Kuinka nousin haudasta ja miten minut potkittiin sinne takas
Lähetetty: Su 23.10.2005 13:28
"Kuinka nousin haudasta ja miten minut potkittiin sinne takaisin"
eli
Turnausraportti TKK:n ORC:in WHFB-turnauksesta 22.10.2005
Piti sitten ilmoittautua turnaukseen, kun sellainen kohdalle sattui, ja ajattelin käyttää hyväksi tilaisuuden pakottaa itseni maalaamaan armeijaa (huonosti) hieman eteenpäin, haistella viimein etelän pelikulttuuria kun tänne kerran muutin, ja muutenkin katsoa, muistanko koko pelistä monen kuukauden tauon jälkeen enää yhtään mitään.
Ainakin listanteko tapahtui fiilaripohjalta ilman mitään lällyjä testaamisia, tuloksena maukas sillisalaatti. Raaka-aineina
- Ylipappi purkilla, rullalla, viitalla
- Alipappi kahdella rullalla
- Prinssi isossa palavassa kärryssä, iso karttu kädessänsä. Ihme suoriintuja.
- 23 miekkamiestä, täyskomento. Ei tämmöisillä ikinä minnekään ehtinyt...
- kahdet kymmenen jousimiestä
- neljät kärrit, summolippu
- kolme ushabtia
- rapu. Heti teki mieli useampaa...
- swarmi
- kolme naakkaa
- kallopultti
- luulouhi (eli -jätti). Aika sankari tämäkin kun vauhtiin pääsi.
Eli, paljon pientä roskaa, ja muutama ylikallis ja yliheiveröinen iskijä. Hupia siis luvassa.
Ensimmäinen ottelu: Ogerkönigreiche
Kun ensimmäisenä ilmoittautui niin ensimmäiseen pöytään päätyi, itsensä tuomarin kanssa taistoon käymään. Lähdekorven Juusolla oli vihreitä jättejä yksikköluku tappiin asti tiristettynä, eipä vaan komentoryhmiin ollut liiennyt pisteitä.
Skenaarion sääntöihin kuului seitsemän listäpisteitä tuovaa objektiivia, jotka sijoiteltiin kummankaan osapuolen sen enempää miettimättä kentän keskivaiheille. Näille jätit harppoivat vauhdilla heti aloituksen saatuaan, joten olin alusta lähtien puolustuskannalla. Ryhmitysvyöhykkeeni kaksi metsää jakoivat täten taistelun kolmeen sektoriin.
Oikeallani jousimieheni sinkauttelivat nuoliaan melko tehottomasti kuten odottaa saattoi, kuitenkin kenraalini piti läsnäolollaan jätit varuillansa. Samaan aikaan keskellä jätit rynnistivät hullun raivolla miekkamiehiin ja alkoivat tehdä niistä hyvää vauhtia luunsäleitä. Hieman hätääntyneenä työnsin hirveän pomojätin eteen jousimiehiä ja iskin louhen vastahyökkäykseen miekkamiesten piinaajia vastaan. Lämmittelyottelujen puutteessa louhi parka oli täysin rapakunnossa (ehkä myös upouusi maalipinta vielä kutitti) ja teki huimat yksi haavaa. Rautasuolijätit siis kestivät ja niin jäin kynsiäni pureskellen odottelemaan tyrannin vastaiskua louheen, kun katapulttikaan ei mokomaan karjuun ollut osannut. Vasemmalla taas mutanttijätit koittivat takaapäin kujanjuoksua pappeihin, mutta teurastajajättien kämäinen taikuus ei riittänyt estämään minua kääntämästä ushabteja kannoillaan ja fileeraamasta yhtä, samalla kun toinen jäi kärryjen kanssa tanssimaan. Muutamat nilkit yrkkäsivät kärryjen perään niiden pistellessä mutojättiä, mutta naakat ja ushabtit pääsivät väliin pidättelemään ja kärryt pääsivät sitten kostamaan.
Keskellä miekkamiesten järjetön silppuaminen jatkui, samalla kun lisää jättejä liittyi taisteluun. Rouva Fortuna kuitenkin viimein tajusi viime vuoron möhläyksensä louhen osumaheitoissa, ja niin kävi, että kauhea tyranni kauhealla tappokirveellään of lohnantappo säikähti suuresti lohikäärmeen kauheaa muotoa. Sama toistui, ja pomojätti jäi lopulta kolmeksi viimeiseksi vuoroksi pyörittelemään peloissaan peukaloitaan kovia ärräpäitä vastustajalta kirvoittaen.
