Sotavasara.net

Kun teillä alkaa inspis hipoa nollan rajaa, pelikavereita ei löydy, ja maalaus ei jaksa innostaa, ni milla lailla sitte menettelette etää se innostus taas lähtisi nousemaan.

Kysymys on todella tyhmä, mutta ku tilanne on mikä on

Mä unohdin koko homman, monta vuotta olin pelaamatta mutta kun figuja en hävitänyt niin nyt mun muinais marinet pääsee kentälle jälleen.

Eli jos ei nappaa niin anna olla, ei se pakottamalla parane.

Maalaa jotain ihan uutta, esim. kaverin joku perusjannu. Todella piristävää. Sitten voi ottaa ehkä parin kuukauden tauon ja koittaa uudestaan myöhemmin.

Voishan sitä aina taukoa pitää, mutta mihis kuntoon putilot menee.

Suurin intoa laskeva on tosiaan tuo pelikavereiden määrä

Mun vanhat citadelin putilot oli ihan hyvässä hapessa. Tosin en niin järin kriittinen ole kun vain pelinappeja maalailen.

Itselleni iski tässä n. 6kk:n masennuskausi ja inspiraatiota en saanut sitten millään. Kerran kuitenkin pakotin itseni maalausnurkkani ääreen ja sain maalattua 1 tyypin. Olin tyytyväinen. Seuraava ei sitten onnistunutkaan ja masensi entisestään.

Meni muutamia päiviä ja masensi edelleen. Olin hankkinut itselleni päänsäryn ja flunssan. Päätin maalata ja se piristi oloa perhanasti. Sain 4 tyyppiä maalattua.

Elikkäs jos inspis on nolla, niin tee jotain muuta ja kokeile johonkin kaverin figuun tai omaan "turhanpäiväiseen" figuun miten homma onnistuu, jos onnistuu niin yritä maalata lisää. Kaikkein viimeinen keino on, että maalaat flunssassa tai silloin kun on todella surkea olo. Silloin maalausjäljestä tulee hyvää ja mieliala paranee.

Näin ainakin omalla kohdalla.

Vallejo ratkaisee kaikki ongelmat. Sitten Coat'd Armsin (wanhat GW purkit) jälkeen en ole hyviä purkkeja nähnyt, kunnes Vallejoita hankin. Vallejot eivät kuivu ja maalia on helppo annostella.

Joskus ei vaan jaksa, mutta minkäs sille mahtaa. Täytyy vaan heittää lusikka nurkkaan hetkeksi, ja sitten joskus nostaa se takaisin. Maalaa kun jaksaa, ei siinä muuta.

Kunhan liikkuun päsee, esim. mopolla tai kevarilla tai sitten bussilla, niin pelikavereitakin alkaa löytymään. 40km säteellä varmasti, eikä matkaankaan mene niin kauan aikaa.

Mikäli puhumme nyt tosiaan vain figuihin kohdistuvasta inspiraatiosta ja sen puutteesta, on ilmiö harvinaisen tuttu.

Aikoinaan en olisi mitenkään saanut rottiani maalattua, mutta kerran jostain syystä maalasin niitä pienenpieniä muovisotilaita jota lapsena sain - muistaakseni erästä pelisysteemiä varten. Jotenkin innostuin, ja kaivoin sadat rottani esiin. Siinä luomisen tuskassa maalasin niitä hiestä märkänä melkein kolme kuukautta, ja nyt voinkin ulkoiluttaa yli kahdensadan miniatyyrin armeijaa joka on täysissä väreissä.

Nykyään innostusta onneksi useimmiten riittää, eikä tarvitse pakottaa itseään mihinkään. Uusi empirearmeija kasaantuu omalla painollaan, 3-5 figua viikossa, hyvähköllä tasolla. Jos innostusta ei ole, ei tarvitse stressata.

Ehkä paras tapa pumpata itsensä maalausvireeseen on käydä turnauksessa, jossa on maalattuja armeijoita runsaasti. Nähdessä toisten ihmisten luomuksia tulee suuri tarve tuoda itsekin hyvin maalattu armeija kentälle.

Itselläni tuota inspis juttua ei varsinaisesti pääse syntymään, koska itse maalaan vain viikonloppuisin ja lomilla. (koulu painaa päälle)
Tietysti sitten kun loma alkaa olla pitkä, niin sitten voi tulla tätä inspiksen puutetta, mutta silloin auttaa se kun katselen armeijakirjaa, menen kaverille katselemaan ja puhumaan hänen figuistaan taikka luen jonkun todella hyvän taisteluraportin sotusta. (nojoo...ehkä vähän outo inspiksen lähde ) Ehkä mielestäni parhaita raportteja ovat Greyn Skaven vs. BoC taikka sitten Gromin Örkit vs. Kääpiöt.
Nämä raportit on tullut luettua aina silloin kun on pahin pula inspiraatiosta.

