Fängi toilailee Outokummussa
Lähetetty: Su 19.06.2005 21:41
Kävinpä sitten tuolla Outokummussa edustamassa hieman Kuopion figupeliskeneä yhdessä Gougerin, Weedy_ratin ja Emperorin kanssa. Matkasimme paikalle jo perjantai-iltana Weedyn hurjapäisen isän kyydillä (mietin kyllä kahdesti, ennen kuin nousen uudelleen samaan kyytiin, oli nimittäin melkoista menoa…) ja järkytyin sitten paikan päällä, kun huomasin, että puolet aikomastani Middenheimer-armeijasta oli korvautunut epähuomiossa Tzeentchin demoneilla. Esimerkiksi pegasukseni, sekä molemmat velhoni, sekä sotakoneet ja pääosa jalkamiehistä oli jäänyt kotiin. No, onneksi olin pakannut kaikki Empire-figut mukaani ja sain improvisoitua ritareista, koirista ja vähistä jalkamiehistä Cult of Ulric armeijan. Lista näytti seuraavalta:
Otto Von Bishmarck – Ar-Ulric – 267
Heavy armour, barded warhorse
Blitzbeil, Enchanted Shield, Van Horstmann’s Speculum
William Bear-Slayer – Seneschal – 112
Barded warhorse
Bane of the Craven
Ernest Wolftail – Priest of Ulric – 162
Great weapon, heavy armour, barded warhorse
Shard of Skoll, 3 x Wolfshead Emblem
Wolfgang Winterheart – Priest of Ulric – 164
Battle Standard bearer, heavy armour
2x Shard of Skoll, Wolfshead Emblem
8 White Wolf Knights – 288
Inner Circle, Full Command
Banner of Middenheim
4x 5 White Wolf Knights – 4 x 123
Musician
5 x 5 Hunting Hounds – featuring: Mustit, piskit, Hopeanuolet, team Mozilla aka. Firefoxes sekä Kultaiset Noutajat – 5 x 35
The Virallinen asenneyksikkö – 10 Warriors of Ulric – 30
Pohjolan pro susimiehet – 12 Wolf Kin – 149
Great weapon, light armour, shield
Musician, Champion
Wannabe susimiehet – 12 Wolf Kin – 144 (Näillä ei yhtä häijyn näköiset figut kuin edellisillä, johtuen kömmähdyksestä)
Great weapon, light armour, shield
Musician
Total: 1998
Eli sain jonkinlaisen listan kuitenkin väännettyä aikaiseksi. Listaan sain suht pätevän magiapuolustuksen, pelottoman IC-blokin ja paljon muita ritareita, sekä isot laumat koiria. Mukaan saatiin myös kaksi Stubbornia skirmaavaa great weaponeilla varustettua yksikköä BSB:llä sekä mättöloordi kivalla taika-aseella (Blitzbeil: +1S, no armour save, enemies strike last).
Peli1
Pelailin illalla pari peliä Emperorin Empirejä ja Krollen haltioita vastaan. Menetin taistelujen tuoksinnassa ääneni (ei viikolla minua vaivannut flussa ollutkaan tainnut vielä lähteä minusta), mutta johdin silti Oton kumppaneineen kohti taistoja. Ensimmäisessä pelissä sain vastaani Kalle Alasen kaamosarmeijan, jossa oli täydet velhot, kahdet ritarit, chosen warrut ja kolme Slaanesh spawnia. Skenuna oli joku ihme sääntö, jossa piti kaapata jotkut kaksi pummia, joilla aarrekartta itselleen. Vastustaja deployasi koko armeijansa, kun olin laittanut kentälle vasta koirat ja sain laitettua yksikköni optimaalisiin asemiin: Wolf-kinit hyökkäämään ritareihin vasemmalla ja IC:t sekä muut ritarit oikealle. Chosen ritarit jäivät aika orvoiksi keskelle vain pari koiraa seuranaan.
