Sotavasara.net

Tarkoitan, että mitä merkillistä oikein voi tehdä jalkaväkiblokeilla, varsinkin suurilla sellaisilla ehkä vielä Detachmenttien kanssa, jos pöytä on aivan piukassa maastoa? Kannattaako ne vain tunkea johonkin piiloon ja toivoa, etteivät ne kuole, vai laittaa peräkkäin, tai eri puolille pöytää kuolemaan yksitellen? Vai pitääkö vain käyttää koko peli metsien samoamiseen?

Ohi menee. Ainoa ratkaisu, mitä olen tähän mennessä keksinyt jalkaväen lukuisiin kömpelyydestä johtuviin ongelmiin, on hankkiutua siitä eroon.

Ei kannata änkeä sitä kenttää täyteen maastoa.

Dragoni kirjoitti:Ei kannata änkeä sitä kenttää täyteen maastoa.

Mitä jos turnauspöydällä sattuu olemaan? Tai kotona maastonarvonta kasaa liikaa deployment zonelle maastonkappaleita?

Henri Ketonen kirjoitti:Ainoa ratkaisu, mitä olen tähän mennessä keksinyt jalkaväen lukuisiin kömpelyydestä johtuviin ongelmiin, on hankkiutua siitä eroon.

Tämä voisi olla ihan hyvä ratkaisu, varsinkin jos M on jotain 4. Haltioilla saa vaikka peräkkäin laitettua kun voi sitten vähän ryhmittää niitä uudestaan.

Ihmiskilpi kirjoitti:

Henri Ketonen kirjoitti:Ainoa ratkaisu, mitä olen tähän mennessä keksinyt jalkaväen lukuisiin kömpelyydestä johtuviin ongelmiin, on hankkiutua siitä eroon.

Tämä voisi olla ihan hyvä ratkaisu, varsinkin jos M on jotain 4. Haltioilla saa vaikka peräkkäin laitettua kun voi sitten vähän ryhmittää niitä uudestaan.

Heh - onneksi meillä on örkit joille tämä ei ole vaihtoehto - ei ainakaan hyvä vaihtoehto.

Tiukassa maastossa jalkaväkiblokkien kanssa toimiminen vaatii peliliikkeitä. Night Goblineille löytyy juurikin tällaisiin tilanteisiin muutama lähes rajattoman härski temppu ja muutenkin kaksinkertaisen linjan murtamiseen tarvitaan vähintään se 2 close phasea - sivustoja on tuolla tiedolla mukava varmistella.

Ennenkaikkea on kuitenkin kysymys tilanteenmukaisesta toiminnasta.

Monestako jalkaväkiblokista nyt on kyse? Minulla ei ainakaan ole ollut mitään ongelmia käytellä empiren kahta jalkamiesrymhää, joilla kummallakin detu. Kolme Horror-yksikköä ja Brettien neljä jalkayksikköä ovat yleensä mahtuneet aivan loistavasti toimimaan kentällä, vaikka Breteillä on vielä kolme yksikköä jousimiehiäkin.

Tietysti jos kyseessä on joku 5-6 blokkia Empiren jalkamiehiä, niin luulisi jo tulevan vaikeuksia, mutta kyllä kenttien pitäisi olla sellaisia, että 2-4 jalkamiesyksikköä voi pelata.

Ikävä tosiasiahan kyllä on, että nykyedikassa jalkaväki toimii altavastaajana näiden kaiken maailman vankkureiden, lentäjien, sotakoneiden ja velhokerhojen keskellä.

Henri Ketonen kirjoitti:Detachmenttien kanssa, jos pöytä on aivan piukassa maastoa?

Älkää laittako maastoa niin paljoa kentälle. Difficult terrain on niin monella tavalla huono asia, että ihan itkettää.

Maasto vähentää jalkaväen hyödyllisyyttä, joka on jo nyt liian kyseenalainen asia. Helposti manooveröivät yksiköt, kuten chariotit, hirviöt, skirmaajat ja yksinäiset maagit omistavat pelin. Tämä taas tekee ampumisesta ja magiasta erittäin tehokkaan vaihtoehdon. Ja taas pillittää joku, kuinka joku SAD on epäreilu armeija. No lakatkaa sitten pelaamasta kaaosta ja wood elffejä!

