Sotavasara.net

Tämä nyt ei varsinaisesti tapahdu warhammerin ympärille luodussa maailmassa, mutta inspiraatio on sieltä lähtöisin. Tämä on pitkä, keskeneräinen ja saattaa sisältää kieliopillisia virheitä. Jatkoa on tiedossa. Joskus.


Ensimmäinen kappale

Kaapuun verhoutunut mies seisoi yksin öisen torin reunalla. Hän katseli kun kaupungin ikkunoiden valot hiljalleen sammuivat yksi kerrallaan. Mies asetti vasemman kätensä huotrassa olevan miekkansa ponnelle ja oikealla kädellään viittasi toverinsa takaansa esiin.
Joukko kaapuihin sonnustautuneita miehiä hiiviskeli kaupungin yössä varjosta toiseen. Jälleen eräällä nurkalla mukaan liittyi muutamia miehiä. Kaikki suuntasivat kohti linnakaupungin sydäntornia jota vartioivat vartiat istuskelivat rauhassa ja polttelivat piippujaan hilparit seinää vasten kun toiset kävelivät kävelivät.
Joukkio hajaantui varjoissa niin etteivät portin soihdut heitä valaisseet. Yksi kerrallaan käveleskelevät vartijat katosivat pimeyteen kaavun hihojen vilahduksessa. Viimeinen vartia huomasi pian istuvansa yksin ja lähti katsomaan mitä oli tekeillä. Hänkin katosi nurkan taakse, josta ja pian kuului kilinää. Kilinä lähestyi porttia ja pimeydestä astui kaapuun sonnustautunut hahmo jonka hihan suussa kiilteli hopeinen avain. Hahmo hiipi portille ja avasi ääneti salvat. Hän viittasi toverinsa paikalle. He sujahtivat portille muurin viertä.
Ovea raotettiin niin vähän että nämä ketterät ja hoikat hahmotkin joutuivat vetämään vatsansa sisään. Kun kaikki olivat sisällä ovi hivutettiin kiinni ja käytävää pitkin kivunnut porttisoihtujen valokeila kutistui pois. Mies joukko huljautti huppunsa pois päästä ja kulki yhdessä varuillaan ketterästi ja määrätietoisesti pitkin kylmän kivilinnan käytäviä.
Yllättäen kulman takaa kajastui väräjävä valo. Askeleet kaikuivat ja kaapujoukkio pysähtyi nopesti vetäen huput niskaansa. Nurkan takaa asteli vartija jonka silmät levesivät kun hän huomasi että käytävä oli puolillaan tummia hahmoja. Ennen kuin vartija ehti huutaa oli käsi hänen suullaan. Pieni piikki iskettiin hänen reiteensä ja vartija veltostui vajoten lattialle. Yksi kaapuhahmo nappasi hänen kynttilänsä ja sammutti sen ennen kuin se ehti tippua kilisten lattialle.
Joukkio jatkoi matkaansa ja saapui kierreportaisiin. He hipsivät portaat vikkelästi ylös ja saapuivat nopeasti seuraavaan kerrokseen. Siellä ensimmäinen, joka oli alusta asti johtanut joukkoa, viittasi muut pysähtymään ja hiipi kuuntelemaan ovia pimeällä käytävällä. Muutaman oven päässä hän viittasi muut peräänsä ja iski kädellään lukon rikki. Pieni rasahdus vaientui hänen hihoihinsa. Joukko kävi ovesta sisään yksi kerrallaan ja saapui majesteettisen suureen saliin jota pitkin kulki useita pylväs rivejä. Korkealla katon rajassa oli suuria freskoikkunoita. Seinillä oli mahtavia seinävaatteita joita koristivat kuvat sankareista ja uroteoista.
Nyt he astelivat kunnioittavasti ja vakaasti huput alhaalla korkealta lankevan kuunvalon alla. Suurin osa katseli ympärilleen selvästi vaikuttuneina salin komeudesta, mutta joukkoa johtavan hahmon katse ei hievahtanutkaan peräseinästä. Siellä oli koreasti koristeltu alttari täynnä aarteita. Sakki saapui alttarin laidalle ja joidenkin suut aukesivat silmien kiirehtiessä aarteelta toiselle. Johtaja ei vilkaissutkaan muualle vaan kumartui alttarin keskelle ja nosti ylös korean kilven.Hän nosti sen suorille käsille niin että kuun valo kimalteli sen pinnalla. Kilpi koostui useista teristä joiden pohjalla oli kiiltävä levy. Kilpeä koristivat komeat kuvioinnit ja upeat jalokivet. Keskellä oli suuri, kuunhohtoinen hely joka oli hiottu niin moneen särmään että jos sitä katsoi tarpeeksi tarkkaan alkoi huimaamaan.
Johtaja kiinnitti viileästi kilven selkäänsä ja veti sen päälle ylimääräisen kerroksen kaapua. Joukkio lähti kiireen vilkkaa salista muihin aarteisiin kajoamatta. He tulivat ovesta käytävään ja kiiruhtivat sen päähän. Johtaja katsoi kaitaisesta ikkunasta. Kuu oli linnan toisella puolella ja tämä seinä oli varjossa. Hän katsoi alas. He olivat noin kolmenkymmenen metrin korkeudessa. Johtaja näki suuret vankkurit heinäkuormineen. Hän viittasi muut ikkunalle. Yksi kerrallaan he vetivät huput päähänsä ja pujahtivat ääneti ikkunasta ulos. Kun kaikki muut olivat menneet, johtaja tarkasti vielä kerran että kilpi on vakaasti hänen selässään ja sujahti ikkunasta ulos. Hän viiletti pystysuoraan alas jalat edellä, huppu viistäen kiviseinää. Muutaman kerrosta hän putosi kuin nuoli ja tymähti ketterästi heinäkuorman sekaan. Vaunu oli täynnä kaapuihin pukeutuneita miehiä. Johtaja nyökkäsi myös kaavuissa olevalle kuljettajalle ja tämä löi vankkurit matkaan.


Toinen kappale:

Kiireellä vankkurit rymistelivät ulos kaupungin porteista. Vasta sitten kun vain kaupungin muurinharjat enää näkyivät horisontissa vauhti hiljeni ja huput laskettiin.
'Saitko sen?' ääni kysyi ohjaksista.
'Kyllä!' sanoi johtaja hölläten kilpeä pitelevän vyön 'Ei ainuttakaan vartijaa koko salissa, aikeemme taisivat pysyä salassa.'
'Mahtavaa. Kenelle myymme kilven?'
'Athanin metsän lähellä on kylä. Sen kylän johtaja lupasi kestitä meitä ja maksaa meille niin paljon kuin tohdimme pyytää.'
'Mahdammeko me tohtia pyytää niin paljon?' kuski sanoi hymynkareen värähtäessä hänen suupielellään.
'Emmeköhän! Mutta kaiken varalta, nautitaan kylän riennot ensin. Ei tiedä kuinka johtaja suhtautuu vaatimuksiimme.'
Aamu valkeni. Naurun remakka ja hilpeä keskustelu saattoi vankkurit valoisan lehdon läpi. Lehdon takana oli pitkä ja aukea niitty jonka halkaisi hyvin tallattu tie.
'Kylä odottaa aivan tämän tien päässä.' johtaja sanoi. Joukkio makoili raukeina pehmeillä heinillä vankkurien kolistessa rauhallisesti eteenpäin.
'Onkohan meille enempää tehtäviä tarjolla Situs?' kysyi johtajalta vieressään löhöävä mies joka oli jo riisunut kaapunsa kokonaan. Hänellä oli päällään tavalliset talonpoikais vaatteet.
'Enpä usko Hermus, emme kai ole enää niin hurjia kuin ruukasimme olla.' Hermukseksi kutsuttu mies hymähti ja laski päänsä oljille kulmakarvat kurtussa. Situs, tämä johtaja, tiesi kyllä mitä hän pohti. Hän on itsekin viettänyt pari viimeistä yötä miettien: mitä jos heidän palkkasoturi palveluitaan ei enää tarvittaisi? Tämä vankkureissa matkaava sakki oli viimeiset kaksikymmentä vuotta viettänyt ryöstellen ja taistellen palkkaa vastaan. Heitä oli kaksitoista todella hyvin kokenutta ja kouluttunutta soturia. Parhaina päivinään he eivät ehtineet edes tehdä heille annettuja tehtäviä kun suuret ja jopa kunniakkaan teot veivät heidän aikansa. Heillä ei ole muuta yhteistä kuin tämä ammatti, mitä taphtuukaan Situksen lähimmille ystäville kun tämä ammatti jonain päivänä jää heiltä pois?
'HOI! Situs, nouse ja katso! Kylä näkyy jo!' huusi Arman vankkurin keulasta. Situs hääti masentavat mietteet mielestään ja alkoi innolla odottaa kylään pääsyä.
Kylää reunusti korkea tukeista tehty muurintapainen jonka harjalla oli muutama tähystäjä jousineen. Portilla oli muutama vartija, karkeilla keihäillä aseistautuneina ja maajussin vaatteissa. He eivät edes vaivautuneet tarkistamaan kulkijoita vaan tyytyivät kohentamaan asentoaan ja nostamaan hattunsa silmiltä. Karkea julkisivu epäilytti Situsta. Kaikki ei ollut kohdallaan, mikäli hän tätä kylää yhtään tunsi. Täällta on saatu parempiakin vastaan ottoja.
Puukylän kaduilla hääri muutamia naisia töissään.
'Missäköhän kaarti on?' Arman puhui hiljaa Situkselle.
'Saati vastaan otto olveineen?' Hermus murisi röhnöttäen heinä suussaan. Situs osoitti muita isomman hirsirakennuksen jonka oven ylle oli ripustettu riistaeläinten päitä ja sarvia ja sanoi:
'Tuolta voimme kysyä. Se on kylän päällikön asumus. Minä kyllä arvelen että miehet ovat metsästämässä ja portilla oli varamiehiä. Niin, ja ehkä he eivät odottaneet meitä näin pian. Hommathan sujuivat kuin unelma.'
'Niin soisin olevan.' Hermus tokaisi ja heitti heinänsä kadulle.
Vankkurit pysähtyivät rakennuksen eteen ja joukkio astui alas. Situs astui ovelle päin ja ovi narahti auki. Oven rakoon ilmestyi pieni vanhuksen pää joka pälyili joka suuntaan. Huomatessaan Situksen toverieneen hänen silmänsä levenivät. Vanhus veti päänsä pois välistä ja ovea pienemmälle.
'Keitä olette muukalaiset?' kuului käheä ääni.
'Johtajanne palkkaamat soturit, tuomme arvokasta saalista.' Situs sanoi.
'No jättäkää se siihen ja häipykää! Ette ole tervetulleita!' vanha mies vinkaisi. Heti nämä sanat kuultuaan soturi joukko astui muutaman askeleen ovea kohti ja alkoi huudella:
'Palkkiomme!'
'Tulehan ulos ja toista tuo!'
'Kuulehan kääpä ala maksaa tai otamme hintamme sinun nahastasi!'
Situksen täytyi huutaa joukkionsa hiljaiseksi missä kesti tovi. Soturit jöröttivät happamina niinkuin olisivat mieluiten hornassa kuin tässä pikku kylässä.
'Meillä oli selvä sopimus johtajanne kanssa! Hänen tuli maksaa meidän näkemämme arvo kilvestä ja vaivannäöstä!' Situs sanoi sovitellen mutta tuohtuneena.
Vanhus säikähti vastausta äskeiseen lausahdukseensa ja oli nyt varovaisempi.
'Meillä ei vain ole aikaa tuollaiselle. Olkaa hyvät ja jättäkää kylämme.'
Hermus sai tarpeekseen. Hän harppasi ovelle ja ennen kuin kukaan ehti estää, hän riuhtaisi oven auki ja vanhuksen joka roikkui kahvassa. Ukkeli lysähti maahan tutisemaan.
'Ei minulla ole varaa. Ottakaa mitä otatte mutta älkää tehkö pahaa kellekään!'
Situs oli ymmällään. Hän tarttui Hermusta niskasta jotta tämä antaisi ukkopolon olla. Tämä mies ei ollut kylän päällikkö, miksi tämä mies valitti omaa rahatilannettaan?
'Missä päällikkönne on?' Situs sanoi ja päästi rauhoittuneen Hermuksen irti.
'Hän... tuota... eeee...' vanha mies keräsi rohkeutensa ja nousi seisomaan. 'Hyvät herrat, voisinko ystävällisesti pyytää että puhun hetkisen kahden johtajanne kanssa. Lupaan että saatte tietää sen mitä keskustelemme.'hän sanoi vältellen katseiden kohtaamista.
Situs nyökkäsi, viittasi miehensä vankkureihin ja asteli vanhuksen perässä taloon. Sisällä oli paljon taljoja ja komeita puisia huonekaluja. Huone oli pimeä eikä takassa palanut tuli. Sisällä ei ollut ketään muita. Vanhus istui pöydän ääreen ja Situs otti itselleen tuolin.
'Miksei kylässänne ole vartijoita ja missä johtajanne on?' Situs kysyi ennen kuin vanhus ehti sanoa mitään.
'Tämä on tukala tilanne ja haluan sanasi siitä ettet lavertele tästä asiasta eteenpäin.' vanha mies sanoi vakavana.
'Voi olla.' Situs sanoi kylmästi 'Kuka sinä edes olet?'
'Tarmin, herramme kirjuri. Lupaathan ettet levitä tätä tietoa?'
'Selvä.' Situs sanoi. Hän oli kuullut johtajan puhuvat Tarminista.
'Asia on niin että johtajamme ja muut miehemme ovat poissa, sotimassa.' Vanhus sanoi raskaasti katsellen takkaa jossa tuli ei palanut 'Jokunen päivä sitten kuulimme portilta hälytyksen. Juoksimme muurin harjalle katsomaan. Pellot ja niityt olivat mustina kulkevista sotilaista. Kylämme ohi kävi kokonainen tuntematon armeija joka vei mukaansa kaikki asekykyiset miehet. Uhkasivat tappaa jokaisen ellemme luovuttaisi miehiämme, eikä meillä ollut mitään mahdollisuutta. Meillä ole aavistustakaan minne miehemme on viety ja minkä puolesta he taistelevat vai ovatko he jo kaatuneet.' Tarmin kertoi katkerasti.
'Tätä en osannut odottaa.' Situs sanoi 'Näitkö kantoiko armeija minkäänlaista tunnusta?'
'Syöksyvä kaksipäinen purppura kotka. Heidän kilpensä olivat korkeita ja mustia. Musta oli heidän sotisopansa ja pitkiä he olivat jokainen. Aseensa olivat julmia, piikikkäitä ja teräviä. Sellaisilla en pistäisi karjuakaan.' Tarman murisi katkerasti.
'Mistä he tulivat ja minne menivät?' Situs jatkoi kuulustelua.
'Idän vuorilta, kulkivat kylän ohi ja jatkoivat metsän viertä etelään.'
'Idästä? En ole koskaan nähnyt ketään sieltä. Luulin että ne maat olivat autiot. Vuorten takanahan on vain suuri autiomaa eikä vuorille voi rakentaa mitään.' Situs mietiskeli.
'Tämä armeija oli niin suuri ja outo etten ihmettelisi vaikka se olisi aavikon takaa.' Tarman totesi.
'Hmm.' Situs hymähti 'Emme siis voi lunastaa kilpeämme.'
'Ette niin, he veivät myös kaiken kultamme. Olutta eivät kuitenkaan huolineet, jääkää toki yöksi. Hyvä saada tänne joksikin aikaa asekykyisiä miehiä.' Tarman ehdotti.
'Itselleni tämä toki kelpaa, puhun vielä miesteni kanssa.' Situs sanoi ja nousi ylös.


