Iloru Anromiel : Osa I: menneisyys avautuu
Lähetetty: To 14.04.2005 23:57
Oli kerran kuninkaallinen haltia suku , joka oli juuri saannut pojan
perhe oli onnessaan. Äiti ei antanut minkään sumentaa iloaan
, ja rakkautaan häntä kohtaan. Poika varttui rakkauden , ja äidin
huolenpidon kanssa. Mutta vasta 2 vuotisna oli hänen aikansa sen
ajan suurin tragedia meneillään. Pimento haltiat tekivät suuria hyökkäyksiä Haltian maalle. Veren. johdattamina , ja tuhon peittäminä olivat nämä raakalaiset matkanneet. Väistämättä haltiain hohto sammui , ja veren aika alkoi. Pojan äiti vei tämän piilon kauas sodasta , metsä haltioiden maalle toiveenaan joskus vielä palata poikansa luokse.
Niin poika varttui aikuiseksi tavallisen perheen keskellä, vaikka kuninkaallinen olikin. Oli hän unohtanut mistä tuli , ja mikä nimensä olikaan , joten metsä haltiat jotka löysivät pojan antoivat hänelle nimen : Iloru Anromiel, poika tuntemattomudesta.
Eräänä sateisena päivänä , Anromielen löytäjän leski oli kuolemaisillaan. "Anromiel" hän sanoi "tule tänne"
"niin äiti" hän vastasi" mitä halajat minulle kertoa?"
" en oikeasti ole äitisi"hän kertoi "
"Mitä? ei se voi olla totta"
"kyllä se on mieheni löysi sinut joen haarasta , ja toi sinut tänne luokseni päätimme kasvattaa sinut poikanamme"
"no...kuka minä oikeasti olen?"
" en tiedä , mutta lupaa että löydät oikeat vanhempasi , niin eivät opettamani taidot ole sinulle turhia" sanotun jälkeen , hän avasi
laatikkonsa , ja antoi sieltä oudon esineen Anromielelle.
"mikä tämä on? "Ä..äiti?"
Olihän poissa , kulkutauti oli ollut tappava.
Surettuaan, Anromiel lähti metsä haltijain valtakunnan kuningattaren luo sanomaan että oli lähdössä pois mailtaan, ja lähdössä etsimään vanhempiaan.
Kunigattaren naamalle tuli surullinen ilme
alkoi hän puhua " tiedän kuka äitisi oli"
"Oli?" Anromiel ihmetteli
"hän..hän on kuollut"
Anromiel oli surun täyttämä , mitähän nyt tekisi? Eihän kauaa kerennyt ajatella kun itkuun jo purskahti
Kunigatar selitti että hän oli tullut kaukaa meren takaa hallitsijain perheestä , ja että hänen äitinsä oli hänelle viestin lähettänyt että
sinut tänne lähetti.
"Nyt on mieleni surussa" sanoi Anromiel "minne minä nyt menen?
Kuningatar neuvoi häntä etsimään isäänsä, joka oli paennut kauas
tuntemattomaan hän kertoi myös että hänen isänsä nimi oli Melairu Undomiel. Matkalle kuningatar antoi legendaarisen keihään joka oli mustilta päiviltä asti suojellut heitä , ja huppu-viitan jota kaikki soturinsa pitivät. Hyvästien jälkeen Anromiel lähti hevosellaan Erewindillä ratsastamaan kohti ihmisten maata.
Lopulta hän saapui kaupunkiin nimeltänsä "Hellengrad"
pimeimmästä yöstä astui Anromiel majataloon josta hän vuokrasi asunnon.Nyt hän tutki saamansa outoa esinettä , se oli kuin kullasta tehty symboli , sen hohto oli jo varmaan kauan sitten sammunut mutta hän kiinnitti sen otsaansa , se ei ollut kovin iso.
Yön yli nukuttuuan hän päätti lähteä kaupunkia tutkimaan.
vähän käveltyään hän kuuli kujan takaa kiljuntaa
kolme aika kaappimaista miestä ahdisteli haltia naista.
Iloru huusi heille "Te! jättäkää nainen rauhaan"
samassa nainen juoksi kujan taakse piilon.
"tästä hyvästä sinä kuolet ! " huusi yksi miehistä.
Miehet ottivat miekat , ja hyökkäsivät kohti Ilorua
yhdellä sivalluksella iloru surmasi kaikki miehet.
