Sotavasara.net

Olen tässä seurannut lotr-turneita jo vähän aikaa ja olen tullut siihen mielipiteeseen, että voittaminen on tärkeämpää kuin itse pelaaminen.. Koska jokaisessa turneessa on ainakin yksi pp-lista (esim. welf + rohan jne.), onko miniatyyri harrastus menossa pahaan vai hyvään suuntaan? Perustele...

Itse pidän pelaamisesta huonollakin listalla, eli häviö ei minua paljon hetkauta, kunhan on hauskaa. Olen itse kyllästynyt kaikenmaailman pp-listoihin.

Pelaaminen, ja voittaminen

Edit: eiköhän tmäkin olisi voitu laittaa tuonne toiseen.

Loppujen lopuksi LotR:ssa on melko hankalaa rakentaa pp-lista. Suurin osa ihmisistä arvostaa LotRin fluffia tarpeeksi ja viimeistään piiloutuu pöydän alle kun vastapelaajan silmät iskevät kipinää kun kentälle puskee Highelf, + Rohan + Gondor listaa.

Itselleni on tärkeämpää pelaaminen. Voitolla ei ole väliä.

Hehe, pidän pelaamisesta ja pelaan tätä peliä huvikseni, en voittamisen takia. Silti en lähde turnaukseen vain listalla, jolla varmasti häviää, mutta mukava pelata. Pidän jonkin tasosista "power" listoista, koska niillä on myös mukava pelata. Lista jossa on kaikkea elitestä ampumiseen, on sekä mukava pelata, että tehokas.

olen sackriksen kanssa samaa mieltä. mutta kuten kaikki tietävät ei ole peliä missä jotkut eivät pelaa tosissaan voitosta. Ainalöytyy semmoisia. mutta itse tykkään silloin tällöin pelata huonolla listalla jossa on muutama figu mutta peli on yksinkertaista kikkailua ja tykkään myös pelata listoilla mitkä toimivat pelillisesti oikein hyvin ja niissä on teema.

Yleensä tärkeintä on minusta voitto siten, että pelistä jää molemmille hyvä maku suuhun. Lotrissa kun on teema tärkein, ja vaikka listani olisivat miten optimoituja hyvänsä, teema löytyy aina. Ainoa "teema/fluffi", josta en oikein pidä, on Rohan+Woodelf tyylinen lista. Se on ehkä ainoa Lotrin todellinen pp-lista (mainittakoon että Lotrin suomalainen GT-voittaja Vesa Nenye pelaa myös sillä)...heh!

Pelaaminen on todella mukavaa jos on tasainen peli ja mukava vastus...Voitto taas on sitten todella kiva jos on voittanut suunnitelemallaan strategialla ja huomaa että se toimii.Voittaminen on myös tärkeää jos pyrkii hyville sijoille turnauksissa.

Sakcris kirjoitti:Hehe, pidän pelaamisesta ja pelaan tätä peliä huvikseni, en voittamisen takia. Silti en lähde turnaukseen vain listalla, jolla varmasti häviää, mutta mukava pelata. Pidän jonkin tasosista "power" listoista, koska niillä on myös mukava pelata. Lista jossa on kaikkea elitestä ampumiseen, on sekä mukava pelata, että tehokas.

Sanoo hän jonka hyvikset koostuvat welffijouskareista ja shoota-heroista sekä rohanin miehistä heittokeihäillä, ja pahikset haradrim jouskareista (16) ja morannon orceista Itsekin olisin vielä joku aika sitten(ennen niitä @£$@£4!"#% haradrimeja) sanonut että voittamisen takia, mutta taitaa nykyisin mennä pelaamisen puolelle. *peukut pystyssä seuraavan sääntiksen puolesta, toivottavasti shoota-hordeja rangaistaan kunnolla*

Off Topic.

Oberon_ kirjoitti:*peukut pystyssä seuraavan sääntiksen puolesta, toivottavasti shoota-hordeja rangaistaan kunnolla*

Seuraavassa laitoksessa jousien/varsijousien pistehinta kallistuu yhdellä pisteellä (eli elffijousi/varsijousi 3 pts. ja normaali jousi/örkkijousi 2pts.)...heh!

