Sotavasara.net

Eli, jos tekee mieli, niin kertokaa ihmeessä tarkemmin vastauksestanne juuri kyseiseen kyselyyn.

Kuinka suuri merkitys fluffilla, eli taustatarinoilla, on harrastuksessasi?

Itselleni tuo massarevinnäinen meinaa aika paljon, olenhan sentään kynä-ääliö, mutta ei estä kumminkaan pelaamasta.

Itse suunnittelen armeijani lähes aina taustatarinaa mukaillen, eli mietin yleensä hieman historiaa armeijalle ja miksi kyseinen armeija on sattunut vanhaan maailmaan (FB) tai minne pelimme yleensä sijoittuukaan.

Liskotkin jäivät hankkimatta kun en saanut keksittyä hyvää taustatarinaa miksi he olisivat vanhassa maailmassa empiren ja helffien rinnalla marssimassa, miten he olivat sinne päässet ja miten he pärjäävät viileämmässä ilmastossa.

40k puolella taustatarina on vaikuttanut lähinnä armeijani ulkonäköön konvertointien puolesta, sekä myös listan sisältöön, eli suht tasapainoisia ja taustatarinalle uskollisia listoja on tullut väsättyä, esim. Word Bearereilla demoneita on vähintään yhtä monta valintaa kuin normaalimariineitakin jne.

Eli minulle taustatarina on tärkeä, usein kirjoitamme kaverien kanssa myös pientä tarinanpätkää luomaan tunnelmaa peliin, koska peliporukkamme jäsenet asuvat vähän ympäri suomea ja haluamme saada ne muutamat isommat matsit ikimuistoisiksi, suunnittelemalla omia skenaarioita, niihin erikoishahmoja jne.

Armeijaa valitessani tai armeijalistaa tehdessäni en välitä GeeWeen omista fluffeista, vaan keksin aina omat tarinani armeijalleni.

Turnauksissa fluffi ei merkitse niinkään paljon (voittamaanhan sinne mennään), mutta tavallisesti yritän niissäkin armeijoissa jonkun tolkun pitää, tosin niin kuin 'slugikin joskus muinoin totesi:
"Pointtini on se, että voin laittaa avaruusmariineilleni vaikka banaanit korviin, kyllä sillekkin keksii jonkun fluffikkaan selityksen"

Moninpeliä (>2pelaajaa) pelatessamme kaveriporukalla olemme ainakin tähän asti pyrkineet ainakin jotenkin noudattamaan GeeWeen fluffeja liittoumia valitessa.

Usein käy myös niin, että armeijan fluffi syntyy sillä pelatessa.
Näin on käynyt monelle armeijoistani. Näissä tapauksissa pyrin seuraamaan pelatessani kyseistä tarinaa, mutta ainahan sinne jonkun pilkun saa väliin tungettua...

Fluffi on kivaa. Sitä tulee luettua ja pidän siitä.

Fantasy battlen fluffi on hiukan könkäistä imho. Tylsää perusfantsua. 40k onkin sitten eri asia. Moninaisine kiemuroineen ja salaperäiset viittaukset ovat mahtavaa ja pitävät jännitystä yllä. Ja se että hahmoista on todellakin tehty fluffia, eikä vain niistä millä pelataan, esim. primarkit. Myös 40k:n karu maailma vetoaa, tälläkin hetkellä ahmin Eisenhorn trilogiaa ja lisää pitää saada. Dan Abnett osaa tehdä kivoja kirjoja.

Myös Confrontationin fluffi on mahtavaa. Perusfantasia ei ole nimitys tälle todellakaan. Se että fluffia ei ole liikaa vetoaa muhun ainakin. Yksittäisistä lähteistä sun muista kerätty fluffi kehittyy. Kyllä, se kehittyy! Ei pysytä vanhoissa hahmoissa ja maisemissa, vaan hahmot kuolevat, syntyvät uudelleen, seikkailevat ja tuntuu kuin maailma eläisi. Suosittelen tutustumaan jos fantasy battle kyllästyttää.

Pelatessa fluffin merkitys on vähäinen. Peli on peliä, vaikka viimoisia epätoivoisia chargeja selitetääkin fluffillisilla ratkaisuilla. Mutta taasen jos tekee pelistä raporttia niin on kiva lisäillä fluffia hiukka sekaan tuomaan mielenkiintoa.

Eli tietenkin pidän fluffista ja sen merkitys on tärkeä. Tylsäähän se olisi pelailla hahmoilla jotka kantelevat erilaisia aseita vain huvikseen. Ja olenhan jopa Kynä-Ääliö fanboi.

Jep jep, elikkä kaartilla ja DH:lla nyt on jotain pientä novellin poikasta kirjoitettuna mutta kyllä se ainakin minulla tuppaa taistelun tiimellyksessä unohtumaan. Fluffi tulee oikeastaan esille vain armeijaa väsätessä ja pelin alussa miettiessä "miksi ihmeessä me tapellaan keskenämme?". Fluffin lukeminen onkin sitten eriasia, sitä luetaan ja paljon.

Rackhamin fluffi on loistavaa, innovatiivista, erilaista ja kummallista. Suosittelen.

Minulle nöyhtä on varsin yhdentekevää. Tai siis... Noh, esimerkiksi Druneja tuli ostettua 300AP ihan vaan sen takia että figut on hienoja, sen enempää tietämättä "ketä ne on" (ne muuten on jotain Dark Eldarien tyylisiä, sijoitettuna fantasiamaailmaan).

Kyllä sitä figut (as in armeijat/warbandit) tulee ostettua ihan figujen ja ryhmän ulkonäön kannalta.