40k pelaajana olen saanut scifileffoista/kirjoista/sarjakuvista hyvin paljon inspistä, suosittelen aina lukemaan inspiraation puuttessa (esim. fantasiapelaajat fantasiaa, lotraajat Sormusten herraa ja 40k pelaajat scifiä) hyviä inspiksiä.

Voithan tutustua muihin esim. spacemarineitten kerääjiin ja etsiä porukalla hyviä puolia! Tai pidä vaikka kuukauden tauko...

Inspikseni pidän yllä maalaamalla aina vähän sitä ja vähän tätä (joskus jopa vähän tuota ).
Armeijoita löytyy hyllystä seuraavasti:

FB
- 3k liskoja
- 2k Vampire Countteja
- 1k Örkkejä ja Gobboja
- Vähän HElf jämiä

'kytkoo
- 1,5k Imperial Guardia
- joitain 'nidejä
- necronjämiä

Kun maalaa ensin vaikka skeletonin, sitten skinkin jonka koukkaa goblinin kautta Imperial Guardiin tai tankkiin, maalausinto ei lopahda yksipuolisuuden takia.
Esim. Alien ykkösen katsottuani tyrkkyni saivat taas uutta väriä... Kyllä, elokuvat auttavat. Myös esim. sotun taisteluraportteja kannattaa lukea jos into koko hommaan on kateissa. Auttoi ainakin minua.

Maverick3651 kirjoitti:Voishan sitä aina taukoa pitää, mutta mihis kuntoon putilot menee.

Suurin intoa laskeva on tosiaan tuo pelikavereiden määrä

Minulla on maaleja 80-luvun lopulta,ja osa niistä hyviä vieläkin.Nämä nykyiset tuntuvat kuivuvan nopeammin.
Minulla jos jollakin on niitä inspis vaikeuksia,taukoa tullut pidetty parhaillaan vuosi ja välillä aina kuukausia.
Jotenkin sitä aina palaa puuhastelemaan warhammerin parissa,sama koskee muitakin harrastuksia.Oikeastaan on hyväksi pitää taukoja,se tekee hommasta kiinnostavamman.Paitsi työhön tuo ei tepsi oikein milloinkaan

Silverpig puhuu edelleenkin asiaa.
Maalauksessa pitää olla vaihtelua, minäkin maalan vuoronperään space mariineja, kaaosta, örkkejä ja necroneita.

Tämä on aivan totta. Mutta jos ei ole minkäänlaista inspistä edes koskea figuihinsa? Hmm... Itse pistin figut hyllylle, jä rupesin ahkerasti pelaamaan WarCraft III. Tähän kun noin puolenvuoden päästä kyllästyin ja kaivoin figut esiin, en ole niitä enää takaisin pistänyt. Eli, jonkin toisen asian teko auttaa, tauon pitäminen auttaa ja toisten figujen/toisten pelien pelaaminen auttaa.

Keskittyy siis vähänaikaa johonkin muuhun, pitäisi jossain vaiheessa taas kiinnostus palata.

Samaa ongelmaa mulla. Kavereiden lopettamisen jälkeen on ollu vähän hiljasempaa tän homman kanssa, oon yrittäny maalata siinä toivossa et yks kaveri jaksais taas alottaa.... eipä siltä vaikuta. Yleensä uudet figut jaksavat innostaa taas maalaamaan. Hitto kun tulis se tilaus sotataidosta..

Heh, mee turnaukseen, jossa vaaditaan maalattu armeija. Mun napeista varmaan ainakin puolet on maalattu turnaukseen valmistautuessa. Mä oon vähän sellanen "potki perseeseen, niin alkaa tapahtua"-tyyppi . Toki välillä sitä innostuu muutenkin.

Käytännön seikoillakin voi tehdä asiaa helpommaksi. Jos maalauspaikka on järejstyksessä ja maalaamaan voi ruveta helposti, se helpottaa "päätöstä" ruvettako maalaamaan vai surffaamaan vasaraa:) Ja tietysti maalausvehkeitten kunto vaikuttaa, jos ne on huonossa kunnossa nii sekin masentaa. Jos motivaatio on ongelma, niin kannattaa maalata aina yksi nappi tai yksikkö kerrallaan valmiiksi. Näkee työn tuloksen ja se innostaa eteenpäin.

Murmelimies kirjoitti:Silverpig puhuu edelleenkin asiaa.
Maalauksessa pitää olla vaihtelua, minäkin maalan vuoronperään space mariineja, kaaosta, örkkejä ja necroneita.

vaihtelu todellakin pitää maalausinnon kondiksessa. itse maalaan välillä mariineja ja muita yksittäisiä ukkoja

konvertointi auttaa kummasti...alat vaan kaivella bitsiboksia niin aina tulee jotain ultrahienoa mieleen.

mulla on tällanen figulopahdus joku 2 kertaa vuodessa, ja se elpyy kun katson vaikka Lotrin tai tutustun uuteen peliin. tauko on hyvin suositeltavaa!