Varas; osa 2
Lähetetty: Ti 15.11.2005 15:03
Tähän yritin jo käyttää hiukan enemmän aikaa ja vaivaa(kirjoitusvirheiltä ette kuitenkaan säästy vieläkään):
Ranald katui hetken että oli jättänyt pari päivää sitten kartanoon kaksi miestä eloon, sillä hänet oli varsin helppo kuvailla muille. Hän oli joutunut jo kahdesti hyökkäyksen kohteesti muutaman tunnin sisällä. Hän nukkui levottomasti pienessä puumajassaan, jonka oli rakentanut jättimäiseen, runsaslehtiseen puuhun kaupunginmuurien lähellä. Majassa oli melko hyvä sänky, hiukan likaiset petivaatteet, pieni kaappi, ja seinillä muutamia kynttilälampetteja. Kovaääninen torventoitotus herätti hänet aamulla, juuri kun hän oli lopettanut kieriskelemästä ja potkimasta seiniä. Hän nousi pienestä sängystään katsomaan ulos, portista oli kävelemässä suurehko seurue, jonka keskellä oli kantotuolissa tärkeän näköinen mies. Varas ei kiinnittänyt kauaa huomiota seurueeseen, vaan hänen katseensa lukkiutui melko pieneen kullasta ja silkistä tehtyyn arkkuun, joka oli kantotuolissa olevan miehen vierellä. Ihmiset kantotuolin ympärillä eivät näyttäneet täkäläisiltä, heillä oli erikoiset, runsaasti koristellut vaatteen ja tumma iho. Heillä saattaisi olla mukanaan kaukomaiden harvinaisia esineitä, ja ajatus niistä kiehtoi kovasti hänen mieltään. Eikä kulunutkaan montaa minuuttia, kun varas jo seurasi heitä vähänmatkan päästä. Hän käveli heidän perässään useita kilometrejä pitkin kaupunkin kivisiä katuja, räsyisitä ikkunoista pisteli päitä kurkkimaan mitä kadulla tapahtui. Muukalaiset katselivat taloja selvästi kummastuneina, sillä heilläpäin ei luultavasti tehty taloja kivestä. Ranald oli kerran käynyt kaukomailla, ja siellä talot oli tehty jostain keltaisesta oudosta, helposti murenevasta aineesta. Jonkin aikaa käveltyään seurue kääntyi valtavan kartanon pihaan, talo oli tehty valkoisesta kivestä ja siinä oli useita parvekkeita. Varas lähti juoksemaan pensasaidan takana kohti taloa, sillä hänen täytyi kuulla mitä asiaa muukalaisilla oli tänne. Päästyään talon luokse pensasaita loppui, ja hän ei voisi seurata heitä ovelle asti, hän otti tartuntakoukun esiin, ja viskasi sen parvekkeen kaiteeseen. Varas kipusi kiireesti pienelle parvekkeelle, kääri köyden kaapunsa sisään ja heilautti itsensä ketterästi katolle. Muukalaiset olivat vähänmatkan päässä ovelta, kun mies tuli alas kantotuolistaan ja viittoi muita pysähtymään. Luihun näköinen mies käveli ovelle, josta asteli ulos pömppömahainen mauttomasti koristelluissa vaatteissa oleva mies. Varas pudottautui hiljaa alimmalle parvekkeelle joka oli juuri kahden miehen yläpuolella. "Jaksoit näköjään raahata mahasikin ulos ovesta", muukalainen sanoi ivallisesti. "Älä haasta riitaa vaan sano oliko sinulla jotain asiaa", pömppömahainen mies sanoi ärsyyntyneesti. "haluan majoituksen seurueelleni kuten aikaisemmin sanoin, ja maksan siitä ruhtinaallisesti". "Palvelijani ohjaavat heidät tiloihinsa, ja me voimme sillä aikaa keskustella liikeasioista viinihaarikallisen luona". Muukalainen viittoi seurueen sisään, ja hän itse meni pömppömahan perässä pieneen huoneeseen. Huoneessa oli jalopuinen pöytä, useita viinipulloja, kiiltävä marmorilattia ja hienosti kirjailtuja sienävaatteita. Palvelija täytti heidän pikarinsa viinillä, ja muukalainen laski pienen arkkunsa pöydälle. Ranald oli kipittänyt parvekkeelta varovasti pitkin kimaltelevia käytäviä pieneen huoneeseen juuri ennenkuin miehet