Thelacan kirjoitti:Enpä minä olekkaan niin väittänyt, sillä en ole drybrushannut skinkkiä.
Mietippä Esa-petteriä, joka ei osaa melkein ollenkaan maalata. Yksi ilta hän ottaa itseään niskasta kiinni, ja saa aikaan figuurin, jonka maalaus on hänelle ollut, sinua lainaten "joka on maalattu niin hyvin kuin pystyy, verta,hikeä ja kyyneleitä säästelemättä. ". Eikö hän saisi pitää sitä itse showcasena jos haluaa?
Suurimmalla osalla miniatyyriharrastajia syntyy tietty mielikuva, kun mainitaan termi "showcase".Sen mielikuvan kanssa ei yleisesti ottaen ole mitään tekemistä ylläkuvatun tapahtuman kanssa.
Ainakin minulle henkilökohtaisesti GWn armeijakirjat, WD:t sun muut harrastuksen alkutaipaleella kolutut teokset ovat luoneet mielikuvan showcasesta "poikkeuksellisen hyvin maalattuina figuureina". Toisin sanoen sellaisia figuureja, joihin pystyvät vain kokeneet ja lahjakkaat maalarit, ja jotka herättävät työn laadullaan arvostusta myös vastaavan tasoisissa maalareissa. Itse en siis laske Esa-Petterien töitä showcaseksi, vaikka mikä olisi. Showcasea ei tehdä kahden päivän maalauskokemuksella, vaikka mikä olisi. Toisaalta lahjakkaat, kokeneet maalarit pystyvät tällaisiin töihin huomattavasti vähäisemmällä vaivalla.
Ja mihin se Skarressa hilpeyttä herättänyt lausahdus perustui, kaivelinpa tässä vähän arkistoja:
Nostra kirjoitti:Tässä se ongelma onkin. Showcase ei #figmaatikkojen määritelmän mukaan ole hienosti maalattu...
...Showcase-on ensinnäkin kulunut määre. Ennen se tarkoitti hienoa, samaten tuntuu nykyään tarkoittavan. Tai näin se tulkitaan. Itse kuitenkin pidän "showcasea" näyttötyönä, eli toisin sanoen figuna, jolla pyrin todistamaan kykyni. Näissä figuissa en ole pyrkinyt täydellisimpään suoritukseen, johon pystyisin, vaan rehellisesti sanottuna ainoastaan hyvään suoritukseen, johon pystyn kohtuu vaivalla. Tämä siis tekee niistä pelipöytäfiguja, ei showcasea.
Oma kommenttini perustui melko pitkälti tuohon katkelmaan, ja siihen, minkälaiset johtopäätökset siitä tein.
En usko, että Nostra potisi heikosta itsetunnosta, sanomalla ettei hänen figuurinsa ole showcasea, se on itsekriittisyyttä. Tiedän hyvin kuinka hyvä maalari Nostra on, ja minunkaan mielestäni tämä figuuri ei lähentele hänen parhaimpiaan luomuksiaan.
Ylikriittisyys omia töitään kohtaan on aivan yhtä suuri pahe kuin liiallinen itseluottamuskin. Minun silmissäni Nostra, kuten monet muutkin taitavat maalarit vähättelevät liiaksi osaamistaan, aivan tarpeetta.
Miksi ajattelet heti, että maalari ei uskaltaisi nimittää figuaan showcaseksi kritiikin pelossa?
Vaikka siksi, että syyllistyin itse samaan? Mielestäni figumaalaus on taidetta siinä missä esim. kuvanveisto ja vastaavat klassisemmat metodit, ja tällainen luomisprosessi on aina syvästi henkilökohtainen ja herkkä tapahtuma. Kärjistetysti, ei sitä välttämättä tahdo viikon uuvuttavan maalausrupeman jälkeen kuulla, että aika "aika paskat blendit, vois niin ku opetella maalaamaan".
Etkö ymmärrä, että maalari itse päättää onko se showcasea vaiko "pelifigu".Ei ole mitään standardeja, etenkään figmaatikot-instituutiosalaseuran kehittelemänä, enemmänkin ohjenuoria.
Mielenkiintoista, onnistut kirjoittamaan kaksi keskenään ristiriitaista lausetta välittömästi peräkkäin; annat määritelmän showcaselle ja heti perään kiellät sellaisen määritelmän olemassaolon. Vai onko jompi kumpi oma "epävirallinen" näkemyksesi ?
Ja mitä tähän salaseuravitsiin tulee, niin kyllä minun silmissäni figmaatikot nauttivat ainakin jonkinlaista arvostusta osaavina, näkemyksekkäinä maalareina.
Tiedätkö, tai voitko edes kuvitella kuinka epäkäytännöllinen se lasipullo olisi vyöllä kun pitäisi liikkua tai tehdä muuta vastaavaa? Ja lasipullo tykkää särkyä, ehkäpä se säilytetään matkatavaroiden joukossa josta se kaivetaan esiin kun tekee mieli. Vaikka olisi minkälainen fiksaatio lasipulloihin, ei kukaan järkevään ajatteluun kykenevä henkilö pitäisi moista vyöllä.
Ehkäpä sen hetkisessä tilanteessa ei tarvitse ylittää viidakkoja tai rotkoja? Vaan siemailla hyvää ranskalaista viiniä alkuasukkaiden pystyttäessä kauppa-aseman vartiokojuja samalla kun hovimaalari ikuistaa tutkimusmatkailijaa jälkipolville, kartat kädessä ja pullo vyöllä kun muuta sopivaa paikkaa ei löytynyt?
Yritin kovasti äskenpainottaa, että näkemys on omani. Sinun mielestäsi nahkaleili on käytännöllisempi, ja sopii siten työn ilmeeseen paremmin, itse taas olisin nähnyt siinä mieluummin syvänvihreän lasipullon puolillaan tummanpunaista, alkoholipitoista nestettä. Mitäpä foorumeilla muutakaan tehdään, kuin ilmaistaan oma näkemys?