Kolmas luku:

Ulkona hän kertoi miehilleen:
'Pitkään kiistelyäni sain selville että tämän kylän miehet ja rahat ovat lähteneet kaupantekoon. Kilven pidämme itse ja myymme jos niin näemme. Palkkioksi saamme olutta ja yöpaikan.' miesten kesken käytiin hyväksyvää muminaa ja joukkio kävi sisälle johtajan asumukseen.
Niin iltaa vietettiin oltta siemaillen ja piippuja poltellen. Tarman osoittautui vallan mainioksi tarinoitsijaksi ja arvuuttajaksi. Sotureilla oli oiva ilta ainakin siihen asti kun ovelta kuului voimakasta ja nopeaa koputusta. Kaikki hiljentyivät. Situs antoi vanhuksen istua ja meni itse avaamaan oven. Situs avasi oven ja hätkähti oven takana olevan miehen tilaa vaikka olikin paljon nähnyt ja taistellut mies. Mies astui horjuen sisälle ja lysähti polvilleen keskelle lattiaa. Hän huohotti ja oli hyvin likainen ja märkä ulkona olevan sateen takia. Musta nuoli jonka sulat olivat outoja ja öljyisen näköisiä oli lävistänyt miehen vasemman käsivarren.
Tarman nousi seisaalleen ja parkaisi:
'REGON! Sinä tulit takaisin!' Hän kiiruhti tulijan luo ja laski hänet selälleen ja nosti voipuneen miehen haavoittuneen käden ylös. Arman ponnahti tuolistaan ja otti pienet leikkurit taskustaan. Hän nipsaisi nuolen kärjen pois ja veti muun osan ulos lihasta. Sitten hän kaatoi pienestä metallipullosta nestettä haavaan ja mies huusi kuin hänen kätensä olisi palanut.
'Mitä sinä teet?!' mies ärjyi kirosanojen ja tuskan ulvonnan keskeltä.
'Juo tästä, se helpottaa.' Arman sanoi ja tarjosi pientä metallipulloaan.
'Mitä ihmeen tulivettä se oikein on?'
'Juo.' Arman sanoi ja sysäsi putelin hänen kouraansa. Mies teki käskettyä ja irvisti. Arman siirtyi tutkimaan miehen muita ruhjeita. Hänen lantiossaan oli suuri ruhje joka vuoti vuolaasti.
'Koskeeko tämä?' hän kysyi ja painoi kevyesti haavan vierestä. Miehen huuto tulkittiin myöntäväksi vastaukseksi.
'Siellä on jotain. Pure paitaasi.' haavoittunut nappasi kauluksensa suuhun ja ärjyi kohta purren tuikitarpeellista kangasta kun Arman upotti pienet pihdin hänen haavaansa. Lyijykuula toisensa jälkeen hän poisti vahingollisia esineitä potilaansa lihasta. Sitten hän kaatoi polttavaa nestettään ruhjeelle. Haavat sidottiin ja mies kannettiin rakennuksen vintille petiin toipumaan.
'Oletko nähnyt mitään tällaista?' Arman kysyi Situkselta toipilaan vuoteen ääressä esittäen pientä lyijykuulaa.
'En. Kuinka sellainen on voinut päätyä hän nahkansa alle?' Situs oli hämillään.
'Se oli hirvittävää...' vuoteesta kuului murinaa 'Muukalaisilla oli savua ja tulta syökseviä aseita joista lensi kuulia kamalalla nopeudella. He ampuivat niillä kaikkia jotka koettivat paeta.'
'Voitko kertoa mitä sinulle on kaikenkaikkiaan tapahtunut?' Situs kysyi.
'Mistä ihmeestä hän puhuu?' Arman ihmetteli. Situs kertoi mitä kylälle oli tapahtunut ja haavoittunut mies vahvisti hänen sanansa.
'Meitä vietiin kuin koiria.' mies kertoi 'Olimme naruissa ja meitä pidettiin koko ajan silmällä. Aseemme otettiin pois mutta yhdellä tovereistani oli piilotettu veitsi saappaassaan. Tauoilla avasimme sillä siteemme ja sidoimme ne uudelleen höllästi. Yöllä kun luulimme vartijoiden olevan nukkumassa vapauduimme köysistä ja lähdimme varovasti pois. Sitten takaa kuului huuto ja kamala pauke alkoi. He ampuivat tulta, kuulia ja nuolia meidän peräämme, en usko että kukaan muu lisäkseni selvisi siitä tulituksesta.'
Kauhea tarina painoi Situksen mieltä kun yritti nukahtaa. Kaikki muut nukkuivat ja yö oli myöhä. Mistä he saivat sellaisia aseita? Kuinka ne toimivat? Keitä muukalaiset ovat ja minne he ovat matkalla? Situs nukahti huomaamattaan.
Hän heräsi aivan yhtä väsyneenä kuin oli nukahtanut. Kaikki muut olivat jo hereillä ja söivät leipää ja juustoa aamiaiseksi.
'Minä lähden niiden muukalaisten perään.' Situs sanoi ja sai osakseen epäileviä ja hölmistyneitä katseita.
'En pyydä teitä kaikkia mukaan. Teitä tarvitaan täällä ja minut on vaikeampi huomata kun kuljen yksinäni.'
'Se on hyvin vaarallista! Pääset hengestäsi.' Tarman sanoi ja puisteli päätään.
'Osaan kyllä kulkea huomaamatta.' Situs sanoi hymähtäen 'Haluaako kukaan tulla mukaani?' Arman nousi ylös.
'Tulen mukaasi, minua kiinnostaa nähdä ne kummajaiset.'
'Ja minä tulen huolehtimaan sinusta.' Hermus sanoi ja nakkasi nyrkinkokoisen juustoköntin suuhunsa.
Kolmikko pakkasi laukkunsa täyteen ruokaa ja tarpeita. Situs päätti ottaa kilven mukaan, matkalla on hyvä etsiä joku ostaja. Muut palkkasoturit hyvästeltiin sydämellisesti. Kun lähdön hetki koitti kuului vintin portaista huuto:
'Odottakaa!' haavoittunut mies nilkutti alas 'Haluan tulla mukaan.'
'Olet liian huonossa kunnossa, sinusta olisi vaivaa.' Situs sanoi ja astui ulos.
Mies otti Situsta niskasta kiinni.
'Minä tulen mukaan, olen kapteeni arvoltani ja sinä et minua kierrä!'
Situs otti puolestaan kapteenia kiinni rinnuksista ja nosti tämän muutaman tuuman verran lattiasta. Kapteeni ähki haavojensa kipua.
'Mikä on tämän kipparin nimi?' Situs sanoi happamasti.
'Regon onnekas! Ärh... Hyvähän sinulla on haavoittunutta riepotella!'
'Tulkoon mukaan, nakataan se jokeen jos se käy hankalaksi.' Hermus sanoi.
'Olkoon niin.' Situs totesi 'Menemme vankkureilla ja kun pääsemme Hensforthin kaupunkiin myymme ne eniten tarjoavalle.' Niin lähti kolmikko matkalle.
Kukaan ei katsellut taakseen kylään. Siellä ei ollut paljoa katseltavaa. Leppoisasti he kävelivät länteen samaa tietä kun olivat tulleet. Rattaiden renkaat viksivät aurinkoisena päivänä joka kuitenkin enteili syksyn tuloa. Ruoho kellastui niinkuin lehdetkin.
'Mikä olet miehiäsi Regon onnekas?' Situs kysyi leppoisasti katsellen pilvien riekaleita.
'Kapteeni kuten tiedät. Minusta seuraavana arvoissa ovat tapaamanne vasalli ja itse johtaja.' Regon mutisi 'Minulla ei ole perhettä mutta seuraa ei puutu. Kuka sinä olet?'
'Situs.' sanoi Situs 'Olen vähän mitä pyydetään.' Situs sanoi eikä kiinnittänyt huomiota Regonin hämmästyneeseen ilmeeseen.
'Tämä on Hermus.' Situs sanoi ja Hermus käänsi kylkeä nukkuessaan heinillä 'Ohjaksissa on Arman, vanha toverini.'
'Ilo tavata.' Regon sanoi vaikkei kuulostanut siltä.
Kirkas keskipäivä yltyi aurinkoisimmilleen kun he tulivat Saltburgin, kaupungin josta Situs miehineen vei kilven.
'Käykäämme Saltburgissa.' Regon sanoi vaativasti 'Minun tulee varustautua.'
'Suosittelisin että kuljemme suoraa tietä Hensforthiin.' Situs totesi.
'Saltburgissa on maamme parhaat sepät! Voin hankkia teille mitä haluatte, sillä olen teettänyt kaikki kylämme sotisovat näillä miehillä.' Regon sanoi.
'Situs, tästä emme voi kieltäytyä.' Arman sanoi ja käänsi vankkurinsa porttia kohti.
Portilla vartijat astuivat kärryjä kohti mutta nähdessään kapteenin pysähtyivät siihen paikkaan ja ottivat asennon.
'Terve Reogon onnekas!' he kajauttivat ja Regon tervehti takaisin. He kitivät hiljaa torin reunaan ihmisjoukkojen seassa.
'Se outo armeija ei tainnut pysähtyä täällä.' Arman sanoi hiljaa.
'Eivät ne olisi voineet piirittää Saltburgia!' Hermus tokaisi yksiselitteisesti.
'En ole samaa mieltä.' Situs sanoi 'Huomasitte kyllä mikä on kaupungin valmiustila kun kävimme täällä viimeksi.'
'Tuolla, hiljennähän kelpo Arman.' Regon sanoi ja osoitti heille suuren pajan jonka oven yllä roikkui seinävaate jota koristi Situksen vohkiman kilven kuva. Situksella tuli tukala olo, tuo kilpi oli hänen viittansa alla. He laskeutuivat vankkureista oven eteen ja kävivät sisälle. Oven takana oli suuri sali jonka jakoi pitkä tiski. Tiskin tällä puolen oli hyllyjä ja ihmisiä tarkastelemassa hyllyyn aseteltuja tuotteita. Tiskin takana kävi kova tohina. Ahjojen rätinä, vasaroiden kilinä juoksupoikien huudot muodostivat tasaisen melun. Tiskillä oli monta myyjää ja asiakkaita vielä enemmän. He punnitsivat rahoja ja tarkastivat aseita ja muita tarvekaluja joita myytiin ja ostettiin.
'Päivää ahjontupa!' Regon sanoi nostaen terveen kätensä ylös. Ihmiset hiljenivät ja seppojen päät kääntyivät häntä kohti. Kumarrusten ja tervehdysten jälkeen suurin osa palasi toimiinsa paitsi muutama myyjä jotka olivat jättäneet asiakkaansa ja raivanneet Regonille neljännestiskin. Situs tovereineen asteli Regonin perässä hyllyjen välistä kassalle.
'Mikä ilo nähdä teitä herra!' sanoi hyvin pukeutunut myyjä sydämellisesti. Hän katseli Situsta, Hermusta ja Armania monokkelinsa yli 'Mitä saisi olla kapteeni Regon?'
'Näyttäkäähän tovereilleni asevarastonne ja minä käyn hakemassa muutaman tarvekalun.' Myyjä näytti pöyristyneeltä mutta lopulta sanoi:
'Tulkaa perässä.' Kolmikko saurasi myyjää ahjojen halki rakennuksen takaosaan. Siellä oli ovi joka johti alas. Myyjä nappasi seinältä soihdun ja sytytti sen ahjossa. He käivät pitkiä kierreportaita alas ja pohjalle päästyään he näkivät soihdunvalossa seinäntäysiä aseita ja haarniskoja. Myyjä asteli huoneen seiniä myöten ja sytytti soihdut. Valo täytti huoneen ja näytti jos jonkinlaisia aseita. Hermus päästi huudon 'Hooo!' ja ryntäsi tutkailemaan kalleuksia. Arman katsoi Situsta viehtynyt hymy huulillaan ja tallusti perään. Situksen huomio tarttui huoneen perällä olevaan suureen vitriiniin jossa näytti olevan kaikkein arvokkaimmat ja oudoimman esineet. Keskellä oli suuri haarniska ja miekka jotka olivat hiostavan samannäköisesti koristeltuja kuin kilpi jonka Situs oli anastanut.
Myyjä näytti olevan hyvillään kun varasto miellytti Armania ja Hermusta. Huomatessaan Situksen seisovan hiljaa tuiottaen vitriiniä hän sanoi:
'Mitä saisi olla teille herra...?'
'Mitä nuo ovat?' Situs sanoi kiertäen nimensä kertomisen.
'Lordi Longsthösin sotisopa.' myyjä sanoi esittävään sävyyn 'Kaunis asetelma. Siihen kuuluu myös erittäin kaunis kilpi joka on kuulemma kadoksissa.'
'Kuka on Lordi Longsthös?' Situs kysyi 'Ja kuinka tämä haarniska on päätynyt tänne?' Häntä ihmetytti miksi naapurikylän päällikkö haluaisi anastaa kilven kun kaupungeilla on niin hyvät suhteet. Lisäksi korkea-asemainen Regon ei tuntunut tietävän heidän palkkaamisestaan.
'Lordi Longshös?' myyjä kysyi ja hänen monokkelinsa tipahti. Hän nosti sen ylös ja kertoi: 'Lordi Longsthös on aikaa sitten kuollut, satoja vuosia sitten sanoisin. Hän omisti kaiken maan idässä olevien vuorten ja lännen järvimaiden välissä. Hänet surmasivat erimielisyyksissä olevan maaherrat. Hän itse oli oikein hyvä hallitsija, hänen haarniskaansa säilytettiin pyhänä esineenä. Sen kilven varastajaa odottaa kyllä hirsipuu, sen minä sanon.'
'Mutta entä mikä tämä on?' Situs kiirehti oudon esineen luo vaihtaen puheenaihetta. Hän katseli esinettä jossa oli puinen kahva, metalliputki ja monta outoa vipua.
'Emme tiedä. Emme edes tiedä keneltä saimme sen vaikka hän myi sen tänne henkilökohtaisesti.' myyjä sanoi 'Hän ei puhunut kieltämme. Onnistui kuitenkin myymään sen puolen leivän hinnalla.'
'Saanko katsoa?' Situs kysyi.
'Herra on hyvä. Annahan kun avaan vitriinin.' myyjä sanoi ja ojensi Situkselle oudon esineen pidellen siitä kahdella sormella kiinni. Situs katseli sitä hetken epäluuloisena ja tarttui varovasti kahvaan. Se sopi hyvin kädelle. Kahvasta lähti kulma joka muuttui muutaman vivun ja napin päästä metalliputkeksi. Kahvasta pitäessään hän huomasi että hänen etusormensa osui tarkalleen yhden pienen vivun kohdalle. Tulisikohan siitä painaa? Situs ei kysynyt vaan painoi uteliaisuuttaan päättäväisenä vivun alas. Seurasi välitön pamahdus, räjähdys suorastaan. Ase tärähti lujaa Situksen kourassa ja sylki tulta ja savua. Kun savu hälveni myyjä oli juossut hänen tovereidensa suojiin.
'Katso mitä sinä teit!' myyjä parkaisi. Situs huomasi että vitriinin lasi oli sirpaleina ja Lordi Löngsthosin miekan terä oli poikki.
'Kuinka meinaat korvata tämän! Edes kapteenin suojelus ei sinua pelasta!' Situs säntäsi miekan luo. Terä oli kahtena palasena ja kolmena sirpaleena. Sen oli särkenyt pieni metallikuula joka oli lähtenyt aseesta. Hermus ja Arman seisoivat mykkinä, ihmetellen tapahtunutta.
'Kutsun vartijat!' myyja sanoi ja juoksi portaisiin.
'Nyt tuli kiire!' Arman sanoi. Situs keräsi miekan palaset ja juoksi myyjän perään. Kolmikko säntäsi kuumien ahjojen ohi ja huusi:
'Regon täytyy mennä! Jätä ostoksesi, me menemme!' Neljästään he hyppäsivät rattaisiin ja rymistivät torin läpi niin että kulkijoiden täytyi hyppiä pois alta. Vartijoita juoksi myyjän kanssa heidän perässään.
'Pysäyttäkää nuo varkaat ja pyhäinhäväitsijät!' myyjä huusi vartijoiden karjunnan säestäessä. Muutama urhea maajussi hyppäsi heidän tielleen ja kyytiin mutta heidät tönittiin nopeasti pois. Portilla oli jo ainakin kymmenen vartijaa hilparit tanassa.
'Päät alas!' Arman huusi ja he syöksyivät vartijoiden läpi. Pian he olivat jo kaukana portilta. Situs katsoi taakseen ja näki myyjän vartioineen portilla.
'Korjaan ja palautan sen!' Situs huusi.
He kulkivat monta mailia niin lujaa kuin jaksoivat. Vasta kun olivat varmoja siitä ettei heitä voitu tavoittaa nopeasti linnasta käsin he hidastivat käyntiin.


