Sotavasara.net

Komissaari Viktor tuijotti pistoolin piippua. Vieraan sotilaan käsi piteli asetta komissaarin kasvojen edessä. Iltahämärässä Viktor ei erottanut sotamiehen kasvoja. Komissaari oli saanut siirron kaksi päivää sitten. Hänet oli lähetetty kaupunkitaisteluista maaseudulle, hyvin koulutettujen iskujoukkojen sijasta hän joutuisi johtamaan näitä Catachan-planeetalta kotoisin olevia sissisotilaita. Komissaari Viktor ei pitänyt saamistaan määräyksistä, muttei valittanut. Olihan hänet valittu komissaariksi juuri siksi ettei hän kyseenalaistanut esimiestensä käskyjä. Viktor ei tiennyt pistoolia pitelevän miehen nimeä eikä sotilasarvoa. Vaikka hän olisikin tiennyt tämän olevan kersantti samasta ryhmästä, johon komissaari itse oli sijoitettu, ei hän olisi kiinnittänyt mieheen mitään huomiota. Hän katsoi vain aseen piippua. Ja piippu katsoi takaisin.

Komissaari Viktor inhosi tätä kirottua planeettaa. Armageddon-maailman viidakot kihisivät öisin pieniä hyönteisiä, jotka väsymättä etsivät suojaamattomia ihonkohtia. Yksi moskiitto laskeutui Viktorin kasvoille. Se tunnusteli jaloillaan posken kovettunutta pintaa. Verenimijä siirtyi pois poskelta kohti komissaarin silmää. Päästyään silmäluomen pehmeälle iholle, se painoi imukärsänsä aivan silmän viereen ja aloitti ruokailun. Komissaarin ilme ei värähtänytkään. Hänen kaikki aistinsa keskittyivät aseeseen, joka odotti parin tuuman päässä hänen poskestaan.

Ase oli tuttu. Samanmallista, laskevan auringon viimeisissä säteissä kiiltelevää, suurikaliiperista pistoolia käytti suurin osa Viktorin akatemiassa tuntemista upseereista. Aseen teho oli parhaimmillaan lähietäisyydeltä laukaistuna. Siksi se oli erityisen suosittu komissaarien keskuudessa. Aseen huoltamiseen oli käytetty erityisen paljon aikaa ja vaivaa. Pistoolin jokainen osa oli erikseen puhdistettu ja rasvattu. Se olisi aivan hyvin voinut olla hänen oma pistoolinsa. Tämä sotilas todellakin tunsi aseensa ja osoitti sille sen ansaitsemaa kunnioitusta. Tämä ei kuitenkaan käynyt komissaari Viktorin mielessä. Hänen ajatuksensa kohdistuivat pistoolin piippuun, joka painautui hänen nenänvarttaan vasten.

Pistoolin piippu tuntui kylmältä ihoa vasten. Komissaari oli ollut vastaavassa tilanteessa useita kymmeniä kertoja. Jokaisella kerralla ase oli ollut hänen kädessään. Jokaisella kerralla hän oli vetänyt liipaisimesta ja nähnyt miehen kuolevan, upseerin, ryhmänjohtajan, tavallisen rivimiehen, jopa toisen komissaarin. Hän oli luultavasti teloittanut enemmän omia sotilaita kuin tappanut vihollisia. ”Ei mitään henkilökohtaista, se on omaksi parhaaksesi” oli Viktor ajatellut jokaisella kerralla tuomitessaan epäonnisen sotilaan kuolemaan. Tällä kertaa pistooli ei ollut hänen kädessään. Se painoi hänen kotkamaista nenäänsä poskea vasten.

Komissaari Viktor nielaisi. Hän tiesi kokemuksesta ettei tällaista tilannetta saanut pitkittää paria sekuntia pidemmäksi. Tuntematon mies ei tuottanut pettymystä.






Jep. Ensimmäinen tarinani, jonka uskalsin julkaista täällä. Idean sain joitakin viikkoja sitten pelatessani kaverin kaartia vastaan. Viime yönä viiden ja kuuden välissä tarina muotoutui ja nyt kirjoitin sen puhtaaksi. Siis onhan tämä lyhyt ja sekava, mutta se onkin lyhäri ja minun kirjoittamani.

Ihan mukava, tunnelma kohdillaan.
Tosin näistä lyhyt tarinoista ei paljoa pysty sanomaan, mutta jatka ihmeessä kirjoittamista.

Minäkin tykkäsin. Lyhyys on toisaalta plussaa, itse en ainakaan jaksa lukea pitkiä tarinoita näytöltä. Enkä ehdi. Mutta hyvin tämä tosiaan toimi, ei turhia selitelty ja silti tunnelma oli kohdallaan.

Kiitos rohkaisusta. Kirjoitan kyllä lisää, mikäli saan hyviä ideoita. Tarinat tulevat jatkossakin olemaan lyhyitä. Panostan mieluummin laatuun kuin määrään.

Muuten, tajusitteko tuossa lopussa, mitä ajoin takaa? Ajattelin että se on epäselvästi kirjoitettu, mutta jättää tavallaan vaihtoehtoja auki.

petskules... Ei armageddonissa ole viidakoita. mutta muuten hyvä vaikkakin lyhäri

King lizard kirjoitti:petskules... Ei armageddonissa ole viidakoita. mutta muuten hyvä vaikkakin lyhäri

Haluatko lukita vastauksesi?

Index Astartes - Raptors kirjoitti:The constant warfare in the depths of Jemadal's jungles had honed the already fearsome skills of the Raptors to an exceptional degree and with the outbreak of war on Armageddon, they were amongst the first Chapters to be called upon. The Chapter has deployed throughout the equatorial jungle and vapour woods with the Ork Hunters and Catachans where their deadly jungle warfare skills will be put to best use.

hyvä stoori vaikka lyhyt,mutta eiköhän se tuosta parane

Multa meni loppu ohi . Muuten hyvä.

Todella hyvä tarina, mutta vähän lyhyt. Jatka samaan malliin.

Liika pituus olisi tappanut tarinasi. Se on parhaillaan juuri noin lyhyenä, ellei lyhyempänäkin.
Rupesin lukemaan tätä ja en yksinkertaisesti voinut lopettaa, tarina tempaisi mukaansa.
Komissaari raukka, tulla nyt tapetuksi omalla tyylillään...

Jatka samaan malliin.

Urbag kirjoitti:Liika pituus olisi tappanut tarinasi. Se on parhaillaan juuri noin lyhyenä, ellei lyhyempänäkin.

Tarinan oli tarkoitus kestää noin 4 sekuntia. Lukemiseen menee luonnollisesti kauemmin.