"kiitos paljon teille. mikä on nimesi?" kysyi nainen
" Iloru Anromiel"
" kiitos . minä olen Wienlan" nainen vastasi.
nainen otti hupun pois naamaltaan , ja lähti juoksuun , hän vielä katsoi Ilorua ja sanoi "Toivon todella Iloru , että saan ilon tavata sinut uudestaan!"
Iloru mykistyi nainen oli hirveän kaunis!
" samoin! " huusi iloru.
Miettiessään Wienlania hän käveli Kievariin , jossa hän istui nurkkaan. Korvaansa säpsähti kääpiön huuto joka kantautui aivan viereisestä pöydästä
"Kestijä! Lisää olutta! kääpiö rääkyi. Samassa kääpiön pöytään istui kaksi örkiä
"noh Durbem milloin palautat lainasi? yksi örkki kysyi
" odota vielä yksi täysi-kuu niin saat rahasi!...Minulla on iso juttu tulossa" sanoi Durbem
"aargh" örkki huusi ja otti miekkansa esiin "olet liikakin enemmän aikaa saannut , ja nyt tapan sinut!" huusi örkki
"Hah" nauroi Durbem "Yritä vaan!"
Samassa Durben heitti kirveensä toisen örkin naamaan , ja poimi sen , ja heitti sen uudestaan toisen örkin naamaan.
baarin melu hiljeni...sitten kaikki palasi taas normaaliin , ilmeisesti tämmöinen oli tavallista. Iloru Istui kääpiön viereen.
"mitä halajat haltia!? hän huusi.
"seuraa vain" vastasi Iloru.
" noh jaa eipä tässä muutakaan" sanoi Durbem
"mikäs se sinun "iso juttusi" on?" uteli Iloru.
" Mitäs? Halajatko osakkaaksi?" kysyi Durbem
"riippuu mikä se on" sanoi Iloru " ja jos saan 70% voitoista"
"hah" nauroi Durbem "saat 30%"
"60%" jatkoi Iloru
"40%" huusi Durbem
"50%"vastasi Iloru
"hmmm..." mietti Durbem " hyvä on"
" no niin mikäs se sitten on?" kysyi Iloru"
"noh" alkoi kääpiö "aion varastaa isältäni varastetun kulta arkun se on noiden örkkien heimo luolan aarre kammiossa"
Hetken ajateltuaan Iloru kyseli Durbemilta miten hän todisti arkun olevan hänen isänsä.Durbem näytti tatuointia kädessänsä siinä oli alasimen , ja ukkosen kuva hän sanoi, että jos arkun jokaisessa kolikossa on sama symboli kuin hänen tatuoinnissaan , niin hän puhuu totta.
Iloru suostui , ja he sopivat että he tapaavat kaupungin portilla keski yöllä
Durbem tuli sovittuun aikaan , samoin Iloru ja he lähtivät ratsastamaan pohjoiseen.
Kun he olivat saapuneet näkö matkan päähän luolan suusta
Durbem alkoi neuvoa Ilorua
"no niin nuorukainen kuuntelepas" Durbem aloitti Puhumaan
"älä missään nimessä tule nähdyksi älä missään nimessä , puhu,huuda tai kolistele , jos jäämme kiinni niin se on loppu tajusitko?
"Varmaan" vastasi Iloru.
Durbem ampui ensimmäisen vartijan , ja kumppanit menivät luolaan
"aih" vinisi Durbem " partani juuttui porttiin.
kaikenlaisten vaarojen jälkeen he saapuivat aarre kammioon aarre arkku oli todistettavasti Durbemin isän ja he jakoivat aarten tasan. juostuaan porteille he yllättyivät.
kymmenet pimento haltijain jouset osoittivat heitä
"mitä tämä on Durbem" Durbem? Huusi Iloru
"sori poju" sanoi Durbem "elämä on tylyä
"petturi!" huusi Iloru
"no niin toin pojun mitä vielä haluat anna osuuteni minulle" huusi Durbem varjoissa olevalle henkilölle.
samassa Durbem kaatui maahan miekan lävistämänä
Iloru katsoi ensin Durbemia , sitten henkilöä varjoissa.
" vangitkaa hänet!" komensi ääni
Samassa joku tyrmäsi ilorun nuijalla.
Kohta iloru heräsi vanki tyrmästä hän katseli tyrmää , ja näki varusteensa toisella puolella
"kuka sinä olet" sanoi vaivautunut ääni toisella puolella huonetta
"Iloru Anromiel" vastasi Iloru "entäs sinä?"
mies tuli esiin varjoista , ja istui Ilorun viereen. Mies oli vanha , ja laiha näki että hän oli ollut täällä monta vuotta.
