Uvaja-Zemlajan avaruusaseman kapina, Luku 1, osat 1-4
Lähetetty: Ke 02.03.2005 21:33
Tämä tarina on ollut jo pitkään työn alla, ajattelin ettää kirjoitan sen loppuun ennen kuin postaan sen, mutta kun päätin että lopetan warhammeilun, ei tarinakisan jälkeisen ajan warhammer tarinoista ole enää mitään takeita, niinpä päätin että postaan tämän tänne siltä varalta etten enää jatka tätä. Juoni on yksityiskohtia myöten kirjoitettu loppuun asti, mutten tiedä jaksanko itse tarinaa kirjoittaa. Jos haluatte, voin kirjoittaa (jos viitsin) seuraavat kolme lukua.
Luku 1
Osa 1, Terroristeja ja jaloja Gerasavilaisia.
Metalliset turvakengät kalahtelivat metallisella ritilälattialla aiheuttaen jokaisella askeleella erilaisen kaiun metallisista seinistä ja lattiasta. Servokallo väisti eteenpäin marssivaa pitkätakkista miestä, jonka kasvoista paistoi epätoivoinen päättäväisyys, tai pakeneminen omia ajatuksiaan. Mies kuin ohi kulkeva ukonilma. Hän tarkisti vahvalla karvaisella kädellään taskuissaan olevien muoviräjähteiden olevat mukana, tämän hän teki tärisevin, adrenaliinin täyttämin käsin muutaman minuutin välein.
Siviilejä tuli vastaan erilaisissa toimissaan, siivooja työntäen kärryjään, lentomekaanikko kuljettaen piirilevyjä, huoltomies kantaen työkalupakkiaan josta törrötti erilaisia jakoavaimia ja muita työkaluja.
Pelko oli kuin kuume, pään verisuonet jykyttivät huumaavasti aivan kuin tupakan tai kahvin puutteessa olevalla ihmisellä ja jalat olivat turruttavasti maitohapoilla. Hän tahtoi huutaa, mutta se olisi pilannut kaiken, häntä olisi kidutettu kuukausia, ellei jopa vuosia, hänen ystävänsä ja tukijansa olisi etsitty ja tapettu. Ja tuo kirottu petturi olisi jäänyt henkiin langettamaan Keisarin kirouksen kaikkien ylle.
"Mitä olenkaan tekemässä?" Hän puuskahti itselleen tarkistaen taas räjähteet.
"Onko tässä mitään järkeä?" Hän kysyi itseltään puristaen kädessään armeijalta saatua kotkan muotoista kunniamerkkiä.
"Mikä arvo tällä on?" Hän kysyi itseltään puristaen mitalia pysähtyen. Hän sulki riipuksen kämmeneensä, josta puuttui useita sormia. Ruosteisessa metallipaneeliseinässä oli jätekuilun aukko, hän työnsi kätensä sinne ja tiputti riipuksensa sinne.
"Uskollisuus Keisariin, ja kunnia, on aina suhteellinen käsite." Sen oli kertonut eräs oppinut sotilas.
"Mutta ylempiarvoista sotilasta ei koskaan missään olosuhteissa saa kyseenalaistaa." Se oli kaartin oppi.
Hän jäi odottamaan turbohissiä, ovet avautuivat ja sieltä tuotiin ruumisvaunuilla valkeaan vaatteeseen peitetty vainaja. Se ei häntä kiinnostanut, vaan asteli suoraan ihmisten täyttämään koppiin ja ohjelmoi turbohissin pysähtymään esikunnan tasolla.
**
Värikkäisiin väljiin vaatteisiin pukeutunut arvokkaasti liikkuva seurue ohjataan kohti pääesikuntaa. Me ymmärtäisimme heidät parhaiten itämaisiksi, vaikka he ovat kaukana siitä. Vanha sympaattisen näköinen harmaapartainen pullea mies selittää jotain tohkeissaan nostaen kauniin etusormensa väpättävän partansa tasolle kääntyessään puhumaan seuralaistensa puoleen. Hiippalakkisten sotilaiden korviin puhe kuulosti olevan jostakin veden pulinan ja touhuavan murmelin väliltä. Kaikilla oli monenlaisia varusteita, erikoisen laatuisia kankaisia rukousliinoja, helmin ja timantein koristeltuja laser-, plasma-, ja autopistooleja. Suuria kirkkaita helminauhoja sekä käyriä kultatuppisia tikareita. Heistä ruskeatakkiset sotilaat ja tämä avaruusasema ovat vähintäänkin halveksittavan rumia, mutta oman arvonsa tuntevat vieraat eivät saata arvostella edes omalla vaikeaselkoisella kielellään tätä paikkaa.
Pulleamahainen herrasmies pysähtyy ikkunan ääreen ja katsoo hetken ylpeänä majasteettista kauppalaivaansa, joka on telakoituna nelisakaraisen aseman kolmanteen siipeen. Rauhallisin liikkein hän tarkistaa seesteisen sinisen turbaaninsa olevan oikein paikallaan, sipaisee suurta vihreää smaragdia ja ristii taas kätensä mahansa päälle. Hän on selkeästi tämän laivan kapteeni.
"Arvoisat herrat, olette esikunnan ovella, täältä voitte löytää haluamannenne tahot." Ilmoitti seuruetta saattaneen ryhmän kersantti kun he olivat päässeet eräälle liukuovelle.
"Eikö meidän kuulunut päästä keisarillisen komentajan toimistoon?" Kysyi seurueen ilmeinen päällikkö katsottuaan intergalaktisia opasteita.
"Meidät on määrätty tuomaan kaikki vierailijat pääesikuntaan, saatte haluamanne tiedot sieltä."
"Kiitämme teitä, varjelkoon Keisarin henki teitä ajasta aikaan." Sanoi lempeä johtaja ja kumarsi yllättävän syvään niin lihavaksi mieheksi, salamana kaikki seurueen jäsenet toistivat kunnioittavan eleen.
"Kiitos..." Sanoi häkeltynyt upseeri ja teki kunniaa.
"Pyydämme hänen korkeudeltaan, Uvaja-Zemlajan päälliköltä, keisarilliselta komentajalta audienssia." Ilmoitti teräväpiirteinen pujopartainen mies, joka äänensä perusteella oli erään tyyppinen adjutantti.
"Kuvernööri Radovan Fiedler Napajedla on matkoilla edistämässä telakkamme hyvinvointia, hän palaa kahden viikon päästä risteilijä Novagorodilla." Ilmoitti kopissaan istuva sihteeri.
"Kuka hoitaa hänen korkeutensa asioita?" Kysyi joukon puhemies. Seurueen johtaja lepuutti kättään sapelinsa tupella tietämättä kuinka sotaisalta näytti.
"Kenraali Josif Vissarionovic Krieghammer, kenet ilmoitan saapuneeksi hänen adjutantilleen?"
"Kauppalaiva Yalahmalaton kapteeni Ayatollah Sayyad Pahlamin seurueineen."
Sihteeri kumartui puhelimen ääreen ja keskusteli hiljaa Krieghammerin adjutantin kanssa "...Niin, sen telakoituneen kauppalaivan, Jalamalattian kapteeni Ajatolla mikälie seurue... Kyllä... Kyllä... Ilmeisesti Gerasavin planeetalta... Kyllä, hanki Gerasavin kulttuurin tuntija!"
"Hyvät ystävät tulkaa tänne, tulkaa tänne!" Maanitteli liukuovista vilahtanut ystävällisen näköinen mies suurin elein osoittaen Josif Krieghammerin toimiston ovea, tällä välin sihteeri oli käynyt tarvittavat keskustelut Josif Krieghammerin adjutantin kanssa. Kulttuuriasiantuntija kuului Uvaja-Zemlajan kaltaisten paikkojen hallinnollisten elimien pakolliseen henkilökuntaan, niinpä häneltä oli kestänyt vain alta minuutin päästä Krieghammerin kansliaan.
"Ah, teidän korkeutenne, Uvaja-Zemlajan suuren ja mahtavan avaruustelakan väliaikainen komentaja, korkea-arvoinen ja kunnioitettu Kenraali Josif Vissarionovic Krieghammer toivottaa teidät mitä lämpimimmin tervetulleiksi hänen vaatimattomaan edustustilaansa, ja toivottaa teidän elävän tuhat vuotta." Näin sanoi kulttuurintuntija Krieghammerin puolesta, tämä oli tuttua kun eri kulttuurit kohtaavat imperiumin tukikohdissa. Josif Krieghammer seisoi virheettömässä ryhdissä mahonkisen toimistopöytänsä ääressä kahden aseistetun adjutanttinsa ympäröimänä.
"Kapteeni Ayatollah Sayyad Pahlam kiittää häntä nöyrimmästi, ja toivoo Josif Krieghammerin saapuvan hänen hautajaisiinsa." Sanoi teräväpiirteinen kapteenin puhemies, tämän jälkeen seurue kumarsi syvään Krieghammerille, joka teki napakasti kunniaa.
"Ylhäinen herra Krieghammer kiittää teitä, mutta kiireisenä ja vaivattuna hän pyytää pahoillaan teitä siirtymään suoraan asiaan, lisäksi hän kehtottaa teitä muistamaan sotilasarvonsa."
"Pyydämme anteeksi virhettäni, meillä on 700 000 tonnia adamtiumia rahtiruumissamme ja olemme aikataulussamme huolimatta kauhistuttavan empyreanin myrskyistä matkamme varrella, Kenraali Krieghammer ymmärtää varmasti."
"Tarkistakaa tiedot, tilaus on varmasti kuvernööri Radovan Fiedler Nabajedlan lähettämä." Määräsi Kenraali. Josif Vissarionovic Krieghammer oli jykeväleukainen ja omasi mahtavat sotilaalliset hartiat.