Peli oli aluksi aika tasaista. Valmistelin IC-blokkiani, jossa kaksi sankaria, rynnäköimään chosen warrut (12 kpl kahdessa rivissä), kun Wolf-Kinit lähstyivät ritareita. Vasen laita onnistui hyvin tehtävässään. Toinen susimiesryhmä otti ritarit vastaan ja toinen ryhmä rynnäköi kylkeen ja ritarit pilkkoutuivat parissa kiekassa. Myös näitä avustanut spawni kukistui nopeasti S6 iskujen raikuessa. Oikealla kaaosnoidat saivat irkku Unseen Lurkerilla (vai epäonnistuinko vain dispellissä? Ei voi muistaa) Chosen warrut kiinni IC-ritareihini, nämä silppusivat ritarit S6-lyönneillään, ja Otto sekä William huitoivat hyökkäyksensä ohi (Otto haasteessa aspan kanssa, ei mitään). Tämän seurauksena porukka juoksee, eivätkä enää voi rallyttaa, hyvästi 800 pistettä…
Oikea laitani sitten kaatui tyystin, kun Chosen ritarit ja kaksi spawnia liittyivät mukaan leikkiin. Yritin siirrellä joukkojani omaan vasempaan nurkkaan pelastamaan pisteitä, että saisin pelin vielä solidiksi massacresta. Viimeisellä kierroksellaan kaaoksen lordivelho yritti vielä tulla Shadow Steedilla taisteluun Wolf-Kinien ja BSB:n kanssa ja yritti silputa ne sitten Flaming Swordilla. Annoin tulla ja tämä käristikin pari susimiestä. Seuraavalla vuorolla dispelloin miekan pois ja hakkaan noitaan kaksi haavaa, tämä pakenee ja panikoi samalla viereiset Chosen ritarit ja shamaanin. Tämän seurauksena peli kääntyi tasapeliksi ja huokaisin helpotuksesta…
Peli 2
Otto näki horisontissa toisen keisarikunnan armeijan, joka oli saapunut pummien kartan osoittamalle paikalle. Vastassa oli electorin ritaripainotteinen Empire velholoordilla. Otto paloi halusta päästä tappamaan Sigmariittejä, rankaisemaan näiden mukaan hairahtuneita petturivalkosusia, sekä tuhoamaan näiden paholaisen koneen, kirotun höyrytankin. Skenaario oli capture. Sain taas hallittua deployta koirilla ja asetettua IC-ritarit vasemmalle tankkia vastaan lyömään tämän pellit ruttuun. Wolf-Kinit valmistautuivat valtaamaan objektiivin ja pilkkomaan oikealla laidalla valkosudet kahden käden kirveillään.
Peli oli aika suoraviivaista, etenin koko armeijani ja laitoin koirat ohjaamaan rynnäköt sivuun pääblokistani ja blokkaamaan tankin etenemisen. Oikea liata eteni varovaisemmin. Kakkoskierroksella elector ampui koirat pois tankin edestä ja pääsin sen, sekä viereisen ritaripoppoon kimppuun omilla ritareillani +D3 chargematkaan Prayerin avulla. Tankki kärsi kovin, kun ritarit moukaroivat sitä vasaroillaan ja Ottokin löi pari ritaria maahan aseellaan.
Tankki sitten lopulta hajosi kahden kierroksen vasaroinnin jälkeen. Oikealla laidalla koirat saivat pidettyä kahta ritariyksikköä paikallaan ja oikea laitakin tyhjeni lopulta. Velhotkin saatiin kiinni ja lopulta peli loppui massacre voittoon. Otto hymyili, harhaoppiset oli kukistettu ja höyryävä vehje tuhottu.
Peli 3
Tällä kertaa vastaan tuli Emperin Empire, jota vastaan olinkin jo pelannut edellisenä iltana. Listassa oli kolmet ritarit, jalkablokki detuin, flagellantteja, kaksi kanuunaa ja blasta, sekä velholoordi, tavisvelho ja pari halpiskapteenia. Skenuna pitched battle ja taas deployssa minä määräsin ja vastustaja vikisi. Oikealla oli ritareita, flaguja, miekkamiehiä ja pistolieroja vastassa kolme yksikköä ritareita ja Wolf-Kinit keskellä. Blastan ympärillä 24” säteinen respektialue. ”Lisää harhaoppisia, tällä kertaa entistä korruptoituneina,” Otto myhäili ja kohotti kirveensä.