olivat tulleet sinne, ja piiloutunut suurehkoon kaappiin huomatessaan heidän tulevan sinne. "Saankohan vilkaista arkkusi sisältöä ennenkuin maksan mitään?". Muukalainen avasi arkun, sen sisällä oli samettityynyjen keskellä kananmunan muotoinen ja kokoinen, kullasta tehty esine, johon oli upotettu paljon ihmeellisen värisiä jalokiviä. Varas raotti varovasti kaapin ovea nähdäkseen paremmin esineen. Pömppömaha meni hakemaan nurkasta suuren pussin, ja läjäytti sen pöytään, pussista kuului ihanaa kilinää ja kalinaa. "Onko siinä kaikki minkä lupasit?" muukalainen kysyi. "katso vaikka itse jos et luota minuun". "kuka hullu nyt sinuun luottaisi?" Muukalainen sanoi totisena ja avasi pussin. Mies kaivoi pussia ja nosteli kultakolikoita, kynttilänjalkoja, aseita ja kaikenlaisia esineitä käteensä. "kaikki näyttäisi olevan täällä" mies totesi. "Voisikohan palvelijasi opastaa minut huoneeseeni, sillä olen väsynyt pitkän matkan jälkeen". Mies käski palvelijaansa saattamaan muukalaisen huoneeseensa. Muukalainen otti pussin mukaansa, ja jätti pömppömahan ihastelemaan esinettä. Ranald otti hiljaa mukavamman asennon kaapissa, sillä hän ei pääsisi turvallisesti ulos vähään aikaan.
Seuraavana aamuna hän heräsi virkeänä läheisessä krouvissa, ja meni alakertaan ostamaan aamupalaa. Ranald istui puhtaassa pöydässä kahvikupin ja kahden suuren vastapaistetun sämpulän kanssa. Hän oli varsin iloinen että oli eilen seurannut muukalaisia, sillä sen esineen hinnalla hän voisi ostaa itselleen vaikka puoli kaupunkia jos haluasi. Sen varastaminen vain olisi vaarallista, koska talossa oli suuri määr muukalaisia ja palvelijoita, ja mies luultavasti melkein nukkuisi sen päällä.
To be continued..
Tässäkään ei ikävä kyllä ole vielä tarpeeksi kuvailua sunmuuta, mutta koittakaa kestää.
Ranald katui hetken että oli jättänyt pari päivää sitten kartanoon kaksi miestä eloon, sillä hänet oli varsin helppo kuvailla muille. Hän oli joutunut jo kahdesti hyökkäyksen kohteesti muutaman tunnin sisällä. Hän nukkui levottomasti pienessä puumajassaan, jonka oli rakentanut jättimäiseen, runsaslehtiseen puuhun kaupunginmuurien lähellä. Majassa oli melko hyvä sänky, hiukan likaiset petivaatteet, pieni kaappi, ja seinillä muutamia kynttilälampetteja. Kovaääninen torventoitotus herätti hänet aamulla, juuri kun hän oli lopettanut kieriskelemästä ja potkimasta seiniä. Hän nousi pienestä sängystään katsomaan ulos, portista oli kävelemässä suurehko seurue, jonka keskellä oli kantotuolissa tärkeän näköinen mies. Varas ei kiinnittänyt kauaa huomiota seurueeseen, vaan hänen katseensa lukkiutui melko pieneen kullasta ja silkistä tehtyyn arkkuun, joka oli kantotuolissa olevan miehen vierellä. Ihmiset kantotuolin ympärillä eivät näyttäneet täkäläisiltä, heillä oli erikoiset, runsaasti koristellut vaatteen ja tumma iho. Heillä saattaisi olla mukanaan kaukomaiden harvinaisia esineitä, ja ajatus niistä kiehtoi kovasti hänen mieltään. Eikä kulunutkaan montaa minuuttia, kun varas jo seurasi heitä vähänmatkan päästä. Hän käveli heidän perässään useita kilometrejä pitkin kaupunkin kivisiä katuja, räsyisitä ikkunoista pisteli päitä kurkkimaan mitä kadulla tapahtui. Muukalaiset katselivat taloja selvästi kummastuneina, sillä heilläpäin ei luultavasti tehty taloja kivestä. Ranald oli kerran käynyt kaukomailla, ja siellä talot oli tehty jostain keltaisesta oudosta, helposti murenevasta aineesta. Jonkin aikaa käveltyään