Miekkamiehet kuitenkin tuhottiin lopulta vaikka hilkulla oli, ja vaikka prinssikin sekoiltuaan pitkin kenttää ja ajettuaan tuloksetta takaa kolmen jätin ryhmiä oli liittynyt päätaisteluun. Lyötyä lyötiin, kun kolme jättiä kävi kyökin kautta kiertäen pistämässä katapultin ja apupapin poskeensa. Kaiken huipuksi gnobot pääsivät kvanttifysikaalisen sääntövelhoilun seurauksena jyräämään prinssin kyljestä ja sitten lohnan edestä.
Kärryt kuitenkin kunnostautuivat viimeisellä vuorolla ajaen pakoon parikin vihollisyhtymä, mutta vastapainoksi gnobot voittivat ylväät jousimieheni ampumakilpailussa.
Tapot olivat sitten pyöreästi tasan, mutta jätit istuivat ihraisilla ahtereillaan suurimmalla osalla objektiiveista; loppujen lopuksi hävisinkin 3-17. Gg...
Maalausarvostelussa makutuomarit tarjosivat ensin yhtä pistettä kahdestakymmenestä, mutta sain puhuttua mokomat hunsvotit sen verran pyörryksiin, että se ykkönen sitten sekaisessa kynäkäpälässä kierähti kuutoseksi. Enpä maalannut silmät ristissä koko edellistä viikkoa yhden pisteen vuoksi... edellisenä päivänä laskin sudin kello kaksitoista yöllä.
Keskimmäinen ottelu: Dunkelelfen
Kainon Henri oli sisällyttänyt tummiin synkkishaltioihinsa paljon dakkaa ja jalkaväkeä, parit ratsumiehet, isovelhon rullakasseineen, palkkistykin, sekä vetonaulana kolme pegasussankaria (koko konseptin edessä sainkin vastustajani huviksi korjailla leukaani lattialta).
Skenaarion mukaan kukin pelaaja valitsi neljä yksikköään, jotka olivat kännänneet itsensä raskaaseen humalatilaan. Tämän seurauksena kaksi ushabtia pieksi kolmannen kaverinsa, hautaswarmi sammui tunneliinsa (?) ja haltiasotakoneiden miehistöt muksivat toisiaan rennosti turpaan. Ei mitään merkittävää vaikka hupia riittikin, mutta naapuripöydässä kaaosritari sai bretonnialaisasemiehen viskaamasta kaljapullosta kohtalokkaan osuman.
Latasimme tykkikukkulamme oikealle vastakkain, haltiat tykillä ja kahdella pulttaajalla, hautakuninkaat katapultilla ja jousilla. Sain haltiat ryhmittymään jokseenkin tasaisesti keskikenttää kohden, ja laitoin itselleni vahvan oikean painotuksen. Louhi lähti körveltämään suoraan tykkiä päin ja prinssi kiersi metsän takaa selustaan täten väistäen kuulat. Koetin tunkea naakkoja tykille ykkösvuorolla loitsuitse, mutta rullia vain paloi, ja noin sataa nuolta ja muuta projektiilia myöhemmin naakoista oli jäljellä epämääräinen kasa olemattomuutta. Säästyipähän muu armeija...
Kärryt sähelsivät keskellä uskaltamatta haastaa täysiä keihäsrykmenttejä, joutuen ennen pitkää vain pidättelemään kahden pegasuspeelon tiimiä. Toiset jouset tikkasivat vasemmimmalla ilmaa, mutta tarjosivat lähärihenkisille haltiavarsijousille lujan vastuksen. Prinssi sen sijaan tuli metsän takaa esiin ja lyttäsi yhden tummat ratsastajat, pannaroi varsijouset vierestä, mätti pappien tuella ränisemään tulleen lentosankarin, ja singahti sitten linttaamaan yhdet 20 keihästä. Vastustajalla alkoi hajota takalinjat käsiin kun skorpioni liittyi viimein leikkeihin ja louhi murskasi sotakoneen miehistöt peloteltuaan kerralla tusinan keihäitä. Harmikseen ja omaksi hyödykseni vastustaja osoitti suurta lahjakkuutta psykologiatestien munimisessa (tykillä juustoilu ilmeisesti ei miellyttänyt Khainea). En kuitenkaan voinut saada velholoordia kiinni.
