kasvu
Lähetetty: Ti 26.04.2005 02:03
Aikaisemmat stoorit:
http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... hp?t=38787
http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=37881 http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=37703
http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... hp?t=37609
http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... hp?t=37536
Makaan sellini lattialla. Ilma haisee omalta lialtani ja kehooni sattuu. Raajani vääntyilevät ja sydämeni hakkaa tavalla, mitä en koskaan ole tuntenut. Pimeydessä en näe mitään, mutta kuulen muiden kaltaisteni huudon ja valituksen. He huutavat äitiä. Jokainen päivä kuulen kolinaa ja löydän lautasen täynnä lientä. Liemi maistuu pahalle, mutta juon sen silti. Minä aion elää.
....synnyttäen eläviä poikasia. Kuitenkin hamsterit tappavat ja syövät poikasensa stressaavissa tilanteissa. Kuinka voit luottaa äitiin, joka himoaa lihaasi jatkaakseen omaa elämäänsä...
Kehoni vääristyy. Sormeni eivät pysty tarttumaan lautaseen ilman että se vääntyy. En vaivu uneen, vaan kuuntelen muiden valitusta. En ole yksin, mutta haluan kuolla. En kuole vaikka yritänkin. Olen iskenyt päätäni seinään, mutta ilman tulosta ja se verenvuoto, jonka pystyn hampaillani ja kynsilläni luomaan, tyrehtyy välittömästi. Onko Keisari hylännyt meidät?
...ja kun aika kului, huomasin olevani yksin ja hylätty. Isäni kielsi minut ja halusi kuolemaani ja veljeni pelkäsivät ja halveksivat minua. Silloin minä tajusin, että olin häviäjä. Ja häviäjät ovat riistaa. Vahvemmilla on oikeus ja velvollisuus tuhota heikommat pois, jotta heidän voimakkaammilla jälkeläisillä olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä...
Pimeys ei enää peitä näköäni. Yksinäisyydessä olen kuullut joidenkin repineen silmänsä saadakseen unta. En tiedä, miten heille on käynyt, mutta olen kuullut aavemaisten äänien tulleen äkkiä heidän luokseen. Aikaisemmin huomaamaton ilmastointi on hiljentynyt. Pystyn kuulemaan muiden liikkeet vielä tarkemmin.
...kauhu. Kauhulla on kasvot. Ja sinun on oltava kauhun ystävä. Kauhu. Kauhu ja moraalinen terrori ovat ystäviä. Jos ne eivät ole ystäviäsi, ne ovat vihollisia joita on pelättävä...
Viereisessä huoneessa on henkilö. Hän nimittää itseään Willardiksi. Willardin mukaan Aave käy luonamme ja puhuu meille. En tiedä tästä, mutta olen huomannut, että pystyn syömään ulosteeni ilman kuvotusta. Mikä on aiheuttanut tämän muutoksen?
...kun olimme saaneet myöntävän vastauksen menimme sinne. Pelastamaan naiset ja lapset. Kun olimme päässeet näköetäisyydelle, he vapauttivat vangit juoksemaan meitä kohti. Jokainen, joka astui tietyn linjan ylitse kuoli kun hänen kaulansa ympärille laitettu panta räjäytti hänen päänsä tuusan nuuskaksi. Ne, jotka ymmärsivät, että lähestyminen on kuolemaksi yrittivät peräytyä, jolloin heidät ammuttiin konetykeillä siihen paikkaan. En koskaan unohda sitä ja en koskaan halua unohtaa sitä. Sinä päivänä ja hetkenä minä itkin. Minä itkin heidän petettyä toivoaan ja vielä enemmän itkin heidän murhaajiensa voimaa. Sillä he eivät olleet murhaajia, vaan koulutettuja sotilaita. Ja siitä tosiasiasta huolimatta he pystyivät tekemään niin. Tekemään julmuutta mikä ylittää ymmärryksen. He käyttivät hyväkseen halua tappaa ilman epäröintiä, vihaa tai pelkoa ja olivat silti puhtaita sieluissaan. Tämä teki heistä parempia ihmisiä kuin me olimme...