Neljäs luku:

'Mitä siellä tapahtui?' Regon kysyi puoliksi vihaisena puoliksi hämillään 'Nyt minun täytyy hankkia tarpeeni tästä lähtien Hensfothista!'
'No... uskon että käytin sellaista tultasylkevää asetta kuin niillä idästä tulleilla sotilailla.'
'Mitä?!' Regon hämmästyi 'Kuinka kummassa?'
'Luulen että he myivät sen tuohon seppälään.'
'No mitä sinä sillä teit?' Regon uteli. Situs veti esiin Longsthösin miekan kahvan jossa oli enää puolikas terä.
'Voi ei....' Regon sanoi ja hautasi kasvonsa kämmeniinsä.
'SINÄ TYPERYS!' Regon ärjyi hänelle 'Nyt olet koko tämän herttuakunnan vihollinen! Meidän täytyy ehtiä Hensforthiin ennen kuin sinun nimesi!'
He kulkivat iltaruskoon asti hiljaa kohti Hensforthia. Kaikki olivat hieman vihaisia Situkselle, Regon vielä hieman enemmän.
'Kuinka minä korjaan tämän miekan?' Situs ihmetteli.
'Et ainakaan Hensforthissa!' Regon sanoi.
'Niin, et tässä herttuakunnassa.' Arman sanoi 'Etkä sen ulkopuolella, lännessä ja etelässä on vihamiehiä, pohjoisessa loputtomiin jäisiä vuoria ja idässäkin ilmeisesti vihollisia.'
'Onko meillä karttaa? Situs Kysyi.
'Onneksesi ehdin hankkia ainakin kartan, aseet jäivät hankkimatta!' Regon tokaisi ja sysäsi pergamentin Situksen syliin.
Kartassa oli vain kolme maakuntaa, Hensforth, Vilgor, ja tietysti suurimpana Saltburg. Kylä josta Regon on kotoisin on Vilgorin ainoa asuttu alue, loput ovat peltoa ja niittyä. Vilgoria rajaa Saltburg ja idän vuoret. Saltburg on Hensforthin, Vilgorin ja lännen Järvimaiden välissä. Sillä on myös hieman rannikkoa ja suuri metsä jonka he pian jättävät taakseen. Hensforth on Järvimaiden ja Saltburgin välissä. Puolet sen rajasta on rannikkoa ja sillä on hyvät kauppayhteydet. Järvimailla on paljon hajanaista asutusta ja yksi suurempi kaupunki, Lekton. Tämä kartta on melko tarpeeton, siinä on vain herttuakunnan alueet ja rajat. Tämän kartan ulkopuolella on vain vihollisalueita.
'Meidän täytyy ostaa laajempi kartta Hensforthista.' Sotus sanoi ja ojensi kartan takaisin Regonille.
Situs alkoi miettimään idän armeijan aikeita. Jos yksi mies oli kerran myynyt aseensa Saltburgiin, hän ei olisi päässyt sisään jos olisi marssinut armeijan kanssa portille. Armeija ei olisi saanut näkyä Saltburgille asti. Se tarkoittaa sitä että he kiertävät etelästä ja jos he jatkavat matkaansa länteen ja välttävät suurempia kaupunkeja, he kulkevat Hensforthin ja metsänreunan välistä. Suuri armeija tietty lepäsi ja kulki melko hitaasti. Kiirehtiessään Situs ja muut olivat tietty ohittaneet armeijan. He tulevat armeijan tielle!
'Regon! Anna kartta takaisin!' Situs sanoi ja tarkasti asioita. Mikäli he haluavat selvitä kohtauksitta, heidän tuli kiirehtia eteenpäin niin lujaa kuin pääsivät. Situs katsoi hätäisesti itään. Sieltä nousi savua ja hänen kaameimmat mietteet kävivät toteen.
'Arman! Nyt vauhdilla Hensforthiin!' Situs sanoi ja rutisti karttaa nyrkissään. Hermus havahtui päiväuniltaan kun vauhti kiihtyi.
'Hei!... Mihin nyt on kiire?'
'Minä kysyisin sitä samaa.' Regon sanoi ja nappasi kartan Situkselta.
'Missä kohtaa karkasitte armeijan kynsistä?' Situs kysyi Regonilta ehtimättä selittää tilannetta.
'Hieman metsän itäreunan jälkeen miksi niin?' sitten Regonin aivot katsoivat karttaa, yksi plus yksi on kaksi. Regon huusi ja katsoi itään. Savu tihenee.
'Nyt vauhtia!' Regon parkaisi.
Ilta pimeni ja Hensforthin tornien sinitiiliset huiput nousivat horisontista. Niin teki myös idän savu. Uskaltaisiko armeija hyökätä Hensforthiin? Selviäisikö se hyökkäyksestä? Heidän täytyy heti varoittaa kaupunkia. Rannikko näkyi jo ja koko Hensforthin linnake. Linnan hälytyskellot soivat ja muurin harjoilla seisoi paljon sotilaita. Ihmiset juoksivat satamasta linnaan. He saavuttivat linnan kun ihmiset olivat sisällä ja portti oli menossa kiinni. Muurin harjalla vartijat katsoivat ensin heitä ja sitten itään ja päästivät vielä nämä matkalaiset sisään.
Kaikki neljä tulijaa olivat sotureita ja halusivat heti tietää kaupungin puolustuksesta.
'Missä on kapteeninne?' kysyi Regon vastaantulevilta sotilailta 'Teille puhuu Vilgorin kapteeni Regon onnekas!'
'Itämuurin harjalla! Siellä ovat muutkin!' sotilaat sanoivat ja kaappasivat aseet viereisestä rakennuksesta. Hensforthin muurit olivat yli kolmekymmentä metriä korkeat, eikä niihin olleet vielä yhdetkään tikkaat yltäneet. Kaupunki oli lisäksi täynnä korkeita torneja joissa oli paljon keihään heittimiä jotka sinkosivat keihäitä suuren varsijousen näköisellä jousella vihollisen niskaan.
He loikkivat pitkät portaat muurin harjalle. Portaat olivat niin pitkät että heidän täytyi hidastaa vauhtia. Vihdoin harjalle päästyään he katsoivat itään. Siellä näkyi jo musta linja horisontissa. Muurin reunalla seisoi järkähtämättä sotilasrivi. Yksi mies käveli erillään pitkin muurin harjaa. Hänellä oli pitkä, siivekäs kypärä, valkoinen paita hopeisen rengaspaidan yllä. Rengas suojat riippuivat polvissa asti ja jaloissaan hänellä oli hienot rautakengät jotka oli nivelletty nilkan kohdalta ja ylsivät polviin.
'Hoi!' Regon huudahti miehen perään ja esitääytyi.
'Olen kapteeni Vithelm.' mies sanoi ja kumarsi seurueelle joka kumarsi takaisin.
'Ovatko ne tulossa kimpuumme?' Hermus sanoi erittäin hengästyneenä.
'Soisin etteivät.' Vithelm sanoi 'Emme tiedä vielä.'
'Paljonko teillä on miehiä ja oletteko varautuneet piiritykseen?' Situs kysyi vakavasti.
'Miehiä on kaksituhattakolmesataakaksikymmentäseitsemän. Kaikki ovat muureilla, ja valmiina torjumaan vihollisen. Ruokaahan meillä tietty on, voimme elää täällä linnassa pitempään kuin vihollisemme jaksavat seistä porteilla!'
'Elleivät he tule porteista sisään.' Arman tokaisi.
'Olemme varautuneet!' Vithelm vastasi happamasti kommenttiin 'Meillä on kaupungin alla suuri luolasto jossa voimme elää jonkin aikaa, sieltä on myös kyseenalainen käynti Saltburgiin.'
Situksella ei ollut paljoa käsitystä tästä kaupungista, mutta ei hän tiennyt mitään vastustajistaankaan. Hänellä ei ollut oikein minkäänlaista käsitystä kuinka helppo tai vaikea tai kenties vastustamaton tuleva taistelu tulisi olemaan. Jos se siis tulee.
Kun keihäät alkoivat erottua mustasta sotilasmassasta horisontissa, he huomasivat kuinka paljon vastustajia oikesti on. Heitä oli tuhansia! Ehkä viisi tai seitsemän, Situs ei ole paljoa katsellut armeijoita eikä tarkkaan voinut sanoa kuinka paljon vastustajia on. Muurinharjaa pitkin juoksi nuori sotilas jonka löysät suojukset kilisivät hänen mennessään. Hän pysähtyi Vithelmin kohdalle ja sanoi:
'Tietoa tähystystornista kapteeni! Vastustajia on noin seitsemäntuhattakahdeksansataa, heillä ei ole linkoja eikä hyökkäystorneja. En usko että he piirittävät linnan.'
'Heillä on kuitenkin kiistaton ylivoima.' Vithelm vastasi ja Arman nyökkäsi 'Toivokaamme että he jättävät kaupunkimme rauhaan.' Heidän ylitseen lensi muutama pikimusta haukka kohti horisontissa näkyvää vihollisarmeijaa.


Välinäytös

