Erään Klaanin Tarina Osa 5
Lähetetty: La 20.08.2005 20:59
Jälleen kerran ystäväni, saatte seurata monimuotoisen klaanin sekoiluja pitkin alamaailmaa. Kommentit ovat tervetulleita.
Erään Klaanin Tarina Osa 5
Vinkku oli kerrassaan tyytyväinen. Jokin surkea pikku onnettomuus oli vienyt Nixin klaanilta sotalordin ja vaikutti siltä, että paikka olisi pian hänen. Kukaan muu tässä surkeassa klaanissa ei ollut tarpeeksi uskalias kohdatakseen hänen voimaansa, vihaansa ja ennenkaikkea hänen haarniskaansa.
Ainoa asia mihin hän ei ollut tyytyväinen oli selvä salamurhausyritys. Joku oli antanut ylämaan ogreotuksille aarrekartan ja käskenyt heidän kaivaa suoraan hänen päällensä. Hmph. Ainoa joka enää tällä hetkellä uskaltaisi niin typerää ideaa yrittää oli Nixin klaanille uskollinen vanha höprähtänyt harmaa tietäjä, joka ei tiennyt mistään muusta kuin suurista aterioista ja herkullisista välipaloista. Hän oli antanut muutaman eliittisoturin klaanistaan mennä hoitelemaan NikNakin. Tuskin tehtävä mikään liian vaikea olisi.
***
NikNak työnsi toisenkin pöydän ovensa eteen. Hän oli suoritellut huoneessaan linnoitustöitä siitä asti, kun oli kuullut, että Vinkusta luultavasti tulisi uusi sotalordi.
"Ehkä uusi sotalordi ei ole niin pahaksi kuin luulet..." ehdotti nurkassa istuva Mild. Hän katseli jakoavainta ja jatkoi sitten härpelinsä väsäämistä.
"Oletko hullu!! Vinkulla ei ole taktista älyä päässään! Ainoa mistä hän tajuaa on isot aseet ja haarniskat!" Vinkaisi NikNak.
NikNak harppoi huoneensa toiseen osaan jota peittivät verhot. Täällä ei insinööri häntä häiritsisi. Hän istahti tuolilleen ja laski katakombeista hakemansa arkun pöydälle. Hän pisti suojaavan saastakiviamuletin kaulaansa ja hymyili. Hän mutristi huuliaan saman tien kun luki amuletin toisella puolella olevan tekstin: "Saattaa sisältää tukehtumisvaaran.
Hän lukaisi kirjastaan, mitä hänen kalliista artefaktastaan sanottiin. Skaventerä. Kahdenkäden suuri demoninen miekka joka oli taottu raskaasti saastakiveen ja tuhansiin muihin metalleihin. Sisällä asustava demoni ohjaisi... SISÄLLÄ ASUSTAVA MIKÄ? NikNak tunki naamansa kiinni kirjaan. Ah, ei mitään hätää...
Demoni oli luultavasti jo päässyt tuhannen vuoden riivauksessaan miekasta irti.
NikNak nosti suuren terän arkusta ja heilautti sitä. NikNak alkoi vetää miekkaa seinästä irti. Sepäs oli... kevyt ase...
***
Mild hakkasi muutamia nauloja lautoihin jotka olivat ovessa barrikadina. Hän oli kuullut selviä ääniä oven ulkopuolelta.
"Päästetäänkö-päästetäänkö heidät sisään?" kysyi Kito, kierosilmäinen apuri.
"Hetki vain. Asetan tämän pommi-pommin oveen eteen ja jos he pääsevät sisään niin KA-SKUIIIK!" karjaisi Mild. Insinööri asensi oudon vekottimen oven eteen ja maastoutui nurkkaan ja tunki sormet korviin.
"Mitä kirottua te täällä väsäätte!" kirkaisi NikNak ja asteli kohti ovea. "Mikäs tämä..."
hän kysäisi ja kumartui poimimaan maassa olevan vehkeen.
KA-SKUIIIK!
NikNak katseli seinälle levinneitä insinöörimestareita ja puristi hymyillen amulettiaan.
***
"Hoi klaanilaiset!" NikNak julisti muonakolon skaveneille. "Kurja Vinkku Litskitin klaanista on surmannut uljaan sotalordimme! Annammeko sen tapahtua! Emme tietenkään! Tämä tietää-tietää kauan odotettua sotaa saastaisen vihollisklaanin kanssa! Olen saanut haltuuni salaisuuksista salaisimman! Aseista mahtavimman! Sen edessä surkeat Litskitiläiset vaikuttavat laumalta pieniä-vihreitä-otuksia!
Lähtekäämme sotaan uljaat klaanitoverini!" karjaisi NikNak puheensa päätteeksi.
Salissa alkoi heti innokas vikinä ja häntien piiskaus. Jotkut aamiaisestaan kiinnostuneet skavenit löysivät itsensä kuolleina puurolautasiltaan.
"Me kuulemme, oi pöyhkeä harmaa tietäjä! Annetaan Litskitin klaanin nähdä mahtimme! Litskitiläiset teurastetaan viimeiseen orjaan!" huusivat temperamenttiset Nixin klaanilaiset ja näyttelivät hampaitaan. Muonakolon suuri ovi tukkeutui hetkessä ulos pyrkivistä turkkilaisista.
***
NikNak oli yksin muonakolossa ja etsiskeli väliaikaisia herkkupaloja. Kokonainen leipä suussa ja mukillinen viiniä kädessä hän tassutteli kohti sivuovea. NikNakin niskakarvat nousivat pystyyn.
"Hoo! Katsokaa-katsokaa! Nixin harmaa tietäjä!" pääovella vinkui pienikokoinen skaven ja rasiallinen rynnäkkörottia. "Kurja harmaa tietäjä! Viedään hänen päänsä sotalordille!" Vinkaisivat rynnäkkörotat.
"Phah! Mille sotalordille jos saan-saan kysyä?" kysäisi NikNak huvittuneena ja nosti Skaventerän kaapunsa hihasta.
"Hiljaa penninvenyttäjä ja silmänkääntäjä!" kiljaisi laumanjohtaja ja julisti rottaporukkansa rynnäkköön. Sinisenvihreä sähköinen välähdys kävi ilmassa ja laumanjohtaja katseli hämmästyneenä kuinka jo kourallinen hänen uljaita rynnäkkörottiaan makasi sätkivinä rotankinkkuina lattialla. Laumanjohtaja pakeni painajaismaisesti nauravan harmaan tietäjän alta, hyppäsi pienestä luukusta keittiön puolelle ja nosti jykevän pannun seinältä ja meni luukun viereen odottamaan, että utelias harmaa tietäjä kurkistaisi luukusta sisään. Vahinko vain, että NikNak ei tehnyt näin. Hän halkaisi seinään reiän infernaalisella miekallaan ja nauraa käkätti, kun laumanjohtaja kompastui pannunalustaan ja putosi sekoitusammiolliseen perunoita. NikNak pisti koneen päälle ja kuunteli massahtavia ääniä, kun sirkkelit tekivät herkullista peruna-laumanjohtaja-sosetta.