Pimeydessä saan käteeni vaatteen, joka suojaa minua viiltävältä kylmyydeltä. Pukeutuessani siihen tunnen, kuinka se raastaa ihoani ja repii tiensä sen lävitse. Pian kipu lakkaa ja tunnen kuinka herkkä ja hallittu uusi ihoni on.
...sinä haluat tappaa minut. Teillä on oikeus siihen. En aio vastustaa haluanne tehdä niin. Mutta teillä ei ole oikeutta tuomita minua tai tekojani. Kaikki on tehty täyden ymmärryksen vallitessa ja tullessa vallitsemaan. Halumme tuomita on heikkoutemme. Meidän on kamppailtava tätä halua vastaan. Tuomitseminen johtaa ennakkoluuloon ja se, mitä kohtaan olit ennakkoluuloinen tuhoaa sinut yllättäessään sinut...
Kuljen käytävää haarniskoitujen hahmojen saattamana. Portaiden yläpäässä kohtaan Aaveen elävänä. Tämä hahmo, joka on lukemattoman ajan hallinnut elämääni. Hän on pitkä mies. Kalpea ja mustasilmäinen. Hän on puettu siniseen haarniskaan ja katsoo minuun silmillä, joiden pimeyden sydämessä on inhimillinen äly.
"Kuka sinä olet? " hän kysyy.
"Minä olen ihminen. Kykenevä kaikkeen pahuuteen." vastaan minä.
"Ketkä ovat liittolaisesi? " hän kysyy.
"Kauhu ja tuska. Kauhu on miekkani ja tuska on kilpeni. " vastaan ja Aave on tyytyväinen vastaukseeni. Hän ojentaa minulle veitsen ja polvistuu eteeni. Hän nostaa leukaansa paljastaen kurkkunsa.
"Ymmärrätkö?"
"Minä ymmärrän."
Kuuluu pisarointia, kun veri valuu maahan. Olemme Pimeyden Ruhtinaita...[/i]
http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... hp?t=38787
http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=37881 http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=37703
http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... hp?t=37609
http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... hp?t=37536
Makaan sellini lattialla. Ilma haisee omalta lialtani ja kehooni sattuu. Raajani vääntyilevät ja sydämeni hakkaa tavalla, mitä en koskaan ole tuntenut. Pimeydessä en näe mitään, mutta kuulen muiden kaltaisteni huudon ja valituksen. He huutavat äitiä. Jokainen päivä kuulen kolinaa ja löydän lautasen täynnä lientä. Liemi maistuu pahalle, mutta juon sen silti. Minä aion elää.
....synnyttäen eläviä poikasia. Kuitenkin hamsterit tappavat ja syövät poikasensa stressaavissa tilanteissa. Kuinka voit luottaa äitiin, joka himoaa lihaasi jatkaakseen omaa elämäänsä...
Kehoni vääristyy. Sormeni eivät pysty tarttumaan lautaseen ilman että se vääntyy. En vaivu uneen, vaan kuuntelen muiden valitusta. En ole yksin, mutta haluan kuolla. En kuole vaikka yritänkin. Olen iskenyt päätäni seinään, mutta ilman tulosta ja se verenvuoto, jonka pystyn hampaillani ja kynsilläni luomaan, tyrehtyy välittömästi. Onko Keisari hylännyt meidät?
...ja kun aika kului, huomasin olevani yksin ja hylätty. Isäni kielsi minut ja halusi kuolemaani ja veljeni pelkäsivät ja halveksivat minua. Silloin minä tajusin, että olin häviäjä. Ja häviäjät ovat riistaa. Vahvemmilla on oikeus ja velvollisuus tuhota heikommat pois, jotta heidän voimakkaammilla jälkeläisillä olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä...