"Totisesti, odotamme kärsivällisesti tekniikan Jumalan tekevän tehtävänsä." Tämän sanoi hymyilevä kapteeni Ayatollah.
"Kas niin, keisarillinen komentaja on pyytänyt kolmr vuotta sitten toimitettavaksi näihin aikoihin 700 000 tonnia adamtium- harkkoja Gerasaviasta ja hinnaksi on tässä määritelty kolme miljoona krediittiä, sekä puoli miljoonaa krediittiä kuljetuskuluista. Lisäksi tässä on maininta epävirallisesta rahdista." Kenraali loi kotkan katseensa kauppiaisiin.
"Hintatarjous on avokätinen ja epävirallisesta rahdista tullaan sopimaan paikan päällä parhaiten tarjoavalle, luonnollisesti teidän korkeutenne Kenraali, on oikeutettu saavan lahjoja meiltä."
"Kiitän teitä." Tämän sanoi Kenraali.
**
Pitkäliepeiseen harmaaseen nahkatakkiin pukeutunut mies, joka piti, kumma kyllä, suuria aurinkolaseja avaruusaseman hämärässä, harppoi sotilaallisen ryhdikkäin askelin ankean metallisessa käytävässä puhuen kiivaasti matkapuhelimeensa.
"...Niin! Olen sotapoliisin rikostutkija Klaus Festabo Zimmermann... Tarkistakaa siltä kirotulta tietokoneelta, turvaluokitukseni on L-3... Mitä minä sinun anteeksipyynnöilläsi senkin upseerin irvikuva, tämä on hätätilanne, yhdistäkää välittömästi Kenraali Krieghammerille... Toimikaa sotilas!"
**
"Arvoisa Kenraali, miksi siirrymme näin äkisti?" Kysyi Kapteeni Ayatollah suoraan Krieghammerilta kävellessään ulos esikunnasta.
"Sain varoituksen eräältä tutkijalta, siirryn nyt omaan huoneistooni, adjutanttini Vasili Rammstain vastaa henkilökohtaisesti opastuksestanne ja mukavuudestamme, minkä voimme vain tarjota tällä karkealla asemallamme. Luonnollisesti myös vieraiden kulttuurien tohtori tulee mukananne. Herra Rammstain vastaa myös minun tarpeistani mitä niin kutsuttuun epäviralliseen lastiin tulee."
"Kumarramme syvään teidän ylhäisyydellenne ja kiitämme vastaanotostamme, voimme
suositella teitä meidän kauppaliitollemme. Sallikaa meidän pyytää Keisaria varjelemaan teitä kiusaajalta ja siunaamaan teitä kaikessa mihin ryhdytte." Tämän sanottuaan kauppiaat kumarsivat useita kertoja syvään.
"Keisari siunatkoon myös teitä ja antakoon teille vain rikkaita ostajia." Tämän sanottuaan Kenraali teki kunniaa ja poistui. Kauppiaat lähtivät takaisin kolmanteen terminaaliin tohisten kaupoista.
**
"EI! ETTE SAA! VARTIJAT!" Huusi sihteeri ennenkuin häntä ammuttiin laserpistoolilla pleksin läpi rintaan, hän ei kuollut heti, mutta ehti painaa hälytysnappia ja rojahti koppinsa seinää vasten nähden rintansa kytevän kuin hiipuva nuotio. Terroristi ehti luikahtaa Kenraalin toimistoon juuri ennenkuin metalliovet sulkeutuivat, mutta samassa pääesikuntaa ravisutti räjähdys ja panssariovi irtosi saranoiltaan. Koko Kenraalin toimisto oli sisältä palasina. Sihteeri ehti nähdä kansliastaan juuri sen, ennen kuin hän kuoli shokkiin.
**
Huonoja uutisia tuonut sotilas nieleskeli nähdessään Kenraalin miltei lyyhistyvän saatuaan kuulla itsemurhaiskusta.
"Minun paperini, arvokkaat rakkaat paperini..." Hän voivotteli.
"Onko pääesikunta eristetty?" Kysyi hän äkkiä päättäväisesti.
"Herra Kenraali, siellä on Majuri Vladimir Dzugasvili, sekä kapteenit Igor Ulanovski ja Mojzes Shparlinski miehineen. Kapteeni Nikolae Pretzewalsk on valvomassa sotaoikeutta sotamies Knezevicin tapauksessa."
"Oliko Knezevicin tapaus se aamuinen?"
"Kyllä herra Kenraali."
"Määrätkää hänen antamaan henkilökohtaisesti raportti minulle tapauksesta."
"Kyllä herra Kenraali."
"Tuokaa minulle kaksi sotilasryhmää ennenkuin lähden tarkistamaan pääesikuntaa."
"Kyllä herra Kenraali."
"Kenraali paikalla!" Toitotti airuena eräs upseeri ja kaikki paikalla olleet sotilaat kavahtivat asentoon.
"Lepo!" Sihahti Kenraali Josif Krieghammer kiirehtien tuhoutuneeseen toimistoonsa.
"Onkohan ne säilyneet?" Hän mutisi itsekseen.
"Kenraali...!" Huudahti eräs sotapoliisi, mutta kenraalin käden kieltävä kädenliike keskeytti hänet.
"Kassakaappini..." Sanoi Kenraali helpottuneena ja avasi säiliön.
"Ne ovat säilyneet..."
Festabo Zimmermann näki kyykistyneen Kenraalin tarkistavan kellastuneita papereita, ja rykäisi sitten.
"Ah, Festabo!"
"Herra Kenraali."
"Onko teillä jotain tietoja tästä?"
"Saimme nimettömän vihjeen ja varoitin teitä, mutta tuhelo upseerinne ei tehnyt muita varotoimenpiteitä kuin pyysi teitä poistumaan."
"Onko tällä mitään yhteyttä tämän aamuiseen upseerin murhaan?"
"En tiedä, vielä."
"Kapteeni Nikolae Pretzewalsk antaa raporttinsa kunhan sotaoikeus antaa tuomionsa."
"Onko epäilty Kapteenin käskyvallan alla?"
"On."
"Kertokaa viipymättä minulle kunhan saatte tietoja."
"Samaa voin sanoa sinulle, kuinka tutkimukset edistyvät?"
"En osaa sanoa mitään varmaa, mutta epäilen, että täällä on petturillinen salaliitto."
Josif Krieghammer katsoi hetken Festabo Zimmermannia silmiin.
"Petturillinen salaliitto?"
"Vahvasti näyttää siltä."
"Epäiletkö, että tämän päivän iskut kuuluvat yhteen?"
"Aamuinen murha näyttää olevan vain yksittäinen tapaus, mutta tämä" Hän näytti räjähtänyttä huonetta. "on mitä ilmeisimmin salaliittolaisten isku."
"Mistä olet saanut annaalisi?"
"Se oli vain yksi mies, valvontakameroiden mukaan siviili, mutta tuhoista päätellen hän on käyttänyt sotilasräjähteitä."
"Lämpöpommejako?"
"Ei, sen näkee paljain silmin, meidän täytyy odottaa teknillistä ryhmää ja näytteitä."
"Selvä, annetaan heidän tehdä työnsä. Dimitri!" Dimitri oli toinen hänen adjutanteistaan. "Hanki muutamia vapaaehtoisia ja vie tuo kassakaappi huoneeseeni."
"Selvä, herra Kenraali."
"Mikä on seuraava siirtomme?" Kysyi Festabo Zimmermann.
"Hmmm... Annan sinulle paperit jotka valtuuttavat sinut etsimään ja pidättämään salaliittolaiset, elävänä tai kuolleena. Lisäksi saat käyttöösi ryhmän myrskysotilaita."
"Teen parhaani, herra Kenraali!"
Osa 2 Salaisia tapaamisia ja sotaoikeutta.
"Sotilas Viktor Knezevic, te siis myönnätte surmanneenne pääesikunnassa kadetti-komissaari Mihail Kolountzakisin?" Kysyi Kapteeni Nikolae Pretzewalsk osoittaen syytettyä kynällään.
"Kyllä herra Kapteeni, hän..."
"Eli nousitte tietoisesti kapinaan ylempiarvoista upseeria vastaan?"
"Kyllä Herra Kapteeni, mutta..."
"Te siis myönnätte molemmat asiat?"
"Kyllä, herra Kapteeni."
"Mutta mitä tulee teidän aiempaan väitteeseen hänen kerettiläisyyteen?"
"Olen palvellut koko ikäni uskollisesti Keisaria ja..."
"Te saatte kyllä ajan puolustaa itseänne, sotamies Knezevic, vaan halumme kuulla syysi tekoon."
"Olin yhdessä sotamies Janukovichin kanssa kansliassa hoitamassa asioita alikersantin määräyksestä, meillä oli keskustelu kadetti-komissaarin kanssa ja hän väitti Kenraali Krieghammerin olevan pahojen henkien vallassa. Jouduin kiihkon valtaan, mutta ehdin järkeillä yleisen edun olevan tärkeämpi kuin minun elämän, niinpä surmasin syyttäjän esittämällä kiväärin pistimellä kadetti Mihail Kolountzakisin."
"Eli ette koe tehneenne murhaa?"
"Jos kerettiläisen petturin surma on murha, kaikki työmme on turhaa."
"Onko teidän väitteellänne muita todistajia kuin sotamies Janukovich?"
"Ei ole."
"Mitä kunnianarvoisa lainedustaja sanoo tähän.?"
Tuomari risti kätensä ja katsoi hetken syytettyä.
