Sotavasara.net

No niin tän on tarkotus niinku olla ihan oma maailmansa mut jotenkin hämärästi liittyä 'kytkoohon

Koeajo

”Kapteeni, imeydymme madonreikään!” perämies Zorgenhuller huusi.
”Ei huolta perämies Zorgenhuller, laitamme vain hydropowerturbot päälle ja vaihdamme kurssia 91.3 astetta ja lennämme vavattomasti ohi.” tokaisin.
Niin me sitten onnistuimme väistämään jo toisen vastoinkäymisemme. Minua kyllä pelotti, että matkasta tulisi melko vaarallinen sillä olimme törmänneet siihen mennessä jo supernovaan ja mustaan aukkoon vasta matkattuamme 2 päivää. Katsoin kontrollihuoneen ikkunasta ulos ja näin tyhjän tähtitaivaan sekä sotalaivueellisen kyborgeja!

”Miehet, kyborgien sotalaivoja näkyvissä! Kytkekää suojakenttä ja täysi tulivoima!” huusin hätääntyneenä.
Aluksen näköpuhelimeen tuli viesti: ”Kapteeni Dargenvom luovuttakaa alus meille ja paetkaa hätäkapselilla tai tuhoamme teidät.” Viesti tule keneltä muultakaan kuin kyborgien johtajalta itse Sarkunbolta.
”Miehet mehän emme luovuta alusta olenko oikeassa?” huusin minä.
”Emme tietenkään luovuta alusta kapteeni Dargenvom!” kuului miehistön kovaääninen huuto.
Suojakenttä alkoi rakoilla, huomasin että meitä tykitettiin raskaan sarjan plasmakanuunoilla.
”Miehet, vastatkaa tuleen!” huusin.
Näin kontrollihuoneen ikkunasta todella pahat nitroglyseriiniä ampuvat sarjatuliaseet.
”Valmiina jättämään alus kapteeni?” perämies Zorgenhuller kysyi.
”En vielä, tahdon räjäyttää ainakin yhden heidän aluksistaan.” vastasin.
”Mutta kapteeni he pystyvät ampumaan suojamme läpi nitroglyseriiniä!” perämies Zorgenhuller huusi taistelun melun yli.
”Perämies Zorgenhuller, ottakaa huomioon myös se että aluksemme on tämän maailman kehittynein. Pitäisi vastata puolta sotalaivueellista.” vastasin kiivaasti.
”Kyllä, kyllä kapteeni, mutta molemmat tiedämme että pitäisi. Tämä on uuden mallin kojeajo, muistakaa se kapteeni.” vastasi perämies Zorgenhuller
”Minä muistan sen aivan mainiosti perämies Zorgenhuller, mutta minä luotan tiedemiehiimme.” vastasin kiivaasti jo näppäillen turvakoodia aseittemme aukaisemiseksi.
”Hyvä on kapteeni, kapteenin sana on laki.” sanoi perämies Zorgenhuller jo huudellen käskyjä miehille. Katsoin ulos näin vain tumman tähtitaivaan, tähtiä, ja kyborgien sotalaivaston. Sotalaivastoon kuului sillä kertaa onneksemme vain 8 alusta ja yksi niistä oli erittäin teknologisesti varusteltu. Sen täytyi olla Sarkunbon alus.

”Miehet kääntäkää plasmakanuuna kohti Sarkunbon alusta!” minä huusin juuri ennen kuin ensimmäinen nitroglyseriiniammussarja iskeytyi alukseemme. Aluksemme rupesi horjumaan.
”Kapteeni menetimme suojakilpemme, nyt he voivat ampua meitä raskaan sarjan plasmakanuunoilla!” huusi perämies Zorgenhuller hätääntyneenä.
”Ei syytä huoleen arvoisa miehistöni ottakaa pakokapseli samalla kun viivytän heitä.” sanoin huomaten samalla miehistöni kauhistuneet ilmeet.
”Mutta kapteeni ette te voi, te kuolette!” miehistön kova vastalause kaikui aluksessa.
”Minun täytyy, ja minä aion, jollette te nosta kapinaa mitä minä en tahdo!” sanoin ja huomasin miten miehistö alkoi hiljalleen liikkua pakokapseleita kohti.
”Jääkää hyvästi kapteeni. Muistamme teidät aina sydämissämme.” kuului miehistön surumielinen hyvästi.
”Enhän minä vielä ole kuollut enhän? Kyllä te sitten yllätytte kun tulen kotiovellenne sanomaan morjens.” sanoin miehistölleni naurahtaen, mutta sisälläni tunsin halua itkeä, mutten voinut miehistöni nähden!

