Kilmeister: kosto
Lähetetty: La 19.03.2005 00:23
Edelliset Kilmeister-tarinat:
http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=37703
http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=37881
Kilmeister-saagan kolmas episodi. Saattaa olla hieman sekava, mutta tarkoitus oli vain saada tämä valmiiksi.
Inkvisiittori Julius kuuli sisäpuhelimen räsähtävän. "Kuulen teitä", hän vastasi nappia painamalla.
"Korkea herra. Meillä on täällä pienehkö ongelma" kuului valintataulun perusteella varusvarastosta.
"Siis pitääkö sinun häiritä työskentelyäni jonkin palaneen sulakkeen takia. Vaihtakaa sulake ja lukekaa asialliset rukoukset konehengen elvyttämiseksi" hän tuhahti ja sammutti yhteyden. Julius otti lakkinsa naulakosta ja kuulu sisäpuhelimen räsähtävän uudelleen. Ärtyneenä hän vastasi puhelimeen uudelleen. "Turpa kiinni siellä ja hoitakaa se asia" hän mylväisi puhelimeen ja veti johdon seinästä. Suuremmalla kiireellä hän pukeutui virka-asuunsa ja poistui everstin työhuoneesta käydäkseen tervehtimässä "kerettiläiseksi" paljastunutta eversti Grimsrudia. Hän ei kuunnellut pihalta kuuluvaa karjuntaa.
***
Ideani on, että me kaikki menemme nyt käymään everstin työhuoneessa puhumassa sille Juliukselle tai kuka se nyt onkaan" Kilmeister sanoi lipastaessaan automaattipistooliaan. "Ja kerromme asialliseen sävyyn havainnoistamme. "
"Mutta miten se auttaa poistamaan nuo geenivarkaat täältä" Lundegaard ärähti. Huolimatta koostaan hän oli näkyvästi peloissaan. Ja syystäkin, Kilmeister mietti.
"Siten, että kun saamme siltä kiihkoilijalta luvan hakea eversti komentamaan tätä yksikköä me pystymme järjestämään vastarinnan" Janson tuhahti.
"Jaa. Siis niin. Mutta entäs jos se kaaho haluaakin pitää komennon itsellään? " Lundegaard kysyi epävarmana.
"Silloin me menemme everstin virka-asunnolle ja sanomme että meillä on suullinen lupa ja kerromme tilanteen. Jos se ei toimi, Keisari auttakoon meitä kaikkia" Kilmeister julisti ja kohottautui lähteäkseen kohti kasarmeja.
Raivokas sihahdus heidän takaansa kertoi mahdollisuuksien onnekkaaseen livahtamiseen olleen menetetyt. "Kuole! " Lundegaard ärjäisi ja suuremmin tähtäämättä ampui kiväärillään äänilähdettä kohti. Tyranid-olennon pää räjähti kappaleiksi ja se lennähti osuman voimasta selälleen sätkien. Jopa päättömänä tyranidin alkukantainen elinvoima yritti ajaa sitä tekemään tehtäväänsä.
"Pakoon! " Kilmeister karjaisi ja he juoksivat. Lundegaard nappasi kiväärinsä ja juoksi lujin, harppovin askelin kohti kasarmia ja katsoi taakseen. Otuksia oli ollut yli kymmenen ja ne saavuttaisivat heidät nopeasti. Matkaa oli vain nelisenkymmentä metriä, mutta se olisi pitkä. Jokainen heistä pinnisteli hurjan elinvoiman vallassa. Hentoinen Jenna kantoi raskasta patruunalipasta vauhdilla, millä hän ei koskaan ollut uskonut pääsevänsä. Kilmeister kääntyi ja laukaisi kohti perässä säntääviä otuksia tuloksetta; luoti upposi pihan asfalttiin.
"Ovi kiinni" Jacques karjaisi ovelta. Hänen alkukantainen tarpeensa olla kaukana tappelijoista oli auttanut häntä pääsemään kasarmin lujalle ovelle ensimmäisenä. Seuraavana sisään juoksi Janson, minkä perässä Jenna kompastui kynnyksen ylitse. Lundegaard juoksi kokonsa takia lujaa ja viimeisenä Kilmeister juoksi sisätiloihin. He paiskasivat oven kiinni ja pönkkäsivät sen salvalla. Uhka oli torjuttu ainakin hetkeksi.
"Mitä te riviukot täällä teette? " kuului ääni heidän takaansa. Heidän pakopaikakseen päätyneen varastohuoneen ovella seisoi yksi Inkvisiittorin rynnäkkösotilaista ja näytti yllättyneeltä.
"Tämä paikka vaikutti ihan mukavalta paikalta pelata hieman pokeria" Lundegaard tuhahti lähes ammattimaisella halveksunnalla auktoriteettiä kohtaan.
"Vai niin" rynnäkkösotilas vastasi ja käveli muutaman askeleen lähemmäs. "Mikä tuo raapiva ääni on? " hän kysyi ja kuulosteli. Kilmeister ryhmineen kuuli saman äänen. raapivan, määrätietoisen kitinän, mikä kertoi oven metallin ennemmin tai myöhemmin antavan periksi. Äänekäs narahdus ovesta kertoi metallin ja puun vääntyvän lähelle murtumispistettä.
Kilmeister asteli muutaman askeleen lähemmäs huoneen sisätiloihin johtavaa ovea kävellen mahdollisimman hiljaa.
"Onko tuolla ovella mitään?" rynnäkkösotilas kysyi.
"Ei mitään sellaista, mikä herraa kiinnostaisi" Jacques sanoi ja käveli varovasti ovelle. Hänen varovainen esimerkkinsä rohkaisi muitakin poistumaan ovelta. Terävä kolahdus sai koko oven tärähtämään ja iski heidät pitelemään korviaan. Jokainen hiestä osasi arvata, mikä oven takana oli. Ajatus ei yhtään miellyttänyt.
