Salametsästäjien yö...
Lähetetty: Ma 05.09.2005 15:22
Vincent D'Mousillon puristi varsijoustaan tiukasti: " Jaqcues, sinä hölmö! Katso nyt mitä olet saanut aikaan! Ranald meitä varjelkoon!
Olemme eksyneet kirottuun Loreniin! Keijujen ja haltioiden kotiin!"
Vanhempi mies, Jaqcues, läimäytti Vincentiä avokämmenellä. "Turpa kiinni, Vince! Saat minutkin kohta pelkäämään!"
Jaqcues kaivoi repustaan ansalankaa ja ryhtyi virittämään ansaa.
Syvällä puiden varjoissa Thilynwar nyökkäsi tovereilleen. Miehet olivat tulleet riistämään Metsää. He eivät ansainneet elää.
Nuoremman miehen - miltei pojan vielä - kohtalo oli valitettavaa, sillä tämä ei selvästikään ollut mukana vapaasta tahdostaan, mutta se oli metsän laki, tunkeilijat on pidettävä loitolla.
"Mikä se oli?" Vincent käännähti kuullessaan kahahduksen. "Jokin elukka varmaan... " Jaqcues aloitti, mutta hänen puheensa päättyi korinaan. Vincent käännähti, ja näki sulitetun nuolen törröttämässä toverinsa kurkussa. Haukkoen tyhjää Jaqcues kynsi nuolta.
Vincent älähti ja ampui pensaisiin. Vasama jäi törröttämään puuhun, joka Vincentin kauhuksi nousi juuriltaan ja tuijotti häntä suoraan silmiin palavalla raivolla.
Vincent väisti kömpelöä kouraa, joka heilahti häntä kohti. Kaatuillen hän lähti juoksemaan pakoon, kun äkkiä polttava kipu tulvi hänen olkapäästään. Hän kääntyi katsomaan ja huomasi nuolen olkapäässään.
Kivun lamauttamana hän kompastui ja kuuli rytiseviä askelia, tunsi musertuvansa ja sitten kaikki pimeni.
Thilynwar käänsi katseensa puumiehen ravistellessa pojan jäänteitä jalastaan. Pian kaiki hiljeni ja Metsä oli taas rauhaisa - kunnes seuraava uskalikko saapuisi!
Olemme eksyneet kirottuun Loreniin! Keijujen ja haltioiden kotiin!"
Vanhempi mies, Jaqcues, läimäytti Vincentiä avokämmenellä. "Turpa kiinni, Vince! Saat minutkin kohta pelkäämään!"
Jaqcues kaivoi repustaan ansalankaa ja ryhtyi virittämään ansaa.
Syvällä puiden varjoissa Thilynwar nyökkäsi tovereilleen. Miehet olivat tulleet riistämään Metsää. He eivät ansainneet elää.
Nuoremman miehen - miltei pojan vielä - kohtalo oli valitettavaa, sillä tämä ei selvästikään ollut mukana vapaasta tahdostaan, mutta se oli metsän laki, tunkeilijat on pidettävä loitolla.
"Mikä se oli?" Vincent käännähti kuullessaan kahahduksen. "Jokin elukka varmaan... " Jaqcues aloitti, mutta hänen puheensa päättyi korinaan. Vincent käännähti, ja näki sulitetun nuolen törröttämässä toverinsa kurkussa. Haukkoen tyhjää Jaqcues kynsi nuolta.
Vincent älähti ja ampui pensaisiin. Vasama jäi törröttämään puuhun, joka Vincentin kauhuksi nousi juuriltaan ja tuijotti häntä suoraan silmiin palavalla raivolla.
Vincent väisti kömpelöä kouraa, joka heilahti häntä kohti. Kaatuillen hän lähti juoksemaan pakoon, kun äkkiä polttava kipu tulvi hänen olkapäästään. Hän kääntyi katsomaan ja huomasi nuolen olkapäässään.
Kivun lamauttamana hän kompastui ja kuuli rytiseviä askelia, tunsi musertuvansa ja sitten kaikki pimeni.
Thilynwar käänsi katseensa puumiehen ravistellessa pojan jäänteitä jalastaan. Pian kaiki hiljeni ja Metsä oli taas rauhaisa - kunnes seuraava uskalikko saapuisi!