Kokenut kenraali ratsasti mustalla hevosella suurten miesjoukkojen keskellä. Kenraali oli johtamassa retkikuntaa jonka tarkoituksena on tuoda rikkauksia keisarikuntaansa. Vielä heitä ei kuitenkaan ollut lykästänyt. Vastaan on tullut vain pikkukylä josta sai hieman ruokaa ja orjia. Orjatkin täytyi tappaa kun he eivät millään suostuneet yhteistyöhön. Olisivat päässeet karkuun mutta hänen Retkikuntansa täytyi pysyä salassa, vihollinen voisi valmistautua hyökkäykseen. Sitten he huomasivat suuren linnan jossa vain muutama johtaja kävi asioimassa, he eivät olleet varustautuneet piiritykseen. Retki on ollut täyttä ajanhukkaa, he eivät olleet löytäneet mitään. Kartoittivat he kyllä maata länteen monen päivän matkan ja ovat löytäneet meriväylän joka kulkee heidän keisarikuntaansa. Mutta saalista ei ole saatu ja heidän resurssinsa ovat vähissä.
'Kenraali!' sihahti eräs mies joka ohjasti suuren matelijamaisen pedon kanraalin viereen 'Kätyrimme ovat ottaneet selvää tuon horisontissa näkyvän rakennuksen asioista. Muutama soluttautui sisään ja he lähettivät haukoillaan tietoa.'
'Mitä saitte selville?' suuri kenraali puhui matalla äänellä.
'Siellä on vain parituhatta miestä! He ovat havainneet meidät ja kaikki on valmista piiritykseen. Muurit ovat korkeat ja portti kova mutta miehiä on vähän. Aseinaan heillä on vain kaari-aseita ja keihäitä! Primitiivistä.'
'Loistavaa.' kenraali myhäili ja hekotteli hetken niin että hänen pitkät viiksensä heiluivat 'Sen kaupungin pulostus ei kauaa kestä.'
'Aivan!' hymähti mies hänen vierellään karautti pedollaan sotilasmassan sekaan.


Viides luku:

Armeija horisontissa alkoi uhkaavasti kaartaa kohti linnaa. Situs ei uskonut taistelun alkavan vielä pitkään aikaan, viholliset olivat niin kaukana. Mutta Vithelm huusi niin että muurit raikuivat:
'Heittokoneet! Ladatkaa!' torneista ja tasanteilta heidän takaansa alkoi kuulua kilinää ja huutoja 'LAUKAISKAA!' Muurilla seisovien miesten yli alkoi viuhua suuria puolitoista metrisiä metalli keihäitä jotka lensivät uskomattoman korkealle ja saattoivat jopa saavuttaa noin kilometrin päässä olevat viholliset.
'Meillä on vielä mahdollisuus näyttää että olemme vaarallisia kun he eivät selvästi ole varustautuneet piiritykseen.' Vithelm selitti toimiaan.
'Seuraava laukaus!' Vithelm huusi ja linnan puolustus näytti jälleen mahtinsa.
Viholliset olivat vielä niin kaukana ettei Situs nähnyt kaatuivatko viholliset, mutta keihäät lensivät selvästi perille asti. Idän armeija lisäsi vauhtiaan ja siellä alkoi räiskyä savua. Näytti kuin he olisivat hiljaa palaneet mutta pian kuului pamauksia. Muuri alkoi pölistä ja muruset lentelivät. Muutama mies kaatui muurin reunalta.
'Mitä tämä on?!' Vithelm huusi kauhuissaan.
'Heidän outo aseensa joka ampuu tulta ja metalli kuulia uskomattomalla nopeudella ja tuhovoimalla.' Situs sanoi asiantuntevasti ja kyyristyi hieman.
'Vithelm!' Arman huusi miesten huutojen yli 'Käske muurilla olevat miehesi alas!' Vithelm punnitsi miesten uhkausarvoa muurinharjalla seistessään mutta päätti lopulta että heistä on enemmän hyötyä elävinä.
'Miehet! Suojautukaa!' Vithelm komensi ja painui itsekin alas. Hänen miehensä polvistuivat muurin suojaan.
Tulitusta jatkui molemmin puolin ja kun vastustajat olivat tarpeeksi lähellä ottivat rivimiehet jousensa esiin. Nuolet lensivät pilvinä vihollisen niskaan kuin vihaiset ampiaiset. Nyt Situskin näki että tulosta tuli.
Muutamia tikkaita alettiin nostamaan muurinkylkeen, mutta ne jäivät monta metriä vajaiksi. Harvojen tikkaille kiipijöiden niskaan satoi nuolipilvi. Idän miehet saivat aseensa ladattua ja ampuivat uudelleen. Tällä kertaa tuho oli sanoinkuvaamaton. Vaikka suuri osa luodeista paukahteli kiveen osa niistä osui ampumaaukkoihin. Kuulat lävistivät puolustajien rengaspaidat ja Hensforthin miehet kaatuivat ja huusivat kivusta. Muurilla syntyi yleinen sekasorto ja joillekin paikoille jäi vain yksi tai kaksi miestä. Yksinäiset sotilaat panikoivat ja juoksivat henkensä edestä karkuun tai toisten avuksi jättäen muurille suuria aukkoja puolustuksessa. Itämuurin sotilaat juoksivat ja auttoivat haavoittuneita ja äskeinen nuolisade muuttui muutamaksi viheltäväksi nuoleksi.
Vihollismassat vyöryivät linnan muurejä myöten pyrkien piirittämään sen. Eteneminen oli kuitenkin hidasta kun puolustajat ampuivat minkä jaksoivat. Tehokkaat keihäänheittimiet tekivät myös tuhojaan. Vastustajilla oli myös outoa ratsuväkeä tavallisen hevosilla ratsastvan lisäksi, heillä oli matelijamaisia petoja. Ne olivat nelijalkaisia, paksusuomuisia mutta melko hitaita. Ne kuitenkin löntystivät ihan kelpo vauhtia jääden hevosista jälkeen mutta keräten nuolia kylkiinsä paljon enemmän kuin hevoset. Yksi keihäänheitin ampui nuolensa suoraan tällaisen pedon kylkeen. Hirviö kaatui pysäyttäen nuolen ja ilmeisesti kuoli. Ratsastaja sen sijaan nousi ylös ja kiirehti jalkaväen sekaan.
Situs ei voinut olla täällä avuksi kun ei edes nähnyt mitä tapahtui. Vithelm oli tehokas ja kykeni johtamaan yksin itämuurin puolustusta.
'Arman!' Situs huusi 'Mennään muualle, ehkä voimme olla avuksi muualla!' Arman nyökkäsi ja tuuppasi kauhistuneena kyyristynyttä Hermusta kylkeen. Regonkin tuli heidän mukaansa ja he lähtivät kohti pohjoismuuria.
Nuolivanat seurasivat ratsumiehiä kun he ratsastivat linnan vieritse keihäänkärjet kimmeltäen. Situs tovereineen juoksi muuria myöten muurin tiheämmin puolustetuille osille.
'Välskäri!' kuului korviahuumaava huuto edestäpäin. He kiristivät vauhtiaan ja näkivät muutaman miehen joilla oli pahoja haavoja muukalaisten aseista. Arman ja muut polvistuivat heidän vierelleen ja katsoivat tilanteen. Yhdellä miehellä valui verta suupielestä eikä hän hengittänyt. Toinen huusi polvillaan ja painoi käsillään vasenta olkapäätään. Kolmas oli kyyristynyt ääneti makaavan miehen viereen ja piteli kättään.
Arman antoi polttavan nesteensä ja Situs alkoi lääkitsemään haavoja. Arman katsoi makaavaa miestä ja painoi hänen luomensa kiinni. Sitten oli huutavan miehen vuoro. Täristen hän nosti kätensä haavalta. Regon sysäsi leilin jolla Arman pesi veren. Ampumahaavassa oli rengaspaidan palasia jotka Arman nyppi pois samalla kun mies puri leilin hihnaa. Haava oli suuri ja ammottava ja luultavasti osunut valtimoon. Arman sitoi sen tiukasti miehen vyöllä ja lähetti tämän kiireen vilkkaa linnan sisälle hoitoon. Kolmannella ei ollut niin kovia vahinkoja. Ammus oli riipaissut hänen kättään eikä verta tullut pahasti. Side auttoi miehen taas keihään varteen.
Auttajat jatkoivat matkaansa eteenpäin kohti länsipuolta. Matkalla he sitoivat muutaman siteen. Länsipuolella oli rauhallista. Muutama vihollinen oli päässyt sinne mutta hekin saivat nuolia niskaansa. Kenelläkään ei ollut hätää joten Situs tovereineen jatkoi matkaansa eteläpuolelle jolla sijaitsi myös portti. Matkalla eteläpuolelle muurin juurella juoksevat viholliset lisääntyivät koko ajan. Portin luona taistelu oli jo käynnissä ja heidän perässään juoksi miehiä avuksi. Yhtäkkiä koko linna vavahti ja portilta kuului uskomaton jysäys. Situs kaatui maahan eikä kuullut mitään hetken ajan. Kun hänen kuulonsa jotakuinkin palasi hän kuuli portilta hätääntynyttä huutoa. Pöly leijui korealla portilla ja miehet juoksivat alas muurilta. Mitä ihmettä tapahtui?