"Ja jos siellä on joku, minun täytyy päästää hänet sisälle" rynnäkkösotilas sanoi ja meni avaamaan ovea.
"Te ette halua halua tehdä tuota" Kilmeister sanoi.
"Ja miksi en tekisi" rynnäkkösotilas sanoi avatessaan salvan.
***
Inkvisiittori Julius mietti sopivaa sanamuotoa julistukselleen. Hän oli kokeillut lukemattomia eri vaihtoehtoja. Osa niistä oli sievisteleviä ja osa taas aivan liian töykeitä. Lopulta hän oli päättynyt versioon, mikä muistutti sotilaallista käskyä. Kävellessään everstin virka-asuntoa kohti hän verrytteli sormiaan voimanyrkkinsä sisuksiis. Kyseinen ase oli tarpeeksi mahtava murskaamaan minkä tahansa elävän olennon yhdellä iskulla ja hänen erinomaisen asesepän huoltama plasmapistooli oli yhtä tehokas. Julius loputti everstin asunnon ovea rauhalliseen sävyyn, mikä kertoi jokaiselle oven takana olevalle henkilölle koputtajan asian tärkeydestä.
"Tullaan" eversti karjaisi sisätiloista. Julius alkoi hymyillä itsekseen, kun ovi avautui.
"Eversti Grimsrud. Tuomitsen teidät kuolemaan kerettiläisyydestä, yrityksestä estää Pyhän Inkvisition toimintaa ja noituudesta" Julius luetteli. Everstin ilme muuttui ärtyneestä raivostuneeksi. "Ja lisäksi säädyttömien julkaisujen hallussapidosta" Julius lisäsi havaittuaan eteisen pöydällä lojuvat pornolehdet.
"Te...kirottu...roisto" eversti murisi ja hänen kasvonsa kalpenivat. Hänen kätensä puristuivat nyrkkiin ja ilme muuttui vielä ilkeämmäksi ja kiukkuisemmaksi.
"Onko teillä mitään sanottavaa viimeisiksi sanoiksenne?" Julius tuhahti ja veti plasmapistoolinsa esille.
"Mitä ihmettä?" Grimsrud karjaisi kuullessaan korvia huumaavan rysähdyksen, mikä kuului kasarmin takaovelta.
***
Rynnäkkösotilas ehti nostaa vain salvan pois paikaltaan ennen kuin ovi repeytyi saranoiltaan hirvittävän rysähdyksen, mikä repi oven ja sen puitteet irti seinästä säestyksellä. Valtava, hyönteismäinen vartalo peitti aukon ja valtava kirkuna täytti aikaisemman hiljaisuuden.
"Kirkuja-tappaja" Lundegaard karjaisi voimalla, mikä peitti jopa valtavan tyranidin raivokkaan mylvinnän alleen ja loikkasi kohti ovea. Valtava saksimainen kynsi leikkasi kivilattiaan kuopan juuri siitä missä hän oli seissyt. Janson, Jacques, Jenna ja Kilmeister, joita olennon saapuminen ei ollut täysin yllättänyt loikkasivat kauemmas otuksista kohti takaovea, mistä he pääsisivät kasarmin sisätiloihin. Kirkuja ei mahtuisi kulkemaan niissä ilman että se repisi niitä palasiksi.
"Keisarin nimeen..." rynnäkkösotilas ehti huokaista nähdessään valtavan olennon peittävän oviaukon. Kirkujan takana vaanineista geenivarkaista yksi ehti villtää hänen kättään katkaisten kaksi sormea irti. Rynnäkkösotilas kirkaisi kauhusta ja kivusta tajutessaan loppunsa lähestyvän. Hän kääntyi pakenemaan ensimmäisen kerran elämässään.
"Voi perse" Kilmeister murahti ja huomasi ryhmänsä olevan koossa täysissä voimissa ovella, mikäli uupumusta ja ja pelkoa ei laskettu. "Pakoon!" hän karjaisi.
"Entä tuo pelle?" Jenna kysyi ja heitti patruunalaatikon olalleen.
"Ei ole aikaa" Janson tuhahti ja vilkaisi huoneeseen. Rynnäkkösotilas kääntyi selin ja ehti ottaa askelen ovea kohti ennen kuin yksi heiluvista kynsistä osui hänen jalkaansa ja leikkasi säären poikki. Sotilas kaatui ja huusi kammottavasti. Janson saattoi aistia tyranidien sadistisen riemun, kun ne pääsivät maistamaan tuoretta lihaa, sillä ne eivät aikaisemmasta kerrasta poiketen loikanneet heti päälle, vaan lähestyivät hitaasti ja nautiskellen sotilaan tuskasta. Janson paiskasi oven kiinni, kun geenivarkaat tarttuivat sotilaaseen ja käänsivät hänet selälleen. Tuskallinen kirkaisu, märkä, loiskiva ääni ja repeävän nahan ääni kertoi omaa kuvottavaa kieltään sotilaan kohtalosta.
Kirkuna jatkui yhä, kun he paiskasivat toisen oven kiinni saadakseen toisen esteen tyranidien tielle.
***
"Tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä" Grimsrud murahti ja juoksi vaatekaapilleen. Sieltä hän otti univormun housut ja suurikaliiberisen pistoolin. Upseerinarvoa osoittava voimamiekka tuli myös mukaan ja eversti suuntasi ulko-ovelle ilman paitaa ja lakkia.
"Siis mitä te aiotte?" Julius murahti yllättyneenä.
"Kasarmi on hälytystilassa, arvoisa Inkvisiittori" Grimsrud murahti ja laittoi kypärän päähänsä. "Minun pitää ottaa selville, mistä on kyse" hän jatkoi ja työnsi inkvisiittorin tieltään.
"En ole kuullut virallista hälytystä" Julius tuhahti pitääkseen everstin edes muutaman hetken pidempään asunnolla. Samalla hälytin pärähti soimaan monotonista ulinaansa ja keskusradion kautta koko alueelle räsähti kammottavaa kiljuntaa ja pauketta. Kukaan ei enää ollut tietämätön tilanteesta.