***
"NIKNAK! Kurja harmaa tietäjä! Etsikää-etsikää hänet!" kirkui Vinkku viimeisille apureilleen. Nixin klaanin jokainen jäsen oli hullaantunut. He olivat kulkeneet pitkin käytäviä ja teurastaneet jokaisen Litskitin klaanilaisen, nauraen ja suu vaahdossa. Vinkku ja muutama onnekas eläväinen olivat pystyttäneet barrikadeja pieneen kammioon. Verenhimoiset Nixiläiset hakkasivat Litskitiläisiä mössöksi käytävällä, Vinkun huoneen vieressä. Unohtaen, että hänen klaaniveljistään oltiin tekemässä para-aikaa ketsuppia, lähti Vinkku tekemään tietään kohti ruokasalia murskaten jokaisen tielleen astuvan.
***
"Aaa, sotalordi kenkäraja saapui!" raakkui NikNak sylkien pullaa suustaan. "Naama umpeen senkin puoskari!" louskutti Vinkku. Harmaa tietäjä veti hitaasti hihastaan Skaventerän.
"Lupaan-lupaan nopean kuoleman!" hohotti ylimielinen tietäjä. Siinä samassa huone kiepahti NikNakin silmissä siistin kuperkeikan ja hän menetti tasapainonsa. Hän alkoi yskiä.
"Rähähää!" Rähätti Vinkku ja vetäisi esiin soman riimuilla varustetun sotavasaran. NikNak sylkäisi suustaan veriklöntin lattialle. Hänen verensä kiehui ja vatsa veteli itseään umpisolmuun. Hän tunsi kuinka demoni alkoi yhdistyä hänen mielensä kanssa.
"Aah, kuolevainen... Palvelija, viisas kuolevainen!" se sanoi.
***
Kitti nosti pääpapin rinnuksista ilmaan. "Missä on NikNak!" hän karjui. Se kurja harmaa tietäjä, joka aina väheksyi hänen suurta strategista älyään. Salamurhausyritys oli viimeinen mitä hän kesti, varsinkin, kun se oli tapahtunut hänen omassa huoneessaan. Pääpappi nyyhkytti suurta petoa joka makasi kuolleena lattialla. Kitti oli leikannut tiensä pedon vatsasta raivoissaan muutama tunti sitten. Hän huomasi muutaman skavenin jotka töllistelivät häntä silmät pulloillaan ja suu auki.
"Teillä ei ole-ole lupaa tuijottaa minua! Minä olen sotalordi!" karjui Kitti. Skavenit juoksivat kirkuen karkuun. "Hurja sotalordimme on tullut riivaamaan klaanimme!",
"Tulkaa takaisin! Teillä ei ole oikeutta! Teillä ei ole lupaa! Teillä ei ole..." kirkui Kitti ja ryntäsi ulos temppelistä.
***
NikNak nauraa käkätti polvillaan muonakolon likaisella lattialla. "Mitä naurat harmaa tietäjä?! Kerro-kerro! Etkö tiedä, aion surmata sinut mitä epämiellyttävimmällä tavalla!" raakkui Vinkku ja kohotti vasaraansa. Hän iski kohtaan missä skitso tietäjä hihittile hulluna. Mitä pirua?! Hän oli lyönyt ohi! Vinkku kuuli naurun selkänsä takaa. Hän kääntyi ja näki kuinka NikNak irvisteli kieli ulkona silmät pullottaen. "Rähähähähähää! Typerys-typerys! Kuolemattomia ei voi tuhota!" kirkui mielipuolinen skaven ja murskasi Vinkun varpaat jalallaan. Kuului vinkaisu. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Vinkku epäröi. Tietäjästä oli tullut jotain pelottavaa. Hänen infernaalinen olemuksensa hehkui uhoa ja kuolemaa kaikille ympärillä oleville(tällä hetkellä Vinkulle).
Äkkiä NikNak sai kohtauksen. Hän jäykistyi ja kaatui maahan. Vinkku tarttui nuijaansa ja alkoi hakata raivoissaan kaatunutta tietäjää, kunnes tämä oli vain kasa punaista puuroa. Vinkku huohotti ja oli aikeissa tarttua maassa olevaan demonimiekkaan, kun tuttu hihitys kaikui salissa.
"Hihihiohoho! Kuolemattomat eivät kuole!" ja kuin painajaisessa, maassa oleva verimössö alkoi ottaa NikNakin vanhaa muotoa. Pian Vinkun edessä seisoi helvetillinen demoni-ilmestys joka rääkyi arvaa kenen äänellä. NikNak kohotti miekkaa. Hän oli huumaantunut. Hänen verensä kiehui ja ajatukset yhdistyivät demonin kanssa. Hän nautti tästä. Vinkku katsoi kuinka demoni kohotti miekkaansa.
"Säästäkää-säästäkää kurja-kurja Vinkku parka! Ei saa uljas tietäjä! eisaaeisaaeisaaeisaa!"
Yhdellä huitaisulla haarniskoitu skaven oli levinnyt lattialle ja seinille herkulliseksi Vinkkunötkötiksi. NikNak alkoi puhdistaa seiniä ja lattioita itselleen tyypillisellä tavallaan, nuolemalla.
***
"Ui-huii-huijujj! Sotalordi! Ruokakolossa on-on neljällä jalalla kävelevä rottademoni joka nuolee-nuolee astioita!" kirkaisi sekopäinen klaanirotta, joka oli kiertänyt klaanin tiloja tiedustelemassa.
"Minulle ei valehdella-valehdella! Minä olen sotalordi ja minulle ei valehdella! Onko-onko selvä?!?!" karjui "kuolleista-herännyt" hysteerinen sotalordi. Hän oli menettänyt malttinsa kuullessaan hullun tietäjän julistaneen sodan toista klaania vastaan. Hän teki päätökset! Hän! Itse yksinvaltias ja päätyranni jonka valtaa ei kyseenalaistanut kukaan(paitsi nimeltämainitsematon harmaa tietäjä...)!
Kitti marssi kohti ruokalaa "lojaali" henkivartiokaarti kannoillaan. Sotalordi meinasi kellahtaa nurin nähdessään kauhean pedon makoilemassa tarjoilukärryn päällä ruokalevolla. Hirvitys!