"Tässä tapauksessa on vaikea tehdä selkeää johtopäätöstä, nopeasti ajateltuna on sotamies Knezevicin teko oikeutettu ja vieläpä kunnioitettava, mutta meidän on pohdittava asiaa myös armeijan, oikeuden ja Uvaja-Zemlajan yhteisön kannalta. Imperiumimme on jo kertaalleen hajonnut kahtia kerettiäisyyden takia, sillä kerettiläisyyttä seuraa ennen pitkää petturuus, ja petturuus on tehokkaampi kuin kuolettavin ase. Tässä valossa tulisi sotamies Knezevicin tekoa kunnioittaa, eikä sitä tulisi missään olosuhteissa väheksyä. Mutta on pakko ottaa huomioon, että surmattu oli kadetti-komissaari. Henkilö joka ammatikseen vastaa näistä asiosta. Vaikka sotamies Janukovich todisti lausuman, meidän täytyy laskea tietty epävarmuustekijä. Kenraali-komissaari Brummer?"
"Paikalla."
"Teillä on suuri kunnia holhota kadetteja komissaarin jaloon virkaan."
"Kyllä, se on suurin armo minkä tässä kolkossa ammatissa voi saada."
"Tietenkin, se osoittaa mitä suurinta luottamuksen osoitusta."
"Ymmärrän sen täysin."
Lukija huomatkoon, että Komissaari Brummer ei puhuttele tuomaria korkea-arvoisena henkilönä, koska hän on tarpeen vaatiessa aina valmis tuomitsemaan jopa tuomarin, eikä vain valmis, vaan peräti vaadittu tekemään se.
"Kertokaa yleisölle ja meille vainajasta."
"Minun on vaikea ymmärtää kadetti Mihail Kolountzakisin kääntyneen petturiksi, mutta hän oli hiukan epävarma ihminen, huomatkaa, epävarma Terraxilaisen koulukunnan oppilaaksi."
"Aivan, Terraxhan on tunnettu myrskysotilaiden ja komissaarien koulutusplaneetta."
"Näin ollen sotamiesten todistus ei voi olla painoarvoton."
"Voiko olla, että kadetti Mihail Kolountzakis olisi puhunut totta?" Yleisö kohahti kuullessaan kysymyksen.
"Niin raskasta syytöstä ei voida näiden tietojen valossa pohtia, etenkään vain rahvaan todistuksen perusteella. Epäilen jonkinlaista väärin ymmärrystä."
"Sotamies Knezevic, oletteko mahdollisesti ymmärtäneet kadetti Mihail Kolountzakisin väittämän väärin?"
"Teidän armonne, se on täysin mahdotonta. Hän jopa toisti sen."
"Onko kadetti Mihail Kolountzakis voinut käsittää jonkin asian väärin, vastatkoon ensin syytetty ja sitten Kenraali-komissaari Brummer, sotamies puhukaa."
"Olisin iloinen jos todettaisiin kadetin olleen väärässä."
"Aivan, silloinhan olisitte tehneet täysin oikein tappaessanne kadetin, sillä on aivan sama levittääkö huhuja vaiko on petturi. Mutta valitettavasti kadetti vei tiedon mennessään, Kenraali-komissaari Brummer, olkaa hyvä."
"Minusta olisi sangen erikoista, jos kadetti-komissaari levittää vääriä huhuja esikunnassa, sillä se on selvää petturin toimintaa." Yleisö kohahti jälleen.
"Kysyn tässä välissä syytetyltä, minkälaisessa mielentilassa oli kadetti."
"Sotamies Knezevic on vailla riittävää ymmärrystä arvioida toisen ihmisen mielentilaa, etenkään syytetyn asemassa." Sanoi Kenraali-komissaari.
"Olette aivan oikeassa, mutta haluan kuulla Knezevicin mielipiteen, vaikka se ei kelpaakaan todistukseksi."
"Minusta kadetti oli järkyttyneessä mielentilassa, hän otti jonkinlaisia lääkkeitä, sillä hän tärisi."
"Ottiko kadetti-komissaari lääkkeitä?" Kysyi tuomari.
"Otti."
"Oletteko tietoisia kadettinne lääkkeiden käytöstä, Kenraali-komissaari Brummer?"
"Kuulen tästä ensimmäisen kerran."
"Pyydän tutkimaan kadetin ruumiin (kadetin ruumis oli myöskin istuntosalissa) ja ottamaan nuo lääkkeet todistuskappaleeksi, sillä välin haluan kuulla nämä asiat sotamies Janukovichilta, joka luonnollisesti ei tiedä tämän tapauksen kulusta mitään. Kutsukaa hänet sisään!"
"Sotamies Janukovich, missä mielentilassa kadetti Mihail Kolountzakis oli ennen hänen kyseenalaista kerettiäistä sitaattiaan oli?"
"Hän oli säikähtäneen näköinen, korkeutenne."
"Säikähtäneen?"
"Kyllä, teidän armonne."
"Näittekö hänen ottavan lääkkeitä?"
"Kyllä näin, kaksi pilleriä takkinsa taskusta ja nielevän ne. Tämän jälkeen hän lausui hänelle turmalliset sanat."
"Toistiko hän lausahduksensa?"
"Kyllä, armonne."
"Kiitos, voitte poistua. Onko kadetin ruumis jo tutkittu uudelleen?"
"Kyllä, häneltä löytyi purkillinen yskänlääkettä, korkeutenne."
"Tarkistakaa sen sisältö."
Välskäri avasi ruskean lasipurkin ja kaatoi sen sisällön lääketieteelliseen instrumenttiin, joka pian tulosti kidenäytölle sen sisällön.
"Teidän korkeutenne, se sisältää kahta ainetta, toisessa on pääosin gineforpubia, ja toinen on suurimmaksi osakseen sibannak avitas- uutetta."
Yleisö kohahti jälleen kerran.
"Eli kadetin lääkepurnukassa oli huumausaineita?"
"Näin on, erikoista tosin on se, että ne olivat sekaisin särkylääkkeen kanssa."
"Eli kadetti on voinut olla huumausaineiden vaikutuksen alainen?"
"Voimme tutkia sen nopeasti, tämä vie muutamia minuutteja, olkaa armeliaita."
"Luonnollisesti, työskennelkää rauhassa."
Välskäri otti laukustaan putkimaisen laitteen ja otti sillä verinäytteen vainajasta, sen jälkeen hän liitti johdolla laitteen samaan kojeeseen, joka tutki äsköiset pillerit. Kohta teknoJumalan armo antoi tuloksen koneen näytölle.
"Tämän tuloksen mukaan, kadetti Mihail Kolountzakis on ollut edesvastuuttomassa tilassa ennen kuolemaansa."
"Kiitoksia, mitä sanoo tähän Kenraali-komissaari?"
"Jos olisin tiennyt tästä, ei Knezevicin olisi täytynyt tappaa oppilastani, sillä olisin tehnyt sen itse."
"Kiitoksia, eli näin ollen kukaan ei vastusta, että murha ei ole tässä tapauksessa rikos."
"Ei."
"Mutta tässä on eräs toinen oikeusfilosofinen seikka." Jatkoi tuomari. "Vaikka sotamies Knezevic on tehnyt periaatteessa oikean teon, hän on silti noussut ylempiarvoista upseeria vastaan, ja se on haudan vakava synti."
"Totta, jos jokainen toistaisi Knezevicin teon, olisi kohta kaikki upseerit tapettu, ja mitä siitä seuraisikaan?"
"Mutta on kuitenkin tapahtunut oikea tuomio kadetin osalle."
"Knezevicin olisi täytynyt ilmoittaa lähimmälle upseerille kadetin petturuudesta, puhun petturuudesta koska komissaarin täytyy olla sataprosenttisen oikeassa päätöksissään."
"Näin ollen sotamies Knezevic on syyllistynyt harkitsemattomuuteen tilanteessa joka vaatii ihmishenkiä." (eräs seikka jonka perusteella voidaan imperiumissa tuomita kuolemaan) Tämän sanoi tuomari.
"Mutta Knezevic on kuitenkin palvellut hyvin keisaria ja tehnyt oikean teon, vaikkakin vääryyden kautta."
"Tässä on ennekkotapauksen luonnetta meidän asemallamme, jos nyt päästämme hänet pälkähästä, mitä ottavatkaan sotilaamme opiksi? Niinpä sotamies Knezevic on ansainnut kuoleman tuomion!"
"Mutta ehdotan sen lieventämistä rangaistuspataljoonaan."
"Se olkoon oikeuden päätös! Istunto päättyköön!"
Valkoisessa kapteenin univormussa, valkoinen koppalakki päässään ja pitkävartiset saappaat jaloissaan Kapteeni Nikolae Pretzewalsk kävellä kopisteli kirjurin luo ja pyysi oikeudenkäynti kirjoja samalla kun tuomittua vietiin väliaikaisselliin.
"Herra Kapteeni, Kenraali Josif Krieghammer määräsi teidät antamaan raportin oikeudenkäynnistä henkilökohtaisesti." Ilmoitti tuomioistuimen komendantti.
"Kiitän tiedosta, missä hän on tällä hetkellä?"
"En tiedä, istunnon aikana hänen toimistossaan tapahtui pommi-isku."
"Tapahtui MITÄ?!"
"Pommi-isku, noin kello 13.47"
"Kuka on syyllinen?"
"Emme tiedä vielä, kyseessä oli itsemurhaisku."
"Kautta keisarin hampaiden... Voiko Knezevicillä olla yhteyttä asiaan?"
"Siitä voitte keskustella asiaan perehtyneiden kanssa."
"Kiitoksia, muistakaamme rukoilla rauhan puolesta!"
"Ja selviytymisen!"
**
"Klaus, Klaus!" Sähisi huppuun verhoutunut hahmo pimeydestä.
"Älä kutsu minua etunimelläni!" Sihahti Festabo Zimmermann ja vetäytyi pimeään huoneeseen eräässä huoltokäytävässä.
"Mitä on tapahtunut?"
"Asioita on alkanut tulla julki, Krieghammerin toimistossa on räjähtänyt pommi ja minut on määrätty etsimään salaliittoa häntä vastaan."
"Voiko tästä olla vaaraa meille?"
