Pimeän tornin varjossa: Alkunäytös (Osa 0)
Lähetetty: Ke 07.12.2005 15:39
Ihmiset pakenivat suurena virtana pois kylästään. Koko kylä paloi yhtenä suurena liekkinä ja koko ympäristö oli täynnä savua. Pakolaiset vilkuilivat jatkuvasti taakseen samalla kun he juoksivat henkensä edestä kohti metsiä, kohti turvaa. Ensin savusta erotti kaksi hahmoa tämän jälkeen viisi, kymmenen, kaksikymmentä!
Hahmot saavuttivat pakenevat teurastaen heidät kaikki kylmäverisesti. Vain muutama ehti metsään piiloon verenhimoisia tappajiaan.
Keisarikunnan IXX armeija oli tälläkertaa vastussa maansa lounasosasta. He olivat ryhmittyneet aivan Nulnin viereen. Juoksia saapui ilmoittamaan että Bretonnialaiset olivat ylittäneet rajan. ”Heitä oli paljon! Tuhansia! Ehkä kymmeniätuhansia!” huusi juoksia. ”Tule viemme sinut komentajan puheille! Muut valmistakaa joukot taisteluun!” komensi Eversti Frenz joka vastasi leirin toiminnoista ja liikekannalle panosta tarpeen tullen. ”Saat selittää asiasi kenraali Pawelille” eversti sanoi juoksialle.
”Herra kenraali, tiedusteluryhmän juoksia tuo tärkeää tietoa Bretonnian vastaiselta rajaltamme!” ”Kerrohan juoksia mikä saa miehen noin uuvuksiin jos kyse on Bretonniasta?” Kenraali kysyi. ”Bretonnialaiset ovat ylittäneet rajamme ilman lupaa! Kymmeniä tuhansia heitä on!” juoksia puuskutti vastaukseksi kenraalille. ”Sotilaita kaikki?” ”ei, suurin osa siviilejä, aivankuin sotilaat olisivat vain suojaamassa heitä joltain”. ”Eversti, otatte neljännen ratsuväkikomppanian sekä toisen jalkaväkikomppanian alaisuuteenne ja käytte tiedustelemassa asiaa. kysyttävää?” ”Ei ole herra kenraali!” vastasi eversti kenraalin käskyyn ja poistui kenraalin teltasta. ”Ja sinä juoksia. Lepää täälä suojassa, me selvitämme tämän asia”
”Neljäs ratsuväkikomppania sekä toinen jalkaväkikomppania huomio! Valmistautukaa tiedusteluoperaatioon ja komppanian päälliköt tänne!” Eversti komensi joukkojaan.
”Tehtävämme on seuraava, Bretonnialaiset ovat ylittäneet rajamme sotilaallisin voimin ilman hyväksyntäämme. Vaikeaksi tilanteen tekee sen että suurin osa rajan ylittäneistä ovat kuitenkin siviilejä jolloin emme voi vain hyökätä ja tuhota heitä täysin kysymättä mitään. Tästä syystä jalkaväkikomppanian kiväärimiehet pysäyttävät heidät solassa kun loput odotamme heitä solan lopussa.”
Keisarikunnan osasto lähti matkaan keskipäivästä olettaen pääsevänssä asemiin ennen yötä. Everstin mieltä painoi kovasti Bretonnialaisten syyt ylittää rajat. Keisarikunnalla ja Bretonnialla oli hyvät diplomaattiset sekä kaupalliset suhteet syntyneet vuosien saatossa.
Osasto saapui määränpäähänsä ennen auringonlaskua ja kutsuivat tiedustelua ilman tulosta. Eversti Frenz lähetti 5 kevyttä ratsumiestä tiedustelemaan missä Bretonnialaiset olisivat sillävälin kun muu osasto pystyttäisi leiriä.
Aamulla tiedustelupartio palasi kertoen että kaikki rajan ylittäneet Bretonnialaiset olivat löytyneet tapettuina. He olivat myös löytäneet rajaa vartioinneen tiedustelupartion. Heidät oli nyljetty ja ripustettu puuhun, korpit olivat ehtineet syödä osan heistä. He kuitenkin olivat löytäneet partion tekemän päiväkirjan johon edellinen merkintä oli tehty samana päivänä kuin juoksia oli saapunut armeijan leiriin pari päivää aiemmin.
”Teimme yhteyden Bretonnialaisiin. He ovat pakenemassa vihollista joka on kuulemma tuhonnut jo heidän suurimmat kaupunkinsa ilman yhtään eloon jäänyttä. He eivät tiedä keitä he ovat eikä kukaan joka heidät on nähnyt ole jäänyt henkiin kertomaan. He uskovat vihollisen olevan aivan heidän perässään vain korkeintaan päivän jäljessä. He uskovat keisarikunnan olevat heidä ainut toivonsa. Kerroimme että lähellä on varuskunta.. nyt tapahtuu jotain. Nuolia! Koko taivas pimenty..”