Jostain syystä sitten laitoin Oton ja Williamin tavisritareihin, jotka olin ehtinyt laittaa ritareita vastapäätä. Nämä sitten ottivat ritareiden rynnäkön vastaan ja lähtivätkarkuun, kun Otto löi ritareita tapansa mukaan, ohi. Taas kerran kuutisensataa pistettä kerralla vastustajalle. Vasemmalla sain yhden ritariyksikön hengiltä Wolf-Kineillä ja Blasta jyräytteli pursuittaneita yksiköitä hengiltä velhojen avustuksella. Taistelun sankareiksi nousivat Ernest sekä sisäpiirin ritarit. Ne kävivät jyräämässä vastustajan ritarit, jotka olivat kukistaneet Oton, sekä ajamassa miekkamiehet kentältä ulos. Pelastivat massacre-häviön solid-häviöksi.
Yöllä sitten pelattiin megabattlea Savo vs. Karjala. Olin aivan vasemmassa laidassa, vastassa Jypermanin rotat. Olin tehnyt pieniä muutoksia listaani, mutta en muista kaikkia, ainakin ampumissuojalippu oli ritareilla mukana. Ulricaanini alisuorittivat pahasti ja suht isoina (5 ja 4) perille päässeet ritariyksiköt eivät edes vihan kanssa saaneet rottia hengiltä. Otto ja William menivät vielä häviämään jollekin Warlordille ja muu armeijani lukuun ottamatta warruja tuhoutui haltioiden ja rottien tulitukseen. Peli tosin oli jo toisella laidalla loppunut, kun pelaajat olivat kyllästyneet peliin. Ratkaisimme pelin Savon voitoksi, koska nämä olivat saaneet kaksi kolmesta objektiivista kansoitettua, vasemmanpuoleisen skirmaavilla Ulrikaaneilla ja valtavalla örkkimassalla sekä keskimmäisen Vampire Count-armeijalla. Oikealla laidalla tankki ja Khornen ritarit olivat kuulemma jyränneet kaiken paskaksi.
Peli 4
Aamulla hyvin nukutun yön (5h) jälkeen Ottokin oli jo toipunut eilisestä tappiosta ja keräsi joukkonsa uudelle aarteenhakureissulle. Kartan osoittamaan paikkaan oli kuitenkin pesiytynyt saastaisia petomiehiä, joiden häätämisen Otto näki velvollisuudekseen. Näillä oli kuitenkin apunaan pervoja Slaanesh-ritareita, sekä valtava demoniprinssi. Skenaariona oli capture, vastassa Weedyn pedot ja kentän keskellä oleva, objektiivina toimiva rakennus jakoi kentän kahtia. Laittelin suurimman osan ritareista vasemmalle, susimiehet vartioimaan näiden sivustoja mahdolliselta demonihyökkäykseltä ja jonkin verran porukkaa oikealle, missä suurin osa vastustajan joukoista oli. Kaksi herdiä oli enemmän vasemmalla.
Siirtelin sitten porukkaa kohti objektiivia ja vasen laita valmistautui rynnäköimään herdeihin. Oikealla laidalla liikuin varovaisemmin. Demoni ei oikein päässyt hyviin asemiin kahden käden irveitä heiluttelevien susimiesten rynnäkköuhan takia. Kakkosvuorolla rynnäköin kaksi yksikköä koiria (olivat tiellä) sekä kaksi yksikköä ritareita, joista toisessa Ernest, petoherdiin (kämmäsivät Unrulyn ja juoksivat suoraan eteen). Ruumisluvuksi nousi 15 ja pedot pakenivat sinne mistä olivat tulleetkin. Oikea laita pysähtyi tyystin, kun laitoin koirat 1” päähän Weedyn joukoista. Otto jätti sisäpiiriläiset ja siirtyi toisiin ritareihin, toivoen, että demoni hyökkäisi kimppuun, jotta hän voisi kukistaa moisen epelin, kun taas sisäpiiriläiset lähtivät kiertämään taloa.