"Nyt se on" Grimsrud tuhahti ja työntyi Inkvisiittorin ohitse ja juoksi kohti kasarmia.
"Ja te ette mene minnekään" Inkvisiittori murahti ja lähti hänen peräänsä.
***
Ampumaradalla, melkein kolmen kilometrin päässä kuultiin sama mielipuolinen ulvonta. Lähes äänettömästi jokainen sotilas tarttui kivääriinsä ja lähti etenemään kohti kasarmia. He menivät ilman vakinaista käskyä ryhmiin ja toimivat kurinalaisesti. Osa lähti ilman erillistä käskyä kohti kasarmia puolustamaan aluetta, mikä kaikesta epämukavuudesta ja huonosta ruoasta huolimatta oli heille koti.
***
Kolme kerrosta alempana ollut portaikon ovi räsähti pirstaleiksi ja geenivarkaat syöksyivät portaikkoon kammottavalla nopeudella. Niiden perässä eteni Kirkuja-tappaja paljon hitaammin ja vaisotmaisesti varoen kaikkia askeliaan.
"Nyt ne pirulaiset pääsivät läpi" Jacques murahti kiväärinsä alta ja jatkoi juoksuaan läkähdyttävissä portaissa.
"Kranaatti" Lundegaard karjaisi varoituksen ja viskasi yhden käsikranaateista alas. Alas pomppiva kranaatti räjähti ja tappoi ainakin muutaman olennon, mutta se ei niitä pitkän aikaa hidastaisi. He juoksivat ylös ja kulkivat taas yhden oven lävitse saapuen samalla miehistön tiloihin.
"Minne nyt?" Jenna huohotti uupuneena.
"Menemme upseerien tiloihin ja puolustaudumme siellä" Kilmeister tuhahti uupuneena ja lähti taas juoksemaan väsymyksestä kramppaavin jaloin.
***
"Mitä sinä aiot?" Julius tiuskaisi Grimsrudilta, joka ei näyttänyt edes huomaavan hänen läsnäoloaan.
"Eversti Grimsrud kutsuu miehistöä kasarmille. Kaikki miehet kasarmille välittömästi" Grimsrud sanoi hätälähettimeen, mikä lähetti kaikilla taajuuksilla yli 30:n kilometrin päähän ulottuvan viestin. Viesti kuultaisiin varmasti.
"Te ette taida tajuta, että olette yhä pidätetty virantoimituksesta" Julius raivosi everstille. Viimeisten minuuttien aikana Juliuksen hieno suunnitelma oli valunut hiekkaan ja muuttunut kaaokseksi. Eversti oli yhä hengissä ja kaikesta päätellen "ehdottoman varmasti" vangitut tyranidit olivat karanneet ja levittivät tuhoa ympäriinsä.
"Turpa kiinni" Grimsrud murahti ja iski nyrkkinsä Inkvisiittorin kasvoihin voimiensa takaa. Iskusta yllättynyt inkvisiittori lysähti maahan pökertyneenä. Grimsrud potkaisi maasa makaavaa Inkvisiittoria vielä kaupan päälle. "Pysykin siellä" hän ärähti ja sylkäisi vielä kaiken kukkuraksi Inkvisiittorin päälle.
Käytävästä alkoi kuulua töminää ja huutoja. "Kuka siellä?" hän murahti ja nosti pistoolinsa ampumavalmiiksi.
"Herra eversti. Korpraali Kilmeister ja Kolmannen komppanian ensimmäisen joukkue. Tai ainakin jäänteet" kuului käytävästä.
"Mainiota. Tulkaa sisään" eversti sanoi ja tönäisi tiedottoman Inkvisiitorin pöytänsä taakse.
Kilmeister ryhmineen astui tilavaan työhuoneeseen ja he sulkivat oven perässään. "Herra eversti. Vihollisia on monta heillä on ainakin yksi Kirkuja-tappaja" Kilmeister ilmoitti muiden rakentaessa hätäistä puolustusasemaa.
"Kirottua" eversti murahti ensimmäisten tyranidien askelten kaikuessa käytävästä. He odottivat hiljaa ja hermostuneina. Juuri se hiljainen hetki ennen taistelua, minkä kumpikin osapuoli tiesi kalliiksi ja armottomaksi. Jacquesin kädet tärisivät konekiväärin kahvoilla ja Janson tähtäili koko ajan tähtäimiensä lävitse. Lundegaardin kiikarikivääri oli melkoisen tehoton lähitaistelussa, mutta hänen voimansa saattaisivat olla hyödyksi lähitaistelun alettua.
Ovi repeytyi saranoiltaan ja geenivarkaat syöksyivät sisätiloihin. Oven liikahtaessa Jacques painoi laukaisulevyn alas ja konekivääri alkoi sylkeä tulta ja kuolemaa vihollisiinsa. Janson laukoi kylmiä tähdättyjä laukauksia kaatuneisiin otuksiin ja Kilmeister itse ampui pistoolillaan minkä ehti. Eversti itse laukoi pistoolillaan tappavan tarkkoja laukauksia. Ruudinsavu, veri ja heidän huutonsa täytti ilman loputtomien sekuntien kuluessa. He jatkoivat ampumistaan silloinkin kun hyökkäjien virta oli tyrhtynyt ja heidän luotinsa leikkasivat vain vääntelehtivää lihaa.
"Taisimme tappaa ne kaikki" Lundegaard huohotti korvat verta valuen. Sisätiloissa ampuminen ei tehnyt kuulolle hyvää. "Mennään siis ulos" hän lisäsi ja lähti astumaan ulos huoneesta. Hänen päänsä räjähti veriseksi pilveksi plasmapistoolin jyrähtäessä.