Peli oli siten menossa minulle, mutta viimeisellä vuorolla lohikäärme tipahti jäljelle jääneeseen pulttaajaan, yksi pegasussankari kaasi prinssin, ja viimeinen kärryni hakattiin. Näissä oli sen verran pisteitä, että tasuriin jäi (11-11), vaikka pisteissä niukasti voitinkin, tai niinkuin Kaino minulle sanoi: "Et suostunut massacroitavaksi..."
Viimeinen ottelu: Echsenmenschen
Äärilän Sakarin räiskyvän keltaiset viisi griljoonaa skinkkiä, slannijuniori, pari pappia, jaguaarisaurus, swarmeja, parit terradonit ja neljä salamanteria asettuivat vastaani. Kenttä oli skinkeille melko epäedullinen: aakeeta laakeeta, vain yksi metsä melko nurkassa. Skenaariossa heitettiin erikoisefektejä suuresta taulukosta, joka sisälsi kaiken.
Skinkit saivat metsäkkään puolen, tunkivat metsään yhdet salamanterit ja slannin, ja keskisen mäen taakse sauruksen ja toiset salamanterit. Laitoin jouset pitämään kumpaakin laitaa, katapultin keskivasemmalle pitämään silmällä metsää, louhen ja miekat ryntimään metsään ja kärryt, prinssin sekä ushabtit oikealle torjumaan mahdolliset skinkit, joita sitten pullahtelikin sinne tänne, erityisesti kauemmas oikealle. Asetin swarmin metsään ja ravun sauruksen mäen päälle, jos vaikka saisin mokoman epelin napattua.
Aloitin, mutta skinkkejä ei paljoa näkynyt, joten tyydyin rahjustamaan hieman eteenpäin, röpöttelemään nuolilla yhden terradonin puoliksi ja ampumaan yhden porukan kallopultilla ulos. Skinkit puolestaan ampaisivat päälle liiemmin nuolisateesta välittämättä. Terradonit kaartelivat taempana. Saurus lähti väistämään rapumarkkeria oikealle aikoen suojata skinkkejä kärryiltä, mutta vainooja tuli perässä napsaisemaan pään harteilta (kuitenkaan kestämättä kostonhimoisten skinkkien seitsemääkymmentä myrkkynuolta). Näin ilman lähitaisteluvoimaa jääneet liskot murskaantuivat karusti kärrynpyöriin, sotavaunuihin kun myrkkykin tehosi heikosti. Vielä kun katapultille yrittäneet terradonit hyytyivät ensin kauhusta ja sitten vuoroksi kylmyydestä (taulukko käski, lisäksi kaikki velhot käyttivät sinä vuorona jäätaikuutta. Tutkimme hieman jääloitsuja ja päätimme tyytyä perus- magic missileen...), sain nekin kiinni ja kilon paloiksi. Näillä jääloitsuilla sitten ammuttiin loputkin skinkit, jotka ihmeen kaupalla olivat tökkineet naakat kuoliaaksi. Pääsinpähän jopa kerran elämässäni miscastaamaan ja heittämään irrun.
Metsässä päin swarmi oli päässyt estämään salamantereita syljeksimästä ihan kaikkia kärryjä kasaan, ja pian louhikin pääsi toimiin pieksämään swarmilta selvinneet sylkyliskot. Sammakko kuitenkin väisteli enkä saanut kiinni. Vasemmat jouset kunnostautuivat ja ampuivat swarmeista 11 wundia pois, mutta vain saadakseen viimeiseltä turpaan.
Vastustajalta meni kaikki paitsi oma nurkka, mutta eiväthän skinkit mitään maksa sammakkoon ja pappeihin verrattuna, joten tasapeli tästäkin...
Oli hyvä turnaus kuitenkin, loppusijoitus tiukasti heikomman puoliskon keskivaiheilla. Joka peli oli hyvähenkistä tasaista tiimellystä. Skenaariot olivat sangen hilpeämielisiä, kuitenkaan suosimatta mitään erityisesti, paitsi mielestäni ensimmäinen objektiiviskenu piti päällekäyvistä listoista (seli seli). Voisinpa tulla ensi kerrallakin mukaan, jos samanlaista on luvassa.
