Sotavasara.net

Minun tappioputkeni fabassa: 0 voittoa, ikinä
En ole kyllä ehtinyt vielä paljoa pelailla.
Ei siinä itään selvim'mist' ole mielestäni, minut tunnetaan muutenkin huonona lähes kaikessa

No alkuaikoina kun aloittelin harrastusta dwarffeilla (vaikein armeija(ko?) hävisin melkein jokaikisen pelin kaverini bretonniaa vastaan. Se aina hävityn pelin jälkeen ketutti vähän. Ja siitä kun sitten pääsi yli niin oltiin taas tosi innokkaita seuraavassa pelissä. Ja jos turpiin tuli niin taas vähän surullisia. Nykyään on vähän voittojakin tullut joten tällainen ajoittainen suruaika on jäänyt unholaan. Siinäpä vähän omaa kokemusta.

Noh ekan voiton sain vuoden pelailun jälkeen(tosin iso osa tuosta oli lievästi sanottuna "huijaavia" vastaan) joten eipä häviäminen paljoa harmita.

Se mikä ketuttaa on se miten voin jatkuvasti hävitä kaikki pelinalku heitot niin suurella prosentilla. Kuka valitsee puolen, kuka deployaa eka, kuka laittaa infiltroijat ensin, kuka aloittaa(vaikka olisi +1). Tuohan rikkoo jo todennäköisyyksiä ja pahasti!

Minusta on tosi tyhmää pelata aina niiden tyyppien kanssa jotka aloittavat kauhean mellakan jos muistan/tulkitsen väärin jonkun säännön. Aina jos teen huonon valinnan, hyökkään vääriin miehiin, en ota jotain huomioon niin nauru raikuu. Ja eräs näistä "kavereista" pelaa aina örkeillä, ja jos en muista mitä niiden Mork/Gork taiat teki, niin kauhea irvailu ja nauru taas. Tämä on kuitenkin ainoa paikka missä järjestetään pelejä, olen minä koittanut niitä itsekin niitä järjestää, mutta ei ole metsää, tai kunnon templateja, tai täydellistä sääntötietoisuutta, niin kaikki menevät tämän örkki-tyypin luo pelaamaan. Kyllä se alkaa pikkuhiljaa potuttaa kun aina on siellä päällä tämä "must-win" ilmapiiri. Kerran sain järjestettyä pelin toisen kamun kanssa niin vaikka voitin, voin väittää että vastapelurillakin oli tosi hauskaa. Eli ei voitolla ole niin väliä, vaan peliporukalla.

Hmm. Tähän voi olla aika vaikea sanoa mitään koska en ole koskaan kokenut tappio putkia. Voittoputket taasen ovat tutumpia. Mutta itsellä on ainakin pieni fobia helf bolttiksia ja örkkien doom divereitä kohtaan. Ne kun tuppaavat puhkoa kaikki khorne knightien panssarit.

Hyvä häviö on aina parempi kuin huono voitto ja hyvän pelin jälkeen on melkein - vain melkein - yhdentekevää kumpi loppujen lopuksi voittaa, mutta se voitto on makea. Hyvän pelin tuntee siitä, että pelissä riittää tapahtumia ja niskan päällä oleva pelaaja löytyy vuoroin laudan vastakkaisilta puolilta.

Hyvässä pelissä voitto saadaan henkilökohtaisilla ansioilla, ei listojen keskinäiseen epätasapainoon nojaamalla. Pelaajasta riippuen hyvä lista on omaan polveen ammuttu fluffilista tai rikki revitty homejuusto, mutta tärkeintä on tiukka skaba, jossa voi ottaa itsestään kaiken irti. On myös syytä huomata, että häviö voi olla hyvin puolustusvoitto talvisodan tapaan, jos vastustajan lista tai skenaario on armeijalle epäsuotuisa. Hyvään peliin kuuluvat tietysti uskomattomat munkit ja legendaariset tilanteet, joita muistellaan vielä vuosienkin kuluttua.