"Te ette lähde minnekään" Julius raivosi työpöydän takaa. Hänen nenänsä oli murtunut ja hän piteli pistooliaan vapisevin käsin. Muut kääntyivät katsomaan häntä ja huomasivat työhuoneen ikkunan takana seisovan valtavan hahmon. Kirkuja-tappaja oli kiertänyt heidän selustaansa. He jähmettyivät paikoilleen.
"Inkvisiittori. Teidän ehkä kannattaisi siirtyä pois siitä ikkunna edestä" Grimsrud sanoi astuessaan muutaman askeleen taaksepäin. Kirkuja-tappaja liikahti muutaman askeleen taaksepäin. Aivan kuin ottaakseen vauhtia.
"Teillä ei ole mitään valtuuksia komennella minua.." Julius murahti ja kohotti pistoolinsa ampuakseen everstin hengiltä.
Huumaava tärähdys, minkä Kirkuja-tappajan ruho päästi iskeytyessään seinän lävitse herätti Inkvisiittorin mietteistään. Otusta peittivät lukemattomat haavat ja päälle roiskunut veri. Sen rapumaiset kynnet olivat lohkeilleet, mutta silti tarpeeksi massiiviset silpoakseen minkä tahansa kohteen pirstaleiksi. Inkvisiittori kääntyi katsomaan otusta.
"Tämä ei voi olla totta" hän tuhahti ja laukaisi plasmapistoolinsa suoraan kohti otuksen kitaa. Kilmeister ryhmineen ja eversti ryhmineen ei jäänyt odottelemaan kaksintaistelun tuloksia, vaan loikkasi saadakseen lisää aikaa paetakseen. Plasma-ammus osui Kirkujan ksavoihin ja repäisi valtavan haavan otuksen päähän. Otuksella kesti muutama sekunti tajuta, että sitä satutettu. Se teki otuksen hyvin vihaiseksi.
"Kuole hirviö" Julius karjaisi paniikin vallassa ja laukaisi uudelleen samaa kohtaa kohti. Plasmapistooli räjähti kappaleiksi roiskuttaen polttavaa sisältöään ympäriinsä. Juliuksen käsi paistui tuhkaksi kyynärpäätä myöten ja roiskahtava plasma sulatti puolet hänen kasvoistaan veriseksi kudokseksi. Julius horjui taaksepäin. Hänen mielensä yritti järjestellä tapahtumia järjestykseen; minne käsi oli kadonnut, mitä tapahtui kasvoille, miksi otus oli yhä pystyssä?
Kirkuja-tappaja kirkaisi raivosta ja nappasi Inkvisiittoria lantiosta. Luut rusahtivat murskaksi ja puoliksi sokeutunut, kätensä menettänyt Inkvisiittori iski kouristuksen omaisesti voimanyrkillään otusta. Isku repäisi palaneeseen kohtaan vielä suuremman aukon, mistä roiskuva veri sai otuksen kirkumaan entistä hurjemmin. Sokaistu otus puristi kyntensä yhteen vaistomaisesti ja Juliuksen koko keskivartalo murskautui. Veri syöksähti hänen päähänsä ja hän ehti huomata jalkojensa katoamisen ennen kuin hänen sydämensä murskautui.
Kirkuja-tappaja viskasi silpoutuneen Inkvisiittorin seinään ja yritti tarkkailla ympäristöään. Otuksen tarkka kuulo kertoi jonkin metallisen esineen lennähtävän sen jalkoihin. Enempää se ei ehtinyt tajuta, sillä sen koko maailma muuttui valkoiseksi usvaksi. Ja sen jälkeen mitään ei enää ollut.
***
"Olet sinä Janson kyllä aikamoinen epeli noiden termiittien kanssa" eversti Grimsrud onnitteli. Heidän paettuaan Janson oli paiskannut termiittikranaatin huoneeseen ja surmannut Kirkujan sillä.
"Olen kylläkin pahoillani työhuoneenne puolesta herra eversti" Janson vastasi hämmentyneenä. Hän ei ollut tottunut tuttavalliseen puhetapaan upseereilta.
"Se oli uhrattavissa" Grimsrud sanoi ja tarkkaili muita kasarmille saapuvia sotilaita. He olivat tulleet muutamissa minuuteissa ja lähteneet everstin käskystä välittömästi haravoimaan maastoa uusien tyranidien varalta. Muutamat rynnäkkösotilaat olivat kokoontuneet yhteen ja neuvottelivat kuumeisesti toimenpiteistä nyt Inkvisiittorin kuoltua
"Kersantti Kilmeister" eversti sanoi vierellään seisovalle Kilmeisterille. "Tiedätkö mikä minua tällä hetkellä huolestuttaa?" hän sanoi mahdollisimman tuttavalliseen sävyyn.
"Se on kylläkin korpraali, herra eversti" Kilmeister sanoi vastaukseksi.
"Saatte ylennyksen. Mutta minua huolestuttaa se, että kuinka minä teen tästä lopullisen raportin esimiehilleni?" Grimsrud vastasi.
"Minua taas huolestuttaa se, kuinka lopullinen se on" Kilmeister sanoi.
"Olet sä jo aika sankari, kessu" Janson sanoi yrittäen kuulostaa rohkeammalta kuin tunsi itsensä.
"Pelkkä ihminen minä vain olen" Kilmeister vastasi ja rohkaisi mielensä kysyäkseen everstiltä mieltä painaneen seikan.
"Herra eversti, kestääkö puhutella?"
"Puhukaa kersantti" Grimsrud vastasi hymyillen.
"Minulla kun on perhettä tuolla kaupungissa ja nyt torstai, niin olisiko mahdollista, että voisin ottaa sen kuntoisuusloman nyt viikonlopun ajaksi?" hän kysyi.
"Mikäli olen oikeassa, niin täksi viikonlopuksi ei ole aikataulutettu lomaa" Grimsrud vastasi. "Poistukaa kersantti."