Kuudes luku:

He pääsivät portille asti ja huomasivat ettei porttia ole! Jäljellä oli vain joka puolelle lentäneitä säpäleitä ja leijuvaa tomua. Hensforthin miehet alkoivat muodostaa linjoja linnanpihalle. Hetken oli hiljaista mutta yhtäkkiä pölyn seasta syöksyi sankkoja parvia vihollisia keihäät tanassa kohti Hensforthin miehiä.
'HOHOO!' Hermus karjui ja veti suuren miekkansa esiin sännäten taisteluun. Situs, Arman ja Regon tekivät samoin. Hensforthin miehet olivat todella hyviä taistelijoita. Pitempiä ja vahvempia kuin itäläiset. Mutta idän miehillä oli kiistaton ylivoima. Lisäksi he olivat pelottomia ja syöksyivät aseettominakin suoraan kohti keihäitä. Hermus oli jo kaatanut monta vihollista Hensforthilaistenkin saadessa väistellä hänen tuulimyllymäistä jyräystään. Regon iski hiljalleen kilpensä suojista tehden tulosta. Arman ja Situs olivat rinta rinnan ja iskivät komeasti yhteistyöllä. He ovat monia vuosia taistelleet näin ja tietävät tismalleen mitä toisen päässä liikkui. Situs loikkasi pistoon iskien vihollista mahaan samalla kun Arman heilautti kaaren osuen Situsta uhkaavan vihollisen kaulaan. Oli pelottavaa joutua noin toimivan yhteistyön eteen.
Vihollinen painoi kuitenkin päälle pakottaen puolustajat perääntymään. Vihollisian oli jonkin ajan kuluttua kertynyt jo niin paljon että muurien jousimiehet siirtyivät tähtäämään nuolensa linnan sisälle. Hensforthilaiset perääntyivät koko ajan askel askeleelta. Pian he kuulivat Vithelmin hurjan huudon taistelun keskeltä:
'Pitäkää linjanne! Muurilta joka toinen mies tulkoon lähitaisteluun!' portaat täyttyivät miehistä kun sana meni eteenpäin. Hensfothin sisäpihan puolustus koveni huomattavasti muttei vihollisia saanut millään työnnettyä takaisin. Veristä oli taistelu. Portilta alkoi pikkuhiljaa lähestyä vihollisen ratsuväkeä.
Ratsuväki syösyi talloen paljon omiaankin mutta kun se tömähti puolustajiin he kaatuivat välittömästi suurten petojen voimasta ja painosta. Pedot olivat yhtä vaarallisia kuin itse ratsastajat. Taistelu oli käynyt täysin yksi puoliseksi ja Hensfothilaiset juoksivat henkensä edestä. Vithelm jäi huutamaan:
'TAKAISIN SENKIN PELKURIT!! PETÄTTE HERTTUAKUNTANNE!' Muutama mies otti Vithelmin ja veti hänet taistelusta vieden hänet linnan sisätiloihin. Situs tovereineen teki samoin. Kun lähes kaikki miehet olivat sisällä alkoi välitön ovien telkeäminen.
Hensforthin miehet heittivät runsaslukuiset pöydät, tuolit, seinävaatteetkin ovien eteen. He olivat täysin pakokauhun vallassa. Osa miehistä jatkoi matkaansa linnan sisään heittäen aseensa nurkkaan.
'Enää ei ole paljoa tehtävissä.' sanoi Arman. Hän on lääkitsijä ja kertoo aina totuuden eikä anna turhaa toivoa. Mutta nyt ei kenelläkään ollut edes turhaa toivoa. Vihollisia oli vielä monta tuhatta ja heidän välillään oli vain puinen ovi ja läjä huonekaluja.
'Suosittelen että jatkamme matkaa linnan sisälle.' Arman sanoi.
'Eikö se kippari sanonut että täältä löytyy maanalainen tie Saltburgiin?' Hermus mutisi hengästyneenä.
'Aivan!' Situs sanoi 'Etsitään se ja jätetään tämä paikka oman onnensa nojaan.'
'Kuinka kummassa voit olla tuota mieltä?!' Regon hirmustui ja muutama Hensforthin sotilas vilkuili hädissään heihin päin.
'Minä en jaksa välittää tästä mädäntyneestä sirpaloituneesta herttuakunnasta. Näillä pienillä maanpalasilla on väärät johtajat. Saltburgissa kuulin Lordi Longsthösistä, siitä kuinka hän suistui vallasta. Lisäksi Saltburg on täysin korruptoitunut! Sen olen huomannut jo kahdenkymmenen vuoden vierailuiden aikana.' Situs valitti vastaukseksi. Arman nyökkäsi happamasti muttei yhtään niin happamasti kuin Regon katseli heitä.
'Minä ainakin menen!' Hermus sanoi ja lähti viilettämään linnan käytäviin.
Situs ja Arman lähtivät miettimättä perään. Regon vilkaisi ovea jota hätääntyneet sotilaat pidättelivät, mutta lähti kuitenkin toverieidensa perään.
He saavuttivat pian melko hitaan Hermusin. Heidän vieritseen vilahteli käytäviä eivätkä he tienneet minne mennä. Yhtäkkiä viereisestä huoneesta kuului huutoa. Situs viittasi muut pysähtymään.
'Mitä tämä on?!' kuului oven takaa 'Kaikkien yhteistyömme vuosien jälkeen Saltburg jättää meidät avutta?!'
'Mitäs minä sanoin?' Situs hymähti ja työnsi oven auki. Huone oven takana oli loistelias, oletettavasti herttuan sali jonne he olivat astuneet henkilökunnan sisäänkäynnistä. Herttua, lievästi ylipainoinen punaisessa viitassa ja hänen vasallinsa käänsivät päänsä tulijoita kohti.
'Ulos! Menkää puolustamaan maatanne!' Herttua ärjyi heille rytistäen kirjettä kourassaan.
'Minä kieltäydyn tarjouksestanne, ylhäisyys.' Situs sanoi ja tervehti rahvaalla käden heilautuksella 'Etsimme salaista uloskäyntiä linnastanne. Saatte opastaa meidät sinne.'
Herttua katsoi heitä täysin hölmistyneenä:
'Kuinka kummassa sinä tiedät siitä? Ja missä on haarniskasi?'
'En kuulu henkilöluntaan. Eikä kukaan muukaan meistä.' Situs sanoi happamasti 'Linnanne on mennyttä. Se tulvii tuhatpäin vihollisia ja saattavat rynnätä näistä ovista sisään milloin vain!'
Ja niin kuin Situksen kutsumana, suuret pariovet huoneen päässä retkahtivat auki ja toistakymmentä idän miestä juoksi huutaen sisälle. Herttua ja hänen vasallinsa juoksivat kirkuen valtaistuimen taakse. Neljä miestä veti miekkansa esille ja ryhtyi puolustustoimiin. He pistivät heti muutaman vastustajan ja levittäytyivät pidättelemään koko huoneen mittaa. Hermuksella ei näyttänyt olevan ongelmia kun omiaan ei tarvinnut väistellä. Situs ja Arman pidättelivät huoneen keskustaa ja suurinta määrää vihollisista. Jälleen kerran vastustajat painoivat päälle.
'Herttua! Poistukaa huoneesta!' Regon huusi.
'Ei! Me emme tiedä missä ulospääsy on!' Arman huusi ja hyppäsi pidättelemään Herttuaa 'Toverit! Lähdetään!' Muutkin jättivät linjan ja juoksivat ovelle. Arman käänsi kahvaa mutta ovi oli lukossa!
'E-e-ei hätää!' vasalli änkytti 'Minulla on avain!' hän sanoi ja alkoi näpräämään tärisevin käsin avainnippuaan.
Viholliset saivat heidät kiinni ja taas he taistelivat, nyt selkä seinää vasten.
'Vauhtia!' Hermus huusi ja vasalli pudotti avaimet maahan. Hän syöksyi niiden perään ja jatkoi työtään maassa toisen vasallin sählätessä mukana.
'Tästä ei tule mitään!' Situs voihkaisi. Hän löi viholliseltaan keihään poikki kun Arman pisti tätä rintaan. Sitten Arman löi miekkansa pidättelemään vastustajan asetta kun Situs iski tätä miekalla vatsaan. Yllättäen Situs sai ponnesta päähänsä pudottaen aseensa maahan. Hän hoiperteli muutaman askeleen taaksepäin ja kaati selälleen. Viholliset syöksyivät riemuissaan häntä kohti. Viimeisenä puolustuksena Situs kaappasi Longsthösin kilven viittansa alta. Vihollisen aseet kalahtelivat suureen suojukseen ja Arman löi häntä uhkaavat miehet hengiltä.
'Vihdoin!' vasallit vinkaisivat ja avasivat oven. He perääntyivät pikkuhiljaa ovesta ulos sulkien sen taas toiselta puolelta jättäen viholliset paukuttamaan sitä.
'HOHOOO!' Regon huusi ja hänen silmänsä levisivät hämmästyksestä 'KUKA SE MEIDÄN MAANPETTURI OLIKAAN!?!' Hän karjui Situkselle nähtyään kilven.
'Älä inise!' Situs sanoi vaivaantuneena 'Meidän täytyy päästä pois täältä hetimiten!'
'Älä luulekaan että annan tämän jäädä tähän!' Regon sanoi suivaantuneena.
Jälleen he juoksivat käytäviä, tällä kertaa opastuksella. He kulkivat ainakin viidet portaat alaspäin ja olivat lopulta monenkymmenen metrin verran maan alla.
'Se on tässä huoneessa.' herttua huohotti osoittaen köyhää puuovea.
'Vasallit!' Situs huudahti 'Haluatteko olla kunnon kansalaisia?' Vasallit vilkuilivat toisiaan.
'Painakaa tämä huone mieleenne ja etsikää Vithelm! Hän auttaa teidät ja muut miehet ulos kaupungista. Ja jos me näemme teidät jälleen ilman muita, tarvitsen uuden miekan! Onko ymmärretty?!' Vasallit juoksivat henkensä edestä takaisin ylös.
Situs oli astumassa ovesta sisälle kun hänen takaansa kuului huutoja vieraalla kielellä. Kuusi idän miestä oli seurannut heitä ja osoittivat nyt vasalleja tuliaseillaan portaissa. Arman ja Regon syöksyivät tappamaan viholliset. Kolme kuoli heti. Kolme muuta tähtäsivät heihin ja amuivat. He olivat liian lähellä ja kaksi ampui ohi saadessaan miekoista. Kolmas luoti osui Herttuaa kaulaan. Viimeinenkin muukalainen sai surmansa ja vasallit saattoivat jatkaa matkaa.
He ryntäsivät herttuan osoittamaan huoneeseen ilman herttuaa joka oli selvästi kuollut. Huone oli ihan tavallinen eikä siellä ollut mitään mikä näytti salaiselta tunnelilta. He käänsivät koko huoneen ympäri. Tuolit ja pöydät viskottiin läjään huoneen keskelle. Hyllyt kaadettiin ja seinävaatteet revittiin alas. Ei mitään jälkeä. Epätoivoisina he hakkasivat seiniäkin.
'Se siitä.' Arman voihkaisi 'Ei täältä pääse mihinkään.' Situskin vilkuili ympärilleen tyhjiä seiniä ja kattoa ja nyökkäili.
'Ehkä herttua erehtyi.' Regon sanoi 'Mennään takaisin.' Raivostuneena Hermus nappasi kokonaisen pöydän ja viskasi sen lattialle. Pöytä ei mennytkään rikki. Se rysähti kivilattiasta läpi ja hetken päästä kuului toinen rysäys kun pöytä osui pohjalle.
'Loistavaa!' Situs huudahti.


