Sotavasara.net

"Ai helvetti, jätkä ampu oikeesti!", kuului bunkkerista huuto. "Ai, sori", vastasi toinen ääni. "Mä luulin ett tää ei oo ladattu". Mitä täällä tapahtuu, sotamies DiNitton!?", huusi joku. "Ammuin vahingossa Arturoa, herra kersantti", vastasi DiNitton kovalla äänellä. "Miten se on mahdollista, kun ei aseessa ole edes akkua. Annas kun minä katson", sanoi kersantti. Kuului toinen laukaus. "Ai helvetti!", huusi Atruro. "Nyt säkin ammut mua!"

Luutnantti Mayors sytytti sikarinsa ja kirosi mielessään kohtaloaan. Hän kääntyi lääkintämies- upseeri Machanin puoleen. "Mene paikkaamaan sotamies Arturo ja vie häneltä, DiNittonilta ja kersantti Wilcheriltä kiväärit, pistoolit ja teräaseet 24 tunniksi kunnes toisin määrätään". "Kyllä, sir", vastasi Machan ja juoksi kohti bunkkeria. Mayors ei voinut käsittää miten hän oli joutunut tällaisen komppanian johtoon. Häntä ja joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, koko komppania oli täynnä pelkkiä tyhmiä idioootteja. Pahemminkaan ei voinut mennä, sillä he olivat örkkejä vastassa ja nämä örkit tulivat heimost, jolla oli paljon tehokkaita, kustomoituja aseita, jotka voivat aiheuttaa valtavaa tuhoa pelkästään yhdellä laukauksella. Hän otti pitkät henkoset ja lähti kohti päällystön bunkkeria.

Päällystön bunkkeri oli paljon mukavampi kuin muiden sotilaiden bunkkerit. Siellä oli takka ja kamina, jotka oikeasti toimivat. Siellä
ruokakomero, jonka ruoka ei ollut pilaantunutta. Keskellä huonetta oli tuoleja ja pöytä, jonka ääressä istui kaksi divisioonan upseeria ja komissaari, jotka pelasivat korttia. "Terve Mayors", sanoi komissaari, jonka nimi oli John Dzugasvail. "Haluaisitko liityä seuraamme, komerossa on vodkaa, olutta, viiniä, keksejä ja muuta ryöstettyä tavaraa. "Totta helvetissä!", huudahti Mayors ja istui tuolille. "No niin", sanoi toinen upseereista. "minä jaan", hän jatkoi ja alkoi jakaa kortteja hirvittävällä vauhdilla.
Mayors katseli korttejaan. Hänellä oli jokeri, kaksi ässää ja kaksi kuningasta. "Hei sinä siellä", hän sanoi nurkassa istuvalle, kaapuun pukeutuneelle hahmolle. "Hakisitko meille pari pulloa viinaksia ja pakkauksen keksejä. Hahmo nousi pystyyn ja ojensi kätensä kohti komeroa. Ovi avautui itsestään ja pimeästä komerosta leijaili neljä pulloa pontikkaa ja keksi- pakkaus. Ne leijailivat pöydän päälle ja laskeutuivat hitaasti pöydälle. "Olkaa hyvä", sanoi hahmo ja alkoi pelata pasianssia ilmassa omalla pakallaan. Mayors katsoi ihmeissään hamoa, käänyi komisaariin päin ja osoitti hahmoa. "Jacob. Hän on psyykkeri inkvisiittori Walshierin joukosta", vastasi Dzugasvail. "Walsheir lähti aamulla johtamaan pohjoisten asemien puolustusta. "Jaa", sanoi Mayors ja ötti kulauksen pullosta.

Neljän kulauksen jälkeen: "Kuules John. Mitenkäs sille sinun eukollesi kävi", kysyi Mayors. "Kyllästyin ämmään ja teloitin sen tekaistujen syytösten ja vvärien todisteiden avull. Sitäpaitsi, olen varma että se makasi sen kaartilaisen kanssa. Sen minä teloitin ihan vain humalpäissäni.

