Sotavasara.net

Tässä olisi tämmöinen ~tunnissa kirjoitettu fluffialoitus Chaos Dwarf- ja 'ardboyz armeijoilleni. Tästä olisi tarkoitus vääntää jotain hieman tarkempaa, tämä nyt vaan oli tämmöinen että pääsen vauhtiin. Alku on omasta mielestäni hyvä, mutta ei tunnu mitenkään liittyvän muuhun tekstiin.

Lisäksi tämä on ensimmäinen kirjoittamani örkkitarina. Nimet keksin ääliömäisen nopeasti. Jokainen voi päätellä alkukohtauksen esikuvan itse (kirjoitin hämärien muistikuvien pohjalta, joten tuskimpa kukaan edes osuu lähelle). Mutta tässä vinkki: örkkikulttuurini oli aikojen alussa kaaoskääpiöiden orjina, mutta eräs lahjakas örkki johdatti ne pois sieltä, pyhään maahansa... näin...

Ja itse teksti:


________________________________________________


Örkkiprofeetta Morghes yskäisi ja laski sauvansa maahan.
"Mä meen nyt!" se sanoi rauhallisesti.
"Muistatte sit kans mun opetukset!"
Tuhatpäinen örkkilauma tuijotti johtajaansa hämmentyneen hiljaisuuden vallassa.
Morghes kääntyi ja lähti vuorelle kohtaamaan Gorkin ja Morkin.

Örkit tuijottivat ihmeissään pelastajansa nousua. Vahvat, vihreät jalat tarpoivat ylös vakaasti. Ruskea, vanha kaapu päällään örkki kulki kohti kohtaloaan.

Vihreä joukko vuoren juurella tuijotti haltioituneena ylöspäin. Tummat pilvet kerääntyivät taivaalle. Luonto oli hiljaa; ei lintujen laulua, ei tuulen huminaa.

Vihreä salama halkaisi vuoren keskeltä kahtia.

********************************************************************************

"Liikettä, ääliöt!" karjui suuri mustaörkki. Se oli reilusti tovereitaan korkeampi ja sillä oli kädessään suuri sotakirves. Silmät kiiluivat raivoa, mutta samalla oveluutta ja määrätietoisuutta.
"Menkääs nyt! Älkää jääkö riehuun!" se huusi, potkaisten samalla itseään paljon pienemmän örkin tieltään.
"Voihan räkä! Lopettakaa se häröily!" se mutisi, tietäen sen olemattoman vaikutuksen.
Kaksi vihernahkaa tappelivat ruosteisen miekan omistuksesta. Taistelun alussa jokaiselle oltiin jaettu oma ase. Toisella örkeistä oli kädessään jo yksi ase, mutta sillä ei näyttänyt olevan merkitystä. Eräs suurehko örkki näytti seonneen ja potki muita mielettömän raivon vallassa. Tappelun ulkopuolella heiteltiin hiisiä.
Mustaörkki rusautti kirveensä lähimmän soturinsa kalloon hetken mielijohteesta. Se vilkaisi veristä möykkyä, joka päästä oli jäljellä ja päätti tehdä jotain.

Mustaörkki löi toista kumppaniaan.

Sotaherra Murbag Suuri katseli tätä kaikkea sekavin tuntein. Murbag ei ollut kenenkään mielestä järin suuri. Itseasiassa hän oli erittäinkin pieni, mutta pätemishaluinen örkki. Ainoa syy sen olemassaoloon oli sen veljen arvo.

Murbag voihkaisi.
"Mix mä aina joudun hoitamaan nää puolustushommat? Veli se vaan hyökkäilee ja huvittelee kun mä joudun täällä riehumaan" se itki.
Murbagin henkivartiosto oli lähtenyt yksin tappelemaan, luonnollisesti omiensa kanssa, jättäen tämän yksin.
"Ja mix mä saan ain nää huonoimmat örkit? Veli se vaan porskuttaa meiän parhail sotureil".

Violetteihin asuihin sonnustautunut kaaoskääpiöarmeija tuijotti örkkien riehuntaa lievän huvittuneisuuden vallassa. Eipä tarvinnut edes itse tapella kun vihollinen hoitelee itse itsensä.
"Herra, hyökkäämmekö?" uskalsi eräs suurihattuinen kääpiö kysäistä johtajaltaan.
"Kai sitä kohta voisi lähteä. Örkit ovat vähemmän pelottavia kun ne tappelevat keskenään" tuumi mustapartainen, useiden taisteluiden veteraani.
"Joukot, liikkeelle!"

Murbag katseli hätäännyksen vallassa, kun vihollisrivistöt lähtivät liikkeelle. Murbagin omat joukot olivat äärimmäisen sekaannuksen vallassa, mikä tarjosi oivan tilaisuuden hyökkäykselle.
"Mix veli ei o täällä... Gorkin ja Morkin meille lahjoittama maa o vaarassa ja sitä rataa".
Murbag käsitti puhuvansa itsekseen ja lähti kokeilemaan, josko jotain olisi tehtävissä.

Kirkuva hiisi sinkoutui Murbagin ohi.
"Id..idi... ide...ídioo..." takelteli Murbag.
Örkit mätkivät toisiaan. Värikkäitä haukkumasanoja singahteli suunnasta toiseen.
"Lopettakaa!" yritti Murbag, tuloksetta.
Vihernahat olivat päässeet tappelemisen makuun ennen lähituntumaa viholliseen. Sama se kenen kanssa tappelee, kunhan vain tappelee.