Seitsemäs luku:

He katsoivat alas tuoreesta reiästä jonka yllä leijui pölyä. Pohjaa ei näkynyt ja siellä oli säkkipimeää.
'Kuinkahan syvä se on?' sanoi Situs ja pudotti pienen puupalan. Kului muutama sekunti ja pohjalta kuului kolahdus. He katsahtivat toisiaan ja Situs hyppäsi alas. Pudotus kouraisi häntä lujasti vatsasta. Yllättäen pimeässä hänen jalkansa kolahtivat maahan. Pudotus ei ollut pehmeä ja Situs huudahti, lattia oli kovaa kiveä eivätkä pudotetun pöydän kappaleet yhtään auttaneet. Situs potki vikkelästi pöydän palaset pois tieltä ja huudahti:
'Tulkaa vain! Mutta varovasti!'
Arman tupsahti ketterästi alas ja Regon seurasi pienellä kolahduksella. Hermus rysähti heidän perässään voihkaisten painoaan. Siellä oli säkkipimeää, ainoa valo tuli ylhäältä lattian reiästä. Arman tekaisi soihdun pöydän jalasta, rievusta ja polttavasta nesteestään. Punainen hehku valaisi huoneen. Se oli koruton käytävä jossa ei ollut muuta kuin kivetty holvikatto ja pohja joka oli maata. He näkivät edessään portaat jotka ilmeisesti lähtivät ylemmästä huoneesta. Kaikki jättivät viisaasti tuon seikan mainitsematta.
'Tämä tunneli vie kuulemma Saltburgiin.' Situs sanoi vaikeasti 'En mene sinne enää.'
'Ei auta muu kuin mennä.' Arman sanoi ja katsoi soihdun valossa eteenpäin.
'Kyllä sinä jotain keksin Situs.' Hermus sanoi ja lähti tarpomaan eteenpäin.
Niin he kävelivät jonkun tovin eteenpäin käytävää jossa ei ollut minkäänlaisia maamerkkejä. Situs katseli ympärilleen. Holvikatto oli melko korkealla ja se oli virheettömän sileä. Kuka kumma voi tehdä näin hienoa työtä? Tunnelissa oli paksu tomukerros pohjalla joten kukaan ei ollut kävellyt täällä pitkään aikaan. Eivät edes rotat. Kuitenkaan tunnelissa ei haissut yhtään tunkkaiselle. Yhtäkkiä Regon pysähtyi.
'Mitä?' Hermus kysyi mutta Regon nosti sormensa merkiksi siitä että kannattaisi olla hiljaa. Hetken he seisoivat paikoillaan kunnes kuulivat ääniä takaansa.
'Kurjat rotat!! Maanpetturit! Päästäkää minut!!' vihainen karjunta raikui autiossa tunnelissa. 'Senkin kurjat äpärät!' ärjyminen jatkui ja tuli koko ajan lähemmäksi. Pian heidät soihtunsa valoon saapui kummallinen ilmestys josta ei aluksi saanut mitään selvää. Pian he näkivät että se oli Vithelm. Vasallien ja muutaman sotilaan kantamana.
'TE!' Vithelm huusi vääntäytyi irti alaistensa otteesta. Hän marssi Situksen eteen ja huusi:
'Mitä tämä tarkoittaa!?' johon Situs vastasi tyynesti:
'Tämä tarkoittaa juuri sitä että Hensforth on mennyttä! Missä ovat muut jotka käskin vasallien hakea?'
'ASTUKAA ESIIN SIELTÄ SENKIN PELKURIT!!' Vithelm huusi naama punaisena pimeyteen ja sotilaita ja siviileitä asteli soihdun valoon. Vithelm veti henkeä aivan kuin olisi aikonut huutaa Situksen hengiltä, mutta Situs kiirehti sanomaan:
'Hensforth oli evakuioitava pikimmiten! Koko linna oli täynnä vihollisia ja jokainen henki joka vielä tuhlataan on turhaan hukkaan heitetty! Teidän tulee nyt hakea turvapaikka Saltburgista!'
Vithelmin heuhkot tyhjentyivät.
'Satburgista?' hän henkäisi hölmistyneenä 'Kuinka me sinne pääsemme?'
'Tämä tunneli vie sinne.' Situs sanoi 'Kerää poppoosi niin jatkamme matkaa. Yrittäkää tehdä jokunen soihtu noille ihmispoloille.' Mykistyneenä Vithelm aukoi hetken suutaan mutta alkoi viimein järjestämään miehiään.
Nyt heitä oli noin kaksisataa. Pelkästään muureilla oli ollut yli kaksituhatta miestä. Tuo taistelu oli ollut kamala verilöyly. Elleivät viholliset olisivat kyenneet räjäyttämään porttia, Hensforthia olisi pidetty tiukassa piirityksessä kuukausia. Portin kohtalo tuntui aivan taialta. Mutta taiathan ovat vain vanhuksien höpinää. Situs ei ole koskaan nähnyt taikoja eikä usko ennen kuin näkee. Situs oli itsekin ampunut sellaisella tuliaseella, eikä hän ainakaan osaa taikoa. Näillä main taikoihin ei uskota, he ovat kuulleet tarinoita lohikäärmeistä ja mahtavista velhoista. Niille aina vain nauretaan, lapsetkaan eivät jaksa sellaisia. Mutta kuinka ihmeessä nuo tuliaset sitten toimivat?


Välinäytös:

Suuri idän kenraali ratsasti hitaasti valloitetun linnan porteista joiden rippeitä lojui kaikkialla. Sisäpiha oli täynnä ruumiita. Hänen omia miehiään oli kuolleiden joukossa röykkiöittäin. Vastustajiakin oli paljon. Ohimennessään hän tökki keihäänsä perällä ruumiita tarkistaakseen olivatko ne elossa. Yksi lännenmies huudahti kivusta. Kenraali loikkasi alas satulasta ja hänen suuri musta haarniskansa helähti. Hän tarttui sotilasta kaulasta ja nosti hänet silmiensä tasolle.
'Ettekö pystyneet parempaan?' hän sanoi ja nauroi. Sotilas kähisi hetken ja lopulta hän veltostui. Verta valui hänen suustaan kenraalin kädelle. Hän viskasi vihollisen maahan.
'Herra!' kuului sihadus hänen takaansa. Kenraali kääntyi katsomaan ja näki kapteeninsa. Hänen haarniskansa oli pahasti naarmuuntunut ja hänellä oli pahoja viiltoja kasvoissa.
'Herra, viimeiset sotilaat ja suuri joukko siviilejä pakeni linnan alle katakombeihin.' kapteeni kertoi 'Otammeko heidät kiinni?'
'Siihen tuskin on tarvetta.' kenraali hymähti 'Mädäntykööt sinne.' Kapteeni nyökkäsi.
'Kerää miehiesi kanssa kaikki kulta, rauta ja ruoka. Koettakaa myös löytää hevosia.' kenraali sanoi ja loikkasi ratsunsa selkään 'Odottelemme saalista leireissä.'


Kahdeksas luku:

Kuka kumma on tehnyt tällaisen tunnelin? Ihmetteli Situs katsellessaan virheettömän sileää ja symmetristä holvikattoa. Tunnelia oli jatkunut jo lähes tunnin ja se oli näyttänyt aivan samalta koko matkan. Ihmetellessään tunnelia ja kamalia vihollisiaan Situs hoksasi että nämä ongelmat eivät olleet lainkaan oleellisia. Mitä hän tekee kun he pääsevät Saltburgiin? Kun vartijat näkevät hänet teloitus on vain ajan kyse. Entä kaikki nämä ihmiset? Situs ei olisi ihmetellyt yhtään jos Saltburg olisi lähettänyt kaikki nämä naiset ja lapset tunnelia pitkin takaisin.
Situs jakoi huolensa muiden kanssa ja sai vastaukseksi murheellisia kasvoja.
'Meistä ei kukaan muu kuin Vithelm voi näyttää kasvojaan Saltburgin kaduilla.' mietti Arman 'Ehkä annamme Hensforthilaisten mennä edeltä, ja odotamme yötä!' Arman sanoi ja hänen ilmeensä kirkastui.
'Ja silloin sotilaat ovat tarkastamassa tulijoita!' Situs sanoi ja hänkin riemastui.
'Tehkäämme niin.' Hermus ilmaisi kantansa.
'Kiitos sinun, Situs, minunkin täytyy ryömiä tunneleissa.' Regon sanoi happamasti.
'Itsehän sinä kinustit mukaan!' Arman sanoi ikävystyneenä. Regon avasi suunsa mutta Hermus laski kätensä hänen olkapäälleen ja sanoi:
'Joten on paras käyttäytyä!' Regon hiljeni.
Matka jatkui mutta nyt tunnelissa tuli muutosta. Laasti oli rappeutunutta ja jostain kohden puuttui tiiliä. Mitä pitemmälle he kulkivat sitä huonommaksi tunneli kävi. Aluksi seinät vain olivat rumia mutta jonkin ajan kuluttua tunneli alkoi olla ahdistavan rappeutunut. Kivetys puuttui, seinillä tuskin oli tukea, tunneli saattoi romahtaa milloin vain. Kaikki hiipivät hiljalleen eteenpäin ja Vithelm meni varoittamaan ihmisiä tunnelin huonosta kunnosta.
Tunnelin ahdistava katto näytti nauravan heille ja koettelevan joukkion hermoja.
'Kauankohan matkaa on vielä jäljellä?' Arman kysyi hiljaa.
'Uskoisin meidän olleen tunnelissa noin neljä tuntia. Olemme kulkeneet yli puolen matkan.' Situs arvioi. Vithelm palasi kansan parista ja ilmoitti:
'Ihmiset eivät ole nukkuneet moneen tuntiin ja nyt on yö! Emmekö aio levätä?'
'Emme ainakaan vielä. Saltburgiin on noin kolmen, neljän tunnin matka ja siellä saa nukkua niin kauan kuin lystää.' Situs sanoi.
Mutta Vithelm ei kuullut lauseen loppua koska sen peitti alleen heidän takaansa kuuluva voimakas jyrinä. Kaikki pysähtyivät järkytyksestä ja ryminä vain voimistui. Sitten ryminän yli kantautui ihmisten kiljuntaa ja pimeydestä juoksi siviili toisensa perään henkensä edestä. Tunneli sortuu! Situs luki Armanin huulilta kun ei kuullut ääntä. Joka iikka pinkaisi juoksuun ryminän saavuttaessa heitä. Situs tunsi jo ryminän maassa vaikka hän juoksi. Ihmisiä kaatuili eikä kukaan jäänyt hölmöön sankar-yritykseen. Sitten Situs tunsi voimakkaan iskun takaraivossaan ja hän huomasi olevansa keskellä Hensforthin linnaketta yksin.
Linnan muurit kaatuivat kuin korttitalo ja joka puolelta häntä kohti juoksi mustaa armeijaa sylkien tulta ja savua. Situs pakeni henkensä edestä linnan sisään. Hän juoksi risteilevää samannäköistä käytävää pitkin ja joka puolella vilisi mustia muukalaisia. Situs juoksi kuin tervassa ja mustat hahmot saavuttivat häntä. Käytävän päässä oli ovi! Mutta se ovi meni koko ajan kauemmaksi mitä ponnekkaammin hän juoksi ja mustat hahmot saavuttivat häntä. Käytävän seinät sulivat hänen ylleen ja ne syttyivät palamaan. Hänen toverinsa olivat sulavan seinän vankeina ja huusivat hänen apuaan. Situs ei voinut jäädä auttamaan vaan hänen täytyi jatkaa epätoivoista pakoaan! Sitten lattiakin suli ja hänen askeleensa upposivat turhaan liejuiseen lattiaan. Hän vajosi koko ajan syvemmälle mustaan liejuun ja palavat seinät laskeutuivat lähemmäs. Mustat viholliset kertyivät hänen ympärilleen ja ilkkuivat kun Situs ei voinut liikkua. Situs vain vajosi ja vajosi ja pian hänen päänsäkin oli liejun peitossa. Silloin hän putosi. Hän putosi loputtomaan synkkään kaivoon jonka seinät olivat ahtaat ja raapivat hänen nahkaansa. Sitä myötä kun hän putosi kaivo sortui hänen peräänsä. Situs oli kauhusta ja kivusta jäykkä eikä voinut muutenkaan tehdä yhtään mitään. Yhtäkkiä hänen selkänsä tömähti kovaan kivilattiaan ja sortunut kaivon kivi iskeytyi hänen ylleen haudaten hänet. Situs huusi ja huusi kivien alla. Huusi kovempaa kuin koskaan oli kuullut kenenkään huutavan.