"olen Melairu Undomiel"
"sitten sinä olet isäni" sanoi iloiseksi tullut Iloru.
Mies katsoi Ilorun otsaa , ja näki symbolin
hänellä oli samanlainen symboli otsassaan Melairu liikuttui paljon poikansa näkemisestä he riemuitsivat kauan . Ilon jälkeen Melairu Sanoi että mies joka oli vanginnut heidät oli kreivi Mordac Salandir
, joka oli vastuussa hyökkäyksestä haltioiden maille , ja Ilorun äidin murhasta.Hän oli jäljittänyt Undomielen sukua jo kauan sillä hän tiesi että suvun esikois poika tuhoaisi hänet joku päivä.
"hän saa maksaa" raivoitsi Iloru "Minä tapan hänet"
"kyllä" poika mutta ei vielä, sitä paitsi minne me täältä pääsemme
Samassa oven takana oli huppupäinen nainen
"kuka olet , ja mitä teet täällä" kysyi Iloru.
huppu nousi naisen päältä , ja sen alla oli Wielan
"Wielan" miten löysit minut? kysyi Iloru
"jäljitin sinua, ja Durbemia tiesin että hän oli petturi , ja päätin jäljittää sinua tänne. vastasi Wielan " mutta nyt ei ole aikaa hukata" vartijat palaavat kohta
"totta" sanoi Melairu.
Kohta ovi oli auki ja kaikki kolme pakenivat hevos talleille
" valitettavasti tiemme on erottava poikani, mutta meidät on liian helppo löytää jos olemme kahdestaan" sanoi Melairu
"tiedän isä" sanoi Iloru
hevonen lähti laukkamaan etelään päin
Iloru , ja Wielan ratsastivat tien haaraukseen
" nyt on tiemme erottava" sanoi Wielan masentuneena
"mutta muista minut tästä"
Wielan suuteli Ilorua , ja hymyili
Sen jälkeen hän lähti ratsastamaan vuorille.
Samalla Iloru tiesi että hän oli rakastunut Wielaniin , ja lähti ratsastamaan kohti Hellengradia.
Iloru tietää että hänen pitää kostaa kreivi mordacille Miten käy iloru Anromielille? pysykää mukana.
perhe oli onnessaan. Äiti ei antanut minkään sumentaa iloaan
, ja rakkautaan häntä kohtaan. Poika varttui rakkauden , ja äidin
huolenpidon kanssa. Mutta vasta 2 vuotisna oli hänen aikansa sen
ajan suurin tragedia meneillään. Pimento haltiat tekivät suuria hyökkäyksiä Haltian maalle. Veren. johdattamina , ja tuhon peittäminä olivat nämä raakalaiset matkanneet. Väistämättä haltiain hohto sammui , ja veren aika alkoi. Pojan äiti vei tämän piilon kauas sodasta , metsä haltioiden maalle toiveenaan joskus vielä palata poikansa luokse.
Niin poika varttui aikuiseksi tavallisen perheen keskellä, vaikka kuninkaallinen olikin. Oli hän unohtanut mistä tuli , ja mikä nimensä olikaan , joten metsä haltiat jotka löysivät pojan antoivat hänelle nimen : Iloru Anromiel, poika tuntemattomudesta.
Eräänä sateisena päivänä , Anromielen löytäjän leski oli kuolemaisillaan. "Anromiel" hän sanoi "tule tänne"
"niin äiti" hän vastasi" mitä halajat minulle kertoa?"
" en oikeasti ole äitisi"hän kertoi "
"Mitä? ei se voi olla totta"
"kyllä se on mieheni löysi sinut joen haarasta , ja toi sinut tänne luokseni päätimme kasvattaa sinut poikanamme"
"no...kuka minä oikeasti olen?"
" en tiedä , mutta lupaa että löydät oikeat vanhempasi , niin eivät opettamani taidot ole sinulle turhia" sanotun jälkeen , hän avasi
laatikkonsa , ja antoi sieltä oudon esineen Anromielelle.
"mikä tämä on? "Ä..äiti?"
Olihän poissa , kulkutauti oli ollut tappava.
Surettuaan, Anromiel lähti metsä haltijain valtakunnan kuningattaren luo sanomaan että oli lähdössä pois mailtaan, ja lähdössä etsimään vanhempiaan.