Voimakas nyrkinisku pamahti Murbagin kasvoihin. Sotaherra kaatui maahan pitkin pituuttaan (joka ei ollut paljoa), kirkuen tuskasta. Verinoro valui Murbagin sieraimista, värjäten hänen rinnuksensa punaiseksi. Nyt Murbag suorastaan kihisi raivosta.

Parisenkymmentä härkäkentauria lähestyi vihernahkarivistöjä. Örkit eivät näyttäneet huomaavaankan tapahtumaa.

Kentaurit tulivat lähemmäs...

Vihreä massa lopetti riehumisen ja asettui riviin. Valtaisan huudon säestämänä ne ryntäsivät päin vastustajiaan, keihäät tanassa ja kirveet koholla.

****************************************************************************'

Kaaoskääpiöiden kenraali Kobukadnessar juoksi niin lujaa kuin lyhyillä kintuillaan pääsi. Taistelukentältä olisi pakko päästä pois!

Örkkejä juoksenteli pitkin taistelukenttää tapellen keskenään. Kun vihollinen oli poissa oli aika sotia jonkun muun kanssa.

"Murbag!"
Murbag korahti ja avasi silmänsä.
"Mitens sul on menny tääl ku mä oon ollu pois?" kysäisi jättiläismäinen örkki hänen vieressään.
Murbag sulki silmänsä ja avasi ne uudelleen.
"Ai sää tulit takas? Hyvin tääl on menny" mutisi hän.
"Kuule Murbag, ootsä saanu pidettyy pojat kurissa?" uteli Murbagin veli.
"Hyvinhän mä, mitäs ny muutamia kahakoita. Huomaa kyl et ne arvostaa mua. Mut hyvä kun sä Gishrak oot takas."

__________________________________________________

Haukkukaa minut lyttyyn.

VUH VUH (kun kerta pyysit)


miksi haukkua kun voi kehua.

Tää oli erinomainen ja hauska!

On tämä paljon parempi kuin moni muu örkkiarmeijanfluffi mitä tänne on viime aikoina tullut. Itse asiassa tämä oli aivan loistava. Mooses tuli elävästi mieleen.

Dalamar kirjoitti: On tämä paljon parempi kuin moni muu örkkiarmeijanfluffi mitä tänne on viime aikoina tullut.

heh, ja mitäs tuon piti tarkoittaa?
no samapa tuo, itse tarina oli mielestäni erittäin hauska (varsinkin pieni sarkasmi tarinan lopussa), eipä ole helppoa elämää hiisillä, mikä oli mielestäni hyvä. Hyvä tarina ,paitsi että se loppui kesken! Tahtoo lisää!

hups, tuli teksti kahteen kertaan.

Alku oli ainakin todella jännä, ja odotin jo kieli ulkona roikkuen örkkiporukan epätoivoista selvytymisyritystä pahassa maailmassa ilman johtajaa. Siinä olisi voinut olla sitä jotain.

Mutta, sitä en tainnut ihan saada. Aika lähelle kuitenkin, ja eiköhän tuo riittäne. Epätoivoinen selviytymisyritys ainakin jos ei muuta, vaikka se olikin taistelun muodossa. Kuitenkin, vaikka ajatusta ja ideaa oli, niin ehkä turhan rempseä ja rento ote vähän latisti tarinan tehoa. Asiat kerrottiin ehkä hieman liian suorasti, eikä taistelun tiimellyksen tunnelmista saanut oikein kunnollista otetta. Tapahtumat olivat kyllä selkeitä, mutta hieman enemmän tunnelmakuvailua niin homma toimii nätisti. Örkkiveljekset olivat aika jännästi tehty. Mutta ehkä ensikerralla enemmän tarinaa ja opetusta, kuin tappelua josta lopulta selvitään. Paremmin en oikein osaa sitä sanoa. Mutta loppujen lopuksi mukavan yksinkertainen lukea, ja ensimmäiset rivit luettuani tarinan lukaisi nopsaan loppuun. Tarinan lyhykäisyys saattoi ehkä vaikuttaa myös asiaan...

Juu, se johtajattoman örkkijoukon seikkailu tulee myöhemmin, samoin kun örkkijoukon ja profeettansa yritykset vapautua orjuuden ikeestä (sataa snotlingeja ym. ).

Rune se sentään pääsi lähelle kunnon kritisoinnissa, haukkukaa nyt lisää!

edit: Niin, ja Murbagin figu on muuten heroquest-örkki, eli pieni . Veljensä taas on konvertoitu 40k-warbossista.

Tarina oli mahtava. Anomisity oli kuvattu taitavasti ja joissakin kohden mieleeni tuli raamatun tekstejä.
(M)Urbag...Hmmm kuulostaa tutulta, missä minä sen olen kuullut (-:
Minkähän näköinen tämä veli poika oikein on?, itselläni on kansa 40K ork warbossista konvatu örkki warbossi.

mahtavaa kerrontaa. noi örkit käyttäytyivät miltei yhtä hyvin kun minun .koska tulee lisää?

Tarkoitus olisi tässä ruveta väsäilemään kohtapuoliin, lukaisen ensiksi hieman Mooseksen kirjoja Raamatusta saadakseni hieman inspiraatioita juonen suhteen (ei hätää - en aio kirjoittaa sokeasta Chaos Dwarf-kuningattaresta joka ottaa pienen örkin ottolapsekseen ).