Hahmot saavuttivat pakenevat teurastaen heidät kaikki kylmäverisesti. Vain muutama ehti metsään piiloon verenhimoisia tappajiaan.
Keisarikunnan IXX armeija oli tälläkertaa vastussa maansa lounasosasta. He olivat ryhmittyneet aivan Nulnin viereen. Juoksia saapui ilmoittamaan että Bretonnialaiset olivat ylittäneet rajan. ”Heitä oli paljon! Tuhansia! Ehkä kymmeniätuhansia!” huusi juoksia. ”Tule viemme sinut komentajan puheille! Muut valmistakaa joukot taisteluun!” komensi Eversti Frenz joka vastasi leirin toiminnoista ja liikekannalle panosta tarpeen tullen. ”Saat selittää asiasi kenraali Pawelille” eversti sanoi juoksialle.
”Herra kenraali, tiedusteluryhmän juoksia tuo tärkeää tietoa Bretonnian vastaiselta rajaltamme!” ”Kerrohan juoksia mikä saa miehen noin uuvuksiin jos kyse on Bretonniasta?” Kenraali kysyi. ”Bretonnialaiset ovat ylittäneet rajamme ilman lupaa! Kymmeniä tuhansia heitä on!” juoksia puuskutti vastaukseksi kenraalille. ”Sotilaita kaikki?” ”ei, suurin osa siviilejä, aivankuin sotilaat olisivat vain suojaamassa heitä joltain”. ”Eversti, otatte neljännen ratsuväkikomppanian sekä toisen jalkaväkikomppanian alaisuuteenne ja käytte tiedustelemassa asiaa. kysyttävää?” ”Ei ole herra kenraali!” vastasi eversti kenraalin käskyyn ja poistui kenraalin teltasta. ”Ja sinä juoksia. Lepää täälä suojassa, me selvitämme tämän asia”
”Neljäs ratsuväkikomppania sekä toinen jalkaväkikomppania huomio! Valmistautukaa tiedusteluoperaatioon ja komppanian päälliköt tänne!” Eversti komensi joukkojaan.
”Tehtävämme on seuraava, Bretonnialaiset ovat ylittäneet rajamme sotilaallisin voimin ilman hyväksyntäämme. Vaikeaksi tilanteen tekee sen että suurin osa rajan ylittäneistä ovat kuitenkin siviilejä jolloin emme voi vain hyökätä ja tuhota heitä täysin kysymättä mitään. Tästä syystä jalkaväkikomppanian kiväärimiehet pysäyttävät heidät solassa kun loput odotamme heitä solan lopussa.”
Keisarikunnan osasto lähti matkaan keskipäivästä olettaen pääsevänssä asemiin ennen yötä. Everstin mieltä painoi kovasti Bretonnialaisten syyt ylittää rajat. Keisarikunnalla ja Bretonnialla oli hyvät diplomaattiset sekä kaupalliset suhteet syntyneet vuosien saatossa.
Osasto saapui määränpäähänsä ennen auringonlaskua ja kutsuivat tiedustelua ilman tulosta. Eversti Frenz lähetti 5 kevyttä ratsumiestä tiedustelemaan missä Bretonnialaiset olisivat sillävälin kun muu osasto pystyttäisi leiriä.
Aamulla tiedustelupartio palasi kertoen että kaikki rajan ylittäneet Bretonnialaiset olivat löytyneet tapettuina. He olivat myös löytäneet rajaa vartioinneen tiedustelupartion. Heidät oli nyljetty ja ripustettu puuhun, korpit olivat ehtineet syödä osan heistä. He kuitenkin olivat löytäneet partion tekemän päiväkirjan johon edellinen merkintä oli tehty samana päivänä kuin juoksia oli saapunut armeijan leiriin pari päivää aiemmin.
”Teimme yhteyden Bretonnialaisiin. He ovat pakenemassa vihollista joka on kuulemma tuhonnut jo heidän suurimmat kaupunkinsa ilman yhtään eloon jäänyttä. He eivät tiedä keitä he ovat eikä kukaan joka heidät on nähnyt ole jäänyt henkiin kertomaan. He uskovat vihollisen olevan aivan heidän perässään vain korkeintaan päivän jäljessä. He uskovat keisarikunnan olevat heidä ainut toivonsa. Kerroimme että lähellä on varuskunta.. nyt tapahtuu jotain. Nuolia! Koko taivas pimenty..”
. Vaikka kirjoitatkin ihan selkeää suomea, niin sisältö on melko latteaa. Paranna.