"Uuh-huh-hu-huu... missä... missä tietäjä on-on? Hän osaisi käsitellä tämänkaltaisia asioita..." sopersi Kitti ottaen tukea rynnäkkörotan säärestä. Tarjoilukärryssä rötköttävä otus nosti päätään ja katseli ympärilleen aivan kuin se olisi ymmärtänyt. Silmänräpäyksessä harmaa tietäjä NikNak seisoi kirja kainalossa sotalordin edessä.
"Kutsuitte oi suurin-mahtavin-ja-varmasti-viisaista-viisain..." sihautti tietäjä lipevästi ja kumarsi syvään. Hän katseli tyytyväisenä kuinka sotalordin silmät katsoivat kieroon ja häntä nostettiin kohti suuta.
***
Kitti ei ollut tyytyväinen. Ei tosiaankaan. Harmaa tietäjä oli kertonut valheita, jotka olivat yhtä liukkaita kuin rasvattu rotanhäntä. Kaiken kukkuraksi hän oli pistänyt sotalordin marssittamaan armeijansa nopeasti kohti vihollisklaania, jotta he saisivat yllätyshyökkäyksen suoman edun. Tietäjä itse oli päättänyt liittyä taisteluun tekemällä ratkaisevan iskun maan alta pienen ryhmän kanssa.
Sotalordi huokaisi ja taputteli jyhkeää tykkiä, jota Skryren insinöörin hoivasivat ja hinkkasivat puhtaaksi kuin pikkaulapsen korvantaustoja. Hän vilkaisi kauempana roihuavia liekkejä ja kuunteli taistelun ääniä.
***
"Kaivakaa-kaivakaa! Meidän pitäisi olla pian perillä!" raakkui NikNak lapioiden ja hakkujen varsissa heiluville skaveneille. "Mutta tietäjä, oletteko varma, että kaivamme oikeasta kohdasta?" piipitti pienikokoinen skaven. "Totta-kai-totta-kai! Älä kyseenalaista minua rääpäle! Takaisin töihin!" karjaisi NikNak. Hän katseli karttaa. Mitenköhän päin sitä piti pitää? Ja mikä kartta se oikein oli? NikNak kohautti olkiaan. Ainoa mistä hän kartassa ymmärsi oli suuri ruksi joka oli paperinpalan keskellä viivojen ja juovien kiertäessä sen ympärillä. Hän havahtui vinkaisuun.
"Huraa! Olemme kaivaneet tiemme läpi! Tulkaa-tulkaa katsomaan oi uljas tietäjä! Valoa-valoa!"
Kaikki viisi päätä kurkistivat ulos kolosta ja katselivat ympärille.
"Johan nyt on kumma! Voisin vaikka vannoa, ettei kukaan, edes mahtava ja turhamainen skaven käyttäisi näin hienoja seinäverhoja!" vinkaisi skaven numero yksi.
"Ja katsokaa-katsokaa! Seinät ja lattiat on päällystetty marmorilla ja tiilillä!" vikisi skaven numero kaksi.
"Oih miten suuri ruokapöytä ja miten tyylikkäitä tuoleja!" kiljaisi innostunut skaven numero kolme.
"Hoo, haistan herkullisen ruoan! Edes meidän mahtavassa klaanissa ei tarjoilla tällaisia herkkuja!" piipitti pieni skaven numero neljä ja näytti tovereilleen sokerilla kuorrutettua juustokakunpalasta.
"Pukeeko tämä minua?" kiljaisi NikNak, joka sovitti hienoa jalokivillä koristeltua kruunua päähänsä.
"Johan on rikas klaani, kun syövät joka päivä näin hyvää paahtopaistia!" vinkui Skaven numero kolme ja tarttui kinkkuun.
"Muf!" vahvisti skaven numero kaksi.
"Nirsk!" ehdotti puolestaan ovi joka aukeni NikNakin takana. Sisään astui jonkinmoinen ihmisotus, joka vihelteli huolettomasti ja käveli kohti pöytää.
"Kai jonkinlainen orja." supattivat skavenit keskenään. Ihmisotus huomasi skavenit ja kirkaisi kauhusta.
"Enpä usko-usko! Kimppuun uljaat rottalaiseni! Hyökätkää-hyökätkää !" karjaisi NikNak. Skavenit kävivät kimppuun ja hakkasivat ihmisen tohjoksi aseinaan paahtopaisti, kanankoipi, tarjoilulautanen, juustokakunpala ja korea tarjoilukärry.
"Ooh, tästä ne ei tykkää..." vikisi skaven numero yksi ja repäisi seinäverhon irti ja peitti lattialla olevan sotkun. Samalla hetkellä huoneeseen tuli lisää ihmisiä. Kaksi keskenään kuhertelevaa ihmisotusta katosi seinäverhon taakse. Skavenjoukko rynnisti ovesta ulos.
***
NikNak avasi jyhkeän tammioven ja kurkisti huoneeseen. Se oli pyöreä ja seinät oli vuorattu kirjahyllyillä ja kirjoilla, katosta roikkui suuri kristallikynttelikkö ja lattiaa peitti paksu karvainen matto.
"Mitähän tässä pullossa on-on?" vinkaisi joku skaveneista. NikNak katseli kiinnostuneena kirjaa jossa oli kuvia värikkäästä klovnista. Kummallista, ilmassa leijui purppuran ja sinisen värisiä kuplia.
"Hohoo!" hihittivät NikNakinn tunneliapurit ja katselivat maassa pyörivää skavenia jonka turkki oli muuttunut violetiksi ja jonka nenästä tuprahteli ilmaan edellämainittuja kuplia. Jälleen kuului oven narahdus ja sisään astui harmaapartainen, vanha sinikaapuinen mies jolla oli päässä velhonhattu joka oli kuvioitu tähdillä ja puolikuilla. Hänen silmänsä pullahtivat ja hän alkoi hokea samantapaista, kuin "Ga-ga-gaah!".
"Sitokaa!" kirkaisi NikNak karvaisille kumppaneilleen.
Velho makasi naama sinisenä, köytettynä lattialla. Naaman erikoinen väri johtui siitä, että paksu harmaa tietäjä istui velhon mahan päällä.
"MISSÄ ME OLLA-OLLA?" tiukkasi NikNak "sujuvalla" ihmiskielellään. Hän oli oppinut, että alemmille roduille piti puhua kovasti ja selvästi.
"Putosinko pullosta helvettiin? Onko pakko kehua kinkkua jos ei taho?" sopersi velho partansa alta.
