Sotavasara.net

Itse kaverini kanssa pelaamme aina (melkein) ottelut viimeiseen mieheen asti.

Joten tuossa yhtenä päivänä, mietiskelin että olemmeko ainoat lajiaan vai pelaavatko muutkin ottelut viimeiseen mieheen asti.

Se vähän riippuu siitä kauanko ollaan pelattu, jos olen pelannut vaikka 6 tunnin pelin ja voittaja oli selvä ei sitä löppuunasti jaksa pelata.

No meilläpäin pelataan enimmäkseen kuuden vuoron Pitched Battlea, joskus jotain erikoisempaa.

Tuollaisissa "viimeiseen mieheen" aka. "line up and die" peleissä on se ongelma, että viimeinen selvinnyt nappula, arkkimaagi, joka sattuu lentämään, välttelee vastustajan melkein koskematonta armeijaa ja taikoo sen kuudessa tunnissa mäsäksi, voittaen lopuksi minorilla.

Armeijat on suunniteltu siinä mielessä, että ne ovat tasapainoisia kuuden vuoron peleissä. Tämä tarkoittaa sitä, että vuororajoitus pakottaa armeijat toimimaan aggressiivisesti tai peli päättyy tasan.

Jos ei olisi vuororajoja, joku skirmish-ampuma-armeija voisi vain pysytellä pitkällä kantamalla ja ampua sen muutaman laakin vuorossa. Jos vastustajalla ei olisi paljoakaan skirmishereiden torjuntayksiköitä, skirmish horde voittaisi pelin lopulta, mutta peli kestäisi tuntikausia. Vuororajoituksen ansiosta nekin joutuvat tulemaan lähelle ja ottamaan riskiä.

Sama juttuhan toimii melkein kaiken kanssa. Jos ei olisi vuoroja, pelaajat voisivat tuntikausia varmistella asemiaan, jotta varmasti saavat sen murskarynnäkön tehtyä. Tämä ei onnistu kuuden vuoron pelissä vaan pitää ottaa niitä riskejä.

Joskus vuonna nakki ja muusi pelattiin "viimeiseen mieheen" pelejä. Poikkeuksetta ne kävivät tylsiksi joskus 7-8 kierroksen paikkeilla, kun yleensä voittaja oli selvä, kunhan se käy hakemassa muutaman skirmaajan sieltä puskasta, mikä kesti äärettömän kauan. Toinen vaihtoehto oli, että peli venyi ja venyi, kun se ei alkanut taipua kummankaan voitoksi.

Eli pelatkaa niitä vuororajoituksia, paljon mielekkäämpää.

Largo kirjoitti:Tuollaisissa "viimeiseen mieheen" aka. "line up and die" peleissä on se ongelma, että viimeinen selvinnyt nappula, arkkimaagi, joka sattuu lentämään, välttelee vastustajan melkein koskematonta armeijaa ja taikoo sen kuudessa tunnissa mäsäksi, voittaen lopuksi minorilla. :)

Täällä sotussa joku taisi kertoa, että kaaokselle oli jäänyt pari Screameria ja liskoille joku kolme ryhmää sauruksia. Siinähän Scremit slashailivat sauruksia, eikä niitä saatu kiinni, kunnes joku keksi, ettei tällaisessa ole mitään järkeä...

Minä ainakin tykkään pelata pelit viimeiseen mieheen. Tuntuu vähän hassulta, että kuuden vuoron jälkeen armeijojen kenraalit istuvat kannoille polttelemaan rauhan piippua ja laskeskelemaan omien tappamia raatoja.

Goblinisti tai sitte kuuden vuoron kohalla sun hallinta vaan loppuu.. taistelu jatkuu mutta sä et enää siihen vaikuta.

Me kyllä yritetään aina pelata viimiseen mieheen, mutta ei sitä aina jaksa...

Minä ainakin heitän aina hanskat naulaan, ellei vastustajaa ole saatu täydellisesti massacroitua kuudessa vuorossa...

Noh, ennen pelattiin ihan viimeisen figun teurastukseen saakka kun ei oikein niitä victory pointseja jaksettu (/ostattu kunnolla) laskea. Pienemmätkin pelit tosin kestivät näin tavattoman kauan, joten nykyään lopetetaan aina kuudennella vuorolla ja päästetään figut kokoamaan voimiansa seuraavaa peliä varten

Yleensä pelataan viimeiseen mieheen ( ellei peli mene minulla päin puuta, jolloin kerään joukkoni kasaan ja vastustajani valittaa ja haukkuu luovuttajaksi. )

Meidän figuporukassammekin pelataan yleisesti kuusi vuoroa, mutta joukossamme liikkuu henkilö, joka ei suostu pelaamaan kuin viimeiseen mieheen.

Pelaamme aina vuororaja mielessä, mutta joskus saatamme ottaa mielenkiinnon vuoksi lisävuoroja, jos tiedossa olisi vielä hurjia taisteluita isojen yksiköiden välillä. Pari kertaa on voittaja päässyt vaihtumaan lisävuoroilla, eikä siitä auta valittaa.
Isommissa peleissä kuusi vuoroa voipi käydä vähäksi, mutta yleensä se on hyvä mitta pelille, koska eihän sitä koko päivää jaksa taistella... Ei ainakaan, jos viimeistä vihollista joutuu jahtaamaan vaikka kuinka kauan...