Hyvän pelin ei mahdollista hyvät pelaajat vaan pelaajat, jotka suhtautuvat reilusti vastustajaansa. Tunteita saa tuntea ja niitä voi ilmaista, mutta kohtuus kohtuuttomuudessa. Hyvä häviäjä antaa voittajalle makean voiton maljan ja hyvä voittaja jättää vääntämättä veistä haavassa.

Minä olen harrastanut jo kolme vuotta Fabaa. Vasta viime syksynä otin ekan voittoni ja sen j'lkeen ole hävinnyt vain yhdesti.
Olin jo jossain vaiheessa tosissaan siirtymässä maalaus ja konverttaus puolelle kokonaan (siis ei pelejä ollenkaan). Mutta ne aikeet jäivät ja jatkoin aina vaan uudestaan pelaamistani.

Minulla oli vähän aikaa tärkeintä se voitto kunnes huomasin että opin paljon enemmän (yleensä) häviöstä kuin vaikkapa massacre voitosta ja useimmiten kyllä häviänkin mutta aina oppii jotain uutta niin eiköhän sitten joskus hamassa tulevaisuudessa se voitto putkikin ala vaikkahan onhan niitä hajavoittoja nytkin tullut..

ei voitto oo tärkeet koska häviöst oppii enemmä.. ite opin mielettömästi VC vastaa otelles (esim. älä tunge prinssiä spirit hosteja vastaa yksi!) ja no.. voitto napsahti seuraavas pelis

aips nii onkos tuota noin sääntöjen mukasta enää NYKYÄÄ saa prinssin ja commanderin Helfeil varustaa great eaglen selkää? (ku täs ny totesin et se on iha ok ku ei oo large target ja flying eikä kovin kallis..)

Eltharrion kirjoitti:aips nii onkos tuota noin sääntöjen mukasta enää NYKYÄÄ saa prinssin ja commanderin Helfeil varustaa great eaglen selkää? (ku täs ny totesin et se on iha ok ku ei oo large target ja flying eikä kovin kallis..)

saa ja arcmagenkin saa..ja on sääntöjen mukaista..

Harrastuksen alkuun epäreilutkin voitot olivat hauskoja (mm. Eldareitten kustomointi vastustajan mukaan liian isolla pelikentällä), mutta eipä sillä enää ole paljoa väliä. Kunhan tulee hyvä mättö, tapahtuu legendaarisia tekoja, eikä häviä tyyliin 77-0 (<- aika sama tuollakin, sillä hassuilla pikku-ukoillahan tässä leikitään).

Itse olen jokaisen kunnolla pelatun faba-matsin hävinnyt massacrella, ja ei haittaa. Olen jopa kehittänyt siitä fluffia. Mutta auta armias kun se yksi häviö ei ollut massacre, silloin oli ilo ylimmilläänn.

Minä olen hävinnyt neljä matsia putkeen verilöylyllä Skaveneille. Rattling gunit ovat sellaisia, joita kyllä tuon tappioputken aikana opin välttämään kuin ruttoa.
Myös lohikäärme aiheuttaa pientä terroria, sillä sellaista en ole koskaan saanut alas.

Häviämisestä oppii jos on tarpeeksi nöyrä ottamaan opikseen, myöntämään virheensä. Ei pelien jälkeen pitäisi olla mitään katkeruutta tai muuta vastaavaa, taisteltiinhan kunnialla loppuun. Olen hävinnyt ja voittanut monia pelejä massacrella mutta kaikista hauskimmat pelit ovat nimenomaan olleet tasaväkisiä (tai sitten koostuneet joistain aivan epätodellisista munkeista joille on voinut nauraa). Silloin ei ole suurta väliä voittajalla. Tänään pelasin 01.00-04.00 pelin, joka oli törkeän hauska (no, ehkä vuorokaudenajalla oli vaikutusta). Peli näytti muutamaan otteeseen massacrevoitolta, molemmille puolille mutta päättyi törkeän tasaisesti vain 20vp:n eroon.

