Arnak- hylätyt
Lähetetty: Ke 30.11.2005 17:12
Ogdalin aavikolla oli täysin hiljaista. Tuulenvirettäkään ei kuulunut. Yhtäkkiä alkoi kuulua vaimeaa jyrinää. Se voimistui hetki hetkeltä. Hiekan alta kaivautui esiin pieni lisko tarkastelemaan tilannetta. Mitään ei näkynyt vaikka melu oli huimaavaa. Se oli aikeisa mennä takaisin pesäkoloonsa, kun yhtäkkiä suuri varjo lankesi sen ylle. Se käännähti ja katsoi ylös. Auringon peitti suuri neliskulmainen esine, josta melu lähti. Se lähti vyörymään dyyniä alaspäin, suoraan kohti liskoa. Lisko pujahti nopeasti tunneliinsa ja lähti kipittämään kohti pesäluolaansa. Se pääsi pesäluolaansa nipinnapin ennen kuin valtavat telaketjut rusensivat yhden sen käytävistä.
Alikersantti DaRitena istui valtavan, ryöstetyn Vainoterä- luokan tankin katolla ja katseli horisonttiin. Tuuli tuntui hyvältä hänen kasvoillaan ja se muistutti häntä hänen kotiplaneetastaan Harakonista. Hänellä oli vanha, rispaantunut Harakonin sotahaukkojen univormu, jota oli paikkailtu nahan ja kankaan palasilla ja josta puuttui kokonaan oikeanpuoleinen hiha. . Hänellä oli mustasta nahasta valmistettu nahkavyö ja uniformunsa alla hänellä oli musta aluspaita, jonka oikeanpuoleinen lyhyt hiha näkyi. Vyöllään hänellä oli muutamia sirpale- ja krakkranaatteja, veitsi, kaksi helvetinpistoolia sekä vesileili ja pakkaus suolattua rotanlihaa. Selässään hänellä oli reppu, josta roikkui luotivyötä. Sylissään hänellä oli laajalti kustomoitu automaattikivääri, jota harvoin nähtiin Imperiumin joukoilla.
Luukku hänen vieresssään aukesi ja kannelle nousi toinenkin Imperiumin sotilas. Hänellä oli vaaleanharmaa, lyhythihainen paita, tummanharmaat housut. Hänellä oli ruskea otsahuivi ja vanha, rautaoksidi- aavikolla käytettävä maastoutumisviitta. Hänellä oli aivan uusi ja kiiltävä helvetinkivääri, jonka virtalähde oli hänen vyölaukussaan. Hän oli laittanut se selkänsä taakse olkahihnalla. Vyöllä hänellä oli lyhyt, leveäteräinen miekka, jota yleensä adeptus astarteksen tiedustelijat käyttivät. "Jodor", hän sanoi. "Mene ruumaan, Arturolla on sinulle asiaa". "Okei", Jodor sanoi ja hyppäsi sisälle.
Hän putosi patjojen päälle. Ne oli siihen sitä varten, ettei miehistön tarvitsisi käyttää tikkaita alas tullessaan.
Tankki oli paljon tilavampi kuin mitä ulkopuolelta näytti. Siihen oli rakenneltu paljon kaikenlaista. Sänkyjä, hyllyjä, portaikkoja ja jopa pieniä huoneita. Hän lähti kävelemään kohtitankin etuosaa, jossa sijaitsevan portaikon päälle oli asetettu tietokoneita ja pöytä, jonka ääressä seisoi kaksi henkilöä. Toinen oli ihminen ja toinen kroot-alieni. Ihmisellä oli yllään ruskeat housut, hiekanvärinen paita ja punainen, hihaton liivi. Paidan päällä hänellä oli kaksi luotivyötä ristissä ja hänellä oli myös kolmaskin luotivyö housujensa vyön päällä. Hänellä oli vyöllä kaksi veistä ja harvinainen vasamapistooli. Selkänsä takana hänellä oli cadialaisten upseerien käyttämä voimamiekka. Hänellä oli toisessa kädessä vielä savuava sikari.
Pöydän toisella puolella seisovalla krootilla oli päällään pahoin revityt catachanilaisten viidakkosoturien housut ja vihreä, hihaton liivi. Housujen päällä hänellä oli lannevaatteena revitystä ihmisen ja eläimen nahasta tehty riepu. Hänellä oli myös aluspaitana tälläinen riepu, paitsi että siitä pystyi näkemään entisen omistajansa kasvonpiirteet. Krootilla oli upotettu sulkia tämän ”hiuksiin” ja sillä oli mudasta ja verestä tehdyt sotamaalaukset ympäri sen kehoa. Sen kivääri nojasi pöytään sen vierellä ja se oli yksi kummallisimmista aseista, jonka Jodor oli ikinä nähnyt. Se oli kroottien käyttämä kivääri, jonka piippu oli leikattu pois ja tilalle oli hitsattu helvetinkiväärinpiippu, josta oli irrotettu kaikki laserprojektorit. Piipun päälle oli sidottu kankaalla ja ilmastointi teipillä vanha kiikaritähtäin. Siinä oli myös jalusta, jota adeptus astarteksen tiedustelijat käyttivät raskaissa vasamatykeissään. Ornkh (se oli krootin nimi) ei koskaan antanut kenekään edes koskea tätä asetta. Lisäksi hänellä oli vyöllään väkäteräinen veitsi, jossa oli riimuja, kaksi photonikranaattia ja kolme EMP- kranaattia. ”Tuliko selväksi Ornkh?” kysyi mies häneltä. ”Kulla”, vastasi Ornkh, nappasi kiväärinsä ja lähti. ”Mourgh”, sanoi Ornkh ohittaessaan Jodorin. Koko tankin miehistö tiesi, että tämä tarkoitti terve. ”Huomenta, eversti”, sanoi Jodor miehelle. ”Huomenta Jodor”, vastasi mies ilahtuneena. ”Onko mitään raportoitavaa?”, hän kysyi. ”Ei”.
