Eldarien (ja Necronien) historia, lähteenä Attilan ulkomuisti:
Alussa oli Rick Priestley... Eikun siis Old Onet. (Tästälähdin Wanhat.) Wanhat seikkailivat ympäri galaksia, ja lopulta kohtasivat Necrontyrien sivilisaation. Necrontyrit olivat teknologisesti hyvin kehittyneitä, mutta heidän keskimääräinen elinikänsä oli harvinaisen lyhyt. Kun he tapasivat Wanhat, he kävivät kateellisiksi näiden pitkästä eliniästä ja julistivat sodan.
Wanhat päättivät luoda rotuja taistelemaan puolestaan, joten universumiin syntyivät Eldarit, Krorkit, ja... Totanoinnii... Olivatkohan ne mm. Jokaerot? Kuitenkin, Wanhat alkoivat antaa 'Crontyreille Cöniin. Muistaakseni tässä kohdin Necrontyrit tapasivat C'tanit (tästedes Caatanat), ja myivät näille vapautensa. (Sielut ovat elämänmuodon heijastuma Warpissa, eivätkä Caatanat halua mitään tekemistä sen kanssa.) Tulos: Necronit, nuo ystävälliset metalliluurankomme, jotka tulevat aina takaisin. Nyt oli Wanhojen vuoro saada turpiin.
Ja sitten, kun kaikki toivo näytti menetetyltä (<-- Taiteellista vapautta, minulla ei ole hajuakaan miten sota sujui oikeasti.), Warpista poksahtivat esiin Enslaverit (Orjuuttajat), jotka alkoivat jokseenkin yllättävästi orjuuttaa muita elämänmuotoja. Warppihenkisiä kun olivat, Caatanat eivät tykänneet, ja kun ne vielä veivät Caatanoiden sapuskatkin, Iso-C:t päättivät, mennä talvinokosille.
Enslaverit katosivat jossain vaiheessa, kuten myös Wanhatkin, jolloin Ellut ym. Wanhojen luomat jäivät ypöyksin julmaan universumiin. Maasta se pienikin ponnistaa, päättivät Ellut, ja alkoivat rakentaa valtakuntaansa Aaveluusta (Wraithbone) valmistamiensa avaruusalusten ja Verkkotien (Webway), jonka salat Wanhat Elluille opettivat, avulla.
Elluilla on paljon ihmistä voimakkaampi mieli; kaikki ovat kykeneväisiä - "pienellä" koulutuksella - oppimaan psyykkereiksi, ja Ellut muutenkin ajautuvat tunteissaan syvemmälle skaalan ääripäihin.
Kun valtakunta oli laaja, eikä eldareiden tarvinnut tehdä enää paljon mitään (psyykkiset voimat, keinotekoiset palvelijat, jne.), he alkoivat nauttia elämästään. Ja miksikäs ei; olivathan he luomakunnan kaunein, viisain, tervein ja vahvin rotu. Jotkut varoittelivat, mutta kukapas heistä nyt välitti.
Ja, Murphyn lain periaatteiden mukaan, he olivat oikeassa. Eldarit alkoivat ajautua hiljalleen yhä syvemmälle hedonismiin, ja jotakin alkoi tapahtua Warpissa. Eldareiden liiallisuus alkoi kerääntyä Warpissa yhteen paikkaan, ja muodostua tietoiseksi. Hyvin hitaasti, muistakaa.
Tässä vaiheessa nämä tiukkapipoiset varoittelijat sanoivat, "Jos eivät neuvot kelpaa, niin olkaa ilman. Me häivymme!", ja lähtivät Eldarien tulevaisuutta silmälläpitäen huolehtimille Neitsytmaailmoille. (Maiden Worlds) Näistä maailmoista oli määrä tulla Eldar-imperiumin uusia kotimaailmoja.
Kaikki muut nauroivat perään, pitäen heitä ylivarovaisina fossiileina. Ja kaiken aikaa Warpissa tapahtui...
Lopulta tämä liiallisuuden ruumiillistuma alkoi saada tietoisuutta, mutta se nukkui yhä. Sen unet, kuitenkin, tihkuivat Eldareiden omiin uniin, ajaen heitä yhä syvemmälle Kadotukseen. tässä vaiheessa muutkin alkoivat heräillä totuuteen, ja päättivät hekin ottaa hatkat. He päättivät rakentaa jättimäiset Tekomaailmat (Craftworlds), joihin he lopulta astuivat. Huomautettakoon, että nämä Tekomaailmat olivat silti nykyisiä huomattavasti pienempiä, sillä ajan saatossa niitä on kasvatettu.
Ja kun heidän valmistelunsa olivat loppusuoralla, tämä Warpin olento heräsi. Sen syntymä repi Eldareiden kotimaailmojen paikalle valtaisan Warppi-tosimaailma -repeämän, joka nykyään tunnetaan Kauhun Silmänä (Eye of Terror.). Tämä olento oli Slaanesh, neljäs Kaaosjumala.
Tekomaailmoihin astuneet Eldarit pakenivat Warppimysrkyjä henkensä kaupalla, ja osa päsikin pakoon. Mutta ne, jotka jäivät näille Noitamaailmoille (Crone Worlds, en nyt keksinyt parempaakaan.) lankesivat Kaaokseen, ja joitakin näistä onnettomista voi vieläkin löytää Kauhun Silmässä olevilta demonimaailmoilta, joilla eivät luonnonlait päde. Eräs oudoimmista on Eidolon, Ellujen entinen pääplaneetta, jolla kaikki neljä Kaaosjumalaa hallitsevat omia alueitaan.
Sen pituinen se. Ellujen jumalista en jaksa kirjoittaa.
Koska tämä on puhtaasti ulkomuistista, saa nauraa ihan vapaasti joka möhläykselle. Jokaisesta virheestä saa pisteen.
Ja Haullahan tämäkin olisi varmasti löytynyt, mutta sainpahan ainakin päteä.