Sotavasara.net

Logan piteli kylmää kenttäpulloa kädessään ja yritti pakottaa itseään ottamaan edes pienen suuta kostuttavan kulauksen. Hänen kurkuaan kuivasi sanoinkuvaamattomasti ja hänen huulensa olivat niin kuivat, että Logan tuskin tunsi niitä, kun hän laittoi suunsa kiinni. Logan ei ollut juonut viiteen tuntiin. Hän ei vain voinut ottaa sitä pirun kulausta. Hän oli liian jännittynyt joudakseen. Pienehkö Chimeran tärähdys sai Logainin mietteet pois siitä. Hän tajusi näyttävänsä vähän hölmölle tuijottaessaan typerää kenttäpulloa. Niinpä hän kieritti korkin kiinni ja pisti sen takaisin valjaisiinsa. Tai no väliäkös sillä, tuskin puoletkaan näistä miehistä tulevat takaisin, ja tälläkin hetkellä ainoa asia mistä he näyttivät välittävän oli Chimeran "ruuman" kylma metallilattia. Kaikki välttelivät tosissaan katsomasta toisiaan silmiin. Se tuntui luonnottomalta katsoa toista silmiin tälläisellä hetkellä. Logan puristi tiukasti asettaan ja hengitti syvään kaasunaamarissaan....

Logan, hänen muut 10 ryhmänjäsentänsä ja 1100 Steel Legionin sotilasta olivat matkalla yön pimeydessä läheiseen kaupunkiin. Seitsemän miljoonan ihmisen asuttama kaupunki oli jäänyt Necronien invaasion alle. Taistelut siellä ovat jatkuneet jo viikkoja eikä helpotusta näy...

Satoi kaatamalla ja pimeys oli jo laskeutunut kaupunkiin, joka oli kaaoksen vallassa. "Sir! Lisää Necroneita edessä päin"
"Tuhotkaa ne! Älkää antako niiden päästä läpi!". 3. rykmentti Pavoniksen 2. divisioonasta oli jäänyt ansaan puoliksi sortuneeseen taloon. Luutnantti Henrikson silmäili tilannetta: heillä oli jäljellä raskasta kalustoa enään 4 automaattitykkiä ja yksi basilisk -tankki, edestä päin tulivat necronsoturit kovalla vauhdilla murtaen linjan toisensa jälkeen. Miehet tekivät parhaansa yrittäessään pysäyttää ne, mutta ne eivät kavahtaneet vastustajaansa. Oli mahdollista, että Kaaoksen eliitisotilaatkin olisivat pelänneet, mutta nuo saamerin romukasat eivät pysähtyneet. Henrikson oli ollut joukkueineen motissa täällä tulihelvetissä jo pari päivää ja joukoista oli nyt jäjellä enään puolet. Kokoaikaisen tulituksen takia Henrikson tuskin kuuli edes omaa ääntäsään, joten piti puhua vierestäkin huutamalla. Kaksi sotilasta tulivat läähättäen kaasunaamareissaan puhuttelemaan häntä "Sir, saimme viestin. Vihollisen raskasta kalustoa kilometrin päässä tulossa tännepäin." "Monoliitti ja ainakin 600 soturia" jatkoi toinen sotilaista. "Mistä päin?" kysyi luutnantti. "Idästä sir."

Takaovi aukesi. Logan ryhmineen liikkui ulkoilmaan. "Myrskyjoukko nelonen on paikoillaan, odotetamme käskyjä" viestitti Tom radioonsa. " Myrsyjoukko nelonen raivaa tietä muulle jalkaväelle. Saatte tueksenne yhden Hellhoudin ja 20 ensimmäisen divisioonan miestä. Etenette itään päin. Onko selvä?" kuuluivat käskyt. " Tämä selvä. Myrskyjoukko nelonen etenee." Siinä samassa Chimera lähti takaisin tukikohtaan ja paikalle saapui ne luvatut apujoukot tankkeineen. Heidän takaansa kuului kiivaan taistelun ääniä ja aina välillä sydäntäraastava karjaisu. Kun katsoi ympärilleen ei näkynyt taloa joka olisi ollut täysin ehjä. "Ensimmäisen divisioonan tukijoukot, oletan." sanoi Logan kävellessään heidän luokse. " Tässähän me. Mihin suuntaan pitäisi lähteä?" kysyi natsoista päätellen kersantti. "Itään, me menemme edellä. Tarkistakaa aina kaikki sivukujat ja rakennukset joista kuljette ohi" Vastaukseksi Logan sai vain nyökkäyksen. "Hyvä, käskekää myös tankin kuljettajaa ajamaan meidän vierellämme" Kun asia oli selvä Logan lähti etenemään ja viittoi samalla muita seuraamaan. Edessä oli pitkää ja varsin leveää tietä paljon. Tiellä oli satoja ruumiita, siviilejä enimmäkseen. Kaupunki oli täynnä pilvenpiirtäjiä, sortuneita ja ruhjottuja. Loganin ryhmä oli ollut täällä ennenkin, taistelussa kapinallisia vastaan pari vuotta sitten. Se oli ollut pitkä ja pirullinen sota. Sen jälkeen Logan sai ylennyksen eliittiryhmän johtajaksi. Kaikki olivat valmiita. Logan lähti ryhmineen etenemään tien vartta pitkin. Samalla Hellhound käynnisti kovaäänisen moottorinsa ja lähti suojaamaan Loganin ryhmää. Myös takana oltiin tilaanteen tasalla. "No niin, Myskykoukko etenee. Miehet... ampukaa kaikkea liikkuvaa" kuuluivat käskyt kersantin suusta, johtajuutta hohkuen. Tästä siis alkoi heidän pitkä matkansa kohti kaupungin sydäntä...
(Ensimmäisen novellini, ensimmäinen osa Kommentteja kiitos)

Tuota aivan mahdoton lukea, ole kiltti ja jaksota tuo teksti.

Ihan mukava tarina, tosin sinne voisi kappaleiden väliin laittaa tyhjän rivin, niin saa paremmin selvää kappalejaosta. Muutama kiroitusvirekin sinne oli päässyt tupsahtamaan, mutta ne voi korjata vielä.

Mutta hyvä tarina, jatka samaan malliin...

Aika perus-ok-tarina. Ei mitenkään huono, mutta ei myöskään erityisen hyvä. Yritä saada vähän lisää sisältöä ja syvyyttä esimerkiksi kertomalla enemmän henkilöistä. Nyt tässä mennään aika haipakkaa eteenpäin koko ajan, eikä tapahtumapaikkaan ja henkilöihin ehdi oikein tutustua.

Kannattaa muuten tarkistaa nuo sotilastermit - saa olla aika iso talo jos sinne mahtuu kokonainen Keisarillisen kaartin rykmentti (n. 3000 sotilasta). Lopussa oli myös aika hassuja nuo "terve kakkosdivisioona, tässä ykkösdivisioonan joukot" -jutustelut, kun muistaa että (nykyaikainen) divisioona on yleensä 10000-15000 miestä...

Tuppaa olemaan muutamia olellisia virheitä, mutta ne lienee mainittukkin jo. No hakkaa ainakin useimmat ensitarinat, vaikka sattui eteen muutamia pilkku virheitä. Mutta kuitenkin, tekemällä oppii!

Kiitoksia, pidän nämä asiat mielessä kirjoittaessani toista osaa.

Voisit suomentaa nuo englannin kieliset nimet, ja jaksottaa tarinasi. Muuten ihan hyvä kyhäelmä