Eikä etelän miehissä ole muuta vikaa, kuin puhuvat oudosti. Kiitos järjestäjille turnauksesta ja vastustajille peleistä!
eli
Turnausraportti TKK:n ORC:in WHFB-turnauksesta 22.10.2005
Piti sitten ilmoittautua turnaukseen, kun sellainen kohdalle sattui, ja ajattelin käyttää hyväksi tilaisuuden pakottaa itseni maalaamaan armeijaa (huonosti) hieman eteenpäin, haistella viimein etelän pelikulttuuria kun tänne kerran muutin, ja muutenkin katsoa, muistanko koko pelistä monen kuukauden tauon jälkeen enää yhtään mitään.
Ainakin listanteko tapahtui fiilaripohjalta ilman mitään lällyjä testaamisia, tuloksena maukas sillisalaatti. Raaka-aineina
- Ylipappi purkilla, rullalla, viitalla
- Alipappi kahdella rullalla
- Prinssi isossa palavassa kärryssä, iso karttu kädessänsä. Ihme suoriintuja.
- 23 miekkamiestä, täyskomento. Ei tämmöisillä ikinä minnekään ehtinyt...
- kahdet kymmenen jousimiestä
- neljät kärrit, summolippu
- kolme ushabtia
- rapu. Heti teki mieli useampaa...
- swarmi
- kolme naakkaa
- kallopultti
- luulouhi (eli -jätti). Aika sankari tämäkin kun vauhtiin pääsi.
Eli, paljon pientä roskaa, ja muutama ylikallis ja yliheiveröinen iskijä. Hupia siis luvassa.
Ensimmäinen ottelu: Ogerkönigreiche
Kun ensimmäisenä ilmoittautui niin ensimmäiseen pöytään päätyi, itsensä tuomarin kanssa taistoon käymään. Lähdekorven Juusolla oli vihreitä jättejä yksikköluku tappiin asti tiristettynä, eipä vaan komentoryhmiin ollut liiennyt pisteitä.
Skenaarion sääntöihin kuului seitsemän listäpisteitä tuovaa objektiivia, jotka sijoiteltiin kummankaan osapuolen sen enempää miettimättä kentän keskivaiheille. Näille jätit harppoivat vauhdilla heti aloituksen saatuaan, joten olin alusta lähtien puolustuskannalla. Ryhmitysvyöhykkeeni kaksi metsää jakoivat täten taistelun kolmeen sektoriin.
Oikeallani jousimieheni sinkauttelivat nuoliaan melko tehottomasti kuten odottaa saattoi, kuitenkin kenraalini piti läsnäolollaan jätit varuillansa. Samaan aikaan keskellä jätit rynnistivät hullun raivolla miekkamiehiin ja alkoivat tehdä niistä hyvää vauhtia luunsäleitä. Hieman hätääntyneenä työnsin hirveän pomojätin eteen jousimiehiä ja iskin louhen vastahyökkäykseen miekkamiesten piinaajia vastaan. Lämmittelyottelujen puutteessa louhi parka oli täysin rapakunnossa (ehkä myös upouusi maalipinta vielä kutitti) ja teki huimat yksi haavaa. Rautasuolijätit siis kestivät ja niin jäin kynsiäni pureskellen odottelemaan tyrannin vastaiskua louheen, kun katapulttikaan ei mokomaan karjuun ollut osannut. Vasemmalla taas mutanttijätit koittivat takaapäin kujanjuoksua pappeihin, mutta teurastajajättien kämäinen taikuus ei riittänyt estämään minua kääntämästä ushabteja kannoillaan ja fileeraamasta yhtä, samalla kun toinen jäi kärryjen kanssa tanssimaan. Muutamat nilkit yrkkäsivät kärryjen perään niiden pistellessä mutojättiä, mutta naakat ja ushabtit pääsivät väliin pidättelemään ja kärryt pääsivät sitten kostamaan.
Keskellä miekkamiesten järjetön silppuaminen jatkui, samalla kun lisää jättejä liittyi taisteluun. Rouva Fortuna kuitenkin viimein tajusi viime vuoron möhläyksensä louhen osumaheitoissa, ja niin kävi, että kauhea tyranni kauhealla tappokirveellään of lohnantappo säikähti suuresti lohikäärmeen kauheaa muotoa. Sama toistui, ja pomojätti jäi lopulta kolmeksi viimeiseksi vuoroksi pyörittelemään peloissaan peukaloitaan kovia ärräpäitä vastustajalta kirvoittaen.