Siirryin kontrollipaneelille, se oli minun valtakuntani. Sormeni näpelöivät kaiken maailman nappuloita, havahduin siihen, että olin tuhonnut yhden kyborgien aluksen. Tuntui kun se alus olisi voinut pystyä mihin vain. Ammuin plasmakanuunalla kohti Sarkunbon alusta, mitä ihmettä sillä oli suojakenttä. ”Milloin kyborgit olivat oppineet meidän tekniikkamme? Heidän omansa oli erityisen hyökkäävää ja meidän erityisen suojaavaa, rauhallista kansaa kun olemme. Mitä tapahtuisi jos ne yhdistettäisiin?” En tahtonut edes ajatella sitä. Etsin katseellani kuumeisesti nitroglyseriinisarjatuliaseen näppäimiä, mutten löytänyt niitä. Sitä alusta tehdessä ei oltu ajateltu, että kyborgit onnistuisivat keksimään suojakentän. Siihen mennessä suojakenttiä oli ollut vain liittolaisillamme ihmisillä ja terregeneilla. Me kaikki 3 kansaa olimme rauhallisia joten mikään kansa ei tarvinnut nitroglyseriiniaseita toisiamme vastaan, mutta nyt kaikki on toisin nyt kun kyborgeillakin on suojakenttiä.

Havahduin ajatuksista, kun aluksen perään iskeytyi kovan sarjan plasma-ammus. Onneksi ne siunatut sen aluksen keksijät olivat tehneet pelkästä konehuoneesta oman pienen irrotettavan aluksensa. Se ihana alus oli todella nopea ja ketterä. Nopeasti kiersin yhden kyborgialuksen taakse ja ammuin keskelle alusta plasma-ammuksen mikä räjäytti aluksen. ”2 tuhottu 6 jäljellä.” ajattelin kun alukseeni osuttiin. Painoin keinotekoisesta ihostani pientä nappulaa ja keinotekoinen ihoni teki minulle avaruuspuvun ja rakettikengät.

Jatkuu sit kun jaksan tehä. jotain rakentavaa kommenttia ei mieluusti mitään tyyliin: ihan paska mee kotiis harjottelemaan ja perusteluja.

No ihan ok juttua, mutta keskukstelut töksähtelivät ja kuvailua ei ollut juurikaan. Lisäksi homma jäi vähän kuivaksi, koska keskusteluista puuttuvat pilkut saivat ne kuulostamaan... Epäolennaisilta.

Kuitenin, jos nämä mokat saa korjattua, saattaa tästä tulla varsin hyvääkin matskua.

Suomennoksista: Kannattaa miettiä, mitä suomentaa ja mitä ei. Esim. Hydropowerturbo ei oikein kuulosta järkevältä. Sille kannattaisi keksiä jokin muu mahdollisuus.

Myös kirjoitusvirheisiin kannattaa kiinnittää huomiota.

Nitrot olivat aika outo, mutta ihan mielenkiintoinen idea.

Make The Elf kirjoitti:Onneksi ne siunatut sen aluksen keksijät olivat tehneet pelkästä konehuoneesta oman pienen irrotettavan aluksensa. Se ihana alus oli todella nopea ja ketterä. Nopeasti kiersin yhden kyborgialuksen taakse ja ammuin keskelle alusta plasma-ammuksen mikä räjäytti aluksen.

Kuvailla kannattaa juu ehdottomasti. Tuossa muutaman rivin pätkän aikana mainittiin ensimmäisen kerran tuo pieni alus, päähenkilö lensi sen kanssa ulos emoaluksesta ja tuhosi jonkun vihollisen. Nopeaa toimintaa. Kuvailemalla enemmän saat tarinan muistuttamaan jotain muutakin kuin raporttia jostain tapahtumasta.