Yhdeksäs luku

'Elämäni on ohi.' Situs ajatteli 'Nyt selviää vihdoin minullekin kuoleman salaisuudet ja elämän ihmeet. Olen valmis kohtaamaan sen mikä tuonpuoleisessa odottaa!' Situs huusi ja nousi istumaan tarraten lakanaan.
Suuri hämmästys valtasi Situksen kun hän huomasi että puristavansa lakanaa käsissään. Hän avasi silmänsä ja näki kivisen huoneen. Huoneen seinät olivat kiveä kuin linnassa, mutta yhtä kiveä eikä tiiltä. Jopa osa huonekaluista oli kiveä. Onnekseen Situs huomasi itsensä olevan puisessa sängyssä.
'Mitä tapahtuu?' puhahti lyhyt nainen joka asteli nurkan takaa kuivaten lasia liinalla. Huomatessaan että Situs oli noussut ylös hän hymyili leveästi ja kysyi:
'No, minäkin olen utelias kuulemaan mikä sinua tuonpuoleisessa odottaa.'
'Näköjään murkinaa!' Situs sanoi nähdessään pöydän äärellä tuhdin aterian lihaa ja leipää. Hän loikkasi sängystä ja tarttui lihakimpaleeseen ja alkoi syödä. Hän huomasi olevansa nälkäisempi kuin koskaan. Pieni nainen nauroi makeasti mutta nuhteli:
'Se ei ole sinun ruokasi.' hän sanoi heristäen liinaa kädessään 'Valmistin sen miehelleni, mutta saat sen. Teen uuden.'
Nainen hiipi kyökin puolelle.
'Kuinka minä päädyin tänne?' Situs kysyi suu täynnä herkullista porsasta.
'Kuulimme kivivyöryn ja tulimme katsomaan.' nainen puhui keittiöstä 'Raivasimme kivet eikä siellä ollut monta henkiinjäänyttä. Otimme vapauden haudata ruumiit läheisen linnan maille. Meillä on noin kymmenen henkiinjäänyttä jotka ovat heräilleet kuka milloinkin. Täällä kävi muuan herrasmies, Arman, kyselemässä vointiasi. Hän kävi jopa metsästämässä tuon eläimen mitä juuri syöt. Yksi iso kaveri jolla on musta parta on myös toipumassa.'
'Hermuskin!' Situs sanoi iloisena kuullessaan että hänen toverinsa ovat hengissä.
'Niin, ja muutama mies sotisovassa. Heidät me kuitenkin jätimme linnan portille, emme halua tänne sotilaita. Lisäksi meillä on maajusseja.' nainen lisäsi 'Teillä kolmella, sinulla, Arman herralla ja sillä... Hermuksella, on erilaiset vaatteet. Keitä te olette?'
Situs lopetti ruuan jauhamisen ja katsoi alas. Keitä me olemme? Palkkasotureita? Emme enää, mitä me teemme?
'Kulkijoita vain.' Situs sanoi 'Onko teillä miestä jolla on punainen nahkahaarniska?' Nainen mietti hetken ja sanoi 'Mies jolla on valkoinen parta? Hän ikävä kyllä on haudassa. Kuka hän oli?'
'Kapteeni, Regon.' Situs sanoi ja nainen otti osaa.
Ovelta kuului koputus ja ovesta astui sisään mies rengaspaidassa ja jousi kädessään. Hän viskasi villisian oven pieleen ja vetäisi hupun päästään.
'Situs!' Arman huudahti. Hänen perässään taloon asteli lyhyt mies, myös rengaspaidassa ja keihäitä kainalossaan. Pikkumies oli hyvin vanttera ja Hänen partansa ulottui miltei maahan asti. 'Hohhoo poika! Tuletko sinäkin metsälle?' mies huusi voimakkasti 'Tämä Arman tässä on paras metsämies minkä olen tavannut! Toivottavasti sinä olet samaa maata!' Nainen tuli keittiöstä ja halasi miestään.
'Muron! Saitteko taas porsaan?' Ja tähän mies:
'Tämä onkin oikein karju! Ei niin paljoa rasvaa, mutta liha on mureaa!' Nainen nakkasi kevyesti suuren sian olalleen ja lähti ulos perkaamaan sen. Arman ja Muron istuivat pöydän ääreen kun nainen oli tuonut keittiöstä miehensä annoksen.
'Et uskokaan Situs kuinka nämä rinteet kuhisevat villisikoja!' Arman puuskahti posket punaisina.
'Ei kauaa!' Muron sanoi ja nauroi niin että leivän murut lensivät pitkin pöytää 'Me kääpiöt emme ole osannet metsästää niitä kiusankappaleita.'
'Mistä sait tuon paidan ja jousen?' Situs kysyi Armanilta.
'Palkkioksi ensimmäisesta porsaasta. Mutta itse he siitä jäävät voitolle kun käytän näitä metsästykseen.'
Muron nauroi katketakseen.
'Kuinka jaksat juosta tuo paita päällä?' Situs kummasteli. Arman vetäisi kevyesti suojan päältään ja nakkasi Situkselle. Teräksinen rengaspaita oli kevyt kuin viltti! Muron nauroi Situksen venähtäneelle naamalle ja sanoi oikukkaasti:
'Kääpiöiden salaisuuksia.'
'Kääpiö?' Situs kummasteli 'Mitä se tarkoittaa?' Muron hymyili oudosti partaansa ja sanoi ovelasti:
'Jos et kerran ole kuullut meistä ennen, sanotaan että olemme lannistumattomia, pieniä, suuria jättiläisiä.' He nauroivat makeasti Armanin kanssa.
Situs oli hyvin hämillään kaikesta mitä tapahtui.
'Jaahas.' Situs sanoi kun ei oikein tajunnut nauraa heidän jutuilleen 'Kuinka kauan minä nukuin ja onko Vithelm kunnossa?' Arman vakavoitui ja sanoi:
'En ole nähnyt Vithelmiä. Sinä taas olet ollut taju kankaalla kaksi ja puoli päivää. Itse heräsin Eilis päivänä ja Hermus nukkuu kai vain kun ei tarvitse tehdä mitään. Tuuri että selvisimme kaikki kolme.' Situskin löysi vaihteeksi jotain naurun aihetta.
'Mutta.' sanoi Muron viskaten viimeisen kalutun luun pöydälle ja hieroen käsiään yhteen 'Tulehan sinäkin poika metsälle. Pidetään illalla kestit, ja mehän tarvitsemme ruokaa!' Situksella ei ollut mitään sitä vastaan, hän itse asiassa lähti mielellään katsomaan minne oli joutunut.


Kymmenes luku

Muron läimäytti oven auki ja he astuivat kolmistaan ulos. Situs luuli että ulkona olisi odottanut taivas ja päivä kun oli niin valoisaa, mutta he olivatkin luolassa. Suuressa kuin linnake ja niin korkea etteivät soihdut valaisseet kattoa. Samanlaisia asumuksia oli tasoittain päällekäin ja riveissä niin että luolan seinät olivat täynnä ovia ja ikkunoita ja pieniä henkilöitä kulkemassa.
'Tätä tietä.' Muron sanoi ja vei heitä eteenpäin.
Yhdestä talosta alkoi kuulua huutoa. Väki kerääntyi katsomaan kuten myös Muron, Situs ja Arman.
'Nyt olet kyllä saanut tarpeeksesi ja niin olen minäkin!' kuului vihlova naisääni. 'ULOS!' karjui mies. Situs hapuili miekan kahvan käteensä. Sitten pitkä parta heilahti oven suussa ja suuri henkilö lensi kadulle pää edellä.
'Ja takaisin ei ole tulemista!' sanoi raivostunut kääpiö maassa makaavalle henkilölle joka näytti olevan Hermus.
'Mitä ihmettä Hermus?' Situs kysyi hämillään toveriltaan. Hermus mutisi kääpiö, idässäiden sanoneen että hän saa itse ottaa syötävää ja Situs ja Arman pääsivät jyvälle. Hetken he rauhoittivat perhettä jolta monen päivät ruoat olivat kadonneet Hermuksen vatsaan ja vakuuttivat Muronille että Hermus on kunnon kaveri.
'En ollut syönyt moneen päivään!' Hermus puolusteli kun he lähtivät eteenpäin. Tämä oli kävi kyllä selvästi ilmi, sillä Hermuksen yleensä tyytyväisesti pullottava kaksoisleuka oli nyt vain roikkuva nahka. Eipähän tule metsällä nälkä.
'Osaako tämä poika metsästää?' kysyi Muron ei ihan niin innoissaan kuin Situkselta.
'Tottahan toki!' Hermus tokaisi '...niin millä?'
'Jousella? Mitä käytät?' Arman kysyi laupeana.
'Keihästä mieluusti, jousta en osaa käytellä niinkuin te.'
'Sittenhän meitä on kaksi!' murahti Muron ja läimäisi Hermusta kylkeen.
Luolasto oli suuri niin hyvin järjestetty että Situskin hahmotti mielessään selvän kuvan tästä paikasta. Se oli järjestelmällinen, nelikulmainen alaspäin kulkeva spiraali joka täytti luultavasti koko vuoren. Vastaan tuli paljon kääpiöitä jotka ihmettelivät ihmisiä ja koko ajan heiltä kyseltiin ja pyydettiin kaikenlaista. Eräs lapsi halusi päästä Armanin harteille ja yksi roteva kääpiö halusi mitellä voimia Situsin kanssa. Situsin oli kylläkin kieltäydyttävä antaen kääpiölle luovutusvoiton, kääpiö oli nimittäin sellainen voimanpesä ettei Situs uskonut pärjäävänsä ollenkaan.
Kun he pääsivät ulkoilmaan aurinko paistoi kirkkaasti heitä silmiin. Taivas oli aivan kirkkaansininen. Tuuli oli toisaalta ikävän pistävä talven tuuli idästä ja heille tuli auringonpaisteesta huolimatta kylmä.
'Pysytäänpä liikkeellä ettemme jäädy.' Muron tuhisi ja asteli rinnettä alas. He olivat korealla vuoren huipulla jolta näkyi hyvin hyvin kauas. Etelässä näkyi kellertyvät Saltburgin niityt, ja idässä aavikkoa. Lännessä aina vihreät järvimaat ja pohjoiseen lisää vuoria joiden toiselle puolelle ei nähnyt. Lumi ei ollut vielä tullut, mutta sitä oli hieman ilmass

wau.tässä on hyvä stoori.
-kirjoitusvirheitä en nähnyt.
-juoni oli mukaansatempaavaa.
-hahmot oli hauskoja,tosin sääli että kapteeni Regon kuoli

toivon että tämä ei ollut viimeinen tarinasi



-panda

aivan mieletön teksti. pravooooooooo!