16 kulauksen jälkeen: "Mulla on ässhä pari ja jätkä pari", sanoi Mayors humalassa ja näytti korttinsa. "Mulla onkin neljä ässhää ja kunkku", sanoi toinen upseereista. "Pötyä!", huusi Dzugasvail. "Minullapash on neljä ässhää ja kunkku!"

34 kulauksen jälkeen : "Tiedättekö, täällä sodassha on aika tylshää", sanoi Mayors puoliksi lattialla ja puoliksi tuolilla. "Olishin paljon mielummin kotona Dagar II: ssha naimassha jotain katuhoroa". "Minä taas olishin mielummin naimassha Johnin vaimoa" sanoi toinen upseereista, jonka nimi oli Marcus Oldirch, joka hakkasi pötyää puukollaan. "Mitäsh shanoishitte, josh menishimme shodan jälkeen kaivamaan hänen ruumiinsha ylösh?", sanoi John, joka oli valunut pöydän alle. "Ei tartte edesh odottaa shodan loppumishta, että pääshtäish panolle", sanoi toinen pseeri , jonka nimi oli Dick Meyers. "Mennä vain kaupunkiin ja pakotetaan joku huoraamaan meille ilmaishekshi. Täällä on näteimmät tytöt koko planeetalla". "Voidaankosh me tehä shellashta?", kysyi ylösalaisin ilmassa leijuva, juopunut Jacob, joka oli juonut koko pullollisen minttuviinaa hiljentääkseen demonien äänet. "Toki", sanoi John. "Me ollaan planeetan ulkopuolishet puolushtajat ja vieläpä upseerishtoa. Me voidaan tehdä mitä vaan huvittaa. Ja koshka Walshier tulee vashta viiden päivän pääshtä, ei meitä voi eshtää kukaan. "Hyvä idea!", huusi Mayors ja iski vahingossa tuolinsa jalat poikki voimamiekallaan. "Mennään jo!", hihkaisi Jacob ja leijaili täydellä vauhdilla seinää päin.

Seuraavana aamuna...

Koko päällystön bunkkeri oli sekaisin. Pöydällä makasi John, jonka kummallakin puolella makasi vaaleatukkainen, alaston tyttö. He käyttivät Johnin takkia peittonaan. Ilmassa leijui ristiistunnossa alaston Jacob, jonka sylissä istui häneenpäin kääntyneenä tummatukkainen, alaston tyttö. Pöydän alla makasivat Dick kolmen, alastoman blondin alla. Komerosta taas kuului jatkuva hengenhaukkominen ja valitus, sillä Marcus ja ruskeatukkainen tyttö nimeltä Sarah olivat vielä puuhissa.

Sitä seuraavana aamuna...

Vasta nyt he heräsivät. "Ai perkele, mun pää...", valitti Dick joka heräsi pöydän alta. "Hei!", karjui John, joka heräsi yksin pöydältä. "Minne luulette menevänne!?", hän huusi tytöille, jotka olivat verhonneet itsensä revittyihin vaatteisiinsa ja riepuihin, ja jotka olivat juuri puistumassa bunkkerista. "Emmekö voisi jo päästä, herra komissaari?", kysyi yksi tytöistä kyyneleet silmissään. "Niin. Perheemme ovat varmaan jo huolissaan ja meidän pitäisi mennä jo kotiin", sanoi toinen tytöistä, jolla ei ollut ollenkaan vaatteita. "Me rukoilemme teitä", sanoi kolmas tyttö, joka halasi vuolaasti itkevää blondia. John mietti jonkin aikaa ja hetken jo näytti siltä, että hän myöntyisi. Silloin hänen ilmeensä vakavoitui. "Te menette sitten kun niin sanotaan! Ja minä en niin sanonut!", hän vaahtosi, kaivoi takkinsa taskusta vasamapistoolin ja osoitti sillä heitä. "Nyt takaisin tai ammun teiltä päät irti!"
Tytöt itkivät ja raahautuivat takaisin. Jacob heräsi yhtäkkiä ja purkaus vääristymä- energiaa räjäytti lattiaan kuopan.