"Meidän täytyy-täytyy luultavasti uhkailla ja kiristää häntä!" kiljaisi yksi skaveneista. NikNak haki hyllystä muutaman kirjan ja alkoi silpoa niitä miekallaan.
"ARRRGH!" kirkaisi velho ja alkoi heilua vimmatusti.
***
Skavenit ja velho hiippailivat ulos linnasta. NikNak ja hänen apurinsa olivat suuren pressun alla. He olivat velhon "tieteellisiä kokeita". Velho opasti heidät sikolättiin. Täällä NikNak voisi apureineen yöpyä ja suunnitella kuinka jatkaa pieleenmennyttä suunnitelmaa ilman, että sotalordi älyäisi, missä NikNak ja hänen kaartinsa olisivat viipyneet taistelun aikana.
"Nyt luultavasti voin palata torniini?" piipitti velho.
"SINÄ PYSYÄ-PYSYÄ TÄÄLLÄ! SINÄ AIKOA-AIKOA HÄLYTTÄÄ VARTIJAT JOS SINÄ MENNÄ-MENNÄ!" ehdotti NikNak "aatelistyylisellä" puhetavallaan.
Sen sanottuaan NikNak heitti velhon vahvalla kourallaan apureilleen ja huikkasi:"siinä on iltapalanne! Älkää ahmiko, sillä muuta ruokaa ette tänään saa!"
Tämän jälkeen NikNak hiippaili sisälle lättiin tekemään kinkkuvoileipiä.
***
"Arrgh!" kirkaisi NikNak. Läjä isoja karjuja oli lähtenyt rynnimään massalla pois sikolätistä. NikNak itse oli maataloustuotemeren keskellä.
"Kuka siellä? Tunnussana?" karjaisi portinvartija. Hänen äänensä vaimeni sikalauman alle. NikNak lennähti lammikkoon ja kärttyisät ankat alkoivat nokkia hänen päätään.
"Apua! Salamurhayritys! Auttakaa! Ette voi jättää-jättää uljasta johtajaanne tappajahirviöiden kynsiin! Auttakaa-auttakaa!" kirkui hysteerinen NikNak.
Päästään seonnut harmaa tietäjä alkoi huitoa ruoskallaan typertyneitä lintuja.
"HaHaa! Teillä oli ehkä joukkoylivoima, mutta mahtavalle tietäjälle ei mahda kukaan mitään! Minä olen kohtalonne! Elämänne hallitsija! Vaviskaa edessäni te kurjat!"
Auringon ensisäteet iskivät NikNakin silmiin kuin vihastunut vanha noita.
"Älkää ampuko! Antaudun-antaudun!" kiljui NikNak hädissään.
***
Skavenit katsoivat kuinka heidän "rohkea" johtajansa konttasi lammikossa ja paineli päätään veden suojaan.
"Uhuu! Saatte kaikki plootuni! sauvani! Kaiken! Säästäkää minut!" kirkui NikNak ja polski vesiruohon suojiin. Kaislikosta kuului hiljaista puhinaa, kun jokin, luultavasti NikNak yritti saada hengitystään tasaantumaan.
"Minä tiesin-tiesin kyllä tämän!" hän sanoi ja nousi puskasta ylväänä sammakko sarvissaan. NikNak kuuli ihmisäänen takaansa:"No niin poijaat mennänpäs niinku tonne linnaan, pääsette mukaviin selleihin. Alkemistimme ois niinku kiinnostunu teist..." karkean näköinen talonpoika tökki heitä rajusti hilpparilla selkiin ja kaksi ritaria näyttivät muuten vain uljailta sinistä taivasta vasten.
"Minä otan häneltä sauvan." sanoi toinen ritareista ja putosi rämähtäen hevosen selästä.
***
Kitti veti miekkansa vihollisen mahasta. Korahtaen vihollisklaanin laumanjohtaja kaatui hänen jalkoihinsa. Kitti jatkoi eteenpäin ruoskien samalla hajamielisesti suurta rottaogrea joka karjaisi ja lähti hoipertelemaan kohti Litskitin klaanin pääpesäkettä. Kurja harmaa tietäjä. Hän tiesi alusta asti ettei NikNakiin voinut luottaa. Se möykky oli hiippaillut omille teilleen varastelemaan plootuja hakemaan kunnian johtajan päästä.
"Onko tietäjästä kuulunut-kuulunut?!" hän karjaisi Narkulle joka mussutti eväitään kiven päällä.
"Mmmuf." hän kommentoi.
"MITÄ!" kirkaisi Kitti.
"Mmmuuhfuhmuhmuhmuummuuf!" sanoi Narkku ja heilutteli rajusti käsiään sivulle.
"Tulkitsen-tulkitsen tuon vastauksen tietämättömäksi." tulkitsi Kitti ja napsautti sormiaan jolloin muutama hänen henkivartijoistaan tuli paikalle.
"HUOMIO-HUOMIO! Valmistautukaa tietäjäjahtiin! Varustus: maastopuku ja tietäjänkaappaajaverkot! Taakse poistukaa-poistukaa ja valmistautukaa!" Kitti jakeli ohjeensa "lojaalille" kaartilleen.
***
NikNak potkaisi käytävän varrella poseeraavaa haarniskaa joka alkoi keikkua iloisesti rämähdellen. Hän oli perin tyytyväinen, sillä linnan alkemisti oli lihottanut hänen kukkaroaan mukavalla määrällä plootuja, jotta olisi saanut tutkia muutamia hänen apureistaan. NikNak oli mielellään luovuttanut kaikki apurinsa tuolle hämärälle tyypille varsinkin, kun se tuki hänen etujaan. Oli luultavasti jo kuitenkin aika palata sotalordin luokse ja antaa hänelle raportti pataluhista apureista jotka olivat johdattaneet hänet harhaan.
***
"AAARGH!" karjaisi Kitti. NikNak oli yllättäen ajellut nyppylän takaa korealla tarjoilukärryllä, joka oli lastattu täyteen mitä hienoimpia herkkuja ja liiskannut sotalordin kauniin hännän.
"Mikä piru teitä vaivaa-vaivaa sotalordi! Kävelette eteen, kun minä ohjastan ajokkiani! Katsokaa-katsokaa! Leikkeleet levisivät! Niin-niin!" huusi NikNak tarjoilukärryn alta.
"Typerä tietäjä! Tekisi mieli hirttää-hirttää sinut solmioosi! Katso-katso mitä teit perintökalleudelleni!" karjui Kitti ja hieroi murskaantunutta häntäänsä.
"Viis siitä! Mutta miten aiot korvata nämä herkut! Minulla on-on nälkä!" vinkui NikNak. Kitti hillitsi himonsa uuteen tietäjäturkikseen ja hankki sen sijaan henkivartiokaartilaiskallokypärän.