Kunigattaren naamalle tuli surullinen ilme
alkoi hän puhua " tiedän kuka äitisi oli"
"Oli?" Anromiel ihmetteli
"hän..hän on kuollut"
Anromiel oli surun täyttämä , mitähän nyt tekisi? Eihän kauaa kerennyt ajatella kun itkuun jo purskahti
Kunigatar selitti että hän oli tullut kaukaa meren takaa hallitsijain perheestä , ja että hänen äitinsä oli hänelle viestin lähettänyt että
sinut tänne lähetti.
"Nyt on mieleni surussa" sanoi Anromiel "minne minä nyt menen?
Kuningatar neuvoi häntä etsimään isäänsä, joka oli paennut kauas
tuntemattomaan hän kertoi myös että hänen isänsä nimi oli Melairu Undomiel. Matkalle kuningatar antoi legendaarisen keihään joka oli mustilta päiviltä asti suojellut heitä , ja huppu-viitan jota kaikki soturinsa pitivät. Hyvästien jälkeen Anromiel lähti hevosellaan Erewindillä ratsastamaan kohti ihmisten maata.
Lopulta hän saapui kaupunkiin nimeltänsä "Hellengrad"
pimeimmästä yöstä astui Anromiel majataloon josta hän vuokrasi asunnon.Nyt hän tutki saamansa outoa esinettä , se oli kuin kullasta tehty symboli , sen hohto oli jo varmaan kauan sitten sammunut mutta hän kiinnitti sen otsaansa , se ei ollut kovin iso.
Yön yli nukuttuuan hän päätti lähteä kaupunkia tutkimaan.
vähän käveltyään hän kuuli kujan takaa kiljuntaa
kolme aika kaappimaista miestä ahdisteli haltia naista.
Iloru huusi heille "Te! jättäkää nainen rauhaan"
samassa nainen juoksi kujan taakse piilon.
"tästä hyvästä sinä kuolet ! " huusi yksi miehistä.
Miehet ottivat miekat , ja hyökkäsivät kohti Ilorua
yhdellä sivalluksella iloru surmasi kaikki miehet.
"kiitos paljon teille. mikä on nimesi?" kysyi nainen
" Iloru Anromiel"
" kiitos . minä olen Wienlan" nainen vastasi.
nainen otti hupun pois naamaltaan , ja lähti juoksuun , hän vielä katsoi Ilorua ja sanoi "Toivon todella Iloru , että saan ilon tavata sinut uudestaan!"
Iloru mykistyi nainen oli hirveän kaunis!
" samoin! " huusi iloru.
Miettiessään Wienlania hän käveli Kievariin , jossa hän istui nurkkaan. Korvaansa säpsähti kääpiön huuto joka kantautui aivan viereisestä pöydästä
"Kestijä! Lisää olutta! kääpiö rääkyi. Samassa kääpiön pöytään istui kaksi örkiä
"noh Durbem milloin palautat lainasi? yksi örkki kysyi
" odota vielä yksi täysi-kuu niin saat rahasi!...Minulla on iso juttu tulossa" sanoi Durbem
"aargh" örkki huusi ja otti miekkansa esiin "olet liikakin enemmän aikaa saannut , ja nyt tapan sinut!" huusi örkki
"Hah" nauroi Durbem "Yritä vaan!"
Samassa Durben heitti kirveensä toisen örkin naamaan , ja poimi sen , ja heitti sen uudestaan toisen örkin naamaan.
baarin melu hiljeni...sitten kaikki palasi taas normaaliin , ilmeisesti tämmöinen oli tavallista. Iloru Istui kääpiön viereen.
"mitä halajat haltia!? hän huusi.
"seuraa vain" vastasi Iloru.
" noh jaa eipä tässä muutakaan" sanoi Durbem
"mikäs se sinun "iso juttusi" on?" uteli Iloru.
" Mitäs? Halajatko osakkaaksi?" kysyi Durbem
"riippuu mikä se on" sanoi Iloru " ja jos saan 70% voitoista"
"hah" nauroi Durbem "saat 30%"
"60%" jatkoi Iloru
"40%" huusi Durbem
"50%"vastasi Iloru
"hmmm..." mietti Durbem " hyvä on"
" no niin mikäs se sitten on?" kysyi Iloru"
"noh" alkoi kääpiö "aion varastaa isältäni varastetun kulta arkun se on noiden örkkien heimo luolan aarre kammiossa"
Hetken ajateltuaan Iloru kyseli Durbemilta miten hän todisti arkun olevan hänen isänsä.Durbem näytti tatuointia kädessänsä siinä oli alasimen , ja ukkosen kuva hän sanoi, että jos arkun jokaisessa kolikossa on sama symboli kuin hänen tatuoinnissaan , niin hän puhuu totta.