Mulle fluffi on lähinnä huussilukemista. En sano, ettei sillä olisi merkitystä. Fluffilla on peleissä kaikki merkitys, mua ei vaan ittee nappaa lukea sitä niin maan paljoa.

Itse tulee paljon suunniteltua kaikenlaista fluffia armeijoille. Suunnittelen myös "jos keräisin tätä armeijaa niin siinä olisi sitä ja tätä." Pitäisi vain jaksaa kaikki kirjoittaa jossain vaiheessa ylös niin voisi katsoa onko siinä mitään järkeä.

Itselläni sillä on merkitys jopa pelatessani, ja pelaan armeijalleni sopivan tyylin mukaan. Bretonnialaisille sankarillisia, epätoivoisia rynnäkköjä ja Skaveneilla karkuun.

Sitten, kun siirrytään puhumaan säännöistä, en välitä nöyhdästä pätkääkään.

Taustatarina on minulle erittäin tärkeää. Minua se myös motivoi maalaamaan, nyt pidin taas pienen maalaustuokion ja maalasin viikon aikana empire-armeijani, jolle fluffia löytyy jo neljä sivua.
Jalkaväkikaaosta ei varmaan voi pelatakaan muuten kuin fluffi- ja tyyliperustein?
Bretonniani omaavat erittäin paljon fluffia, mutta sitä olen aika vähän paperille listannut, ja suurin osa siitä perustuu kampanja-maailmaamme. Kampanjaa ei tosin ole vielä aloitettu.
Chaos Dwarffeilla fluffi on tärkeää.

Öhh...

Taustatarina on kiva juttu, ja jotenkin tykkään faban köykäisestä fluffista vaikka nykyään en fantasiakirjallisuutta luekaan. 40k:n synkkä maailma onkin sitten aivan oma, loistava paikkansa.

Itse klikkasin tuota "Ilman fluffia ei ole peliä" kohtaa. Sillä asia on minun mielestäni niin.
Olen suunnitellut jokaiselle armeijalleni (Vihernahat, Kääpiöt, DoW, Chaos Nurgle ja Dark Elffit) omaa fluffia.
Jokaisen armeijani kenraalillekkin löytyy omat fluffit, ja parhaassa/Pahimmassa tapauksessa myös armeijani velhoille ja muille sankareille on olemassa oma fluffinsa.
Tykkään myös lukea toisten/GW:een tekemää fluffia.

FB:n puolella olen kirjoittanut taustatarinan demoneille (10 sivua) ja mortaleilleni (15 sivua). Fluffi on minulle melko tärkeässä osassa armeijoita miettiessäni. Mutta suodatan GW:n fluffista itselleni ne sopivat taustat joita käytän omassa fluffissa ja jätän muun huomioimatta, esim. oma fluffini on sukua 4. edikan fluffille. GW:n kirjoja tulee silloin tällöin lueskeltua.

40k:n puolella fluffi merkitsee minulle vähemmän. Jotenkin se tuntuu liian teennäiseltä ja kliseiseltä.

Pidetään kahvihuone täysin offtopic matskulle.

Fluffilla pelaan melkein aina. Mutta tätä en ymmärrä miksi tämä topic ei saa lukkoa vaikka Tämä perustuu suurimmaksi osaksi samaanlaiseen kyselyyn?

40K:n fluffi on niin kiintoisaa, että luen sitä melkein mieluummin kuin fabaa vaikka kerään jälkimmäistä.
Faban fluffi on yleensä aika tylsää "he taistelivat viimeiseen mieheen ja heitä kunnioitettiin pitkään sankareina kuolemansa jälkeen" mutta on siinä kiinnostaviakin kohteita, kuten jonkun ritarin varustus. Enemmän vois olla kerrottuna normaalien ukkojen arkielämästä.

Fluffi on oikeestaan aika ahdistava ja rajoittava tekijä maalauksen kannalta. Fluffi alas
Pelin kannaltahan sillä varmasti on sit jotain tekemistä, mut ei niihin silti ikinä multa ole niin kiinnostusta löytynyt.

Juu, fluffia tulee joskus kirjoitettua, enemmän päässäni suunnittelen kaikenlaista nöyhtää armeijalle (varsinkin koulussa, kun on tylsää esim. matikan tunneilla). Harvemmin sitä sitten tulkee paperille kirjoitettua. Tällä hetkellä tosin kaikilla armeijani heroilla, championeilla yms. vähänkin merkittävillä henkilöillä on omat nimet ja taustatarinan heille on käynnissä.

Ei fluffia = ei haittaa yhtään

Itselleni ei fluffilla paljoa merkitystä ole, lähinnä merkitsee ehkä armeijan valinnassa, tässäkin enemmän hienot figut ja tehokkuus. En kyllä luekaan sitä paljoa, yritin kerran mutta tylsistyin puolessa välissä erästä fluffin pätkää ja lopetin. Ketä oikeasti kiinnostaa minkälaisia rituaaleja jotkut yksiköt suorittavat ennen taisteluun lähtöä tai mistä peikon oksennus koostuu? No sitä minäkin.

Fluffi on se joka tekee hammereista kiinnostavia.

Fluffi on puolivoittoa, eiku nooo ainakin about 2.5-3% sudessa.

Mutta oikeasti, jokaisella armeijalla jolla olen ikinä pelannut on ollut jonkinlaista fluffia. Se on minulle ainakin tärkeä osa peliä, (tosin SoC:n lopputulos vähän latisti. Huom, älkää kommentoiko tätä off-topic sivulausetta kiitos.)