"Käskystä" Kilmeister sanoi. Palatessaan ryhmänsä keskuuteen hän ei kyennyt peittämään kiukkuaan. "Juuttaan ukko ei tajua mistään mitään" hän ärähti.
http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=37703
http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=37881
Kilmeister-saagan kolmas episodi. Saattaa olla hieman sekava, mutta tarkoitus oli vain saada tämä valmiiksi.
Inkvisiittori Julius kuuli sisäpuhelimen räsähtävän. "Kuulen teitä", hän vastasi nappia painamalla.
"Korkea herra. Meillä on täällä pienehkö ongelma" kuului valintataulun perusteella varusvarastosta.
"Siis pitääkö sinun häiritä työskentelyäni jonkin palaneen sulakkeen takia. Vaihtakaa sulake ja lukekaa asialliset rukoukset konehengen elvyttämiseksi" hän tuhahti ja sammutti yhteyden. Julius otti lakkinsa naulakosta ja kuulu sisäpuhelimen räsähtävän uudelleen. Ärtyneenä hän vastasi puhelimeen uudelleen. "Turpa kiinni siellä ja hoitakaa se asia" hän mylväisi puhelimeen ja veti johdon seinästä. Suuremmalla kiireellä hän pukeutui virka-asuunsa ja poistui everstin työhuoneesta käydäkseen tervehtimässä "kerettiläiseksi" paljastunutta eversti Grimsrudia. Hän ei kuunnellut pihalta kuuluvaa karjuntaa.
***
Ideani on, että me kaikki menemme nyt käymään everstin työhuoneessa puhumassa sille Juliukselle tai kuka se nyt onkaan" Kilmeister sanoi lipastaessaan automaattipistooliaan. "Ja kerromme asialliseen sävyyn havainnoistamme. "
"Mutta miten se auttaa poistamaan nuo geenivarkaat täältä" Lundegaard ärähti. Huolimatta koostaan hän oli näkyvästi peloissaan. Ja syystäkin, Kilmeister mietti.
"Siten, että kun saamme siltä kiihkoilijalta luvan hakea eversti komentamaan tätä yksikköä me pystymme järjestämään vastarinnan" Janson tuhahti.
"Jaa. Siis niin. Mutta entäs jos se kaaho haluaakin pitää komennon itsellään? " Lundegaard kysyi epävarmana.
"Silloin me menemme everstin virka-asunnolle ja sanomme että meillä on suullinen lupa ja kerromme tilanteen. Jos se ei toimi, Keisari auttakoon meitä kaikkia" Kilmeister julisti ja kohottautui lähteäkseen kohti kasarmeja.
Raivokas sihahdus heidän takaansa kertoi mahdollisuuksien onnekkaaseen livahtamiseen olleen menetetyt. "Kuole! " Lundegaard ärjäisi ja suuremmin tähtäämättä ampui kiväärillään äänilähdettä kohti. Tyranid-olennon pää räjähti kappaleiksi ja se lennähti osuman voimasta selälleen sätkien. Jopa päättömänä tyranidin alkukantainen elinvoima yritti ajaa sitä tekemään tehtäväänsä.
"Pakoon! " Kilmeister karjaisi ja he juoksivat. Lundegaard nappasi kiväärinsä ja juoksi lujin, harppovin askelin kohti kasarmia ja katsoi taakseen. Otuksia oli ollut yli kymmenen ja ne saavuttaisivat heidät nopeasti. Matkaa oli vain nelisenkymmentä metriä, mutta se olisi pitkä. Jokainen heistä pinnisteli hurjan elinvoiman vallassa. Hentoinen Jenna kantoi raskasta patruunalipasta vauhdilla, millä hän ei koskaan ollut uskonut pääsevänsä. Kilmeister kääntyi ja laukaisi kohti perässä säntääviä otuksia tuloksetta; luoti upposi pihan asfalttiin.
"Ovi kiinni" Jacques karjaisi ovelta. Hänen alkukantainen tarpeensa olla kaukana tappelijoista oli auttanut häntä pääsemään kasarmin lujalle ovelle ensimmäisenä. Seuraavana sisään juoksi Janson, minkä perässä Jenna kompastui kynnyksen ylitse. Lundegaard juoksi kokonsa takia lujaa ja viimeisenä Kilmeister juoksi sisätiloihin. He paiskasivat oven kiinni ja pönkkäsivät sen salvalla. Uhka oli torjuttu ainakin hetkeksi.
"Mitä te riviukot täällä teette? " kuului ääni heidän takaansa. Heidän pakopaikakseen päätyneen varastohuoneen ovella seisoi yksi Inkvisiittorin rynnäkkösotilaista ja näytti yllättyneeltä.
"Tämä paikka vaikutti ihan mukavalta paikalta pelata hieman pokeria" Lundegaard tuhahti lähes ammattimaisella halveksunnalla auktoriteettiä kohtaan.
"Vai niin" rynnäkkösotilas vastasi ja käveli muutaman askeleen lähemmäs. "Mikä tuo raapiva ääni on? " hän kysyi ja kuulosteli. Kilmeister ryhmineen kuuli saman äänen. raapivan, määrätietoisen kitinän, mikä kertoi oven metallin ennemmin tai myöhemmin antavan periksi. Äänekäs narahdus ovesta kertoi metallin ja puun vääntyvän lähelle murtumispistettä.
Kilmeister asteli muutaman askeleen lähemmäs huoneen sisätiloihin johtavaa ovea kävellen mahdollisimman hiljaa.
"Onko tuolla ovella mitään?" rynnäkkösotilas kysyi.
"Ei mitään sellaista, mikä herraa kiinnostaisi" Jacques sanoi ja käveli varovasti ovelle. Hänen varovainen esimerkkinsä rohkaisi muitakin poistumaan ovelta. Terävä kolahdus sai koko oven tärähtämään ja iski heidät pitelemään korviaan. Jokainen hiestä osasi arvata, mikä oven takana oli. Ajatus ei yhtään miellyttänyt.
"Ja jos siellä on joku, minun täytyy päästää hänet sisälle" rynnäkkösotilas sanoi ja meni avaamaan ovea.