Sitäkin seuraavana päivänä...

Näkymä oli samakuin viime kerralla, mutta tällä kertaa tyttö roikkui Jacobin jaloista pää alaspäin. "No niin", sanoi John, joka oli saavuttanut moraalisen itsensä. "Voitte mennä. Komerosta voitte ottaa varavaatteita. Pahoittelen tätä kaikkea ja pidän huolen itse siitä huolen, että te pääsette kotiinne turvassa. "Kiitos", sanoi yksi tytöistä ja itki ilosta.

He kävelivät pitkin juoksuhautaa kohti kaupunkia. Heidä ympärillään, sotilaat viheltelivät tytöille, mutta Mayorsin jäänkylmä katse hiljensi heidät. Eräs sotilaista ei välittänyt varoituksesta vaan tarttui Sarah- nimistä tyttöä takapuolesta. Jacob katsoi tätä vihaisesti ja sotilaan pää räjähti irti. "Mulkku...", mutisi Jacob. "Kiitos", sanoi Sarah ja katsoi Jacobiin kiitollisena. Se ääni hiljensi kaikki demonit, jotka yrittivät saada Jacobin valtaansa.

Illalla...

He olivat palaamassa kaupungilta. "Pitäisiköhän meidän mennä kappeliin tunnustamaan syntimme papille?", kysyi Dick. "Enpä tiedä", sanoi John. "Mennään syömään mielummin jotain". "Hyvä idea", sanoi Mayors ja tervehti vartijossa olevaa sotilasta. Sotilaskin tervehti, mutta unohti laskea kiväärinsä ja iski itseään päähän sen tuella. "Idiootti...", mutisi Mayors samalla kun Jacob kutsui telepaattisesti lääkintämiehen.
Yhtäkkiä kuului kovaa melua, sellaista kuin jokin laskeutuu. He jouksivat laskeutumis-alueelle. Sotilaat olivat kerääntyneet sen laitamille. Keisarillinen Tulihaukka- joukkojen kuljetus- alus. Se laskeutui ja luukku avautui. Ulos marssi 15 keisarillista rynnäkkösotilasta ja heidän perässään tuli kahdeksan Ordo Xenosin Tappovartio- sotilasta. Heidän jälkeensä tul Inkvisiittori Walshier. Hänellä oli musta haarniska, joka paljasti kädet ja jossa oli metallinväriset olkasuojukset. Hänellä oli maski, joka oli sekin metallinvärinen. Se suojasi naamaa ja päälakea. Hänellä oli valkoinen viitta ja vyöllään hänellä oli voimamiekka, kranaatteja ja kädessään hänellä oli vasamakivääri. Hän joukkioonsa kuului kaksi akolyyttiä, joilla oli kaavut, moottorisahamiekat ja laspistoolit, kolme servitoria, joista kahdella oli kätensä tilalla vasamatykit ja yksi oli kirjuri sekä heidän päidensä päällä leijaili kymmenen servo-pääkalloa. "Terve, herra inkvisiittori!", tervehtivät sotilaat, mutta unohtivat laskea kiväärinsä ja tainnuttivat itsensä


TO BE CONTINUED...

Huumorin kannalta ihan kiva.(Warhammer puristi taas raivoaa kuola suunpielissä )Ei muuta kuin ne pari perinteistä kirjoitusvirhettä.

Aika syntistä porukkaa.... Hyvä niin´.

Huumori on hauska asia. Mutta senkin käyttäminen vaatii taitoa. Tässä tarinassa oli liikaa tuommoista perseilyä joka nakertaa tarinan uskottavuutta paljon, ja ne turhan monet kirjoitus- ja kielioppivirheet pilasivat lukukokemusta.
Huumoritarinat vaativat yleensä paljon hiomista, jotta ne toimisivat.