Pimeys ei enää peitä näköäni. Yksinäisyydessä olen kuullut joidenkin repineen silmänsä saadakseen unta. En tiedä, miten heille on käynyt, mutta olen kuullut aavemaisten äänien tulleen äkkiä heidän luokseen. Aikaisemmin huomaamaton ilmastointi on hiljentynyt. Pystyn kuulemaan muiden liikkeet vielä tarkemmin.
...kauhu. Kauhulla on kasvot. Ja sinun on oltava kauhun ystävä. Kauhu. Kauhu ja moraalinen terrori ovat ystäviä. Jos ne eivät ole ystäviäsi, ne ovat vihollisia joita on pelättävä...
Viereisessä huoneessa on henkilö. Hän nimittää itseään Willardiksi. Willardin mukaan Aave käy luonamme ja puhuu meille. En tiedä tästä, mutta olen huomannut, että pystyn syömään ulosteeni ilman kuvotusta. Mikä on aiheuttanut tämän muutoksen?
...kun olimme saaneet myöntävän vastauksen menimme sinne. Pelastamaan naiset ja lapset. Kun olimme päässeet näköetäisyydelle, he vapauttivat vangit juoksemaan meitä kohti. Jokainen, joka astui tietyn linjan ylitse kuoli kun hänen kaulansa ympärille laitettu panta räjäytti hänen päänsä tuusan nuuskaksi. Ne, jotka ymmärsivät, että lähestyminen on kuolemaksi yrittivät peräytyä, jolloin heidät ammuttiin konetykeillä siihen paikkaan. En koskaan unohda sitä ja en koskaan halua unohtaa sitä. Sinä päivänä ja hetkenä minä itkin. Minä itkin heidän petettyä toivoaan ja vielä enemmän itkin heidän murhaajiensa voimaa. Sillä he eivät olleet murhaajia, vaan koulutettuja sotilaita. Ja siitä tosiasiasta huolimatta he pystyivät tekemään niin. Tekemään julmuutta mikä ylittää ymmärryksen. He käyttivät hyväkseen halua tappaa ilman epäröintiä, vihaa tai pelkoa ja olivat silti puhtaita sieluissaan. Tämä teki heistä parempia ihmisiä kuin me olimme...
Pimeydessä saan käteeni vaatteen, joka suojaa minua viiltävältä kylmyydeltä. Pukeutuessani siihen tunnen, kuinka se raastaa ihoani ja repii tiensä sen lävitse. Pian kipu lakkaa ja tunnen kuinka herkkä ja hallittu uusi ihoni on.
...sinä haluat tappaa minut. Teillä on oikeus siihen. En aio vastustaa haluanne tehdä niin. Mutta teillä ei ole oikeutta tuomita minua tai tekojani. Kaikki on tehty täyden ymmärryksen vallitessa ja tullessa vallitsemaan. Halumme tuomita on heikkoutemme. Meidän on kamppailtava tätä halua vastaan. Tuomitseminen johtaa ennakkoluuloon ja se, mitä kohtaan olit ennakkoluuloinen tuhoaa sinut yllättäessään sinut...
Kuljen käytävää haarniskoitujen hahmojen saattamana. Portaiden yläpäässä kohtaan Aaveen elävänä. Tämä hahmo, joka on lukemattoman ajan hallinnut elämääni. Hän on pitkä mies. Kalpea ja mustasilmäinen. Hän on puettu siniseen haarniskaan ja katsoo minuun silmillä, joiden pimeyden sydämessä on inhimillinen äly.
"Kuka sinä olet? " hän kysyy.
"Minä olen ihminen. Kykenevä kaikkeen pahuuteen." vastaan minä.
"Ketkä ovat liittolaisesi? " hän kysyy.
"Kauhu ja tuska. Kauhu on miekkani ja tuska on kilpeni. " vastaan ja Aave on tyytyväinen vastaukseeni. Hän ojentaa minulle veitsen ja polvistuu eteeni. Hän nostaa leukaansa paljastaen kurkkunsa.
"Ymmärrätkö?"
"Minä ymmärrän."
Kuuluu pisarointia, kun veri valuu maahan. Olemme Pimeyden Ruhtinaita...[/i]