Kirjoitusvirheitä on melko paljon. Pilkkuvirheet häiritsevät aika lailla.
On suotavaa välttää turhia anglismeja, tosin tässä niitä aika vähän oli. Hyperpowerturbo kuulosti hölmöltä.

Opettele käyttämään synonyymejä eri sanoille mainitessasi niitä useamman kuin yhden kerran. Ja -sana toistui jossain vaiheessa liian usein.

Nitroglyseriinitykit hämäsivät kaikkein eniten, mutta mikäpäs siinä.


Ihan hyvä siitä tulee. Kuvaile vain vähän enemmän. Virkkeitä pystyy paisuttamaan loputtomiin kuvailevilla sanoilla ym.

Tiedän tulee tosi paljon myöhässä, mutta unohdin etten ollut uppinut tän tarinan loppua vielä :F tässä sit tulee.

Näin, että Sarkunbon alus alkoi valmistautua lähtöön. Hän ei tietenkään ollut huomannut, etten ollut kuollut kun alukseni räjähti. Minun täytyi ehtiä sinne. Vaikka minun keinotekoinen ihoni tuottikin minulle happea, ei silti rakettikenkieni energia riittäisi tuntia pidemmäksi ajaksi. Laitoin rakettikenkäni energian ylikulutusvaihteelle pienestä nappulasta, joka oli niiden kyljessä. Vauhtini alkoi lähestyä äänennopeutta. ”Jos en ehdi sinne, he lähtevät matkaan puolella valonnopeudella, joten en saisi heitä ikinä kiinni.” ajattelin, kun aloin mennä parempaan rakettikengillä ajamisasentoon. Näin, että moottorit alkoivat käynnistyä. Sain juuri ja juuri kiinni ilmalukon kahvasta ennen kuin alus lähti matkaan.

Löysin avaruuspuvun selkärepusta lasermiekan. Se oli melko pieni, mutta siitä löytyi nappi mistä sen sai isommaksi. Se oli keltainen ja siinä oli isompi ja pienempi terä vierekkäin. Se ei ollut pyöreä vaan litteä ja siinä oli jonkinlaisia hieroglyfejä. Etsin melko kauan jonkinlaista lukkoa. Siinä kesti pitkään, sillä siinä vauhdissa oli melko vaikeaa etsiä. Sitten löysin sen. Se oli jonkinlainen kampi, tai no monta kampea vierekkäin. Rupesin tutkimaan ovea lisää, löysin jonkinlaisen piipun mikä selvästi ampuisi, jos vetäisi väärää kampea. Joten siis miekallani halkaisin sen piipun ja sulatin sen umpeen. Lopultakin pääsisin vääntelemään kampia. Kun olin koskemassa kampeen, mieleeni juolahti ajatus siitä, että piippu olisi hämäystä ja kammet sähköisiä. Koskin yhtä kammista miekallani ja näin ison kipinän lennähtävän. Sitten oli toisen kammen vuoro, lasermiekkani pureutui kampeen kuin veitsi voihin, koskin kampea kädelläni ja vedin sen alas, ilmalukko avautui.

Saavuin melko kapeaan, mutta pitkään huoneeseen. Huoneen katossa kulki pitkä madolta näyttävä valonlähde, josta hohti vihreää valoa. Kun katsoin matoa tarkemmin, huomasin, että se liikehti katossa. Sitten luulin varjon liikkuvan huoneen päässä, lähdin hiipien varjon luo lasermiekka ojossa. Kun tulin varjon luo, huomasin, että se oli mies ilman päätä. Se oli varmistus siitä, että tämä oli kyborgien alus, sillä ne syövät päitä saadakseen henkilön tiedot. Siellä huoneen päässä oli ovi, se oli vihreä, pyöreä, ja keskellä oli nappi. Kun kosketin nappia vähän sormellani, ovi kiertyi auki ja näin edessäni Sarkunbon.
”Päivää kapteeni Dargenvom.” Sarkunbo sanoi lipevällä äänellä. ”Nostan teille hattua, sillä olette päässeet ohjaushuoneeseeni ensimmäisenä elävänä henkilönä. Me kyborgit näes emme ole hirmuisen eläviä.”
”Miten olette saaneet suojakilven aluksellenne?” kysyin inhoavalla äänellä.
”Sanotaanko vaikka niin, että lahjoimme oikeat ihmiset. Mutta se ei ole nyt tärkeää, tahdotko antaa tietosi meille hyvällä vai pahalla?” Sarkunbo kysyi uhkaavasti.
”Pahalla tietenkin, mikä se sellainen kapteeni olisi joka antaisi kyborgeille tietoa?” kysyin halveksivasti
”Esimerkiksi esimiehesi. Hän myi meille suojakentän piirustukset, tiedot teidän koematkastanne ja tiedot sota-aluksistanne.” Sarkunbo sanoi naurahtaen ja hyppäsi hologrammini kimppuun yrittäen leikata sen pään irti.
”Sarkunbo kuinka sinulla ei ole täällä mitään henkilöstöä? Olet liian helppo saalis yksinäsi.” sanoin ja leikkasin hänet kahtia lasermiekallani.