Ei kai? Nykyäänkin ne ovat pisteisiinsä nähden melko tehottomia : /.

Eiköhän se pelaaminen ole tärkeintä. Vaikka onhan se voittaminen aina mukavaa...

Pelaaminen on se tärkein!
Itsekkin Tolkien fanina arvostan fluffia.
Jos haluaa vain voitaa menee pelistä maku kun yrittää väkisin etsiä jotain kohtaa jossa "ei lukisis että kieleetään" tai vastaavaa.
Häviäminen on siittä mukavaa (siis oikeesti on hauskaa hävitä) sillä siinä oppii uusia stradegioita,uusia tyylejä pelata ja oppii parhaiten kun katsoo, mitä olisi voinut tehdä paremmin.
Voittaessaan tietää, että oma stradegia toimii, tosin siinä ei opi mitään uutta, ja lopulta se alkaa kyllästyttää.
Jos häviää usein, saa siittä myös intoa pelata, kunnes voittaa.
Eli tuossa on selitykset miksi niin vähän pidän suurista turnauksista.

Pelaaminen on tärkeintä. Hyvä esimerkki pelityylistäni tuli kerran serkkua vastaan pelatessa: Piti päästä Noitakuninkaalla yksin käymään Gandalf Valkoisen kimppuun, vaikka ympärillä olisi ollut kasapäin örkkejä apuun tulemaan. No Gandalfhan sitten otti ja niittasi Nazgulin yhdellä iskulla. Vuoro taisi olla jotain kolme. Pyrkimys eeppisyyteen koituu tuhoksi, mutta ei voitolla väliä.

Jos pelipöydällä vastaan tulee fluffiton lista, menettää vastustaja minun silmissäni kaiken kunnioituksen, olkoonkin sitten hyvä tai huono pelaaja.

Pelaan lotria ehdottomasti pelaamisen vuoksi, sillä puhummehan pelistä, joka on vapaamuotoinen ja antaa sijaa rohkeilullekin. Pelit ovat lyhyitä ja pieniä, joka tarkoittaa, ettei joka pelistä tarvitse ottaa kaikkea irti. Itse pelin pelaaminen ja päätökset ovat riskittömämpiä kuin esim. 40k:ssa.

Toisin on turnauksissa. Niin kauan kun ne ovat auttamattoman harvassa ja monien eurojen kulkumatkojen päässä [puhumattakaan osallistumismaksuista] en lähde niihin vain häviämään.

no enne oli ehke enemmän voittaminen nykyään kun häviän aina(yhtä poikeusta ja yhtä poikkeuksen poikeusta lukuun ottamatta) yhtä tyyppiä vastaan pelatessa (nimittäin banzgo) niin on siinä vähän pakko tottua häviömään ja jos kerran ei sitten häviäminen haittaa niin sentakia voin pelata ihan vaan pelaamisen huvin takia en voittamisen . Näin on

Muutama mieleenpainuvin (hyvällä tavalla) peli on ollut tiukkoja tappioita. Muutama peli jonka haluaisin unohtaa ovat olleet ylivoimaisia voittoja toimimatonta armeijaa vastaan. Mieluummin häviän hyvän pelin kuin voitan huonon.

Pelaan mieluiten skenaarioita kavereiden kanssa kotona välittämättä virallisista turnaussäännöistä, jolloin on helpompi kehittää tarinaa skenaarion voiton tai tappion ympärille. Tarinankerrontaako tämä sitten onkin?

-- Pasi

pelaaminen on hauskaa mutta voittaminen vielä hauskempaa

itse pelaan ilokseni ja voitan huvikseni . Vaikka itsellänikin kyllä näkyy vain punaista kun kentälle pöksähtää high elffien täyteen tupattu magia lista, tai nyt kun on lotrista kyse niin viisi hashariniakaan ei ole kiva näky kun ne mokomat tuppaa tappamaan porukkaa ihan kiitettävästi.

Mutta loppujen lopuksi pelaan siksi koska haluan pitää hauskaa.

Hulluja ovat ne jotka voittaakseen pelaavat. (Power Play). Hauskuus etusijalle