Henri Ketonen kirjoitti: Ohi menee. Ainoa ratkaisu, mitä olen tähän mennessä keksinyt jalkaväen lukuisiin kömpelyydestä johtuviin ongelmiin, on hankkiutua siitä eroon.

Jälleen yksi ihminen herää lasitankissaan karuun totuuteen...

Amazing Slug kirjoitti:Älkää laittako maastoa niin paljoa kentälle.

Yleensä pöydällä ei olekaan ollut mitään kaatopaikallista roinaa, mutta kun muutamat kerrat on sattunut olemaan, esimerkiksi eilen, en viitsinyt alkaa siitä nillittämään, vaan, öh, tulinkin tänne nillittämään. Jos teillä vaikka olisi ollut jokin nerokas idea jalkaväen kompastelun hyödyntämiseen, tai jotain sinnepäin. En muista enää... Kuitenkin, halusin myös testata, miten Empire - armeijani pärjää tilanteessa, jossa on pakko istua tovereiden syleissä. Onneksi oli sentään yksi suuri blokki vähemmän kuin mitä olin alunperin suunnitellut...

Amazing Slug kirjoitti: Maasto vähentää jalkaväen hyödyllisyyttä, joka on jo nyt liian kyseenalainen asia.

Tämän tiesinkin, jos nyt en ehkä täysin käsittänyt, kuinka paljon maasto oikein potkaisee jalkamiestä polveen jos vastustajalla on edes hiukan jotain kärryn tai vastaavan näköistä. Harhakuvitelmani oli, että jalkaväki on todella vaikeuksissa vasta jotain lentosirkuksia tai sellaisia vastaan.

Amazing Slug kirjoitti:Jälleen yksi ihminen herää lasitankissaan karuun totuuteen...

Blub, blob? No eipä tarvitse niitäkään maalata.

helposti...

Henri Ketonen kirjoitti:Tarkoitan, että mitä merkillistä oikein voi tehdä jalkaväkiblokeilla

Kysymyshän on täysin teoreettinen...

Kannattaako ne vain tunkea johonkin

...ja vastasit siihen itse.

jos pöytä on aivan piukassa maastoa?

Mitä jos turnauspöydällä sattuu olemaan?

Haittaako jos nauran?

Eikös maasto ole sopivissa määrin hyvinkin hyödyllistä jalkaväelle. Kun aina sanotaan, että tullaan kylkiin lentäjillä ym. - no ettepä tule kun on metsä tiellä. Itse olen yleensä tyytyväinen jos vihreän massani taistelukentälle on Gork siunannut muutaman metsän.

Mitä jos turnauspöydällä sattuu olemaan? Tai kotona maastonarvonta kasaa liikaa deployment zonelle maastonkappaleita?

Yhdessäkään turnauksessa en ole käynyt jossa olisi ollut liikaa maastoa kentällä. Maastoa ei kannata arpoa; pelatkaa isolla porukalla niin ei-pelaajat voivat laittaa maaston.

Anteeksi, nyt kysyn sellaisen off-topic kysymyksen: A. Slug, kerro mistä tulee lyhenne SAD?

-peso

Peso kirjoitti:Anteeksi, nyt kysyn sellaisen off-topic kysymyksen: A. Slug, kerro mistä tulee lyhenne SAD?

Kiilaan väliin. (Skaven/Shooty/Skryre) Army of (Doom/Death).

Ja tuota...ehkä jotain aiheestakin. Kun maastoa alkaa virittää, kannattaa aloittaa viskaamalla pöydälle kohtalainen määrä mäkiä. Ne eivät periaatteessa vähennä tilaa tippaakaan (poislukien typerästi rakennetut, ei sellaisia) ja lisäävät suuresti mielenkiintoa peliin. Tällöin LOSeja joutuu oikeasti miettimään, eikä se vaunu aina pääse chargaamaan haluamaansa suuntaan. Tykkimäet ovat kivoja kans, mutta nimenomaan keskikentällä ne pakottavat vähän ajattelemaan, eivätkä suoranaisesti sorsi mitään yksikkötyyppiä. Mäen teossa pitäisi tähdätä siihen, että sen laella mahtuu kähmimään kans. Ei oikeakaan maasto koostu mistään kuplavolkkarin kokoisista hautakummuista. Itse asiassa realistisen mäen pitäisi peittää puoli pöytää ja olla useita kerroksia korkea.