Demoni oli selvästi itsevarma ja rynnäköi Oton kimppuun. Otto kuitenkin vilautti demonille peiliään ja kukisti tämän kahdessa vuorossa Van Horstmann’s Speculumin kanssa. Sain vielä pelin lopussa sisäpiiriläisillä jyrättyä kaksi kärryä ja minotaurit, jotka eivät voineet paeta rynnäköstä Bane of the Cravenin takia. Petoherdiä, jossa lymyilivät petojen shamaanit, en kuitenkaan saanut kiinni. Ainoiksi menetyksikseni jäivät yksi ritariyksikkö sekä kaikki koirat Team Mozillaa lukuun ottamatta. Massacre-voitto. Otto ratsasti armeijansa kanssa kohti finaalia demonin pää kirstussaan.
Peli 5
Turnaus sai sitten oikein kivan lopetuksen, kun Oton seurue sai vastaansa naapurini Maxim ”Gouger” Tuovisen ”ei-Summon-horde hevimagia Vampire Countit 12:lla powernopalla”. Järkeilin, että voitan, jos saan armeijaa johtaneen Necrarch-vampyyrin hengiltä vuorlla kaksi tai viimeistään kolme. Muussa tapauksessa zombit aloittaisivat diskoillan ritarieni kyljissä. Otto siis sijoittui Williamin ja Ernestin kanssa sisäpiiriläisblokkiin, joka lähti etenemään suoraan kohti kahta luuranko-, sekä yhtä hautakaartiyksikköä, joissa vampyyri piti majaansa. Muut olivat lähinnä poissa tieltä tai pitämässä seuraa mustille ritareille vasemmalla sivustalla.
Sainkin aloittaa pelin ja siirsin sisäpiiriläiseni Oton, Williamin ja Ernestin kanssa suoraan kohti epäkuolleita. Maxim perääntyi jalkamiehillään (nähtiin sekin ihme, kuin vampyyrit pakosalla…) ja siirsi ghoulinsa koppaamaan ritarit. Rynnäköin sitten niihin, Max yrittää pakoon, mutta William kieltää sen ja 17” Overrun vie ritarini suoraan kiinni kolmeen yksikköön, joista yhdessä vampyyri asusti. Tässä välissä näytti hyvältä.
Max sitten yritti epätoivoisena summonoida zombeja ritareiden taakse, mutta poltin kaikki talismaanini estämään yritykset. Niitä ei enää tarvittaisi, jos saisin vampyyrin hengiltä. Prään ei saatu lainkaan zombeja. Taistelussa sitten kuolleita kaatuu neekerimantikon kantamasta kirosanakirjasta huolimatta. Voitin taistelun kuitenkin vain kahdella, eikä yksiköissä enää ollut championeja, jotka voisivat ottaa Oton haasteen vastaan. Omalla vuorollani vampyyri toivon mukaan heittäisi henkensä.
Mutta taistelu heitettiin sitten niin kädettömästi, kuin olla ja pystyy. Vampyyri tiesi Oton peilistä ja nynnyili takarivissä. Ritarini tappavat pari hassua luurankelia ja Otto hutkii ohi. Tämän seurauksena hautakaartilainen pyöräyttää pään Oton harteilta killing blowilla. Joukot sitten lähtevät haneen ja jäävät alle. Peli oli menetetty. Loppupeli otettiin rennosti ja otin suorastaan tyhmänrohkeita riskejä, kuten rynnäköin ritareita tekemään haavoja vampyyriin. Yksi ritari ja tämän hevonen olivatkin lähellä onnistua, mutta mokoma onnistuu mokomissa 5+ wardeissaan. Loppupeli pyöritään Maxin magian total ownagen vallitessa ja läppää heitettäessä. Jutut olivat mallia "Maxin pitäisi laittaan Dancing Queen armeijansa tunnusbiisiksi, kun se kuitenkin perustuu zombien diskopoppitanssiin." Pelin lopussa kultin rippeetkin oli pyyhitty pöydältä. Otto oli kukistettu lopullisesti.
