Sotavasara.net

Mohoooi! Tässä tuli pakottava tarve kirjoittaa jotain, kun koko kesä on ollut aika hiljaista minun kannaltani, ja tarinaosio on muutenkin tyhjä. Tästä nyt tuli tällainen lyhyt ja pakonomainen, mutta... öö.. emmätiiä. Saa kommentoida!

_____________________________________________________


Peto

Kävelin kivettyä katua alas. Alas, alas. Vastaani tulevien ihmisten kasvot näyttivät uhkaavilta ja vierailta, ja tuntui siltä kuin he eivät edes huomaisi minua. Tylyjä, kylmiä silmiä. Korkeiden kivitalojen seinillä ikkunat olivat pimeinä. Mutta olin varma, että joku katseli minua sieltä.
Olin yksin.

Astuin tilavaan kammioon. Ensiksi katseeni kiinnittyi kupolimaiseen kattoon, jota koristi ilmeisesti valtavan suuri fresko, mutta pimeydessä en ollut aivan varma. Seinät oli peitetty hienoimmalla valkoisella marmorilla, ja lattia samoin. Mutta keskellä seisoi peto.

Kiirehdin askeleitani, ja kiedoin viittani tiukemmin ympärilleni. Hiki alkoi virrata ohimoillani. Puristin miekkani kahvaa äkkinäisesti ja pysähdyin hengästyneenä nojaamaan seinää vasten.
Ei... saa jäädä makaamaan...

Peto tuijotti minua silmillään. Noiden keltaisten, vihan täyttämien silmien pohjalla näin jotain tuttua. Jotain, joka oli aina ollut siellä. Petoa peitti musta, takkuinen turkki ja sen otsassa törröttivät lyhyet pukinsarvet. Jalkojen tilalla oli kaviot. Ja kädessään se kantoi suurta tapparaa.

Vajosin istumaan. Ei minulla mihinkään ole kiire... Hengittelin väkinäisesti ja yskin vähän väliä.
"Mikäs sinulla on?"
Nostin katseeni kirkassilmäiseen nuorukaiseen, joka oli tullut puhuttelemaan minua. Yritin vastata, mutta sain aikaan vain käheää korinaa. Miehen katse muuttui säikyksi ja hän astui askelen taaksepäin. Kohotin itseni vaivoin seisomaan ja selvitin kurkkuani.
"Minä... olen... tuota, sairas" sain sanotuksi.
Nuorukainen katsoi minua oudosti ja kiirehti vähin äänin pois. Lysähdin jälleen maahan.

Peto rääkäisi eläimellisesti ja kohotti kirveensä. Vastasin vetämällä miekkani esiin. Sitten vihollinen juoksi kimppuuni.
Iskuja vaihdeltiin puolelta toiselle, mutta tuntui, että peto kykeni lukemaan ajatukseni ja väistämään siten helposti iskuni. Minä sitä vastoin puhisin jo väsymystäni ja jouduin taistelemaan raivoisasti henkeni edestä.

Ruumiini alkoi täristä ikään kuin kylmästä, vaikka elettiin vasta heinäkuun loppua, eikä ilta ollut erityisen viileä. Pakotin itseni ylös ja lähdin vaivalloisin askelin jatkamaan matkaani.

Tunsin vihlaisevan iskun vasemmassa kädessäni tapparan raapaistessa sitä ilkeästi. Marmori värjäytyi omasta verestäni punaiseksi. Huusin tuskasta ja pistin raivoisasti petoa rintaan . Olin sille yhä liian nopea, ja edellinen isku oli laskenut sen suojauksen. Musta turkki kastui pedon rinnasta pulppuavasta nesteestä, mutta silti viholliseni jatkoi taisteluaan hakaten kylmän laskelmoivasti entistä suurempi päättäväisyys silmissään.

Marssin kivuliaasti kohti kaupungin välisen rotkon ylittävää suurta siltaa. Ei enään pitkä matka...

Väistelin sen iskuja, hypin sinne tänne kuin heikkopäinen ja iskin aina tilaisuuden tullen. Mutta peto ei lannistunut. Ehei, se tuntui entistä voimakkaammalta, kun taas minä aloin jo olla väsynyt.Väsynyt!

Asetuin seisomaan vasten sillan kaidetta. Tässä vaaditaan rohkeutta.
Nousin kaiteelle seisomaan.
Allani aukesi valtava kuilu, syvä pimeys, en nähnyty pohjalle asti. Harkitisin hetken ja sitten kaaduin alas. Muut sillalla olijat huudahtivat ja yrittivät estää minua. Sitten kuulin suhinaa kiitäessäni ilman halki alas.

Laskin miekkani ja polvistuin pedon eteen. Se hirnahti voitonriemuisesti ja humautti tapparallaan pääni poikki. Mieleni valo pimentyi, ja täyttyi kuvista täynnä kuolemaa, kylmyyttä ja yksinäisyyttä. Siellä ei ollut rakkautta, ei onnea, ei toivoa.

