivuun miekallaan. Icaruksen keskivartalo jäi näin paljaaksi ja taun potku meni perille, ihmismies lennähti voimakkaan iskun voimasta lattialle. Igara hyökkäsi, mutta luutnantti väisti hänen lyöntinsä, ehkä hieman onnekkaasti, kierähtämällä sivuun. Taun miekka tapasi tyhjää, hän horjahti ja sai lujan iskun selkään. Igara tunsi panssarin murtuvan ja karjahti kivusta miekanterän painuessa hänen selkäänsä.
Igara kaatui kovalle lattialle ja miekka kolisi hänen ulottumattomiinsa. Shas´ui irvisti lattialle, kipu hänen selässään oli uskomaton. Igara tajusi miekassa olevan jonkinlainen antimateriakenttä, joka sivalsi panssarin läpi yhtä helposti kuin paperin. Näinollen häneen taistelupuvustaan ei olisi varsinaista hyötyä, muuten kuin nyrkiniskujen kannalta. Igara käännähti tuskissaan selälleen.
Icarus heilautti miekkansa sivulla ja katsahti huoneen toiseen laitaan. Veteraanikersantti Hesselin kurkun lävitse työntyi samassa pitkä, alienvalmisteinen miekanterä ja hän putosi polvilleen, suihkuten verta muiden sotureiden päälle. Kaartilaiset olivat alakynnessä panssaroitujen tausotilaiden miekankäyttötaitojen alla ja luutnantti aisti moraalin horjuvan miestensä joukossa. Icarus kiskaisi pistoolinsa vyöltä ja ryntäsi kohti kookkaan salin toisella puolella raivoavaa taistelua. Igara vääntäytyi polvilleen, puri hammasta ja pääsi horjahdellen jaloilleen. Hän asteli kömpelösti vanhan miekkansa luo, nosti sen maasta ja kääntyi hänkin ryminää kohden. Viimeisillä voimillaan ja kivusta hoippuen hän ryntäsi luutnantin perään.
Lordi Arsael näki Icaruksen liittyvän pian taisteluun. Hienoa, nyt nuo saastaiset xenot saisivat Keisarin kädestä! Mutta lordin hymy hyytyi, kun hän näki vihollissoluttautujien johtajan nousemaan jaloilleen, aseistautumaan uudelleen ja lähtemään Icaruksen perään. "Eikö luutnantti tuhonnutkaan alienia? Mikä idiootti!" Arsael tuhisi vimmoissaan ja nosti pistoolinsa. Aina hänen oli tehtävä kaikki itse, Arsael ajatteli nuolaistessaan huuliaan ja nostaessaan pistoolinsa tähtäykseen kohti shas´uita.
Igara otti miekastaan paremman otteen ja kiihdytti vauhtiaan. Hikikarpalot valuivat pitkin hänen siniharmaita kasvojaan ja Igara toivoi, etteivät ne sumentaisi hänen silmiään pian jatkuvassa taistelussa. Hän näki tauylimyksen alkavan hiljalleen nousta vetokojeen ansiosta ylöspäin taistelun takaa, roikkuen köydessä kuin hengenhädässä. Igara kuitenkin valpastui ja voihkaisi hädissään nähdessään Icaruksen nostavan pistoolinsa tähtäykseen. Igara ei epäillyt luutnantin ampumataitoja sekä osumatarkkuutta, ihminen osuisi kaapeliköyteen tältä matkalta ja pudotus surmaisi heikkokuntoisen taujohtajan takuulla. Igara kohotti miekkansa heittoasentoon. Mutta tapahtui jotain mitä shas´ui ei odottanut.
Lordi Arsaelin ruukkukasvin pimennosta lähti matkaan tarkkaantähdätty lasersäde. Sen ujellus sai Igaran katsahtamaan laukauksen suuntaan ja hän tajusi tilanteen silmänräpäyksessä. Epätoivoisen vaistomaisesti hän heitti kiiltelevän miekkansa kohti Icarusta ja väisti laserlaukausta pudottautumalla alaspäin. Laukaus osui hänen kaulaansa, purskautti tumman verisateen ilmoillen shas´ui lennähti kierähtäen ja rusahti raskaasti lattialle.
Luutnantti Icarus seisahtui välittömästi ja pudotti pistoolinsa teräaseen lävistäessä hänen takaraivonsa. "Uskomatonta!" hän hengähti raivon vallassa, ennen kuin kaatui, mutta oli jo kuollut osuessaan maahan.
Arsael tukahdutti huutonsa kädellään. Hän käännähti kannoillaan ja pinkoi pois salista niin lujaa kuin jaloistaan pääsi.
Soluttautuja Iy´kara viilsi viimeisen kaartilaisen kurkun auki ja päästi sätkivän ihmisen putoamaan lattialle. Hänen toverinsa olivat haavoittuneet pahoin tai makasivat kuolleena maassa, vain kaksi vakavakasvoista tausoturia seisoi huohottaen hänen vierellään. Iy´kara nosti katseensa ylöspäin ja ehti nähdä tauylimyksen kaavun vilahduksen kattoikkunaan leikatussa pyöreässä aukossa. Pudotusaluksen jyrinä tunki kookkaaseen saliin helisyttäen sen verhottomia ikkunoita ja moottorien voima heitteli irrallaan lojuvia tavaroita ympäri huonetta. Iy´kara silmäsi salia ja näki kauhukseen shas´uin kaatuneen ja makaavan maassa verilammikossa. Hän pudotti miekkansa ja painoi päänsä murheen aallon lyödessä nuorien sotureiden ylitse.
Tehtävä oli päätöksessään, mutta vaara ei ollut ohitse. Iy´kara juoksi Igaran luokse, nosti tämän elottoman kehon maasta, laittoi shas´uin käden olkapäälleen ja lähti raahaamaan tätä kohti kaapeleita ja vetokojeita. Äkkiä Igara liikahti. Hän pärsksäisi verta sisuksistaan, neste läiskähti lattialle ja jäi osaksi valumaan Igaran leuasta. Iy´kara hämmästyi suuresti ja kiihdytti askeliaan kantaen shas´uita nopeammin, nyt kun hän tiesi, että toivoa vielä oli.
Feedback needed, folks!
.