Erään Klaanin Tarina Osa 5
Vinkku oli kerrassaan tyytyväinen. Jokin surkea pikku onnettomuus oli vienyt Nixin klaanilta sotalordin ja vaikutti siltä, että paikka olisi pian hänen. Kukaan muu tässä surkeassa klaanissa ei ollut tarpeeksi uskalias kohdatakseen hänen voimaansa, vihaansa ja ennenkaikkea hänen haarniskaansa.
Ainoa asia mihin hän ei ollut tyytyväinen oli selvä salamurhausyritys. Joku oli antanut ylämaan ogreotuksille aarrekartan ja käskenyt heidän kaivaa suoraan hänen päällensä. Hmph. Ainoa joka enää tällä hetkellä uskaltaisi niin typerää ideaa yrittää oli Nixin klaanille uskollinen vanha höprähtänyt harmaa tietäjä, joka ei tiennyt mistään muusta kuin suurista aterioista ja herkullisista välipaloista. Hän oli antanut muutaman eliittisoturin klaanistaan mennä hoitelemaan NikNakin. Tuskin tehtävä mikään liian vaikea olisi.
***
NikNak työnsi toisenkin pöydän ovensa eteen. Hän oli suoritellut huoneessaan linnoitustöitä siitä asti, kun oli kuullut, että Vinkusta luultavasti tulisi uusi sotalordi.
"Ehkä uusi sotalordi ei ole niin pahaksi kuin luulet..." ehdotti nurkassa istuva Mild. Hän katseli jakoavainta ja jatkoi sitten härpelinsä väsäämistä.
"Oletko hullu!! Vinkulla ei ole taktista älyä päässään! Ainoa mistä hän tajuaa on isot aseet ja haarniskat!" Vinkaisi NikNak.
NikNak harppoi huoneensa toiseen osaan jota peittivät verhot. Täällä ei insinööri häntä häiritsisi. Hän istahti tuolilleen ja laski katakombeista hakemansa arkun pöydälle. Hän pisti suojaavan saastakiviamuletin kaulaansa ja hymyili. Hän mutristi huuliaan saman tien kun luki amuletin toisella puolella olevan tekstin: "Saattaa sisältää tukehtumisvaaran.
Hän lukaisi kirjastaan, mitä hänen kalliista artefaktastaan sanottiin. Skaventerä. Kahdenkäden suuri demoninen miekka joka oli taottu raskaasti saastakiveen ja tuhansiin muihin metalleihin. Sisällä asustava demoni ohjaisi... SISÄLLÄ ASUSTAVA MIKÄ? NikNak tunki naamansa kiinni kirjaan. Ah, ei mitään hätää...
Demoni oli luultavasti jo päässyt tuhannen vuoden riivauksessaan miekasta irti.
NikNak nosti suuren terän arkusta ja heilautti sitä. NikNak alkoi vetää miekkaa seinästä irti. Sepäs oli... kevyt ase...
***
Mild hakkasi muutamia nauloja lautoihin jotka olivat ovessa barrikadina. Hän oli kuullut selviä ääniä oven ulkopuolelta.
"Päästetäänkö-päästetäänkö heidät sisään?" kysyi Kito, kierosilmäinen apuri.
"Hetki vain. Asetan tämän pommi-pommin oveen eteen ja jos he pääsevät sisään niin KA-SKUIIIK!" karjaisi Mild. Insinööri asensi oudon vekottimen oven eteen ja maastoutui nurkkaan ja tunki sormet korviin.
"Mitä kirottua te täällä väsäätte!" kirkaisi NikNak ja asteli kohti ovea. "Mikäs tämä..."
hän kysäisi ja kumartui poimimaan maassa olevan vehkeen.
KA-SKUIIIK!
NikNak katseli seinälle levinneitä insinöörimestareita ja puristi hymyillen amulettiaan.
***
"Hoi klaanilaiset!" NikNak julisti muonakolon skaveneille. "Kurja Vinkku Litskitin klaanista on surmannut uljaan sotalordimme! Annammeko sen tapahtua! Emme tietenkään! Tämä tietää-tietää kauan odotettua sotaa saastaisen vihollisklaanin kanssa! Olen saanut haltuuni salaisuuksista salaisimman! Aseista mahtavimman! Sen edessä surkeat Litskitiläiset vaikuttavat laumalta pieniä-vihreitä-otuksia!
Lähtekäämme sotaan uljaat klaanitoverini!" karjaisi NikNak puheensa päätteeksi.
Salissa alkoi heti innokas vikinä ja häntien piiskaus. Jotkut aamiaisestaan kiinnostuneet skavenit löysivät itsensä kuolleina puurolautasiltaan.
"Me kuulemme, oi pöyhkeä harmaa tietäjä! Annetaan Litskitin klaanin nähdä mahtimme! Litskitiläiset teurastetaan viimeiseen orjaan!" huusivat temperamenttiset Nixin klaanilaiset ja näyttelivät hampaitaan. Muonakolon suuri ovi tukkeutui hetkessä ulos pyrkivistä turkkilaisista.
***
NikNak oli yksin muonakolossa ja etsiskeli väliaikaisia herkkupaloja. Kokonainen leipä suussa ja mukillinen viiniä kädessä hän tassutteli kohti sivuovea. NikNakin niskakarvat nousivat pystyyn.
"Hoo! Katsokaa-katsokaa! Nixin harmaa tietäjä!" pääovella vinkui pienikokoinen skaven ja rasiallinen rynnäkkörottia. "Kurja harmaa tietäjä! Viedään hänen päänsä sotalordille!" Vinkaisivat rynnäkkörotat.
"Phah! Mille sotalordille jos saan-saan kysyä?" kysäisi NikNak huvittuneena ja nosti Skaventerän kaapunsa hihasta.
"Hiljaa penninvenyttäjä ja silmänkääntäjä!" kiljaisi laumanjohtaja ja julisti rottaporukkansa rynnäkköön. Sinisenvihreä sähköinen välähdys kävi ilmassa ja laumanjohtaja katseli hämmästyneenä kuinka jo kourallinen hänen uljaita rynnäkkörottiaan makasi sätkivinä rotankinkkuina lattialla. Laumanjohtaja pakeni painajaismaisesti nauravan harmaan tietäjän alta, hyppäsi pienestä luukusta keittiön puolelle ja nosti jykevän pannun seinältä ja meni luukun viereen odottamaan, että utelias harmaa tietäjä kurkistaisi luukusta sisään. Vahinko vain, että NikNak ei tehnyt näin. Hän halkaisi seinään reiän infernaalisella miekallaan ja nauraa käkätti, kun laumanjohtaja kompastui pannunalustaan ja putosi sekoitusammiolliseen perunoita. NikNak pisti koneen päälle ja kuunteli massahtavia ääniä, kun sirkkelit tekivät herkullista peruna-laumanjohtaja-sosetta.