Iloru suostui , ja he sopivat että he tapaavat kaupungin portilla keski yöllä
Durbem tuli sovittuun aikaan , samoin Iloru ja he lähtivät ratsastamaan pohjoiseen.
Kun he olivat saapuneet näkö matkan päähän luolan suusta
Durbem alkoi neuvoa Ilorua
"no niin nuorukainen kuuntelepas" Durbem aloitti Puhumaan
"älä missään nimessä tule nähdyksi älä missään nimessä , puhu,huuda tai kolistele , jos jäämme kiinni niin se on loppu tajusitko?
"Varmaan" vastasi Iloru.
Durbem ampui ensimmäisen vartijan , ja kumppanit menivät luolaan
"aih" vinisi Durbem " partani juuttui porttiin.
kaikenlaisten vaarojen jälkeen he saapuivat aarre kammioon aarre arkku oli todistettavasti Durbemin isän ja he jakoivat aarten tasan. juostuaan porteille he yllättyivät.
kymmenet pimento haltijain jouset osoittivat heitä
"mitä tämä on Durbem" Durbem? Huusi Iloru
"sori poju" sanoi Durbem "elämä on tylyä
"petturi!" huusi Iloru
"no niin toin pojun mitä vielä haluat anna osuuteni minulle" huusi Durbem varjoissa olevalle henkilölle.
samassa Durbem kaatui maahan miekan lävistämänä
Iloru katsoi ensin Durbemia , sitten henkilöä varjoissa.
" vangitkaa hänet!" komensi ääni
Samassa joku tyrmäsi ilorun nuijalla.
Kohta iloru heräsi vanki tyrmästä hän katseli tyrmää , ja näki varusteensa toisella puolella
"kuka sinä olet" sanoi vaivautunut ääni toisella puolella huonetta
"Iloru Anromiel" vastasi Iloru "entäs sinä?"
mies tuli esiin varjoista , ja istui Ilorun viereen. Mies oli vanha , ja laiha näki että hän oli ollut täällä monta vuotta.
"olen Melairu Undomiel"
"sitten sinä olet isäni" sanoi iloiseksi tullut Iloru.
Mies katsoi Ilorun otsaa , ja näki symbolin
hänellä oli samanlainen symboli otsassaan Melairu liikuttui paljon poikansa näkemisestä he riemuitsivat kauan . Ilon jälkeen Melairu Sanoi että mies joka oli vanginnut heidät oli kreivi Mordac Salandir
, joka oli vastuussa hyökkäyksestä haltioiden maille , ja Ilorun äidin murhasta.Hän oli jäljittänyt Undomielen sukua jo kauan sillä hän tiesi että suvun esikois poika tuhoaisi hänet joku päivä.
"hän saa maksaa" raivoitsi Iloru "Minä tapan hänet"
"kyllä" poika mutta ei vielä, sitä paitsi minne me täältä pääsemme
Samassa oven takana oli huppupäinen nainen
"kuka olet , ja mitä teet täällä" kysyi Iloru.
huppu nousi naisen päältä , ja sen alla oli Wielan
"Wielan" miten löysit minut? kysyi Iloru
"jäljitin sinua, ja Durbemia tiesin että hän oli petturi , ja päätin jäljittää sinua tänne. vastasi Wielan " mutta nyt ei ole aikaa hukata" vartijat palaavat kohta
"totta" sanoi Melairu.
Kohta ovi oli auki ja kaikki kolme pakenivat hevos talleille
" valitettavasti tiemme on erottava poikani, mutta meidät on liian helppo löytää jos olemme kahdestaan" sanoi Melairu
"tiedän isä" sanoi Iloru
hevonen lähti laukkamaan etelään päin
Iloru , ja Wielan ratsastivat tien haaraukseen
" nyt on tiemme erottava" sanoi Wielan masentuneena
"mutta muista minut tästä"
Wielan suuteli Ilorua , ja hymyili
Sen jälkeen hän lähti ratsastamaan vuorille.
Samalla Iloru tiesi että hän oli rakastunut Wielaniin , ja lähti ratsastamaan kohti Hellengradia.
Iloru tietää että hänen pitää kostaa kreivi mordacille Miten käy iloru Anromielille? pysykää mukana.