Jotenkin ihmeellisesti pääsin kaikesta huolimatta turnauksen kolmannelle sijalle. Osasyynä olivat viimeisen kierroksen tasurit ja korkeimmat maalauspisteet, sekä kaksi saamaani reilupelipistettä. Loppujen lopuksi eroa neljänteen pelaajaan oli vain yksi piste ja kärki oli tavoittamaton. Leskisen Teemulla, turnauksen voittajalla, oli 114 pistettä ja Maxilla jotain 95 ja itselläni 73. Loppujen lopuksi olin hyvin tyytyväinen tulokseen, kultti kun on yksi kutosedikan aneemisimmista listoista peliteholtaan: ei ammu, ei taio, ei lennä, ei edes juokse erityisen kovaa, mutta mättää se osaa, jos pääsee perille. Ottokin teki jotain jopa kahdessa pelissä.
Otto Von Bishmarck – Ar-Ulric – 267
Heavy armour, barded warhorse
Blitzbeil, Enchanted Shield, Van Horstmann’s Speculum
William Bear-Slayer – Seneschal – 112
Barded warhorse
Bane of the Craven
Ernest Wolftail – Priest of Ulric – 162
Great weapon, heavy armour, barded warhorse
Shard of Skoll, 3 x Wolfshead Emblem
Wolfgang Winterheart – Priest of Ulric – 164
Battle Standard bearer, heavy armour
2x Shard of Skoll, Wolfshead Emblem
8 White Wolf Knights – 288
Inner Circle, Full Command
Banner of Middenheim
4x 5 White Wolf Knights – 4 x 123
Musician
5 x 5 Hunting Hounds – featuring: Mustit, piskit, Hopeanuolet, team Mozilla aka. Firefoxes sekä Kultaiset Noutajat – 5 x 35
The Virallinen asenneyksikkö – 10 Warriors of Ulric – 30
Pohjolan pro susimiehet – 12 Wolf Kin – 149
Great weapon, light armour, shield
Musician, Champion
Wannabe susimiehet – 12 Wolf Kin – 144 (Näillä ei yhtä häijyn näköiset figut kuin edellisillä, johtuen kömmähdyksestä)
Great weapon, light armour, shield
Musician
Total: 1998
Eli sain jonkinlaisen listan kuitenkin väännettyä aikaiseksi. Listaan sain suht pätevän magiapuolustuksen, pelottoman IC-blokin ja paljon muita ritareita, sekä isot laumat koiria. Mukaan saatiin myös kaksi Stubbornia skirmaavaa great weaponeilla varustettua yksikköä BSB:llä sekä mättöloordi kivalla taika-aseella (Blitzbeil: +1S, no armour save, enemies strike last).
Peli1
Pelailin illalla pari peliä Emperorin Empirejä ja Krollen haltioita vastaan. Menetin taistelujen tuoksinnassa ääneni (ei viikolla minua vaivannut flussa ollutkaan tainnut vielä lähteä minusta), mutta johdin silti Oton kumppaneineen kohti taistoja. Ensimmäisessä pelissä sain vastaani Kalle Alasen kaamosarmeijan, jossa oli täydet velhot, kahdet ritarit, chosen warrut ja kolme Slaanesh spawnia. Skenuna oli joku ihme sääntö, jossa piti kaapata jotkut kaksi pummia, joilla aarrekartta itselleen. Vastustaja deployasi koko armeijansa, kun olin laittanut kentälle vasta koirat ja sain laitettua yksikköni optimaalisiin asemiin: Wolf-kinit hyökkäämään ritareihin vasemmalla ja IC:t sekä muut ritarit oikealle. Chosen ritarit jäivät aika orvoiksi keskelle vain pari koiraa seuranaan.
