Jääkäri -Prologi
Lähetetty: Su 24.04.2005 15:39
Kuljetusaluksen ikkunasta kajastava planeetta toi mieleeni tuulahduksia entisestä elämästäni elämästä jonka oli katkaisut taivaalta laskeutuneet sotilaat olivat keskeyttäneet yllättävästi ja lopullisesti.
Olin syksyinen ilta ja olin ystävieni kanssa tappamassa aikaa keisarillisenpuolustuksenaukiolla lueskelemassa eri värvääjien jättämiä ilmoituksia. Julisteet kirkuivat monissa väreissä ja lupasivat lämpimiä aterioita, puhtaita parakkeja ja poikkeuksetta oikeutta taistella keisarin puolesta muukalaisia ja kerettiläisiä vastaan. Yksi julisteista kiinnitti huomiomme erityisesti, julisteessa oli kuva keisarillisten voimien suurimmasta ylpeyden aiheesta avaruusjääkäristä, juliste itsessään oli pieni ja vaatimaton, mutta kuva kiiltävään haarniskaan pukeutuneesta miehestä juoksemassa hämmentyneen ja vaarallisen näköistä örkkiä päin sinetöi haaveemme. Muutamien viikkojen päästä värvääjä saapui, olin oikeastaan hyvin pettynyt kun aluksesta ei laskeutunutkaan yksi jääkäreistä vaan huomattavasti normaalikokoista ihmistä pitempi mies, mies mulkaisi meitä julmasti ja luki meille tekstin, jossa kerrottiin mitä ominaisuuksia pitäisi jääkäriksi halajavan omata. Koin suuren ylpeyden puuskan huomatessani omaavani jokaisen vaaditun kyvyn. Lähes tuhannen minun ikäiseni pojan ryhmästä noin kutsuttiin aluksen sisään, olin yksi heistä. Astuessani rampille katsoin vielä taakseni ja näin ystävieni vilkuttavan minulle, kateellisena.
Alus alkoi kerätä vauhtia vääristymä hyppyä varten. Lapsuudenmuistoni haipuivat pois kun aluksen ikkunoihin kalahtivat suojat hypyn aikaiseksi suojaksi.
Matka kesti tavanomaisena noin viisi sekuntia, tiesin jotain olevan vakavasti pielessä kun punainen valo matkustuskapselini edessä olevassa käytävässä alkoi vilkkua. Jos ikinä pääsemme vääristymästä ristiretkemme tulee olemaan hyvin erilainen.
***
Ensimmäinen tarinani täällä sana on vapaa.
Olin syksyinen ilta ja olin ystävieni kanssa tappamassa aikaa keisarillisenpuolustuksenaukiolla lueskelemassa eri värvääjien jättämiä ilmoituksia. Julisteet kirkuivat monissa väreissä ja lupasivat lämpimiä aterioita, puhtaita parakkeja ja poikkeuksetta oikeutta taistella keisarin puolesta muukalaisia ja kerettiläisiä vastaan. Yksi julisteista kiinnitti huomiomme erityisesti, julisteessa oli kuva keisarillisten voimien suurimmasta ylpeyden aiheesta avaruusjääkäristä, juliste itsessään oli pieni ja vaatimaton, mutta kuva kiiltävään haarniskaan pukeutuneesta miehestä juoksemassa hämmentyneen ja vaarallisen näköistä örkkiä päin sinetöi haaveemme. Muutamien viikkojen päästä värvääjä saapui, olin oikeastaan hyvin pettynyt kun aluksesta ei laskeutunutkaan yksi jääkäreistä vaan huomattavasti normaalikokoista ihmistä pitempi mies, mies mulkaisi meitä julmasti ja luki meille tekstin, jossa kerrottiin mitä ominaisuuksia pitäisi jääkäriksi halajavan omata. Koin suuren ylpeyden puuskan huomatessani omaavani jokaisen vaaditun kyvyn. Lähes tuhannen minun ikäiseni pojan ryhmästä noin kutsuttiin aluksen sisään, olin yksi heistä. Astuessani rampille katsoin vielä taakseni ja näin ystävieni vilkuttavan minulle, kateellisena.
Alus alkoi kerätä vauhtia vääristymä hyppyä varten. Lapsuudenmuistoni haipuivat pois kun aluksen ikkunoihin kalahtivat suojat hypyn aikaiseksi suojaksi.
Matka kesti tavanomaisena noin viisi sekuntia, tiesin jotain olevan vakavasti pielessä kun punainen valo matkustuskapselini edessä olevassa käytävässä alkoi vilkkua. Jos ikinä pääsemme vääristymästä ristiretkemme tulee olemaan hyvin erilainen.
***
Ensimmäinen tarinani täällä sana on vapaa.