"Te ette halua halua tehdä tuota" Kilmeister sanoi.
"Ja miksi en tekisi" rynnäkkösotilas sanoi avatessaan salvan.
***
Inkvisiittori Julius mietti sopivaa sanamuotoa julistukselleen. Hän oli kokeillut lukemattomia eri vaihtoehtoja. Osa niistä oli sievisteleviä ja osa taas aivan liian töykeitä. Lopulta hän oli päättynyt versioon, mikä muistutti sotilaallista käskyä. Kävellessään everstin virka-asuntoa kohti hän verrytteli sormiaan voimanyrkkinsä sisuksiis. Kyseinen ase oli tarpeeksi mahtava murskaamaan minkä tahansa elävän olennon yhdellä iskulla ja hänen erinomaisen asesepän huoltama plasmapistooli oli yhtä tehokas. Julius loputti everstin asunnon ovea rauhalliseen sävyyn, mikä kertoi jokaiselle oven takana olevalle henkilölle koputtajan asian tärkeydestä.
"Tullaan" eversti karjaisi sisätiloista. Julius alkoi hymyillä itsekseen, kun ovi avautui.
"Eversti Grimsrud. Tuomitsen teidät kuolemaan kerettiläisyydestä, yrityksestä estää Pyhän Inkvisition toimintaa ja noituudesta" Julius luetteli. Everstin ilme muuttui ärtyneestä raivostuneeksi. "Ja lisäksi säädyttömien julkaisujen hallussapidosta" Julius lisäsi havaittuaan eteisen pöydällä lojuvat pornolehdet.
"Te...kirottu...roisto" eversti murisi ja hänen kasvonsa kalpenivat. Hänen kätensä puristuivat nyrkkiin ja ilme muuttui vielä ilkeämmäksi ja kiukkuisemmaksi.
"Onko teillä mitään sanottavaa viimeisiksi sanoiksenne?" Julius tuhahti ja veti plasmapistoolinsa esille.
"Mitä ihmettä?" Grimsrud karjaisi kuullessaan korvia huumaavan rysähdyksen, mikä kuului kasarmin takaovelta.
***
Rynnäkkösotilas ehti nostaa vain salvan pois paikaltaan ennen kuin ovi repeytyi saranoiltaan hirvittävän rysähdyksen, mikä repi oven ja sen puitteet irti seinästä säestyksellä. Valtava, hyönteismäinen vartalo peitti aukon ja valtava kirkuna täytti aikaisemman hiljaisuuden.
"Kirkuja-tappaja" Lundegaard karjaisi voimalla, mikä peitti jopa valtavan tyranidin raivokkaan mylvinnän alleen ja loikkasi kohti ovea. Valtava saksimainen kynsi leikkasi kivilattiaan kuopan juuri siitä missä hän oli seissyt. Janson, Jacques, Jenna ja Kilmeister, joita olennon saapuminen ei ollut täysin yllättänyt loikkasivat kauemmas otuksista kohti takaovea, mistä he pääsisivät kasarmin sisätiloihin. Kirkuja ei mahtuisi kulkemaan niissä ilman että se repisi niitä palasiksi.
"Keisarin nimeen..." rynnäkkösotilas ehti huokaista nähdessään valtavan olennon peittävän oviaukon. Kirkujan takana vaanineista geenivarkaista yksi ehti villtää hänen kättään katkaisten kaksi sormea irti. Rynnäkkösotilas kirkaisi kauhusta ja kivusta tajutessaan loppunsa lähestyvän. Hän kääntyi pakenemaan ensimmäisen kerran elämässään.
"Voi perse" Kilmeister murahti ja huomasi ryhmänsä olevan koossa täysissä voimissa ovella, mikäli uupumusta ja ja pelkoa ei laskettu. "Pakoon!" hän karjaisi.
"Entä tuo pelle?" Jenna kysyi ja heitti patruunalaatikon olalleen.
"Ei ole aikaa" Janson tuhahti ja vilkaisi huoneeseen. Rynnäkkösotilas kääntyi selin ja ehti ottaa askelen ovea kohti ennen kuin yksi heiluvista kynsistä osui hänen jalkaansa ja leikkasi säären poikki. Sotilas kaatui ja huusi kammottavasti. Janson saattoi aistia tyranidien sadistisen riemun, kun ne pääsivät maistamaan tuoretta lihaa, sillä ne eivät aikaisemmasta kerrasta poiketen loikanneet heti päälle, vaan lähestyivät hitaasti ja nautiskellen sotilaan tuskasta. Janson paiskasi oven kiinni, kun geenivarkaat tarttuivat sotilaaseen ja käänsivät hänet selälleen. Tuskallinen kirkaisu, märkä, loiskiva ääni ja repeävän nahan ääni kertoi omaa kuvottavaa kieltään sotilaan kohtalosta.
Kirkuna jatkui yhä, kun he paiskasivat toisen oven kiinni saadakseen toisen esteen tyranidien tielle.
***
"Tilanne vaatii nopeita toimenpiteitä" Grimsrud murahti ja juoksi vaatekaapilleen. Sieltä hän otti univormun housut ja suurikaliiberisen pistoolin. Upseerinarvoa osoittava voimamiekka tuli myös mukaan ja eversti suuntasi ulko-ovelle ilman paitaa ja lakkia.
"Siis mitä te aiotte?" Julius murahti yllättyneenä.
"Kasarmi on hälytystilassa, arvoisa Inkvisiittori" Grimsrud murahti ja laittoi kypärän päähänsä. "Minun pitää ottaa selville, mistä on kyse" hän jatkoi ja työnsi inkvisiittorin tieltään.
"En ole kuullut virallista hälytystä" Julius tuhahti pitääkseen everstin edes muutaman hetken pidempään asunnolla. Samalla hälytin pärähti soimaan monotonista ulinaansa ja keskusradion kautta koko alueelle räsähti kammottavaa kiljuntaa ja pauketta. Kukaan ei enää ollut tietämätön tilanteesta.