"Riippuu ketkä lähtevät hoitamaan asioita, mutta ei niin pitkään aikaan kun minä pystyn pitämään tutkintaa hallinnassani."
"Meidän salaisuutemme ei saa tulla julki!"
"Juuri sen vuoksi tätä teenkin, sitäpaitsi uskon että mitään salaliittoa ei ole."
"Kuinka?"
"Se on pitkä tarina, mutta tiedät, että olen ainoa taho johon voitte luottaa."
"Kaikki riippuu sinusta."
"Tiedän sen, enkä petä teitä." Tämän sanottuaan Zimmermann lähti hyvästelemättä matkaan. Huppuun piiloutunut hahmo sipsutteli varjoihin ja katosi.
Osa 3 Kellastuneita papereita
Nikolae Pretzewalsk pysähtyi matkalla kahvioon, se oli täynnä sotilaita ja siviilejä, mutta Kapteenia jolla oli rautainen kunto, ei seisominen korkean pöydän äärellä ollut lainkaan vastenmielistä.
"Kapteeni?" Kysyi ääni Nikolaen pään korkeudella.
"Ah, Lukashenko!"
Lukashenko oli lentävä pää, servokallo joka oli kadottanut ruumiinsa eräässä terminaalionnettomuudessa. Sen jälkeen hän kävi läpi elämän alkeet lentävänä päänä, opiskeli apulaiseksi ja oli toiminut vuosikausia erään tilintarkastajan apuna, jonka jälkeen oli oma-aloitteisesti siirtynyt silloisen Vänrikin, Nikolae Pretzewalskin alaisuuteen.
"Kerro minulle siitä Krieghammerin toimiston räjähdyksestä, ja missä Kenraali toimii tällä hetkellä." Sanoi Kapteeni, hän jätti turhat kohteliaisuudet pois puhuessaan tällä tavalla avustajansa kanssa.
"Hmmm..." Ynisi leijuva pää ja nosti avuttoman näköisellä metallisella raajalla muistiinpanopaperia. Toisessa oli kiinni sulkakynä. "Konstaapeli Petrus Keefas tutkii asiaa, ja Krieghammer on pistänyt toimeen terroristijahdin, tätä asiaa on myös ajamassa sotapoliisin tutkija Festabo Zimmermann. Poliisi epäilee teon olevan vain yksittäinen hullun ihmisen teko, mutta Zimmermann ja Krieghammer epäilevät salaliittoa. Lisäksi sinua odotetaan Krieghammerin omassa huoneistossa."
"Missä se on, en ole ikinä ollut siellä."
"Neljäs siipi..."
"Ahaa, yllättävää."
"Sarkasminne on sangen huvittavaa, 728 kerros, gamma käytävä ja 74 huone."
"Gamma 74? Sehän on tornihuoneistoa, Kenraalilla kai siihen on varaa."
"Kuvernööri on järjestänyt Eversteille ja sitä ylemmille päälliköille tornihuoneistot."
"Ilmankos en saanut sellaista vaikka rahaa olisi ollut."
Kapteeni Nikolae Pretzewalsk oli tyypillisessä sotilaspuvussaan, hänellä oli kirkkaan valkoinen pitkäliepeinen päällystakki jossa oli kultaiset kalvosinnapit. Housut olivat vaalean siniset ja vedetty polviin saakka ylettyvien saappaiden alle. Näin ollen vaalean sinisiä housuja jäi näkyviin vain hyvin vähän. Päässään hänellä oli valkoinen koppalakki jossa oli kaksipäinen hopeakotka. Olkapäissään hänellä oli Kapteenin natsat. Hänen kasvonsa oli pyöreät ja punakat, sekä hänellä oli vaaleat mursuviikset.
"Hanki minulle tietoa siitä jahdista, minä menen antamaan raportin Kenraalille." Tämän sanottuaan Kapteeni hörppäisi kahvinsa varoen univormuaan ja marssi matkoihinsa.
**
Valkopukuinen kapteeni käveli käytävässä jossa hänen kopisevat askeleensa kaikuivat pitkälle. Käytävässä ei kulkenut sillä hetkellä muita. Tämä oli selkeästi rikkaiden ja asemalle merkityksellisten henkilöiden asuinaluetta. Hetkeä aiemmin oli Nikolae Pretzewalsk astunut ulos sähkömetrosta ja etsi nyt Krieghammerin huonetta. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen se löytyikin. Sen edessä oli vartiossa kaksi ruskeakauhtanaista kaartilaista, jotka tekivät kunniaa ja päästivät hänet sisään sen kummempia kyselemättä huomattuaan tulijan kapteeniksi.
"Kapteeni Nikolae Pretzewalsk oletan?" Kysyi Kenraali retorisesti nousematta pöytänsä äärestä.
"Kyllä herra Kenraali, pyysitte minua."
"Niin tein, antakaa lyhyt raportti teidän sotilaanne riehumisesta esikunnassa."
"Kenraali, hän oli toimittamassa normaalipalvelukseen kuuluvia toimia toisen velikaartilaisen kanssa, kun hän kuulu kadetti-komissaarin parjaavan teitä kerettiläiseksi petturiksi. Tästä julmistuneena hän näennäisen oikeutetusti surmasi kadetin."
"Mitä hänelle tehtiin?"
"Sotamies tuomittiin rangaistuspataljoonaan upseerin kyseenalaistamisesta ja harkitsemattomista toimista."
"Hyvä, voitte poistua."
Nikolae Pretzewalsk teki kunniaa, ja hänen katseensa osui Krieghammerin lukemaan kellastuneeseen ikivanhaan paperiarkkiin. Häneltä pääsi säikähtänyt hengähdys. Josif Krieghammer nosti päätänsä ja oikaisi selkänsä.
"Kapteeni, poistukaa." Viha leiskui Kenraalin silmissä.
Kapteeni kääntyi ja marssi kiireesti pois, ovelta hän kuuli Kenraalin kutsuvan vartijoita.
Päästyään metroon, hän näki samojen sotilaiden kiirehtivän hänen vaunuunsa. Onneksi konejumalan ohjaama metro kiihdytti matkaan ennen kuin vartijat ehtivät kulkuneuvoon.
Kapteenin lihakkaat kasvot olivat kylmästä hiestä märät, ja hänen valkoisen pukunsa kainaloissa oli märät läiskät.
4 Uskollisuuden arvo
Servokallo Lukashenko hurisi huimaa vauhtia halki Uvaja-Zemlajan käytävien. Lentävällä pääkallolla oli joitakin hiuksia jäljellä päässään, vaikka ihosta oli jäljellä enää vain kuivettuneita riekaleita. Joitain ihmisiä kääntyi katsomaan ohi kiitävää kalloa, sillä usein päillä ei ole tuollainen kiire.
Päästyään automaattimetroon, servokallo leijui aivan liukuovissa kiinni kärsimättömänä ja luikahti ulos aivan ensimmäisenä oikean pysäkin tullessa.
"Alfa käytävä... Käytävä beta..." Laskeskeli kärsimätön kallo katsoen käytävien merkintöjä. "Gamma!" Sihahti hän ja sukelsi käytävään.
"65... 66... 67... 70... 72..." Luksus huoneistot vilisivät ohitse kallon viilettäessä pitkin käytävää.
"Tuolla!" Huokaisi hän syntetisaattorillaan nähdessään vartijat huoneen numero 74 edessä.
****
"Kuka sinä olet?" Kysyi Kenraali Josif Krieghammer pöytänsä takaa huoneeseen saapuneelta servokallolta.
"Olen Ivana Lukashenko, kunnianarvoisa Kapteeni Nikolae Pretzewalskin palvelija... Tai olin..."
"Nimenomaan, hyvä että tulit, nimenomaan olit Kapteenin palvelija, mutta kunnianarvoisa hän ei todella ole."
"Yhdyn mielipiteeseenne sataprosenttisesti!" Parahti lentävä kallo.
Kenraali nosti päänsä silmin nähden yllättyneenä.
"Kuinka?" Hän näet oli varma, että Kapteeni oli joko assasinoitu tai kuljetettu sotilasvankilaan.
"Kello 17.28, Kapteeni Nikolae Pretzewalsk kokosi hyvän joukkueellisen sotilaita esikuntaansa, sinne saapui miliisipartio, mutta tämän jälkeen huone sinetöitiin. Viidentoista minuutin, tai oikeastaan neljäntoista ja kolmeneljäsosaa minuuttia, (Lukashenkohan on integroitu tietokoneeseen, joten hän kykenee antamaan tietokoneen tarkkoja tietoja. Tämä sopii hyvin perfektionistille jollainen Lukashenko on aina ollut) avattiin ovet lämpöasein. Miliisipartio oli teloitettu. Pelkään pahoin että täällä on puhjennut kapina, herra Kenraali."
Kenraali Josif Krieghammer katseli servokalloa ja viha leiskui hänen silmissään.
"Kiitoksia, Lukashenko. Palveluksesi tullaan korvaamaan. Jää huoneistooni toistaiseksi."
Kenraali Krieghammer asteli puhelimensa ääreen Lukashenkon katsellessa, näppäili hän erään numeron ja virkkoi:
"Välittäkää tieto eteenpäin, neljännessä siivessä on purkautunut kapina. Toistan, välittäkää tieto kaikille johtavassa asemassa oleville, neljännessä siivessä on puhjennut kapina, Kapteeni Nikolae Pretzewalsk on kerettiläinen petturi ja koonnut joukon sotilaita armeijakseen. Ilmoittakaa minulle kaikki saatava tieto! Onko selvä? Hyvä!"
Krieghammer naksautti paksua niskaansa kävellessään ikkunan ääreen, josta näki osan avaruusasemaansa ja Gerasavialaisen kauppalaivan. Puhelin pirisi uhkaavasti. Kenraali osoitti Lukashenkoa vastaamaan ja kytkemään kaiuttimen päälle.