Peli oli aluksi aika tasaista. Valmistelin IC-blokkiani, jossa kaksi sankaria, rynnäköimään chosen warrut (12 kpl kahdessa rivissä), kun Wolf-Kinit lähstyivät ritareita. Vasen laita onnistui hyvin tehtävässään. Toinen susimiesryhmä otti ritarit vastaan ja toinen ryhmä rynnäköi kylkeen ja ritarit pilkkoutuivat parissa kiekassa. Myös näitä avustanut spawni kukistui nopeasti S6 iskujen raikuessa. Oikealla kaaosnoidat saivat irkku Unseen Lurkerilla (vai epäonnistuinko vain dispellissä? Ei voi muistaa) Chosen warrut kiinni IC-ritareihini, nämä silppusivat ritarit S6-lyönneillään, ja Otto sekä William huitoivat hyökkäyksensä ohi (Otto haasteessa aspan kanssa, ei mitään). Tämän seurauksena porukka juoksee, eivätkä enää voi rallyttaa, hyvästi 800 pistettä…
Oikea laitani sitten kaatui tyystin, kun Chosen ritarit ja kaksi spawnia liittyivät mukaan leikkiin. Yritin siirrellä joukkojani omaan vasempaan nurkkaan pelastamaan pisteitä, että saisin pelin vielä solidiksi massacresta. Viimeisellä kierroksellaan kaaoksen lordivelho yritti vielä tulla Shadow Steedilla taisteluun Wolf-Kinien ja BSB:n kanssa ja yritti silputa ne sitten Flaming Swordilla. Annoin tulla ja tämä käristikin pari susimiestä. Seuraavalla vuorolla dispelloin miekan pois ja hakkaan noitaan kaksi haavaa, tämä pakenee ja panikoi samalla viereiset Chosen ritarit ja shamaanin. Tämän seurauksena peli kääntyi tasapeliksi ja huokaisin helpotuksesta…
Peli 2
Otto näki horisontissa toisen keisarikunnan armeijan, joka oli saapunut pummien kartan osoittamalle paikalle. Vastassa oli electorin ritaripainotteinen Empire velholoordilla. Otto paloi halusta päästä tappamaan Sigmariittejä, rankaisemaan näiden mukaan hairahtuneita petturivalkosusia, sekä tuhoamaan näiden paholaisen koneen, kirotun höyrytankin. Skenaario oli capture. Sain taas hallittua deployta koirilla ja asetettua IC-ritarit vasemmalle tankkia vastaan lyömään tämän pellit ruttuun. Wolf-Kinit valmistautuivat valtaamaan objektiivin ja pilkkomaan oikealla laidalla valkosudet kahden käden kirveillään.
Peli oli aika suoraviivaista, etenin koko armeijani ja laitoin koirat ohjaamaan rynnäköt sivuun pääblokistani ja blokkaamaan tankin etenemisen. Oikea liata eteni varovaisemmin. Kakkoskierroksella elector ampui koirat pois tankin edestä ja pääsin sen, sekä viereisen ritaripoppoon kimppuun omilla ritareillani +D3 chargematkaan Prayerin avulla. Tankki kärsi kovin, kun ritarit moukaroivat sitä vasaroillaan ja Ottokin löi pari ritaria maahan aseellaan.
Tankki sitten lopulta hajosi kahden kierroksen vasaroinnin jälkeen. Oikealla laidalla koirat saivat pidettyä kahta ritariyksikköä paikallaan ja oikea laitakin tyhjeni lopulta. Velhotkin saatiin kiinni ja lopulta peli loppui massacre voittoon. Otto hymyili, harhaoppiset oli kukistettu ja höyryävä vehje tuhottu.
Peli 3
Tällä kertaa vastaan tuli Emperin Empire, jota vastaan olinkin jo pelannut edellisenä iltana. Listassa oli kolmet ritarit, jalkablokki detuin, flagellantteja, kaksi kanuunaa ja blasta, sekä velholoordi, tavisvelho ja pari halpiskapteenia. Skenuna pitched battle ja taas deployssa minä määräsin ja vastustaja vikisi. Oikealla oli ritareita, flaguja, miekkamiehiä ja pistolieroja vastassa kolme yksikköä ritareita ja Wolf-Kinit keskellä. Blastan ympärillä 24” säteinen respektialue. ”Lisää harhaoppisia, tällä kertaa entistä korruptoituneina,” Otto myhäili ja kohotti kirveensä.
Jostain syystä sitten laitoin Oton ja Williamin tavisritareihin, jotka olin ehtinyt laittaa ritareita vastapäätä. Nämä sitten ottivat ritareiden rynnäkön vastaan ja lähtivätkarkuun, kun Otto löi ritareita tapansa mukaan, ohi. Taas kerran kuutisensataa pistettä kerralla vastustajalle. Vasemmalla sain yhden ritariyksikön hengiltä Wolf-Kineillä ja Blasta jyräytteli pursuittaneita yksiköitä hengiltä velhojen avustuksella. Taistelun sankareiksi nousivat Ernest sekä sisäpiirin ritarit. Ne kävivät jyräämässä vastustajan ritarit, jotka olivat kukistaneet Oton, sekä ajamassa miekkamiehet kentältä ulos. Pelastivat massacre-häviön solid-häviöksi.