"Nyt se on" Grimsrud tuhahti ja työntyi Inkvisiittorin ohitse ja juoksi kohti kasarmia.
"Ja te ette mene minnekään" Inkvisiittori murahti ja lähti hänen peräänsä.
***
Ampumaradalla, melkein kolmen kilometrin päässä kuultiin sama mielipuolinen ulvonta. Lähes äänettömästi jokainen sotilas tarttui kivääriinsä ja lähti etenemään kohti kasarmia. He menivät ilman vakinaista käskyä ryhmiin ja toimivat kurinalaisesti. Osa lähti ilman erillistä käskyä kohti kasarmia puolustamaan aluetta, mikä kaikesta epämukavuudesta ja huonosta ruoasta huolimatta oli heille koti.
***
Kolme kerrosta alempana ollut portaikon ovi räsähti pirstaleiksi ja geenivarkaat syöksyivät portaikkoon kammottavalla nopeudella. Niiden perässä eteni Kirkuja-tappaja paljon hitaammin ja vaisotmaisesti varoen kaikkia askeliaan.
"Nyt ne pirulaiset pääsivät läpi" Jacques murahti kiväärinsä alta ja jatkoi juoksuaan läkähdyttävissä portaissa.
"Kranaatti" Lundegaard karjaisi varoituksen ja viskasi yhden käsikranaateista alas. Alas pomppiva kranaatti räjähti ja tappoi ainakin muutaman olennon, mutta se ei niitä pitkän aikaa hidastaisi. He juoksivat ylös ja kulkivat taas yhden oven lävitse saapuen samalla miehistön tiloihin.
"Minne nyt?" Jenna huohotti uupuneena.
"Menemme upseerien tiloihin ja puolustaudumme siellä" Kilmeister tuhahti uupuneena ja lähti taas juoksemaan väsymyksestä kramppaavin jaloin.
***
"Mitä sinä aiot?" Julius tiuskaisi Grimsrudilta, joka ei näyttänyt edes huomaavan hänen läsnäoloaan.
"Eversti Grimsrud kutsuu miehistöä kasarmille. Kaikki miehet kasarmille välittömästi" Grimsrud sanoi hätälähettimeen, mikä lähetti kaikilla taajuuksilla yli 30:n kilometrin päähän ulottuvan viestin. Viesti kuultaisiin varmasti.
"Te ette taida tajuta, että olette yhä pidätetty virantoimituksesta" Julius raivosi everstille. Viimeisten minuuttien aikana Juliuksen hieno suunnitelma oli valunut hiekkaan ja muuttunut kaaokseksi. Eversti oli yhä hengissä ja kaikesta päätellen "ehdottoman varmasti" vangitut tyranidit olivat karanneet ja levittivät tuhoa ympäriinsä.
"Turpa kiinni" Grimsrud murahti ja iski nyrkkinsä Inkvisiittorin kasvoihin voimiensa takaa. Iskusta yllättynyt inkvisiittori lysähti maahan pökertyneenä. Grimsrud potkaisi maasa makaavaa Inkvisiittoria vielä kaupan päälle. "Pysykin siellä" hän ärähti ja sylkäisi vielä kaiken kukkuraksi Inkvisiittorin päälle.
Käytävästä alkoi kuulua töminää ja huutoja. "Kuka siellä?" hän murahti ja nosti pistoolinsa ampumavalmiiksi.
"Herra eversti. Korpraali Kilmeister ja Kolmannen komppanian ensimmäisen joukkue. Tai ainakin jäänteet" kuului käytävästä.
"Mainiota. Tulkaa sisään" eversti sanoi ja tönäisi tiedottoman Inkvisiitorin pöytänsä taakse.
Kilmeister ryhmineen astui tilavaan työhuoneeseen ja he sulkivat oven perässään. "Herra eversti. Vihollisia on monta heillä on ainakin yksi Kirkuja-tappaja" Kilmeister ilmoitti muiden rakentaessa hätäistä puolustusasemaa.
"Kirottua" eversti murahti ensimmäisten tyranidien askelten kaikuessa käytävästä. He odottivat hiljaa ja hermostuneina. Juuri se hiljainen hetki ennen taistelua, minkä kumpikin osapuoli tiesi kalliiksi ja armottomaksi. Jacquesin kädet tärisivät konekiväärin kahvoilla ja Janson tähtäili koko ajan tähtäimiensä lävitse. Lundegaardin kiikarikivääri oli melkoisen tehoton lähitaistelussa, mutta hänen voimansa saattaisivat olla hyödyksi lähitaistelun alettua.
Ovi repeytyi saranoiltaan ja geenivarkaat syöksyivät sisätiloihin. Oven liikahtaessa Jacques painoi laukaisulevyn alas ja konekivääri alkoi sylkeä tulta ja kuolemaa vihollisiinsa. Janson laukoi kylmiä tähdättyjä laukauksia kaatuneisiin otuksiin ja Kilmeister itse ampui pistoolillaan minkä ehti. Eversti itse laukoi pistoolillaan tappavan tarkkoja laukauksia. Ruudinsavu, veri ja heidän huutonsa täytti ilman loputtomien sekuntien kuluessa. He jatkoivat ampumistaan silloinkin kun hyökkäjien virta oli tyrhtynyt ja heidän luotinsa leikkasivat vain vääntelehtivää lihaa.
"Taisimme tappaa ne kaikki" Lundegaard huohotti korvat verta valuen. Sisätiloissa ampuminen ei tehnyt kuulolle hyvää. "Mennään siis ulos" hän lisäsi ja lähti astumaan ulos huoneesta. Hänen päänsä räjähti veriseksi pilveksi plasmapistoolin jyrähtäessä.
"Te ette lähde minnekään" Julius raivosi työpöydän takaa. Hänen nenänsä oli murtunut ja hän piteli pistooliaan vapisevin käsin. Muut kääntyivät katsomaan häntä ja huomasivat työhuoneen ikkunan takana seisovan valtavan hahmon. Kirkuja-tappaja oli kiertänyt heidän selustaansa. He jähmettyivät paikoilleen.
