Sotavasara.net

Nyt sopii valistaa tyhmää. Miksi kummassa Svasaran taktiikka, armeijalista ym. keskustelussa monella on pohjalla olettamus, että flankkiin mennään rysähtämällä ja helposti? Ja miten paskasta demoniyksiköstä saa hyvää kärpäspaperia, johon jumituttuaan vastustaja häviää pelin ovelaan kylkichargeen? En muista koskaan pelanneeni sellaista pölvästiä vastaan, joka turhaan viitsisi kylkiään paljastella, jollei sitten uhrattavalla halpayksiköllä, jonka on tarkoitus saada minun yksikköni aivan vääriin asemiin. Miksi kukaan tulisi mihinkään demoneihin vieressä möllistelevien riderien uhatessa kylkeä, jollei sitten saa jotain estämään tätä kylkeen hölmöilyä?

Skirmaajia ja lentäviä mörköjä näkee aina sivuilla hölmöilemässä, jos nyt Nurglingeista tai US4 - demonista ei siellä kummempaa iloa olisikaan.

EDIT : Jahas, taktiikkaosiosta tulikin Armeijat&Yksiköt. Aavemaista.
ModEDIT: Siirretty taktiikoihin. /j

Noh, tämä nyt varmaan kuulostaa melko perusjutuilta, mutta menköön. Minulla ainakin on paikka paikoin toiminut reunansuojaajayksikön pelaaminen paitsioon esimerkiksi usealla peräkkäisellä psykologiatestillä. (kuten paniikki magiavaiheessa, ampumavaiheessa ja vielä terrori) Tumpuilla kerran pelailen. Toiset rodut voivat koettaa räjäyttää sen kappaleiksi loitsuilla ja ammunnalla.

Viholaista voi myös houkutella levittämään muodostelmaansa vaikka tarjoamalla paikkoja rynnäköille. Tai pakottamalla vastustajan linjaa etenemään ylivoimaisella tulivoimalla, jolloin sivustan pitäminen ei onnistu pitemmän päälle ihan millä sattuu. Pelaajista riippuu, kumpi näkee seuraamukset pitemmälle, heittää paremmin noppaa tai on muuten vain ovelampi.

Myös voi yrittää hakea suurempaa lukumäärää, ohentaa ja leventää linjaansa, tai muodostamalla vahvan sivustan.

Omat pelini ovat olleet enemmän vastustajan mittailua ja hidasta nakerrusta. Sanoisin, että loistavan sivustahyökkäyksen saaminen tärkeään yksikköön tarkoittaa aina yliotteen saamista ja joskus tiukoissa peleissä lopullista yliotteen saamista. Siksi siitä on niin mukava puhua mutta sitä sattuu harvoin.