Tunsin muuttavani muotoani, muuttuvani pedoksi. Mutta oli liian myöhäistä, hyvä oli voittanut pahan, ihminen pedon. Iskeytyessäni pohjaan olin vienyt mukanani myös petoni.
Epämuodostunut verinen ruumis louhikossa.

_____________________________________________________

Tsihhihii

Karu kirjoitti: Tsihhihii

Joo, tota...




Tarina oli kuvailtu ja sillein. Mutta sekava. Ei todellakaan tajunut mitä siinä muka meinattiin, voisin vain arvailla mutta eihän se olisi hauskaa.

Kato tää oli tämmönen surrealistinen taide-tarina, ei tästä kuulukkaan saada selvää. Mä tykkään kirjottaa tämmösiä, koulussa näistä saa hyviä numeroita ja respektiä. Kukaan ei voi selittää mitä tekstissä tapahtuu sulle, sun pitää itse ymmärtää se omalla tavallasi. Ei ole oikeaa tai väärää tulkintaa jne.

Njoo, kyllä varmaan joskus pitäisi kirjoittaa vähän "normaalimpaakin" settiä.

Edit: Ohhoh, tarkemmin katseltuna tämä on itseasiassa erittäinkin tökerö. Taidan mennä johkin ja kirjoittaa oikeasti jotain.

Tarinassa oli kyllä kieltämättä tunnelmaa, mutta sitä osin pilasivat tekstissä esiintyvät kirjoitus- ja kielioppivirheet sekä muutamat puhekielen sanat. Tarina oli tosiaankin liian lyhyt kuten itsekin sanoit, mutta pahin puute oli kuitenkin juoni. Tai oikeastaan juonen puute. Mies meni rakennukseen ja alkoi tappelemaan jonkin Diablon helvetin klaanilaisen kanssa ja toinen oli sairas ja päätti hypätä sillalta. Tarina olisi ollut huomattavasti parempi jos olisit selittänyt keitä miehet olivat, miksi toinen miehistä meni tappelemaan otuksen kanssa ja minne, miksi toinen mies oli sairastunut ja mihin jne. Pidän kyllä tarinoista missä lukijalle jätetään oman mielikuvituksensa ja päättelykyvyn varaan tiettyjä asioita, mutta tässä niitä oli liikaa.

Tämähän oli loistava! Just sopiva tunnelma, eikä ne kielioppi virhetkään silmille hyppinyt.

Tarina olisi ollut huomattavasti parempi jos olisit selittänyt keitä miehet olivat

No minä käsitin tämän siten, että pedon kanssa taistelu käytiin toisen miehen mielessä.
Eli taistelua omaa pimeyttä vastaan.
Hee taydellistä taide höpöä!

Feeno kirjoitti:mutta pahin puute oli kuitenkin juoni. Tai oikeastaan juonen puute.

Eikö tuo ole yksi ja sama asia?

Mies meni rakennukseen ja alkoi tappelemaan jonkin Diablon helvetin klaanilaisen kanssa

Väärin. Tutustutaan siihen 'hammer-maailmaan. Kyseessä oli petomies tottakai.

Tarina olisi ollut huomattavasti parempi jos olisit selittänyt keitä miehet olivat.

Niinkuin vampyyripossu sanoi, niin tuossahan (mielestäni) kuvastettiin miehen taistelua sisäistä petoa vastaan jonka jälkeen hänestä olisi tullut semmoinen peto. En vain viitsinyt sitä heti sanoa etten olisi spoilannut tai mitään.

Edit:

Karu(Antsa{Kappalainen}) kirjoitti:Hmm. Itse en läpilukiessani huomannut pahempia kirotus- tai kieli oppivirheitä

Enpä muuten minäkään.

Hmm. Itse en läpilukiessani huomannut pahempia kirotus- tai kieli oppivirheitä, toisin kuin Feeno väitti - ehkä en vain osaa.

Jaa ei tommosta jaksa lukee ku ei saa mistään selvää.

voi kirjoitti:Jaa ei tommosta jaksa lukee ku ei saa mistään selvää.

Ei mistään? Pah.

Kyllä tuo oli ihan kiva, ja epäilen että et pahemmin miettinyt mitä kirjoitat?

Eikä tuo nyt mitenkään lyhyt ollut. Sopivan mittainen.

Juu, Pollari on oikeassa, ei tätä pahemmin tullut suunniteltua.

Joskus olen yrittänyt käyttää jotain ajatuskarttoja sun muita, mutta kyllä yleensä ne ideat päässä syntyvät ja siellä pysyvät (jos pysyvät). Kun aloin kirjoittamaan tätä minulla ei ollut mitään perusideaa, joten "juoni" syntyi ikään kuin lennossa. Aloin kirjoittamaan ja katsoin mitä syntyy.