"Inkvisiittori. Teidän ehkä kannattaisi siirtyä pois siitä ikkunna edestä" Grimsrud sanoi astuessaan muutaman askeleen taaksepäin. Kirkuja-tappaja liikahti muutaman askeleen taaksepäin. Aivan kuin ottaakseen vauhtia.
"Teillä ei ole mitään valtuuksia komennella minua.." Julius murahti ja kohotti pistoolinsa ampuakseen everstin hengiltä.
Huumaava tärähdys, minkä Kirkuja-tappajan ruho päästi iskeytyessään seinän lävitse herätti Inkvisiittorin mietteistään. Otusta peittivät lukemattomat haavat ja päälle roiskunut veri. Sen rapumaiset kynnet olivat lohkeilleet, mutta silti tarpeeksi massiiviset silpoakseen minkä tahansa kohteen pirstaleiksi. Inkvisiittori kääntyi katsomaan otusta.
"Tämä ei voi olla totta" hän tuhahti ja laukaisi plasmapistoolinsa suoraan kohti otuksen kitaa. Kilmeister ryhmineen ja eversti ryhmineen ei jäänyt odottelemaan kaksintaistelun tuloksia, vaan loikkasi saadakseen lisää aikaa paetakseen. Plasma-ammus osui Kirkujan ksavoihin ja repäisi valtavan haavan otuksen päähän. Otuksella kesti muutama sekunti tajuta, että sitä satutettu. Se teki otuksen hyvin vihaiseksi.
"Kuole hirviö" Julius karjaisi paniikin vallassa ja laukaisi uudelleen samaa kohtaa kohti. Plasmapistooli räjähti kappaleiksi roiskuttaen polttavaa sisältöään ympäriinsä. Juliuksen käsi paistui tuhkaksi kyynärpäätä myöten ja roiskahtava plasma sulatti puolet hänen kasvoistaan veriseksi kudokseksi. Julius horjui taaksepäin. Hänen mielensä yritti järjestellä tapahtumia järjestykseen; minne käsi oli kadonnut, mitä tapahtui kasvoille, miksi otus oli yhä pystyssä?
Kirkuja-tappaja kirkaisi raivosta ja nappasi Inkvisiittoria lantiosta. Luut rusahtivat murskaksi ja puoliksi sokeutunut, kätensä menettänyt Inkvisiittori iski kouristuksen omaisesti voimanyrkillään otusta. Isku repäisi palaneeseen kohtaan vielä suuremman aukon, mistä roiskuva veri sai otuksen kirkumaan entistä hurjemmin. Sokaistu otus puristi kyntensä yhteen vaistomaisesti ja Juliuksen koko keskivartalo murskautui. Veri syöksähti hänen päähänsä ja hän ehti huomata jalkojensa katoamisen ennen kuin hänen sydämensä murskautui.
Kirkuja-tappaja viskasi silpoutuneen Inkvisiittorin seinään ja yritti tarkkailla ympäristöään. Otuksen tarkka kuulo kertoi jonkin metallisen esineen lennähtävän sen jalkoihin. Enempää se ei ehtinyt tajuta, sillä sen koko maailma muuttui valkoiseksi usvaksi. Ja sen jälkeen mitään ei enää ollut.
***
"Olet sinä Janson kyllä aikamoinen epeli noiden termiittien kanssa" eversti Grimsrud onnitteli. Heidän paettuaan Janson oli paiskannut termiittikranaatin huoneeseen ja surmannut Kirkujan sillä.
"Olen kylläkin pahoillani työhuoneenne puolesta herra eversti" Janson vastasi hämmentyneenä. Hän ei ollut tottunut tuttavalliseen puhetapaan upseereilta.
"Se oli uhrattavissa" Grimsrud sanoi ja tarkkaili muita kasarmille saapuvia sotilaita. He olivat tulleet muutamissa minuuteissa ja lähteneet everstin käskystä välittömästi haravoimaan maastoa uusien tyranidien varalta. Muutamat rynnäkkösotilaat olivat kokoontuneet yhteen ja neuvottelivat kuumeisesti toimenpiteistä nyt Inkvisiittorin kuoltua
"Kersantti Kilmeister" eversti sanoi vierellään seisovalle Kilmeisterille. "Tiedätkö mikä minua tällä hetkellä huolestuttaa?" hän sanoi mahdollisimman tuttavalliseen sävyyn.
"Se on kylläkin korpraali, herra eversti" Kilmeister sanoi vastaukseksi.
"Saatte ylennyksen. Mutta minua huolestuttaa se, että kuinka minä teen tästä lopullisen raportin esimiehilleni?" Grimsrud vastasi.
"Minua taas huolestuttaa se, kuinka lopullinen se on" Kilmeister sanoi.
"Olet sä jo aika sankari, kessu" Janson sanoi yrittäen kuulostaa rohkeammalta kuin tunsi itsensä.
"Pelkkä ihminen minä vain olen" Kilmeister vastasi ja rohkaisi mielensä kysyäkseen everstiltä mieltä painaneen seikan.
"Herra eversti, kestääkö puhutella?"
"Puhukaa kersantti" Grimsrud vastasi hymyillen.
"Minulla kun on perhettä tuolla kaupungissa ja nyt torstai, niin olisiko mahdollista, että voisin ottaa sen kuntoisuusloman nyt viikonlopun ajaksi?" hän kysyi.
"Mikäli olen oikeassa, niin täksi viikonlopuksi ei ole aikataulutettu lomaa" Grimsrud vastasi. "Poistukaa kersantti."
"Käskystä" Kilmeister sanoi. Palatessaan ryhmänsä keskuuteen hän ei kyennyt peittämään kiukkuaan. "Juuttaan ukko ei tajua mistään mitään" hän ärähti.