Yöllä sitten pelattiin megabattlea Savo vs. Karjala. Olin aivan vasemmassa laidassa, vastassa Jypermanin rotat. Olin tehnyt pieniä muutoksia listaani, mutta en muista kaikkia, ainakin ampumissuojalippu oli ritareilla mukana. Ulricaanini alisuorittivat pahasti ja suht isoina (5 ja 4) perille päässeet ritariyksiköt eivät edes vihan kanssa saaneet rottia hengiltä. Otto ja William menivät vielä häviämään jollekin Warlordille ja muu armeijani lukuun ottamatta warruja tuhoutui haltioiden ja rottien tulitukseen. Peli tosin oli jo toisella laidalla loppunut, kun pelaajat olivat kyllästyneet peliin. Ratkaisimme pelin Savon voitoksi, koska nämä olivat saaneet kaksi kolmesta objektiivista kansoitettua, vasemmanpuoleisen skirmaavilla Ulrikaaneilla ja valtavalla örkkimassalla sekä keskimmäisen Vampire Count-armeijalla. Oikealla laidalla tankki ja Khornen ritarit olivat kuulemma jyränneet kaiken paskaksi.
Peli 4
Aamulla hyvin nukutun yön (5h) jälkeen Ottokin oli jo toipunut eilisestä tappiosta ja keräsi joukkonsa uudelle aarteenhakureissulle. Kartan osoittamaan paikkaan oli kuitenkin pesiytynyt saastaisia petomiehiä, joiden häätämisen Otto näki velvollisuudekseen. Näillä oli kuitenkin apunaan pervoja Slaanesh-ritareita, sekä valtava demoniprinssi. Skenaariona oli capture, vastassa Weedyn pedot ja kentän keskellä oleva, objektiivina toimiva rakennus jakoi kentän kahtia. Laittelin suurimman osan ritareista vasemmalle, susimiehet vartioimaan näiden sivustoja mahdolliselta demonihyökkäykseltä ja jonkin verran porukkaa oikealle, missä suurin osa vastustajan joukoista oli. Kaksi herdiä oli enemmän vasemmalla.
Siirtelin sitten porukkaa kohti objektiivia ja vasen laita valmistautui rynnäköimään herdeihin. Oikealla laidalla liikuin varovaisemmin. Demoni ei oikein päässyt hyviin asemiin kahden käden irveitä heiluttelevien susimiesten rynnäkköuhan takia. Kakkosvuorolla rynnäköin kaksi yksikköä koiria (olivat tiellä) sekä kaksi yksikköä ritareita, joista toisessa Ernest, petoherdiin (kämmäsivät Unrulyn ja juoksivat suoraan eteen). Ruumisluvuksi nousi 15 ja pedot pakenivat sinne mistä olivat tulleetkin. Oikea laita pysähtyi tyystin, kun laitoin koirat 1” päähän Weedyn joukoista. Otto jätti sisäpiiriläiset ja siirtyi toisiin ritareihin, toivoen, että demoni hyökkäisi kimppuun, jotta hän voisi kukistaa moisen epelin, kun taas sisäpiiriläiset lähtivät kiertämään taloa.
Demoni oli selvästi itsevarma ja rynnäköi Oton kimppuun. Otto kuitenkin vilautti demonille peiliään ja kukisti tämän kahdessa vuorossa Van Horstmann’s Speculumin kanssa. Sain vielä pelin lopussa sisäpiiriläisillä jyrättyä kaksi kärryä ja minotaurit, jotka eivät voineet paeta rynnäköstä Bane of the Cravenin takia. Petoherdiä, jossa lymyilivät petojen shamaanit, en kuitenkaan saanut kiinni. Ainoiksi menetyksikseni jäivät yksi ritariyksikkö sekä kaikki koirat Team Mozillaa lukuun ottamatta. Massacre-voitto. Otto ratsasti armeijansa kanssa kohti finaalia demonin pää kirstussaan.