***
"NIKNAK! Kurja harmaa tietäjä! Etsikää-etsikää hänet!" kirkui Vinkku viimeisille apureilleen. Nixin klaanin jokainen jäsen oli hullaantunut. He olivat kulkeneet pitkin käytäviä ja teurastaneet jokaisen Litskitin klaanilaisen, nauraen ja suu vaahdossa. Vinkku ja muutama onnekas eläväinen olivat pystyttäneet barrikadeja pieneen kammioon. Verenhimoiset Nixiläiset hakkasivat Litskitiläisiä mössöksi käytävällä, Vinkun huoneen vieressä. Unohtaen, että hänen klaaniveljistään oltiin tekemässä para-aikaa ketsuppia, lähti Vinkku tekemään tietään kohti ruokasalia murskaten jokaisen tielleen astuvan.
***
"Aaa, sotalordi kenkäraja saapui!" raakkui NikNak sylkien pullaa suustaan. "Naama umpeen senkin puoskari!" louskutti Vinkku. Harmaa tietäjä veti hitaasti hihastaan Skaventerän.
"Lupaan-lupaan nopean kuoleman!" hohotti ylimielinen tietäjä. Siinä samassa huone kiepahti NikNakin silmissä siistin kuperkeikan ja hän menetti tasapainonsa. Hän alkoi yskiä.
"Rähähää!" Rähätti Vinkku ja vetäisi esiin soman riimuilla varustetun sotavasaran. NikNak sylkäisi suustaan veriklöntin lattialle. Hänen verensä kiehui ja vatsa veteli itseään umpisolmuun. Hän tunsi kuinka demoni alkoi yhdistyä hänen mielensä kanssa.
"Aah, kuolevainen... Palvelija, viisas kuolevainen!" se sanoi.
***
Kitti nosti pääpapin rinnuksista ilmaan. "Missä on NikNak!" hän karjui. Se kurja harmaa tietäjä, joka aina väheksyi hänen suurta strategista älyään. Salamurhausyritys oli viimeinen mitä hän kesti, varsinkin, kun se oli tapahtunut hänen omassa huoneessaan. Pääpappi nyyhkytti suurta petoa joka makasi kuolleena lattialla. Kitti oli leikannut tiensä pedon vatsasta raivoissaan muutama tunti sitten. Hän huomasi muutaman skavenin jotka töllistelivät häntä silmät pulloillaan ja suu auki.
"Teillä ei ole-ole lupaa tuijottaa minua! Minä olen sotalordi!" karjui Kitti. Skavenit juoksivat kirkuen karkuun. "Hurja sotalordimme on tullut riivaamaan klaanimme!",
"Tulkaa takaisin! Teillä ei ole oikeutta! Teillä ei ole lupaa! Teillä ei ole..." kirkui Kitti ja ryntäsi ulos temppelistä.
***
NikNak nauraa käkätti polvillaan muonakolon likaisella lattialla. "Mitä naurat harmaa tietäjä?! Kerro-kerro! Etkö tiedä, aion surmata sinut mitä epämiellyttävimmällä tavalla!" raakkui Vinkku ja kohotti vasaraansa. Hän iski kohtaan missä skitso tietäjä hihittile hulluna. Mitä pirua?! Hän oli lyönyt ohi! Vinkku kuuli naurun selkänsä takaa. Hän kääntyi ja näki kuinka NikNak irvisteli kieli ulkona silmät pullottaen. "Rähähähähähää! Typerys-typerys! Kuolemattomia ei voi tuhota!" kirkui mielipuolinen skaven ja murskasi Vinkun varpaat jalallaan. Kuului vinkaisu. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Vinkku epäröi. Tietäjästä oli tullut jotain pelottavaa. Hänen infernaalinen olemuksensa hehkui uhoa ja kuolemaa kaikille ympärillä oleville(tällä hetkellä Vinkulle).
Äkkiä NikNak sai kohtauksen. Hän jäykistyi ja kaatui maahan. Vinkku tarttui nuijaansa ja alkoi hakata raivoissaan kaatunutta tietäjää, kunnes tämä oli vain kasa punaista puuroa. Vinkku huohotti ja oli aikeissa tarttua maassa olevaan demonimiekkaan, kun tuttu hihitys kaikui salissa.
"Hihihiohoho! Kuolemattomat eivät kuole!" ja kuin painajaisessa, maassa oleva verimössö alkoi ottaa NikNakin vanhaa muotoa. Pian Vinkun edessä seisoi helvetillinen demoni-ilmestys joka rääkyi arvaa kenen äänellä. NikNak kohotti miekkaa. Hän oli huumaantunut. Hänen verensä kiehui ja ajatukset yhdistyivät demonin kanssa. Hän nautti tästä. Vinkku katsoi kuinka demoni kohotti miekkaansa.
"Säästäkää-säästäkää kurja-kurja Vinkku parka! Ei saa uljas tietäjä! eisaaeisaaeisaaeisaa!"
Yhdellä huitaisulla haarniskoitu skaven oli levinnyt lattialle ja seinille herkulliseksi Vinkkunötkötiksi. NikNak alkoi puhdistaa seiniä ja lattioita itselleen tyypillisellä tavallaan, nuolemalla.
***
"Ui-huii-huijujj! Sotalordi! Ruokakolossa on-on neljällä jalalla kävelevä rottademoni joka nuolee-nuolee astioita!" kirkaisi sekopäinen klaanirotta, joka oli kiertänyt klaanin tiloja tiedustelemassa.
"Minulle ei valehdella-valehdella! Minä olen sotalordi ja minulle ei valehdella! Onko-onko selvä?!?!" karjui "kuolleista-herännyt" hysteerinen sotalordi. Hän oli menettänyt malttinsa kuullessaan hullun tietäjän julistaneen sodan toista klaania vastaan. Hän teki päätökset! Hän! Itse yksinvaltias ja päätyranni jonka valtaa ei kyseenalaistanut kukaan(paitsi nimeltämainitsematon harmaa tietäjä...)!
Kitti marssi kohti ruokalaa "lojaali" henkivartiokaarti kannoillaan. Sotalordi meinasi kellahtaa nurin nähdessään kauhean pedon makoilemassa tarjoilukärryn päällä ruokalevolla. Hirvitys!