"Arvoisa Kenraali Krieghammer! Toisessa siivessä on sattunut lukuisia räjähdyksiä aivan suuralusten terminaalin lastaamossa, kyseessä saattaa olla vandalismia. Lukuisia kuolleita ja happea karkaa avaruuteen!..."
Krieghammer hieroi kasvojaan tuskastuneena ja määräsi kallon sulkemaan viestimen.
Luku 1
Osa 1, Terroristeja ja jaloja Gerasavilaisia.
Metalliset turvakengät kalahtelivat metallisella ritilälattialla aiheuttaen jokaisella askeleella erilaisen kaiun metallisista seinistä ja lattiasta. Servokallo väisti eteenpäin marssivaa pitkätakkista miestä, jonka kasvoista paistoi epätoivoinen päättäväisyys, tai pakeneminen omia ajatuksiaan. Mies kuin ohi kulkeva ukonilma. Hän tarkisti vahvalla karvaisella kädellään taskuissaan olevien muoviräjähteiden olevat mukana, tämän hän teki tärisevin, adrenaliinin täyttämin käsin muutaman minuutin välein.
Siviilejä tuli vastaan erilaisissa toimissaan, siivooja työntäen kärryjään, lentomekaanikko kuljettaen piirilevyjä, huoltomies kantaen työkalupakkiaan josta törrötti erilaisia jakoavaimia ja muita työkaluja.
Pelko oli kuin kuume, pään verisuonet jykyttivät huumaavasti aivan kuin tupakan tai kahvin puutteessa olevalla ihmisellä ja jalat olivat turruttavasti maitohapoilla. Hän tahtoi huutaa, mutta se olisi pilannut kaiken, häntä olisi kidutettu kuukausia, ellei jopa vuosia, hänen ystävänsä ja tukijansa olisi etsitty ja tapettu. Ja tuo kirottu petturi olisi jäänyt henkiin langettamaan Keisarin kirouksen kaikkien ylle.
"Mitä olenkaan tekemässä?" Hän puuskahti itselleen tarkistaen taas räjähteet.
"Onko tässä mitään järkeä?" Hän kysyi itseltään puristaen kädessään armeijalta saatua kotkan muotoista kunniamerkkiä.
"Mikä arvo tällä on?" Hän kysyi itseltään puristaen mitalia pysähtyen. Hän sulki riipuksen kämmeneensä, josta puuttui useita sormia. Ruosteisessa metallipaneeliseinässä oli jätekuilun aukko, hän työnsi kätensä sinne ja tiputti riipuksensa sinne.
"Uskollisuus Keisariin, ja kunnia, on aina suhteellinen käsite." Sen oli kertonut eräs oppinut sotilas.
"Mutta ylempiarvoista sotilasta ei koskaan missään olosuhteissa saa kyseenalaistaa." Se oli kaartin oppi.
Hän jäi odottamaan turbohissiä, ovet avautuivat ja sieltä tuotiin ruumisvaunuilla valkeaan vaatteeseen peitetty vainaja. Se ei häntä kiinnostanut, vaan asteli suoraan ihmisten täyttämään koppiin ja ohjelmoi turbohissin pysähtymään esikunnan tasolla.
**
Värikkäisiin väljiin vaatteisiin pukeutunut arvokkaasti liikkuva seurue ohjataan kohti pääesikuntaa. Me ymmärtäisimme heidät parhaiten itämaisiksi, vaikka he ovat kaukana siitä. Vanha sympaattisen näköinen harmaapartainen pullea mies selittää jotain tohkeissaan nostaen kauniin etusormensa väpättävän partansa tasolle kääntyessään puhumaan seuralaistensa puoleen. Hiippalakkisten sotilaiden korviin puhe kuulosti olevan jostakin veden pulinan ja touhuavan murmelin väliltä. Kaikilla oli monenlaisia varusteita, erikoisen laatuisia kankaisia rukousliinoja, helmin ja timantein koristeltuja laser-, plasma-, ja autopistooleja. Suuria kirkkaita helminauhoja sekä käyriä kultatuppisia tikareita. Heistä ruskeatakkiset sotilaat ja tämä avaruusasema ovat vähintäänkin halveksittavan rumia, mutta oman arvonsa tuntevat vieraat eivät saata arvostella edes omalla vaikeaselkoisella kielellään tätä paikkaa.
Pulleamahainen herrasmies pysähtyy ikkunan ääreen ja katsoo hetken ylpeänä majasteettista kauppalaivaansa, joka on telakoituna nelisakaraisen aseman kolmanteen siipeen. Rauhallisin liikkein hän tarkistaa seesteisen sinisen turbaaninsa olevan oikein paikallaan, sipaisee suurta vihreää smaragdia ja ristii taas kätensä mahansa päälle. Hän on selkeästi tämän laivan kapteeni.
"Arvoisat herrat, olette esikunnan ovella, täältä voitte löytää haluamannenne tahot." Ilmoitti seuruetta saattaneen ryhmän kersantti kun he olivat päässeet eräälle liukuovelle.
"Eikö meidän kuulunut päästä keisarillisen komentajan toimistoon?" Kysyi seurueen ilmeinen päällikkö katsottuaan intergalaktisia opasteita.
"Meidät on määrätty tuomaan kaikki vierailijat pääesikuntaan, saatte haluamanne tiedot sieltä."
"Kiitämme teitä, varjelkoon Keisarin henki teitä ajasta aikaan." Sanoi lempeä johtaja ja kumarsi yllättävän syvään niin lihavaksi mieheksi, salamana kaikki seurueen jäsenet toistivat kunnioittavan eleen.
"Kiitos..." Sanoi häkeltynyt upseeri ja teki kunniaa.
"Pyydämme hänen korkeudeltaan, Uvaja-Zemlajan päälliköltä, keisarilliselta komentajalta audienssia." Ilmoitti teräväpiirteinen pujopartainen mies, joka äänensä perusteella oli erään tyyppinen adjutantti.
"Kuvernööri Radovan Fiedler Napajedla on matkoilla edistämässä telakkamme hyvinvointia, hän palaa kahden viikon päästä risteilijä Novagorodilla." Ilmoitti kopissaan istuva sihteeri.
"Kuka hoitaa hänen korkeutensa asioita?" Kysyi joukon puhemies. Seurueen johtaja lepuutti kättään sapelinsa tupella tietämättä kuinka sotaisalta näytti.
"Kenraali Josif Vissarionovic Krieghammer, kenet ilmoitan saapuneeksi hänen adjutantilleen?"
"Kauppalaiva Yalahmalaton kapteeni Ayatollah Sayyad Pahlamin seurueineen."
Sihteeri kumartui puhelimen ääreen ja keskusteli hiljaa Krieghammerin adjutantin kanssa "...Niin, sen telakoituneen kauppalaivan, Jalamalattian kapteeni Ajatolla mikälie seurue... Kyllä... Kyllä... Ilmeisesti Gerasavin planeetalta... Kyllä, hanki Gerasavin kulttuurin tuntija!"
"Hyvät ystävät tulkaa tänne, tulkaa tänne!" Maanitteli liukuovista vilahtanut ystävällisen näköinen mies suurin elein osoittaen Josif Krieghammerin toimiston ovea, tällä välin sihteeri oli käynyt tarvittavat keskustelut Josif Krieghammerin adjutantin kanssa. Kulttuuriasiantuntija kuului Uvaja-Zemlajan kaltaisten paikkojen hallinnollisten elimien pakolliseen henkilökuntaan, niinpä häneltä oli kestänyt vain alta minuutin päästä Krieghammerin kansliaan.
"Ah, teidän korkeutenne, Uvaja-Zemlajan suuren ja mahtavan avaruustelakan väliaikainen komentaja, korkea-arvoinen ja kunnioitettu Kenraali Josif Vissarionovic Krieghammer toivottaa teidät mitä lämpimimmin tervetulleiksi hänen vaatimattomaan edustustilaansa, ja toivottaa teidän elävän tuhat vuotta." Näin sanoi kulttuurintuntija Krieghammerin puolesta, tämä oli tuttua kun eri kulttuurit kohtaavat imperiumin tukikohdissa. Josif Krieghammer seisoi virheettömässä ryhdissä mahonkisen toimistopöytänsä ääressä kahden aseistetun adjutanttinsa ympäröimänä.
"Kapteeni Ayatollah Sayyad Pahlam kiittää häntä nöyrimmästi, ja toivoo Josif Krieghammerin saapuvan hänen hautajaisiinsa." Sanoi teräväpiirteinen kapteenin puhemies, tämän jälkeen seurue kumarsi syvään Krieghammerille, joka teki napakasti kunniaa.
"Ylhäinen herra Krieghammer kiittää teitä, mutta kiireisenä ja vaivattuna hän pyytää pahoillaan teitä siirtymään suoraan asiaan, lisäksi hän kehtottaa teitä muistamaan sotilasarvonsa."
"Pyydämme anteeksi virhettäni, meillä on 700 000 tonnia adamtiumia rahtiruumissamme ja olemme aikataulussamme huolimatta kauhistuttavan empyreanin myrskyistä matkamme varrella, Kenraali Krieghammer ymmärtää varmasti."
"Tarkistakaa tiedot, tilaus on varmasti kuvernööri Radovan Fiedler Nabajedlan lähettämä." Määräsi Kenraali. Josif Vissarionovic Krieghammer oli jykeväleukainen ja omasi mahtavat sotilaalliset hartiat.
"Totisesti, odotamme kärsivällisesti tekniikan Jumalan tekevän tehtävänsä." Tämän sanoi hymyilevä kapteeni Ayatollah.
"Kas niin, keisarillinen komentaja on pyytänyt kolmr vuotta sitten toimitettavaksi näihin aikoihin 700 000 tonnia adamtium- harkkoja Gerasaviasta ja hinnaksi on tässä määritelty kolme miljoona krediittiä, sekä puoli miljoonaa krediittiä kuljetuskuluista. Lisäksi tässä on maininta epävirallisesta rahdista." Kenraali loi kotkan katseensa kauppiaisiin.