Peli 5
Turnaus sai sitten oikein kivan lopetuksen, kun Oton seurue sai vastaansa naapurini Maxim ”Gouger” Tuovisen ”ei-Summon-horde hevimagia Vampire Countit 12:lla powernopalla”. Järkeilin, että voitan, jos saan armeijaa johtaneen Necrarch-vampyyrin hengiltä vuorlla kaksi tai viimeistään kolme. Muussa tapauksessa zombit aloittaisivat diskoillan ritarieni kyljissä. Otto siis sijoittui Williamin ja Ernestin kanssa sisäpiiriläisblokkiin, joka lähti etenemään suoraan kohti kahta luuranko-, sekä yhtä hautakaartiyksikköä, joissa vampyyri piti majaansa. Muut olivat lähinnä poissa tieltä tai pitämässä seuraa mustille ritareille vasemmalla sivustalla.
Sainkin aloittaa pelin ja siirsin sisäpiiriläiseni Oton, Williamin ja Ernestin kanssa suoraan kohti epäkuolleita. Maxim perääntyi jalkamiehillään (nähtiin sekin ihme, kuin vampyyrit pakosalla…) ja siirsi ghoulinsa koppaamaan ritarit. Rynnäköin sitten niihin, Max yrittää pakoon, mutta William kieltää sen ja 17” Overrun vie ritarini suoraan kiinni kolmeen yksikköön, joista yhdessä vampyyri asusti. Tässä välissä näytti hyvältä.
Max sitten yritti epätoivoisena summonoida zombeja ritareiden taakse, mutta poltin kaikki talismaanini estämään yritykset. Niitä ei enää tarvittaisi, jos saisin vampyyrin hengiltä. Prään ei saatu lainkaan zombeja. Taistelussa sitten kuolleita kaatuu neekerimantikon kantamasta kirosanakirjasta huolimatta. Voitin taistelun kuitenkin vain kahdella, eikä yksiköissä enää ollut championeja, jotka voisivat ottaa Oton haasteen vastaan. Omalla vuorollani vampyyri toivon mukaan heittäisi henkensä.
Mutta taistelu heitettiin sitten niin kädettömästi, kuin olla ja pystyy. Vampyyri tiesi Oton peilistä ja nynnyili takarivissä. Ritarini tappavat pari hassua luurankelia ja Otto hutkii ohi. Tämän seurauksena hautakaartilainen pyöräyttää pään Oton harteilta killing blowilla. Joukot sitten lähtevät haneen ja jäävät alle. Peli oli menetetty. Loppupeli otettiin rennosti ja otin suorastaan tyhmänrohkeita riskejä, kuten rynnäköin ritareita tekemään haavoja vampyyriin. Yksi ritari ja tämän hevonen olivatkin lähellä onnistua, mutta mokoma onnistuu mokomissa 5+ wardeissaan. Loppupeli pyöritään Maxin magian total ownagen vallitessa ja läppää heitettäessä. Jutut olivat mallia "Maxin pitäisi laittaan Dancing Queen armeijansa tunnusbiisiksi, kun se kuitenkin perustuu zombien diskopoppitanssiin." Pelin lopussa kultin rippeetkin oli pyyhitty pöydältä. Otto oli kukistettu lopullisesti.
Jotenkin ihmeellisesti pääsin kaikesta huolimatta turnauksen kolmannelle sijalle. Osasyynä olivat viimeisen kierroksen tasurit ja korkeimmat maalauspisteet, sekä kaksi saamaani reilupelipistettä. Loppujen lopuksi eroa neljänteen pelaajaan oli vain yksi piste ja kärki oli tavoittamaton. Leskisen Teemulla, turnauksen voittajalla, oli 114 pistettä ja Maxilla jotain 95 ja itselläni 73. Loppujen lopuksi olin hyvin tyytyväinen tulokseen, kultti kun on yksi kutosedikan aneemisimmista listoista peliteholtaan: ei ammu, ei taio, ei lennä, ei edes juokse erityisen kovaa, mutta mättää se osaa, jos pääsee perille. Ottokin teki jotain jopa kahdessa pelissä.