”Hyvä, sillä nyt sinua tarvitaan eräässä tehtävässä”, mies sanoi.”Mene etsimään kohdettamme ja tule sitten takaisin. Jos eksyt, löydät meidät paikantimen avulla”. ”Selvä” sanoi Jodor ja oli aikeissa lähteä kun eversti tarttui häntä olkapäähän. ”Muista, että jos kohtaat vihollisen tiedustelijoita, käytä vaimenninta”, hän neuvoi. ”Tietysti. Luuletko, että neljän vuoden jälkeen en ole oppinut mitään?” sanoi Jodor. ”Vaikea sanoa, sinulla kun on niin kova kallo!”, naurahti mies ja jatkoi taas kartan tarkastelua. Jodor meni kaapilleen ja kaivoi esiin metallisen repun, jossa oli kaksi painovoiman kumoavaa suihkumoottoria. Hän otti myös laatikon, johon hän tunki suuren määrän luotivyötä ja kiinnitti sen reppuunsa. Hän otti myös pienen äänenvaimentimen, jonka hän ruuvasi kiväärinsä piipun suuhun. Hän otti vielä vanhan Harakonin sotahaukkojen kypärän, josta meni letku suoraan reppuun. Hän nappasi luotivyön pään ja kiinnitti sen kivääriinsä.
Hän kiipesi kannelle ja katseli näkymää. Maisema näytti aivan samalta kuin ennekin. Meron istui kannella ja tähyili kiikareilla horisonttiin. ”Hei, Meron!” huusi Jodor. ”Jos en palaa ennen lounasta, niin säästä minullekkin vähän ruokaa.”. ”Selvä! Tiedustelu tehtävä, vai?” huusi Meron. Jodor ei vastannut vaan nosti peukalonsa ilmaan. Meron nyökkäsi ja kääntyi taas tähyilemään. Jodor painoi nappia, joka oli hänen vyöllään. Repun suihkumoottorit käynnistyivät ja valtava, impulssinomainen sysäys heitti hänet ilmaan.
TO BE CONTINUED...
Alikersantti DaRitena istui valtavan, ryöstetyn Vainoterä- luokan tankin katolla ja katseli horisonttiin. Tuuli tuntui hyvältä hänen kasvoillaan ja se muistutti häntä hänen kotiplaneetastaan Harakonista. Hänellä oli vanha, rispaantunut Harakonin sotahaukkojen univormu, jota oli paikkailtu nahan ja kankaan palasilla ja josta puuttui kokonaan oikeanpuoleinen hiha. . Hänellä oli mustasta nahasta valmistettu nahkavyö ja uniformunsa alla hänellä oli musta aluspaita, jonka oikeanpuoleinen lyhyt hiha näkyi. Vyöllään hänellä oli muutamia sirpale- ja krakkranaatteja, veitsi, kaksi helvetinpistoolia sekä vesileili ja pakkaus suolattua rotanlihaa. Selässään hänellä oli reppu, josta roikkui luotivyötä. Sylissään hänellä oli laajalti kustomoitu automaattikivääri, jota harvoin nähtiin Imperiumin joukoilla.
Luukku hänen vieresssään aukesi ja kannelle nousi toinenkin Imperiumin sotilas. Hänellä oli vaaleanharmaa, lyhythihainen paita, tummanharmaat housut. Hänellä oli ruskea otsahuivi ja vanha, rautaoksidi- aavikolla käytettävä maastoutumisviitta. Hänellä oli aivan uusi ja kiiltävä helvetinkivääri, jonka virtalähde oli hänen vyölaukussaan. Hän oli laittanut se selkänsä taakse olkahihnalla. Vyöllä hänellä oli lyhyt, leveäteräinen miekka, jota yleensä adeptus astarteksen tiedustelijat käyttivät. "Jodor", hän sanoi. "Mene ruumaan, Arturolla on sinulle asiaa". "Okei", Jodor sanoi ja hyppäsi sisälle.
Hän putosi patjojen päälle. Ne oli siihen sitä varten, ettei miehistön tarvitsisi käyttää tikkaita alas tullessaan.