Muun maaston kanssa pitää soveltaa vähän enemmän harkintaa. Muutama reilun kokoinen metsä on ihan mukava olla. Tarkoittaa siis jossain suunnassa vähintään pariakymmentä senttiä, eikä mitään irtonaista petäjää. Kun nämä ovat riittävän kokoisia ja määrältään hillittyjä, ne eivät vielä muodosta mitään mahdotonta estettä. Liika on sen puoleen liikaa, että se alkaa antaa ylettömästi etua skirmareille, joilla tuntuu menevän muutenkin hyvin. Rankattu yksikkö ei mene metsään ilman erikoissääntöä tai ovelaa suunnitelmaa. Toisaalta jos kumpikaan pelaaja ei kieriskele tappokykyisissä skirmareissa, metsä antaa ihan mukavan reunuksen, jolla suojata ainakin yksikön toinen flankki. Ei se minusta potki erityisesti jalkaväkeä hanuriin.

Impassable-palat kuten kalliot, suljetut talot sun muut ovat aika tasapuolisia. Niiden taakse pääsee piiloon lohikäärmettä tai lohikäärme piiloon tykiltä. Kylkiä ne suojaavat vielä paremmin kuin vaikea maasto. Läpikulkematon järvi tuo mielenkiintoisen variantin, joka suojaa chargeilta mutta ei ammuskelulta. Pitkiä jokia en oikein suosittele kentälle, ellei niiden merkitystä ja ylityspaikkoja ole suunniteltu huolella.

Tarpeeksi isot ja läpinäkymättömät maastopalat aiheuttavat lähinnä sen, että deploymentia ja liikkeitä joutuu harkitsemaan paljon enemmän etukäteen. Kun alkaa edetä joidenkin palojen väliin, siellä myös pysytään pari-kolme vuoroa. Kylkiin kruisailu vähenee tai loppuu kokonaan tilanteesta riippuen. Silloin pitää miettiä tarkkaan, mitkä unitit tahtoo vastakkain.

Vaikka pidänkin omalla pöydälläni paljon maastoa, koskaan ei ole ollut ongelmia mahduttamisen kanssa. Yleensä tällaista tapahtuu vain, jos maasto koostuu järjettömän kokoisista paloista tai vaihtoehtoisesti liian monesta pikkukimpaleesta. Suosittelen sormilla laskettavaa määrää paloja, joilla on oikeasti muutakin taktista merkitystä kuin seisoa lyhtypylvään lailla tiellä yhdessä pisteessä. Jos näistä pari-kolme sattuu zonelle, pitäisi sinne vielä mahtua 3000 pisteen armeijakin.

Disclaimer: Tässä tekstissä oletetaan, etteivät armeijat koostu kymmenestä lentävästä modelista, joista neljä on life-velhoja. Se on 40K:ta se.

Dolmot kirjoitti: Rankattu yksikkö ei mene metsään ilman erikoissääntöä tai ovelaa suunnitelmaa. Toisaalta jos kumpikaan pelaaja ei kieriskele tappokykyisissä skirmareissa, metsä antaa ihan mukavan reunuksen, jolla suojata ainakin yksikön toinen flankki. Ei se minusta potki erityisesti jalkaväkeä hanuriin.

Single modeli (hirviöt, herot, chariotit) kiertää metsän leikiten, tai sitten vain menee muualle. Rank & file on koko vuoron jumissa, jos overrunin, chargen tai muun liikkeen seuraukseni yksikin nurkka osoittaa metsän suuntaan ja ollaan sitä lähellä. Pakko kääntyä kaksi kertaa, mihin menee puolet liikkeestä eikä enää voi marssia. Vuoro oli siinä. Siksi jalkaväki mielestäni kärsii maastosta aivan liikaa.

Tiedä sitten tuosta kylkien suojaamisesta, en minä ole kylkichargeja pahemmin kokenut, enkä pidä niitä hirveänä uhkana.