Kirjoitusvirheitä ei juurikaan ollut ja kappalejaot olivat oikein. Henkilöt olivat hyviä joten kaikenkaikkiaan hyvä tarina. Kouluarvosanoin tämä tarina olisi 10-.Toivottavasti saamme jatkoa pian.

voi kiitos kiitos, vallanhan tässä punastuu. :}

Olihan siellä niitä virheitä, ihan viljeltynä. Kirjoitin tämän jonkin aikaa sitten, enkä enää muistanut mitä siinä tarkalleen tapahtui. Huomaa selvästi milloin olen kirjoittanut väsyneenä, ainakin itse huomaan. Esim. kolme kertaa toistoa... Ei.

Eihän tälläistä nyt saisi mutta tulkoot nyt kuitenkin


BLIIIIISS!!!!! jatkaisitko millään tätä tarinaa ???? Joohan???
jatkon ainesta olisis vaikka voisi loppua ajatella siten että kaikki jäävät onnellisena asumaan kääpiöiden kanssa koska eihän kukaan mielipuoli yrittäisi noin vahvaan linnoitukseen noin kevyellä varustuksella.. ruutiaseita tai ei. ja mikäli sama meininki olisi kuin warhammerissa niin käppänöiltäkin löytyy kyll asevoimaa.
enkä usko että tykeistä on kuitenkaan vuorenseiniä puhkomaan tai muutenkaan hyötyä pienissä ja ahtaissa kääpiöiden ansoittamassa tunnelissa.
Mutta silti Vähän jos saisis lisää niin ai että on kyllä sen verta hyvää tekstiä.
ja jos ei tuu ni NYYYYHHHH!!! :´) :´) :´)

ohhoh, viestin tilaan ei edes mahtunut koko tarinaa ei se ole vielä valmis mutta kunhan kotiini kerkeän laitan tänne loput. Ei sitä kyllä paljoa ole mutta jatkoa kuitenkin, kun sitä haluatte. Kiitos vielä kauniista sanoista, taidankin jatkaa kirjoittamista.

Sellainen huomautus ulkoasusta, voisit jakaa luvut kappaleiksi ja erottaa kappaleet toisistaan tyhjillä riveillä tai käyttäisit kappaleen ensimmäisen rivin sisennystä (tämä on hiukan hankkala HTML-sivuilla). Se parantaisi tekstin yleistä ulkoasua ja helpottaisi lukemista.

Oikein mukavaa luettavaa oli, printtasin paperille ja luin sohvalla. Ei hirveän pitkään jaksa monitorilta lukea, vaikka onkin litusta näyttö.

Sulavaa tekstiä oli vaikka ulkoasuun voisikin hieman enemmän panostaa.

Jatka samaa rataa!

Niin, on ne minun wordi-tiedostossa ihan kappalejaolla, pastettamalla tänne ne ei tullu mukaan. Mun sähköpostista voit tilata exclusive kappale editionin

'Tänne näin Situs!' Arman sihahti pusikosta kun Situs oli jäänyt katselemaan maisemia. Situs loikkasi kahden muun seuraksi. Muron osoitti paksulla sormellaan alempana rinteessä laiduntavia villisikoja.
'Anna mennä poika.' Muron sanoi ja ojensi jousen.
Situksen viime ampumaharjoittelustakaan oli kulunut jo monta kuukautta ja hän koetti varovasti jännettä. Jousi oli uskomattoman vanttera ja sen vetopaino melkein kuusikymmentä kiloa. Muron ja Hermus kiersivät sivulle keihäittensä kanssa ottamaan kiinni nuolia säikähtävät siat. Armankin kaivoi jousensa ja asetti viinensä maahan pystyyn että kumpikin saisi nuolia.
'Aseta nuoli.' Arman sanoi 'Jännitä... ...ja päästä!' Kaksi nuolta lensi pusikosta viheltäen kohti sikoja. Armanin nuoli upposi karjun niskaan mutta Situksen nuoli kopsahti emän jalkoihin säikäyttäen imevät porsaat vinkuen liikkeelle. Arman otti toisen nuolen ja Situs teki samoin. Arman toinen nuoli kaatoi porsaan ja Situksen nuoli toisen. Emä seisoi villinä karvat pystyssä vinkuvien porsaiden keskellä. Muutama karju säntäsi pakoon ja toinen sai keihäitä selkäänsä. Sitten Arman loikkasi pensaasta huutaen ja huitoen käsillään. Emä juoksi tiehensä muutaman porsaan kanssa.
'Hei!' Muron huusi pusikostaan 'Arman, veikko, miksi sinä ne pois säikäytit?'
'Haluatte kai syötävää ensi vuonnakin?' Arman sanoi ja kiskaisi nuolet sikojen niskoista. Hermus tallusteli pusikosta sen karjun luo jonka oli seivästänyt. Hän asetti jalkansa saaliin päälle ja veti keihään. Yhtäkkiä karju mylvi korvia huumaavasti ja lähti vimmaisena juoksemaan kohti Armania.
'Murdik a krimbol!' Muron huusi ja syöksyi kirveensä kanssa Armanin eteen. Suuri karju puski helposti Muronin pois tieltään ja Arman lähti juoksemaan henkensä edestä. Situs tapaili miekkaansa vyöltä mutta huomasi sen puuttuvan. Hermus oli tilanteen tasalla ja viiletti keihään kanssa avuksi. Hermus sinkosi keihäänsä sian jalkoihin ja otus kaatui selälleen. Muron juoksi paikalle ja iski aseellaan karjun kaulan poikki.
'Enpä Arman tiedä haluammeko me näitä tänne vielä ensi vuodeksi.'

-sen verran sitä oli vielä kirjoitettuna. En ole jatkanut kun armoton hyvinvointivaltio velvoittaa minua käymään koulua. Ilmoittelen sitten jahka materiaalia tullee lissää.

on yhtä hyvää kuin "eka osa" eikä nytkään näkynyt virheitä

Jatkoa odotellessa......

Neljästään he kantoivat saalliin vuoren uumeniin ja Muronin vaimo otti ne vastaan anteeksipyyntönä Hermuksen käytöksestä.
'Mitä te kääpiöt sitten teette? Muuta kuin metsästätte?' Arman kysyi pöydän ääressä.
'Mitä minä nyt ihmisistä tiedän niin melko pitkälti samanlaista arkea.' Muron sanoi 'Louhitaan, pidetään panimoa, soditaan peikkoja vastaan. Sepän taito on toki myös hyvin arvostettua.'
'Peikkoja?' Situs kysyi silmät selällään.
'Kai ne teitäkin kiusaavat?' Muron kysyi lähes yhtä hämillään.
'Emme ole koskaan nähneet.' Arman liittyi keskusteluun 'Joskus trubaduurit kertovat niistä, mutta he saavat paremmin rahaa sankarilauluista.'
'Höh! Kai minun täytyy selittää teille.' Muron murahti ja selvitti kurkkuaan 'Käsitykseni mukaan peikkoja on kahta sorttia. Metsänpeikot ja vuoripeikot. Vuoripeikot ovat suuria ja voimakkaita. Tyhmiä kuin kivet ja näyttävätkin kiviltä. Taitavat muuten syödäkkin kiviä... Mutta jos saavat jonkun kiinni niin kyllä ne senkin syövät. Niiden iho on vihertävä ja ne kykkivät sammaleisten kivien seassa tai lymyävät luolissaan. Niistä kannattaa pysyä kaukana, mikä onkin helppoa. Luolista lähtee sanoinkuvaamaton lemu, josta tiedät että on aika kääntyä takaisin. Metsänpeikot ovat sitten hieman toisenlaisia. Eivät yhtä tyhmiä, mutta eivät yhtä vahvojakaan kuin vuoripeikot. Niillä on jonkin asteista vaatetusta ja ilkeän näköisiä keihäitä. Metsänpeikot ovat jopa vikkeliä, hoikkia ja metsässä kuin kotonaan. Matkoilla järvimaille meidän täytyy lähettää edellemme tiedustelijoita kertomaan peikkojen ansoista ja väijytyksistä.'
'Kummia otuksia.' Hermus naurahti 'Jos ne luolat on niin helppo havaita niin miksette lähde joukolla listimään niitä iljetyksiä?'
'Et tiedä mistä puhut nuori ystävä.' Muron sanoi varoittavasti 'Paras pysyä vain loitolla niistä otuksista.'
'Asiasta toiseen, lupasitte kestit?' Situs vaihtoi puheenaiheen.
'Kyllä!' Muron hihkaisi ja hieroi käsiään 'saattekin maistaa kääpiökansan sahtia!'
He rupattelivat pääivän Muronin asunnossa odotellen kääpiöiden juhlaa, jota he viettävät lumen tulon kunniaksi. Nuori punanenäinen kääpiö juoksi ovelle ja kutsui heidän mukaan. Suuren luolan keskellä oli mahtava kokko jota reunustivat pitopöydät ja penkit. Riemukas soitto raikui pitkin kiviseiniä. Harmonikat ja viulut säestivät voimakasta kääpiöiden laulua. Satoja villisikoja oli teurastettu tätä iltaa varten ja hilpeät vanhukset kierittelivät pöytien ääreen sahtitynnyreitä. Kääpiöt tanssivat iloisina ja kypsenivät ruokaa kokon äärellä. Armankin haettiin tanssiin, kun nuoret kääpiötytöt huomasivat komean tulokkaan. Hermus joi tislattua juomaa kilvan vanhojen kääpiöukkojen kanssa ja Situs kuunteli peikkotarinoita joita arpiset kääpiöt kertoilivat.
'Katsokaas tätä!' sanoi yksi kovia konenut ukko ja veti paidan päältään. Hänen rintakehänsä oli kärvityneen ja arpisen nahan peitossa. 'Murglak, peikoista suurin rohkeni haastaa minut! Hänen kätensä olivat villisikaa paksummat ja nuijansa kuin tippukivi. Sehän se taisi ollakkin... Mahtavat iskut iskuvät reikiä kallioon kun minä nuorena miehenä väistin ne ketterästi. Tarrasin lujaa kirveeseeni ja sivalsin sen kylkeen suuren reiän. Mutta kuulkaa! Se reikä umpeutui silmieni edessä!' vanha kääpiö kertoi innoissaan ja sieltä täältä kuului naurua 'Totta kuin partani! Se huomasi minun olevan liian kova vastus ja kutsui toverinsa apuun. Olisikohan siinä ollut kymmenisen julmaa ja voimaksta peikkoa, jotka kaikki häivivät rutkasti koossa ja voimassa Murglakille. Tiesin kuitenkin että peikkoa tyhmempi on vain kivi, ja loikkasin yhden peikon niskaan irvistäen. Toinen peikko tähtäsi ja mojautti oikein olan takaa. Hyppäsin pois tieltä ja kräk! Maassa makasi kuollut peikko! Jatkoin tätä tahtia kunnes ainoastaan Murglak oli raivoissaan hengissä ruumiskeon seassa. Kiukkua pursuten se iski nuijansa, joka jäi maahan jumiin. Juoksin ketterästi sitä pitkin sen silmien tasalle ja löin sitä kirveelläni päähän. Kuinka ollakkaan, kirveeni jäi jumiin sen rumaan pärstään. Se nappasi minut suureen käteensä ja työnsi kitaansa. Väistin suuria hampaita ja viimetipassa ennen kuin olisin vajonnut sen ammottavaan nieluun tarrasin kiinni sen kitapurjeeseen. Siinä minä killuin ja löyhkä oli sanoinkuvaamaton!' vanhus sepitti hehkuen ja väki nauoi katketakseen 'Peikkoa alkoi oksettaa. Se kakoi ja kakoi minua suustaan ja lopulta hirvittävä vatsansisällys huuhoi minut maahan. Se söi panssarini läpi ja poltteli nahkaani. Kiitos Himrgargkin takoman kypärän, naamani säilyi tuolta aineelta. Murglak oli kuitenkn jo niin huonossa kunnossa että se kaatui maahan. Nappasin kirveeni sen rumasta naamasta ja iskun sen kaulan poikki!' ukko hihkui ja nosti kätensä ilmaan saaden mahtavat aplodit.'Älä sinä ota noita vanhapartoja liian tosissaan.' mutisi Muronin vaimo Situkselle hymyillen. Ilta jatkui railakkaasti ja yksi kerrallaan kääpiöt sammuivat täytettyään päänsä.

Puhhuh, jatq