Kun olin tappanut Sarkunbon, minulla oli uusi ongelma. Miten kyborgien aluksia ohjataan? Ohjauspaneelissa ei ollut mitään nappuloita. Luulen, että he ohjaavat aluksiaan mielen voimalla. Yritin ajatella kotiinmenoa 30-kertaisella valonnopeudella. Sitten tunsin sen. Alus lähti huimalla nopeudella kohti Marsia. Ei kestänyt kuin 2 sekuntia ja olin jo kotona Marsissa, kun ajattelin tarkemmin. Tuo matka meni niin nopeasti, joten aluksen oli ollut pakko mennä vähinään 3000-kertaisella valonnopeudella. Mikään meidän aluksemme ei olisi pystynyt samaan. Koe-aluksemmekin, joka oli kaikkien aikojen nopein aluksemme, oli yltänyt vain 100-kertaiseen valonnopeuteen. Jätin aluksen keinotekoiseen ilmakehäämme, ja lähdin aluksesta rakettikengilläni.

Lensin suoraan presidentin luo kertomaan, että olin tappanut Sarkunbon sekä saanut hänen aluksensa hallintaani. Sen jälkeen näytin hänelle hologrammina minun ja Sarkunbon keskustelun.
”Voihan mutapallo, kapteeni Dargenvom, tiedättekö millaisen uroteon olette tehnyt? Sarkunbon aluksesta parhaat teknikkomme löytävät varmasti heidän alustensa piirustukset, sotasuunnitelmat ja kaikki heidän salaisuutensa, voimme poistaa koko kyborgit päiväjärjestyksestä tuhoamalla heidät.” presidentti melkein huusi onnesta.
”Hyvä presidentti, tarvitsen ruokaa.” sanoin ja kaaduin maahan

Kun heräsin, olin hotelli Hambervuussa maailmankaikkeuden ainoassa 75 tähden hotellissa. Ja kaiken lisäksi olin sviitissä. Vieressäni oli hologrammiprojektori, napsautin sen päälle.
”Hyvä kapteeni Dargenvom, me olemme nyt tuhonneet kyborgit ja sotalaivasto lakkautetaan. Saatte hyvän korvauksen vaivoistanne, nyt voitte ruveta viettämään rauhallista elämää. Muuten, olette nukkunut nyt 152 tuntia.” sanoi presidentin hologrammikuva ja sitten nukahdin uudelleen.


Tiedän, että loppu on tylsä!

”Ei huolta perämies Zorgenhuller, laitamme vain hydropowerturbot päälle ja vaihdamme kurssia 91.3 astetta ja lennämme vavattomasti ohi.” tokaisin.

NO LöL!!!Tulee jotenkin kaukaisesti Star Wreck mieleen sävystä

Mikä ihme on star wreck? No emt en kuitenkaa oo yrittäny matkii mitään muita leffoja, kirjoja tai mitään vaan oon ihan vaan tehny jonku uuden paskan

Edit ja sit vielä näistä...

Merrywinds kirjoitti:
Suomennoksista: Kannattaa miettiä, mitä suomentaa ja mitä ei. Esim. Hydropowerturbo ei oikein kuulosta järkevältä. Sille kannattaisi keksiä jokin muu mahdollisuus.

Nitrot olivat aika outo, mutta ihan mielenkiintoinen idea.

En mä oo mitää suomentanu mitää vaan oon laittanu noita iha ihme juttuja tarkotuksella. ::bro