Parhaiten tämä onnistuu tietysti vain kirjoittelemalla, ja seuraavalla kerralla kannattaa oikolukea tarina pari kertaa.

Jaaha, upseerit pitävät vähän hauskaa...

Thelacan puhuu asia
Kirjoitusvirheet häiritsivät kovasti lukemista ja tarinassa ei tapahtunut mitään kummempaa. Mutta älä lannistu. Ei auta muutakuin odottaa seuraavaa osaa.

"Iltaa, herra Inkvisiittori", sanoi John ja tervehti tätä. "Iltaa, komissaari Dzugasvail", vastasi Inkvisiittori matalalla äänellään. "Onko mitään raportoitavaa?" "Ei yhtikäs mitään", sanoi John ja katsoi hermostuneesti ystäviään. "Vai mitä?" "Ei yhtikäs mitään...ei laisinkaan mitään...joo ei", sopersivat Dick, Marcus, Jacob ja Mayors ja katselivat jalkojaan vihellellen. "Hyvä", sanoi Walshier. "En kaipaa enempää ongelmia. Mistä tulikin mieleeni, että teidän tulee tietää jotain". Hän kääntyi katsomaan Jacobiin päin. "Minulla on sinullekin uutisia, Jacob". Jacob katsoi häneen kysyvästi. "Niin, sinut vapautetaan palveluksestani. Löysimme örkkien pommittamasta kylästä Cletusin, joka on paljon stabiilimpi psyykkeri kuin sinä. Cletus, tulehan tänne!", hän huusi. Kulman takaa tuli esiin lyhyt, kalju, mulkosilmäinen, talttahampainen hahmo, joka oli pukeutunut kaartilaisen univormuun. "Tere", sanoi Cletus ja kompastui kiveen. "Niin että sinulle jää nyt kaksi vaihtoehtoa, Jacob: joko lähetämme sinut Mustille laivoille tai sitten pääset töihin armeijaan" Jacob katsoi Johnia anellen. "Herra Inkvisiittori", aloitti John. "Ottaisin Jacobin mielelläni töihin divisioonaan, jos se teille sopii". Inkvisiittori mietti hetken. "Sovittu. Tule Cletus! On kylpyni aika!" Cletuksen silmät suurenivat kauhusta ja hän lähti raahustamaan surullisena ilkeästi hihttävän Walshierin perään.


Tappovartion veli- kersantti Victor tarkasteli pistooliaan. Hän oli pudistamassa sitä, kun se yhtäkkiä se laukesi ja räjäytti ilmassa leijuvan servo- pääkallon. Hän kohautti olkapäitään ja jatkoi puhdistamista, kun se taas laukesi ja tappoi kaartilaisen. Hän katseli silmät suurina pistooliaan. Hän tökkäsi kahvaa ja se tulitti kahdeksan panosta . Hän kiljaisi, pudotti pistoolinsa ja hyppäsi suojaan tynnyrin taakse. Hän oli piilossa kahdeksan minuuttia, kunnes hän viimein uskaltautui ulos. Hän tökkäsi pistooliaan sormellaan. Nyt se tulitti sarjaa ja alkoi pomppia häntä kohti. Victor alkoi kiljuen juosta pakoon riivattua pistoolia, jonka panokset eivät suostuneet loppumaan. Hän juoksi juoksuhaudasta ja lähti juoksemaan sokeasti örkkien linjoja kohti. "Mitä helvettiä tuo tekee!?", huusi luutnantti ja katsoi Victorin taisteluveljiä. Nämä eivät välittäneet vaan päättivät leikkiä löytämillään aseilla.