Tankki oli paljon tilavampi kuin mitä ulkopuolelta näytti. Siihen oli rakenneltu paljon kaikenlaista. Sänkyjä, hyllyjä, portaikkoja ja jopa pieniä huoneita. Hän lähti kävelemään kohtitankin etuosaa, jossa sijaitsevan portaikon päälle oli asetettu tietokoneita ja pöytä, jonka ääressä seisoi kaksi henkilöä. Toinen oli ihminen ja toinen kroot-alieni. Ihmisellä oli yllään ruskeat housut, hiekanvärinen paita ja punainen, hihaton liivi. Paidan päällä hänellä oli kaksi luotivyötä ristissä ja hänellä oli myös kolmaskin luotivyö housujensa vyön päällä. Hänellä oli vyöllä kaksi veistä ja harvinainen vasamapistooli. Selkänsä takana hänellä oli cadialaisten upseerien käyttämä voimamiekka. Hänellä oli toisessa kädessä vielä savuava sikari.
Pöydän toisella puolella seisovalla krootilla oli päällään pahoin revityt catachanilaisten viidakkosoturien housut ja vihreä, hihaton liivi. Housujen päällä hänellä oli lannevaatteena revitystä ihmisen ja eläimen nahasta tehty riepu. Hänellä oli myös aluspaitana tälläinen riepu, paitsi että siitä pystyi näkemään entisen omistajansa kasvonpiirteet. Krootilla oli upotettu sulkia tämän ”hiuksiin” ja sillä oli mudasta ja verestä tehdyt sotamaalaukset ympäri sen kehoa. Sen kivääri nojasi pöytään sen vierellä ja se oli yksi kummallisimmista aseista, jonka Jodor oli ikinä nähnyt. Se oli kroottien käyttämä kivääri, jonka piippu oli leikattu pois ja tilalle oli hitsattu helvetinkiväärinpiippu, josta oli irrotettu kaikki laserprojektorit. Piipun päälle oli sidottu kankaalla ja ilmastointi teipillä vanha kiikaritähtäin. Siinä oli myös jalusta, jota adeptus astarteksen tiedustelijat käyttivät raskaissa vasamatykeissään. Ornkh (se oli krootin nimi) ei koskaan antanut kenekään edes koskea tätä asetta. Lisäksi hänellä oli vyöllään väkäteräinen veitsi, jossa oli riimuja, kaksi photonikranaattia ja kolme EMP- kranaattia. ”Tuliko selväksi Ornkh?” kysyi mies häneltä. ”Kulla”, vastasi Ornkh, nappasi kiväärinsä ja lähti. ”Mourgh”, sanoi Ornkh ohittaessaan Jodorin. Koko tankin miehistö tiesi, että tämä tarkoitti terve. ”Huomenta, eversti”, sanoi Jodor miehelle. ”Huomenta Jodor”, vastasi mies ilahtuneena. ”Onko mitään raportoitavaa?”, hän kysyi. ”Ei”.
”Hyvä, sillä nyt sinua tarvitaan eräässä tehtävässä”, mies sanoi.”Mene etsimään kohdettamme ja tule sitten takaisin. Jos eksyt, löydät meidät paikantimen avulla”. ”Selvä” sanoi Jodor ja oli aikeissa lähteä kun eversti tarttui häntä olkapäähän. ”Muista, että jos kohtaat vihollisen tiedustelijoita, käytä vaimenninta”, hän neuvoi. ”Tietysti. Luuletko, että neljän vuoden jälkeen en ole oppinut mitään?” sanoi Jodor. ”Vaikea sanoa, sinulla kun on niin kova kallo!”, naurahti mies ja jatkoi taas kartan tarkastelua. Jodor meni kaapilleen ja kaivoi esiin metallisen repun, jossa oli kaksi painovoiman kumoavaa suihkumoottoria. Hän otti myös laatikon, johon hän tunki suuren määrän luotivyötä ja kiinnitti sen reppuunsa. Hän otti myös pienen äänenvaimentimen, jonka hän ruuvasi kiväärinsä piipun suuhun. Hän otti vielä vanhan Harakonin sotahaukkojen kypärän, josta meni letku suoraan reppuun. Hän nappasi luotivyön pään ja kiinnitti sen kivääriinsä.
Hän kiipesi kannelle ja katseli näkymää. Maisema näytti aivan samalta kuin ennekin. Meron istui kannella ja tähyili kiikareilla horisonttiin. ”Hei, Meron!” huusi Jodor. ”Jos en palaa ennen lounasta, niin säästä minullekkin vähän ruokaa.”. ”Selvä! Tiedustelu tehtävä, vai?” huusi Meron. Jodor ei vastannut vaan nosti peukalonsa ilmaan. Meron nyökkäsi ja kääntyi taas tähyilemään. Jodor painoi nappia, joka oli hänen vyöllään. Repun suihkumoottorit käynnistyivät ja valtava, impulssinomainen sysäys heitti hänet ilmaan.
TO BE CONTINUED...
kuulostaa mielenkiintoiselta. henkilöt varsinkin 