"Uuh-huh-hu-huu... missä... missä tietäjä on-on? Hän osaisi käsitellä tämänkaltaisia asioita..." sopersi Kitti ottaen tukea rynnäkkörotan säärestä. Tarjoilukärryssä rötköttävä otus nosti päätään ja katseli ympärilleen aivan kuin se olisi ymmärtänyt. Silmänräpäyksessä harmaa tietäjä NikNak seisoi kirja kainalossa sotalordin edessä.
"Kutsuitte oi suurin-mahtavin-ja-varmasti-viisaista-viisain..." sihautti tietäjä lipevästi ja kumarsi syvään. Hän katseli tyytyväisenä kuinka sotalordin silmät katsoivat kieroon ja häntä nostettiin kohti suuta.
***
Kitti ei ollut tyytyväinen. Ei tosiaankaan. Harmaa tietäjä oli kertonut valheita, jotka olivat yhtä liukkaita kuin rasvattu rotanhäntä. Kaiken kukkuraksi hän oli pistänyt sotalordin marssittamaan armeijansa nopeasti kohti vihollisklaania, jotta he saisivat yllätyshyökkäyksen suoman edun. Tietäjä itse oli päättänyt liittyä taisteluun tekemällä ratkaisevan iskun maan alta pienen ryhmän kanssa.
Sotalordi huokaisi ja taputteli jyhkeää tykkiä, jota Skryren insinöörin hoivasivat ja hinkkasivat puhtaaksi kuin pikkaulapsen korvantaustoja. Hän vilkaisi kauempana roihuavia liekkejä ja kuunteli taistelun ääniä.
***
"Kaivakaa-kaivakaa! Meidän pitäisi olla pian perillä!" raakkui NikNak lapioiden ja hakkujen varsissa heiluville skaveneille. "Mutta tietäjä, oletteko varma, että kaivamme oikeasta kohdasta?" piipitti pienikokoinen skaven. "Totta-kai-totta-kai! Älä kyseenalaista minua rääpäle! Takaisin töihin!" karjaisi NikNak. Hän katseli karttaa. Mitenköhän päin sitä piti pitää? Ja mikä kartta se oikein oli? NikNak kohautti olkiaan. Ainoa mistä hän kartassa ymmärsi oli suuri ruksi joka oli paperinpalan keskellä viivojen ja juovien kiertäessä sen ympärillä. Hän havahtui vinkaisuun.
"Huraa! Olemme kaivaneet tiemme läpi! Tulkaa-tulkaa katsomaan oi uljas tietäjä! Valoa-valoa!"
Kaikki viisi päätä kurkistivat ulos kolosta ja katselivat ympärille.
"Johan nyt on kumma! Voisin vaikka vannoa, ettei kukaan, edes mahtava ja turhamainen skaven käyttäisi näin hienoja seinäverhoja!" vinkaisi skaven numero yksi.
"Ja katsokaa-katsokaa! Seinät ja lattiat on päällystetty marmorilla ja tiilillä!" vikisi skaven numero kaksi.
"Oih miten suuri ruokapöytä ja miten tyylikkäitä tuoleja!" kiljaisi innostunut skaven numero kolme.
"Hoo, haistan herkullisen ruoan! Edes meidän mahtavassa klaanissa ei tarjoilla tällaisia herkkuja!" piipitti pieni skaven numero neljä ja näytti tovereilleen sokerilla kuorrutettua juustokakunpalasta.
"Pukeeko tämä minua?" kiljaisi NikNak, joka sovitti hienoa jalokivillä koristeltua kruunua päähänsä.
"Johan on rikas klaani, kun syövät joka päivä näin hyvää paahtopaistia!" vinkui Skaven numero kolme ja tarttui kinkkuun.
"Muf!" vahvisti skaven numero kaksi.
"Nirsk!" ehdotti puolestaan ovi joka aukeni NikNakin takana. Sisään astui jonkinmoinen ihmisotus, joka vihelteli huolettomasti ja käveli kohti pöytää.
"Kai jonkinlainen orja." supattivat skavenit keskenään. Ihmisotus huomasi skavenit ja kirkaisi kauhusta.
"Enpä usko-usko! Kimppuun uljaat rottalaiseni! Hyökätkää-hyökätkää !" karjaisi NikNak. Skavenit kävivät kimppuun ja hakkasivat ihmisen tohjoksi aseinaan paahtopaisti, kanankoipi, tarjoilulautanen, juustokakunpala ja korea tarjoilukärry.
"Ooh, tästä ne ei tykkää..." vikisi skaven numero yksi ja repäisi seinäverhon irti ja peitti lattialla olevan sotkun. Samalla hetkellä huoneeseen tuli lisää ihmisiä. Kaksi keskenään kuhertelevaa ihmisotusta katosi seinäverhon taakse. Skavenjoukko rynnisti ovesta ulos.
***
NikNak avasi jyhkeän tammioven ja kurkisti huoneeseen. Se oli pyöreä ja seinät oli vuorattu kirjahyllyillä ja kirjoilla, katosta roikkui suuri kristallikynttelikkö ja lattiaa peitti paksu karvainen matto.
"Mitähän tässä pullossa on-on?" vinkaisi joku skaveneista. NikNak katseli kiinnostuneena kirjaa jossa oli kuvia värikkäästä klovnista. Kummallista, ilmassa leijui purppuran ja sinisen värisiä kuplia.
"Hohoo!" hihittivät NikNakinn tunneliapurit ja katselivat maassa pyörivää skavenia jonka turkki oli muuttunut violetiksi ja jonka nenästä tuprahteli ilmaan edellämainittuja kuplia. Jälleen kuului oven narahdus ja sisään astui harmaapartainen, vanha sinikaapuinen mies jolla oli päässä velhonhattu joka oli kuvioitu tähdillä ja puolikuilla. Hänen silmänsä pullahtivat ja hän alkoi hokea samantapaista, kuin "Ga-ga-gaah!".
"Sitokaa!" kirkaisi NikNak karvaisille kumppaneilleen.
Velho makasi naama sinisenä, köytettynä lattialla. Naaman erikoinen väri johtui siitä, että paksu harmaa tietäjä istui velhon mahan päällä.
"MISSÄ ME OLLA-OLLA?" tiukkasi NikNak "sujuvalla" ihmiskielellään. Hän oli oppinut, että alemmille roduille piti puhua kovasti ja selvästi.
"Putosinko pullosta helvettiin? Onko pakko kehua kinkkua jos ei taho?" sopersi velho partansa alta.
"Meidän täytyy-täytyy luultavasti uhkailla ja kiristää häntä!" kiljaisi yksi skaveneista. NikNak haki hyllystä muutaman kirjan ja alkoi silpoa niitä miekallaan.