Victor oli jo puolessa välissä kenttää, kun örkit huomasivat. 20 örkkiä lähti ulvoen häntä kohti. "Tappakaa!", huusi örkkien johtaja. He olivat sluggan kantaman päässä kun he huomasivat hänen perässään tulevan aseen. He eivät huomanneet, että Victor juoksi heidän ohitseen. Vasta kun pistoolin panokset viuhuivat heidän ohitseen, he tajusivat paeta. He lähtivät kaikki kiljuen pakoon pistoolia, joka syystä tai toisesta oli elossa. He juoksivat linnakkeeseensa, Victor mukanaa lukien. He sulkivat portiti ja kuulivat, kuinka pistooli tulitti sinnikkäästi ovea aivan kuin se yrittäisi avata sitä. Äkkiä tulitus lakkasi ja pistooli pomppi poispäin. Victor ja Örkit huokasivat helpotuksesta. Silloin eräs örkeistä huomasi Victorin ja pian kaikki muutkin katsoivat tätä vihaisena. "Voi pojat", sanoi Victor vikisten kun örkki- aalto vyöryi hänen päälleen. Kaukana juoksuhaudoissa, pystyivät sotilaat kuulemaan hänen valituksensa.

Sillä aikaa kun Victor oli juossut asettaan pakoon, hänen taisteluveljensä olivat jääneet leikkimään aseillaan. Muutaman minuutin kuluttua, kun he olivat kyllästyneet vasamakivääreillään ja puukoillaan leikkimiseen, oli taisteluveli Orach löytänyt nurkasta singon. "Jee!", huusi taisteluveli Melain. "Leikitään "Nappaa ohjus"-leikkiä!". Taisteluveli Orach nosti singon olalleen ja ampui sen suoraan ylöspäin. He etsivät hyviä paikkoja napatakseen ohjuksen. Se lähti putoamaan hirvittävällä vauhdilla alaspäin. Se oli enää kolmen metrin päässä heistä, kun taisteluveli Orach hyppäsi ilmaan ja tarttui voimakourallaan ohjukseen, rusentaen sen kärjen. "O-ou", sanoivat kaikki yhteen ääneen ja katosivat tulipallon sisälle.

Yöllä...

John, Dick, Marcus, Mayors ja Jacob kävelivät pimeää käytävää pitkin Walshierin perässä. He saapuivat metalliselle ovelle, jonka vieressä oli seinään kiinnitetty pieni laite, jossa oli nappuloita. Walshier näppäili laitteen näppäimiä. Mitään ei tapahtunut. Hän potkaisi napakasti ovea ja se avautui. He menivät pieneen huoneeseen, joka tunnettiin sotilaiden keskuudessa nimellä "Sotahuone" mutta joka tunnettiin upseeriston ja divisioonan keskuudessa nimellä "Teehuone". Selvästikään yksikään sotilas ei ollut koskaan käynyt siellä
Huone oli pieni mutta kodikas. Seinillä oli vanhoja propaganda- julisteita. Katosta roikkui yksi ainoa hehkulamppu varjostimellaan. Lampun alla oli pöytä, jonka ympärillä oli kuusi tuolia. Pöydällä oli pino kuvia, kartta, erilaisia nappuloita, tuhkakuppi, teekuppeja ja vanha samovaari. Huoneen nurkassa oli lasikaappi, jossa oli kivääreitä, pistooleita, veitsiä, miekkoja ja kranaatteja. Huoneen toisessa nurkassa oli pöytä, jolla oli nukkekoti.
He istuutuivat tuoleilleen, kaikki paitsi Jacob, joka leijui ilmassa. "Kuten sanoin aiemmin tänä päivänä, minulla on tärkeää kerrottavaa", aloitti Walshier. "Kun olin taistelemassa örkkejä vastaan, kimppuumme hyökkäsi joukko Luopioita, jotka kuuluivat Alpha Legioonaan. Onnistuimme ajamaan vihollisemme pois, mutta pian sen jälkeen he alkoivat tulittaa meitä kranaanaatinheittimen panoksilla, mikä saa minut uskomaan vahvasti, että siellä on myös Luopiokaartilaisia. Eli nämä örkit ovat yhtedessä kaaoksen- palvojiin, mikä selittäisi heidän hienostuneemmat taktiikkansa, paremmat aseensa ja ajoneuvonsa sekä heidän nopeamman huoltonsa". "Oletteko aivan varma tästä, herra Inkvisiittori?", kysyi Dzugasvail. "Kyllä, mutta tämä ei ollut suurin pelkoni", jatkoi Walshier. "Mikä sitten?", kysyi Marcus. "Se, että he saattavat kutsua tänne demoneita. Jos niin käy, emme voi pysäyttää heitä ja menetämme tämän planeetan". Heidän kasvoilleen levisi järkyttyneet ilmeet. Jacobkin järkyttyi ja purkaus vääristymä vääristymä- energiaa räjäytti lampun ja huoneeseen tuli pimeää. Pimeyttä kesti jonkin aikaa, kunnes Mayors sytytti tulitikun. "Nyt kun oma Tappovartioni tuhoutui, tarvitsen sotilaita nopeasti lisää. Mutta ei hätää", sanoi Walshier ylväästi. "En saanut Harmaita ritareita mutta sain toiseksi parhaat". Ai Adeptus Astarteksen?", kysyi Dick toiveikkaana. "Okei, kolmanneksi parhaat. Sain hankittua kolme taistelupartiollista Adepta Sororitan taistelusisaria. Heidän pitäisi saapua huomenna kello kahdeltatoista", Walshier sanoi. "Huomenna teidän pitäisi pitää innostava puhe sotamiehillemme", sanoi John. "Kai se sopii, herra Inkvisiittori?". "Kyllä se sopii", hän sanoi ja nousi seisomaan. "Haluatteko te teetä?"