Miekkamiehet kuitenkin tuhottiin lopulta vaikka hilkulla oli, ja vaikka prinssikin sekoiltuaan pitkin kenttää ja ajettuaan tuloksetta takaa kolmen jätin ryhmiä oli liittynyt päätaisteluun. Lyötyä lyötiin, kun kolme jättiä kävi kyökin kautta kiertäen pistämässä katapultin ja apupapin poskeensa. Kaiken huipuksi gnobot pääsivät kvanttifysikaalisen sääntövelhoilun seurauksena jyräämään prinssin kyljestä ja sitten lohnan edestä.
Kärryt kuitenkin kunnostautuivat viimeisellä vuorolla ajaen pakoon parikin vihollisyhtymä, mutta vastapainoksi gnobot voittivat ylväät jousimieheni ampumakilpailussa.
Tapot olivat sitten pyöreästi tasan, mutta jätit istuivat ihraisilla ahtereillaan suurimmalla osalla objektiiveista; loppujen lopuksi hävisinkin 3-17. Gg...
Maalausarvostelussa makutuomarit tarjosivat ensin yhtä pistettä kahdestakymmenestä, mutta sain puhuttua mokomat hunsvotit sen verran pyörryksiin, että se ykkönen sitten sekaisessa kynäkäpälässä kierähti kuutoseksi. Enpä maalannut silmät ristissä koko edellistä viikkoa yhden pisteen vuoksi... edellisenä päivänä laskin sudin kello kaksitoista yöllä.
Keskimmäinen ottelu: Dunkelelfen
Kainon Henri oli sisällyttänyt tummiin synkkishaltioihinsa paljon dakkaa ja jalkaväkeä, parit ratsumiehet, isovelhon rullakasseineen, palkkistykin, sekä vetonaulana kolme pegasussankaria (koko konseptin edessä sainkin vastustajani huviksi korjailla leukaani lattialta).
Skenaarion mukaan kukin pelaaja valitsi neljä yksikköään, jotka olivat kännänneet itsensä raskaaseen humalatilaan. Tämän seurauksena kaksi ushabtia pieksi kolmannen kaverinsa, hautaswarmi sammui tunneliinsa (?) ja haltiasotakoneiden miehistöt muksivat toisiaan rennosti turpaan. Ei mitään merkittävää vaikka hupia riittikin, mutta naapuripöydässä kaaosritari sai bretonnialaisasemiehen viskaamasta kaljapullosta kohtalokkaan osuman.
Latasimme tykkikukkulamme oikealle vastakkain, haltiat tykillä ja kahdella pulttaajalla, hautakuninkaat katapultilla ja jousilla. Sain haltiat ryhmittymään jokseenkin tasaisesti keskikenttää kohden, ja laitoin itselleni vahvan oikean painotuksen. Louhi lähti körveltämään suoraan tykkiä päin ja prinssi kiersi metsän takaa selustaan täten väistäen kuulat. Koetin tunkea naakkoja tykille ykkösvuorolla loitsuitse, mutta rullia vain paloi, ja noin sataa nuolta ja muuta projektiilia myöhemmin naakoista oli jäljellä epämääräinen kasa olemattomuutta. Säästyipähän muu armeija...
Kärryt sähelsivät keskellä uskaltamatta haastaa täysiä keihäsrykmenttejä, joutuen ennen pitkää vain pidättelemään kahden pegasuspeelon tiimiä. Toiset jouset tikkasivat vasemmimmalla ilmaa, mutta tarjosivat lähärihenkisille haltiavarsijousille lujan vastuksen. Prinssi sen sijaan tuli metsän takaa esiin ja lyttäsi yhden tummat ratsastajat, pannaroi varsijouset vierestä, mätti pappien tuella ränisemään tulleen lentosankarin, ja singahti sitten linttaamaan yhdet 20 keihästä. Vastustajalla alkoi hajota takalinjat käsiin kun skorpioni liittyi viimein leikkeihin ja louhi murskasi sotakoneen miehistöt peloteltuaan kerralla tusinan keihäitä. Harmikseen ja omaksi hyödykseni vastustaja osoitti suurta lahjakkuutta psykologiatestien munimisessa (tykillä juustoilu ilmeisesti ei miellyttänyt Khainea). En kuitenkaan voinut saada velholoordia kiinni.