"Hintatarjous on avokätinen ja epävirallisesta rahdista tullaan sopimaan paikan päällä parhaiten tarjoavalle, luonnollisesti teidän korkeutenne Kenraali, on oikeutettu saavan lahjoja meiltä."
"Kiitän teitä." Tämän sanoi Kenraali.
**
Pitkäliepeiseen harmaaseen nahkatakkiin pukeutunut mies, joka piti, kumma kyllä, suuria aurinkolaseja avaruusaseman hämärässä, harppoi sotilaallisen ryhdikkäin askelin ankean metallisessa käytävässä puhuen kiivaasti matkapuhelimeensa.
"...Niin! Olen sotapoliisin rikostutkija Klaus Festabo Zimmermann... Tarkistakaa siltä kirotulta tietokoneelta, turvaluokitukseni on L-3... Mitä minä sinun anteeksipyynnöilläsi senkin upseerin irvikuva, tämä on hätätilanne, yhdistäkää välittömästi Kenraali Krieghammerille... Toimikaa sotilas!"
**
"Arvoisa Kenraali, miksi siirrymme näin äkisti?" Kysyi Kapteeni Ayatollah suoraan Krieghammerilta kävellessään ulos esikunnasta.
"Sain varoituksen eräältä tutkijalta, siirryn nyt omaan huoneistooni, adjutanttini Vasili Rammstain vastaa henkilökohtaisesti opastuksestanne ja mukavuudestamme, minkä voimme vain tarjota tällä karkealla asemallamme. Luonnollisesti myös vieraiden kulttuurien tohtori tulee mukananne. Herra Rammstain vastaa myös minun tarpeistani mitä niin kutsuttuun epäviralliseen lastiin tulee."
"Kumarramme syvään teidän ylhäisyydellenne ja kiitämme vastaanotostamme, voimme
suositella teitä meidän kauppaliitollemme. Sallikaa meidän pyytää Keisaria varjelemaan teitä kiusaajalta ja siunaamaan teitä kaikessa mihin ryhdytte." Tämän sanottuaan kauppiaat kumarsivat useita kertoja syvään.
"Keisari siunatkoon myös teitä ja antakoon teille vain rikkaita ostajia." Tämän sanottuaan Kenraali teki kunniaa ja poistui. Kauppiaat lähtivät takaisin kolmanteen terminaaliin tohisten kaupoista.
**
"EI! ETTE SAA! VARTIJAT!" Huusi sihteeri ennenkuin häntä ammuttiin laserpistoolilla pleksin läpi rintaan, hän ei kuollut heti, mutta ehti painaa hälytysnappia ja rojahti koppinsa seinää vasten nähden rintansa kytevän kuin hiipuva nuotio. Terroristi ehti luikahtaa Kenraalin toimistoon juuri ennenkuin metalliovet sulkeutuivat, mutta samassa pääesikuntaa ravisutti räjähdys ja panssariovi irtosi saranoiltaan. Koko Kenraalin toimisto oli sisältä palasina. Sihteeri ehti nähdä kansliastaan juuri sen, ennen kuin hän kuoli shokkiin.
**
Huonoja uutisia tuonut sotilas nieleskeli nähdessään Kenraalin miltei lyyhistyvän saatuaan kuulla itsemurhaiskusta.
"Minun paperini, arvokkaat rakkaat paperini..." Hän voivotteli.
"Onko pääesikunta eristetty?" Kysyi hän äkkiä päättäväisesti.
"Herra Kenraali, siellä on Majuri Vladimir Dzugasvili, sekä kapteenit Igor Ulanovski ja Mojzes Shparlinski miehineen. Kapteeni Nikolae Pretzewalsk on valvomassa sotaoikeutta sotamies Knezevicin tapauksessa."
"Oliko Knezevicin tapaus se aamuinen?"
"Kyllä herra Kenraali."
"Määrätkää hänen antamaan henkilökohtaisesti raportti minulle tapauksesta."
"Kyllä herra Kenraali."
"Tuokaa minulle kaksi sotilasryhmää ennenkuin lähden tarkistamaan pääesikuntaa."
"Kyllä herra Kenraali."
"Kenraali paikalla!" Toitotti airuena eräs upseeri ja kaikki paikalla olleet sotilaat kavahtivat asentoon.
"Lepo!" Sihahti Kenraali Josif Krieghammer kiirehtien tuhoutuneeseen toimistoonsa.
"Onkohan ne säilyneet?" Hän mutisi itsekseen.
"Kenraali...!" Huudahti eräs sotapoliisi, mutta kenraalin käden kieltävä kädenliike keskeytti hänet.
"Kassakaappini..." Sanoi Kenraali helpottuneena ja avasi säiliön.
"Ne ovat säilyneet..."
Festabo Zimmermann näki kyykistyneen Kenraalin tarkistavan kellastuneita papereita, ja rykäisi sitten.
"Ah, Festabo!"
"Herra Kenraali."
"Onko teillä jotain tietoja tästä?"
"Saimme nimettömän vihjeen ja varoitin teitä, mutta tuhelo upseerinne ei tehnyt muita varotoimenpiteitä kuin pyysi teitä poistumaan."
"Onko tällä mitään yhteyttä tämän aamuiseen upseerin murhaan?"
"En tiedä, vielä."
"Kapteeni Nikolae Pretzewalsk antaa raporttinsa kunhan sotaoikeus antaa tuomionsa."
"Onko epäilty Kapteenin käskyvallan alla?"
"On."
"Kertokaa viipymättä minulle kunhan saatte tietoja."
"Samaa voin sanoa sinulle, kuinka tutkimukset edistyvät?"
"En osaa sanoa mitään varmaa, mutta epäilen, että täällä on petturillinen salaliitto."
Josif Krieghammer katsoi hetken Festabo Zimmermannia silmiin.
"Petturillinen salaliitto?"
"Vahvasti näyttää siltä."
"Epäiletkö, että tämän päivän iskut kuuluvat yhteen?"
"Aamuinen murha näyttää olevan vain yksittäinen tapaus, mutta tämä" Hän näytti räjähtänyttä huonetta. "on mitä ilmeisimmin salaliittolaisten isku."
"Mistä olet saanut annaalisi?"
"Se oli vain yksi mies, valvontakameroiden mukaan siviili, mutta tuhoista päätellen hän on käyttänyt sotilasräjähteitä."
"Lämpöpommejako?"
"Ei, sen näkee paljain silmin, meidän täytyy odottaa teknillistä ryhmää ja näytteitä."
"Selvä, annetaan heidän tehdä työnsä. Dimitri!" Dimitri oli toinen hänen adjutanteistaan. "Hanki muutamia vapaaehtoisia ja vie tuo kassakaappi huoneeseeni."
"Selvä, herra Kenraali."
"Mikä on seuraava siirtomme?" Kysyi Festabo Zimmermann.
"Hmmm... Annan sinulle paperit jotka valtuuttavat sinut etsimään ja pidättämään salaliittolaiset, elävänä tai kuolleena. Lisäksi saat käyttöösi ryhmän myrskysotilaita."
"Teen parhaani, herra Kenraali!"
Osa 2 Salaisia tapaamisia ja sotaoikeutta.
"Sotilas Viktor Knezevic, te siis myönnätte surmanneenne pääesikunnassa kadetti-komissaari Mihail Kolountzakisin?" Kysyi Kapteeni Nikolae Pretzewalsk osoittaen syytettyä kynällään.
"Kyllä herra Kapteeni, hän..."
"Eli nousitte tietoisesti kapinaan ylempiarvoista upseeria vastaan?"
"Kyllä Herra Kapteeni, mutta..."
"Te siis myönnätte molemmat asiat?"
"Kyllä, herra Kapteeni."
"Mutta mitä tulee teidän aiempaan väitteeseen hänen kerettiläisyyteen?"
"Olen palvellut koko ikäni uskollisesti Keisaria ja..."
"Te saatte kyllä ajan puolustaa itseänne, sotamies Knezevic, vaan halumme kuulla syysi tekoon."
"Olin yhdessä sotamies Janukovichin kanssa kansliassa hoitamassa asioita alikersantin määräyksestä, meillä oli keskustelu kadetti-komissaarin kanssa ja hän väitti Kenraali Krieghammerin olevan pahojen henkien vallassa. Jouduin kiihkon valtaan, mutta ehdin järkeillä yleisen edun olevan tärkeämpi kuin minun elämän, niinpä surmasin syyttäjän esittämällä kiväärin pistimellä kadetti Mihail Kolountzakisin."
"Eli ette koe tehneenne murhaa?"
"Jos kerettiläisen petturin surma on murha, kaikki työmme on turhaa."
"Onko teidän väitteellänne muita todistajia kuin sotamies Janukovich?"
"Ei ole."
"Mitä kunnianarvoisa lainedustaja sanoo tähän.?"
Tuomari risti kätensä ja katsoi hetken syytettyä.
"Tässä tapauksessa on vaikea tehdä selkeää johtopäätöstä, nopeasti ajateltuna on sotamies Knezevicin teko oikeutettu ja vieläpä kunnioitettava, mutta meidän on pohdittava asiaa myös armeijan, oikeuden ja Uvaja-Zemlajan yhteisön kannalta. Imperiumimme on jo kertaalleen hajonnut kahtia kerettiäisyyden takia, sillä kerettiläisyyttä seuraa ennen pitkää petturuus, ja petturuus on tehokkaampi kuin kuolettavin ase. Tässä valossa tulisi sotamies Knezevicin tekoa kunnioittaa, eikä sitä tulisi missään olosuhteissa väheksyä. Mutta on pakko ottaa huomioon, että surmattu oli kadetti-komissaari. Henkilö joka ammatikseen vastaa näistä asiosta. Vaikka sotamies Janukovich todisti lausuman, meidän täytyy laskea tietty epävarmuustekijä. Kenraali-komissaari Brummer?"