Joskus, kun tuntuu siltä, että noppa vaikuttaa pelissä kaiken eikä omien mahtavilla ja tilanteen huomiomilla taktiikoilla ole mitään väliä, alkaa ärsyttää. Lapsellista. Pitää vaan purra hammasta ja ajatella että on kuitenkin vaan kyse pikku-ukoilla leikkimisestä.

Mielestäni (joku toinen jo totesikin) peliseura on se mikä pelin tekee. Eli jos on kiva pelata + hauskaa muutenkin, ei massacre häviökää niin haittaa, toisin kun jos häviää jollekkin mulkulle (anteeksi sanavalintani), pelin jälkeen on fiilikset vähän sekalaisia...

Sitten huijauksesta (joku jo mainitsikin ), Jos kaveri yrittää kokoajan kaivaa jotain ihme temppuja hatusta, ja siis jos tietää että kaverilla ei ole eka/ ensimmäiset pelit alla, itselläni käy ainekin pieni turhautuminen kun joutuu sanomaan "ei noin vaan voi tehdä" jne.

Kuitenkin pääasiahan on se, että on hauskaa (ainekin itselläni). Edes turnauksiin ei kannata lähteä fiiliksellä "pakko voittaa", saahan sitä toki juustolistan tehdä, mutta se että ylipäätänsä pelaa tuollaisella fiiliksellä, yököttää minua.

Yhteenveto = Tärkeintä on kiva peliseura ja ok fiilis, tuloksella ei ole niinkään väliä...

Nyt olette kaikki kyllä haksahtaneet väärille linjoille, joten oikaistaan hieman vääriä käsityksiä:

1) Tärkeintä ei ole voitto, vaan murskaava voitto. Vastustaja täytyy massacroida täysin, millään muulla ei ole väliä.

2) Pelissä tulee olla hauskaa - itsellä. Jos vastustajallakin on hauskaa, on merkki huonosta listasta ja surkeasta pelaajasta.

3) Säännöt tulee tulkita aina niin, että tulkinnoista hyötyy itse, ja vastustaja kärsii. Typerää antaa vastustajalle periksi yhdessäkään väittelyssä sääntöjen tulkinnassa.

4) Jos kaikesta huolimatta tulee tappio, vastustajan listaa, noppia, sääntötuntemusta ja peliasennetta tulee haukkua pitkään ja hartaasti. Kannattavaa on mainita, että kyseinen lista on no-brainer kopio sadasta muustakin samanlaisesta, melko varmasti suoraan netistä napattu.

En tiedä mistä ihmisille on tullut käsitys, että Warhammerin täytyy olla hauskaa. Ilmeisesti jokin no-life -tyyppien, joilla on liikaa aikaa harhakuvitelma. Warhammerin perimmäinen tarkoitus on nöyryyttää vastustajaa hampaat irvessä pelaten mahdollisimman maksimoidulla listalla.

Grond kirjoitti:Nyt olette kaikki kyllä haksahtaneet väärille linjoille, joten oikaistaan hieman vääriä käsityksiä:

1) Tärkeintä ei ole voitto, vaan murskaava voitto. Vastustaja täytyy massacroida täysin, millään muulla ei ole väliä.

2) Pelissä tulee olla hauskaa - itsellä. Jos vastustajallakin on hauskaa, on merkki huonosta listasta ja surkeasta pelaajasta.

3) Säännöt tulee tulkita aina niin, että tulkinnoista hyötyy itse, ja vastustaja kärsii. Typerää antaa vastustajalle periksi yhdessäkään väittelyssä sääntöjen tulkinnassa.

4) Jos kaikesta huolimatta tulee tappio, vastustajan listaa, noppia, sääntötuntemusta ja peliasennetta tulee haukkua pitkään ja hartaasti. Kannattavaa on mainita, että kyseinen lista on no-brainer kopio sadasta muustakin samanlaisesta, melko varmasti suoraan netistä napattu.