"ARRRGH!" kirkaisi velho ja alkoi heilua vimmatusti.
***
Skavenit ja velho hiippailivat ulos linnasta. NikNak ja hänen apurinsa olivat suuren pressun alla. He olivat velhon "tieteellisiä kokeita". Velho opasti heidät sikolättiin. Täällä NikNak voisi apureineen yöpyä ja suunnitella kuinka jatkaa pieleenmennyttä suunnitelmaa ilman, että sotalordi älyäisi, missä NikNak ja hänen kaartinsa olisivat viipyneet taistelun aikana.
"Nyt luultavasti voin palata torniini?" piipitti velho.
"SINÄ PYSYÄ-PYSYÄ TÄÄLLÄ! SINÄ AIKOA-AIKOA HÄLYTTÄÄ VARTIJAT JOS SINÄ MENNÄ-MENNÄ!" ehdotti NikNak "aatelistyylisellä" puhetavallaan.
Sen sanottuaan NikNak heitti velhon vahvalla kourallaan apureilleen ja huikkasi:"siinä on iltapalanne! Älkää ahmiko, sillä muuta ruokaa ette tänään saa!"
Tämän jälkeen NikNak hiippaili sisälle lättiin tekemään kinkkuvoileipiä.
***
"Arrgh!" kirkaisi NikNak. Läjä isoja karjuja oli lähtenyt rynnimään massalla pois sikolätistä. NikNak itse oli maataloustuotemeren keskellä.
"Kuka siellä? Tunnussana?" karjaisi portinvartija. Hänen äänensä vaimeni sikalauman alle. NikNak lennähti lammikkoon ja kärttyisät ankat alkoivat nokkia hänen päätään.
"Apua! Salamurhayritys! Auttakaa! Ette voi jättää-jättää uljasta johtajaanne tappajahirviöiden kynsiin! Auttakaa-auttakaa!" kirkui hysteerinen NikNak.
Päästään seonnut harmaa tietäjä alkoi huitoa ruoskallaan typertyneitä lintuja.
"HaHaa! Teillä oli ehkä joukkoylivoima, mutta mahtavalle tietäjälle ei mahda kukaan mitään! Minä olen kohtalonne! Elämänne hallitsija! Vaviskaa edessäni te kurjat!"
Auringon ensisäteet iskivät NikNakin silmiin kuin vihastunut vanha noita.
"Älkää ampuko! Antaudun-antaudun!" kiljui NikNak hädissään.
***
Skavenit katsoivat kuinka heidän "rohkea" johtajansa konttasi lammikossa ja paineli päätään veden suojaan.
"Uhuu! Saatte kaikki plootuni! sauvani! Kaiken! Säästäkää minut!" kirkui NikNak ja polski vesiruohon suojiin. Kaislikosta kuului hiljaista puhinaa, kun jokin, luultavasti NikNak yritti saada hengitystään tasaantumaan.
"Minä tiesin-tiesin kyllä tämän!" hän sanoi ja nousi puskasta ylväänä sammakko sarvissaan. NikNak kuuli ihmisäänen takaansa:"No niin poijaat mennänpäs niinku tonne linnaan, pääsette mukaviin selleihin. Alkemistimme ois niinku kiinnostunu teist..." karkean näköinen talonpoika tökki heitä rajusti hilpparilla selkiin ja kaksi ritaria näyttivät muuten vain uljailta sinistä taivasta vasten.
"Minä otan häneltä sauvan." sanoi toinen ritareista ja putosi rämähtäen hevosen selästä.
***
Kitti veti miekkansa vihollisen mahasta. Korahtaen vihollisklaanin laumanjohtaja kaatui hänen jalkoihinsa. Kitti jatkoi eteenpäin ruoskien samalla hajamielisesti suurta rottaogrea joka karjaisi ja lähti hoipertelemaan kohti Litskitin klaanin pääpesäkettä. Kurja harmaa tietäjä. Hän tiesi alusta asti ettei NikNakiin voinut luottaa. Se möykky oli hiippaillut omille teilleen varastelemaan plootuja hakemaan kunnian johtajan päästä.
"Onko tietäjästä kuulunut-kuulunut?!" hän karjaisi Narkulle joka mussutti eväitään kiven päällä.
"Mmmuf." hän kommentoi.
"MITÄ!" kirkaisi Kitti.
"Mmmuuhfuhmuhmuhmuummuuf!" sanoi Narkku ja heilutteli rajusti käsiään sivulle.
"Tulkitsen-tulkitsen tuon vastauksen tietämättömäksi." tulkitsi Kitti ja napsautti sormiaan jolloin muutama hänen henkivartijoistaan tuli paikalle.
"HUOMIO-HUOMIO! Valmistautukaa tietäjäjahtiin! Varustus: maastopuku ja tietäjänkaappaajaverkot! Taakse poistukaa-poistukaa ja valmistautukaa!" Kitti jakeli ohjeensa "lojaalille" kaartilleen.
***
NikNak potkaisi käytävän varrella poseeraavaa haarniskaa joka alkoi keikkua iloisesti rämähdellen. Hän oli perin tyytyväinen, sillä linnan alkemisti oli lihottanut hänen kukkaroaan mukavalla määrällä plootuja, jotta olisi saanut tutkia muutamia hänen apureistaan. NikNak oli mielellään luovuttanut kaikki apurinsa tuolle hämärälle tyypille varsinkin, kun se tuki hänen etujaan. Oli luultavasti jo kuitenkin aika palata sotalordin luokse ja antaa hänelle raportti pataluhista apureista jotka olivat johdattaneet hänet harhaan.
***
"AAARGH!" karjaisi Kitti. NikNak oli yllättäen ajellut nyppylän takaa korealla tarjoilukärryllä, joka oli lastattu täyteen mitä hienoimpia herkkuja ja liiskannut sotalordin kauniin hännän.
"Mikä piru teitä vaivaa-vaivaa sotalordi! Kävelette eteen, kun minä ohjastan ajokkiani! Katsokaa-katsokaa! Leikkeleet levisivät! Niin-niin!" huusi NikNak tarjoilukärryn alta.
"Typerä tietäjä! Tekisi mieli hirttää-hirttää sinut solmioosi! Katso-katso mitä teit perintökalleudelleni!" karjui Kitti ja hieroi murskaantunutta häntäänsä.
"Viis siitä! Mutta miten aiot korvata nämä herkut! Minulla on-on nälkä!" vinkui NikNak. Kitti hillitsi himonsa uuteen tietäjäturkikseen ja hankki sen sijaan henkivartiokaartilaiskallokypärän.