"Paikalla."
"Teillä on suuri kunnia holhota kadetteja komissaarin jaloon virkaan."
"Kyllä, se on suurin armo minkä tässä kolkossa ammatissa voi saada."
"Tietenkin, se osoittaa mitä suurinta luottamuksen osoitusta."
"Ymmärrän sen täysin."
Lukija huomatkoon, että Komissaari Brummer ei puhuttele tuomaria korkea-arvoisena henkilönä, koska hän on tarpeen vaatiessa aina valmis tuomitsemaan jopa tuomarin, eikä vain valmis, vaan peräti vaadittu tekemään se.
"Kertokaa yleisölle ja meille vainajasta."
"Minun on vaikea ymmärtää kadetti Mihail Kolountzakisin kääntyneen petturiksi, mutta hän oli hiukan epävarma ihminen, huomatkaa, epävarma Terraxilaisen koulukunnan oppilaaksi."
"Aivan, Terraxhan on tunnettu myrskysotilaiden ja komissaarien koulutusplaneetta."
"Näin ollen sotamiesten todistus ei voi olla painoarvoton."
"Voiko olla, että kadetti Mihail Kolountzakis olisi puhunut totta?" Yleisö kohahti kuullessaan kysymyksen.
"Niin raskasta syytöstä ei voida näiden tietojen valossa pohtia, etenkään vain rahvaan todistuksen perusteella. Epäilen jonkinlaista väärin ymmärrystä."
"Sotamies Knezevic, oletteko mahdollisesti ymmärtäneet kadetti Mihail Kolountzakisin väittämän väärin?"
"Teidän armonne, se on täysin mahdotonta. Hän jopa toisti sen."
"Onko kadetti Mihail Kolountzakis voinut käsittää jonkin asian väärin, vastatkoon ensin syytetty ja sitten Kenraali-komissaari Brummer, sotamies puhukaa."
"Olisin iloinen jos todettaisiin kadetin olleen väärässä."
"Aivan, silloinhan olisitte tehneet täysin oikein tappaessanne kadetin, sillä on aivan sama levittääkö huhuja vaiko on petturi. Mutta valitettavasti kadetti vei tiedon mennessään, Kenraali-komissaari Brummer, olkaa hyvä."
"Minusta olisi sangen erikoista, jos kadetti-komissaari levittää vääriä huhuja esikunnassa, sillä se on selvää petturin toimintaa." Yleisö kohahti jälleen.
"Kysyn tässä välissä syytetyltä, minkälaisessa mielentilassa oli kadetti."
"Sotamies Knezevic on vailla riittävää ymmärrystä arvioida toisen ihmisen mielentilaa, etenkään syytetyn asemassa." Sanoi Kenraali-komissaari.
"Olette aivan oikeassa, mutta haluan kuulla Knezevicin mielipiteen, vaikka se ei kelpaakaan todistukseksi."
"Minusta kadetti oli järkyttyneessä mielentilassa, hän otti jonkinlaisia lääkkeitä, sillä hän tärisi."
"Ottiko kadetti-komissaari lääkkeitä?" Kysyi tuomari.
"Otti."
"Oletteko tietoisia kadettinne lääkkeiden käytöstä, Kenraali-komissaari Brummer?"
"Kuulen tästä ensimmäisen kerran."
"Pyydän tutkimaan kadetin ruumiin (kadetin ruumis oli myöskin istuntosalissa) ja ottamaan nuo lääkkeet todistuskappaleeksi, sillä välin haluan kuulla nämä asiat sotamies Janukovichilta, joka luonnollisesti ei tiedä tämän tapauksen kulusta mitään. Kutsukaa hänet sisään!"
"Sotamies Janukovich, missä mielentilassa kadetti Mihail Kolountzakis oli ennen hänen kyseenalaista kerettiäistä sitaattiaan oli?"
"Hän oli säikähtäneen näköinen, korkeutenne."
"Säikähtäneen?"
"Kyllä, teidän armonne."
"Näittekö hänen ottavan lääkkeitä?"
"Kyllä näin, kaksi pilleriä takkinsa taskusta ja nielevän ne. Tämän jälkeen hän lausui hänelle turmalliset sanat."
"Toistiko hän lausahduksensa?"
"Kyllä, armonne."
"Kiitos, voitte poistua. Onko kadetin ruumis jo tutkittu uudelleen?"
"Kyllä, häneltä löytyi purkillinen yskänlääkettä, korkeutenne."
"Tarkistakaa sen sisältö."
Välskäri avasi ruskean lasipurkin ja kaatoi sen sisällön lääketieteelliseen instrumenttiin, joka pian tulosti kidenäytölle sen sisällön.
"Teidän korkeutenne, se sisältää kahta ainetta, toisessa on pääosin gineforpubia, ja toinen on suurimmaksi osakseen sibannak avitas- uutetta."
Yleisö kohahti jälleen kerran.
"Eli kadetin lääkepurnukassa oli huumausaineita?"
"Näin on, erikoista tosin on se, että ne olivat sekaisin särkylääkkeen kanssa."
"Eli kadetti on voinut olla huumausaineiden vaikutuksen alainen?"
"Voimme tutkia sen nopeasti, tämä vie muutamia minuutteja, olkaa armeliaita."
"Luonnollisesti, työskennelkää rauhassa."
Välskäri otti laukustaan putkimaisen laitteen ja otti sillä verinäytteen vainajasta, sen jälkeen hän liitti johdolla laitteen samaan kojeeseen, joka tutki äsköiset pillerit. Kohta teknoJumalan armo antoi tuloksen koneen näytölle.
"Tämän tuloksen mukaan, kadetti Mihail Kolountzakis on ollut edesvastuuttomassa tilassa ennen kuolemaansa."
"Kiitoksia, mitä sanoo tähän Kenraali-komissaari?"
"Jos olisin tiennyt tästä, ei Knezevicin olisi täytynyt tappaa oppilastani, sillä olisin tehnyt sen itse."
"Kiitoksia, eli näin ollen kukaan ei vastusta, että murha ei ole tässä tapauksessa rikos."
"Ei."
"Mutta tässä on eräs toinen oikeusfilosofinen seikka." Jatkoi tuomari. "Vaikka sotamies Knezevic on tehnyt periaatteessa oikean teon, hän on silti noussut ylempiarvoista upseeria vastaan, ja se on haudan vakava synti."
"Totta, jos jokainen toistaisi Knezevicin teon, olisi kohta kaikki upseerit tapettu, ja mitä siitä seuraisikaan?"
"Mutta on kuitenkin tapahtunut oikea tuomio kadetin osalle."
"Knezevicin olisi täytynyt ilmoittaa lähimmälle upseerille kadetin petturuudesta, puhun petturuudesta koska komissaarin täytyy olla sataprosenttisen oikeassa päätöksissään."
"Näin ollen sotamies Knezevic on syyllistynyt harkitsemattomuuteen tilanteessa joka vaatii ihmishenkiä." (eräs seikka jonka perusteella voidaan imperiumissa tuomita kuolemaan) Tämän sanoi tuomari.
"Mutta Knezevic on kuitenkin palvellut hyvin keisaria ja tehnyt oikean teon, vaikkakin vääryyden kautta."
"Tässä on ennekkotapauksen luonnetta meidän asemallamme, jos nyt päästämme hänet pälkähästä, mitä ottavatkaan sotilaamme opiksi? Niinpä sotamies Knezevic on ansainnut kuoleman tuomion!"
"Mutta ehdotan sen lieventämistä rangaistuspataljoonaan."
"Se olkoon oikeuden päätös! Istunto päättyköön!"
Valkoisessa kapteenin univormussa, valkoinen koppalakki päässään ja pitkävartiset saappaat jaloissaan Kapteeni Nikolae Pretzewalsk kävellä kopisteli kirjurin luo ja pyysi oikeudenkäynti kirjoja samalla kun tuomittua vietiin väliaikaisselliin.
"Herra Kapteeni, Kenraali Josif Krieghammer määräsi teidät antamaan raportin oikeudenkäynnistä henkilökohtaisesti." Ilmoitti tuomioistuimen komendantti.
"Kiitän tiedosta, missä hän on tällä hetkellä?"
"En tiedä, istunnon aikana hänen toimistossaan tapahtui pommi-isku."
"Tapahtui MITÄ?!"
"Pommi-isku, noin kello 13.47"
"Kuka on syyllinen?"
"Emme tiedä vielä, kyseessä oli itsemurhaisku."
"Kautta keisarin hampaiden... Voiko Knezevicillä olla yhteyttä asiaan?"
"Siitä voitte keskustella asiaan perehtyneiden kanssa."
"Kiitoksia, muistakaamme rukoilla rauhan puolesta!"
"Ja selviytymisen!"
**
"Klaus, Klaus!" Sähisi huppuun verhoutunut hahmo pimeydestä.
"Älä kutsu minua etunimelläni!" Sihahti Festabo Zimmermann ja vetäytyi pimeään huoneeseen eräässä huoltokäytävässä.
"Mitä on tapahtunut?"
"Asioita on alkanut tulla julki, Krieghammerin toimistossa on räjähtänyt pommi ja minut on määrätty etsimään salaliittoa häntä vastaan."
"Voiko tästä olla vaaraa meille?"
"Riippuu ketkä lähtevät hoitamaan asioita, mutta ei niin pitkään aikaan kun minä pystyn pitämään tutkintaa hallinnassani."
"Meidän salaisuutemme ei saa tulla julki!"
"Juuri sen vuoksi tätä teenkin, sitäpaitsi uskon että mitään salaliittoa ei ole."
"Kuinka?"
"Se on pitkä tarina, mutta tiedät, että olen ainoa taho johon voitte luottaa."