seurue kääntyi valtavan kartanon pihaan, talo oli tehty valkoisesta kivestä ja siinä oli useita parvekkeita. Varas lähti juoksemaan pensasaidan takana kohti taloa, sillä hänen täytyi kuulla mitä asiaa muukalaisilla oli tänne. Päästyään talon luokse pensasaita loppui, ja hän ei voisi seurata heitä ovelle asti, hän otti tartuntakoukun esiin, ja viskasi sen parvekkeen kaiteeseen. Varas kipusi kiireesti pienelle parvekkeelle, kääri köyden kaapunsa sisään ja heilautti itsensä ketterästi katolle. Muukalaiset olivat vähänmatkan päässä ovelta, kun mies tuli alas kantotuolistaan ja viittoi muita pysähtymään. Luihun näköinen mies käveli ovelle, josta asteli ulos pömppömahainen mauttomasti koristelluissa vaatteissa oleva mies. Varas pudottautui hiljaa alimmalle parvekkeelle joka oli juuri kahden miehen yläpuolella. "Jaksoit näköjään raahata mahasikin ulos ovesta", muukalainen sanoi ivallisesti. "Älä haasta riitaa vaan sano oliko sinulla jotain asiaa", pömppömahainen mies sanoi ärsyyntyneesti. "haluan majoituksen seurueelleni kuten aikaisemmin sanoin, ja maksan siitä ruhtinaallisesti". "Palvelijani ohjaavat heidät tiloihinsa, ja me voimme sillä aikaa keskustella liikeasioista viinihaarikallisen luona". Muukalainen viittoi seurueen sisään, ja hän itse meni pömppömahan perässä pieneen huoneeseen. Huoneessa oli jalopuinen pöytä, useita viinipulloja, kiiltävä marmorilattia ja hienosti kirjailtuja sienävaatteita. Palvelija täytti heidän pikarinsa viinillä, ja muukalainen laski pienen arkkunsa pöydälle. Ranald oli kipittänyt parvekkeelta varovasti pitkin kimaltelevia käytäviä pieneen huoneeseen juuri ennenkuin miehet olivat tulleet sinne, ja piiloutunut suurehkoon kaappiin huomatessaan heidän tulevan sinne. "Saankohan vilkaista arkkusi sisältöä ennenkuin maksan mitään?". Muukalainen avasi arkun, sen sisällä oli samettityynyjen keskellä kananmunan muotoinen ja kokoinen, kullasta tehty esine, johon oli upotettu paljon ihmeellisen värisiä jalokiviä. Varas raotti varovasti kaapin ovea nähdäkseen paremmin esineen. Pömppömaha meni hakemaan nurkasta suuren pussin, ja läjäytti sen pöytään, pussista kuului ihanaa kilinää ja kalinaa. "Onko siinä kaikki minkä lupasit?" muukalainen kysyi. "katso vaikka itse jos et luota minuun". "kuka hullu nyt sinuun luottaisi?" Muukalainen sanoi totisena ja avasi pussin. Mies kaivoi pussia ja nosteli kultakolikoita, kynttilänjalkoja, aseita ja kaikenlaisia esineitä käteensä. "kaikki näyttäisi olevan täällä" mies totesi. "Voisikohan palvelijasi opastaa minut huoneeseeni, sillä olen väsynyt pitkän matkan jälkeen". Mies käski palvelijaansa saattamaan muukalaisen huoneeseensa. Muukalainen otti pussin mukaansa, ja jätti pömppömahan ihastelemaan esinettä. Ranald otti hiljaa mukavamman asennon kaapissa, sillä hän ei pääsisi turvallisesti ulos vähään aikaan.
Seuraavana aamuna hän heräsi virkeänä läheisessä krouvissa, ja meni alakertaan ostamaan aamupalaa. Ranald istui puhtaassa pöydässä kahvikupin ja kahden suuren vastapaistetun sämpulän kanssa. Hän oli varsin iloinen että oli eilen seurannut muukalaisia, sillä sen esineen hinnalla hän voisi ostaa itselleen vaikka puoli kaupunkia jos haluasi. Sen varastaminen vain olisi vaarallista, koska talossa oli suuri määr muukalaisia ja palvelijoita, ja mies luultavasti melkein nukkuisi sen päällä.
To be continued..
Tässäkään ei ikävä kyllä ole vielä tarpeeksi kuvailua sunmuuta, mutta koittakaa kestää.