En tiedä mistä ihmisille on tullut käsitys, että Warhammerin täytyy olla hauskaa. Ilmeisesti jokin no-life -tyyppien, joilla on liikaa aikaa harhakuvitelma. Warhammerin perimmäinen tarkoitus on nöyryyttää vastustajaa hampaat irvessä pelaten mahdollisimman maksimoidulla listalla.

Pelottavaa. Vaikka tiedänkin satavarmasti Grondin puhuvan alligaattoria ja naureskelevan tällä hetkellä partaansa kotonaan, välillä viestit tuntuvat kammottavan tosikkomielisiltä.

Nojuuei. Myönnyn nyt minäkin, ja sanon todellakin, että Warhammer on pikku-ukoilla leikkimistä. Kun sitähän se on, nääs. Ja kun leikitään, ei kenellekään tulisi jäädä paha mieli. Tämä on syytä muistaa myös pelatessa. Vaikka peliä pelataan, ei sitä tarvitse pelata suu irvessä. Tottakai tulee pelata voittaakseen, ja kuka tahallaan häviäisikään, mutta pitää muistaa myös oma käyttäytyminen ja se, ettei aiheuta sille vastustajallekaan sitä ikävintä kokemusta. Pakko sanoa, että tuntuu omituiselta ajatella peliä, jossa toinen tekee kaikkensa tuhotakseen vastustajansa pelinautinnon ja pitävänsä kaikenlisäksi tulosta itselleen hyödyllisenä.

Eli siis, tottakai sitä välistä menee melkein hermo kun pitkän päivän päätteeksi alkaa pelata kaverin kanssa warhammeria, ja mm. nopat potkiavat päähän jatkuvasti, demoni irresistiblettää kymmenennen kerran pelissä ja viimeisellä vuorolla räjäyttää päänsä ja vankkurit köröttelevät kuin itsestään metsiköihin työntäen väkipakolla kapuloita omiin rattaisiinsa. Mutta sen jälkeen tulee istua ja jauhaa shittiä vielä muutama tunti pitkälle yöhön. Niin pelataan warhammeria. Musiikki taustalla ei ole koskaan paha asia. Aina tulisi muistaa, että joka listaa ei tarvitse min/maxata ja sitä voi vain välillä mennä liikuttelemaan yksiköitä sen kummempia ajattelematta. Kuluttamaan aikaa.

edit\\

Teräratas kirjoitti:Maininnan arvoisena toki Q&A julkaisujen täydellinen opiskelu ja kokoelma. Näillä saa vähän kokeneemmankin pelaajan nujerrettua, kunhan muistaa lainata ääneen sen version säännöstä, joka sillä hetkellä soveltuu omaan tilanteeseen parhaiten.

Yksi sana riittää: Guzlob.

Grond kirjoitti:...

En tiedä mistä ihmisille on tullut käsitys, että Warhammerin täytyy olla hauskaa. Ilmeisesti jokin no-life -tyyppien, joilla on liikaa aikaa harhakuvitelma. Warhammerin perimmäinen tarkoitus on nöyryyttää vastustajaa hampaat irvessä pelaten mahdollisimman maksimoidulla listalla.

Tästähän jäi enää puuttumaan maininta siitä, että nettiä tulee hyödyntää lisäksi oman paremmuuden tiedottamiseen, sekä laajennettuun naurettavien no-brainer listojen arvosteluun julkisesti.

Maininnan arvoisena toki Q&A julkaisujen täydellinen opiskelu ja kokoelma. Näillä saa vähän kokeneemmankin pelaajan nujerrettua, kunhan muistaa lainata ääneen sen version säännöstä, joka sillä hetkellä soveltuu omaan tilanteeseen parhaiten.

Parasta koko pelissä on kuunnella säälittävää "juustoa" supinaa kunnolla massacroidun vastustajan hiljaa lohduttajilleen jupisemana.

...hyvä peliseura ja nautinnolliset pelit.

-aNt-