Peli oli siten menossa minulle, mutta viimeisellä vuorolla lohikäärme tipahti jäljelle jääneeseen pulttaajaan, yksi pegasussankari kaasi prinssin, ja viimeinen kärryni hakattiin. Näissä oli sen verran pisteitä, että tasuriin jäi (11-11), vaikka pisteissä niukasti voitinkin, tai niinkuin Kaino minulle sanoi: "Et suostunut massacroitavaksi..."
Viimeinen ottelu: Echsenmenschen
Äärilän Sakarin räiskyvän keltaiset viisi griljoonaa skinkkiä, slannijuniori, pari pappia, jaguaarisaurus, swarmeja, parit terradonit ja neljä salamanteria asettuivat vastaani. Kenttä oli skinkeille melko epäedullinen: aakeeta laakeeta, vain yksi metsä melko nurkassa. Skenaariossa heitettiin erikoisefektejä suuresta taulukosta, joka sisälsi kaiken.
Skinkit saivat metsäkkään puolen, tunkivat metsään yhdet salamanterit ja slannin, ja keskisen mäen taakse sauruksen ja toiset salamanterit. Laitoin jouset pitämään kumpaakin laitaa, katapultin keskivasemmalle pitämään silmällä metsää, louhen ja miekat ryntimään metsään ja kärryt, prinssin sekä ushabtit oikealle torjumaan mahdolliset skinkit, joita sitten pullahtelikin sinne tänne, erityisesti kauemmas oikealle. Asetin swarmin metsään ja ravun sauruksen mäen päälle, jos vaikka saisin mokoman epelin napattua.
Aloitin, mutta skinkkejä ei paljoa näkynyt, joten tyydyin rahjustamaan hieman eteenpäin, röpöttelemään nuolilla yhden terradonin puoliksi ja ampumaan yhden porukan kallopultilla ulos. Skinkit puolestaan ampaisivat päälle liiemmin nuolisateesta välittämättä. Terradonit kaartelivat taempana. Saurus lähti väistämään rapumarkkeria oikealle aikoen suojata skinkkejä kärryiltä, mutta vainooja tuli perässä napsaisemaan pään harteilta (kuitenkaan kestämättä kostonhimoisten skinkkien seitsemääkymmentä myrkkynuolta). Näin ilman lähitaisteluvoimaa jääneet liskot murskaantuivat karusti kärrynpyöriin, sotavaunuihin kun myrkkykin tehosi heikosti. Vielä kun katapultille yrittäneet terradonit hyytyivät ensin kauhusta ja sitten vuoroksi kylmyydestä (taulukko käski, lisäksi kaikki velhot käyttivät sinä vuorona jäätaikuutta. Tutkimme hieman jääloitsuja ja päätimme tyytyä perus- magic missileen...), sain nekin kiinni ja kilon paloiksi. Näillä jääloitsuilla sitten ammuttiin loputkin skinkit, jotka ihmeen kaupalla olivat tökkineet naakat kuoliaaksi. Pääsinpähän jopa kerran elämässäni miscastaamaan ja heittämään irrun.
Metsässä päin swarmi oli päässyt estämään salamantereita syljeksimästä ihan kaikkia kärryjä kasaan, ja pian louhikin pääsi toimiin pieksämään swarmilta selvinneet sylkyliskot. Sammakko kuitenkin väisteli enkä saanut kiinni. Vasemmat jouset kunnostautuivat ja ampuivat swarmeista 11 wundia pois, mutta vain saadakseen viimeiseltä turpaan.
Vastustajalta meni kaikki paitsi oma nurkka, mutta eiväthän skinkit mitään maksa sammakkoon ja pappeihin verrattuna, joten tasapeli tästäkin...
Oli hyvä turnaus kuitenkin, loppusijoitus tiukasti heikomman puoliskon keskivaiheilla. Joka peli oli hyvähenkistä tasaista tiimellystä. Skenaariot olivat sangen hilpeämielisiä, kuitenkaan suosimatta mitään erityisesti, paitsi mielestäni ensimmäinen objektiiviskenu piti päällekäyvistä listoista (seli seli). Voisinpa tulla ensi kerrallakin mukaan, jos samanlaista on luvassa.
Eikä etelän miehissä ole muuta vikaa, kuin puhuvat oudosti. Kiitos järjestäjille turnauksesta ja vastustajille peleistä!