TO BE CONTINUED

Thorgal kirjoitti:En saanut Harmaita ritareita mutta sain toiseksi parhaat". Ai Adeptus Astarteksen?", kysyi Dick toiveikkaana. "Okei, kolmanneksi parhaat. Sain hankittua kolme taistelupartiollista Adepta Sororitan taistelusisaria.

Heheh. Joku muukin on ilmeisesti selaillut lostinspace comicia...

voi vitsi mikä tarina....kyllähän tätä lukee........

Voi arvata mitä tapahtuu jos he lyötävät tulitikut ja bensaa...Muuten noi ihmiset on tyhmiä kun örkit

Sinko leikki oli vähän liikaa.

Tiedän. En vain voinut vastustaa kiusausta.

Voi hemmetti, tuo oli todella hauskaa! Odotan innolla jatkoa.

Pari kirjoitusvirhettä, kuten kaikilla, mutta en huomannut mitään mainittavia virheitä.

Rotten sound kirjoitti:Voi arvata mitä tapahtuu jos he lyötävät tulitikut ja bensaa...Muuten noi ihmiset on tyhmiä kun örkit

No tietysti. Örkit ovat yksinkertaisia, mutta eivät tyhmiä. Mutta nuo ihmiset eivät ole edes yksinkertaisia, tyhimä, vaan täysin aivottomia.....

Mukavaa aivot narikkaan tekstiä mukava kevennys kaiken enemmän tai vähemmän vakavan keskellä :D

Jaaha, sotamiehet pitävät vähän hauskaa...

TankkiMies kirjoitti:Jaaha, upseerit pitävät vähän hauskaa...

TankkiMies kirjoitti:Jaaha, sotamiehet pitävät vähän hauskaa...

:D

King Lizardin puhe piti tällä kertaa paikaansa. Tarina on menossa sinnepäin, että sitä ei viitsi enää edes lukea. Siis huumuria toki saa käyttää, mutta ei liikaa. Tarinassa ei ole mitään tarkoitusta.

east kirjoitti:

Tarinassa ei ole mitään tarkoitusta.

Onko tarinassa aivan pakko olla tarkoitusta. Tein tämän tarinan, koska pystyin siihen.[/b]

Thorgal kirjoitti: Onko tarinassa aivan pakko olla tarkoitusta. Tein tämän tarinan, koska pystyin siihen.

Mieluiten kyllä.
Kuka tahansa pystyy suoltamaan tekstiä, harva vain saa siitä järkeenkäypää.

Tällaiseen olisi myös hyvä keksiä itse juonenpätkää.