Goblinisti kirjoitti:Tuntuu vähän hassulta, että kuuden vuoron jälkeen armeijojen kenraalit istuvat kannoille polttelemaan rauhan piippua ja laskeskelemaan omien tappamia raatoja.

Vuororajan päätyttyä tulee tietenkin ilta, eikä yöllä voikomentaa joukkoja, joita ei näe.

Goblinisti kirjoitti:Minä ainakin tykkään pelata pelit viimeiseen mieheen. Tuntuu vähän hassulta, että kuuden vuoron jälkeen armeijojen kenraalit istuvat kannoille polttelemaan rauhan piippua ja laskeskelemaan omien tappamia raatoja.

Ei niitä taisteluita oikeastikkaan taisteltu viimeiseen mieheen asti yleensä. Mitä järkeä siinä nyt olisi ollut, että tapattaa koko ison armeijan, kun ne voisivat taistella sitten joskus toiste (He who runs away, lives to fight another day.).

Kuitenkin vuororajoilla täälläkin pelataan, tosin 5 vuoron pelejä yleensä.

Itse aina kyllä tähtään siihen 6 vuoroon mutta kun on hieman liian lyhyt muisti niin en ikinä muista käännellä vuoronoppaa. Eikä niitä vuoroja muutenkaan muista.
Kyllä tämä peli vaan on suunniteltu siihen 6 vuoroon. Parhaiten se sillain toimii.

Qazza kirjoitti:Goblinisti tai sitte kuuden vuoron kohalla sun hallinta vaan loppuu.. taistelu jatkuu mutta sä et enää siihen vaikuta.

Tuo voi tosiaan olla totta. Hyvä pointti!

Half-Breed kirjoitti: Ei niitä taisteluita oikeastikkaan taisteltu viimeiseen mieheen asti yleensä. Mitä järkeä siinä nyt olisi ollut, että tapattaa koko ison armeijan, kun ne voisivat taistella sitten joskus toiste (He who runs away, lives to fight another day.).

Tosiaan.

Siltikin kuudes vuoro katkaisee pelin kuin seinään, jättäen kesken olevat lähitaistelut, yms. kesken.

Ajatelkaapa örkkipomo Gurmug Mahtawa kurmottamassa Heinrich Von Turhamaista. Kesken kiivaan taistelun kuuluu kentän laidalta kuudennen vuoron merkkipilli.

- Okei, se oli siinä. Lähdetään himaan!

Itseasiassa minua ärsyttää suuresti tämä kiinteä kuuden vuoron rajoitus. Satunnainen pelinpituus olis minusta ainakin parempi idea. Aika usein omissa peleissä viimeisenä toimiva pelaaja voi vuorolla kuusi siirrellä velhojaan yms. keskelle vastustajan rynnäköintialueita, jos tekee mieli, sillä eiväthän ne enää ehdi tehdä sille mitään.

Tässä mielessä olisi hyvä idea neljäneltä/viidenneltä vuorolta alkava heittely, loppuuko peli: esim. 4:llä vuorolla loppuu 6+, 5:llä 5+, 6:lla 4+, 7 3+ ja siitä eteenpäin 2+. Tällöin olisi aina mahdollisuus, että peli vielä jatkuu, joten tuollaisten uhkarohkeiden temppujen teko saattaisi vähentyä.

Itse ollaan kaverien kanssa pelattu perinteisiä 6 vuoron pelejä. ''Viimeiseen mieheen'' peleissä ongelmana on se, että molemmat saattavat jäädä kyttäilemään omille puoliskoilleen ja pelistä itsestään ei tulisi mitään. Myöskin lentävät yksiköt saattavat alkaa rasittamaan jossain 78 vuoron tienoilla. Miettikää nyt vaikka Kääpäcopteria ja non-shoota + non-magic listoja. Kääpiöt voittaisivat

Silloin tällöin nuo random-pituiset pelit ovat oikein kivoja. Ei ainakaan tule kuudennella ja tasoittavalla vuorolla pursuitettua kalleimmalla yksiköllään niin, että vastustaja pääsisi sivustaan

Ajatelkaapa örkkipomo Gurmug Mahtawa kurmottamassa Heinrich Von Turhamaista. Kesken kiivaan taistelun kuuluu kentän laidalta kuudennen vuoron merkkipilli.

- Okei, se oli siinä. Lähdetään himaan!

Toi on aika hyvin sanottu!!
Kuulostaahan se silleen aika ihmeelliselt et porukat lähtee tee tauolle kesken taistelun.(:

No yleensä kaverin kanssa pelataan kuuden vuoron pelejä, mutta melkein aina häviän niissä jokaisen ukkoni... Eli olen aika surkea pelaaja (pelataan 1000 pts pelejä).

meillä pelataan aina viimeiseen mieheen taisteluita vaikka olisikin ollut joku vuororajoitus.

Verenhimo vaan iskee eikä kukaan enää muista että peli oikeastaan loppu jo

vaikka kyllä tietty on meilläkin pelattu sillä random game lenghtillä,
mutta tav. pitchedit pelataan lähes aina viimeiseen mieheen.