"Kaikki riippuu sinusta."
"Tiedän sen, enkä petä teitä." Tämän sanottuaan Zimmermann lähti hyvästelemättä matkaan. Huppuun piiloutunut hahmo sipsutteli varjoihin ja katosi.
Osa 3 Kellastuneita papereita
Nikolae Pretzewalsk pysähtyi matkalla kahvioon, se oli täynnä sotilaita ja siviilejä, mutta Kapteenia jolla oli rautainen kunto, ei seisominen korkean pöydän äärellä ollut lainkaan vastenmielistä.
"Kapteeni?" Kysyi ääni Nikolaen pään korkeudella.
"Ah, Lukashenko!"
Lukashenko oli lentävä pää, servokallo joka oli kadottanut ruumiinsa eräässä terminaalionnettomuudessa. Sen jälkeen hän kävi läpi elämän alkeet lentävänä päänä, opiskeli apulaiseksi ja oli toiminut vuosikausia erään tilintarkastajan apuna, jonka jälkeen oli oma-aloitteisesti siirtynyt silloisen Vänrikin, Nikolae Pretzewalskin alaisuuteen.
"Kerro minulle siitä Krieghammerin toimiston räjähdyksestä, ja missä Kenraali toimii tällä hetkellä." Sanoi Kapteeni, hän jätti turhat kohteliaisuudet pois puhuessaan tällä tavalla avustajansa kanssa.
"Hmmm..." Ynisi leijuva pää ja nosti avuttoman näköisellä metallisella raajalla muistiinpanopaperia. Toisessa oli kiinni sulkakynä. "Konstaapeli Petrus Keefas tutkii asiaa, ja Krieghammer on pistänyt toimeen terroristijahdin, tätä asiaa on myös ajamassa sotapoliisin tutkija Festabo Zimmermann. Poliisi epäilee teon olevan vain yksittäinen hullun ihmisen teko, mutta Zimmermann ja Krieghammer epäilevät salaliittoa. Lisäksi sinua odotetaan Krieghammerin omassa huoneistossa."
"Missä se on, en ole ikinä ollut siellä."
"Neljäs siipi..."
"Ahaa, yllättävää."
"Sarkasminne on sangen huvittavaa, 728 kerros, gamma käytävä ja 74 huone."
"Gamma 74? Sehän on tornihuoneistoa, Kenraalilla kai siihen on varaa."
"Kuvernööri on järjestänyt Eversteille ja sitä ylemmille päälliköille tornihuoneistot."
"Ilmankos en saanut sellaista vaikka rahaa olisi ollut."
Kapteeni Nikolae Pretzewalsk oli tyypillisessä sotilaspuvussaan, hänellä oli kirkkaan valkoinen pitkäliepeinen päällystakki jossa oli kultaiset kalvosinnapit. Housut olivat vaalean siniset ja vedetty polviin saakka ylettyvien saappaiden alle. Näin ollen vaalean sinisiä housuja jäi näkyviin vain hyvin vähän. Päässään hänellä oli valkoinen koppalakki jossa oli kaksipäinen hopeakotka. Olkapäissään hänellä oli Kapteenin natsat. Hänen kasvonsa oli pyöreät ja punakat, sekä hänellä oli vaaleat mursuviikset.
"Hanki minulle tietoa siitä jahdista, minä menen antamaan raportin Kenraalille." Tämän sanottuaan Kapteeni hörppäisi kahvinsa varoen univormuaan ja marssi matkoihinsa.
**
Valkopukuinen kapteeni käveli käytävässä jossa hänen kopisevat askeleensa kaikuivat pitkälle. Käytävässä ei kulkenut sillä hetkellä muita. Tämä oli selkeästi rikkaiden ja asemalle merkityksellisten henkilöiden asuinaluetta. Hetkeä aiemmin oli Nikolae Pretzewalsk astunut ulos sähkömetrosta ja etsi nyt Krieghammerin huonetta. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen se löytyikin. Sen edessä oli vartiossa kaksi ruskeakauhtanaista kaartilaista, jotka tekivät kunniaa ja päästivät hänet sisään sen kummempia kyselemättä huomattuaan tulijan kapteeniksi.
"Kapteeni Nikolae Pretzewalsk oletan?" Kysyi Kenraali retorisesti nousematta pöytänsä äärestä.
"Kyllä herra Kenraali, pyysitte minua."
"Niin tein, antakaa lyhyt raportti teidän sotilaanne riehumisesta esikunnassa."
"Kenraali, hän oli toimittamassa normaalipalvelukseen kuuluvia toimia toisen velikaartilaisen kanssa, kun hän kuulu kadetti-komissaarin parjaavan teitä kerettiläiseksi petturiksi. Tästä julmistuneena hän näennäisen oikeutetusti surmasi kadetin."
"Mitä hänelle tehtiin?"
"Sotamies tuomittiin rangaistuspataljoonaan upseerin kyseenalaistamisesta ja harkitsemattomista toimista."
"Hyvä, voitte poistua."
Nikolae Pretzewalsk teki kunniaa, ja hänen katseensa osui Krieghammerin lukemaan kellastuneeseen ikivanhaan paperiarkkiin. Häneltä pääsi säikähtänyt hengähdys. Josif Krieghammer nosti päätänsä ja oikaisi selkänsä.
"Kapteeni, poistukaa." Viha leiskui Kenraalin silmissä.
Kapteeni kääntyi ja marssi kiireesti pois, ovelta hän kuuli Kenraalin kutsuvan vartijoita.
Päästyään metroon, hän näki samojen sotilaiden kiirehtivän hänen vaunuunsa. Onneksi konejumalan ohjaama metro kiihdytti matkaan ennen kuin vartijat ehtivät kulkuneuvoon.
Kapteenin lihakkaat kasvot olivat kylmästä hiestä märät, ja hänen valkoisen pukunsa kainaloissa oli märät läiskät.
4 Uskollisuuden arvo
Servokallo Lukashenko hurisi huimaa vauhtia halki Uvaja-Zemlajan käytävien. Lentävällä pääkallolla oli joitakin hiuksia jäljellä päässään, vaikka ihosta oli jäljellä enää vain kuivettuneita riekaleita. Joitain ihmisiä kääntyi katsomaan ohi kiitävää kalloa, sillä usein päillä ei ole tuollainen kiire.
Päästyään automaattimetroon, servokallo leijui aivan liukuovissa kiinni kärsimättömänä ja luikahti ulos aivan ensimmäisenä oikean pysäkin tullessa.
"Alfa käytävä... Käytävä beta..." Laskeskeli kärsimätön kallo katsoen käytävien merkintöjä. "Gamma!" Sihahti hän ja sukelsi käytävään.
"65... 66... 67... 70... 72..." Luksus huoneistot vilisivät ohitse kallon viilettäessä pitkin käytävää.
"Tuolla!" Huokaisi hän syntetisaattorillaan nähdessään vartijat huoneen numero 74 edessä.
****
"Kuka sinä olet?" Kysyi Kenraali Josif Krieghammer pöytänsä takaa huoneeseen saapuneelta servokallolta.
"Olen Ivana Lukashenko, kunnianarvoisa Kapteeni Nikolae Pretzewalskin palvelija... Tai olin..."
"Nimenomaan, hyvä että tulit, nimenomaan olit Kapteenin palvelija, mutta kunnianarvoisa hän ei todella ole."
"Yhdyn mielipiteeseenne sataprosenttisesti!" Parahti lentävä kallo.
Kenraali nosti päänsä silmin nähden yllättyneenä.
"Kuinka?" Hän näet oli varma, että Kapteeni oli joko assasinoitu tai kuljetettu sotilasvankilaan.
"Kello 17.28, Kapteeni Nikolae Pretzewalsk kokosi hyvän joukkueellisen sotilaita esikuntaansa, sinne saapui miliisipartio, mutta tämän jälkeen huone sinetöitiin. Viidentoista minuutin, tai oikeastaan neljäntoista ja kolmeneljäsosaa minuuttia, (Lukashenkohan on integroitu tietokoneeseen, joten hän kykenee antamaan tietokoneen tarkkoja tietoja. Tämä sopii hyvin perfektionistille jollainen Lukashenko on aina ollut) avattiin ovet lämpöasein. Miliisipartio oli teloitettu. Pelkään pahoin että täällä on puhjennut kapina, herra Kenraali."
Kenraali Josif Krieghammer katseli servokalloa ja viha leiskui hänen silmissään.
"Kiitoksia, Lukashenko. Palveluksesi tullaan korvaamaan. Jää huoneistooni toistaiseksi."
Kenraali Krieghammer asteli puhelimensa ääreen Lukashenkon katsellessa, näppäili hän erään numeron ja virkkoi:
"Välittäkää tieto eteenpäin, neljännessä siivessä on purkautunut kapina. Toistan, välittäkää tieto kaikille johtavassa asemassa oleville, neljännessä siivessä on puhjennut kapina, Kapteeni Nikolae Pretzewalsk on kerettiläinen petturi ja koonnut joukon sotilaita armeijakseen. Ilmoittakaa minulle kaikki saatava tieto! Onko selvä? Hyvä!"
Krieghammer naksautti paksua niskaansa kävellessään ikkunan ääreen, josta näki osan avaruusasemaansa ja Gerasavialaisen kauppalaivan. Puhelin pirisi uhkaavasti. Kenraali osoitti Lukashenkoa vastaamaan ja kytkemään kaiuttimen päälle.
"Arvoisa Kenraali Krieghammer! Toisessa siivessä on sattunut lukuisia räjähdyksiä aivan suuralusten terminaalin lastaamossa, kyseessä saattaa olla vandalismia. Lukuisia kuolleita ja happea karkaa avaruuteen!..."
Krieghammer hieroi kasvojaan tuskastuneena ja määräsi kallon sulkemaan viestimen.
